Nollasummapeliä

Viime viikolla paperittomien välttämätöntä terveydenhuoltoa vastustavat kertoivat meille, että terveydenhuolto on nollasummapeliä. Kun joku paperiton saa tuberkuloosirokotuksen, niin joltain mummolta viedään pois diabeteslääkitys. Kun paperiton saa yösijan, niin se vähentää jokaisen suomalaisen saunaolutmäärää kaksi desilitraa, suuremmissa kaupungeissa jopa puoli litraa ja Helsingissä litran.

Viime viikolla kulttuuriministerimme närkästyi, kun Finlandialla palkittu kirjailija neuvoi juntteja opettelemaan ruotsia. Oppiminenkin on nollasummapeliä. Jos opettelet ruotsia, niin päässä oleva tila täyttyy pelkällä ruotsilla ja jotain muuta tarpeellista putoaa pois. Pahimmassa tapauksessa unohtuvat käytöstavat ja siisteyskasvatus, joten pitää harkita kannattaako oppimisen riskiä ottaa.

Ajatelkaa, jos vaikka Cygnaeus, Sibelius, Kivi, Topelius tai Canth, Runebergista puhumattakaan, olisivat puhuneet sitä ruotsia. Mikä mahtaisikaan olla maan tila?

Helpointa on esimerkiksi lapselle selittää tämä asia vertaamalla ihmisen aivoja yhteiskuntaan. Jos yksi ihminen saa leipäjonosta ilmaiseksi leivän, niin joku vanhus jossain jää ilman vaippoja. Jos naapurin Keijo ostaa Audin, on minun avioliittoni pilalla ja lapseni alkavat haistella liimaa. Turvallisinta olisi, jos kukaan ei opettelisi mitään ja kenellekään ei annettaisi mitään.

Helsingin kaupunki päätti viime viikolla ohjata paperittomien välttämättömään terveydenhuoltoon 300 euroa jokaisesta sosiaali-ja terveysmenoihin budjetoimastaan miljoonasta. Kaikkiaan se maksaa kaupungille noin miljoonan vuodessa. Sillä ehkäistään mm. tuberkuloosin leviämistä, rikoksia ja eriarvoisuuden lisääntymistä. 

Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti, jonka hoitaminen on aina potilaalle maksutonta. Yhteiskunnalle yksi tapaus maksaa minimissään 15 000 euroa. Lääkkeille vastustuskykyisen tapauksen hoito voi maksaa puoli miljoonaa euroa. Yhden rokotteen hintaa en tiedä, mutta ihan varmasti siinä on monta nollaa vähemmän.

Helsingin päätös johtaa kuulemma varmaan vararikkoon. Kuvittele, että tienaat 40 000 euroa vuodessa. Käyt Kemalin pizzeriassa ostamassa kaksi kuuden euron pizzaa. Kemalille meni vuosibudjetistasi sama prosenttiosuus kuin paperittomille menee Helsingin sosiaali-ja terveysbudjetista. Kauhean ahne turkkilainen, lähetetään se takaisin. Vähät ihmisoikeuksista, työtilanteesta, koulutusleikkauksista ja muista pikkuasioista, kunhan et osta pizzaa Kemalilta.

Otetaan Suomi takaisin. Ei opetella mitään, ei anneta kenellekään mitään. Jokainen tulkoon toimeen omillaan. Suljetaan rajat ja ovet, törsötetään omissa oloissaan, syödään vain omia eväitä eikä jaeta kenenkään kanssa mitään.

(Kiitos Henrika Rautaselle ja Jari Jokisalolle, että käytännössä kirjoititte tämän jutun.)

 

Mikä voidaan tehdä yhdelle…

Tähän asti Helsingissä oleville paperittomille on tarjottu vain kiireellisin terveydenhoito, joka pitää sisällään esimerkiksi akuutin hoidon päivystyksessä sekä välttämättömän terveydenhoidon lapsille ja raskaana oleville naisille.

Viime yönä monen tunnin keskustelun jälkeen Helsingin valtuusto päätti äänin 45-39 laajentaa palvelua muun muassa rokotuksiin sekä kroonisten sairauksien ja haavaumien hoitoon. Seurasin koko keskustelun suorana netistä ja totesin, että esityksen vastustaminen perustui niinkin päteviin syihin kuin ennakkoluulo, pelko, ymmärtämättömyys ja suoranainen valehtelu.

Monet eivät ole tajunneet, että Helsingin kaupunki ei päätä siitä, kuka on laittomasti maassa. Se ei päätä myöskään siitä, kuka oleskelee kaupungin alueella. Se päättää siitä, mikä on perustuslain kaikille ihmisille takaaman ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon sisältö. Helsinki ei päätä siitä, kuka saa hoitoa, vaan se päättää siitä, mikä on hoidon taso. Nyt hoidon tasoksi päätettiin sama kuin turvapaikanhakijoille. Se on vähemmän kuin muille annettavan hoidon taso. Ei siis enemmän, kuten vastustajat ovat jo viikon selittäneet.

Vastustajat ovat väittäneet ja väittävät yhä, että paperittomille annettava hoito tulee kalliiksi ja on pois muilta. Ei tule eikä ole. Rahaa tarvitaan summa, joka vastaa 0,3 promillea kaupungin sosiaali- ja terveystoimen menoista. Tätä arviota kritisoitiin voimakkaasti ja vaadittiin tarkempaa vaikutusarviointia. Vaatijat eivät ymmärrä, että kaikki arvioinnit ovat aina vain valistuneita arvauksia. Arvaus ei sen sijaan ole se, että jo nyt asiasta jahkaamiseen on käytetty puolet tuosta summasta. Typeryyttä on väittää, että nyt Helsinkiin ryntää seitsemän miljardia ihmistä ilmaisen elatuksen ja hoidon toivossa.

Turvallisuusriskistä puhuvat eivät suostu ymmärtämään, että on halvempaa hoitaa sairauksia ennen kuin ne kehittyvät kallista kiirellistä hoitoa vaativiksi. On myös turvallisempaa ja halvempaa hoitaa mahdolliset tarttuvat taudit ajoissa kuin hoitaa puhjennutta epidemiaa.

Keskustelusta selvisi myös, että kokoomus, perussuomalaiset ja siniset puhuivat kuin yhdestä suusta. Kenellekään ei anneta mitään muuta kuin ihan välttämättömin. Kokoomuksellehan tämä on selkeä linja kaikkia köyhiä ja avuntarpeessa olevia kohtaan, muut kohdentavat nuivuutensa tarkemmin rajattuun ihmisryhmään.

On hyvä, että nyt tehtiin tällainen päätös. Muussa tapauksessa vain välttämättömän avun antamisesta olisi voinut ihan hyvin tulla uusi normaali. Kun linjataan perustuslain tarkoittamaa välttämätöntä hoitoa, niin sehän voidaan soveltaa koskemaan kaikkia. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä kaikille. Oikeastaan se pitääkin tehdä kaikille juuri yhdenvertaisuuden takia.

Tietenkään se ei niin mene, sanotte. Miksi ei menisi? Kun Helsingissä on tehty aloitteita vaikkapa leipäjonojen poistamiseksi tai yleensä köyhyyden vähentämiseksi, niin suunnilleen samat niitä vastustavat kuin nytkin. Köyhät, sairaat ja vanhukset nostetaan esille vain silloin, kun heidän avullaan voidaan vastustaa ulkomaalaisia.

Demaredien jakautumisen kahtia ymmärrän, mutta pidän sitä osoituksena erittäin huonosta pelisilmästä. Asian palauttamista haluavien tarkoituksena oli saada käsiteltäväksi laajemmin valmisteltu esitys, mutta nyt toiminta näyttäytyy yrityksenä piiloutua hallinnollisen prosessin taakse lyömään kättä nuivien kanssa. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä hallinnollisen menettelyn kiemuroita.

Se nähtiin muuten valtuustonkin käytöksestä. Siellä oli monta sellaista, joille valtuuston työjärjestys on vieras asia. He näyttivät olevan suunnilleen samoja, jotka perustavat mielipiteensäkin huhuihin ja valheisiin.

image1

PS Kuten jo ensimmäisestä kommentista näkyy, niin SDP:n käytös ei auennut kansalaisille, vaan sitä luullaan vastustamiseksi. Ei SDP vastustanut itse esitystä, vaan halusi palauttaa sen uudelleen valmisteltavaksi laajempana ja kattavampana. Helsingin demarit saavat ihan itse selittää toimintansa, minä en sitä tämän enempää tee.

 

 

 

Haudasta noussut hanke

Guggenheim on oikein malliesimerkki siitä, miten joillekin päättäjille mieluisaa hanketta ajetaan väkisin läpi päättäjien enemmistön ja varsinkin kansalaisten vastustuksesta huolimatta. Hanke on ”haudattu lopullisesti” moneen kertaan, mutta aina se nousee uudelleen haudastaan elävämpänä kuin koskaan ennen. Onhan näitä zombeja nähty ennenkin, kuten vaikkapa Vuotoksen tekoallashanke. Sekin on ties kuinka montaa kertaa nitistetty ylimmissä oikeusasteissa, mutta aina sitä esitetään uudelleen.

Tällaisia vainajia elvytetään aina saman kaavan mukaan. Asian valmistelu tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa ja kun on valmista, niin se isketään päättäjien eteen erittäin nopealla aikataululla. Asiaan kuuluu, että hanketta ylistetään ja päättäjiä hoputetaan sanomalla, että tämä loistava tarjous ei toistu ja siihen on tartuttava heti. Toiveena on, että kukaan ei ennätä perehtyä siihen eikä ehdi tutkia esityksen heikkoja kohtia suurennuslasilla.  Guggenheimin uusin suunnitelma esiteltiin tänään ja jo ensi maanantaina kaupunginhallituksen olisi otettava siihen kantaa. Valtuustoon asia on tarkoitus viedä 30. marraskuuta.

Jos kiinnostaa, niin Helsingin kaupungin tiedotteen voi lukea täätä ja Ylen erittäin informatiivinen uutinen löytyy täältä. Minulla pohjoiskarjalaisena ei tietenkään ole sananvaltaa helsinkiläisten hankkeeseen. Sen verran sanon kuitenkin, että Helsingillä näyttää olevan liikaa rahaa, kun sitä riittää monumentin rakentamiseen muutamille nykypäättäjille. Tätä rahan paljoutta on vaikea uskoa, kun on vuosikausia kuunnellut Helsingin päättäjien ja ylimmän virkamiesjohdon valitusta siitä, miten Helsinki valtionosuusjärjestelmällä muka elättää käytännössä koko muuta Suomea ja erityisesti maaseudun pieniä kuntia.

Kun nyt valtionsuudet tulivat puheeksi, niin tuossa Ylen uutisessa huomio kiinnittyy näihin kahteen lauseeseen:

Eniten nyt esittettävä malli poikkeaa aikaisemmista siinä, että valtio ei ole siinä mukana kuin museon toimintaa tukemassa. Museon toimintaa se tukisi vuosittain ennakkopäätöksen mukaan 1,3 miljoonan euron valtionosuudella.

Mitenkäs se nyt näin on? Valtio siis satsaa jossain jo tehdyn päätöksen mukaan vuosittain 1,3 miljoonaa euroa Guggenheimin toimintaan. Miten tällainen päätös yleensä on mahdollinen muuten kuin ensi vuoden osalta? Budjettihan hyväksytään vuosittain. Ja ihan äsken ensi vuoden budjettia esiteltellessään hallitus julisti useammankin ministerin suulla, että Guggenheim ei tule saamaan valtion rahoitusta. On tietysti helppo sanoa, että hallitus ei aio osallistua rakentamiseen, mutta käyttäkustannukset ovat sitten eri asia. Voihan asia näinkin olla.

Mutta mitäpä hallitus luulee kansan miettivät asiasta? Luuleeko hallitus oikeasti, että tavallinen kansalainen viitsii tai ennättää miettiä investoinnin ja käyttökustannusten eroa? Voin kertoa, että ei mieti eikä tarvitsekaan miettiä. Hän miettii, että taas on sanat syöty.

Muun muassa nämä sanat:

Sertifioitua orjatyötä

Kierrätys on kaikkialla organisoitu köyhien työksi. Olette nähneet dokumentteja savuisilla kaatopaikoilla romuja tonkivista kehitysmaiden köyhistä ja käymälöitä paljain käsin tyhjentävistä Intian kastittomista. Sivistysvaltio hoitaa tämänkin asian ”vahvasti eettisesti ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen”, kuten Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston Uusix-verstaat kertoo esittelysivullaan.

Sen tehtävänä on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa Helsingin työttömille ja siellä on koko ajan noin 200 kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa. Lisäksi mukana on tuntematon määrä työkokeilijoita.

Yksikään heistä ei saa työstään palkkaa, mutta saavathan he sentään osaamistodistuksen. Sen he voivat kehystää ja ripustaa seinälle, koska kuntouttavassa työtoiminnassa mukana oleminen on palkkatyön markkinoilla paha likatahra ansioluettelossa ja toimii lähinnä varoitusmerkkinä.

Uusix-verstaat koostuu yhdeksästä käsityöpajasta, jotka ovat keramiikkapaja, korupaja, metalliverstas, ompelimo, Painotex, polkupyöräverstas, puuverstas, tekstiilipaja ja verhoomo. Lisäksi verstaisiin kuuluu rakennusosasto, rakennusosien kierrätys sekä Uusix-tietotekniikka. Siellä siis tehdään ihan täyttä työtä.

Katselkaa itse tuosta työpajojen linkistä mitä missäkin tehdään. Kaikki näyttää olevan söpöä ja ihanaa puuhastelua yhdessä toisten kanssa sosiaalisia taitoja oppien. Itse asiassa siellä tehdään erittäin hyödyllistä ja tarpeellista työtä, joka vähentää jätettä ja säästää luonnonvaroja.

Kierrätysmateriaalista tehtyjä tuotteita myydään, mutta tästä yhteiskunnalle hyödyllisestä työstä ei makseta palkkaa muille kuin työnohjaajille. Köyhät siis tonkivat jätteitä meilläkin, mutta ilman palkkaa.

Uusix-verstaat avattiin 9. joulukuuta vuonna 1997 saneerauksen jälkeen entisen polttolaitoksen tiloissa. Jo vuonna 2001 lakkautusuhka varjosti Uusix-verstaita mutta samana vuonna astui voimaan laki kuntouttavasta työtoiminnasta, jonka seurauksen Uusix-verstaille asetettiin tehtäväksi kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen.

Koko tämä toiminta on siis rakennettu kuntouttavan työtoiminnan varaan ja on epäilemättä toiminut palkattoman työn esikuvana kaikille maamme työpajoille. Sitä voisi luonnehtia vaikkapa kaikkien työpajojen isoäidiksi.

Vuonna 2012 Uusix-verstaat vastaanotti kaupunginjohtajan laatupalkinnon ja saavutti Laatukeskuksen valtakunnallisessa laatupalkintokilpailussa 3. sijan ja laatuluokituksen Recognised for Excellence 4 Star.

En tiedä mitä tuo sertifikaatti tarkoittaa. Ehkä se on tae siitä, että sivistysavaltiossa köyhätkin ovat onnellisia ja jämäköityneitä.10995798_847297911982456_1407276237142378299_n (Kuva: Teppo Palmroos)

Ylimielinen rahanpyytäjä

Guggenheim-säätiön edustajat kävivät Helsingissä esittelemässä selvitystään, jonka Helsingin kaupunki itse osti parilla miljoonalla eurolla. Säätiö ilmoitti ylimielisen armollisesti, että kaupunki saa kunnian rakentaa heille omalla kustannuksellaan itse ylläpitämänsä hintavan rakennuksen ja saa vieläpä maksaa vuosittain lisenssimaksuja nimen käytöstä. Päätöksillä on sitten kova kiire, koska muita halukkaita rahanantajia on jonossa. Päätös ilmoitettiin uutisten mukaan nimenomaan siihen tyyliin, että Helsinki kelpaa Guggenheimille.

Jos joku vaatii antamaan itselleen rahaa uhaten mennä muilta pyytämään, ellei sitä rahaa tule nopeasti, niin mitä tekee viisas ihminen? Ei hän kiirehdi kaivamaan lompakkoaan, vaan käskee nimenomaan mennä pummaamaan muualta. Tällaisia ajatuksia minussa on herättänyt Guggenheim-säätiön tapa toimia.

Itse rakennus Helsingin parhaalle paikalle tulisi maksamaan semmoiset 140 miljoonaa. Luultavasti hinta tuplaantuisi projektin edistyessä, koska sehän on maan tapa näissä julkisissa hankkeissa. Rakennuskustannusten päälle tulisivat tietenkin kaikki kiinteistökustannukset, käyttökustannukset ja lisenssimaksut. Kiinteistökustannuksia en jaksa kaivaa esille, koska niitä ei kukaan edes ole ihan tarkasti arvioinut. Pelkät käyttökustannukset olisivat noin 14 miljoonaa/vuosi ja lisenssamaksujakin olisi maksettava pari miljoonaa vuodessa.

Tuotot perustuvat yltiöoptimistisiin kävijämääriin. On aika vaikea uskoa, että Helsinkiin rynnistäisi pelkästään Guggenheimin nimeä kantavan rakennuksen takia 530 000 turistia vuodessa. Pääsylipputulojen lisäksi rahaa tulisi tapahtumista ja toiminnoista, yritysyhteistyöstä sekä tietysti valtionosuuksista kaikkiaan vain vajaat 8 miljoonaa vuodessa. Erotus jäisi helsinkiläisten tai peräti kaikkien suomalaisten veronmaksajien kustannettavaksi.

En väitä ylläolevia lukuja täsmällisiksi, mutta lehdistä poimittujen tietojen mukaan ne ovat ainakin suuntaa antavia. Toivottavasti edes kaupungin luottamushenkilöille annetaan tarkkoja numeroita ennen kiireellistä päätöksentekoa.

Saahan sen talon minun puolestani rakentaa, jos ylimääräinen raha tuntuu taskut repivän. Jotenkin vaan  tulee taas mieleen Helsingin kaupungin jatkuva valitus rahapulasta. Maaseudun kunnat vievät Helsingin rahat verotulojen tasauksena ja varsinkin peruspalvelut tulevat maksamaan ihan liikaa. Niukkuutta jaetaan joka vuosi talousarviossa, ihan kuten kaikissa muissakin kunnissa. Nyt valtuuston pitäisi kuukaudessa tehdä periaatepäätös, jolla kaupunginmuseon menot kaksinkertaistetaan 7 miljoonasta 14 miljoonan aina hamaan tulevaisuuteen asti.

Siitäpä vaan. USA:n rahamiehet kiittävät kohteliaasti ja menevät kotiinsa nauramaan makeasti.