Näkkileipää ja pieniä kiviä

Maan hallitus on jääräpäisesti ajamassa läpi kaksi jättimäistä munausta, joiden jälkiä ei luultavasti enää koskaan pystytä korjaamaan ennalleen. Ensimmäinen on soten valinnanvapauteen liittyvä palveluseteli, jota esitetyssä laajuudessa haluavat vain hallitus ja suuryritykset. Toinen on työttömyysturvan aktiivimalli.

Valinnanvapauslakiesitysten lausuntokierros päättyy tänään. Valtaosa lausunnonantajista pitää esitettyä mallia liian laajana. Niin ovat sanoneet pienet ja suuret kunnat, niin ovat sanoneet asiantuntijat ja niin ovat viimeksi sanoneet viisi yliopistosairaalaa. Yksityisiä palveluntarjojia edustava Hyvinvointialojen liitto pitää esitystä liian suppeana. Tästä voi viisas päätellä jotain.

Lakiesityksen mukaan maakunnan on tarjottava asiakasseteliä varsin laajasti erikoissairaanhoitoon, kuten polikliinisiin kirurgisiin toimenpiteisiin ja kiireettömiin leikkauksiin. Tarkoitus on, että palvelusetelillä katetaan puolet – kaksi kolmasosaa erikoissairaanhoidosta. Yliopistosairaaloiden mukaan erityisesti kiireettömien leikkausten siirtäminen palvelusetelin taakse johtaa lääkärikatoon yksityiselle puolelle ja päivystysvalmiuden romuttumiseen. Juuri samat kirurgit hoitavat nyt molempia tehtäviä, ja päivystysvalmiuden sekä ammattitaidon ylläpitämiseksi he kiireettöminä aikoina operoivat kiireettömiä tapauksia.

Asiakasseteli tulee kalliiksi sekä yhteiskunnalle että potilaalle. Osmo Soininvaara ihmetteli toissapäivänä miten on mahdollista, että palvelusetelillä onkin tarkoitus huolehtia siitä, että yksityiset pärjäävät kilpailussa yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista välittämättä. Tarkoitushan oli muka säästää, mutta näköjään tarkoitus onkin huolehtisa siitä, että yksityiset firmat pärjäävät.

Palveluseteli tulee kalliiksi myös asiakkaalle. Setelillä saa yksityiseltä vain sen arvon verran hoitoa. Kun laskuri pysähtyy, niin asiakas maksaa itse loput, jos hänellä on rahaa. Jos ei ole, niin sitten ulos. Jossain näin osuvan vertauksen, jonka mukaan palveluseteli on vain näkkileipä. Jos sen päälle haluaa voita ja leikkeleitä, niin ne joutuu maksamaan itse.

Työttömyysturvan aktiivimalli puolestaan vie työttömiltä näkkileivänkin ja tarjoaa sen sijaan kiviä. Jos työtön ei saa työtä, niin häntä rangaistaan tukien alentamisella. Ministeri Paula Risikko sanoi eduskunnan kyselytunnilla, että syrjäytyneisyys ja yksinäisyys vähenevät työhön kannustamalla ja aktiivisuutta lisäävällä sosiaaliturvalla. Viiden prosentin leikkaus aktiivisesti turhaan työtä hakevan tukeen on siis Risikon mukaan hyvinkin kannustavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää. Työministeri Jari Lindström sanoi, että lait ovat sovittu kokonaisuus, eikä pullasta voi noukkia rusinoita. Tämä pulla sisältää hänen mukaansa kiviä.

Lindströmistä voi olla monta eri mieltä, mutta on pakko myöntää hänen olevan ministeriksi harvinaisen rehellinen. Hän sanoo käytännössä suoraan, että syvältähän nämä lait ovat, mutta näin on sovittu. Hän ennustaa myös halpatyömarkkinoiden pysyvää tuloa hallituksen toimien seurauksena. Itse hän ei sano sitä haluavansa, mutta tekee silti kaikkensa edistääkseen niiden tuloa. Näin ovat hallituspuolueet sopineet.

Tämän hallituksen jäljiltä yhteiskunta ei enää koskaan ole entisellään. Vain rikkaiden sairaudet hoidetaan kunnolla ja työttömistä tehdään halpatyövoimaa, jonka niukan elannon maksaa valtio tukina.

Hyvin manipuloitu

– Haluan myös muistuttaa, että suurin osa suomalaisista haluaa tätä. He haluavat osaltaan kiristää työttömyysturvan ehtoja. Me olemme nimittäin saaneet tänäkin vuonna lukea useita lehtiartikkeleita sellaisista ihmisistä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet niin sanotun työttömyyden polun.

Näin puolusti työttömyysturvan aktiivimallia kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) toissapäivänä eduskunnassa. Tämä oli ihan odotettavissa, sillä kesästä lähtien eräät mediat ovat nostaneet työttömän prototyypiksi laiskan, työtä välttelevän lusmun, joka käyttää työttömyysturvaa hyväkseen voidakseen jatkaa laiskottelua tai tehdäkseen jotain kivaa. Toinen iltapäivälehtemme oikein pyysi laiskureita ilmoittautumaan.

Ja löytyihän heitä; juttuja syntyi pahimmillaan päivittäin. Kukaan ei ole väittänytkään etteikö työttömissä olisi myös systeemin väärinkäyttäjiä. Mediarummutuksen tarkoitus oli kuitenkin tehdä tästä marginaalista työttömän vakiomalli ja lietsoa kansan raivoa. Sekin onnistui. Mikään ei ole niin helppoa kuin saada kohkaamishaluiset iltapäivälehtien kommentoijat kohkaamaan milloin mistäkin.

Samaan aikaan löytyi tietenkin työnantajia, jotka nimettöminä ja firmansa nimeä kertomatta valittivat työvoiman saamisen vaikeutta. Työttömät kuulemma kieltäytyvät suoraan sanomalla, että tienaavat paremmin työttöminä. Jokaiselle asioita vähänkään ymmärtävälle on selvää, että kieltäytyjä menettää korvauksensa. Myös syy työnantajien esiintymiseen nimettömänä on selvä. Työssä, firmassa tai molemmissa on jotain pahasti vialla, jos rekrytointihalukas työnantaja ei halua käyttää lehden tarjoamaa ilmaista mainostilaa hyväkseen löytääkseen työntekijöitä.

– Meillä on todella kolmannen polven työttömiä, perheitä löytyy, joilla on juuri se, että heillä ei ole mallia siitä, että he lähtevät kotoa. Siinä on ollut työttömyyttä alueella, mutta tilanne on kääntynyt eri tavalla, ja jos me emme kannusta työn vastaanottamiseen, niin me kyllä todella teemme moraalittoman teon, varsinkin nuorelle polvelle. (kansanedustaja Marisanna Jarva, kesk.)

Samaan aikaan työttömien laiskoiksi leimaamisen kanssa heitä on leimattu myös syrjäytyneiksi, alkoholisoituneiksi ja mielenterveysongelmista kärsiviksi. Työministeri Jari Lindström sanoi syyskuussa kyselytunnilla, että pitkäaikaistyötön ei ole ainoastaan työtön vaan hänellä on paljon psykososiaalisia ongelmia. Hän pyysi myöhemmin sanojaan anteeksi asiallisesti, mutta lipsahdus paljasti negatiivisen perusvireen. Työttömissä on pakko olla jotain vikaa, koska he ovat työttömiä. Jos he eivät ole laiskoja pinnareita, niin sitten he ovat muuten moniongelmaisia jo toisessa ja kolmannessa polvessa. Tätä menoa joku keksii väittää sosiaalidarwinismin hengessä työttömien olevan geneettisesti heikompaa ainesta.

Puoli vuotta kestänyt manipulointi tuotti tulosta, ja nyt hallituspuolueiden kansanedustajat pääsevät vetoamaan kansan tahtoon. Kansahan se haluaa antaa työttömille keppiä, eivät kansanedustajat.

Hallitus varmaan kiittää ilpäivälehtiä hyvin sujuneesta manipuloinnista ja iltapäivälehdet kiittävät hallitusta klikkauksilla hankituista mainostuloista. Työttömät eivät kiitä, mutta eihän heiltä ole ennenkään mitään kysytty.

Rikokseton rikollinen

Työttömyysturvan aktiivimalli hyväksyttiin eilen eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä äänin 86 – 56. Viisi edustajaa ei osannut muodostaa mielipidettään, ja peräti 52 oli poissa. Heillä oli varmaan Kätkäläisen Iitamarin sanoin kiireellistä ettonointia ja tähellistä tupakointia. Toisessa ja lopullisessa käsittelyssä malli tullaan hyväksymään suunnilleen samoin numeorin, ja laki tulee voimaan jo kolmen viikon kuluttua. Onneksi se ei tule voimaan taannehtivasti, kuten alkuperäisen esityksen mukaan oli tarkoitus. Jossain vaiheessa joku ymmärsi sen menevän liian pitkälle, vaikka samoin äänestynumeroin sekin olisi tullut hyväksytyksi.

1.1.2018 lähtien oikea, täyttä työttömyyskorvausta saava työtön on vain sellainen, joka tekee tietyn määrän palkkatyötä tai osallistuu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Loput ovat syyllistyneet rikokseen nimeltä työttömyys, ja heitä rangaistaan tuen alentamisella. Kuten eduskunnassa on sanottu, niin laki on pohjanoteeraus jopa tämän hallituksen mittapuulla. Työministeri Jari Lindström joutui myöntämään, että kyse on työttömien pakottamisesta. Pakottamisen tekee erityisen irvokkaaksi se, että pakotetaan töihin, joita ei ole olemassakaan. Kyse on siis puhtaasti rankaisemisesta.

Ei tämä mikään uusi ajatus ole. Jo vuonna 2011 Työ- ja elinkeinoministeriö teetti selvityksen, jonka mukaan työttömyys oli rinnastettavissa rikokseen. Googlettamalla ”työttömyysturvan menettäminen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia” löytää pdf-tiedoston tutkimuksesta 31/2011. Siteerataanpa sitä vähän.

”Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää voidaan jossain määrin verrata korvauksettomien määräaikojen osalta rikoksista tuomittaviin sakkorangaistuksiin, sillä molemmissa järjestelmissä on kysymys henkilön menettelystä johtuvan seuraamuksen asettamisesta. Järjestelmissä on lisäksi se yhteinen piirre, että seuraamuksen euromääräinen ankaruus riippuu henkilön aiemmista tuloista. Molemmissa järjestelmissä pyritään seuraamusten uhalla ohjaamaan yksilön käyttäytymistä.”

Sitten seuraa taulukko, jossa näitä eri rikostyyppejä vertaillaan keskenään:

tem-2

Tämän mukaan työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäävä on verrattavissa poliisia vastaan niskoittelijaan, liikenneturvallisuuden vaarantajaan ja lievään pahoinpitelyyn, näpistykseen ja lievään vahingontekoon syyllistyneeseen.

Suora kieltäytyminen työllistymissuunnitelman laatimisesta rinnastuu veropetokseen, pahoinpitelyn yritykseen, vapaudenriistoon, yksityielämää loukkaavan tiedon levittämiseen ja vahingontekoon. Työstä tai työvoimapoliittisesta koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyjä on yhtä paha rikollinen kuin törkeään rattijuopumukseen, kuolemantuottamukseen tai törkeään kunnianloukkaukseen syyllistynyt.

Ryöstäjän ja parittajan vertaisia ovat ne, jotka eroavat työstä ilman pätevää syytä tai aiheuttavat omalla menettelyllään työsuhteen päättymisen.

Työttömyydestä rankaiseminen ei siis ole mikään uusi keksintö, vaan ajatus on itänyt jo kauan. Rangaistukset rikoksista meillä määrää yleinen tuomioistuin, mutta työvoimapoliittiset sanktiot ovat ihan eri asia. Niistä päättävät Te-toimistot ja Kela hallinnollisessa menettelyssä. Niissä oikeudenkäynneissä syyttäjä, tuomari ja pyöveli ovat yksi ja sama. Puolustusta ei ole ollenkaan.

24909850_10214011069606916_7706217648612587386_n

Kuva: Sira Moksi

Nollauutinen perstuntumalta

En tiedä halusiko Yle eilen antaa tukea ryöpytystä saanelle työministerille ja koko hallitukselle, mutta ajatus ei ole kaukana. Illan pääuutisissa kerrottiin, että alustavat tulokset työttömien pakkohaastatteluista ovat myönteisiä. Tälle väitteelle ei kuitenkaan saatu konkreettista katetta. Saatiin vain ministeriön virkamiehen ja ministerin sana siitä, että näin on.

Ensimmäiseksi haastateltiin työtöntä, joka oli saanut työpaikan omien verkostojensa kautta ilman Te-toimiston myötävaikutusta. Todella hieno asia, mutta mitä tekemistä sillä on näiden haastattelujen kanssa, joihin tämä henkilö ei edes osallistunut? Eikö maasta löytynyt yhtään sellaista, joka olisi saanut työpaikan haastattelun ansiosta?

Sitten ministeriön virkamies kertoi, että tutkittua tietoa haastattelujen hyödyistä saadaan vasta parin vuoden kuluttua. Tällä hetkellä kuitenkin on viitteitä saadusta hyödystä. Siis pelkkiä viitteitä, mutta ei mitään tutkittua tietoa. Virkamies oli huomannut heti haastattelujen alettua työttömyyden laskevan eniten niillä alueilla, joilla haastateltiin eniten.

Ja sitten tietenkin itse ministeri sanoi, että kyllä kannatti ja kyllä kannattaa jatkaa. Pelkkä ministerin toiveajattelu riittää uutisointiin.

Kerrotaan uutisessa toki se hallituksen kannalta kaikkein tärkein asia: rekistereistä on saatu siivottua tuhansia työnhakijoita pois, joten tilastot kaunistuvat. Joukossa on varmasti paljon sellaisia, jotka ovat saaneet työtä tai päässeet eläkkeelle, mutta onko näitä onnekkaita oikeasti tuhansia? Vai tuliko samalla heitettyä yli laidan sellaisia, jotka ovat vain luovuttaneet? Tätähän emme tiedä, koska mitään tutkittua tietoa ei ole. On vain virkamiehen ja ministerin perstuntuma.

Samalla taisi tulla kerrottua rivien välissä totuus. Työttömyys tosiaan aleni eniten juuri niillä alueilla, joilla haastateltiin eniten ja samalla siivottiin tilastoja eniten. Tilastojen siivoaminen edistää hallituksen työllisyystavoitetta. Tämä jäi tietenkin sanomatta suoraan.

Muistellaanpa vähän miten nämä haastattelut alkoivat. Tarkoitushan oli ulkoistaa ne yksityisille yrityksille, ja tähän varattiin runsaasti määrärahaa. Hanke tyssäsi kuitenkin perustuslakiin, sillä haastattelut ovat virkatyötä, jota ei voi ulkoistaa. Niinpä tehtävä sysättiin vähennetyn henkilökunnan niskoille, ja ainakin minun kuulemani mukaan haastattelut tapahtuvat puhelimitse. Niissä sanotaan suunnilleen hyvää päivää ja kysytään, että oletkos hakenut töitä.

Mutta ei se mitään. Uskotaan, kun kerran uutisissa sanotaan. Saman tien voidaan uskoa tämäkin netistä nähty versio haastatteluista.

 

Ideologiaa, politiikkaa ja totuutta

-Kiitos linkistä  ja vinkistä. Pitänee antaa asiantuntijoille palautetta, että teidän asiantuntemuksenne on ammuttu alas. Ja että ainoa totuus asiasta löytyy Uuninpankkopojalta, ja vieläpä ihan puolueeton sellainen. Ilman mitään ideologiaa…

jl

Näin vastasi työministeri Jari Lindström, kun hänen blogikirjotustaan kommentoitiin kertomalla mitä minä olen sanonut työvoimapolitiikasta. Olenhan minä sanonut siitä paljonkin, ja sanon vielä lisää. Ideologiaan palaan sitten lopuksi.

Kirjoituksessaan Lindström selventää ensin eduskunnan kyselytunnilla sanomaansa, ja siitä kiitos. Hän tuli sanoneeksi, että pitkäaikaistyötön ei ole vain työtön, vaan hänellä on paljon psykososiaalisia ongelmia. Ilman tätä täsmennystä minullekin olisi jäänyt sellainen käsitys, että ministerin mielestä kaikki pitkaikaistyöttömät ovat psykososiaalisia ongelmatapauksia.

Sen jälkeen Lindström kertoo, että Tilastokeskuksen ja ministeriön työttömyystilastot ovat erilaisia. Tämä ei liene enää kenellekään uutinen; ainakin minä kerroin asiasta jo tammikuussa 2013.

Sitten ministeri sanoo näin:

-Työnvälitystilastoissa (TEM) työttömyyden lasku oli jälleen erittäin voimakasta (laskua lähes 54 000 henkeä verrattuna viime vuoden elokuuhun). Näin suuri lasku selittyy sekä parantuneella työmarkkinatilanteella että edelleen myös määräaikaishaastattelujen vaikutuksella.

Tämä on aivan liian helppo selitys. Perustulokokeilussa on 2 000 työtöntä ja Lex Lindström on siirtänyt eläkkeelle 3 200 henkilöä.  Työttömyydestä yrittäjiksi siirrettyjä omaishoitajia on noin 2 000. Sivutoimiset kevytyrittäjät eivät enää voi olla työttömiä. Työmarkkinatuen saajista aktivointitoimenpiteissä eli työvoimakoulutuksessa tai palkattomassa työssä on 8 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työllistyineistä työttömistä yhä suurempi osa on siirtynyt sovitellulle päivärahalle, koska tarjolla on lähinnä vain osa-aikatyötä, josta saadulla palkalla ei elä. Kokoaikaista palkkayötä on saanut hyvin harva, mutta toki heitäkin on. Tänä vuonna siirtyy ikänsä vuoksi työvoiman ulkopuolelle eli eläkkeelle noin 50 000 henkilöä enemmän kuin tulee työikään. Jos tätä ei ole huomioitu, niin työttömyys pahenee koko ajan.

Karenssiin on määrätty moninkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. Heinä-elokuussa noin 14 000 työttömän työnhaku katkesi alkuuunsa, kun Te-hallinto muutti vähin äänin sähköisen asiointipalvelun työnhaun keskeyttäväksi ansaksi. Viime talvena alkaneet työttömien määräaikaishaastettelut, sähköinen työnhaku ja suoran yhteyden Te-toimistoon vaikeutuminen ovat saaneeet monet luopumaan työnhausta ja siirtymään toimeentulotuen asiakkaiksi.

Jos tämä oli taas sitä sosialidemokraattista ideologiaa, niin oikein hyvä niin. Minulle sosialidemokratia on aina tarkoittanut heikomman puolella olemista ja asioista puhumista niiden oikeilla nimillä. Varsinkin viime vaalikaudella arvostelin SDP:tä asiaperustein enemmän kuin moni eri puoluetta edustava. Olenpa tehnyt sitä tälläkin kaudella, viimeksi kesäkuussa, jolloin enemmistö SDP:n kansanedustajista äänesti työelämäkokeilun puolesta. Nykyisen hallituksen työvoimapolitiikka näyttäytyy minulle vain epätoivoisena tilastojen siivoamisena.

Jos minä puhun ideologiaa sanomalla asiat niin kuin ne ovat, niin mitä puhuu Lindström sanomalla vain hallitukselle myönteisiä asioita? Hän puhuu tietenkin politiikkaa.

(Kiitos Ulla Räsäselle tuota lyhyestä tilastosiivouksen yhteenvedosta.)