Lammaslauman pääministeri

-Pidän meitä suomalaisia, joilla menee paremmin tai yrityksiä ja työnantajia kyllä lampaina, jos emme löydä 200 000 ihmiselle joka toinen viikko kolmen tunnin työjaksoa.

Näin puolusti pääministeri Juha Sipilä eilen pääministerin haastattelutunnilla työttömyysturvan aktiivimallia. Samalla hän syyllisti jo valmiiksi yritykset, työnantajat ja kaikki suomalaiset aktiivimallin tulevasta epäonnistumisesta. Sipilä toisti myös tuttua hölynpölyä siitä, että itse asiassa aktiivimalli tuo lisää tukia valtaosalle työttömistä. Omavastuupäivät laskevat seitsemästä viiteen, ja tämä vastaa hänen mukaansa mahdollista 4,65 prosentin alenemaa.

Muistutetaan vielä kerran, että omavastuupäivien väheneminen kahdella vaikuttaa vain työttömyyden alussa, ei muulloin. Leikkaus sen sijaan toistuu jatkuvasti kolmen kuukauden välein, jos työtön ei onnistu täyttämään aktiivisuusehtoa. Lisäksi kyseessä ovat juuri samat kaksi päivää, jotka tämä sama hallitus lisäsi omavastuuaikaan vuosi sitten. Muistutetaan vielä siitäkin, että SAK:n pääekonomisti ei kannattanut päätetyn  kaltaista aktiivimallia, vaan aidosti kannustavampaa. Sitä ei kuitenkaan ollut edes tarjolla, vaan vaihtoehtoehtona olisi ollut kaikkien työttömyystukien suora leikkaus.

Tällainen päättäjien jatkuva älyllinen epärehellisyys ja kaikkien muiden syyllistäminen on ärsyttävää, rasittavaa ja turhauttavaa. Vaikka kuinka monta kertaa väärät tiedot oikaistaisiin, niin heti seuraavana päivänä joku poliitikko tulee toistamaan täsmälleen samat väärät tiedot totena.

Nyt on jo etukäteen löydetty syyllisiksi kaikki työnantajat, kaikki yritykset ja jopa kaikki suomalaiset, jotka eivät palkkaa työtöntä kolmessa kuukaudessa 18 tunnin ajaksi. Pääministeri kuitenkin jätti taas kertomatta, että mikä tahansa palkkaaminen ei käy. Pitää olla työssäoloehdon täyttävä palkkatyö, ja se edellyttää työsopimusta, palkan sivukulujen maksamista ja vähintään 6,91 euron tuntipalkkaa.

1930-luvun pula-aikana kulkumiehiä liikkui etsimässä mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla. Siitä kirjoitti Pentti Haanpää monta novellia, joita suosittelen kaikille luettavaksi. Yksi irvokkaimista on Esa Kurkimaan elämys, jonka kolumnisti Yrjö Rautio nosti reilu viikko sitten onnistuneesti esille. Jotain samantapaista lienee nyt luvassa.

Virkamiehet ovat optimistisesti laskeneet, että aktiivimalli työllistää 8 000 työtöntä. Sitä ei kerrota mihin töihin ja miten pitkäksi ajaksi. Sitäkään ei kerrota, miksi kaikkien yli 300 000 työttömän tukia uhkaa alennus, jos hyötyjiä on näin vähän. Mutta kuten sanottu, niin pääministeri julistautuu aktiivimallin tulevaan epäonnistumiseen jo etukäteen syyttömäksi. Me kaikki muut olemme syyllisiä.

Aktiivimalli on jo ruvennut toimimaan. Epävarmuus lain tulkinnasta ja ristiriitaiset ohjeet ovat jo saaneet työttömiä jäämään pois vapaapalokuntien toiminnasta. Jos me suomalaiset olemme lampaita, niin siinä tapauksessa olemme valinneet pääministeriksemme kaikkein kovapäisimmän pässin.

 

 

Tehtiin tällainen laki…

-Työttömän näkökulmaa tässä on haettu. Tilanteita, jossa työtön joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sen takia pysty velvoitteita täyttämään, ei saa syntyä. 

Työttömyysturvan aktiivimallin kumoamista vaativan kansalaisaloitteen suosion yllättämät päättäjämmme alkavat kömpiä lomaltaan puolustelemaan säätämäänsä lakia. Toissapäivänä työministeri Jari Lindström syytti vihervasemmistoa tekopyhyydestä, ja eilen pääministeri Juha Sipilä syytti aktiivimallin vastustajia pelottelusta. Syytä huoleen ei kuulemma ole, sillä työttömiltä haetaan henkilökohtaista palautetta ja epäkohtia korjataan tarvittaessa. Enää puuttuu vain lain valmistelusta ja esitelystä vastanneen sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan näkemys, mutta sitä lienee turha odottaa. Hän kieltäytyi kaikesta julkisesta keskustelusta jo viikko sitten.

Jos Sipilä olisi seurannut aktiivimallista käytyä keskustelua, niin hän tuskin kehtaisi puhua läpiä päähänsä. Aktiivimalli asettaa ison osan työttömistä kohtuuttomaan tilanteeseen, sillä malli ei tunne mitään yksilöllisiä ja paikkakuntakohtaisia olosuhteita.  Laki on tämän hallituksen laatimaksi harvinaisen selkeä. Jos työtön ei onnistu kolmen kuukauden aikana saamaan palkkatyötä 18 tunnin ajaksi, ei ansaitse yritystoiminnalla vähintään 241 euroa tai ei mahdu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, niin leikkuri heilahtaa.

Sitä Sipilän kaipaamaa palautetta on tullut runsaasti ja olisi tullut paljon enemmänkin, jos asiasta olisi keskusteltu julkisuudessa ennen lain hyäksymistä. Jos yleisesti olisi tiedetty etukäteen lain joustamattomuudesta, niin Sipilä ja kumppanit olisivat joutuneet itsekin ajattelemaan asiaa jo aiemmin.

Hyvin asiasta vaiettiin. Media kiinnostui aiheesta vasta sitten, kun kansalaisaloite räjähti silmille. Siihen asti oppositio sai keskustella asiasta edukunnassa yksinään, ja mediaa kiinnosti vain vahvempien juomien saaminen kauppoihin.

Sipilän mukaan aktiivimalliin tehdään muutoksia, jos tarve vaatii. Se tarve vaatii jo nyt, mutta tämän hallituksen tapana on aina tehdä ensin laki ja katsoa mitä tapahtuu. Hallitus on unohtanut lainvalmisteluun kuuluvan vaikutusarvioinnin, sillä jo aktiivimallilla saatavien työpaikkojen arvioitu määrä on vastaajasta riippuen milloin mitäkin.

Yksi asia kuitenkin arvioitiin kohdalleen. Kävi miten kävi, niin valtio säästää. Se on kirjoitettu auki hallituksen esityksen perusteluihin:

”Malli kuitenkin parantaa julkisen talouden tilaa sekä silloin kun se onnistuu tavoitteessaan työttömien aktivoitumiseen nykyistä enemmän että silloin, jos sillä ei ole mitään vaikutusta työttömien aktiivisuuteen. Tämä johtuu siitä, että mallin vaikutusten ääritilanteet vahvistavat kumpikin julkista taloutta joko säästämällä työttömyysturvamenoja tai lisäämällä työllisyyttä.”

Hallitus pääsee kehumaan itseään ja työttömät kärsivät, mutta työttömiä lohduttanee Sipilän jalomielinen lupaus:

Tilanteita, jossa työtön joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sen takia pysty velvoitteita täyttämään, ei saa syntyä. 

Kun niitä kohtuuttomia tilanteita syntyy, niin mahdollisesti lakia viilataan. Todennäköisesti kuitenkaan ei, sillä aina voi syyttää oppositiota pelottelusta ja vihervasemmistoa aiempien vaalikausien aikana tehdyistä leikkauksista. Ja tietysti työttömiä laiskuudesta.

sira

Kuva: Sira Moksi

Missä vastuuministerit luuraavat?

Hallitus marssittaa työttömyysturvan aktiimallia puolustamaan jatkuvasti ministereitä, jotka toistavat ulkoa opettelemaansa tietämättä asiasta mitään. Tämä on tietysti kansalaisaloitteen kannalta hyvä juttu, mutta ministereiden puheet alkavat nolottaa jo aktiivimallin vastustajaakin.

– Ei varmasti kukaan, joka aktiivisesti hakee työtä ja on aktiivisesti työmarkkinoiden käytössä, tule sanktioiden piiriin, sanoi elinkeinoministeri Mika Lintilä jatkaen väärän tiedon levittämistä. Kaikille muille paitsi ministereille lienee jo tähän mennessä tullut selväksi, että pelkkä aktiivisuus työnhaussa ja työmarkkinoiden käytettävissä oleminen eivät riitä. Leikkuri iskee armotta, jos sitä työtä ei löydy.

Itse asiassa Lintilä valehtelee puhumalla totta. Hän käyttää sanoja ”työmarkkinoiden käytössä”, ei ”työmarkkinoiden käytettävissä”. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö on töissä, mutta helposti luulee Lintilän tarkoittavan pelkkää käytettävissä olemista.

Eilisillan A-studiossa Kai Mykkänen nosti esiin yhdistyksissä tehtävän palkattoman työkokeilun aktiivisuuden osoittamisen muotona. Hänen mukaansa ehdon täyttämiseen riittää myös palkaton 18 tunnin työkokeilu esimerkiksi yhdistyksessä, säätiössä tai osuuskunnassa.

Sieltähän se varsinainen tavoite alkaa paljastua. Tarkoitus on saada Suomen työttömät palkattomiin töihin yhdistyksiin, osuuskuntiin ja säätiöihin työkokeilun nimellä tekemään ne kahdeksantoistatuntisensa hyödyllistä tai hyödytöntä. Joku paremmalla laskupäällä varustettu voisi huvikseen laskea miten paljon palkatonta työtä tehdään, jos kaikki maan työttömät tekevät sitä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden jaksoissa. Se 18 tuntia ei edes riitä, sillä työkokeilu on työllistymistä edistävää palvelua, ja sitä aktiivimalli edellyttää viisi päivää. Päivän vähimmäispituus on neljä tuntia.

Mykkänen ei myöskään näytä olevan selvillä työkokeilun tarkoituksesta. Te-palvelujen sivujen mukaan työkokeilu on tarkoitettu ammatin- ja uranvalintaan tai paluuseen työmarkkinoille, jos ammatillinen koulutus puuttuu tai jos tarkoituksena on harkita alan vaihtoa. Sitä voidaan käyttää myös silloin, jos halutaan selvittää onko pitkään työmarkkinoilta poissa olleen osaaminen ajan tasalla. Siellä ei puhuta sanaakaan työttömien survomisesta palkattomaan työkokeiluun siksi, että he voisivat osoittaa aktiivisuutensa. Kelan teksti perustuu lakiin, joka jäi hallitukselta tässä hötäkässä muuttamatta.

Hölynpölyä siis riittää, mutta totuus alkaa hahmottua. Työttömät on saatava johonkin työhön, palkalliseen tai palkattomaan. Ihan hassu yhteensattuma on se, että aktiivimallin työn tekemisen tuntiraja on sama kuin tilastoja laadittaessa edellytettävä työlliseksi laskemisen raja. Ja kaikkihan me tiedämme, että hallitus on asettanut itselleen kovan työllisyystavoitteen, joka tällä tavalla saadaan toteutumaan.

huopainen

Nyt sitten päästään otsikon kysymykseen. Miksi aktiivimallista vastuussa olevat ministerit Pirkko Mattila ja Jari Lindström eivät vastaa yhteenkään kysymykseen edes pyydettäessä, kuten ei koko heidän puolueensakaan? Miksi Petteri Orpo ei kommentoi, vaan lähettää asiasta mitään tietämättömät munaamaan itsensä? Miksi Juha Sipilä ei sano mitään, vaan lähettää toiset ottamaan vastaan ryöpytyksen?

En minä tiedä. Minusta he nolouttaan pakoilevat vastuuta omista päätöksistään.

Epätoivoisen positiivista

Anteeksi, että häiritsen teitä näin joulupäivänä. En vain mitenkään malta olla kertomatta teille näkemystäni tämän vuoden epätoivoisimmasta uutisesta, jonka tekijä on mahdollisesti nauttinyt liikaa glögiä kyetäkseen suoriutumaan tehtävästään.

Kyse on tästä Ilta-Sanomien uutisesta, jonka mukaan Sipilän hallituksen suosio on korkeimmillaan sitten kesän 2015.

is

Haastatelluista vain 29 prosenttia katsoo, että hallitus on onnistunut tehtävässään melko tai erittäin hyvin, mutta silti tuloksesta väännetään väkisin positiivinen. Ilmeisesti juttu on otsikoitu niitä varten, jotka kiireissään vilkaisevat pelkät otsikot. Heille jää sellainen kuva, että suosio olisi hyvä, kenties jopa nousussa.

Ei siinä mitään, onhan uutinen positiivinen, kun sitä näin hallituksen vastustajan silmin katsoo. Oikein olisi kuitenkin kertoa, että hallituksen suosio on laskenut koko ajan, ja on nyt paljon alempana kuin hallituksen aloittaessa. Hallitushan aloitti vasta kesällä 2015, ja silloinkin sen suosio oli vain 37 prosenttia. Siitä on tultu jyristen alaspäin, ja nyt ollaan 29 prosentissa. Oikein olisi otsikoida, että hallituksen suosio on erittäin alhaalla. Otsikossa ei kuitenkaan suoranaisesti valehdella, siinä vain jätetään kertomatta oleellisin. Näin helppoa on huijaaminen uutisen otsikolla.

No, nyt en häiritse enempää. Nauretaan yhdessä vaikkapa näiden herrojen antaman esimerkin mukaisesti.

EDIT 25.12.2017 klo 18.50:
Muutettu lause ”…että hallituksen suosio on ennätysmäisen alhaalla” muotoon ”…että hallituksen suosio on erittäin alhaalla. ”
Onhan tämän hallituksen suosio tosiaan käynyt välillä jopa alempana kuin nyt.

Juoksupojat

– Näemmekö yhteisen edun? Olemmeko pelastamassa julkisia palveluita? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Näin neuvoi pääministeri Juha Sipilä eilen Joensuussa oman puolueensa jäseniä ja eriyisesti kuntapäättäjiä luottamaan maan hallitukseen. Huomiota kiinnittää taas kerran vaatimus ”viedä tämä asia maaliin”. Enää aikoihin mitään muuta tavoitetta ei ole ollutkaan. Olen monta kertaa huomannut myös kuntaministeri Anu Vehviläisen suorastaan tuskaiset vaatimukset asian maaliin viemisestä, koska valmistelua ei jaksaisi aloittaa uudelleen. Enää ei ole mitään merkitystä lopputuloksen laadulla, vaan ainoastaan asian saamisesta päätökseen. Eli ihan sama mitä tulee, kunhan nyt jotain tulee.

Tuo Sipilän kysymys on mielestäni retorinen, mutta hän ei itse sitä näytä tietävän. Jokainen soten valmistelua tällä hallituskaudella seurannut on nähnyt hallituksen toimivan suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikana. Se selvisi jo siinä vaiheessa, kun hallitus kytki yhteen maakuntahallinnon ja laajan valinnavapauden. Keskusta ajaa maakuntahallintoa ja kokoomus laajaa valinnanvapautta. Tämän kytköksen seurauksena itse sote jäi sivuseikaksi.

Valinnanvapauslainsäädännön viime kesänä perustuslakivaliokunnassa tyrmätty versio kertoi ihan hallituksen omin sanoin, että laki tuottaa alueellisia monopoleja ja mahdollistaa kermankuorinnan. Nyt Sipilä vaatii pienyritysten ottamista mukaan tuottamaan palveluja.:

-Annammeko pienyrityksille reilusti tilaa maakuntien palvelujen tuottamisessa? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Pienyritysten asiaa Sipilä olisi voinut ajatella aikaisemmin, jo ennen kuin lakiesityksiä kirjoitettiin. Sote-keskuksilta vaaditaan esityksen mukaan terveydenhuollon neuvontaa, ohjausta ja terveystarkastuksia, sairauksien tutkimusta, toteamista ja hoitoa, kuntoutusneuvontaa ja -ohjausta sekä kuntoutustarpeen arviointia, laboratorio- ja kuvantamispalveluita sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Miten yhdelläkään pienyrityksellä voisi olla näin laaja palveluvalikoima, kysyi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen eilen Facebookissa.

Hallitus on myynyt ja myy edelleen omaa soteaan sekä laajalla valinnanvapaudella että kustannussäästöillä. Yhtälö on täysin mahdoton, kertoi taas eilen yksi asiantuntija. Molempia ei voi saada.

Sipilän eiliset puheet kuulostavat epätoivoisilta. Kuntapäättäjät eri puolella maata ovat jo tehneet oman ratkaisunsa ja ulkoistaneet palvelutuotannon. Se kertoo, että usko hallitukseen on mennyt. Mieluummin luotetaan epävarmaan tulevaisuuteen tekemällä pitkäkestoisia ja sellaisina vaarallisia ulkoistamissopimuksia.

Voi olla, että Sipilä ei ole tajunnut terveysjättien käytännössä ohjailleen koko valmisteluprosessia. Jos näin on, niin Sipilä ei ole koskaan lukenut edes oman hallituksensa lakiesitysten perusteluja, joissa asia on kerrottu selkeästi. Tosin rivien välissä, mutta suorastaan alleviivaten.