Syyttävä sormi

Maan hallituksen ongelmana ei ole työttömyys, vaan työttömät. Tämä kävi ilmi taas kerran eilisillan A-talkissa. Kun työtön työnhakija Hanna Rokkanen puhui käytännön kokemuksista, niin työministeri Jari Lindström puolusteli hallituksen keppi- ja kyykytyslinjaa. Rekrytointifirman edustaja meni pitemmälle ja puhui ylimielisesti elämänurakseen työttömyyden valinneista.

Työttömien näkeminen ongelmana lähtee jo lainsäädännöstä. Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun tehtävänä ei siitä annetun lain mukaan ole auttaa työttömiä löytämään työtä, vaan yrityksiä saamaan työntekijöitä. Lain 1 § sanoo näin:

Talouden kasvun, korkean työllisyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi valtio edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja työvoiman tarjontaa yhdessä kuntien, työmarkkinajärjestöjen, yritysten ja muiden työnantajien sekä kansalaisten kanssa.

Lain tarkoituksen voi sanoa toteutuneen, sillä työvoimaa on totisesti tarjolla. Sitä on tarjolla niin paljon, että maan hallitus on julistanut sodan työttömiä vastaan. Hallitus asetti itselleen mahdottoman tavoitteen nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, ja koska tavoitteeseen on mahdotonta päästä oikeasti työllistämällä, niin hallitus siivoaa tilastoja.

Hallitus ei kuitenkaan myönnä siivoavansa tilastoja, vaan valehtelee pitkäaikaistyöttömyyden vähenemisen johtuvan hallituksen toimenpiteiden ansiosta tapahtuneesta työpaikkojen lisääntymisestä. Tosiasiassa pitkäaikaistyöttömyys ei vähene, mutta pitkäaikaistyöttömät vähenevät sekä tilastokikkailulla että potkimalla väkeä pois tilastoja rumentamasta. Tästä kertoivat eilen Taloussanomat sekä Jussi Korhonen blogissaan Isän pikajuna. Laitetaan vielä kuva, josta tämä näkyy:

tem

Kuva: Taloussanomat

Eivät pitkäaiaikaistyöttömät ole saaneet palkkatyötä sen paremmin kuin ennenkään. Heitä on siivottu työvoimapalveluihin eli joutaville kursseille tai palkattomiin töihin työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Lisäksi osaamisensa ja työllistymismahdollisuuksiensa puolesta kaikkein heikoimmalla olevia on kepitetty niin paljon, että monet ovat jättäneet uusimatta työnhakunsa. He ovat kyllästyneet olemaan turhien aktiovintitoimien kohteena ja jättäytyneet suosiolla elämään pelkän alennetun toimeentulotuen varassa.

Media on seurannut nöyrästi hallituksen ja työnantajien linjauksia. A-talkin isäntä puhui työttömän saamasta 700 euron työmarkkinatuesta ikään kuin se olisi käteen jäävä osuus. Oikeasti työmarkkinatuki on 32,40 euroa viitenä päivänä viikossa, ja ennakonpidätys on 20 %.

Nyt ei näytä enää työttömien ruoskiminen riittävän, vaan työntekijätkin ovat laiskoja. Tähän kuvaan sopii hyvin toissaillan A-studio, jossa kerrottiin ulkomaalaisen halpatyövoiman erinomaisuudesta. He ovat nöyriä, ahkeria ja vähään tyytyväisiä. He tyytyvät niin vähään, että ohjelmassa esiintynyt firma joutui jo samana iltana Rakennusliiton jatkotoimenpiteiden kohteeksi. Palkat olivat alle kaikkien mahdollisten sopimusten eivätkä työolosuhteet vastanneet lain edellyttämää tasoa.

Virallisesti syyttävä sormi osoittaa työttömien lisäksi myös työssä olevia. He yhdessä ovat aiheuttaneet laman, työttömyyden ja kaiken muun pahan. Lapinlahden Linnut sen näyttivät jo kauan sitten:

EDIT 12.5.2017 klo 12.30: Poistettu työmarkkinatukilaskelma asian kannalta tarpeettomana ja korvattu se tuen bruttosummalla ja ennakonpidätysprosentilla.

Vahtikoira kahleisiin

”Poliitikot haluavat, että poliitikoilla olisi enemmän valtaa Ylen asioihin. Siispä poliitikot kasaavat poliitikkotyöryhmän valmistelemaan asiaa. Valmistelun tuloksista poliitikot tekevät lakiehdotuksen, josta poliitikot päättävät.”

Näin osuvan kuvauksen Yleisradiota koskevaan lakiin tulevista muutoksista näin Facebookissa. Lakiesitys perustuu  Yleisradion tehtäviä ja rahoitusta arvioineen parlamentaarisen työryhmän esitykseen. Tulevaisuudessa Ylen hallitus ei enää päätä strategiasta, vaan tehtävä siirtyy hallintoneuvostolle. Lisäksi yhtiön tehtävistä poistuu maininta monikulttuurisuuden tukemisesta. Sen sijaan Ylen tehtävänä on tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta.

Tässä tiivistetysti muutokset, joiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.

yle

Näiden muutosten takana on ministeri Anne Bernerin asettama ja Arto Satosen vetämä työryhmä, johon ovat kuuluneet mm. sellaiset politiikan vilttiketjulaiset kuin Ritva ”Kike” Elomaa ja Teuvo Hakkarainen. Hakkaraisen mukaan Ylen uutisointi on nojannut liikaa vihervassarien näkökulmaan, ja nyt asiaan tulee muuutos. Näin toteutuu lupaus, jonka Olli Immonen antoi heti tultuaan valituksi hallintoneuvostoon. Hän sanoi pitävänsä huolen siitä, että Yle rupeaa lähettämään kansallismielistä ja isänmaallista ohjelmaa.

Nyt loppuu viimeinkin se vihattu monikulttuuri eli mokutus ja sen tilalle saadaan isänmaallista ohjelmaa. Jo Hommafoorumin alkeiskurssilla nuivaliston alokkaat oppivat, että Suomen laki vaatii mokuttamista. Tästä on todisteena juuri Yleisradiolaki, kuten minullekin on kymmeniä kertoja sanottu. Lakiesitykseen on kuitenkin otettu toinen vihattu sana eli suvaitsevaisuus. Seuraavaksi varmaan ratsastetaan torvet soiden sitä vastaan.

Tuolla viilauksella ei ole käytännössä mitään merkitystä. Paljon vakavampi juttu on strategiasta päättämisen siirtäminen hallitukselta hallintoneuvostolle. Tähän asti asiasta päättäneeseen hallitukseen kuuluu vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä, jotka eivät saa olla hallintoneuvoston jäseniä eivätkä kuulua yhtiön muuhun ylimpään johtoon. Lisäksi heidän tulee edustaa riittävän monipuolista asiantuntemusta ja molempia kieliryhmiä.

Hallintoneuvosto koostuu pääosin poliitikoista, joille ei aseteta minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia. Nykyisen hallintoneuvoston kokoonpano löytyy täältä.

Jos Olli Immonen ja Jari Ronkainen saisivat päättää, niin luultavasti ajankohtaisohjelmat korvattaisiin Työmiehen tuumaustunnilla ja Pikku Kakkosessa luettaisiin Elias Simojoen Palavaa pensasta. Uutisissa kerrottaisiin mahtipontisella äänellä nerokkaiden johtajiemme loistavista teoista, joilla maatamme uhkaavat viholliset torjutaan, ja lopuksi soitettaisiin Maamme-laulu. Asiasta kertoo vähän vakavammin Jussi Korhonen blogissaan.

Ymmärrän kyllä, että perussuomalaisille tämä lakimuutos on ihan kohtalon kysymys. He ovat puhuneet koko ajan Yleisradiota vastaan ja syyttäneet sitä vihervasemmiston linnakkeeksi. Heille on tärkeää saada aikaan edes jotain näkyvää. Tosin he saattoivat tehdä itselleen karhunpalveluksen, sillä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen he menettävät vaikutusvaltansa myös Ylen hallintoneuvostossa. Sitten on vaarana, että uusi hallintoneuvosto tekee toisenlaiset linjaukset ja tuutista rupeaa tulemaan taas sitä kammottavan punavihreää mädätystä.

Mutta mikä on muiden hallituspuolueiden motiivi puuttua Ylen ohjelmasisältöön? Sitäpä ei tarvitse kauan miettiä. Riittää, kun muistelee pääministeri Juha Sipilän yhteentörmäyksiä Ylen kanssa. Poliitikot ovat selvästi päättäneet panna vallan vahtikoiran kahleisiin.

 

 

 

 

Aidat ja aidanseipäät

Uutisoinnissa ja siitä käytävässä julkisessa keskustelussa ei useinkaan osata tuoda esille sitä varsinaista asiaa, vaan faktat ja perstuntuma sekoitetaan löysäksi mössöksi. Ei tule huttua eikä velliä, vaan tulee hutvelliä.

Otetaanpa kolme esimerkkiä. Eilisen pääuutinen oli, että pääministeri Juha Sipilä ei tehdyn selvityksen mukaan ollut esteellinen päättämään Terrafamen lisärahoituksesta. Yhdessäkään uutisessa ei kerrottu, että tosiasiallinen esteellisyys ja itsensä jäävääminen päätöksenteosta eivät ole täsmälleen sama asia.

Päätöksentekijän on syytä jäävätä itsensä, jos hänen osallistumisensa päätökseen voi aiheuttaa epäilyksen hänen esteellisyydestään. Itse kirjoitin tammikuussa, että en usko Sipilän olleen esteellinen, mutta silti hänen olisi kannattanut hyvän hallintotavan mukaisesti jäävätä itsensä. Jos hän olisi näin tehnyt, niin koskaan ei olisi syntynyt epäilystäkään esteellisyydestä. Sekä Sipilä että media olisivat säästyneet monelta tuskalta.

Koko ajan on puhuttu vain Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä, mutta vähemmän hyvän hallintotavan edellyttämästä jääviysepäilyn välttämisestä ennakolta.

Hyvä hallintotapa tuntuu olevan hakusessa myös Ylen hallintoneuvostossa. Jussi Korhonen kertoi eilen blogissaan, että Ylen hallintoneuvosto on jatkuvasti puuttunut Ylen toimituksen journalistisiin ratkaisuihin. Hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelän (ps) mukaan hallintoneuvostossa on uutisten sisällöstä keskusteltu ja keskustellaan vastakin. Painostuksen hän kiistää jyrkästi.

Hallintoneuvostossa ei pitäisi edes keskustella toimituksellisista ratkaisuista. Ne asiat eivät lain mukaan kuulu hallintoneuvostolle tipan vertaa, ja jos niistä keskustellaan epävirallisesti, niin keskusteluja ei pitäisi merkitä pöytäkirjaan. Jos ne merkitään pöytäkirjaan, niin silloin pitää merkitä myös puheenvuoron käyttäjän nimi. Ja jos niin tehdään, niin silloin keskustelu on käyty virallisesti. Siinä tapauksessa hallintoneuvosto toimii vastoin laissa säädettyä tehtäväänsä.

Tämä asia ei ole sekä että, vaan joko tai. Muistan kyllä, miten tämä tapa sai alkunsa. Tultuaan valituksi hallintoneuvostoon Olli Immonen (ps) uhosi julkisesti sosiaalisessa mediassa pitävänsä huolen siitä, että ohjelmat Ylessä tulevat muuttumaan.

immonen ylen hall neuv mv

Immosen uho kuvastaa sitä vallan harhaa, joka saa toimivaltansa rajoja ymmärtämättömän sohlaamaan asioissa, jotka eivät lain mukaan hänelle kuulu. Valitettavasti näille sohlaajille ei tehdä rajoja riittävän selväksi, joten he puhuvat julkisesti aidanseipäistä, kun pitäisi puhua aidasta.

Sitten oli tietysti Teuvo Hakkaraisen (ps) vuoro julistaa omaa tietämämyyttään lainsäädännöstä ja lainkäytöstä. Hän pitää yhä sekä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta saamaansa tuomiota että omalta eduskuntaryhmältään saamaansa huomautusta epäoikeudenmukaisena. Hän valitti, että lainsäädäntö suojelee vähemmistöjä enemmistön kustannuksella ja estää häntä käyttämästä sananvapauttaan.

Hän ei ole ymmärtänyt, että lainsäädännön tarkoituksin on suojella vähemmistöjä. Ei kuitenkaan enemmistön kustannuksella, vaan enemmistön sorrolta. Hakkaraisella on edelleen sananvapaus, mutta jos hän ei suostu ymmärtämään sen mukanaan tuomaa vastuuta ja mahdollisia seuraamuksia, niin hänet tullaan näkemään oikeudessa toistekin.

Ja mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä. Voisin kirjoittaa kilometrikaupalla sosiaalisen median keskusteluista, mutta antaa olla. Tyydyn toteamaan vain, että tämänkin jutun alle tullaan kommentoimaan paljon yksittäisten aidanseipäiden ulkonäköä, mutta aidan suoruus jää vähemmälle huomiolle.

 

 

 

 

 

Ontuu kahdella jalalla

Meille on kerrottu, että poliisi ei tiennyt natsien järjestämän ja yhden ihmisen kuolemaan johtaneen mielenilmaisun todellista luonnetta ja että paikalla ei ollut poliisipartiota. Saattaa hyvinkin olla, että ensimmäinen selitys on totta ja että poliisille kerrottiin vain muutaman henkilön aikeista jakaa lentolehtisiä. Sellainen ilmoitus sähköpostissa voi hyvin lipsahtaa ohi silmien ja olla soittamatta hälytyskelloja.

Toinen selitys ei ainakaan natsien itse kuvaaman videon mukaan pidä paikkaansa. Videosta otetussa pysäytyskuvassa näkyy selvästi poliisiauto. Tähän saadaan varmaan selitys sitten, kun joku poliitikko tai toimittaja hoksaa kysellä poliisiylijohtajalta ja Helsingin poliisilta syytä ristiriitaan.

poliisi

Kuva on siis otettu tästä videosta.

Näin ontuu yksi jalka tänään kuulluissa selityksissä.

Myös eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat tänään lausuneet asiasta painavan sanansa. Näissä lausunnoissa huomio kiinnittyy perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ritva ”Kike” Elomaan puheisiin, joissa hän antaa ymmärtää teon johtuneen maahanmuuttopolitiikasta:

Ihmisten mielissä kuohuu, koska esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa on hyssytelty kauan, vaikka siitä pitäisi puhua avoimesti. Tällaisia lopputuloksia sitten tulee, mikä on ihan järkyttävää.

Suomen Vastarintaliike ei ole koskaan osallistunut maahanmuuttokeskusteluun, vaan se on keskittynyt kumoamaan demokratian ja perustamaan natsivaltion. Sen vihollinen on jokainen, joka näitä pyrkimyksiä vastustaa. Elomaan lausunto osoittaa, että hän ei tiedä mitään Suomen Vastarintaliikkeestä eikä tunnu oleven jyvällä edes siitä, mitä Elielin aukion tapahtumista on julkisuudessa keskusteltu. Hän toistaa vanhasta muistista puolueensa maahanmuuttovastaista mantraa ja tekee itsestään typeryksen, jonka on mahdotonta tuomita äärioikeiston väkivalta syyttämättä siitä samalla maahanmuuttopolitiikan hyssyttelyä. Laitetaan tästäkin ontumisesta vielä kuva.

14390922_10154171266693778_1149264177402207322_n

Kansanedustaja Juho Eerola ei tänään onnu. Hän heitti sekä minulle että Isän pikajuna -blogia pitävälle Jussi Korhoselle haasteen. Vastasin jo tähän haasteeseen edellisen juttuni päivityksellä, mutta haluan näyttää uudelleen, kuinka Eerola tuomitsee äärioikeistolaisen väkivallan.  Jokainen vinoilee tyylillään, joten siitä ei sen enempää. Jossittelu lienee poliitikon ammattitauti, joten ei siitäkään sen enempää. Tärkeintä on selkeä irtianoutuminen, josta soisin kaikkien perussuomalaisten ottavan mallia.

sanasta-miesta

***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Isänmaan parhaat pojat

Poikia, joiden aivot olivat sen verran kunnossa, että niihin voitiin vasartaa mitä etuja tarjosi isänmaallisuus.

Näin luonnehti Pentti Haanpää 1930-luvun isänmaallisia. Se oli sitä aikaa, jolloin nuoret ylioppilaat runoilivat käyvänsä kontionväkenä ja hurjina hakkapeliittoina rajan yli itään, yksi kymmentä vastaan. Se oli sitä aikaa, jolloin Heinäveden kunnallislautakunnan sosialidemokraattisen puheenjohtajan Onni Happosen murhaa selvitellyt, aiemmin Helsingin kommunistijahdissa ansioitunut uusi nimismies kieltäytyi osallistumasta paikallisen suojeluskunnan toimintaan. Hänen mukaansa sinne oli pesiytynyt hurraa-isänmaallisia, talonsa tärvänneitä nuoria isäntiä, jotka maksoivat kauppavelkansakin Maamme-laululla ja tappouhkauksilla.

Tämä hurraa-isänmaallisuus on taas korkeassa kurssissa. Rajat Kiinni – ja Suomi Ensin -liikkeiden kellokkaat ja johtajat ovat juuri näitä talonsa tärvelleitä nuoria isäntiä. Koska heillä ei ole mitään toiveita saada kannatusta hyvin toimeentulevalta väestönosalta, niin he rekrytoivat kannattajansa köyhistä ja syrjäytetyistä vasartamalla heidän aivoihinsa isänmaallisuuden tuottamia etuja.

Se etu ei ole enää itään ryntääminen, vaan turvapaikanhakijoiden kimppuun käyminen väkivaltaisesti. Forssan Suomi Ensin -mielenosoituksessa liikkeen johtaja Marco de Wit piti Hämeen Sanomien mukaan hymy huulilla puistattavia puheita kasvavalle nuorisolle. Jos teillä on yli kolme tuntia aikaa ja haluja kunnella tätä roskaa, niin katsokaa tämä videotallenne. Minulle riittää kymmenen minuuttia.

Se etu näyttää edelleen olevan omien velkojen maksaminen Maamme -laululla ja tappouhkauksilla. Turvapaikanhakijoille annettu ruoka tuntuu olevan välittömästi pois tämän siniristilippua heiluttelevan joukon suusta ja jatkuvasta marinasta päätelleen nämä uskovat ihan tosissaan, että hallitus ei leikkaisi köyhiltä, jos turvapaikanhakijat saataisiin maasta pois.

He eivät muista, että hallitus ilmoitti kipeistä leikkauksista jo ennen kuin turvapaikanhakijoiden tulo viime syksynä lisääntyi. He eivät tajua, että vaikka kaikki turvapaikanhakijat poistettaisiin maasta tänään, niin yksikään heistä ei saisi ensi kuussa tai ensi vuonna senttiäkään nykyistä enempää toimeentulotukea.

Nämä porukat ovat tekemässä köyhälistön vallankumousta 30-luvun isänmaallisuuden nimeen vannoen. Se tarkoittaa sitä, että turvapaikanhakijoiden lisäksi he haluavat käydä sosialidemokraattien kimppuun. Siitä kertoo selvää kieltään eilen Rajat kiinni -ryhmässä käyty keskustelu, joka koski demareiden Tallinnan -risteilyllä bongattua Abdirahim ”Husu” Husseinia. Tässä ihan pieni näyte valtavan pitkästä ja samaa toistavasta ketjusta.

husu 1

husu 6

husu 3

Mitä sitten tarkoitan sanomalla näitä kansanjohtajia talonsa tärvänneksi nuoriksi isänniksi?

Blogiini tulleen kommentin mukaan Marco de Wit lähti kaksoiskansalaisuutensa turvin armeijaa pakoon toiseen kotimaahansa suoraan Hyvät, pahat ja rumat-ohjelman haastattelusta. Muistan hämärästi tuollaisen haastattelun, mutta en haastatellun henkilöllisyyttä. Jos joku löytää sen jostain arkistosta, niin linkittäköön blogin kommentiksi. Vuonna 2011 Ylen MOT paljasti, että de Witin hautaustoimisto kuljetti vainajia remonttireiskojen pakettiauton lattialla.

Nyt de Wit on löytänyt uuden kutsumuksen isänmaallisena kansankiihottajana. Seurakseen hän on saanut mm. Panu Huuhtasen, joka vielä viime keväänä sanoi Suomea tahdottomien juoppojen ja typerysten paskamaaksi.

Tämä kovasti muodissa oleva suomalaisuus ja isänmaallisuus näkyy kiinnittäneen erään MV:n lukijan huomiota. MV kertoi, että joku ohjaaja Dome Karukosken jostain suvaitsevaisesta kommentista suuttunut oli muuttanut Wikipedian henkilöartikkelia niin, että Karukoskea sanottiin puolisuomalaiseksi. Lukijan mielestä tämä luokittelu on erinomainen ja sitä pitää käyttää enemmänkin.

mikael k

Maailma on mennyt metkaksi. Puolisuomalaiset isänmaan parhaat pojat johtavat köyhälistön vallankumousta vasemmistoa ja turvapaikanhakijoita vastaan. Isän Pikajuna -blogia pitävällä Jussi Korhosella on omat epäilynsä vallankumouksen todellisista isännistä.

Jos joku ei näe tässä liikehdinnässä mitään ristiriitaista, niin seuratkoon kaikin mokomin johtajiaan. Minä vilkutan hyvästiksi ja toivotan hyvää vallankumousta suomalaista oikeusvaltiota vastaan. Vilkutan hyvästiksi siksi, että tiedän jo sen vallankumouksen voittajan.

***

Kommentit vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.