Sössitty sote

Suomen hallitus heräsi myöhässä todellisuuteen – terveydenhuolto menee villiksi, kun kunnat yrittävät pelastaa palvelunsa, otsikoi Helsingin Sanomat. Sama lehti kertoo toisessa uutisessa, että Mehiläisen bulvaanina toimiva Siikalatvan kunta perusti valinnanvapauden nimissä terveyskeskuksen naapurikuntaan. Lasku menee aina asiakkaan kotikunnalle. Meri-Lapin kuntien jättiulkoistus Mehiläiselle kertoo selkeästi, että yksityinen sektori on kaappaamassa koko terveydenhuollon.

Ja kaiken tämän keskellä maan hallitus seisoo sormi suussa hämmästellen, että voi hyvänen aika, mitenkäs tässä nyt näin kävi. Hallitus ei ole tietävinään, että se itse antoi terveysjäteille valmisteluvallan. Kuntia ja asiantuntijoita ei ole kuunneltu, mutta sitäkin enemmän hallituksen luona on ravannut terveyshtiöihin siirtyneitä kokoomuspoliitikkoja ja muita lobbareita.

Minä voin kertoa miten tässä tulee käymään, sillä Pohjois-Karjalassa on jo tämän vuoden ajan toiminut maakunnallinen kuntayhtymä Siun Sote. Se on tuleva Suomi pienoiskoossa, ja sen tilanne on lievästi sanoen huolestuttava.

Tänä ensimmäisenä toimintavuotenaan Siun Sote tulee tekemään tappiota kymmenen miljoonaa. Syyllisiä ovat ne kunnat, jotka säästämisinnoissaan määrittelivät kuntien maksuosuudet jo alun alkaen liian pieniksi. Juuka ja muutamat muut kunnan tajusivat realiteetit ja olisivat antaneet enemmän rahaa, mutta se ei kelvannut.

Ei kelpaa raha ensi vuonnakaan. Ensi vuoden talousarvioehdotuksessa on kasvuvaraa vain 0,25 prosenttia. Jokainen tietää, että rahat eivät riitä edes perustoimintoihin, ja tappiota tulee ensikin vuonna kymmenen miljoonaa. Alijäämää ei kateta, vaan odotellaan soten siirtymistä joskus tulevaisuudessa perustettavalle maakunnalle. Siinä vaiheessa tulee kuntiin suolainen lasku, sillä maakunta eli käytännössä valtio ei vastaa kuntayhtymän veloista.

Miten Siun Sote aikoo selvitä? Tietenkin leikkaamalla ja supistamalla palveluja, ja ikäihmisistä aloitetaan. Lukekaapa tarkkaan nämä viattoman tuntuiset lauseet:

Terveyskeskusten vuodeosastojen paikkoja vähennettäisiin kolmessa vuodessa 110 kappaleella, ja ne korvattaisiin joko palveluasumispaikoilla, perhekotipaikoilla tai kotihoidon palveluilla.

Suurimmat määrälliset muutokset koskisivat ensi vuotta, jolloin maakunnasta häviäisi yhteensä sata tehostetun palveluasumisen ja vuodeosastojen paikkaa. Vuonna 2019 vähennys olisi yhteensä 90 paikkaa ja vuonna 2020 yhteensä 70 paikkaa.

Samanaikaisesti muiden muutosten kanssa, vuoteen 2021 mennessä, maakuntaan olisi määrä avata kolme uutta perhekotia, jotka sijoittuvat Polvijärvelle, Valtimolle ja Nurmekseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sairaiden ja vanhusten joutumista heittopusseiksi. Jo nyt vuodeosastopaikkoja on vähennetty erityisesti pienistä kunnista niin paljon, että potilaita kuljetetaan pitkien välimatkojen maakunnassa sinne, missä sattuu olemaan tilaa. Tulevaisuudessa sitä tilaa on vielä vähemmän, joten sitten sairaat pysyvät kotonaan sairastamassa. Tätä sanotaan kotihoidon palveluksi.

Uusien perhekotien perustaminen tarkoittaa eräänlaista huutolaisuutta, jossa ikänsä kotipitäjässä asuneet vanhukset sijoitetaan jopa satojen kilometrien päähän halvimman tarjouksen tehneeseen perhekotiin.

Liian pienen talousarvion hyväksyvät kunnat ampuvat säästäessään itseään jalkaan. Kuntien omistama Siun Sote on vuokralla kuntien omistamissa kiinteistöissä. Kun Siun Sote säästää vähentämällä tiloja, niin kuntien vuokratulot vähenevät. Siun Soten omistajat siis maksavat Siun Soten säästöt itse pienentämällä omia tulojaan.

Siun Soten perustamissopimuksessa on taattu ympärivuorokautiset lähipalvelut, mutta nyt sopimuksesta näköjään ei aiota piitata. Jos niin käy, niin kuntien on mietittävä omaa jatkamistaan Siun Sotessa. Minä vastustan periaatteessa yksityistämistä, mutta kuntapäättäjänä olen vastuussa ensisijaisesti siitä, että kunnassa on tarvittavat palvelut. Jos niitä ei tuota Siun Sote, niin sitten niitä tuottaa joku muu.

Tämä on koko maan tulevaisuutta. Tosin nyt alkaa näyttää siltä, että sotea ei edes tarvita, vaan maan suurin puhallus toteutuu ihan itsestään. Tuskinpa kukaan osasi suunnitella tätä kuviota näin hyvin etukäteen, mutta ainakin terveysjätit ovat osoittaneet olevansa sata kertaa älykkäämpiä ja notkeampia kuin maan tunarihallitus. Ja Pohjois-Karjalan tapauksessa pitää puhua tunarikunnista.

 

Tästä eteenpäin

Ennen kuin kiitän äänestäjiä, niin aloitan tuttuun tapaan oikaisemalla virheellisen uutisen. Sanomalehti Karjalainen kertoo minun tuplanneen äänimääräni. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä syksyn 2012 vaaleissa sain 92 ääntä ja nyt 89. Mietin ihan oikeasti, että ainakin kolme todennäköistä äänestäjääni lienee tässä välissä kuollut. Tämä ei ole pilaa, sillä pienessä kunnassa ja hautausmaan vieressä asuvana tulee seurattua tätäkin puolta elämästä.

Edellisissä vaaleissa sain SDP:n ehdokkaista eniten ääniä, mutta nyt ohitseni pyyhkäisi ansaitusti valtuuston nuori ja energinen puheenjohtaja Joni Kortelainen. Se on ihan oikein, mutta ilmeisesti minäkään en ole pahemmin muninut.

Aloituksesta voitte päätellä, että ainakaan blogin kirjoittamisen suhteen mikään ei muutu. Ainoa muutos tulee ihan lähipäivinä olemaan se, että blogini siirtyy Imagesta Apuun. Kyseessä on saman lehtitalon sisäinen järjestely, josta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Blogin ulkonäkö säilyy lehden logoa lukuunottamatta ennallaan, ja ihan kaikki vanhat jutut tulevat löytymään myös Avun blogista. Imagen blogi säilyy verkossa jonkin aikaa, mutta ei enää muuton jälkeen päivity. Välttämättä ette siis edes huomaa siirtymistä.

Ja sitten vaaleihin. Valtakunnallisia analyysejä tulee jatkuvasti, joten sellaista en rupea kirjoittamaan. SDP:llä olisi valtakunnallisesti voinut mennä paremmin, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Perussuomalaisten vaalitappiosta kirjoitti Jussi Jalonen blogiinsa niin terävästi, että en edes yritä sanoa siihen mitään lisää.

Minulle kunnallisvaalit ovat korostetusti paikallisvaalit. Valtakunnanpolitiikka ei näy arjen valtuustotyössä, vaan asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Siinä mielessä Juuan perussuomalaisten valtuustopaikkojen väheneminen kuudesta kahteen ei juurikaan vaikuta. Joissain asioissa yhteistyö on ollut erinomaista ja joissain on reilusti oltu eri mieltä. Millään puolueella ei ole ollut eikä ole nytkään yksinkertaista enemmistöä, joten yhteistyö kaikkien kanssa on jatkossakin välttämätöntä. Samalla asialla eli kuntalaisten ja kunnan etua ajamassa ollaan kaikki, vaikka keinoista voidaankin olla eri mieltä.

Valtuustoon tuli peräti kymmenen uutta valtuutettua. Määrä on suuri, sillä valtuutettuja valittiin nyt neljä vähemmän kuin viimeksi. Ensimmäistä kertaa Vihreät saivat valtuustopaikan, joten valtakunnalliset tuulet puhaltavat meilläkin.

Paikkajako kunnanhallituksessa ja lautakunnissa ratkeaa vaalituloksen perusteella käytävissä neuvotteluissa, joten en tiedä jatkanko kunnanhallituksessa. Otetaan entiseen tapaan päivä ja kokous kerrallaan. Lupaan jatkossakin puhua vain silloin, kun minulla on jotain oikeaa sanottavaa käsiteltäviin asioihin. Silloin kannattaa kuunnella.

Nyt ne kiitokset. Kiitos niille, jotka minua äänestivät ja myös kaikille niille, jotka eivät äänestäneet. Jokainen ääni on yhtä arvokas, ja se tässä demokratiassa parasta onkin.

 

 

Perästä kuuluu

Minä tiedän, että tämä juttu ei kiinnosta monia sellaisiakaan, joita pitäisi kiinnostaa. Tämän pitäisi kiinnostaa jokaisen kunnan jokaista päättäjää, jokaista äänestäjää ja jokaista veronmaksajaa. Sote-uudistus on sellainen asia, josta valtakunnan päättäjät tuntuvat tietävän kaikkein vähiten ja suuri yleisö ohittaa asian huokaisten. Että kaipa ne tietävät ja onhan meille luvattu valinnanvapautta ja kuu taivaalta.

On käymässä niin, että todennäköisesti ainakin Pohjois-Karjalan peruskunnille tulee kahden vuoden kuluttua suolainen lasku. Lukekaapa ensin tämä Kuntalehden Siun Soten budjettia koskeva juttu, niin pysytte kärryillä.

Koko Pohjois-Karjalan yhdistetty perusterveydenhuolto aiotaan siis toteuttaa ensi vuonna peräti 0,7 % halvemmalla kuin mitä kunnat sen tänä vuonna toteuttavat. Lukuun on päästy siten, että kasvuksi on arvoitu 1,2 % ja siitä on vähennetty kiky-sopimuksen vaikutukset.

Jo tämä laskentakaava kertoo, että tavoite on utopiaa. Perusterveydenhuollon menot ovat vuosien ajan kasvaneet tasaista 4-5 %:n tahtia. Mikään ei oikeuta olettamaan, että näin ei kävisi nytkin. Tämän takia Juuka, Rääkkylä ja Lieksa olisivat olleet valmiita suurempiin maksuosuuksiin. Kaikki muut haluavat uskoa, että iso yksikkö toimii halvemmalla ja että yltiöoptimistinen talousarvio pystytään toteuttamaan.

Jos pystytään, niin hirveän hyvä. Jos ei pystytä, niin kahden vuoden kuluttua peruskuntiin tulee kova lasku. Sopimus on nimittäin sellainen, että kahden ensimmäisen vuoden aikana ei kuntiin tule lisälaskua, vaikka talousarvio ylittyisikin. Kunnat ojentavat kuntayhtymälle säkillisen rahaa ja kuntayhtymä on luvannut, että tällä se hoituu eikä kunnilta tarvita lisää. Mahdollinen alijäämä katetaan kuntayhtymän ottamalla velalla.

Vuoden 2019 alussa sote-palvelut siirtyvät kokonaan valtion rahoitettaviksi ja maakuntahallinnon toteutettaviksi. Ensimmäisen kahden vuoden aikana tehdyt velat eivät kuitenkaan siirry maakuntahallinnon ja valtion vastattaviksi. Ei niistä vastaa kuntayhtymäkään, sillä se puretaan ja velat siirtyvät kuntien vastuulle. Tämä lasku kolahtaa kuntiin kahden vuoden kuluttua ja se on todennäköisesti pienimmissäkin kunnissa miljoonaluokkaa.

Kuntayhtymän valtuusto otti melkoisen riskin hyväksyessään tällaisen budjetin. Jo alle vuoden kuluttua nähdään miten tässä tulee käymään. Jos talousarviossa aiotaan tosissaan pysyä, niin jostain on leikattava. Jos talousarvio ylitetään, niin kuntien tulevaisuudessa maksettavaksi otetaan velkaa.

Kirjoitin tämän jutun varmuuden vuoksi. Kun kuntien päättäjät loppuvuodesta 2018 kauhistelevat ”yllätyksenä” tulevaa miljoonalaskua, niin saanpahan sanoa, että mitäs minä sanoin.

 

Lain yli kävellen

Maan hallituksella on vireillä monenlaisia kokeiluhankkeita, joilla kävellään voimassaolevan lainsäädännön yli. Näillä kokeiluilla yritetään siirtää valtion tehtäviä kuntien hoidettavaksi ja kuntia painostetaan kiireeseen vedoten antamaan sitova vastauksensa parissa päivässä.

Kaikki Pohjois-Karjalan kunnanjohtajat saivat 29. marraskuuta klo 16.20 sähköpostiviestin Pohjois-Karjalan ELY-keskukselta. Viestissä ilmoitetaan, että maakunnassa luovutaan kuntouttavasta työtoiminnasta ja korvataan se työkokeilulla. Kuntien pitäisi ottaa tämä tehtävä vastuulleen ja vastaus pitäisi antaa jo tänään 2.12. klo 15 mennessä.

Koko maakunnallisella kokeilualueella ei sovellettaisi lakia kuntouttavasta työtoiminnasta ollenkaan, vaan otettaisiin kuntouttavan työtoiminnan korvaavien palveluiden järjestäminen käyttöön.

Tämä tarkoittaa, että kunta voisi tehdä työkokeilusopimuksen omiin hallintokuntiinsa ja korvata tällä kuntouttavan työtoiminnan.

Laitetaan vielä kirjeestä kuva:

te

Joku voisi kuvitella minun ilahtuvan tästä ajatuksesta, koska olen kirjoittanut niin paljon kuntouttavan työtoiminnan väärinkäytöksistä. En ilahdu, sillä tällä kokeilulla valtiovalta myöntää suoraan, että kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus ei ole mikään muu kuin palkattoman työvoiman saaminen ja kuntien työmarkkintukimaksujen säästäminen. Siis juuri ne väärinkäytökset, joita vastaan olen vuosia kirjoittanut. Kuntouttava työtoiminta joutaa valtion mielestä korvata työkokeilun nimellä tehtävällä palkattomalla työtä.

Näin voitaisiin kiertää sekin lain määräys, jonka mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei saa tehdä yrityksissä. Työkokeilua tehdään nimenomaan yrityksissä, joten kuntien pitäisi antaa sosiaalipalvelun asiakkaansa yritysten palkattomaksi työvoimaksi.

Nyt siis pitäisi unohtaa laki, jonka mukaan kuntouttava työtoiminta on vajaatyökykyisille tarkoitettua sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalipalvelua. Enää ei olisi, vaan se korvattaisiin pelkällä palkatta tehtävällä työllä. Monissa kunnissa muutosta nykyiseen ei edes huomaisi, mutta meillä Juuassa huomaisi kyllä. Meillä on ihan oikeasti sisäistetty kuntouttava työtoiminta sosiaalipalveluksi ja tarkoitetuksi niille, joiden työkyvyssä on puutteita.

Sosiaalipalvelu on kunnan lakisääteistä toimintaa ja ensi vuoden alusta juuri työllisyysasioiden hoitoon kuuluva kuntouttava työtoiminta on yksi tärkeimpiä kuntiin jääviä sosiaalipalvelun muotoja. Siis silloin, kun se tehdään oikein ja lakia noudattaen. Nyt kunnan pitäisi luopua yhdestä keskeisesta toiminnastaan ja päättää asiasta neljässä päivässä, koska asialla on kiire.

Yksikään kunta ei voi lakkauttaa yhtä keskeistä toimintaansa ja ottaa sen korvaavaa TE-toimistolle kuuluvaa tehtävää hoitaakseen pelkällä kunnanjohtajan vastauksella ELY-keskuksen sähköpostiin. Ei ainkaan silloin, kun päätös merkitsisi lain yli kävelemistä ihan kokeilumielessä. Kunnan toimialan muutos vaatii valtuustotason päätöksen ja siihen menee aina vähintään kuukausi. En ymmärrä miten ELY-keskus kuvittelee kuntien päätöksenteon oikein etenevän,  mutta ainakaan meidän kunnanjohtajamme ei tällaista päätöstä tule tekemään.

Näillä hallituksen kokeilijoilla ei taida olla hajuakaan kokeilujaan koskevasta lainsäädännöstä enempää kuin kunnallishallinnostakaan.

EDIT 2.12. klo 17.15: Lisätty yrityksissä tapahtuvan kuntouttavan työtoiminnan kieltoa koskeva kappale. Kiitos Meri-Pauliina Sundénille asian ottamisesta esille Facebookissa.

Liikkuminen kielletty

Viime viikolla Juuan kunnasta kuului positiivisia uutisia. Kunnanjohtaja Markus Hirvonen sai loistavan ajatuksen käyttää kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidennys työajalla tapahtuvaan liikuntaan. Kiky-sopimus pidentää työaikaa kunta-alalla kuusi minuuttia päivässä eli puoli tuntia viikossa. Koska kuuden minuutin päivittäisellä työajan lisäyksellä ei ole mitään käytännön merkitystä eikä sillä kunnan talous lähde nousuun, niin ajatuksena on käyttää sekin aika työntekijöiden terveyden ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Juuassa tästä innostuttiin kovasti ja niin innostuttiin monessa muussakin kunnassa.

Tänään sitten tuli kylmää vettä niskaan. KT Kuntatyönantajat ei innostunut, vaan lähetti kirjeen, jossa työajan pidennyksen käyttäminen liikuntaan yksiselitteisesti kielletään.

KT Kuntatyönantajat muistuttaa, että säännöllisen työajan pituudesta ei voida paikallisesti poiketa tai sopia toisin. Työaikana pidetään ainoastaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.
 
Esimerkiksi liikunnan harrastaminen työajalla ei siten ole työajaksi luettavaa aikaa.

Laitetaanpa vielä kuva koko kirjeestä:

kt

KT Kuntatyönantajat on siis sitä mieltä, että ei käy. Pitää nimenomaan tehdä sitä työtä kuusi minuuttia pitempään, eikä paikallisesti voida muuta sopia. Liikunta työajalla ei ole työajaksi laskettavaa aikaa.

Tätä tulkintaa me emme Juuassa ihan helpolla nielaise. Minne unohtui Suomen perustuslain 121 §, jonka mukaan kunnan hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon? Jos me kunnan jäsenten vaaleilla valitsemat päättäjät päätämme käyttää työajan pidennyksen liikuntaan ja kunnan työntekijät ottavat päätöksen ilomielin vastaan, niin miksi se ei KT Kuntayönantajille sovi?

KT vetoaa Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen kohtaan, jonka mukaan säännöllisen työajan pituudesta ei voida paikallisesti sopia. Tällainen määräys tosiaan on I luvun 4 §:ssä, mutta ei sitä ollakaan rikkomassa. Työajan pituutta ei olla muuttamassa kiky-sopimuksen vastaisesti, vaan ainoastaan puolen tunnin viikottaisen työajan sisältöä ollaan muuttamassa.

Tähän KT vastaa sanomalla, että työaikana pidetään ainostaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Tätäkään III luvun 4 §:n kohtaa ei olla rikkomassa, sillä myös liikuntaa työaikana harrastava on työnantajan käytettävissä. Jos tulee kiireellinen työtehtävä, niin hän lopettaa liikkumisen ja hoitaa varsinaista työtään.

KT:n tulkinta johtaisi tilanteeseen, jossa työntekijän on oltava työpaikalla työnantajan käytettävissä mieluummin vaikka tekemättä mitään, kunhan vain ei kohenna kuntoaan liikkumalla.

KT:n väite työtapaturmavakuutuslain soveltumattomuudesta on huteralla pohjalla. Vakuutus kattaa lähtökohtaisesti kaikki työssä sattuneet tapaturmat työn sisällöstä riippumatta.

KT unohti myös työnantajan työnjohto-oikeuden. Se tarkoittaa sitä, että työnantajalla on oikeus määrätä siitä, mitä työaikana tehdään. Unohtuivat myös kaikki kauniit puheet työhyvinvoinnista, ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamisesta, työurien pidentämisestä terveyttä edistävillä toimepiteillä ja ties mitä muuta vielä unohtui. Miksi unohtui?

Minäpä kerron. Unohtui siksi, että pienet kunnat innostuivat ideasta ja suuret kaupungit kauhistuivat. Pienissä kunnissa ei töitä voida jakaa uudelleen vähäiselle henkilökunnalle, mutta suurissa kaupungeissa voidaan. Niissä on jo tehty suunnitelmia väen vähentämiseksi. Kuuden minuutin päivittäiset työajan pidennykset lasketaan yhteen ja sitten katsotaan kuinka paljon on ”ylimääräistä” väkeä. Monessa kaupungissa suunnitellaan jo yt-neuvotteluja ihan laskennallisella työajan pidentämisen perusteella.

Nyt pieni Juuka sotki koko hienon suunnitelman yrittämällä löytää järkeä itsensä kannalta järjettömään työajan pidennykseen.

Katsotaan mitä tapahtuu, kun meillä kiellosta huolimatta liikutaan.