Läpiä päähän

Nykyisin tv-journalismi näyttää olevan sitä, että toimittaja tuuppaa mikrofonin haastateltavan suuhun ja antaa tämän vapaasti puhua läpiä päähänsä. Yhtään tarkentavaa kysymystä ei esitetä, saati sitten että sanottaisiin suoraan, että sinähän puhut ihan täyttä potaskaa. Katsojalla on oltava paremmat perustiedot kuin toimittajalla.

Otetaanpa esimerkki, johon puuttui ansiokkaasti sanomalehti Karjalaisen kolumnisti Pekka Puustinen. Viime keskiviikkona Ylen tv-uutisissa yksityiset sote-palvelujen tuottajat ja heidän edunvalvontajärjestönsä puheenjohtaja saivat asiallisen näköisinä höpöttää mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän toi tavattoman harmistuksen siitä, että sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen kariutui perustuslakiin. Ei päästykään lapioimaan verovaroja omaan taskuun.

Lähetys löytyy täältä ja haastattelu alkaa kohdasta 8.19.

Ensin yksityisen dementiakodin johtaja puhuu ihan asiaa. On varmasti turhauttavaa, kun pitkään valmisteltu uudistus kariutui eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Sitten alkaa hölynpöly, kun Terveystalon toimitusjohtaja Yrjö Närhinen purkaa pettymystään.

Hänen mukaansa yhtiöittäminen olisi ollut nopein tapa luoda läpinäkyvä toimintaympäristö ja saada kaikki lähtemään samalta viivalta. Jokainen soten valmistelua seurannut tietää, että Terveystalon kaltaiset jätit ovat juosseet radalla jo monta kierrosta, ja haluaisivat julkisen sektorin pakkoyhtiöiden liittyvän mukaan kilpailuun takamatkalta. Yksityisillä on valmis yritysorganisaatio, jota on hiottu viimeiset pari vuotta juuri tätä kilpailua varten. Julkisella sektorilla ei pääsääntöisesti ole yrityksiä, eikä niiden organisaatio ole tarkoitettu yritystoimintaan. Kaikki olisi pitänyt rakentaa alusta.

On suorastaan huvittavaa, että Terveystalon edustaja puhuu läpinäkyvyydestä, kuten seuraavaksi tekee myös alan yritysten edunvalvojajärjestön Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas. Hänen mukaansa julkisen puolen toimijoiden on nyt avattava kirjanpitonsa, jotta nähdään mitä toiminta maksaa.

Julkisen puolen kirjanpito on jo läpinäkyvää, mutta samaa ei voida sanoa yrityksistä. Kuntien ja kuntayhtymien tilinpäätöstiedot ovat täysin julkisia, ja ne julkaistaan myös netissä. Sieltä löytyvät kustannukset kokonaisuutena ja asiakasta sekä asukasta kohti jaettuna. Tällaisia tietoja ei yksityisiltä firmoilta ole julkisesti saatavilla, siillä ne ovat liikesalaisuuksia. Jos onkin, niin yritykset itse päättävät mitä julkaisevat.

Ihan sama tapahtuu silloin, kun julkinen sektori yhtiöittää oman toimintansa. Yhtiö rupeaa toimimaan osakeyhtiölainsäädännön mukaan, ja saatavilla on vain ne tiedot, jotka yhtiö haluaa julkaista. Jos avoimuutta ja samalta viivalta lähtemistä ruvetaan vaatimaan, niin pitäisi vaatia yksityisiä palveluntuottajia toimimaan yhtä avoimesti kuin julkinen sektori jo nyt toimii.

Lisäksi haastateltavat sivuuttavat kokonaan hallinnolliset kustannukset. Yksityisten firmojen tarvitsee pitää huolta vain omasta hallinnostaan. Julkisella sektorilla on kokonaisvastuu siitä, että palvelut yleensä ovat saatavilla. Jos puhutaan edelleen urheilukieltä, niin julkisen sektorin on juostava jatkuvasti, mutta yksityinen sektori voi osallistua kilpailuun matkan varrelta ja vain niin kauan, kun tuntee rahkeidensa riittävän. Palkinto pitäisi silti saada, mielellään vieläpä mahdollisimman iso.

Toimittaja sai tehtyä jutun vaivaamatta omaa päätään ollenkaan, ja kansalaisten mieliä päästiin muokkaamaan. On se perustuslaki hirveä, kun estää dementikkojen hoidon. On se julkinen sektori kauhea, kun piilottelee täysin avoimen kirjanpitonsa.

 

Tästä eteenpäin

Ennen kuin kiitän äänestäjiä, niin aloitan tuttuun tapaan oikaisemalla virheellisen uutisen. Sanomalehti Karjalainen kertoo minun tuplanneen äänimääräni. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä syksyn 2012 vaaleissa sain 92 ääntä ja nyt 89. Mietin ihan oikeasti, että ainakin kolme todennäköistä äänestäjääni lienee tässä välissä kuollut. Tämä ei ole pilaa, sillä pienessä kunnassa ja hautausmaan vieressä asuvana tulee seurattua tätäkin puolta elämästä.

Edellisissä vaaleissa sain SDP:n ehdokkaista eniten ääniä, mutta nyt ohitseni pyyhkäisi ansaitusti valtuuston nuori ja energinen puheenjohtaja Joni Kortelainen. Se on ihan oikein, mutta ilmeisesti minäkään en ole pahemmin muninut.

Aloituksesta voitte päätellä, että ainakaan blogin kirjoittamisen suhteen mikään ei muutu. Ainoa muutos tulee ihan lähipäivinä olemaan se, että blogini siirtyy Imagesta Apuun. Kyseessä on saman lehtitalon sisäinen järjestely, josta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Blogin ulkonäkö säilyy lehden logoa lukuunottamatta ennallaan, ja ihan kaikki vanhat jutut tulevat löytymään myös Avun blogista. Imagen blogi säilyy verkossa jonkin aikaa, mutta ei enää muuton jälkeen päivity. Välttämättä ette siis edes huomaa siirtymistä.

Ja sitten vaaleihin. Valtakunnallisia analyysejä tulee jatkuvasti, joten sellaista en rupea kirjoittamaan. SDP:llä olisi valtakunnallisesti voinut mennä paremmin, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Perussuomalaisten vaalitappiosta kirjoitti Jussi Jalonen blogiinsa niin terävästi, että en edes yritä sanoa siihen mitään lisää.

Minulle kunnallisvaalit ovat korostetusti paikallisvaalit. Valtakunnanpolitiikka ei näy arjen valtuustotyössä, vaan asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Siinä mielessä Juuan perussuomalaisten valtuustopaikkojen väheneminen kuudesta kahteen ei juurikaan vaikuta. Joissain asioissa yhteistyö on ollut erinomaista ja joissain on reilusti oltu eri mieltä. Millään puolueella ei ole ollut eikä ole nytkään yksinkertaista enemmistöä, joten yhteistyö kaikkien kanssa on jatkossakin välttämätöntä. Samalla asialla eli kuntalaisten ja kunnan etua ajamassa ollaan kaikki, vaikka keinoista voidaankin olla eri mieltä.

Valtuustoon tuli peräti kymmenen uutta valtuutettua. Määrä on suuri, sillä valtuutettuja valittiin nyt neljä vähemmän kuin viimeksi. Ensimmäistä kertaa Vihreät saivat valtuustopaikan, joten valtakunnalliset tuulet puhaltavat meilläkin.

Paikkajako kunnanhallituksessa ja lautakunnissa ratkeaa vaalituloksen perusteella käytävissä neuvotteluissa, joten en tiedä jatkanko kunnanhallituksessa. Otetaan entiseen tapaan päivä ja kokous kerrallaan. Lupaan jatkossakin puhua vain silloin, kun minulla on jotain oikeaa sanottavaa käsiteltäviin asioihin. Silloin kannattaa kuunnella.

Nyt ne kiitokset. Kiitos niille, jotka minua äänestivät ja myös kaikille niille, jotka eivät äänestäneet. Jokainen ääni on yhtä arvokas, ja se tässä demokratiassa parasta onkin.

 

 

Teoria ja käytäntö

-Työkaluina ovat oikeastaan vain kuntouttava työtoiminta, palkkatuki ja oppisopimus. Palkkatukeen suunnattuja määrärahoja on usein hyvin rajallisesti saatavilla ja usein on oltu tilanteessa, että ne ovat loppuneet jo kesään mennessä. Palkkatukea käytetään usein myös työttömän työnhakijan oppisopimukseen.  Jäljelle jää kuntouttava työtoiminta, joka on ns. erityspalvelua erityistä tukea ja kuntoutusta tarvitseville eli se ei ole missään tapauksessa kaikille pitkään työmarkkinoilta poissaolleille soveltuva palvelu. Työvoimahallinnon vuosi vuodelta pienenevät resurssit ja määrärahat eivät riitä siihen, että pidempään työmarkkinoilta poissaolleet työnhakijat saavat tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja neuvontaa.

Näin sanoo Kuntaliiton kehittämispäällikkö Erja Lindberg sanomalehti Karjalaisen kuntien työmarkkinatuen maksuosuuksia käsittelevässä jutussa.

Lindberg osuu ongelman ytimeen. Valtio on siirtänyt omaa työllistämisvastuutaan kunnille lisäämällä työmarkkinatuen maksuosuutta eli ns. sakkomaksua. Samalla kunnilta on viety ainoa järkevä ongelman hoitamisen työkalu eli palkkatuki. Jäljelle on jäänyt vain kuntouttavan työtoiminnan väärinkäyttö eli terveet ja työkykyiset pakotetaan karenssin uhalla tekemään palkatonta työtä. Se työ voi olla mitä tahansa sanaristikoiden täyttämisestä raskaisiin ulkotöihin tai työskentelyyn jonkin kuntoutuspalveluja kunnille myyvän säätiön tuotantolaitoksen liukuhihnalla.

Kuntien ainoa motiivi järjestää kuntouttavaa työtoimintaa on raha. Jokainen kuntouttavassa työtoiminnassa oleva vapauttaa kunnan sakkomaksusta ja tuo lisäksi kunnan kassaan 10,09 euroa päivässä valtion työllistämiskorvausta. Siksi ei ole ihme, että kuntien virkamiehet ja päättäjät usein ihan avoimesti puhuvat vain kuntataloudesta silloin, kun pitäisi puhua tästä sosiaalitoimen erityispalvelusta palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömille.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta vuosia enkä edes muista kuinka monta kertaa. Jos kiinnostaa, niin varatkaa eväiden lisäksi muutama tunti aikaa ja avatkaa tästä linkistä kooste. Lukekaa kuitenkin sitä ennen tämä STM:n jo 31.12.2014 kunnille lähettämä paimenkirje, jotta tiedätte mitä kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla. Tulette näkemään ammottavan kuilun teorian ja käytännön välillä.

Se kuilu ei ainakaan näillä näkymin tule kapenemaan. Lindberg ottaa työllisyyden hyvän hoidon esimerkkikunnaksi Vantaan. Minä olen käyttänyt Vantaata esimerkkinä lakia rikkovasta kunnasta, joka pyörittää suurpesulaa kuntouttavana työtoimintana.

Härskiä säästämistä 2

Tässä nähdään taas teorian ja käytännön ero. Kuntaliitossa tiedostetaan ongelma teoreettisella tasolla, mutta käytännössä lakeja rikkovaa kuntaa pidetään työllisyyden hoidon malliesimerkkinä. Näin saatiin taas teoreettista huolestumista henkivää puhetta, jolla ei ole yhtymäkohtaa todellisuuteen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos päättäjillä olisi yhtään järkeä, niin kuntien maksuosuuksia työmarkkinatuesta pitäisi laskea ja palkkatukirahoja lisätä. Ei se sen vaikeampaa ole. Nykyisellä menolla kunnat rikkovat lakia mennen tulleen vain säästääkseen ja valtiovalta hyväksyy kaiken nyökytellen.

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten se, että myönnetään nykytilanne reilusti, kumotaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki ja säädetään laki työttömien pakkotyövelvollisuudesta.

 

 

 

Lynkataan kansalainen

Kun kansanedustaja töppäsi sosiaalisessa mediassa ja jäi kiinni umpirasistiseen ryhmään liittymisestä, niin valtakunnan päälehti teki siitä jutun. Kansalainen kiinnostui ja kertoi kansanedustajan Fb-sivulla ryhmään liittymisen ja liittämisen eron. Kansanedustaja syytti kansalaista hakkeroinnista, kieroilusta ja oman kyseenalaisen toimintansa ilmiantamisesta toimittajalle. Kirjoitin asiasta eilen.

Kansanedustajan reaktio:

lauran syyte 2.7.15

Mitäpä olettaisitte tämän jälkeen seuranneen? Pahoitteliko kansanedustaja toimintaansa ja kyselivätkö lehdet syytä hänen käytökseensä? Ei pahoitellut eivätkä kyselleet.

Laura Huhtasaari jankutti viime yönä kolmeen asti sekä omassa profiilisaan että minun seinälläni, että hän ei ole liittynyt ryhmään eikä osaa käyttää Facebookia. Hänet on liitetty, liitetty, liitetty, liitetty… Lehdet pyysivät kansanedustajalta lausuntoa ja hän kiisti edelleen liittyneensä mihinkään. Hänet on liitetty tietämättään ja vieläpä monta kertaa. Hän ei osaa käyttää Facebookia eikä ymmärrä estää uudelleen ryhmään liittämistä, vaikka se toiminto lävähtää silmille harvinaisen näkyvästi.

Lehdet uskoivat selityksen ja uutisoivat sen. Sen lisäksi lehdet kertoivat, että Huhtasaari myös epäilee erästä Facebook-kommentoijaa, että tämä olisi jotenkin asian takana. – Oletko jotenkin kieroillut minut siihen ryhmään? — Täytyykö minun vaihtaa salasanani? Huhtasaari kysyy kommentoijalta.

Asia on taputeltu ja kansanedustajan versio jää viimeiseksi sanaksi. Kansalainen on leimattu kieroilijaksi ja hakkeriksi. Sama uutinen toistuu sanasta sanaan ainakin Turun Sanomissa, Kalevassa, Etelä-Suomen Sanomissa ja Karjalaisessa., joten siitä muodostuu virallinen totuus.

Kansalainen on hakkeroija ja kieroilija, joka vainoaa viatonta kansanedustajaa. Kansalaiselta ei kukaan kysy mitään.

Mielenkiintoiseksi on maa mennyt. Kansanedustaja töppää ja maan suurin lehti kirjoittaa siitä. Kompromissina päädytään lynkkaamaan yksi kansalainen kansanedustajan lausunnon perusteella. Ilmeisesti kansanedustajan ei tarvitse käyttäytyä kesälomallaan korrektisti, vaan hän voi vapaasti syyttää kansalaisia vaikka hakkeroinnista. Sen lisäksi hän voinee tietysti tehdä vaikka Olli Immosen tempun ja olla rasistisen ryhmän jäsen vapaa-ajallaan.’

Niin, siitä kierosta kuvasta vielä. Sehän pyöri Facebookin uutisvirrassa jo pari päivää ennen kuin Helsingin Sanomien toimittaja kiinnitti siihen ensimmäisenä huomiota. En tiedä kuka sen alkujaan on ottanut ja jakanut, mutta eihän sillä enää ole väliä. Syyllinen on jo löydetty ja ihan lehdissä kuulutettu.

Laura H liittyi

Eli uskokaa tai älkää, niin Huhtasaari on itse liittynyt ryhmään ennen kuin Facebook muutti asetuksiaan siten, että suora liittyminen ei enää ole mahdollista. Tällaisten vanhojen jäsenten kohdalla lukee ”Liittynyt”. Niin lukee myös ryhmien perustajien kohdalla. Kun joku toinen lisää jäsenen ryhmään hänen omasta pyynnöstään, niin status on ”Lisännyt XX”.

Tästä Facebookiin koemielessä perustetusta ryhmästä voitte käydä katsomassa lyhyen selityksen ryhmästatusten muodostumisesta. Huhtasaari on siis puhunut palturia vuorokauden putkeen. Ja vielä tiedoksi, että kerran Fb-ryhmästä poistunutta ei voida lisätä sinne uudelleen hänen tietämättään. Hänen on itse pyydettävä pääsemistä mukaan, joten Huhtasaarta ei ole voitu lisätä ryhmään takaisin hänen sieltä kerran poistuttuaan. Paitsi siinä tapauksessa, että hän on itse lisäämistä pyytänyt.

11403438_10155791360525644_7911743459729454946_n

Lepomäen lista

Sanomalehti Karjalainen esitteli tänään Alexander Stubbin todennäköisen seuraajan kansanedustajana kevään EU-vaalien jälkeen. Lehden nettiversion jokseenkin mitäänsanomaton juttu herätti sen verran mielenkiintoa, että odottelin paperilehden ilmestymistä.

Siellä tämän rahavetoisen ajatuspaja Liberan tutkimusjohtajan näkemykset esiteltiin perusteelllisemmin. Kymmenen teesin listassaan Lepomäki kertoo halunsa lakkauttaa koko nykyinen hyvinvointiyhteiskunta ja korvata se alastomalla markkinataloudella sen raaimmassa muodossa. Tässä lyhyesti kymmenen asiaa, joihin Lepomäki aikoo puuttua ja jotka uskoo saavansa toteutettua:

1. Hyvinvointiyhteiskunta

Lakkautetaan. Ihmiset auttavat ensisijaisesti itse itseään ja toinen toisiaan. Valtio on ehkä vasta kolmas auttaja. Usko siihen, että pistetään veroeuro järjestelmään, jossa se tuottaa jotain hyvää, on väärä.

2. Sosiaaliturva

Lakkautetaan nykymuodossaan ja korvataan kansalaisen 400 euron kuukausittaisella perustilillä, jonka saa käyttöönsä 18-vuotiaana. Sen avulla jokainen hoitaa itse mm. työttömyysturvansa ja sairauskulunsa.

3. Työelämä

Irtisanomissuoja puretaan, koska se lisää työttömyyttä. Kaksi teekkaria eivät palkkaa kolmatta firmaansa, koska porukkaan mahdollisesti sopimattomasta on vaikea päästä eroon. Tästä Lepomaki sanoo tietävänsä esimerkkejä.

4. Työttömyysturva

Ansiosidonnaisen päivärahan kestoa lyhennetään, koska se kannustaa laiskottelemaan veronmaksajien kustannuksella puoli vuotta. Tästäkin Lepomäki sanoo tietävänsä useita esimerkkejä.

5. Ammattiyhdistysliike

Jokainen töihin kykenevä ihminen kykenee neuvottelemaan myös omasta palkastaan. Työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava, koska yleissitovuus estää alemman palkan maksamisen myös siihen halukkaille. Tästäkin kuulemma löytyy esimerkkejä.

6. Ympäristö

Suomen elinkeinorakenne ei ole saastuttava, koska vain viidesosa siitä on teollisuutta. Talouden ja tuotannon kasvu lisäävät automaattisesti myös ympäristönsuojelua. Kahvikupillisen myymisen kaltainen palvelutuotanto ei saastuta ja sitä tuotannosta on valtaosa.

7. Maanpuolustus

Koko maata puolustetaan, mutta asevelvollisuusarmeija haaskaa nuorten miesten tuottavasta elämästä puoli vuotta tai vuoden. Palkka-armeijaan hakeutuvat vain tietyn lajin osaajat. Sveitsiläistyylinen kansalliskaarti olisi suotava ratkaisu.

8. Aluepolitiikka

Valtio hoitaa vain infrastruktuutrin eli tietoliikenneyhteydet, tiet ja raiteet. Markkinat hoitavat loput. Vanhemmat maksavat itse lasten koulukyydit, koska jos he asuvat 50 kilometrin päässä koulusta, niin heillä on silloin siellä elinkeino ja heillä on oltava rahaa kyyteihin. Jos ei ole, niin elinkeino on kannattamaton ja siitä on luovuttava.

9. Kehitysyhteistyö

Rahoittaminen lopetetaan ja vapautetaan sen sijaan markkinoita. Tästä Lepomäellä on ansiokkaana esimerkkinä afrikkalaisen maan hyttysverkkotehdas, joka meni nurin USA:n tuotua vapaille markkinoille kerralla 350 000 hyttysverkkoa.

10. Ruotsin opiskelu

Pakkoruotsi pois ja tilalle täydellinen valinnanvapaus.

Jutun lopuksi Lepomäki uskoo, että hänen ajatuksensa toteutuvat, jotta Suomi säilyttäisi kansainvälisen kilpailukykynsä.

Eduskuntaan noussee siis markkinaliberalismiin täydellisesti hurahtanut uskovainen, jolla lisäksi tuntuu olevan merkillisiä tuttavia kuten tahallaan työttömänä loisivia, kavereitaan firmastaan ulos potkivia teekkareita ja alle sopimuspalkkojen töihin hinkuavia.

Mitenkäs se menikään? Ai niin, Kokoomus puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Ilmeisesti sitä puolustetaan parhaiten tuhoamalla se täydellisesti, jonka jälkeen hyvinvointia on vain rikkailla ja menestyvillä. Muita ei tarvita kuin alipalkatuiksi palvelijoiksi ja työmuurahaisiksi.