Veneen keikuttajia

Kunnalla on oikeus tehdä tyhmiäkin päätöksiä, kunhan ne eivät ole laittomia. Näin sanoi vuonna 1983 Maaningan silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Matti A. Mykkänen, kun valtuusto oli enemmistöllä päättämässä hänen vastustamaansa liikuntatalohanketta. Ajattelin silloin nuorena taloussihteerinä, että tuossapa taisi tulla muistamisen arvoinen viisaus.

Juuan kunta päätti viime vuoden toukokuussa ostaa eräältä yritykseltä kolme tilaa rakennuksineen tarkoituksenaan tehdä alueelle oma varikko juuri aiemmin myydyn tilalle. Päätöksestä valitti entinen kunnanjohtaja laillisuusperustein. Hänen näkemyksensä mukaan kauppahinta oli poikkeuksellisen korkea verrattuna tilojen rakennettavuuteen ja rakennusten kuntoon. Hän piti mahdollisena, että kunta on suosinut myyvää yritystä taloudellisesti vastoin EU:n säännöksiä.

Hallinto-oikeus oli samaa mieltä ja päätös kumottiin. Vetoaminen EU-säännöksiin oli ainakin minulle yllätys ja niin se epäilemättä oli päättäjillekin. Asian valmistelijoille sen ei pitäisi olla yllätys, koska heidän olisi pitänyt valmistelussaan ottaa huomioon tämäkin mahdollisuus.

Entistä kunnanjohtajaa pidetään hankalana miehenä. Myös muutamaa laillisuuden perään kyselevää luottamushenkilöä pidetään yhteisen veneen keikuttajina. Ajatus kulkee jotenkin niin, että kun kerran yhteisellä asialla ollaan ja hyviä päätöksiä tehdään, niin ei sen laillisuuden perään tarvitsisi niin hirveästi huudella.

Minun mielestäni pitää huudella. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, vaan kaikessa kunnan toiminnassa on ehdottomasti noudatettava lakia. Jos lipsutaan vähässä, niin kohta lipsutaan paljossakin. Jos valmistelijat eivät tunne lainsäädäntöä, on heidän otettava siitä selvää. Jos he eivät sitä osaa tehdä, on heidän kysyttävä neuvoa vaikka Kuntaliiton lakimiehiltä. Onneksi nykyinen valtuuston puheenjohtaja on samaa mieltä, joten parannusta saattaa olla odotettavissa. Vauhdittajina lienevät useat valituksiin kaatuneet päätökset ja tarkastuslautakunnan antamat moitteet.

Jonkinlaisena kiusallisena pörriäisenä minuakin näiden juttujeni takia pidetään. On jopa sanottu ihan suoraan, että mielipiteistäni saattaa minulle joskus olla vielä haittaa. Voihan asia niinkin olla, mutta noudatan jatkossakin tuota nuorena oppimaani viisautta. Tyhmien päätösten tekemiseen on täysi vapaus, mutta huomaamistani lainrikkomuksista kirjoitan varmasti.

Helppo valinta

Lehden ikävän vajavaisen jutun perusteella Juuan kunnavaltuustossa on eilen pidetty kärjekkäitä puheita, joiden aiheena oli maakauppa. Vuosi sitten yksi valtuutettu valitti päätöksestä, jolla kunta myi varikkoalueensa eräälle yritykselle. Päätös oli valmisteltu puutteellisesti ja osin lainvastaisesti, joten hallinto-oikeus kumosi sen. Uuden valmistelukierroksen jälkeen valtuusto eilen päätti myydä alueen uudelleen samalle yritykselle, mutta nyt hinta oli tarkempien laskelmien takia hiukan alempi.

Pidettyjen puheiden sisällöstä riippumatta niiden perussyy on siinä, että pelkkä päätöksestä valittaminen suututti osaa valtuutetuista. Jotkut päättäjät tuntuvat ajattelevan, että tarkoituksenmukaisuus ja kunnan itsemääräämisoikeus ohittavat laillisuuden ja muutoksenhaku on puhdasta keljuilua. Ei Juuka tässä mielessä ole mitenkään poikkeustapaus, vaan ihan samaa ajattelua tavataan muuallakin.  Valittaminen koetaan henkilökohtaisena piruiluna.

Kunnan toiminnassa pitäisi ola itsestään selvää, että lakia noudatetaan. Jos jokin päätös on lainvastainen, niin siitä ei pelkästään saa, vaan siitä pitää valittaa. Jos päätöksiä tehdään laista piittaamatta milloin mistäkin syystä tarkoituksenmukaisiksi katsotuin perustein, niin koko päätöksenteon uskottavuus vaarantuu. Silloin alkavat puheet siitä, että kunnasta saa itselleen mieluisia päätöksiä, kunhan suhteet ovat kunnossa. Sellaiselta touhu väkisin rupeaa näyttämään, vaikka taustalla ei olisikaan mitään kähmintää.

Toinen esimerkki liittyy samaan laillisuuteen. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle määräalan myymistä yleisen tarjouskilpailun perusteella. Vasta kunnanhallituksen käsittelyn jälkeen huomattiin, että ilmoituksessa tarjouskilpailusta oli ollut virhe. Ilmoituksessa oli maininta arvonlisäverosta, vaikka sitä ei kiinteistökaupoissa käytetä.

Tällaista virhettä ei tietenkään olisi pitänyt syntyä ja viimeistään kunnanhallituksen käsittelyssä se olisi pitänyt huomata. Erehdys huomattiin vasta vähän ennen valtuuston kokousta ja kunnanhallitus poisti asian esityslistalta. Tämä oli ainoa oikea menettely, vaikka uuden tarjouskilpailun järjestäminen ja käsittely tulevat maksamaan. Muuten maakauppa olisi ollut lainvastainen valmistelun virheen takia ja päätös olisi joka tapauksessa kaatunut valitukseen.

Kuntien lainvastaisetkin päätökset saavat lainvoiman, jos niistä ei kukaan valita. Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, koska aika usein se valittaja löytyy. Viisas valmistelee asiat huolella.

Jos joku on oikeasti sitä mieltä, että lait ovat vain päättäjien kiusaksi laadittuja ja valittajat pelkkiä keljuilijoita, niin perustelkoon mielipiteensä. Minä perustelen omani järjen lisäksi Perustuslailla: Virkatoimissa on noudetettava lakia. Valinnan ei pitäisi olla kovin vaikea.