Latvasta lahoava hallinto

Maamme hallintokoneisto on hyvää vauhtia menettämässä kaiken arvovaltansa, kansalaisten arvostuksen ja jopa legitimiteettinsä. Ylin syyttäjäviranomainen valtakunnansyyttäjä tuomittiin virkarikoksesta, mutta hän jatkaa virassaan. Tullin pääjohtaja tulee saamaan syytteen niinikään jääviyteen liittyvästä virkarikoksesta. Jari Aarnion tapausta puidaan oikeudessa vielä kauan. Helsingin uusi piispa sekoitti edellisessä virassaan kirkkoherrana omat ja kirkon rahat. Korkea virkamieskuntamme näyttää unohtaneen, että hallinnossa on noudatettava lakia ja lain mukaan on myös virkamiehen elettävä.

Ei se mikään ihme ole, sillä mallia näyttävät maamme hallitus virkamieskuntineen sekä hallitusta kannattava eduskunnan enemmistö. Työttömyysturvan aktiivimalli runnottiin läpi piittaamatta perustuslakivaliokunnan huomautuksista. Ihmeen vähälle huomiolle näyttää jäävän Kuntalehden uutinen, jonka mukaan KHO edellytti lausunnossaan sote- ja valinnanvapauslainsäädännölle EU-komission etukäteistä hyväksyntää. Syynä on KHO:n näkemä epäselvyys maakuntien liikelaitosten asemasta eli siitä, ovatko ne taloudellisia vai ei-taloudellisia toimijoita ja saavatko ne toiminnassaan EU:n säädöksissä kiellettyä valtion tukea.

Hallituksen poliittisessa ohjauksessa olevat lainvalmistelijat Päivi Nergin johdolla viittaavat KHO:n lausunnolle kintaalla. He päättivät haudata ylimman hallintotuomioistumen vaatimukset syvälle jättämällä KHO:n lausunnon kokonaan pois laatimastaan lausuntoyhteenvedosta. Poissa silmistä, poissa mielistä.

KHO:n lausunto kokonaisuudessaan löytyy täältä ja sosiaali- ja terveysministeriön lausunnoista laatima yhteenveto täältä. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalta lienee turha kysyä tästäkään asiasta, sillä hänhän kieltäytyi keskustelemasta julkisesti jo aktiivimallistakin. Lakikokonaisuuden valmistelusta nykyisin vastaava Päivi Nerg sanoo, että KHO:n lausunto otetaan huomioon lakiesityksen perusteluissa ja että lakikokonaisuus etenee aikataulussa.

Aikataulussa eteneminen on hallitukselle tärkeintä. EU-komission hyväksynnän hankkiminen olisi vienyt aikaa, ja hallitus on päättänyt runnoa soten, valinnanvapauden ja maakuntahallinnon läpi tällä vaalikaudella mihin hintaan tahansa. Menköön laillisuus, menköön hallinnon luotettavuus ja uskottavuus, kunhan vain saadaan yksityistettyä terveydenhuolto suuryrityksille ja virkapaikkoja hallituspuolueiden jäsenille maakuntahallintoon. Kansalaiset olkoot hiljaa, ylin hallintotuomioistuinkin olkoon hiljaa. Muut saavat sitten tulevaisuudessa selvittää sotkut.

Niitä sotkuja nimittäin tulee. KHO oli vain yksi lausunnonantaja muiden joukossa, eikä sen tehtävänä ole muutenkaan valvoa säädettävien lakien laillisuutta. Sen lausunnon sivuuttaminen tulee kuitenkin kostautumaan. Kun tulevan lain mukaan tehdyistä päätöksistä valitetaan, niin ylin valitusaste on sama KHO. Jos ja kun KHO:n kanta ei muutu, niin uuden lain mukaan tehdyt päätökset uhkaavat kaatua KHO:ssa kuin keilat. Siinä vaiheessa istuvalla hallituksella on tasan kaksi mahdollisuutta. Joko se muuttaa lakia vastaamaan KHO:n kantaa tai antaa asioiden mennä umpisolmuun.

Mutta onhan meillä oikeuskansleri, jonka tehtävänä on valvoa sekä hallituksen toiminnan että lainvalmisteluun lainmukaisuutta. Tosiaan, onhan meillä oikeuskansleri. Hän vain sattuu olemaan juuri sama henkilö, joka oli vastuussa sote- ja valinnanvapauslainsäädännön tähänastisesta valmistelusta.

Näin se piiri pyörii. Mutta kansalle, erityisesti työttömälle kansaosalle annetaan keppiä. Oppivat olemaan ja kunniottamaan herrojaan.

Rahastamisen vapautta

Seurattuani koko viikon hallituksen sote-päätöksestä käytyä keskustelua minulle on ruvennut valkenemaan ikävä totuus. Hallitus ei tiedä itsekään mitä se on päättänyt ja miten se aikoo päätöksensä toteuttaa.

Hallituksen päätöstä innolla hehkuttavat jankuttavat valinnanvapautta kuin taikasanaa. Se turvaa vanhusten, lasten, pitäaikaissairaiden ja kaikkien suurten kaupunkien ulkopuolella asuvien terveydenhuollon maagisella tavalla. Se tuo viimeinkin ihan kaikille vapauden valita itse haluamansa palvelu ja yhteiskunta maksaa viulut. Siinä sivussa säästetään taianomaisesti kolme miljardia.

Kuitenkin samalla on myönnetty, että se valinnanvapaus ei koske yksittäistä kansalaista siten, että hän voisi marssia vapaasti hakemaan tarvitsemiaan palveluja. Valinnan tekevät yhteistoiminta-alueet kilpailuttamalla palveluntuottajat ja asiakas saa sitten valita hyväksyttyjen palveluntuottajien joukosta omansa. Suurimmassa osassa maata eli haja-asutusalueilla tulee olemaan tasan yksi palveluntuottaja jos sitäkään, koska mitään kilpailua ei synny ilman riittävää asiakaspohjaa.

Entäpä sitten ne kolmen miljardin säästöt? Ne saadaan rajaamalla julkisia hoitoja, kuten asian päävalmistelija alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti eilen lipsautti virkamieskielellä:

Sairaalaverkkoa onkin pakko uudistaa ja toimipisteitä karsia. Vanhukset pitää hoitaa entistä pidempään kotona. Potilaiden on otettava lisää vastuuta itsestään erilaisten digitaalisten vempaimien avulla. Lisäksi säästötavoitteen saavuttamiseksi olisi muutenkin selkiytettävä priorisointia ja määriteltävä hallitusohjelmassa tarkoitettu julkinen palvelulupaus siten, että palvelulupauksen kattama toiminta olisi osin nykyistä palvelua rajatumpi.

Selkokielellä Pöysti sanoo, että julkista hoitoa rajoitetaan ja potilaita priorisoidaan eli katsotaan ketä hoidetaan ja ketä ei. Huonompisaattoiset hoitakoot itse itsensä tai kuolkoot pois, raha seuraa vain hyväosaisia.

Eilisillan A-talkissa livahti julkisuuteen toinen vähemmälle kertomiselle jäänyt asia. Meille on kerrottu, että kansainvälisten ja veroja Suomeen maksamattomien suuryritysten markkinavaltaus estetään lainsäädännöllä. Illalla tunnustettiin suoraan, että tällaista lakia ei voi säätää. Sen estävät kilpailulainsäädäntö ja EU:n kilpailudirektiivi. Palveluiden liikkuvuutta ei saa estää ja ihan kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua kilpailuun.

Yksityisen Pihlajalinnan toimitusjohtaja taisi päästää suustaan myös perimmäisen totuuden mainitessaan sivulauseessa, että nyt ollaan muuttamassa koko yhteiskuntajärjestelmää. Niin ollaan, nyt ollaan siirtämässä verorahat voittoa tuottaville suuryrityksille ostamalla palveluja lähinnä hyväosaisille. Rupusakki hoidetaan, jos joku viitsii sen pikkurahalla tehdä.

Lisäksi on vielä avoimena sellaisia pikkujuttuja kuin miljardin eläkevastuista sopiminen, 200 000 henkilön palkkauksen harmonisointi ja 2 000 kiinteistön omistussuhteiden järjestely.  Se on jo käynyt ilmi, että tällä hetkellä ulkoistettujen palveluntuottajien palveluksessa olevat jäävät sote-uudistuksessa tyhjän päälle. He eivät siirry vanhoina työntekijöinä itsehallintoalueiden palvelukseen eli käytännössä voivat menettää työnsä.

Erityisesti silmiin on koko ajan pistänyt se, että koko uudistuksen aikana ei ole puhuttu ollenkaan sosiaalitoimen järjestämisestä. Kukaan ei tiedä miten se kilpailutetaan ja voidaanko lain mukaan virkatyönä hoidettavat tehtävät edes siirtää yksityisten hoidettaviksi. Ainakaan nykyisen lainsäädännön mukaan ei voida.

Kaiken kaikkiaan koko uudistus tehtiin yksityistäminen edellä eikä päätöksen vaikuttavuusarvioinnista ollut tietoakaan. Ei siis vieläkään, vaikka sotea on hierottu jo 15 vuotta. Ainakin A-talkissa valmistelussa kauan mukana ollut Paula Risikko sanoi moneen otteeseen, että ”ongelmat ratkaistaan jatkovalmistelussa” ja ”uskoisin”.

Olemme uskonasian äärellä. Minäkin uskon, että joku tällä vielä rahastaa ja vankasti. Puheet asiakkaan valinnanvapaudesta ovat jo nyt osoittautuneet höpöpuheeksi ja vapaus tarkoittaa rahastamisen vapautta.