Myötävirtaan

Olen reilun puolen vuoden sisällä onnistunut jutuillani suututtelemaan ainakin KT KuntatyönantajatkirkonAttendon ja viimeksi Ilta-Sanomat. Isommista ja pienemmistä poliitikoista en edes viitsi puhua, vielä vähemmän viitsin puhua rasisteista ja muista nettiöyhöttäjistä. Kaikken vähiten olen kiinnostunut niistä, jotka joka päivä tulevat valittamaan faktojeni olevan pielessä, mutta eivät koskaan esitä toisenlaisia faktoja.

Kun tämä nyt on tämmöiseksi mennyt, niin hahmottelen yleiseen ja jopa viralliseen näkemykseen perustuvia mielipiteitä, joista kukaan tärkeä tai sellaiseksi itsensä katsova ei suutu. Köyhät tietysti suuttuvat, samoin suvakkihuorat, mutta he nyt kitisevät ihan kaikesta muutenkin. Kansan syvät rivit tietävät, ja vielä heitäkin paremmin tietävät viralliset instituutiot ja media.

Ensinnäkin työttömät ovat laiskoja. Heitä ei saa sohvanpohjalta millään töihin, koska työttömyyskorvaus on suurempi kuin mikään palkka. Siksi heidän tukiaan pitää alentaa ja heidät on pakotettava palkattomiin töihin. Näin poistuu työttömyys. Vastaavasti palkkatyössä vielä olevien palkkaa pitää alentaa roimasti, sillä vain työvoimakuluja alentamalla kilpailukyky nousee. Tekemätöntä työtä löytyy, sen näkee vaikka vain junan ikkunasta metsään katsomalla. Palkatonta työtä teettävät ovat hyväntekijöitä, jotka haluavat saada työttömän jalan työmarkkinoiden oven väliin. Ei saa sanoa, että sen oven väliin litistetään koko työtön, joka ei tule koskaan pääsemään palkkatyömarkkinoille. Vain hullu maksaa palkkaa, jos saa ilmaisen työntekijän, mutta tästä ei saa puhua.

Yksityinen sektori hoitaa kaikki julkiset tehtävät tehokkaammin ja taloudellisemmin kuin jäykkä ja mammuttimaiseksi paisunut hallintokoneisto. Valtio ja kunnat ovat täynnä joutavia byrokraatteja suojatyöpaikoissaan, joissa laiskottelu on saavutettu etu. Yhtiöittäminen, yksityistäminen ja kilpailuttaminen saisivat asioihin vauhtia, sillä yritykset ovat hyväntekijöitä, jotka haluavat toimia vain veronmaksajien eduksi. Siinä sivussa ne tietenkin laskuttavat tuottamistaan palveluista veronmaksajaa enemmän kuin julkisen sektorin työntekijät tulevat maksamaan, mutta tätä ei saa sanoa. Vielä vähemmän saa puhua voittojen viemisestä veroparatiisiin tai kätkemisestä hallintarekisteriin.

Perustuslaki on aikansa elänyt, ja sen pitää joustaa kulloisenkin hallituksen poliittisten päätösten mukaisesti. Sitä paitsi se on tarkoitettu vain Suomen kansalaisia suojaamaan, ihan samalla tavalla kuin sosiaaliturva on tarkoitettu vain syntyperäisille Suomen kansalaisille. Tämä on fakta, vaikka lukutaitoiset saivartelijat väittävät perustuslain puhuvan ihmisistä.

Viranomaiset ja tuomioistuimet ovat erehtymättömiä vain silloin, kun on kyse turvapaikanhakijoiden saamista kielteisistä päätöksistä. Kaikissa muissa asioissa ne sortavat tavallista kansalaista. Erityisesti kansalaista sortavat Kela ja sosiaaliviranomaiset, jotka jakavat rahaa maahanmuuttajille, mutta eivät köyhille kantasuomalaisille. Ja ne köyhät kantasuomalaisethan ovat työttömiä hirmuisten tukien laiskistuttamina, joten heidän pitää mennä palkattomiin töihin.

Näillä eväillä saa aikaan tekstiä, josta kukaan tärkeä ei suutu. Pitää vain muistaa puhua yhdestä asiasta kerrallaan, jotta logiikan umpisolmu ei paljastu. Tai ehkä olisi sittenkin viisainta herättää kohua somessa vaikkapa vain jonkun kanssaeläjän ruokahalut vieneestä vilkkuvasta persvaosta.

Sivistynyttä palautetta

Kirjoitan harvoin saamastani palautteesta, mutta nyt teen poikkeuksen. Eilen kirjoitin yhdestä Ylen uutisesta, jossa yksityisten palveluntuottajien edustajat päästettiin puhumaan läpiä päähänsä samalta viivalta lähtemisestä ja julkisen sektorin kirjanpidon avaamisesta. Jutun jakoi paheksuvalla saatteella Facebookissa eräs ansioitunut ja arvostamani toimittaja. Hänen kritiikkinsä on sikäli aiheellista, että uutisjuttu oli tosiaan lyhyt eikä sellaiseen haastatteluun saa mahtumaan kovin paljoa. Lisäksi minun juttuni saattaa vaikuttaa liikaa toimittajia yleistävältä, vaikka kyse oli vain yhdestä uutisjutusta.

Se nyt ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että haastateltavat päästettiin puhumaan puuta heinää. Tämän ansioituneen toimittajan postaus tuotti sellaistakin kommentointia, jota olen yleensä tottunut saamaan Rajat kiinni-porukan elämänkoululaisilta, en toimittajilta ja arvostetuilta virkamiehiltä. Tällä kertaa sanamuodot vain olivat vähän sivistyneempiä.

-Tuo juttu taisikin olla Ylen ensimmäinen ikiaikoihin, jossa ei pelkästään hyökätä sotea vastaan? Sitäkään ei uuninpankkopojan oksennuksesta päätellen olisi saanut tehdä?

-Kuntakonsernien ja sairaanhoitopiirien kirjanpidoista ei taatusti ota tolkkua. Mistä näen, paljonko käyntini terkkarissa on yhteiskunnalle maksanut? Mistä kulut ovat tulleet? Vuotaako vene jostain? Voisiko toiminnot järjestää veronmaksajan kannalta paremmin ja tehokkaammin? Mitä läpinäkyvämpää, sen parempi. Ei niin, että kahdelle toimijalle maksetaan lompsasta satanen, mutta toiselle sujautetaan povitaskusta parikymppiä päälle.

Saa sotea ja yhtiöittämistä toki puolustaa, mutta vaatimus jo nyt avoimen kirjanpidon avaamisesta julkisuuteen on järjetön. Jos joku ei saa tolkkua kuntien ja kuntakonsernien kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä, niin sillehän minä en mahda mitään. Sitä voi kuitenkin opetella sen sijaan, että toteaa sen olevan liian vaikeaa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Juuan kunnan viime vuoden tilinpäätös. Sen sivulta 33 löytyvät tunnusluvut kertovat mitä käynnit terveyskeskuksessa ovat tulleet maksamaan yhteiskunnalle. Laitetaan vielä kuva.

tp

Ihan vastaavat tunnusluvut löytyvät jokaisen kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksistä. Tiedot eivät todellakaan voi olla enää tämän julkisempia, sillä ne löytyvät helposti netistä. Avoin on avointa, mutta vastaavia taulukoita on paljon vaikeampi löytää yksityisten palveluntuottajien sivuilta.

-Tämä Timonen uuninpankolta toteuttaa omalla tavallaan sitä, mistä arvostelee tv-toimittajia: puhuu vapaasti läpiä päähänsä. Usein tekee myös politiikkaa, demarivaltuutettu kun on kotikunnassaan.

Näin totesi KT Kuntatyönantajien palveluksessa oleva henkilö. Ymmärrän kyllä, että siinä talossa en ole kovin suosiossa. Juuan kunta oli eri mieltä KT Kuntatyönantajien kanssa kiky-sopimukseen liittyvän työajan lisäyksen käytöstä. Lopulta KT joutui myöntämään Juuan kunnan tulkinnan oikeaksi, ja meillä lisäaika käytetään työkykyä edistävään liikuntaan. Tämä episodi on näköjään katsottu minun henkilökohtaiseksi pikkupolitikoinnikseni, vaikka idea oli kunnanjohtajan ja sen takana olivat ihan kaikki kunnan luottamushenkilöt. Mutta koska minä toin asian julkisuuteen, niin minähän sen sitten tietysti ihan yksin politikoin.

Palautteen antaminen puhtaasti asiaperustein näyttää olevan yhtä vaikeaa niin elämänkoululaisille kuin sivistyneistöllekin. Henkilökohtainen tuohtumus ja vanhat kaunat nousevat yhtä helposti esiin. Puhumattakaan vihjailevasta ihmettelystä siitä, että arvostettu lehti pitää yksisilmäistä poliitikkoa vakiokirjoittajanaan. Rajat kiinni -jengi olisi sanonut, että tiedämme missä asut ja missä olet töissä.

 

 

Liikkuminen kielletty

Viime viikolla Juuan kunnasta kuului positiivisia uutisia. Kunnanjohtaja Markus Hirvonen sai loistavan ajatuksen käyttää kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidennys työajalla tapahtuvaan liikuntaan. Kiky-sopimus pidentää työaikaa kunta-alalla kuusi minuuttia päivässä eli puoli tuntia viikossa. Koska kuuden minuutin päivittäisellä työajan lisäyksellä ei ole mitään käytännön merkitystä eikä sillä kunnan talous lähde nousuun, niin ajatuksena on käyttää sekin aika työntekijöiden terveyden ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Juuassa tästä innostuttiin kovasti ja niin innostuttiin monessa muussakin kunnassa.

Tänään sitten tuli kylmää vettä niskaan. KT Kuntatyönantajat ei innostunut, vaan lähetti kirjeen, jossa työajan pidennyksen käyttäminen liikuntaan yksiselitteisesti kielletään.

KT Kuntatyönantajat muistuttaa, että säännöllisen työajan pituudesta ei voida paikallisesti poiketa tai sopia toisin. Työaikana pidetään ainoastaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.
 
Esimerkiksi liikunnan harrastaminen työajalla ei siten ole työajaksi luettavaa aikaa.

Laitetaanpa vielä kuva koko kirjeestä:

kt

KT Kuntatyönantajat on siis sitä mieltä, että ei käy. Pitää nimenomaan tehdä sitä työtä kuusi minuuttia pitempään, eikä paikallisesti voida muuta sopia. Liikunta työajalla ei ole työajaksi laskettavaa aikaa.

Tätä tulkintaa me emme Juuassa ihan helpolla nielaise. Minne unohtui Suomen perustuslain 121 §, jonka mukaan kunnan hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon? Jos me kunnan jäsenten vaaleilla valitsemat päättäjät päätämme käyttää työajan pidennyksen liikuntaan ja kunnan työntekijät ottavat päätöksen ilomielin vastaan, niin miksi se ei KT Kuntayönantajille sovi?

KT vetoaa Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen kohtaan, jonka mukaan säännöllisen työajan pituudesta ei voida paikallisesti sopia. Tällainen määräys tosiaan on I luvun 4 §:ssä, mutta ei sitä ollakaan rikkomassa. Työajan pituutta ei olla muuttamassa kiky-sopimuksen vastaisesti, vaan ainoastaan puolen tunnin viikottaisen työajan sisältöä ollaan muuttamassa.

Tähän KT vastaa sanomalla, että työaikana pidetään ainostaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Tätäkään III luvun 4 §:n kohtaa ei olla rikkomassa, sillä myös liikuntaa työaikana harrastava on työnantajan käytettävissä. Jos tulee kiireellinen työtehtävä, niin hän lopettaa liikkumisen ja hoitaa varsinaista työtään.

KT:n tulkinta johtaisi tilanteeseen, jossa työntekijän on oltava työpaikalla työnantajan käytettävissä mieluummin vaikka tekemättä mitään, kunhan vain ei kohenna kuntoaan liikkumalla.

KT:n väite työtapaturmavakuutuslain soveltumattomuudesta on huteralla pohjalla. Vakuutus kattaa lähtökohtaisesti kaikki työssä sattuneet tapaturmat työn sisällöstä riippumatta.

KT unohti myös työnantajan työnjohto-oikeuden. Se tarkoittaa sitä, että työnantajalla on oikeus määrätä siitä, mitä työaikana tehdään. Unohtuivat myös kaikki kauniit puheet työhyvinvoinnista, ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamisesta, työurien pidentämisestä terveyttä edistävillä toimepiteillä ja ties mitä muuta vielä unohtui. Miksi unohtui?

Minäpä kerron. Unohtui siksi, että pienet kunnat innostuivat ideasta ja suuret kaupungit kauhistuivat. Pienissä kunnissa ei töitä voida jakaa uudelleen vähäiselle henkilökunnalle, mutta suurissa kaupungeissa voidaan. Niissä on jo tehty suunnitelmia väen vähentämiseksi. Kuuden minuutin päivittäiset työajan pidennykset lasketaan yhteen ja sitten katsotaan kuinka paljon on ”ylimääräistä” väkeä. Monessa kaupungissa suunnitellaan jo yt-neuvotteluja ihan laskennallisella työajan pidentämisen perusteella.

Nyt pieni Juuka sotki koko hienon suunnitelman yrittämällä löytää järkeä itsensä kannalta järjettömään työajan pidennykseen.

Katsotaan mitä tapahtuu, kun meillä kiellosta huolimatta liikutaan.