Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

 

Työtä ilman ansiotarkoitusta

Palkatonta työtä tarkoittavalla kuntouttavalla työtoiminnalla alkaa olla jo niin ikävä maine, että terminä siitä ollaan luopumassa. Itse toiminta tietenkin tulee jatkumaan entisestään laajentuneena ja näitä palkattomia työntekijöitä tullaan nykyisestä poiketen antamaan myös yrityksille.

Työttömät rupevat tekemään ilman ansiotarkoitusta suoritettavia työtehtäviä osana työelämävalmiuksia edistävää sosiaalista kuntoutusta. Näin tulee tapahtumaan, kunhan  23.10.2014 jätetty Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistustarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti lainsäädäntöehdotuksineen saadaan runnottua päätökseen.

Raportti lakiesityksineen lähtee siitä, että kaikki heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt niputetaan yhteen ja esim. vammaisia, vajaakuntoisia, kehitysvammaisia ja pitäaikaistyöttömiä koskeva erityislainsäädäntö kumotaan. Tilalle tehdään uusi laki nimeltään Laki heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden sosiaalisesta kuntoutuksesta.

Tälle työmarkkinoiden ylijäämälle ruvetaan järjestämään sosiaalista kuntoutusta, jonka tavoitteet ovat periaatteessa ihan hyvät. Hyvää on erityisesti se, että enää ei pitäaikaistyöttömiä automaattisesti laiteta sanktioilla uhaten sosiaalipalveluna tehtävään palkattomaan työhön, vaan heidän tilanteensa pyritään selvittämään oikeasti.

Sosiaalista kuntoutusta tarvitsemattomat menevät TE-toimiston asiakkaiksi ja sitä tarvitsevat ohjataan kuntoutukseen. Tätä sosiaalista kuntoutusta on kahta lajia.

Osallisuutta edistävään sosiaaliseen kuntoutukseen ohjataan ne, joiden kohdalla ei tämänhetkisenä tavoitteena ole sijoittuminen avoimille työmarkkinoille. He ovat niitä, joilla on käytännön työllistymistä oikeasti estävä vamma, sairaus tai sosiaalinen ongelma. Heille on tarkoitus ihan oikeasti järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja. Juuri näin sosiaalipalvelun pitääkin toimia.

Työelämävalmiuksia edistävään sosiaaliseen kuntoutukseen sitten ohjataan ne työttömät, joiden ei katsota voivan sijoittua välittömästi työmarkkinoille itse tai TE-toimiston palvelujen kautta.

Tämä jako vuohiin ja lampaisiin tulee varmasti olemaan vaikea.  Käytännössä jako tehtäneen vanhan tavan mukaan pitkäaikaistyöttömyyden perusteella, vaikka kauniisti muuta puhutaankin. Tämä kuntoutettava porukka rupeaa sitten tekemään niitä ilman ansiotarkoitusta tehtäviä työtehtäviä. Kuntouttavasta työtoiminnasta poiketen näitä työtehtäviä voidaan tehdä myös yrityksissä. Raportista se löytyy tarkalla lukemisella sivuilta 40-41. Laitetaanpa tästä löydöstä oikein kuva:

sosiaalinen kuntoutus

Pitäaikaistyöttömiä ruvetaan siis ohjamaan palkattomaan työhön myös yrityksiin enintään kolmen kuukauden ajaksi 12 kuukauden aikana. Toiminnan tavoitteena on taas kerran siirtyminen jakson jälkeen palkkatuettuun työhön tai avoimille työmarkkinoille.

Ihan sama lakiin kirjattu tavoite on ollut kuntouttavalla työtoiminnallakin, mutta käytännössä siitä on tullut kuntien ja yhdistysten ilmaistyöntekijöiden automaatti. Nyt tämä automaatin päivitettävä versio rupeaa suoltamaan palkatonta työvoimaa myös yrityksille.

Oikeastaan vähemmällä olisi päästy, jos olisi nimetty kuntouttava työtoiminta uudelleen ilman joutavia lätinöitä. Ilman ansiotarkoitusta tehtävä työ kuulostaa ihan rehelliseltä orjatyöltä, mutta ei sen toteamista varten olisi tarvinnut myllätä koko alaa koskevaa lainsäädäntöä.

Miksi se on laitonta?

Kahdessa aiemmassa jutussani kerroin palkatonta työtä työpajoissa tekevien työn myymisestä yrityksille ja yksityishenkilöille pilkkahintaan ja että se työn varsinainen tekijä ei näe niitäkään vähiä rahoja. Sanoin, että se on yleisempää kuin yleensä luullaan ja että suunnilleen jokainen työpajan perustanut kunta, yhdistys ja säätiö tekee samaa.

Sosiaaliseen mediaan ilmestyneet hinnastot eri puolelta Suomea osoittavat väitteeni todeksi. Miksi sitten tämä toiminta on laitonta tai vähintään lain harmaalla alueella liikkumista?

Työttömillä teetettävää palkatonta työtä on kahta lajia. Työkokeilusta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. Kuntouttavasta työtoiminnasta on säädetty oma lakinsa.

Katsotaan ensin työkokeilua. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn lain 4 luvun 5 § sanoo siitä näin:

Työ- ja elinkeinotoimisto voi ohjata henkilöasiakkaan:
1) ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi koulutuskokeiluun oppilaitokseen tai työkokeiluun työpaikalle; tai
2) työmarkkinoille paluun tukemiseksi työkokeiluun työpaikalle
.
Työkokeilun järjestäjänä voi olla yritys, yksityinen elinkeinonharjoittaja, kunta, kuntayhtymä, muu yhteisö, säätiö tai valtion virasto taikka laitos.

Työkokeilu voi kestää enintään 12 kuukautta kerrallaan ja enintään puolet tästä ajasta voi olla samalla työnantajalla tai kunnassa samassa tehtävässä. Kokeilun loputtua aika nollautuu ja henkilö voidaan ohjata uudelleen työkokeiluun. Työkokeilu on palkatta tehtävää työtä.

Lain 4 luvun 7 §:n 2 momentissa on kuitenkin viisi rajoitusta, joista tärkein on 2-kohdassa:

Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos:
2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua;

Useimmat kuntien ja säätiöiden työpajat harjoittavat liiketoimintaa tai ainakin kilpailevat samoilla aloilla kuin yksityiset elinkeinonharjoittajat. Talonmiespalvelujen ja pienkoneiden korjaamisen kymmenen euron tuntihintaan myyminen vääristää kilpailua eikä samoille markkinoille ole kenelläkään muulla asiaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta on säädetty ihan oma lakinsa eli Laki kuntouttavasta työtöiminnasta.

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia. Kuntoutusjakson päätyttyä aika nollautuu ja koko touhu pyörähtää käyntiin alusta.

Tämä nollautuminen mahdollistaa sen uskomattoman tilanteen, että Ajankohtaisen kakkosen haastattelema mies on ollut kuntouttavasa työtoiminnassa peräti kahdeksan vuotta.

Rajoitus löytyy lain 4 luvun 14 §:n 2 momentista:

Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntouttava työtoiminta ei saa aiheuttaa kunnan tai muun toiminnan toteuttajan palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisia tai lomauttamisia, eikä heidän työolosuhteidensa tai etuuksiensa huonontumista.

Toiminnalla ei siis saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntien toimintaan ei tietenkään kuulu työvoiman myyminen tai koneiden korjaus, joten siinä mielessä työpajat eivät korvaa kunnan työntekijöitä. Puistotöitä tekevät kuitenkin selvästi korvaavat ja lisäksi yleinen kilpailun vääristämisen kielto pätee myös kuntouttavaan työtoimintaan. Ei yhdellä työttömiä varten säädetyllä erityislailla voida kumota yleistä vääristämiskieltoa.

Ainakin Huittisten kaupunki poisti uutisoinnin seurauksena hinnaston verkkosivuiltaan. Panikoinnin sijaan kannattaisi kunnissa kuitenkin miettiä toiminnan lainmukaisuutta. Jossain vaiheessa sitä on kuitenkin mietittävä. Viimeistään silloin, kun yrittäjien järjestöt ja ylimmät laillisuusvalvojat rupeavat esittämään ikäviä kysymyksiä.

Ongelman ytimessä

– Pitkäaikaistyöttömille suunnatulla kuntouttavalla työtoiminnalla tulee olemaan suurempi rooli tulevaisuudessa, sillä ensi vuonna astuu voimaan työmarkkinatuen rahoitusuudistus. Tuolloin valtio siirtää merkittävästi erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen liittyviä kustannuksia kuntien vastattavaksi.

Tässä Yle:n uutisessa päästiin kerrankin ongelman ytimeen. Kuntouttavaa työtoimintaa käytetään entistä enemmän pelkästään kunnan talouden tasapainottamiseen. Valtiovalta tietää tämän oikein hyvin, koska se omilla toimillaan suorastaan pakottaa kunnat tähän näennäistyöllistämiseen. Tällä hetkellä kunta joutuu maksamaan puolet yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta. Ensi vuoden alussa aika lyhenee 300 päivään ja lisäksi kunta joutuu maksamaan 70 % yli 1 000 päivää työttöminä olleiden tuista.

Valtio siis siirtää omia työttömistä aiheutuneita kustannuksiaan kuntien vastuulle. Kunnilla on mahdollisuus vapautua maksuvastuusta ”täyttämällä työllistämisvelvoitteensa” eli laittamalla työttömät palkattomiin töihin kuntouttavan työtoiminnnan nimellä. Lisäporkkanana valtio vielä maksaa kunnille 10,09 euroa/työtoiminnassa oleva/päivä.

On ihan selvää, että kuntien kannattaa kerätä väkeä risusavottaan ja muuanne ”työn pariin”, kuten jutussa osuvasti sanotaan. Työttömät todellakin ovat työn parissa ja jopa tekevätkin sitä työtä, mutta palkkaa heille ei makseta. He saavat edelleenkin vain sen työmarkkinatuen ja 9 euron päivittäisen kulukorvauksen.

Keskiviikkoaamuna katsoin ikkunasta ulos sateeseen. Tien toisella puolella olevassa puistoksi kaavoitetussa ryteikössä näin joukon miehiä. Yksi heistä käytteli moottorisahaa ja toinen raivaussahaa. Viisi miestä hilasi puunrunkoja ja oksia kasoiksi. Meneillään oli siis ihan perinteinen risusavotta. Tunnistin nämä oksia ja runkoja kasoihin raahavat miehet samoiksi, jotka kaksi viikkoa sitten näin haravoimassa kunnanmäen rinteitä.

Heille oli siis löydetty uusia työtehtäviä, joita heillä ei saisi lain mukaan teettää. Laissa on yhä edelleen korvaavan työn kielto, jonka mukaan kuntouttavana työtoimintana ei saa teettää sellaista työtä, joka muuten pitäisi tehdä palkkatyönä.

Tiedän, se risusavotta olisi ihan hyvin voitu jättää tekemättä tänäkin syksynä. Kunnan kannalta olisi kuitenkin sulaa hulluutta käskeä riuskat miehet taukotupaan pelaamaan korttia, kun heitä voidaan käyttää siistimään yleisiä alueita. Samalla säästyy merkittäviä summia kunnan työmarkkinatukiosuuksista ja jokainen mies tuottaa kunnalle 10,09 euroa päivässä.

Tällaiseksi on maailma mennyt. Kaikkein huonoimassa asemassa oleville pitäaikaistyöttömille on langetettu vastuu sekä raskaimmista töistä että kunnan talouden tasapainottamisesta. Onneksi jo Ylekin myöntää reilusti, että kyseessä on käytännössä puhtaasti kuntatalous.

Toivottavasti asia myönnetään yleisemminkin, jotta enää ei tarvitsisi kuunnella korviaraastavan falskeja  selityksiä elämänhallinnan parantamisesta, urapolun etsimisestä ja syrjäytymisen ehkäisemisestä. Jos joku vielä yrittää sellaisia minulle tarjota, niin ohjaan tarjoajan selityksineen suoraan näiden palkattomasta risusavotasta urapolkua etsivien miesten juttusille. Seurauksista en vastaa.

Nyt joku taas kysyy, että mitä sitten pitäisi tehdä. Vastaus on helppo: palkkatuettu työ. Kunta saa valtiolta palkkatukea ja voi pienellä lisäsatsauksella maksaa oikeaa palkkaa. Verotulot jäävät kunnalle ja palkka menee varmasti ihan jokapäiväiseen kulutukseen paikallisissa liikkeissä. Palkkatuki kestää vain määräajan, mutta palkallinen pätkätyökin motivoi varmasti paremmin kuin vuosia kestävä palkaton työ.