Siivooja-Marian tapaus

Toissapäivänä ja eilen  kirjoitin Ilta-Sanomien esille nostamasta Mariasta, jolle virkavapaalla ollessaan jäi erilaista tuista käteen sata euroa enemmän kuin työstään siivoojana. Ilta-Sanomat on nyt julkaissut täydentävän jutun, jossa Marian tilanne ja hänen saamansa etuudet yksilöidään tarkemmin.

Uusi juttu osoittaa, että jos palkka on pieni ja työmatkakulut suuret, niin erilaisista tuista voi jäädä käteen enemmän kuin palkasta. Marian työmatkakulut olivat todellakin huomattavat, peräti 350 euroa kuukaudessa. Kun ne jäävät pois, niin rahaa säästyy. Matkakuluihin tarvittava summa oli vähennetty nettopalkasta, joten käteen jäi 900 euroa.

Marian tapaus on kokonaisuudessaan harvinainen. Ensinnäkin hänellä tosiaan on virka, mikä nykyisin on harvinaista. Kysy Kelasta-sivun mukaan virkavapaalla ei voi saada perustoimeentulotukea, mutta näköjään voi. Kuten Maria kertoo, niin helppoa se ei ole ollut, mutta toimeentulotuessa on aina mahdollisuus käyttää tapauskohtaista harkintaa. Tässä tapauksessa sitä on käytetty.

Maria on saanut myös täydentävää ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea. Sen saaminen perustuu kokonaan yksilölliseen tarveharkintaan, joten hänen tapauksessaan sitä on käytetty juuri lain hengen ja kirjaimen mukaisesti.

Osaamiskeskuksen päällikkö Tomi Ståhl toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskuksesta sanoo, että toimeentulotukea ei alenneta ”näin nopeasti” osa-aikatyöstä irtisanoutumisen takia. Hyvä juttu. Toivottavasti sama käytäntö ulotetaan koskemaan myös työtöntä, jonka tukea alennetaan varoittamatta heti, kun hän jättää vaikkapa työllisyyskurssin kesken.

Kuten Ståhl sanoo, niin kuvattu tilanne on mahdollinen. Jos töissä käyvälle jää kaikki tulot ja etuudet huomioon ottaen vähemmän kuin 878 euroa hakijan ja hänen lapsensa päivittäisiin menoihin, niin silloin hänellä voi olla oikeus toimeentulotukeen.

Ilta-Sanomien uudessa jutussa faktat on kerrottu. Tuista käteen jäävä palkkaa suurempi summa johtuu nyt pois jääneistä työmatkakuluista, joita ilmeisesti ei oltu huomioitu Marian verokortissa. Hänellä olisi myös työssä ollessaan saattanut olla oikeus asumistukeen ja toimeentulotukeen. Jos kaikki nyt kerrotut faktat olisi kerrottu heti ensimmäisessä jutussa, niin en olisi kiinnittänyt koko asiaan huomiota.

Uskon, että Ilta-Sanomat on tarkistanut faktat ja nähnyt tilisiirrot. Jos nyt ruvetaan halkomaan hiuksia, niin jäähän tuohon vielä pari epäselvyyttä. Maria sanoo bruttopalkkansa olevan 1 512 euroa. Se on alle JHL:n taulukkopalkan, joka on 1 766 euroa. Eron syytä en rupea arvailemaan.

Tuosta palkasta käteen jäävästä summasta esitän vielä pienen epäilyn. Jos bruttopalkka on 1 512 euroa, niin veroprosentiksi tulee 2. Eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut ovat yhteensä 7,75 %. Maksuihin menee siis palkasta 9,75 % eli 1 512 euron tuloista jää käteen 1 398 euroa. Kun tästä vähennetään työmatkoihin käytetyt 350 euroa, niin käteen jää silti enemmän kuin kerrottu 900 euroa tai satasen enemmän oleva toimeentulotuki.

Lisäksi Maria sanoo saavansa Kelan kautta toimeentulotuen lisäksi 225 euron elatusmaksun yhdestä lapsesta sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella 143 euroa. Nämä molemmat ovat Kelan sivujen mukaan toimeentulotukilaskelmassa huomioon otettavia tuloja, jotka alentavat perustoimeentulotukea.

Lisäksi Kelan mukaan täysimääräinen elatustuki on 150,50 euroa, ei 225 euroa.  Mikäli elatussopimuksen mukainen elatusmaksu on 225 euroa, mutta elatusvelvollinen laiminlyö maksun, niin silloin huoltaja voi hakea sopimuksen mukaisen maksun Kelasta ja Kela perii sen sitten elatusvelvolliselta. Tämäkin elatusmaksu on toimeentulotukea laskettaessa tukea vähentävää tuloa.

No, antaapa olla, en minä rupea näin pienistä summista vääntämään enempää. Tärkeintä koko jutun julkisuuteen tuomisessa on Marian mukaan herättää keskustelua siitä, miten matalapalkka-alalla työskentely voi kannattaa. Olen samaa mieltä. Eivät tuet ole liian suuria, vaan joidenkin alojen palkat ovat aivan liian pieniä.

Kun vielä saataisiin juttujen kommentoijatkin näkemään asia näin.

EDIT 22.7.2017: Lisätty elatusmaksua koskeva kohta.

 

 

Taas ne suuret tuet

”Ulkomaalaisperheelle sosiaalitukea 3 215 euroa + asunto puhtaana käteen.”

Säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin Iltalehden bloggaaja Pauli Vahtera tarjoaa maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tuista annoksen sitä samaa huttua, jota on tarjoillut jo vuosikausia. Niin sanotut maahanmuuttokriittiset nielevät annoksen sellaisenaan, koska haluavat sen niellä.

Vahtera vetää lukuja hatustaan vaivautumatta selvittämään tukien myöntämisen perusteita. Hän sekoittaa eri tuet keskenään tuntematta edes niiden oikeita nimiä. Hän puhuu sekaisin oleskeluluvan saaneista ja turvapaikanhakijoista. Hän laskee yhteen eri tuet ja tarjoilee loppusumman hekumoiden sen suuruudella. Hän vetoaa henkilöimättömiin virkamiestuttaviinsa, joilta on muka saanut yksityiskohtaisia tietoja asiakkaiden saamista tuista.

Katsotaanpa vähän tarkemmin tämänkertaista annosta. Vahtera ottaa esimerkiksi neljän aikuisen ja yhden alaikäisen muodostaman perheen saamat tuet, joita kertyy huikeat 3 215 euroa ja ilmainen asuminen kaupan päälle. Jos Vahteran luvut pitävät paikkansa, niin yhtä hyvin hän olisi voinut kauhistella kantasuomalaisen, samassa tilanteessa olevan työttömän perheen tukia, jotka ovat täsmälleen samat kuin maahanmuuttajien tuet.

Aikuiset saavat työttömyysetuuta ja alaikäinen lapsilisää. Työmarkkinatuki on 32,40 euroa päivässä, ja siitä ennakonpidätys on 20 %. Summat ovat samat kantasuomalaiselle ja oleskeluluvan saaneelle turvapaikanhakijalle. Vahtera puhuu sadan euron erosta, mutta ei pysty selvittämään sen syytä ”tukiviidakosta”. Ei tietenkään pysty, koska mitään eroa ei ole. Summa on sama kaikille.

Ei myöskään ole olemassa mitään erillistä kotouttamistukea tai -rahaa, vaan maahanmuuttajille maksetaan kotoutumissuunnitelman ajalta työttömyysetuutta tai toimeentulotukea. Oikeus työttömyysetuuteen määräytyy työttömyysturvalain mukaisesti ja oikeus toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetun lain mukaisesti.

Hallitus yritti Hanna Mäntylän ministeriaikana ajaa läpi muutosta, joka mukaan kaikki maahanmuuttajat saisivat kotouttamisrahaa, joka olisi vain 90 % työmarkkinatuesta tai toimeentulotuesta. Ymmärrettävistä syistä tämä kariutui perustuslain yhdenvertaisuuspykälään.

Asumistukikin määräytyy kaikille samojen perusteiden mukaisesti. Tuki ei kata koko vuokraa, vaan tuen saajan on aina maksettava omavastuuosuus. Jos sitä ei pysty maksamaan itse, niin puuttuva osuus on mahdollista saada toimeentulotukena.  Tämä koskee ihan kaikkia samalla tavalla. Lapsilisä on sama kaikille. Vahtera siis kauhistelee työttömän viisihenkisen, neljän aikuisen ja yhden alaikäisen perheen saamia tukia, ja siitä hänen kinkeripiirinsä lukijat raivostuvat. Moni raivostujista on kommenteista päätellen itse työtön.

Sen jälkeen Vahtera vertailee pieni- ja keskituloisten asemaa oleskeluluvan saaneisiin turvapaikanhakijoihin. Kuten sanottu, niin hän käytännössä vertailee työttömien etuuksia työssäkäyvien tuloihin. Hän on tarpeeksi härski ottaakseen ivattavaksi jopa työkyvyttämän maahanmuuttajan, eli käytännössä ivaa jokaista nuorena työkyvyttömäksi joutunutta.

Tietenkin Vahtera rääpii myös vastaanottorahaa puutteellisin tiedoin. Hän väittää, että sitä maksetaan riippumatta siitä, kuinka paljon turvapaikanhakijoilla on mukanaan omaa rahaa ja kuinka paljon he saavat kotimaastaan vanhemmiltaan rahaa. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan saapujan omat rahat pienentävät vastaanottorahaa tai eväävät sen kokonaan. Vastaanottorahan määrät löytyvät täältä. Suurimmatkin summat ovat paljon pienempiä kuin toimeentulotuen perusosa.

Vahteran olisi korkea aika päivittää tietonsa, tai oikeastaan hankkia niitä ihan alusta alkaen. Jos minä kirjoittaisin tähän blogiin yhtä huolettomasti faktat sivuuttaen, niin päätoimittaja antaisi nootin. Iltalehdessä lienee toisenlaiset kriteerit.

Antaa siis kärpäsparven pörrätä, mutta sillä seurakunnalla ei ole mitään asiaa kommentoimaan tätä blogia. Suriskoot keskenään omalla kasallaan.

paska

 

 

 

Palkkaa vai sosiaaliturvaa?

Ajatus vastikkeettoman palkan maksamisesta luopumisesta on varteenotettava. Yhteiskunnassamme on paljon tekemätöntä työtä ja työ on terapiaa. Tietenkin työn määrä on mukautettava saatavaan korvaukseen, mutta vastikkeettomasta rahan saamisesta olisi hyvä luopua. Tämä ei tietenkään saa koskea lapsia, sairaita ja vanhuksia.

Tällaisia kommentteja on näkynyt sosiaalisessa mediassa paljon sen jälkeen, kun Kelan uuden pääjohtajan haastattelu julkaistiin Suomen Kuvalehdessä ja sitä referoitiin laajasti muissa lehdissä.

Näin ajattelevat kansalaiset ovat varmaankin ihan vilpittömiä uskossaan, mutta kovin syvällisesti he eivät ole asiaan perehtyneet. Itse he kokevat oman asemansa turvatuksi ja heille työttömät näyttäytyvät yhtenäisenä joukkona ”niitä työttömiä”,  jotka ovat toimepiteiden kohteina ja jotka tarvitsevat palkatonta työtä terapiaksi. Muuten uhkaa syrjäytyminen, alkoholismi, masennus ja se surullisenkuuluisa kotisohva, jolla työtön lojuu.

Näin ajattelevat tekevät monta perusvirhettä. Pahin virhe on mieltää työttömyysturva ja yleensäkin sosiaaliturva ”palkaksi olemisesta”. Ne eivät ole palkkaa, vaan niiden avulla vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä autetaan selviytymään. Jos työttömyysetuus rinnastetaan palkkaan, niin silloin pitää palkaksi katsoa myös eläkkeet, lapsilisät ja ihan kaikki rahana annettava sosiaaliturva. Johdonmukaisuuden nimissä niidenkin eteen on tehtävä jotain työksi katsottavaa.

Toinen virhe on nähdä ympärillään tekemätöntä työtä ja saada loistava ajatus panna työttömät tekemään sitä työtä palkatta. Ei tässä maassa työstä ole koskaan ollut puutetta eikä tule. Palkan maksajia meiltä puuttuu ja mitä enemmän teetetään palkatonta työtä, niin sitä harvinaisemmiksi maksuhalukkaatkin käyvät.

Kolmas virhe on on pitää työtä itseisarvona ja jopa terapiana. Terapia on hoitomuoto ja kyllä työkin voi olla terapiaa joissain tapauksissa. On kuitenkin suuri virhe määrätä terapiaa lääkkeeksi ihan kaikille työttömille, sillä suurin osa työttömistä ei tarvitse mitään muuta terapiaa kuin palkkatyötä. Ei heillä ole mitään sellaista fyysistä tai henkistä vammaa, joka vaatisi työterapiaa. Itsetunto-ongelma on monella se pahin vamma, mutta siihen on paras lääke palkkatyö. Palkatta teetettävä työ vain pahentaa ongelmaa.

Sosiaalietuuksia vastaan teetetty palkaton työ heikentää taloutta monella tavalla. Sitä tekevä ei saa palkkaa, hänelle ei kerry eläkettä eikä hänellä ole lomaoikeutta. Hän on täysin paarialuokkaa samassa työyhteisössä, jossa toisille maksetaan samasta työstä TES:n mukaista palkkaa.

Tämä ongelma tietysti korjaantuu sitä mukaa kuin palkaton työ yleistyy. Kun työntekijöitä saa ilmaiseksi, niin ei kannatakaan palkata ketään. Jos naapurifirma saa ilmaisia työntekijöitä, niin ei kenenkään kannata maksaa enää palkkaa ja antaa naapurille kilpailuetua.

Tämä toimii aikansa, mutta sitten molemmat firmat menevät nurin. Palkatta työskenteleviltä puuttuu ostovoimaa ja liikkeiden saranat ruostuvat kiinni asiakkaiden puutteesta. Kohta molemmat yrittäjät ovat työttöminä työnhakijoina ja heidät ohjataan johonkin kolmanteen firmaan palkattomaan työhön.

Kun seuraavan kerran tunnette moraalista ylemmyyttä ja haluatte patistaa työttömät tekemään palkonta työtä vaatimattomien tukiensa saamiseksi, niin ajatelkaapa kuitenkin hiukan pitemmälle. Jope Ruonansuun sanoin aatelkaapa ihan ite omalle kohalle.

 

Ansiosidonnainen lapsilisä

Kyselytutkimuksen mukaan iso osa kansasta on sitä mieltä, että lapsilisät tulisi poistaa suurituloisilta tai ainakin porrastaa tulojen mukaan. Heti seuraavana päivänä kokoomus ja keskusta kiirehtivät torjumaan tällaiset puheet, koska lapsilisä perustuu universaaliuden periaatteelle: Jokainen edellytykset täyttävä on oikeutettu saamaan oman osansa hyvinvointiyhteiskunnan annista tuloihin katsomatta. Lapsilisä on oikeastaan ainoa jäljelläoleva muisto hyvinvointivaltiosta, eivätkä ainakaan hallituspuolueet halua sitä viedä omilta kannattajiltaan.

Viralliset perustelut ovat sinänsä ihan oikeat. Jos hyvätuloiset eivät saa enää yhtään mitään suoranaista vastinetta maksamilleen veroille, menettävät he kokonaan mielenkiintonsa rahoittaa etuuksia. Tätä tautia on liikkeellä jo ihan riittävästi, koska jatkuvasti saa lukea kiukustuneita kirjoituksia verovaroilla loisivista laiskoista sosiaalipummeista. Yksikään hallituspuolue ei uskaltaisi edes unissaan koskea lapsilisiin.

Vielä ei kukaan ole esittänyt lapsilisien muuttamista ansiosidonnaisiksi siten, että enemmän ansaitseville sitä maksettaisiin enemmän. Tämä ajattelu sopisi oikein hyvin yhteen lisääntyvän yksilökeskeisen ahneuden kanssa. Joka paljon maksaa, myös saa enemmän, koska sehän olisi oikein ja tasapuolista.

Tätä ei siis kukaan ole ääneen sanonut, vaikka voisin ihan hyvin kuvitella jonkun hyvänhajuisen näköisen kokoomuksen naiskansaedustajan näin sisimmässään ajattelevan. Sen sijaan päättäjiä ei huolestuta ollenkaan se, että lapsilisä on jo nykyisin kääntäen ansiosidonnainen.

Toimeentulotukea saavan lapsiperheen käytettävissä olevia tuloja lapsilisä vähentää siten, että se heijastuu suoraan toimeentulotukeen. Tukea pienennetään täsmälleen saman verran kuin lapsilisää maksetaan. Niinpä käytettävissä on vain sentilleen sama määrä rahaa kuin sitä olisi ilman lapsilisää. Sama ilmiö toistuu ihan kaikissa etuuksissa. Myös hallituksen suuresti ylistämä takuueläke tulee pienentämään toimeentulotukea suoraan sen eläkkeen verran. Tulojen lisäys on pyöreä nolla.

Tunnen kaikki vastaväitteet. Toimeentulotuki on viimesijainen keino ja sitä ennen on laskettava yhteen kaikki muut käytettävissä olevat varat. Vain normin alittavaan osuuteen saa toimeentulotukea, tämä on selvä sääntö. Sitä minä vain ihmettelen, että miksi tämä sääntö on niin selvä. Eikö lapsilisä olekaan tarkoitettu kaikille lapsiperheille kattamaan lapsesta aiheutuvia lisäkuluja? Onko juuri köyhän kotitalouden syötävä yhdessä ensin lapsilisänsä, kun taas suurituloiset voivat vaikka sijoittaa ylimääräisen rahan lapsen pesämunaksi?

Sen sijaan, että keskustellaan hyödyttömästi ihan spekulatiivisesta lapsilisän poistosta tai porrastamisesta, kannattaisi ehkä vilkaista sinne kaikkein huonoimmin toimeentulevien suuntaan. Tai sitten on sanottava ääneen, että jolla paljon on, sille annetaan lisää ja jolla vähän on, siltä otetaan sekin pois.