Työttömyyden orjat

Vapun kunniaksi Iltalehti päätti ruveta ruoskimaan kaikkein köyhimpiä eli sosiaaliturvan varassa eläviä työttömiä. Nämä elämäntapalaiskottelijat eivät halua mennä töihin, koska yhteiskunta kustantaa kaiken, niin asunnon, asumistuen kuin toimeentulonkin. Kirjoittaja Mika Koskinen näkee jopa leipäjonot laiskotteluun kannustavana tekijänä, koska tarjonta luo kysyntää.

Harvoin joutuu lukemaan näin härskiä tekstiä. Nykyisin näyttää olevan menossa jokin kilpailu siitä, kuka kehtaa sanoa työttömistä kaikkien häijyimmin. Tämä juttu lienee julkaisuajankohtansa ja sumeilemattoman ilkeytensä takia vahvasti ehdolla voittajaksi.

Suoranaisen ilkeilyn ja työttömien vastaisen asenteen vahvistamisen lisäksi kirjoittajalla lienee tarkoitus puhua töihin menemisen kannustamisen puolesta. Virallinen ja jatkuvasti toistettu mantrahan on, että työttömät ovat työhaluttomia. Muistatte ne ministerin maaliskuussa auki olleet satatuhatta työpaikkaa, joihin ei saada työntekijöitä.

Katsotaan nyt lopultakin ne maaliskuun työttömyysluvut ja avoimet työpaikat. Katsotaan myös se, missä nämä laiskat työttömät ovat.

työttömät

Lähde: Tilastokeskus (Kuvan saa suuremmaksi avaamalla sen uudessa välilehdessä)

Työnhakijoita oli siis maaliskuussa yli 636 000, ja heistä kokonaan työttömiä 317 000 eli 12,1 % työvoimasta. Pitkäaikaistyöttömiä, niitä sohvalla lojuvia ja ämpäreiden tavalla etuuksia ja leipää jonottavia oli 112 000. Työllistettynä eli palkkatuella oli palkattu 22 500 henkilöä. Palkattomassa työkokeilussa oli 12 600 henkilöä ja työvoimakoulutuksessa 21 300. He ovat siis kursseilla opettelemassa sanomaan käsipäivää.

Muissa palveluissa oli 67 400 henkilöä. Luku pitää sisällään kuntouttavassa työtoiminnassa, vuorotteluvapaasijaisena ja omaehtoisessa opiskelussa olevat. Koska vuorotteluvapaasijaisia on vähän ja työttömyystuella opiskelemaan pääsy on lottovoittoon verrattava harvinaisuus, niin suurin osa tästä joukosta tekee palkatonta työtä kuntouttavassa työtoiminnassa.

Ja sitten ne avoimet työpaikat. Niitä oli maaliskuun aikana 56 400. Niitä ei ollut eikä tule olemaan sataa tuhatta, eikä myöskään työvoimapalvelujen sivulla oleva jatkuvasti vaihtuva määrä kerro muuta kuin senhetkisen tilanteen.

Siis 56 400 työpaikkaa, johon Mika Koskinen haluaisi ruoskia kaikki työttömät. Kun työnhakijoiden määrästä vähennetään toimenpiteiden kohteina jo olevat, niin äkkiä laskien niihin pitäisi mahtua puolisen miljoonaa henkilöä. He ovat niitä Mika Koskisen laiskoja ja haluttomia, ämpäreiden tavoin leipää jonottavia kelvottomia.

Nämä suurisuiset köyhien ruoskijat osaavat olla ilkeitä, mutta eivät koskaan osaa kertoa sitä, miten kaikki työttömät sullotaan vähiin työpaikkoihin. Heillä on vain vankka usko siihen, että kun kaikki etuudet otetaan pois, niin kyllä työhaluja ja työpaikkoja löytyy.

Eli ihan kuten Lapinlahden Linnut jo neljännesvuosisata sitten. Silloin se tosin ymmärrettiin vitsiksi, mutta nykyisin raakuus ja ylimielinen piittaamattomuus ovat tehneet vitsistä totta.

 

 

 

Leipää jonosta

Kun päähallituspuolueen poliitikko vierailee leipäjonossa ja pitää jonon olemassaoloa häpeänä, niin siitä tietää vaalien olevan lähellä. Näin teki Antti Kaikkonen.

Kun entinen poliitikko ja nykyinen mielipidevaikuttaja puhuu leipäjonosta valinnanvapautena ja merkittävänä sosiaalisena innovaationa, niin siitä tietää hänen menettäneen lopullisesti tuntumansa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Näin teki Mikael Jungner. Hänen teesikokoelmansa on sitä luokkaa, että se pitäisi oikeastaan monistaa ja jakaa jokaiselle leipää jonottavalle.

mj leip

Monisteen jakamisen jälkeen en suosittele Jungnerille leipäjonossa seisovien kättelemistä. Jungner hyväksyy leipäjonot normaaliksi olotilaksi ja julistaa leipäjonoja aiheuttavan ja ylläpitävän poliitiikan arvostelijat jonottajia syyllistäviksi voivottelijoiksi.

Tällaista voi puhua vain elitisti, joka ei tunne yhtään köyhää. Siinä mielessä arvostan Kaikkosen huolta paljon enemmän, sillä hän ainakin tiedostaa ongelman. Ei sekään paljoa ole hallituspuolueen kansanedustajalle ja keskeiselle vaikuttajalle, mutta ainakaan hän ei sylje ylimielisesti jonottajien silmille.

Annan puheenvuoron muille. Jo eilen illalla Jussi Ojajärvi ruoti Jungnerin teesit kohta kohdalta blogissaan. Maria Ohisalo kertoi Jungnerin Fb-sivulla lyhyesti leipäjonojen ongelmista.

maria ohisalo

Tuo Ohisalon linkki johtaa mielenkiintoiseen tutkimukseen, jonka soisin Jungnerinkin lukevan. Se löytyy nopeimmin täältä.

Veikka Lahtinen julkaisi kuvan, josta kiireisimmät voivat hahmottaa ongelman syitä.

vaikka lahtinen

Leipäjonot tulivat katukuvaan 1990-luvun laman aikaan ja silloin niitä ihan oikeasti hätkähdettiin. Hyvinvointiyhteiskunnan heikkous paljastui niin kammottavalla tavalla, että jonoja pidettiin kansallisena häpeänä. Nyt niihin on totuttu näköjään niin hyvin, että joku näkee ne jo erinomaisena asiana.

Henkilökohtaisesti toivon, että Jungner palauttaisi SDP:n jäsenkirjansa. Hänen puheitaan voi joku vieläkin pitää puolueen virallisen linjan mukaisina.

Lopuksi vielä näkymä 1990-luvun karuuteen. Tapio Piiraisen elokuva Siivoton juttu tehtiin 90-luvun laman aikana ja siitä kannattaa katsoa ainakin ensimmäiset viisi minuuttia. Kuten näkyy, niin mikään ei ole muuttunut. Jungner voi minun puolestani mennä kyselemään kuulumisia Risto Kaskilahden esittämän toimittajan tavoin. Kannattaa kuitenkin laittaa ne lenkkitossut jalkaan.

 

Samarialaiset jäätelöautot ja helman pituus

Sanni G-L lappaa yliopistojen rahat Kummolan jääkiekkomausoleumiin, Berner käyttää ministerinvaltaansa varmistaakseen että valtiolle pitää saada tehdä persnettoa ilman tutkintaa, ja perussuomalaiset mättävät käteistä samarialaisiin jäätelöautoihin. Paras. Hallitus. Ikinä.

… ja jos olisin Timo Soini, niin väsäisin jo pää höyryten plokia, jossa esiintyisi ilmaisu ”samarialaiset jäätelöautot”. (Jussi Jalonen Facebookissa)

Nämä historioitsija Jussi Jalosen sanat kuvaavat täydellisesti hallituksemme toimintaa. Pienten piirien kähmintä sekä itselle ja kavereille jakaminen tuntuvat olevan hallituksen kärkihankkeita. Nuo samarialaiset jäätelöautot tarkoittavat tietenkin kuviota, jolla kansanedustajat Mika Niikko ja Toimi Kankaanniemi junailivat helluntailaistaustaisen Samaria rf:n johtamalle ja koordinoimalle hankkeelle 765 000 euroa joululahjarahaa kylmäkuljetusautojen hankintaan ruokajakelua varten vastoin THL:n esitystä. Ilman rahaa jääneellä Sininauhaliitolla autot olisivat olleet jo valmiina, joten kaikki raha olisi voitu käyttää suoraan avun saaamiseen perille.

Koko hanketta koordinoiva Samaria sai lisäksi itselleen 100 000 euroa, vaikka sillä ainakaan omien kotisivujensa mukaan ei ole ruoka-aputoimintaa ollenkaan, vaan se on ansioitunut lähinnä päihdehuollon alalla.

Lisäksi Niikon perustama  Takaisin Elämää -yhdistys sai 52 000 euroa. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat.

Hallitus siis jakoi yhteensä 1,1 miljoonaa euroa joululahjarahaa ruokajonojen ylläpitoon sen sijaan, että se pyrkisi poistamaan ruokajonot kokonaan tai edes osittain. Kädet on nostettu pystyyn ja hyväksytty se raamatullinen tosiasia, että köyhät ovat aina keskuudessamme. Lisäksi on hyväksytty sekin tosiasia, että toisten rahoilla on kiva antaa almuja ja nostaa omaa häntää. Tässä tapauksessa Perussuomalaiset on kehunut avoimesti omaa panostaan tässä veronmaksajien rahojen lahjoittamisessa.

Hyvään tarkoitukseen ne rahat epäilemättä menevät, en minä muuta väitä. Asiat nyt vaan tuppaavat olemaan sitä miltä ne näyttävät, ja tässä tapauksessa ne näyttävät kaupankäynniltä. Tähän asti Perussuomalaiset on saanut paljon ääniä helluntailaisten avulla ja nyt lienee tullut vastapalveluksen vuoro.

Otsikon toinen osa viittaa hallituspuolueen askarteluun itselleen oikeasti tärkeässä asiassa eli yhden uskontokunnan edustajien elämän tekemisessä mahdollisimman vaikeaksi. Huntukieltoa koskeva Perussuomalaisten lakiesitys on aktivoinut puhumaan juuri ne kansanedustajat, joilla ei koskaan mitään muuta asiaa olekaan. Tai onhan aloitteen tekijä Vesa-Matti Saarakkala aiemmin kunnostautunut pelkäämällä homojen ilmestymistä uimahallin suihkutiloihin, kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan, mutta esimerkiksi Olli Immosesta ei ole kuulunut mitään sittten reilun vuoden takaisen yhteispotretin natsien kanssa.

Nyt on päästy asian ytimeen eli määrittelemään naisten pukeutumista. Tämä tapahtuu tietenkin älyllinen kuperkeikka tehden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä. Tätä kuperkeikkaa kuvastavat hyvin Simon Elon sanat:

Sinänsä kulttuurisia erityispiirteitä pitää sallia, kun ne eivät loukkaa kenenkään oikeuksia, mutta ei niitä pidä myöskään sallia vain siksi, että kyseisen kulttuurin edustajat itse sanovat, että ei tässä mitään oikeuksia loukata. Sen arvioimiseen pitäisi tietysti yhteiskunnalta, meiltä kansanedustajiltakin, löytyä rohkeutta.

Jos siis musliminaiset sanovat, että huntu ei loukkaa heidän oikeuksiaan, niin sitä ei pidä uskoa, koska kansanedustajat, erityisesti yhden puolueen kansanedustajat, tietävät asian paremmin.

Jos tälle tielle lähdetään, niin kyllä löytyy kiellettävää. Voidaan aloittaa vaikka liian lyhyestä uimapuvun helmasta, joka loukkaa säädyllisyyttä. Käyttäjän mielipidettä ei tietenkään pidä uskoa, vaan pitää kysyä siltä kaikkien tiukkapipoisimmalta moraalinvartijalta.

14705812_10207873797903117_8489476567466677210_n

 

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Siivoton juttu

Eduskunta on valtiovarainvaliokunnan ehdotuksesta osoittanut kuluvan vuoden budjetista erityisen 1,1 miljoonan euron määrärahan vähävaraisille.

Tuki kohdennetaan kolmannen sektorin kautta ruoka-apuun sekä vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaan.

Erityisesti avustus ruoka-aputoimintaan on ainutlaatuinen, sillä valtio ei ole antanut vastaavaa tukea aiemmin huolimatta toiminnan suuresta yhteiskunnallisesta merkityksestä. 

Tämä pikku-uutinen kertoo, että terve järki on korvattu tekopyhyydellä ja sosiaalipolitiikka almuilla. Tai kuten eräs Fb-kaverini sanoi, niin päättäjiemme oikea käsi ei taida tietää vasemman olemassaolosta mitään.

Eduskunta on siis päättänyt jakaa 1,1 miljoonaa euroa almuina ruokajonojen ylläpitoon. Kuitenkin juuri sama eduskunta on ylimmän vallan haltija ja päättää talouspolitiikasta, sosiaalipoltiikasta ja tulonsiirroista. Eduskunta voisi tehdä suoraan sellaisia päätöksiä, joilla vähennetään huono-osaisuutta, mutta se päättääkin vain ylläpitää sitä. Samaan aikaan huono-osaisten ahdinkoa syvennetään jatkuvilla leikkauksilla ja asia laastaroidaan piiloon miljoonan kohdennetulla almulla. Kaiken huipuksi vielä kehdataan kehuskella ainutlaatuisella päätöksellä.

Eduskunta jakaa almuja tarpeeseen, jonka se on luonut ihan itse. Tavoitteena pitäisi olla ruokajonojen ylläpitämisen sijaan niiden poistaminen. Päätös almun ojentamisesta kertoo karua kieltään siitä, että suoranainen nälkä on hyväksytty oleelliseksi osaksi suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sillä halutaan kertoa köyhille, että tyytykää osaanne ja olkaa nöyriä, niin valtiovalta saattaa hyvää hyvyyttään antaa armon ja pitää teidät hengissä. Almuissa kun on se paha vika, että niitä ei anneta kaikille tarvitseville tasapuolisesti, vaan antaja päättää myös saajan.

Muistatteko vielä 1990-luvun laman ja katukuvaan ilmestyneet leipäjonot? Silloin niitä kauhisteltiin ihan yleisesti ja kaikki puolueet olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ne ovat häpeäksi Suomelle ja niistä on päästävä eroon heti pahimman laman hellitettyä. Lama hellitti, mutta leipäjonot jäivät. Sitten tuli uusi lama ja leipäjonojen mitta kasvoi. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että jonot katsotaan normaaliksi ja hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa.

Tapio Piirainen varoitteli jo vuonna 1997 ilmestyneessä elokuvassaan Siivoton juttu leipäjonmellakoista. Silloin asiasta vielä saattoi tehdä huumoria paremman huomisen toivossa, mutta on vain ajan kysymys, kun tämäkin kohtaus on totta.

Vastakkainasettelun aika

-Nyt me jaamme kaikille sellaista, johon meillä ei ole varaa. Elämme yli varojen ja siihen on tultava loppu, joko hyvällä tai pahalla.

Näin kirjoittaa upporikas kansanedustaja ja liikemies Hjallis Harkimo (kok) Iltalehden blogissaan ja taitaa ehkä tajuamattaan kertoa avoimesti hallituksen valitseman linjauksen. Nyt on oikeasti tarkoitus pistää kansa polvilleen ja siirtää yhteiskunnan rahat rikkaille. Säästökohteet on valittu siten, että oheistappioina tulee vainajia, mutta he ovat tuottamattomia yksilöitä vailla merkitystä.

Hallitus päätti jo keväällä tehdä ihan tietoisesti 10 000 uutta köyhää leipäjonojen jatkeeksi leikkaamalla lähes 30 sosiaaliturvaetuutta, kuten vähimmäispäivärahoja, kansaneläkkeitä, asumistukea, lapsilisiä sekä työmarkkinatukea. Yksittäisistä ryhmistä köyhyysrajan alla on eniten eläkeläisiä, kaikkiaan 180 000 henkeä. Erityisesti eläkeläisiin iskevät muiden leikkausten lisäksi terveydenhuollon säästöt, kuten asiakasmaksujen ja lääkekorvattavuuksien omavastuuosuuksien nostot.

Eläkeläiset ovat jo työnsä tehneet, joten he saavat mennä.

Budjettiesitykseen sisältyy 134 miljoonan euron säästötavoite lääkekorvauksista, josta valtion osuus on 60 miljoonaa euroa. Säästötoimenpide on jatkumoa vuoden 2016 alussa toteutetuille 25 miljoonan euron lääkekorvaussäästöille, jolloin otettiin käyttöön muun muassa kokonaan uusi 50 euron alkuomavastuu lääkekuluissa. Vuoden 2017 leikkaukset ovat koitumassa erityisesti diabeetikkojen maksettavaksi.

Sairaat eivät tuota muuta kuin kuluja, joten hekin saavat mennä.

Sen lisäksi hallitus aikoo rakentaa itselleen ja koko maalle aikapommin leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa. Kuten eräs Fb-kaverini sanoi, niin tämä ei ole säästötoimi, vaan velanlykkäys. Lasku tästä siirtyy myöhemmin maksettavaksi syrjäytyneisyyden muodossa. Kun myös jo ennalta pieniä eläkkeitä leikataan samaan aikaan lääkekorvausten kanssa, tarkoittaa se sitä, että ihmisiä tulee kuolemaan tauteihin, nälkään tai pakkasiin, riippuen siitä leikkaako köyhä henkilökohtaisesti lääkkeistä, ruoasta vaiko asumiskuluista.

Sanoi tämä ajatteluaan avartanut entinen ns. maahanmuuttokriittinen muutakin. Hän sanoi, että kaikesta tästä huolimatta ihmiset jaksavat jauhaa turvapaikanhakijoista, joiden aiheuttamat kustannukset suhteessa kokonaisuuteen ovat mitättömät. Milloin oikeasti nähdään mielenosoituksia nuorison, vanhusten ja sairaiden puolesta?

Niinpä, turvapaikanhakijoista tosiaan jaksetaan jauhaa. Rajat Kiinni- ja Suomi Ensin-porukat pitävät silmät kiiluen palopuheita mielenosoituksissa, joissa vaaditaan turvapaikanhakijoita pois syömästä suomalaisten köyhien leipää. Rajat kiinni-liikkeen Fb-sivulla kysellään, moneko muun ryhmän jäsenen pankkitili on nollilla ja maha tyhjä, kun samaan aikaan turvapaikanhakijoille tarjotaan päivittäiset ateriat ja annetaan vastaanottorahaa.

Liian moni luulee, että juuri nämä ovat mielenosoituksia vanhuksien, sairaiden ja köyhien puolesta. Eivät ole. Ne ovat köyhien yllyttämistä toisia köyhiä vastaan, jotta tappelun metelin suojissa rikkaat saavat täyttää taskunsa rauhassa. Joskus hiipii mieleen epäilys, että elleivät nämä puuhamiehet ole suoraan hallituksen palkkalistoilla, niin ainakin heidän toiminnallaan on hallituksen täysi tuki. Jos ei ole suoranaista tukeakaan, niin ainakin hallitus ja viranomaiset tietoisesti ummistavat heidän toiminnaltaan silmänsä.

Ei kannattaisi sulkea silmiään. Kun hallitus leikkaa koulutuksesta, niin kyllä nuorison kouluttajia löytyy. Tästä hyvänä esimerkkinä on Suomi Ensin-likkeen puuhamies Marco de Wit, jonka levittämästä videosta tämä pysäytyskuva on. Klipissä de Wit neuvoo innokkaille nuorille maahanmuuttovastaisen taistelun strategiaa: Nyrkkiraudat jätetään tähän. Kun ne käyvät päälle, niin vetäydytään tänne ja jos ne tulevat perässä, niin sitten otetaan raudat käyttöön.

 

de wit

Hallitus leikkaa köyhiltä ja samaan aikaan ääriliikkeet kouluttavat syrjäytymiseen ja köyhyyteen tuomittujen nuorten armeijaa käymään toisia köyhiä vastaan. Nyt on vastakkainasettelun aika, mutta asetelma on ylhäältä annettu. Saatte ihan itse miettiä, kuka nämä osapuolet on vastakkain asettanut ja miksi.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä jos kanssani ei ole muuta sovittu.