Niinhän minä sanoin

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoo Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoo myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Kun minä kerroin tästä meneillään olevasta reviirijaosta viime huhtikuussa, niin se herätti yleistä närkästystä. Eivät ostotarjoukset, vaan se, että minä kerroin niistä. Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja jopa kiisti kokonaan ostotarjoukset.  Siitä ja muusta palautteesta voitte lukea täältä.

Ensimmäisenä oikeassa olevan osa on epäkiitollinen, mutta se siitä. Palautetaanpa mieliin mistä tässä oikeastaan on kysymys.

Kysymys on siitä, että maakunta- ja soteuudistuksella yksityistetään koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Tulevaisuudessa maakunnat hyväksyvät palveluntuottajat, joista asiakas valitsee mieleisensä. Yhteiskunta maksaa viulut. Jo nyt kokeiluvaiheessa on todettu, että valinnanvapaudesta hyötyvät lähinnä varakkaat, jotka voivat maksattaa yksityislääkärilaskunsa yhteiskunnalla.

Virallisten perustelujen mukaan näin säästetään kuluja, sillä kilpailutus pitää hinnat kurissa. Saattaa pitääkin tiheästi asutuilla seuduilla, mutta ei varmasti pidä muualla. Maaseuduille syntyy alueellisia monopoleja, kuten jo hallitus omassa lakiesityksessään totesi.

3-kermankuorinta1

Kun suuret terveyspalveluyritykset ostavat kuntien kiinteistöjä, niin niihin ei tule kukaan muu toimintaa järjestämään. Kun sitten ollaan maakunnan kanssa neuvottelemassa palvelun hinnoista, niin yrityksillä on vahva asema. Ne voivat sanoa, että me omistamme alueen ainoat toimintaan sopivat kiinteistöt, ja jos meidän hintarjouksemme ei miellytä, niin pannaan sitten ovet lukkoon. Koska julkisella sektorilla on perustuslain määräämä velvoite vastata palvelujen saatavuudesta, niin se hinta rupeaa kummasti miellyttämään. Vaihoehtona kun on rakentaa uudet kiinteistöt ja rakentaa palvelutuotanto alusta alkaen.

Nyt yksityistäminen on saatu hoidettua siihen pisteeseen, että se tapahtuu joka tapauksessa, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan, sanoo Kuntaliiton Lamminmäki. Sehän tässä on ollut koko ajan tarkoituskin. Yksityistäminen on hallituksen päämäärä, mutta en tiedä uskaltaisiko sanoa, että lainsäädännöllinen sekoilu perustuslakiongelmineen on ollut tahallista. Sillä on saatu pelattua aikaa niin paljon, että kulissien takana isot toimijat ovat saaneet laitettua pelimerkit järjestykseen.

Tuskin sentään. Ei hallitus niin ovela ole, että tahallaan sekoilisi lainsäädännön kanssa. Kyllä se on ihan vain tyhmyyttä, mutta niinhän elämässä aina käy, että tyhmän eväät syödään ensin.

 

Ryppyjä rakkaudessa

Kuten tiedetään, niin hallituksen kärkihankkeet sote- ja maakuntauudistus ovat tiukasti naimisissa keskenään. Eivät siksi, että niiden tarvitsisi olla, vaan siksi, että liitto syntyi poliittisena lehmänkauppana. Kokoomukselle luvattiin yksityistetyn terveydeydenhoidon miljardibisnes ja keskusta sai lupauksen ikuisen haaveensa maakuntahallinnon toteutumisesta.

Nyt sote-uudistukseen liittyvä pakkoyhtiöittäminen on perustuslaillisissa vaikeuksissa. Niistä voitte lukea rautalankamallin täältä. Jos sote pakkoyhtiöittämisineen ja valinnanvapauksineen kaatuu, niin kokoomuksella ei ole mitään halua antaa maakuntahallintoa keskustan temmellyskentäksi. Sekin uhkaa kaatua.

Tämä on kerrottu tänään harvinaisen suoraan. Kokoomuksen sote-neuvottelija Paula Risikko sanoo, että  mikäli sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapausmalliin on tehtävä muutoksia perustuslakivaliokunnan lausunnon seurauksena, niin myös maakuntalain käsittely keskeytetään. Kokoomus ei saa luvattuja myötäjäisiä, joten sopimus purkautuu.

Tästä keskustan Matti Vanhanen älähti sinänsä ihan oikeutetusti. Maakuntahallinto ei ole perustuslaillisissa ongelmissa, joten sen käsittelyä ei tarvitsisi sen takia keskeyttää. Vanhanen suuntaa kuitenkin kritiikkinsä väärään paikkaan. Ei Risikon puhe maakuntamallin keskeyttämisestä ole perustuslakivaliokunnan painostusta, vaan realiteettien toteamista. Jos kokoomus ei saa luvattua, niin sitten ei saa keskustakaan. Kokoomus tekee kyllä kaikkensa painostaakseen perustuslakivaliokuntaa. Siitä kertoo nopea henkilövaihdos perustuslakivaliokunnassa. Ben Zyskowicz valittiin viime viikolla valiokunnan varajäseneksi, ja hän osallitui kokoukseen varsinaisen jäsenen sijaan heti.

Keskustan kenttäväkikin alkaa ihmetellä sote-uudistusta ihan asiaperustein. Kannattaa lukea nämä Hannu Hoskosen mietteet, sillä kerrankin löytyy asiaan perehtynyt poliitikko. Hänen mielipiteensä painoarvoa lisää se, että hänen kai pitäisi periaatteessa olla uudistuksen takana.

Perustuslakivaliokunta on nyt paljon vartijana. Sen sanasta riippuu sekä soten että maakuntauudistuksen kohtalo. Ja ajatelkaas, että tämä kaikkien suomalaisten elämän perusasioihin, jopa elämään ja kuolemaan, vaikuttava sote-uudistuksen nimellä kulkeva mullistus on lähtöisin yhdestä ainosta lehmänkaupasta. Kyseessä ei koskaan ollut mikään rakkausavioliitto, vaan molemminpuoliset myötäjäiset.

Jos ja toivottavasti kun molemmat uudistukset kaatuvat, niin ollaan taas syksyn 2015 tilanteessa. Ehkä sitten ymmäretään, että sote-uudistusta ei voi eikä kannata edes yrittää viedä läpi ilman oppositon ottamista valmisteluun mukaan.

Yhteinen arvopohja

Viime viikolla hallituksessa löydettiin yhteinen arvopohja, mutta sen sisältö jäi ihmetteleviltä kansalaisilta piiloon. Hallitukseen kelpuutettiin perussuomalaisista loikanneet ministerit, vaikka esimerkiksi Sampo Terho sanoi ennen puolueensa puheenjohtajavaaleja, että hänen ja Jussi Halla-ahon maahanmuuttolinjauksissa ei ole mitään eroa. Uuden vaihtoehdon puheenjohtaja Simon Elo on ollut suorastaan Jussi Halla-ahon oppipoika.

Niin sanotusta maahanmuuttokriittisyydestä ei siis löydy yhteistä arvopohjaa kuin siinä tapauksessa, että myös kokoomus ja keskusta ovat nuivia. Tästä on kyllä näyttöä. Hallituksen linjaukset ovat saaneet Migrin hylkäämään entistä enemmän turvapaikkahakemuksia, ja maahan on luotu ilmiantoverkosto laittomasti maassa oleskelevien palauttamiseksi. Laittomasti oleskelevista puhuminen paperittomien sijaan tapahtui hallituksen antamalla viranomaisohjeella, ja ihan odotetusti äärioikeisto rupesi heti puhumaan laittomista ihmisistä.

Sieltähän sitä arvopohjaa rupeaa löytymään. Tämä on kuitenkin vain sivujuonne, jonka tarkoituksena on pitää hallitus koossa millä hinnalla tahansa. Pelissä ovat kokoomukselle ensiarvoinen sote-uudistus valinnanvapauksineen ja keskustan pitkäaikainen haave maakuntauudistus. Molemmat elävät nyt kriittisiä hetkiä, kun perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat tyrmänneet valinnanvapausmallin perustuslain kannalta arveluttavana.

Jos valinnanvapaus kaatuu, niin samaan viemäriin menee myös maakuntauudistus. Tämä johtuu siitä, että kokoomukselle ei ole olemassa sotea ilman valinnanvapautta, eikä kokoomus ole koskaan varsinaisesti kannattanut maakuntamallia. Kokoomus myöntyi siihen molemminpuolisen lehmänkaupan seurauksena. Kokoomus saa terveydenhuollon yksityistämisen verorahoin ja keskusta maakunnat.

Takana on siis kokoomuksen arvostamat raha ja yksityistäminen sekä keskustan vallan sinetöinti maakunnissa. Toki ainakin keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä ymmärtää myös rahan päälle. Hän on julkisuudessa profiloitunut nerokkaana liikemiehenä, joka on ihan itse tehnyt omaisuutensa tyhjästä. Tosiasiassa hän on erikoistunut siirtämään valtion rahoja itselleen.

Nyt yhteinen arvopohja alkaa hahmottua. Ainoat arvot ovat raha ja valta. Ihmisillä ja ihmisarvolla ei ole väliä, vaan köyhät saavat köyhtyä ja rasismi saa rehottaa.

Juhannuksen jälkeen perustuslakivaliokunta antaa lausuntonsa, ja siinä ratkeaa hallituksen kohtalo. Jos valinnavapaus ja sote todetaan olevan vastoin perustuslakia, niin hallitus lyö hanskat tiskiin. Sillä ei ole enää mitään motivaatiota jatkaa tuhertamistaan, jos sen ainoat arvot romahtavat.

Kansa alkaa oikeasti kaipailla hallitukseen sitä viisasta miestä, jonka nimeä on kovasti hoettu. Hänet pitäisi nyt löytää kiireellä.

arvo pohja

Kuva: Karjalaisen tekstiviestipalsta 18.6.2017

Kaupunki ilman sheriffiä

Perustuslain 69 §:n mukaan valtioneuvoston yhteydessä on oikeuskansleri, jonka tehtävänä on valvoa maan hallituksen toiminnan lainmukaisuutta. Tällä hetkellä maassa ei ole oikeuskansleria, sillä Jaakko Jonkka jäi eläkkeelle toukokuun alussa ja hänen seuraajakseen valittu alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti ottaa viran vastaan vasta ensi vuoden alussa. Siihen asti hän jatkaa sote-uudistuksen valmistelua. Oikeuskanslerin tehtäviä hoidetaan tilapäisjärjästelyin, joten lain kirjain täyttyy. Lain hengen täyttyminen onkin sitten toinen juttu.

Kaupungissa ei siis ole sheriffiä, ja se näkyy. Lännenelokuvissa vastaavassa tilanteessa karjaparonit hallitsevat seutua ja heidän palkkaamansa pyssymiehet riehuvat kenenkään estämättä. Meillä maata hallitsee Sipilän itsevaltainen hallitus, joka tekee mitä haluaa.

Jopa hallituksen kokoonpanon laillisuus on kyseenalainen. Hallitus ei ole enää se sama, jolle äänestäjät eduskunvaaleissa antoivat mandaatin. Perussuomalaisista loikanneilla ministereillä ei ole takanaan vaaleissa mukana ollutta puoluetta tai eduskuntaryhmää, eikä heidän määränsä ole missään suhteessa loikkareiden muodostaman Uuden vaihtoehdon kansanedustajien määrään. Edes heidän takanaan olevien kansanedustajien määrä ei ole tarkasti selvillä.

Kuten tiedetään, niin kaiken taustalla on hallituksen halu saada sote- ja maakuntauudistus valmiiksi. Nyt se on mahdollista, mutta seuraavien vaalien jälkeen varsinkaan valinnanvapauden toteuttaminen ei onnistuisi. Kokoomukselle ei ole olemassa sotea ilman valinnanvapautta ja keskustalle ei ole olemassa sotea, jos ei samalla toteuteta maakuntauudistusta.

Niinpä hallituspuolueet ovat valmiita tekemään mitä tahansa. Eilen kokoomus halusi vaihtaa pikavauhtia yhden perustuslakivaliokunnan varajäsenen. Anne-Mati Virolainen vaihdetaan Ben Zyskowicziin, jotta valmisteilla oleva valiokunnan mietintö vastaisi kokoomuksen haluja. Meillä ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan valmisteilla olevien lakien perustuslainmukaisuudesta päättää kansanedustajista muodostettu perustuslakivaliokunta. Zyskowicz on puhunut perustuslakifundamentalisteista tarkoittaen niitä, jotka pitävät perustuslain vaatimuksista tiukasti kiinni. Myös uusi oikeusministeri Antti Häkkänen kannattaa perustuslain joustavaa tulkintaa.

Soteen liittyvä valinnanvapaus on perustuslakivaliokunnassa vastatuulessa, suorastaan törmäyskurssilla perustuslain kanssa. Hallituksen esityksestä puuttuu kokonaisvaikutusten arviointi, joten lakiesitys on vaarassa viivästyä. Viivästyminen tarkoittaisi sekä soten että maakuntauudistuksen pysähtymistä. Tästä asiasta on uutisoitu erittäin vähän, vaikka kyseessä on kaikkien aikojen suurin mullistus yhteiskunnan perustoimintoihin. Jopa kuusi suurinta kaupunkia vastustavat uudistusta yksimielisesti.

Kun maasta puuttuu oikeuskansleri, niin kyseenalaisella mandaatilla toimiva hallitus ajaa perustuslain kannalta epäselviä lakiuudistuksia läpi väkisin. Paras kuulemani perustelu on tullut kuntaministeri Anu Vehviläisen suusta. Hän on joskus sanonut, että uudistukset on nyt saatava läpi, kun ei millään jaksaisi aloittaa valmistelua taas alusta.

Yleensä demokratiassa vaihdetaan päättäjät uusiin, jos entiset eivät jaksa. Meillä tehdään ihan pääministerin sanojen mukaan tämmöinen laki ja katsotaan, mitä siitä tulee. Ja tuleehan siitä epäilemättä jotain, joko lapsi tai paska. Epäilen jälkimmäistä, mutta koska tuleva oikeuskansleri on asian päävalmistelija, niin lopputulos tullaan jälkikäteen toteamaan perustuslain mukaiseksi.

Karkeasti sanoen paska tullaan jälkikäteen julistamaan lapseksi.

 

EDIT 17.6.2017 klo 12.00: Lisätty selvyyden vuoksi oikeuskanslerin sijaisuutta koskevat kaksi lausetta.

Törmäyskurssilla

Hallituspuolueiden puheenjohtajat miettivät tänään pääministerin johdolla hallituksen mahdollisuuksia jatkaa. Pohdintaa vaikeuttaa varmasti presidentti Sauli Niinistön poikkeuksellisen voimakas kannanotto perussuomalaisten kahden puheenjohtajan tuomioista, joiden suhteen he eivät ole osoittaneet aktiivista katumista. Nyt en kuitenkaan aio vatuloida Jussi Halla-ahosta ja perussuomalaisista, vaan kerron hallitusta uhkaavasta paljon suuremmasta vaarasta. Jostain syystä siitä on lähes mahdotonta löytää tietoa.

Maakunta- ja sote-uudistus ovat suoralla törmäyskurssilla perustuslain kanssa. Jo kolme viikkoa sitten perustuslakivaliokunta antoi hallitukselle laiskanläksyksi perustuslaillisen kokonaisarvion tekemisen lakiluonnoksista. Se kun oli kiireessä päässyt unohtumaan kokonaan. Eilen tihkui sellaista tietoa, että vaikeudet ovat paljon suurempia kuin on annettu ymmärtää. Erityisen ongelmallinen perustuslain kannalta on yhtiöittämispakko.

Koska valiokunta ei ole kertonut tarkemmin ongelman yksityiskohdista, niin pitää arvailla. Lakipakettiin sisältyy julkisen sektorin velvollisuus yhtiöittää oma sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotanto ja kilpailla avoimilla markkinoilla. Tämä ujutettiin lakiin valehtelemalla EU:n sitä vaativan.

Yhtiöitettävä on vain silloin, jos julkinen sektori lähtee kilpailemaan vapailla markkinoilla yksityissektorin kanssa. Valinnanvapauden totetuttaminenkaan ei velvoita yhtiöittämään. Sosiaalitoimi ja terveydenhoito oltaisiin ihan hyvin voitu pitää pääosin julkisen sektorin hoidettavana ja siihen oltaisiin voitu ottaa valinnanvapaus mukaan täydentämään palveluja yksityssektorin tuottamilla palveluilla. Asiakkaalla olisi ollut täysi valinnanvapaus ja raha olisi seurannut potilasta.

Lakiluonnoksissa päätettiin lähteä avoimeen kilpailuun markkinoille, ja se vaatii yhtiöittämistä. Koko julkisen sektorin toimiva palvelutuotanto on pilkottava osiin ja yhtiöitettävä. Kyse on tietoisesta valinnasta, joka tulee kostautumaan kalliimpana hintana ja varsinkin syrjäseuduilla huonompana palveluna. Yksityiset terveysjätit eivät ole erityisen kiinnostuneita harvaan asuttujen alueiden huonoista markkinoista.

Jos yhtiöittäminen ennätetään toteuttaa ja kilpailu avoimilla markkinoilla aloittaa, niin muutos on peruuttamaton. Siinä vaiheessa EU:n kilpailulainsäädäntö estää palvelutuotannon palauttamisen takaisin julkisen sektorin hoidettavaksi.

Suuret yksityiset palveluntuottajat ovat valmistautuneet tähän jo vuosia. Ne ovat värvänneet asioita valmistelleita poliitikkoja palvelukseensa ja keskittäneet toimintaansa ostamalla pienempiä toimijoita pois markkinoilta. Samaan aikaan julkinen sektori on joutunut uudistamaan organisaatiotaan vuosia velloneessa sekavassa tilanteessa. Viime syksynä hallituspuolueiden tekemän kompromissin mukaan keskusta sai maakuntahallinnon ja kokoomus täydellisen valinnanvapauden ja kilpailun markkinoilla.

Yhtiöittäminen vie julkisenkin sektorin toiminnan osakeyhtiölainsäädännön taakse piiloon, jos nykyisiä lakeja ei tältä osin muuteta.

Siinäpä sitä on perustuslaillista ongelmaa kerrakseen. Jos hallitus ei kaadu Jussi Halla-ahoon ja hänen nuivalistoonsa, niin sitten se jysäyttää sote-lainsäädännöllään täysillä päin perustuslain kiviseinää. Se on tietysti sitten perustuslakifundamentalistien syytä. Mikäänhän ei koskaan ole päättäjien oma vika.