Juoksupojat

– Näemmekö yhteisen edun? Olemmeko pelastamassa julkisia palveluita? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Näin neuvoi pääministeri Juha Sipilä eilen Joensuussa oman puolueensa jäseniä ja eriyisesti kuntapäättäjiä luottamaan maan hallitukseen. Huomiota kiinnittää taas kerran vaatimus ”viedä tämä asia maaliin”. Enää aikoihin mitään muuta tavoitetta ei ole ollutkaan. Olen monta kertaa huomannut myös kuntaministeri Anu Vehviläisen suorastaan tuskaiset vaatimukset asian maaliin viemisestä, koska valmistelua ei jaksaisi aloittaa uudelleen. Enää ei ole mitään merkitystä lopputuloksen laadulla, vaan ainoastaan asian saamisesta päätökseen. Eli ihan sama mitä tulee, kunhan nyt jotain tulee.

Tuo Sipilän kysymys on mielestäni retorinen, mutta hän ei itse sitä näytä tietävän. Jokainen soten valmistelua tällä hallituskaudella seurannut on nähnyt hallituksen toimivan suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikana. Se selvisi jo siinä vaiheessa, kun hallitus kytki yhteen maakuntahallinnon ja laajan valinnavapauden. Keskusta ajaa maakuntahallintoa ja kokoomus laajaa valinnanvapautta. Tämän kytköksen seurauksena itse sote jäi sivuseikaksi.

Valinnanvapauslainsäädännön viime kesänä perustuslakivaliokunnassa tyrmätty versio kertoi ihan hallituksen omin sanoin, että laki tuottaa alueellisia monopoleja ja mahdollistaa kermankuorinnan. Nyt Sipilä vaatii pienyritysten ottamista mukaan tuottamaan palveluja.:

-Annammeko pienyrityksille reilusti tilaa maakuntien palvelujen tuottamisessa? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Pienyritysten asiaa Sipilä olisi voinut ajatella aikaisemmin, jo ennen kuin lakiesityksiä kirjoitettiin. Sote-keskuksilta vaaditaan esityksen mukaan terveydenhuollon neuvontaa, ohjausta ja terveystarkastuksia, sairauksien tutkimusta, toteamista ja hoitoa, kuntoutusneuvontaa ja -ohjausta sekä kuntoutustarpeen arviointia, laboratorio- ja kuvantamispalveluita sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Miten yhdelläkään pienyrityksellä voisi olla näin laaja palveluvalikoima, kysyi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen eilen Facebookissa.

Hallitus on myynyt ja myy edelleen omaa soteaan sekä laajalla valinnanvapaudella että kustannussäästöillä. Yhtälö on täysin mahdoton, kertoi taas eilen yksi asiantuntija. Molempia ei voi saada.

Sipilän eiliset puheet kuulostavat epätoivoisilta. Kuntapäättäjät eri puolella maata ovat jo tehneet oman ratkaisunsa ja ulkoistaneet palvelutuotannon. Se kertoo, että usko hallitukseen on mennyt. Mieluummin luotetaan epävarmaan tulevaisuuteen tekemällä pitkäkestoisia ja sellaisina vaarallisia ulkoistamissopimuksia.

Voi olla, että Sipilä ei ole tajunnut terveysjättien käytännössä ohjailleen koko valmisteluprosessia. Jos näin on, niin Sipilä ei ole koskaan lukenut edes oman hallituksensa lakiesitysten perusteluja, joissa asia on kerrottu selkeästi. Tosin rivien välissä, mutta suorastaan alleviivaten.

 

Pahin pelko toteutui

Cheek lopettaa uransa.

Ja nyt kun tämä joidenkin pahin pelko totetui, niin puhutaan hallituksessa syntyneestä paniikista. Meri-Lapin kuntapäättäjät tekivät juuri sen, mitä mitä hallitus on pahiten pelännyt. He päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle 15 vuodeksi. Tämän seurauksena Sipilän hallitus aikoo kiristää rajoituslakia, ettei tauti leviä.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Se on niin lyhyt, että sen voi jokainen lukea täältä. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Meri-Lapin osalta lakimuutos on myöhässä, sillä taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä. Tai tämän hallituksen ollessa kyseesssä en ihmettele yhtään, jos sitä yritetään. Koko rajoituslaki on perustuslain kannalta ongelmallinen, sillä se rajoittaa perustuslaissa turvattua kuntien itsehallintoa. Rajoituslailla turvattiin maakuntien tulevaa toimintaa, vaikka lain tarkoittamia maakuntia ei lakia säädettäessä ollut eikä ole vieläkään olemassa.

Meri-Lapissa kunnat siis käyttivät itsehallintoon kuuluvaa päätösvaltaa eivätkä edes rikkoneet rajoituslakia. Ulkoistussopimuksessa on irtisanomisehto, kuten laki edellyttää. Se on kallis, mutta eivät sitä ministereiden puheista huolimatta kunnat maksa. Jos tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen, niin sadan miljoonan sopimussakon maksaa irtisanoja eli maakunta. Koska maakunnat tulevat toimimaan valtion rahoilla, niin maksajana on valtio.

Ei ihme, että maan hallitus on paniikissa. Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa on vatuloitu niin kauan ja hartaasti, että terveysjätit ovat saaneet rauhassa jakaa reviirit ja tehdä tarjouksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarttuvat niihin, sillä hallituksen suunnitelmiin ei luoteta. Hallituksen kaavailuissa iso osa kiinteistöistä tulee jäämään tyhjinä kuntien rasitteeksi, kun palvelut keskittyvät. Kunnan kannalta on tärkeintä turvata lähipalvelut kuntalaisille.

Erityisesti minua ihmetyttää Petteri Orpon paheksunta tapahtuneesta. Hän voisi kysyä terveysyrityksiin siirtyneiltä puoluetovereiltaan miksi yritykset kahmivat sopimuksia. Ei hän kuitenkaan kysy, sillä hänen on ollut ihan pakko olla selvillä yritysten toiminnasta. Jos ei ole ollut, niin hän on harvinaisen tietämätön. Yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten tietenkin ne pyrkivät saamaan mahdollisimman edullisia sopimuksia. Meri-Lapin sopimus on harvinaisen edullinen, sillä Mehiläinen tienaa sopimussakolla mukavasti siinäkin tapauksessa, että tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen.

Meri-Lapin kuntien päätös ei vielä ole sitova, sillä ensin se on hyväksyttävä kuntayhtymässä. Veikkaanpa, että hallitus on jo patistanut virkamiehensä etsimään keinoja kieltää sopimus. Sipilän puhe rajoituslain porsaanreikien hyväksikäytöstä on täyttä höpöhöpöä, sillä laissa ei porsaanreikää ole. On hallituksen oma vika, että sen tekemän lain reiästä mahtuu kävelemään läpi puoli Lappia.

Olette oikeassa, tämä on aivan liian vaikeaa. Surraan siis yhdessä Cheekin ilmoitusta lopettaa uransa.

18403025_467246446959045_8722476427521444657_n

Kuva: Facebook/Piirrän Cheekin Joka Päivä

Kallista teatteria

-Haluan tehdä tiettäväksi, että en ole tietoinen siitä tiedosta, jonka tiesin ja muistin kesällä 2017, tai siitä mitä tieto koski, ja miten tietoisuuteni tiedosti tiedon, jota en muistaakseni tiennyt enkä tietääkseni muistanut.

Näin hahmotteli Ville Ritala Facebookissa pääministerin tiedonantoa kansalaisille. Muistan vielä sellaisen ajan, jolloin pääministeri joutui eroamaan puhuttuaan niin totta kuin osasi, mutta ne päivät ovat ohi. Nykyisin pääministeri voi vastaavassa tilanteessa vedota insinöörin päähän, joka ei kykene suunnittelemaan toimimista erilaisissa ennakoitavissa olevissa tilanteissa.

Kyse on viime kesän hallituskriisistä, jonka aiheutti Jussi Halla-ahon valitseminen perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Sitä ennen ja sen jälkeen esitettiin kesäteatteria, jonka näyttelijät olivat amatöörejä ja vuorosanat teennäisiä. Loppuhuipennus oli pääministerin omin käsin ohjaama lentokone ja u-käännös autolla matkalla presidentin luo jättämään hallituksen eropyyntöä. Manööverin oli tarkoitus näyttää yleisölle uskottavalta, mutta katsojat huomasivat sumutuksen viimeistään silloin, kun presidentti tv-uutisissa neuvoi tekemään hyviä lehmänkaupppoja.

Kaiken näyttelemisen tarkoitus on pitää hallitus koossa niin kauan, että varovaisenkin arvion mukaan viiden miljardin verovarat saadaan siirrettyä sote-uudistuksella yksityisille terveysjäteille ja uusi maakuntahallinto perustettua. Sen hintalappua ei vielä kukaan tiedä.

-Ja tällaista piiri pieni pyörii -sirkusta me sitten joudumme katselemaan: valtaan takertuva pääministeri, härskisti valtaansa lobbarien hyväksi hyödyntävä valtiovarainministerin puolue, historian hamaan pian häviävä tukipuolue. Naurattaisi, jollei kysymys olisi niin vakavasti asioista: Suomen sote-palvelujen tulevaisuudesta ja niiden vaarantamisesta. Kyse on ihmisten oikeudesta hyvään terveyteen ja isosta julkisesta sote-varallisuudesta. Hallituksen esitykselle on laitettava stoppi ennen kuin on liian myöhäistä.

Näin sanoo vihreiden kansanedustaja ja entinen puheenjohtaja Ville Niinistö. SDP:n kansanedustaja ja entinen ministeri Susanna Huovinen puolestaan sanoo suorat sanat uudistuksen tarkoituksesta:

-Kepu halusi uudistuksessa maakunnat ja kokoomus laajan valinnanvapauden. Maakuntahallinto on kepun pitkäaikainen haave ja laaja valinnanvapaus avaa julkiset rahahanat Kokoomusta lähellä oleville yksityisille sote-yrityksille. Valtakunnan sote-väki on ihmeissään, ja me asiakkaat olemme pudonneet kärryltä jo aikaa sitten.

Sipilän hallituksen tie on ollut yhtä takkuamista alusta lähtien. Jo alkumetreillä touhu oli Sirkus Sipilää, jonka esitys muuttui nopeasti vatuloinniksi eli tehtyjen päätösten purkamiseksi. Päätä on hakattu perustuslakiin jatkuvasti, mutta siihen insinöörin päähän ei perustuslaki näytä tarttuvan. Niinpä syyllisiksi on löydetty kaiken maailman dosentteja ja perustuslakifundamentalisteja.

Nyt joku kysyy eikö hallitus mielestäni ole tehnyt yhtään hyvää päätöstä. On toki. Hallitus sai vapautettua pysäköintikiekon ulkonäön tiukasta sääntelystä. Kaikki muu on ollut teatteria, jonka ainoa tarkoitus on pitää hallitus vallassa niin kauan, että yhteiskunnan tärkeimmät toiminnot on saatu yksityistettyä.

Onhan tällä teatterilla viihdearvoa, mutta pääsylipun hinta on veronmaksajille liian suolainen.

karjalainen 25.10.17

Kuva: Karjalainen 25.10.2017

Niinhän minä sanoin

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoo Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoo myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Kun minä kerroin tästä meneillään olevasta reviirijaosta viime huhtikuussa, niin se herätti yleistä närkästystä. Eivät ostotarjoukset, vaan se, että minä kerroin niistä. Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja jopa kiisti kokonaan ostotarjoukset.  Siitä ja muusta palautteesta voitte lukea täältä.

Ensimmäisenä oikeassa olevan osa on epäkiitollinen, mutta se siitä. Palautetaanpa mieliin mistä tässä oikeastaan on kysymys.

Kysymys on siitä, että maakunta- ja soteuudistuksella yksityistetään koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Tulevaisuudessa maakunnat hyväksyvät palveluntuottajat, joista asiakas valitsee mieleisensä. Yhteiskunta maksaa viulut. Jo nyt kokeiluvaiheessa on todettu, että valinnanvapaudesta hyötyvät lähinnä varakkaat, jotka voivat maksattaa yksityislääkärilaskunsa yhteiskunnalla.

Virallisten perustelujen mukaan näin säästetään kuluja, sillä kilpailutus pitää hinnat kurissa. Saattaa pitääkin tiheästi asutuilla seuduilla, mutta ei varmasti pidä muualla. Maaseuduille syntyy alueellisia monopoleja, kuten jo hallitus omassa lakiesityksessään totesi.

3-kermankuorinta1

Kun suuret terveyspalveluyritykset ostavat kuntien kiinteistöjä, niin niihin ei tule kukaan muu toimintaa järjestämään. Kun sitten ollaan maakunnan kanssa neuvottelemassa palvelun hinnoista, niin yrityksillä on vahva asema. Ne voivat sanoa, että me omistamme alueen ainoat toimintaan sopivat kiinteistöt, ja jos meidän hintarjouksemme ei miellytä, niin pannaan sitten ovet lukkoon. Koska julkisella sektorilla on perustuslain määräämä velvoite vastata palvelujen saatavuudesta, niin se hinta rupeaa kummasti miellyttämään. Vaihoehtona kun on rakentaa uudet kiinteistöt ja rakentaa palvelutuotanto alusta alkaen.

Nyt yksityistäminen on saatu hoidettua siihen pisteeseen, että se tapahtuu joka tapauksessa, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan, sanoo Kuntaliiton Lamminmäki. Sehän tässä on ollut koko ajan tarkoituskin. Yksityistäminen on hallituksen päämäärä, mutta en tiedä uskaltaisiko sanoa, että lainsäädännöllinen sekoilu perustuslakiongelmineen on ollut tahallista. Sillä on saatu pelattua aikaa niin paljon, että kulissien takana isot toimijat ovat saaneet laitettua pelimerkit järjestykseen.

Tuskin sentään. Ei hallitus niin ovela ole, että tahallaan sekoilisi lainsäädännön kanssa. Kyllä se on ihan vain tyhmyyttä, mutta niinhän elämässä aina käy, että tyhmän eväät syödään ensin.

 

Ryppyjä rakkaudessa

Kuten tiedetään, niin hallituksen kärkihankkeet sote- ja maakuntauudistus ovat tiukasti naimisissa keskenään. Eivät siksi, että niiden tarvitsisi olla, vaan siksi, että liitto syntyi poliittisena lehmänkauppana. Kokoomukselle luvattiin yksityistetyn terveydeydenhoidon miljardibisnes ja keskusta sai lupauksen ikuisen haaveensa maakuntahallinnon toteutumisesta.

Nyt sote-uudistukseen liittyvä pakkoyhtiöittäminen on perustuslaillisissa vaikeuksissa. Niistä voitte lukea rautalankamallin täältä. Jos sote pakkoyhtiöittämisineen ja valinnanvapauksineen kaatuu, niin kokoomuksella ei ole mitään halua antaa maakuntahallintoa keskustan temmellyskentäksi. Sekin uhkaa kaatua.

Tämä on kerrottu tänään harvinaisen suoraan. Kokoomuksen sote-neuvottelija Paula Risikko sanoo, että  mikäli sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapausmalliin on tehtävä muutoksia perustuslakivaliokunnan lausunnon seurauksena, niin myös maakuntalain käsittely keskeytetään. Kokoomus ei saa luvattuja myötäjäisiä, joten sopimus purkautuu.

Tästä keskustan Matti Vanhanen älähti sinänsä ihan oikeutetusti. Maakuntahallinto ei ole perustuslaillisissa ongelmissa, joten sen käsittelyä ei tarvitsisi sen takia keskeyttää. Vanhanen suuntaa kuitenkin kritiikkinsä väärään paikkaan. Ei Risikon puhe maakuntamallin keskeyttämisestä ole perustuslakivaliokunnan painostusta, vaan realiteettien toteamista. Jos kokoomus ei saa luvattua, niin sitten ei saa keskustakaan. Kokoomus tekee kyllä kaikkensa painostaakseen perustuslakivaliokuntaa. Siitä kertoo nopea henkilövaihdos perustuslakivaliokunnassa. Ben Zyskowicz valittiin viime viikolla valiokunnan varajäseneksi, ja hän osallitui kokoukseen varsinaisen jäsenen sijaan heti.

Keskustan kenttäväkikin alkaa ihmetellä sote-uudistusta ihan asiaperustein. Kannattaa lukea nämä Hannu Hoskosen mietteet, sillä kerrankin löytyy asiaan perehtynyt poliitikko. Hänen mielipiteensä painoarvoa lisää se, että hänen kai pitäisi periaatteessa olla uudistuksen takana.

Perustuslakivaliokunta on nyt paljon vartijana. Sen sanasta riippuu sekä soten että maakuntauudistuksen kohtalo. Ja ajatelkaas, että tämä kaikkien suomalaisten elämän perusasioihin, jopa elämään ja kuolemaan, vaikuttava sote-uudistuksen nimellä kulkeva mullistus on lähtöisin yhdestä ainosta lehmänkaupasta. Kyseessä ei koskaan ollut mikään rakkausavioliitto, vaan molemminpuoliset myötäjäiset.

Jos ja toivottavasti kun molemmat uudistukset kaatuvat, niin ollaan taas syksyn 2015 tilanteessa. Ehkä sitten ymmäretään, että sote-uudistusta ei voi eikä kannata edes yrittää viedä läpi ilman oppositon ottamista valmisteluun mukaan.