Sairas maa

Turvapaikanhakijoita auttava pastori Marjaana Toiviainen on ilmoittanut jättävänsä Suomen, koska ei enää voi elää näin rasistisessa maassa. Vasta nyt media tuntuu kiinnostuvan hänestä ja hänen saamastaan vihapostista, vaikka siihen olisi ollut tilaisuus jo kauan. Koko kevättalven Toiviainen on tukenut turvapaikanhakijoita ihan käytännön tasolla ja näkyvästi, mutta hänesti kiinnostuttiin ensimmäisen kerran silloin, kun hän organisoi pakkopalautusta vastustavaa mielenosoitusta. Silloinkin kiinnostus oli lähinnä papin toiminnan kauhistelua.

mt

Netin roskajulkaisu MV ja sosiaalisen median vihasivut ovat olleet hänestä kovin kiinnostuneita koko talven. Häntä on solvattu mitä karmeimilla tavoilla ja hänestä on yllytetty tekemään kanteluja. Niitä onkin tehtailtu peräti 26. Ihmisten pohjaton ilkeys ja pahansuopuus ovat päässeet avoimesti valloilleen kohteenaan yksi ainoa pappi.

Näin MV:n lukijat tervehtivät tätä saamaansa ilouutista:

mv

mv1

Tämän maan henkinen ilmapiiri on sairas, todella sairas. Fb-kaverini Matti Patana luonnehti sitä näin:

Pappi, joka on tehnyt työtä maassamme oleskelevien turvapaikanhakijoiden puolella, joutuu lähtemään maanpakolaiseksi. Uhka hänen omaa turvallisuuttaan kohtaan on käynyt liian suureksi. Hänen viestinsä hallitukselle on selkeä: Te voititte.

Kelataanpa nyt siis vähän. Suomessa on hallitus, jonka kaksi keskeistä ministeriä, pääministeri ja ulkoministeri, tiedetään vahvan uskonnollisen vakaumuksen omaaviksi miehiksi. Mutta heidän hallitsemassaan Suomessa kristillinen arvomaailma on käynyt niin vähiin, että tätä arvomaailmaa käytännössä toteuttava ihminen, siis oikeasti käytännössä toteuttava, ei vain puheissa, joutuu nostamaan kädet ylös.

Ministerit puhuvat kukin vuorollaan kauniisti siitä, miten rikollista vihapuhetta ei pidä sallia. Ministerit puhuvat kauniisti, mutta paskaa. Ei heillä ole pienintäkään aikomusta tehdä mitään ilmapiirin puhdistamiseksi, sillä huomion ja vihan kohdistuessa turvapaikanhakijoihin voidaan kansalta leikata surutta. Muistutuksena tästä laitan uudelleen kuvan sisäministeri Paula Riskosta peukuttamasta Rautatientorin rasististista Suomi ensin -mielenosoitusta.

risikko

 

Lakien ja faktojen mukaan

Kirkko on astunut erikoiselle tielle. Miten sen jäsenistä tuli mellakoiden osapuoli ja miten sen tehtäviin kuuluu arvostella niitä suomalaisia virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pyrkivät noudattamaan sekä Suomen lakia että turvapaikkasäädöksiä?

Kun vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö julisti, että Suomi lähettää lapsia ”hengenvaaraan” ja että äskettäinen palautusoperaatio oli ”häpeällinen suomalaiselle oikeusvaltiolle”, vaikka mitään lainvastaista ei operaatiossa ollut?

On hämmentävää, jos vuonna 2017 laki alkaa lakata merkitsemästä ja tosiasioista ei enää piitata. Vieläkin hämmentävämpää on, jos näiden yhteiskunnan perusrakenteiden murentamiseen osallistuvat merkittävät poliitikot ja jopa kirkko.

Ensin ajattelin, että en sano mitään Ulla Appelsinin uusimmasta kolumnista.  Koska hän kuitenkin niin kovasti peräänkuuluttaa lain noudattamista, viranomaisten erehtymättömyyttä ja faktoissa pysymistä, niin katsotaanpa vähän noita kolmea lainausta hänen tekstistään.

Appelsin sanoo, että kirkon edustajat ovat olleet mellakan osapuoli. Appelsin tietää tai ainakin hänen pitäisi tietää, että mellakka on määritelty rikoslaissa. Hän siis sanoo kirkon edustajien syyllistyneen rikokseen. Ei ole edes vaikea arvata ketä hän tarkoittaa, vaikka ei pastori Marjaana Toiviaista nimeltä mainitsekaan. Tietääkseni Toiviaista ei epäillä rikoksesta, joten Appelsin saattaa syyllistyä kunnianloukkaukseen väittäessään perättömästi jonkun syyllistyneen rikokseen.

Ville Niinistö pyysi anteeksi erehdystään, vaikka hänen ei olisi tarvinnut sitä tehdä. Palautuslennolla piti olla mukana alaikäinen, mutta perheen lakimiehen ansiosta poliisi tarkisti tilanteen ja huomasi, että palautuspäätös ei ollut lainvoimainen. Mitä alaikäisten lasten palauttamiseen tulee, niin tälläkin hetkellä on turvasäilössä palautusta odottamassa alaikäisiä lapsia, joista nuorin on puolitoistavuotias. Pääministeri Juha Sipilä on sanonut, että lasten ja raskaana olevien naisten pakkopalauttaminen ei sovi hänen oikeustajuunsa, mutta hän edustanee sitä lajia uskovaisia, joka kunnioittaa viimeiseen asti lakia ja viranomaisten päätöksiä. Suomen laki ei kiellä alaikäisten palauttamista, vaikka Suomi onkin sitoutunut YK:n lasten oikeuksia koskevaan sopimukseen. Sen mukaan lapset ovat oikeutettuja erityiseen suojeluun. Sopimus ei kiellä lasten palauttamista, mutta kieltää erottamasta heitä vanhemmistaan. Tämä ongelma on meillä ratkaistu palauttamalla lapset vanhempiensa mukana.

Moni on ylistänyt Appelsinin kirjoitusta sanoen, että myös kirkon ja yksittäisten pappien on ehdottomasti kunnioitettava lakia ja viranomaisten päätöksiä. Kirkko ja sen papit ovat osa laillista esivaltaa, joten ne eivät saa arvostella hallitusta, lakia ja viranomaisia. Ei siinäkään tapauksessa, että lait ja päätökset sotivat kirkon keskeisiä oppeja ja ihmisyyttä vastaan.

Mikäpäs siinä. Muistetaan tämä sitten, kun osa papeista kieltäytyy vihkimästä tai edes siunaamasta homopareja, joille esivalta on lailla säätänyt oikeuden avioliittoon. Kieltäytyvät papit saattavat toimia omantuntonsa mukaan, mutta sillä ei saa olla merkitystä. Lakia ja esivaltaa on kunnioitettava, kapinoida ei saa.

Lakiin perustuvaan viranomaispäätökseen tämäkin teloitus perustui.

ville ranta

Kuva: Ville Ranta/Kirkko ja kaupunki

EDIT 17.4.2017 klo 22.30: Täsmennetty tekstiä lasten oikeuksia koskevan sopimuksen osalta.

Tolkun menoa

Kun vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö oli huolissaan pakkopalautettavien turvapaikanhakijoiden joukossa mahdollisesti olevista lapsista, niin se oli vihapuhetta, kapinaa laillista esivaltaa vastaan, roskaväen agitoimista, rähinää ja huutavan punaviherkaartin vaatimuksia. Pääministeriä myöten poliitikkomme huolestuivat syvästi tällaisesta vastakkainasettelun lietsomisesta ja esivallan uhmaamisesta.

Nämä huolestuneet päättäjät osasivat huolestua laillisuudesta sopivasti. Saa nähdä miten huolestuneita he ovat nyt, kun Oulussa tehtiin polttopulloisku turvapaikanhakijoiden mielensoitusteltalle. Facebook-ryhmässä Suvakkien sutkautukset tieto asiasta otettiin vastaan riemuiten. Ryhmää vetää valeprofiili ”Christina Lubutini”, joka taannoin närkästyi syvästi, kun maahanmuuttajataustainen poliitikko neuvoi häntä syömään kakkaa.

Ensin tämä ”Christina” julkaisi asiasta kertovan kuvakaappauksen.

1

Ja sitten repesi riemu. Osansa saa tietenkin pastori Marjaana Toiviainen, joka neuvoi ilmoittamaan rikoksesta poliisille ja järjestämään uhreille tukea. Hänet pitää erottaa. Tapahtumaa epäillään keksityksi tai itse tehdyksi provokaatioksi, sitä vähätellään ja siitä iloitaan avoimesti.

2

3

4

Olisiko tässä ja monessa muussa päivittäin käytävässä keskustelussa mahdollisesti kyse epämääräisen aineksen nousemisesta kapinaan laillista esivaltaa vastaan? Olisiko kyse rikoksesta nimeltä kiihottaminen kansanryhmää vastaan? Olisko kyse roskaveän yllyttämisestä?

Voisin lyödä vetoa, että ei ole. Tämä on sananvapauteen kuuluvaa huolestumista turvapaikkapolitiikasta. Itse polttopulloisku tullaan virallisesti näkemään paheksuttavana ylilyöntinä, mutta sekin on turvapaikanhakijoiden ja heitä hyysäävien suvakkien vika. He ovat provosoineet isänmaallisia kansalaisia ottamaan lain omiin käsiinsä, koska virkavalta ei siihen kykene.

Entä mitä mahtaa olla tällainen vaalitaistelu, jota kouvolalainen kaupuginvaltuutettu (ps) on käynyt sosiaalisessa mediassa monta päivää?

kouvola

Tämä on tietenkin hurttia huumoria, pientä pintarosoa ja keväistä hupsuttelua, eikö niin?

Näkyy olevan niin, että olemme siirtyneet äärioikeistolaisen terrorin aikakauteen. Terrorisointi ja yllyttäminen konkreettisiin tekoihin tapahtuu nykyisin sosiaalisessa mediassa, mutta aina joskus joku toimii oikeasti. Mutta silloin tolkun ihmisen pitää tietenkin katsoa muuanne ja paheksua tasapuolisesti provosoivia ääripäitä.

Se toinen ääripää kantaa huolta inhimillsyydestä, jonka toinen haluaa tuhota.

Kuka on seuraava?

Mikä on sellainen maa, jossa virkapukuiset miehet tulevat koirien kanssa aamuyöllä hakemaan ihmisiä kotoaan? Mikä on sellainen maa, jossa poliisi hakee lapsia kesken koulupäivän, vie puolison aamiaspöydästä, ottaa raskaana olevan naisen turvasäilöön ja lähettää ihmisiä yön pimeydessä kohti tuntematonta?

Ei, se ei ole Natsi-Saksa eikä Stalinin Neuvostoliitto, vaan sata vuotta täyttävä Suomi, demokratian ja ihmisoikeuksien tyyssija. Viime yönä lähti tiettävästi jo kolmas palautuslento Afganistaniin. Kaikki tapahtuu tietenkin lain mukaan. Suomi palauttaa vain sellaisia, joiden turvapaikan saamisen edellytykset eivät täyty, joiden valitusprosessi on käyty ja joiden päätös on siten lainvoimainen, kuten sisäministeriön kansaliapäällikkö Päivi Nerg sanoo. Lisäksi Afganistan on turvallinen maa, sanoo Nerg.

Katsotaan ensin tuo turvallisuus. Ulkoministeriö neuvoo välttämään kaikkea matkustamista sinne, koska Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea ja turvallisuustilanne on kriittinen tai heikko koko maassa.

afg

Tiedän, että turvapaikkapäätökset on tehty ja valitukset käsitelty lain mukaan. Näinhän meillä toimitaan. Kansa luottaa päätöksen tehneiden viranomaisten erehtymättömyyteen ja tukee täysin palauttamista. Paras matu on maasta poistettu matu, kuten palautusta vastustavan mielenosoituksen järjestäneelle pastori Marjaana Toiviaiselle on kohteliaasti Facebookiissa viime yönä kerrottu. Tuo punatukkainen huora ja pahan papitar pitäisi laittaa samaan lentokoneeseen ja kone ampua alas, neuvovat hallituksen ja oikeuslaitoksen toimintaan vankkumattomasti luottavat ja sitä kannattavat kansanjoukot.

pappi1

pappi2

pappi3

Hallituksen turvapaikkapolitiikalla on siis kansan tuki.

Mitähän nämä samat kansalaiset mahtaisivat sanoa, jos heitä ruvettaisiin kohtelemaan epäoikeudenmukaisesti, mutta täysin lakia noudattaen? Se on nimittäin yllättävän helppoa. Muutetaan ensin lakia niin, että epäoikeudenmukainen kohtelu mahdollistuu. Sen jälkeen vain ruvetaan noudattamaan sitä lakia.

Niin tehtiin turvapaikanhakijoiden kohdalla. Hallitusohjelmassa Suomesta päätettiin tehdä mahdollisimman tyly ja vastenmielinen maa turvapaikanhakijoille, ja lait muutettiin vastaamaan hallitusohjelmaa. Oikeus humanitaariseen suojeluun poistettiin ja hallituksen määräyksestä Migri totesi ennen turvattomat maat turvallisiksi. Afganistan on turvallinen palautettaville afganistanilaisille, mutta ei missään tapauksessa suomalaisille.

Niin on tehty jo suomalaisillekin, ja aika moni näistä hurraavista kuuluu siihen joukkoon. Työttömiä velvoitetaan tekemään palkatonta työtä tukien menettämisen uhalla. Kela jättää köyhät toimeentulotuen tarvitsijat ilman rahaa ja lääkkeitä, koska hallinnossa on nyt ruuhkaa. Hurraava kansa on iloinen, sillä viimeinkin saadaan muutama turvapaikanhakija ulos maasta ja varmasti oma leipä levenee.

Tällaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ei mikään ole niin helppoa kuin ottaa pois oikeuksia yhä useammilta. Mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisjoukolle, niin se voidaan tehdä ihan mille tahansa ihmisjoukolle. Kun turvapaikanhakijoiden kanssa on nyt harjoiteltu, niin seuraavaksi voimatoimet kohdistuvat työttömiin, köyhiin ja sairaisiin. Ei tietenkään yhtä rajuina ja näyttävinä, vaan vähitellen lakeja ja viranomaiskäytäntöjä muuttamalla.

Sitä tapahtuu koko ajan, mutta ainakaan nämä hallituksen vankkumattomat kannattajat eivät sitä huomaa. Hallituksen strategia ruokkia rasismia ja asettaa köyhät ja apua tarvitsevat vastakkain toimii loistavasti. Köyhät haluavat lähettää apua tarvitsevat pois maasta tapettavaksi ja hurraavat päälle.

Kuka puolustaa heitä itseään sitten, kun heidän ihmisoikeutensa poistetaan ja heitä tullaan hakemaan?

”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”

Martin Niemöller on taas ajankohtaisempi kuin koskaan.