Arvoton näytelmä

– Tämä mahdollistaa veronkierron semmoisella tavalla, että tämä yhteiskunta ei tule sitä kestämään.

Näin sanoi perussuomalaisten poliisikansanedustaja Mika Raatikainen tänään ennen eduskunnan äänestystä hallintarekisterin mahdollistavasta laista. Raatikainen piti sanansa ja äänesti esitystä vastaan. Niin tekivät myös Veera Ruoho ja Tom Packalén. Kari Kulmala olisi epäilemättä liittynyt heihin, mutta oli virkamatkalla. Poliiseina nämä kansanedustajat tietävät mihin nyt hyväksytty laki johtaa.

Se johtaa puolueen vihaaman rahaeliitin veronkiertoon, talousrikosten salaamiseen ja sisäpiirikauppoihin. Mielenkiintoista on myös se, että puolueen aiemmin niin kovasti kritisoima EU kelpaa hyvin perusteluksi lain hyväksymiselle. EU muka vaatii meiltä tällaista lakia, vaikka viime vuoden joulukuussa komissiolta tuli kirje, jonka mukaan Suomi olisi voinut haudata hallintarekisterin lopullisesti. Tästä kertoi eilen Martti Asikainen blogissaan.

Aikanaan Timo Soini mainosti, että persut eivät myy persettään, mutta taas kerran se myytiin. Se taitaa olla jo alennusmyynnissä, sillä nyt se meni puoliväliriihessä sovitun ruotsin kielestä luopumisen kokeilun hinnalla.

Raatikaiselle, Ruoholle ja Packalénille tulee seurauksia, lupaa Timo Soini. Puolueessa saa olla rasisti ja saa tulla tuomituksi kiihottamisesta kansanryhmä vastaan ilman seuraamuksia, mutta Timo Soinin kanssa ei vieläkään olla eri mieltä. Puolue on kertonut, että heillä ei ole puoluekuria ja että puolueessa saa ajatella itse. Näitä poliisikansanedustajia lukuunottamatta kaikki muut puoleen edustajat lienevät sitten päätyneet kannattamaan hämärärekisteriä ihan itse.

Koko hallintarekisterin sinnikäs ajaminen on ollut arvotonta näytelmää. Kertaalleen se jo haudattiin, mutta se heräteltiin henkiin. Sitä on ajanut kaikkien innokkaimmmin valtiovarainministeri Petteri Orpo, jonka omaa vaalirahoitusta hallintarekistereistä ja Panaman veroparatiiseista tutulta liikemieheltä Yle ei pitänyt uutisoinnin arvoisena asiana.

18527640_10154689976410172_5348886430847724936_n

Elämme merkillisen hallituksen aikaa. Rikkaita suositaan ja köyhiä kuritetaan. Työttömille järjestetään palkattomia pakkotöitä ja rikkaille annetaan mahdollisuus piilottaa omistuksensa verottajalta. Sekoilu saa huipennuksensa syksyllä, kun hallituksen runnoma sote- ja maakuntauudistus hyväksytetään eduskunnalla pikavauhtia. Valmiiseen valinnanvapauslakiin kansanedustajat saivat tutustua vain parin päivän ajan, ja sama tehdään sote- ja maakuntauudistuksen kanssa. Maakuntavaalit ovat jo ensi tammikuussa, mutta maakuntalainsäädäntöä vasta kirjoitetaan.

Tämä hallitus ei todellakaan ole kansalaisten hallitus, vaan se on raharikkaan eliitin ikioma hallitus. Näin arvottoman näytelmän esittäjät pitäisi buuata pois lavalta.

 

Sama levy pyörii

Työllisyyspoliittinen keskustelu ja työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat aina saman levyn pyörittämistä. Keskustelunavauksia tehdään ja selvityksiä laaditaan, mutta aina päädytään ehdottamaan palkanalennuksia, sopimusten yleissitovuudesta luopumista ja palkattomia töitä työttömille.

Ensin Petteri Orpo ehdotti, että maahanmuuttajat voitaisiin työllistää alemmalla palkalla. Carl Haglund kiirehti kannattamaan esitystä ja lisäsi, että alempaa palkkaa pitäisi maksaa kaikille työllistettäville työttömille. Pohjanoteerauksen teki Sari Essayah ehdottamalla maahanmuuttajille ja nuorille alempaa ns. kisällipalkkaa oppisopimuskoulutuksen yhteyteen.

Essayahin ehdotus on pohjanoteeraus siksi, että tällainen järjestelmä on ollut jo kauan olemassa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa metallialan työehtosopimuksen taulukko työkohtaisista tuntipalkoista. Siitä näkee selvästi, että opiskelijoille, nuorille ja oppisopimuskoulutuksessa oleville maksetaan alempaa palkkaa porrastetusti osaamisen ja työssä kehittymisen mukaan.

Kuten Martti Asikainen sanoo blogissaan, niin Suomessa julkista tilaa hallitsevat ihmiset, joilla ei ole pienintäkään hajua mistä he puhuvat. Tästä huolimatta he haluavat olla kovasti kaikesta mieltä ja heidän mielipiteitään kuunnellaan.

Erilaiset selvitykset ovat ihan oma lukunsa. Eilen Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti Maria Kaisa Aulan ryhtyvän selvittämään keinoja työttömyyden vähentämiseksi. Hän kartoittaa eri toimijoiden näkemyksiä toimenpiteistä, joilla työnantajat voivat helpommin palkata työttömiä ja työttömät hakeutua töihin tai yrittäjiksi. Aula selvittää erityisesti työmarkkinajärjestöjen, yrittäjien, kansalaisjärjestöjen, kuntien ja alueellisten toimijoiden näkemyksiä, joiden pohjalta hän tekee esityksen käynnistettävistä kokeiluista.

Kuten yhteistyötahoista näkyy, niin työttömiltä ei kysytä mitään. Hehän ovat aina vain se toimenpiteiden kohteena oleva joukko, jota sysitään milloin mihinkin suuntaan.

Selvitystyössä tulee huomioida heikossa työmarkkina-asemassa olevat nuoret, maahanmuuttajat, osatyökykyiset, pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet. Tämä luettelo pistää epäilemään, että tarjolla on taas runsaasti palkattomia töitä. Kun yrittäjiltä ja kunnilta kysytään mitä vaikeasti työllistettäville pitäisi tehdä, niin vastaus on aina sama: Kyllä meillä tekemätöntä työtä on, mutta palkkaa meillä ei ole varaa maksaa.

Ennustan, että Aulan selvitystyön tuloksena myös yrityksille ruvetaan antamaan kuntouttavaan työtoimintaan määrättyjä pitkäaikaistyöttömiä. Tähän on ollut halua jo ennenkin ja onpa asiasta tehty eduskunta-aloitekin viime vaalikaudella.

Miksi epäilen näin käyvän? Siksi, että ay-liike ei tule koskaan suostumaan eikä sen pidäkään suostua alemman palkan maksamiseen osalle työntekijöitä. Samasta työstä sama palkka, se on selkeä periaate. Sen sijaan työttömillä ei ole tarpeeksi vahvaa etujärjestöä eikä minkäänlaisia painostuskeinoja, joten heille saa tehdä mitä tahansa.

Kaikki tehdään tietysti vanhan kaavan mukaan. Ensin rummutetaan työttömien laiskuutta ja ruhtinaallisia etuuksia. Sitten selvitysmies sanoo, että selvityksen tuloksena on päädytty aktivintitoimenpiteiden lisäämiseen ja aktivointiin kannustetaan sanktioilla. Tästä puhutaan työllistämisena ja unohdetaan mainita, että nämä työllistetyt eivät saa palkkaa.

Minulta kysytään aina, että mitä sitten pitäisi tehdä. Pitäisi tietenkin maksaa työstä sopimusten mukaista palkkaa. Mistä rahat? Jos työnantajalla ei ole varaa palkata työvoimaa, niin häntä pitää auttaa. Palkkatukeen osoitettua määrärahaa on lisättävä, ei leikattava, kuten nyt tehdään. Lisäksi Antti Rinteen ehdotuksen mukaisesti voitaisiin työttömän työmarkkinatuki ohjata hänet täydellä palkalla työllistävälle palkkatukena. Työttömälle on ihan samantekevää mistä hänen saamansa palkka tulee ja yhteiskunnalle on kokonaistaloudellisesti edullisempaa ohjata tukea työnantajalle helpottamaan palkanmaksua kuin maksaa passiivista tukea, jolla juuri ja juuri pysyy hengissä.

Tämä on tietenkin liian vaikeaa. Paljon helpompaa on pyörittää samaa levyä ja lisätä palkatonta työtä. Kaunistaahan sekin tilastoja, vaikka ei ostovoimaa lisääkään.

***

Kommentointi on sallittu vain omalla etu- ja sukunimellä. Ainoa poikkeus on nimimerkki AMK, joka on kommentoinut työllisyysasiota koskevia juttujani asiallisesti jo viisi vuotta ja jonka oikean nimen ja syyn olla nimettömänä tiedän. Voin sopia samasta menettelystä myös muiden halukkaiden pitäaikaisten lukijoideni kanssa.