Nätisti nurkassa

Kun Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle, niin se avasi tien lopullisesti koko terveydenhoidon yksityistämiseen. Tätä kehitystä hallitus tuskin voi enää pysäyttää, vaikka se niin yrittääkin tehdä kiristämällä rajoituslakia kiireellisesti jo tämän vuoden aikana.  Kiirellisyys ei nimittäin tule onnistumaan.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Rajoituslaki puuttuu kuitenkin perustuslaissa säädettyyn kuntien itsehallintoon, joten  sen tiukennukset on käsiteltävä perustuslakivaliokunnassa. Siihen menee nopeimmillaankin muutama kuukausi, joten muutokset eivät tule voimaan vuodenvaihteessa. Asian ollessa perustuslakivaliokunnassa ennättää moni kunta tehdä ulkoistuspäätökset. Vaikka lakia tiukennettaisiinkin, niin se ei tunnu haittaavan suuria terveysyrityksiä. Ainakin Pihlajalinnan toimitusjohtaja on sitä mieltä, että 30 prosentin ulkoistukset riittävät merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamiseen.

Pihlajalinna toimitusjohtaja on oikeassa sanoessaan, että kiristykset ovat hankalia kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta.  Kun rajoituslakia käsiteltiin kesällä 2016, niin silloin perustuslakivaliokunta katsoi, että kuntien sote-ulkoistuksia voidaan rajoittaa, kun rajoitus on määräaikainen, päämäärä on perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä, ja rajoituksia voidaan pitää laajuudeltaan oikeasuhtaisina. Rajoituslaki ei siis ollut perustuslain kannalta läpihuutojuttu, joten eivät ole sen tiukennuksetkaan. Pitää muistaa, että maakuntia ei ole vielä olemassa, joten kuntien itsehallinnon rajoittaminen olemattomaan vedoten ei onnistu loputtomiin.

Hallituksen hätä julkisen sektorin toiminnan turvaamisesta tuntuu kummalliselta. Eipä ole kaukana epäilys teeskentelystäkään. Ei hallitus ole voinut olla soten valmistelussa niin tietämätön, etteikö se olisi osannut arvata mihin touhu johtaa. Jokaiselle asiaa seuranneelle yksityistäminen on näyttänyt itsestään selvältä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus tekivät kaupat valinnanvapauden ja maakuntahallinnon liittämisestä yhteen.  Valmistelun etenemisen myötä yksityistäminen on näyttänyt koko ajan entistä selvemmältä päämäärältä.

Vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista, ja nyt hallitus on maalannut itsensä nätisti nurkkaan.

sira

Kuva: Sira Moksi

Pyytämättä ja yllättäen?

Meri-Lapin kuntien päätös ulkoistaa kokonainen sairaala Mehiläiselle tuli hallitukselle yllätyksenä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, parahti pääministeri Sipilä.  Koko sote-uudistuksen tarkoitushan on turvata julkiset palvelut ja vahvistaa julkista toimijaa.

– Jos emme vie tällä kertaa tätä asiaa maaliin saakka, niin tämä on se kuva, mikä tulee olemaan koko Suomessa: yksityiset monopolit ottavat asian haltuunsa, Sipilä totesi.

Niinpä niin. Nyt pääministeri on huolissaan siitä, että yksityiset monopolit ottavat haltuunsa koko Suomen. Jos Sipilä on tosissaan, niin hän lienee ainoa sote-uudistusta edes jollain tavalla seuranneista, jolle tämä on yllätys. Asiantuntijoiden varoituksia kuunnelleille tämä ei ole mikään yllätys, vaan ihan odotettu seuraus. Koko soten lainvalmistelu on tähdännyt juuri tähän.

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoi kaksi kuukautta sitten Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoi myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Ihan samaa sanoi hallitus itse oman lakiesityksensä perusteluissa viime keväänä. Laitetaan siitä vielä kuva, joka löytyy myös tästä jutusta.

3-kermankuorinta1

Hallitus tiesi mitä tulee tapahtumaan. Hallitus tiesi, että terveysjätit tulevat valtaamaan alueellisia monopoleja. Ne ovat jakaneet reviirejä kaikessa hiljaisuudessa, mutta hallituksen on ollut pakko olla tietoinen siitäkin.

Kun Meri-Lapin kuntapäättäjät sitten näyttivät ihan konkreettisesti mitä koko maassa tulee tapahtumaan, niin hätä on suuri. Nyt ollaan romuttamassa julkinen terveydenhuolto ihan suunnitellun mukaisesti. Raha on paras konsultti.

Vanha kansa tiesi sanoa, että turha on pyllyä rypistää, kun kakka on jo housussa. Nyt se on.

sote

 

Pahin pelko toteutui

Cheek lopettaa uransa.

Ja nyt kun tämä joidenkin pahin pelko totetui, niin puhutaan hallituksessa syntyneestä paniikista. Meri-Lapin kuntapäättäjät tekivät juuri sen, mitä mitä hallitus on pahiten pelännyt. He päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle 15 vuodeksi. Tämän seurauksena Sipilän hallitus aikoo kiristää rajoituslakia, ettei tauti leviä.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Se on niin lyhyt, että sen voi jokainen lukea täältä. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Meri-Lapin osalta lakimuutos on myöhässä, sillä taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä. Tai tämän hallituksen ollessa kyseesssä en ihmettele yhtään, jos sitä yritetään. Koko rajoituslaki on perustuslain kannalta ongelmallinen, sillä se rajoittaa perustuslaissa turvattua kuntien itsehallintoa. Rajoituslailla turvattiin maakuntien tulevaa toimintaa, vaikka lain tarkoittamia maakuntia ei lakia säädettäessä ollut eikä ole vieläkään olemassa.

Meri-Lapissa kunnat siis käyttivät itsehallintoon kuuluvaa päätösvaltaa eivätkä edes rikkoneet rajoituslakia. Ulkoistussopimuksessa on irtisanomisehto, kuten laki edellyttää. Se on kallis, mutta eivät sitä ministereiden puheista huolimatta kunnat maksa. Jos tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen, niin sadan miljoonan sopimussakon maksaa irtisanoja eli maakunta. Koska maakunnat tulevat toimimaan valtion rahoilla, niin maksajana on valtio.

Ei ihme, että maan hallitus on paniikissa. Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa on vatuloitu niin kauan ja hartaasti, että terveysjätit ovat saaneet rauhassa jakaa reviirit ja tehdä tarjouksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarttuvat niihin, sillä hallituksen suunnitelmiin ei luoteta. Hallituksen kaavailuissa iso osa kiinteistöistä tulee jäämään tyhjinä kuntien rasitteeksi, kun palvelut keskittyvät. Kunnan kannalta on tärkeintä turvata lähipalvelut kuntalaisille.

Erityisesti minua ihmetyttää Petteri Orpon paheksunta tapahtuneesta. Hän voisi kysyä terveysyrityksiin siirtyneiltä puoluetovereiltaan miksi yritykset kahmivat sopimuksia. Ei hän kuitenkaan kysy, sillä hänen on ollut ihan pakko olla selvillä yritysten toiminnasta. Jos ei ole ollut, niin hän on harvinaisen tietämätön. Yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten tietenkin ne pyrkivät saamaan mahdollisimman edullisia sopimuksia. Meri-Lapin sopimus on harvinaisen edullinen, sillä Mehiläinen tienaa sopimussakolla mukavasti siinäkin tapauksessa, että tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen.

Meri-Lapin kuntien päätös ei vielä ole sitova, sillä ensin se on hyväksyttävä kuntayhtymässä. Veikkaanpa, että hallitus on jo patistanut virkamiehensä etsimään keinoja kieltää sopimus. Sipilän puhe rajoituslain porsaanreikien hyväksikäytöstä on täyttä höpöhöpöä, sillä laissa ei porsaanreikää ole. On hallituksen oma vika, että sen tekemän lain reiästä mahtuu kävelemään läpi puoli Lappia.

Olette oikeassa, tämä on aivan liian vaikeaa. Surraan siis yhdessä Cheekin ilmoitusta lopettaa uransa.

18403025_467246446959045_8722476427521444657_n

Kuva: Facebook/Piirrän Cheekin Joka Päivä

Sujuu kuin suunniteltu

Eilen Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle ja Keminmaa myi sote-kiinteistöjä kuudella miljoonalla eurolla kahdelle eri terveyspalveluyhtiölle.  Hallituksen keskustaministerit vääntelevät käsiään epätoivoisena: eihän tässä näin pitänyt käydä.

Minusta taas tuntuu, että juuri näin tässä pitikin käydä. Juuri tätähän varsinkin kokoomus terveysjättien lobbaamana on ajanut koko ajan, mutta keskusta ei ole sitä ymmärtänyt. Ei ole ymmärretty, että kunnilla on itsehallinto ja kuntapäättäjien ensisijainen tehtävä on turvata palvelut kuntalaisille. Kunnat eivät luota hallituksen soteen, vaan tekevät itse omat ratkaisunsa nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Meri-Lapin nyt syntyneen sopimuksen mahdollinen purkaminen tulisi maksamaan kunnille 70 miljoonaa euroa. Eivät kunnat sitä pura, mutta jos maakunta eli käytännössä valtio haluaa sen osana sote-ratkaisua purkaa, niin se on sitten heidän murheensa.

Meri-Lapin kunnat siis valitsivat kahdesta pahasta mielestään pienemmän, enkä pysty niitä siitä moittimaan. Syy kuntien tekemään ratkaisuun selviää tästä jutusta. Valtion sote-suunnitelmien mukaan Länsi-Pohjan sairaala olisi käytännössä muuttunut terveyskeskukseksi.

Pohjois-Karjalassa on Siun Sotella omat ongelmansa. Siun Sotehan toimii jo samalla tavalla maakunnallisesti kuin koko maan on tarkoitus toimia tulevaisuudessa. Potilaille ja hoitajille tämä tietää melkoista jumppaa. Tänään kuulin tutusta ikämiehestä, joka jalkansa loukattuaan joutui tähän pyöritykseen. Häntä on kuljetettu ympäri maakuntaa kulloinkin vapaana olevaan terveyskeskuksen vuodepaikkaan, ja siinä hötäkässä astmalääkityskin unohtui. Paljon mainostettu digitalisaatio ei ole tietoinen sellaisen olemassaolosta, koska eri terveyskeskusten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Kukaan ei ole päävastuussa hoidosta, sillä vastuu on Siun Sotella.

Tällaiset tositapaukset pistävät entistä enemmän harkitsemaan terveyskeskuksen myyntiä terveysjätille, joka lupaa taata kaiken palvelun säilymisen paikkakunnalla. Se tietäisi julkisen palvelun romuttamista, mutta kysymys on muustakin kuin periaatteesta. Kysymys on potilaasta. Kun jopa Raimo Sailaksen mielestä sote on karannut käsistä ja potilas unohtunut, niin yksittäisten kuntien päätöksiä on vaikea mennä arvostelemaan.

Kun viime keväänä kerroin  terveysyritysten reviirijaosta, niin siitä pillastuttiin hämmästytävällä tavalla. Minun väitettiin  olevan valehtelija, ja jopa Attendo itse kiisti oman mainosvideonsa. Nykyisin kukaan ei enää epäile etteikö reviirejä olisi kaikessa hiljaisuudessa jaettu. Vain keskustan vastuuministerit eivät tätä ole ymmärtäneet. Kokoomuksessa se taidettiin ymmärtää, sillä puolueesta terveysjättien palvelukseen siirtyneet poliitikot ovat hoitaneet lobbauksen hyvin.

Keskusta on luullut suunnittelevansa sote-ratkaisua, mutta tosiasiassa ne ratkaisut on jo tehty muualla. Yksityistäminen etenee kuin suunniteltuna ja keskustaa on viety kuin pässiä narussa.

 

Niinhän me luulemme

Nuorena juristina hoidin erään suuren kaupungin lainhuutoja. Huomasin, että siihen aikaan tunnettu liikemies oli ostanut kaupungilta kiinteistöjä halvalla, myynyt ne monta kertaa omille yhtiöilleen ja lopulta takaisin kaupungille. Hinta nousi joka kaupassa huomattavasti, joten muutamassa vuodessa kiinteistöjen arvo oli moninkertaistunut. Kaikki lainhuudot kaupoista oli jätetty hakematta, joten lopulta kaupunki maksoi nekin.

Luulin, että asia saattaisi kiinnostaa kaupungin johtavia virkamiehiä ja päättäjiä. Ei kiinnostanut, sillä tämä oli siihen aikaan normaalia liiketoimintaa nimeltä kiinteistönjalostus.

Kaikenlaista sitä saa luulla. Voi luulla pystyvänsä vaikuttamaan asioihin puuttumalla epäkohtiin. Voi luulla avoimessa yhteiskunnassa käytävän keskustelun vaikuttavan päätöksentekijöihin. Voi luulla jopa pystyvänsä vaikuttamaan yhteiskunnan epäterveeseen muutokseen äänestämällä. Totuus on paljon ikävämpi, sillä asioista päättävät poliitikkojen ja kansan puolesta jotkut muut.

Me luulemme, että terveydenhoidon yksityistäminen valinnanvapauden avulla on nykyisen hallituksen keksimä tapa hoitaa sote-uudistus. Ei se ole, vaan sitä on suunniteltu jo kauan. Jo vuonna 2010 uutisoitiin, että Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra rahoitti yli kymmenen lääkärifirman ja hoiva-alan yrityksen kasvua. Rahan saajina olivat mm. nykyiset terveysjätit Mehiläinen, Terveystalo ja Pihlajalinna. Kun yritykset saatiin näillä sijoituksilla kasvamaan, niin osuudet myytiin voitolla. Näin saatiin lisää sijoitettavaa pääomaa.

Suomalaisen terveydenhoidon yksityistämistä vauhditettiin Sitran rahoilla. Sitran rahat ovat eduskunnan valvonnassa, ja eduskunta on kansan valitsema. Muistaakseni eduskunnalta saati kansalta ei kysytty mitään, eikä voitukaan kysyä. Sitran sijoitukset ovat liikesalaisuuksia.

Me luulemme myös, että voimme mielipiteemme ilmaisemalla vaikuttaa VR:n henkilöliikenteen kilpailuttamiseen, yhtiön pilkkomiseen neljään osaan ja tien päässä häämöttävään yksityistämiseen. Turha luulo, sillä yhtiön pilkkominen on jo käynnissä. Asiasta ei ole tiedotettu, sillä yhtiökokouksen esityslistat ja päätökset eivät ole julkisia. On ihan samantekevää mitä me sanomme, sillä näin nyt tehdään. Sehän kävi ilmi jo silloin, kun liikenneminiseri Anne Berner ilmoitti hallituksen päättäneen asiasta, ja päätös on lopullinen. Eduskunnalla ei ole asiaan mitään sanottavaa.

Me luulemme, että omistusten piilottamisen mahdollistava hallintarekisteri hyväksyttiin järkevin perustein. Saattaa hyvinkin olla, mutta kyse onkin siitä, kenen kannalta perustelut olivat järkeviä. Ainakin niiden, joilla on tietoa siitä, mihin kannattaa sijoittaa. Ja sitä tietoahan on ainakin poliitikan sisäpiirissä istuvilla liikemiehillä.

Entäpä sitten demokraattinen ja avoin päätöksenteko ja kansan mielipide? Ne eivät kiinnosta ketään, kansa pitäköön turpansa kiinni. Tai keskustelkoon korkeintaan siitä, johtaako eduskunnassa puhetta puhemies vai puheenjohtaja.

sittingbul

Kuva: Coscinny & Tabary: Ahmed Ahne ja parantava porkkana.