Ehdokas ajattelee

Kansanedustajaehdokkaat hakevat kovasti näkyvyyttä kirjoittelemalla yleisönosastoon enemmän tai vähemmän omia ajatuksiaan. Näin paljastuu ajattelun laatu ja usein näistä kirjoituksista saa melkoista hupia, vaikka vakavasti otettaviksi kai ne on tarkoitettu.

Aamun Karjalaisessa kokoomuksen kansanedustajaehdokas Marianne Kuusijärvi otti kantaa verotukseen. Kirjoituksen alku oli sinänsä moitteetonta puolueen linjaa, mutta sekavassa järjestyksessä: verotus saa hyvinvointivaltion toimimaan hyvin, myös epämukaviin linjauksiin on oltava valmiutta, kuten energiaveroratkaisu osoitti. Sen ansiosta nimittäin verotalkoisiin osallistuvat niin kuluttajat kuin yrityksetkin. Veroratkaisuilla on nostettava talous ylös ja painettava työttömyys alas.

Tämä ehdokas on lukenut puolueensa ohjelman, mutta miten lienee ymmärtämisen laita? Seuraavaksi hän nimittäin siirtyy ulkoluvusta omaan ajatteluun. Viisain ratkaisu hänen mielestään on hankkia kaikki valtion tulot kulutus- ja haittaverotuksesta, jolloin tilaa jää yrittäjyydelle eikä palkansaajaa rangaista.

Kuusijärvi innostuu esittelemään ohjelmaansa laajemmin. Kulutusverot, kuten sokeri- ja tupakkavero, vievät yhteiskuntaa terveeseen suuntaan. Lihavuus on yksi pahimmista kansantaudeistamme ja valtio voi luoda veroilla kannustimia estämään tämän kroonisen taudin pahenemisen. Tällöin yksilön on pakko tarttua toimeen tilanteen parantamiseksi.

Ymmärsinköhän minä nyt ajattelun oikein? Sokeri- ja tupakkaverolla käydään taisteluun lihavuutta vastaan, jolloin kansa laihtuu ja valtion verotulot kasvavat niin, että tilaa ja intoa jää yrittäjyydelle ja työllisyystilanne paranee? Haittaverotus saa hyvinvointiyhteiskunnan toimimaan hyvin tulevaisuudessakin, jolloin korkeaa osaamista voidaan hyödyntää työllisyyden luomiseksi, koska yksilöt ovat tarpeeksi motivoituja tarttumaan toimeen tilanteen parantamiseksi? Vaiko pelkästään lihaville keppiä?

Yksi asia tuli ainakin selväksi. Tämä ehdokas ei ymmärrä verotuksesta kovin paljoa, jos luulee kulutusveron tarkoittavan vain haittaveroa. Kirjoitus on myös varoittava esimerkki siitä, millaisiin tolkuttomuuksiin päädytään yhdistelemällä puolueen linjauksia omiin näkemyksiin ymmärtämättä oikein kumpiakaan.

Siteeraan taas Mark Twainia: Joskus on parempi olla hiljaa ja antaa muiden epäillä tyhmäksi kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Omat ja toisten ajatukset

Jos omia ajatuksia ei kerta kaikkiaan ole, mutta profiloituminen on aloitettava hyvissä ajoin ennen vaaleja, niin mitäpä tehdä? Silloin kannattaa tietenkin lainata toisten ajatuksia. Jotta ajatukset eivät olisi vääriä, ne kannattaa lainata suoraan oman puolueen virallisista ajatuksista.

Ilmeisesti jotenkin näin kulki kolmen kokoomuksen kansanedustajan järkeily sanomalehtien yleisönosastokirjoitusten suhteen. Savon Sanomat julkaisi Lenita Toivakan, Pohjalainen Petri Salon ja Turun Sanomat Anne-Mari Virolaisen nimissä tekstin Ruotsin vaalituloksen analyysistä. Kaikkien kirjoitusten lähde oli kokoomuksen ryhmäkokouksessa pidetty ja kirjallisena jaettu alustus. Kansanedustajat eivät viitsineet muokata alustusta edes hiukan itsensä näköiseksi, vaan lähettivät sen omissa nimissään lehtiin lähes sellaisenaan.

Aapelin Siunatun hulluuden Ana ja Vilippus Rummukainen miettivät oikein viisaan miehen olemusta. Vilippuksen mukaan jotkut pitävät kansakoulunopettajaa tai pappia viisaana miehenä. Nämä kuitenkin lukevat viisaudet kirjoista ja puhuvat sitten ominaan. Ei sellainen ole viisautta, vaan viekkautta.

On surullista, jos istuvalla kansanedustajalla tai sellaiseksi pyrkivällä ei ole omia ajatuksia, vaan kaikki täytyy lainata muualta. Jos samasta yleistä mielenkiintoa herättävästä asiasta julkaistaan peräti kolmen eri kirjoittajan nimissä sama teksti, joka ei ole edes kenenkään heistä laatima, siitä voi jäädä kiinni. Nyt paljastuksen teki Suomen Kuvalehti.

Mitä tällainen kansanedustaja mahtaa tehdä eduskunnassa? Herää epäilys, että hän jos kuka on pelkkä kovapalkkainen napinpainaja. Häneltä ei voi odottaa kovin syvällisiä ja omaperäisiä ajatuksia mistään asiasta.

Pohjois-Karjalan valtalehti Karjalaisessa on ainakin kaksi tuntemaani eduskuntavaaliehdokasta julkaissut yleisönosastokirjoituksia. He ovat Jarmo A. Tolvanen (sd) ja Kari Rissanen (vihr). Koska tunnen heidät, voin kehua heidän lehdissä julkaistujen ajatustensa taatusti olevan heidän omiaan. Kukaan toinen ei pystyisi kirjoittamaan niin heidän näköistään tekstiä. Kirjoitusten sisältöön en nyt puutu, mutta arvostan tällaisia ehdokkaita. He näkevät ajattelemisen ja kirjoittamisen vaivan, eikä kenellekään jää epäselväksi, mitä mieltä he kirjoittamastaan asiasta ovat. Äänestäjän on helppo arvioida ajatusten käyminen yksiin omien ajatusten kanssa.