Mitäs läksit

-Jos puolueen toiminnassa oleva henkilö saa oikeudessa tuomion rasismista, hän saa lähtöpassit puolueesta. Näin julisti Timo Soini Jussi Halla-ahoa tarkoittaen helmikuussa 2009. Kuten tiedetään, niin tuomio tuli ihan Korkeimmasta oikeudesta, mutta lähtöpasseja ei tullut.

Nyt Halla-aho on puolueen puheenjohtaja, ja puheenjohtajistossa on toinenkin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomittu eli Teuvo Hakkarainen. Tasan puolet hallituspuolueen puheenjohtajista on tuomittu rikoksesta. Toinen puoli on osannut muotoilla samanlaiset ajatuksensa niin, että ne eivät täytä rikoksen tunnusmerkistöä.

Soini saa syyttää itseään. Hän itse ruokki ja kasvatti tätä mörköä luullen voivansa piilotella sitä komerossa. Kaikki tiesivät sen siellä lymyävän, mutta siitä ei oltu tietävinään. Eilen mörkö sitten murtautui ulos ja heitti sekä Soinin että hänen elämäntyönsä suoraan huussin alle.

Nyt muut hallituspuolueet teeskentelevät pari päivää, että niillä on ongelma. Juha Sipilä puhuu arvoista ja Petteri Orpo periaatteista. Sitten tullaan toteamaan, että hallitusyhteistyö jatkuu. Ei hallitus ole tähänkään asti tuntenut mitään muita arvoja ja periaatteita kuin rahan ja vallan.

Hallitus on yksityistämässä terveydenhoidon ja sosiaalitoimen, se on ajanut alas koulutuksen, lansaarannut useita enemmän tai vähemmän laittomia pakkotyökokeiluja, palauttanut pakolaisia vastoin kansainvälisiä sopimuksia, mahdollistanut rikkaiden veronkierron hallintarekisterillä ja perustanut pääministerille ikioman budjetin ohi eduskunnan budjettivallan.

Olettaako joku ihan oikeasti, että tällainen hallitus olisi huolissaan ihmisarvosta tai yleensä yhtään mistään arvoista? Kuvitteleeko joku, että keskusta vaarantaisi maakuntauudistuksen ja kokoomus terveydenhuollon yksityistämisen ihan vain sen takia, että äärioikeistolaiset populistit ottivat vallan kolmannessa hallituspuolueessa? Minä en kuvittele, koska tämän äärilinjan olemassaolo ei ole ollut kenellekään salaisuus. Se on hyväksytty jo hiljaisesti, joten se voidaan hyväksyä ja tullaan hyväksymään avoimesti.

Jussi Halla-aholta vaaditaan sitoutumista hallitusohjelmaan. Se ei taatusti tuota hänelle mitään ongelmaa, sillä hän on talouskysymyksissä ja köyhien kyykyttämisessä enemmän oikealla kuin kokoomus on koskaan ollut. Lisäksi hallituksen koko maahanmuuttopoliittinen ohjelma on hänen kirjoittamansa. Hallitusohjelmaan se hyväksyttiin sellaisenaan, mutta sitä ei ole sellaisenaan toteutettu. Nyt Halla-aholla on oikeus vaatia, että hallitus noudattaa tätäkin osaa hallitusohjelmasta.

Mutta se moraali. Niin tosiaan, siinä on nyt selittelyn paikka. Ei sen perään kyselty silloin, kun nyt puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ja käytännössä kotimaan ykköseksi noussut Laura Huhtasaari puhui natsitervehdyksiä tehneessä äärioikeistolaisessa Suomi ensin -mielenosoituksessa itsenäisyyspäivänä 2015 tai kun hän viime talvena kävi ihan paikan päällä ylistämässä samoja Rautatientorille leiriytyneitä Suomi ensin -mielenosoittajia itsenäisyyden puolustajiksi. Ei sen perään ole kyselty silloin, kun nyt toiseksi varapuheenjohtajaksi noussut Teuvo Hakkarainen on herättänyt hämmästystä elämäntavoillaan ja moukkamaisuudellaan.

Ei moraalin perään kysellä tosissaan nytkään, sillä menneitä ei sovi kaivella. Kunhan nyt pari päivää teeskennellään.

Timo Soini joutui kertaheitolla historian roskatynnyriin. Perussuomalaisia viimeisenä toivonaan äänestäneet köyhät huomaavat viimeistään nyt äänestäneensä heistä vähät välittävää puoluetta. Keskusta ja kokoomus huomaavat, että moraalin selkäranka taipuu kyllä, mutta vaatii verbaalista kiemurtelua saada selitettyä se omalle väelle.

Ennustan siis hallituksen jatkavan. Olisin mielelläni väärässä, mutta uskon vasta sitten, kun muuta todistetaan. Siihen asti sanon kaikille:

kikkeliskokkelis

 

Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.

Moraalinvartijat

Juuassa on tapahtunut kauhea rikos, jota torjumaan kunnanvaltuutetut ryntäävät kohta joukolla. Viimeisenä koulupäivänä pieni joukko peruskoulun päästötodistuksen saaneita nuoria poltti koulun pihalla tupakkaa. Tämä röyhkeä laittomuus tapahtui vieläpä valvovien opettajien silmien alla.

Pari päivää sen jälkeen valtuuston puheenjohtaja tuomitsi Karjalaisen yleisönosastossa tapahtuman siteeraten tarkasti tupakkalakia. Viime valtuuston kokouksessa hän teki valtuustoaloitteen Juuan kunnan julistautumisesta savuttomaksi. Viimeisten uutisten mukaan päättäjäispäivän tupakointi on annettu poliisin tutkittavaksi.

Lakiahan siinä rikottiin, joten siinä mielessä asia on selvä. Ihmettelen kuitenkin valtavaa innostusta, jolla lainsäädäntöön tässä asiassa paneudutaan. Laillisuus ei pahemmin ole huolestuttanut valtuustoa, hallitusta eikä lautakuntia niiden omassa päätöksenteossa. Siitä kertoo tarkastuslautakunnan lausunto, jossa viime vuosi nimetään valitusten vuodeksi. Jos luottamushenkilöt paneutuisivat samalla tarmolla kuntalain sisältöön, niin valituksia saattaisi tulla vähemmän.

Melko varmasti kunta tullaan julistamaan myös savuttomaksi. Mikäpä siinä, työnantajana kunnalla on oikeus kieltää työntekijöidensä tupakointi kunnan tiloissa ja piha-alueilla. Sen sijaan kunnan yleiseen toimivaltaan ei kuulu toimiminen lainsäätäjänä tai lainvalvojana. Kunnanvaltuusto ei myöskään ole moraalittomuuden ja tapainturmeluksen paheksuja. Yksittäiset luottamushenkilöt sitä voivat vapaasti omana itsenään olla, mutta eivät luottamushenkilöorganisaationa.

Valtuutetut eivät vastoin ilmeistä luuloaan ole kaikkien kuntalaisten esimiehiä, jotka voivat tulla nyppimään tupakat pois kenen tahansa suusta missä tahansa.  Edes työntekijöiden tupakointia ei voida kieltää silloin, kun se tapahtuu taukojen aikana muualla kuin työpaikalla.

Kun työntekijöiden tupakointi kielletään, seuraa mielenkiintoisia episodeja. Kannattaa varmaan miettiä etukäteen, mitä kieltoa uhmanneille tehdään. Annetaanko heille suullinen huomautus, kirjallinen varoitus vai kerralla potkut? Ja mitähän mieltä tuomioistuimet tulevat olemaan näistä rangaistuksista?

Kun lainkuuliaisuus nyt on niin kovasti valttia, niin annan vihjeen toisesta samana päivänä tapahtuneesta rikoksesta. Ilmeisesti ainakin osittain samat nuoret kokoontuivat illalla uimarannalle viettämään päättäjäisiä. Vaikka asun kilometrin päässä, niin vielä aamuyöllä kuului melkoista mölinää ja kirkumista. Se sai minut epäilemään, että siellä saatettiin rikkoa alkoholilainsäädäntöä. Rientoihin osallistuneista kaikki eivät varmaan olleet täysi-ikäisiä, joten voisitte saman tien tutkia tämänkin asian.

Jos koulu ei saa tupakointia kuriin, niin kutsukoot poliisin. Jos valtuutettujen tärkein huoli on tupakointi, niin valtuustosali on siihen väärä paikka. Vai olisiko niin, että tähän asiaan on helppo ottaa jyrkästi kantaa? Eipähän tarvitse ainakaan hirveästi perehtyä asiaan, kun se mielipide on jo valmiina.