Huuto kaikukammioon

Iltalehteen bloggaava Pauli Vahtera huutaa taas turvapaikanhakijoiden vastaiseen kaikukammioon. Kaikukammioon huutamisessa on huutajan kannalta se hyvä puoli, että sinne voi huutaa ihan mitä tahansa faktoja tarkistamatta. Vastauksena tulee samanmielisten ylistävää mölinää, kuten oli tarkoituskin.

Viimeksi Vahteran faktat olivat pielessä heinäkuun alussa. Katsotaanpa tämänkertaista tekstiä.

Vahteran lähtökohdat ovat väärät, ja siitä johtuen koko juttu on juridiikkaan perustumaton. Vahtera sekoittaa keskenään hallinnollisen prosessin ja rikosprosessin verratessaan turvapaikanhakijaa oikeuteen joutuneeseen suomalaisyrittäjään. Tämä on niin alkeellinen virhe, että juristin tie päättyisi jo oikeustieteellisen pääsykokeeseen.

Turvapaikkahakemuksen käsittely on hallintolain mukainen menettely, ja päätöksestä on saman lain mukainen valitusoikeus. Jos hylkäävä päätös on tullut KHO:sta asti, niin turvapaikanhakija ei voi enää valittaa siitä, kuten Vahtera väittää. Sen sijaan hän voi laittaa vireille uuden hakemuksen.

Ihan sama oikeus on jokaisella johonkin hakemukseen kielteisen päätöksen saaneella. Jos hakemus hylätään, niin aina voi panna vireille uuden hakemuksen uusilla perusteilla. Tämän tietävät kaikki vaikkapa kunnallishallinnossa mukana olevat. Sama oikeus koskee kaikkia hallinnollisia prosesseja. Miettikääpä kuinka monta kertaa Guggenheim on tullut päätettäväksi ja kuinka monta kertaa se vielä tulee.

Rikosprosessi on eri asia, ja Vahtera viittaa selvästi rikosprosesseihin puhuessaan suomalaisista yrittäjistä. Kun päätös on tullut ylimmästä oikeusasteesta eli KKO:sta, niin asian käsittely loppuu siihen. Tämä koskee ihan kaikkia rikosprosessin asianosaisia kansalaisuudesta riippumatta.

Vahteraa närästää kovasti turvapaikanhakijoiden saama oikeusapu ja valittamisen maksuttomuus. Tämä perustuu Euroopan neuvoston menettelydirektiiviin, jonka mukaan hakijalle on tarjottava pyynnöstä ja maksutta menettelyyn liittyviä oikeudellisia tietoja ottaen huomioon hakijan olosuhteet. Hänelle on myös pyydettäessä annettava maksuton oikeudellinen avustaja muutoksenhakumenettelyyn. Kielteisen päätöksen saaneella hakijalla on oltava pyynnöstä oikeus saada maksutonta oikeusapua tai oikeudellinen edustaja direktiivin edellytysten puitteissa. Lisää asiasta voi lukea vaikkapa täältä.

 ”Ei ole, eikä voi olla niin, että kaikilla Suomen rajojen sisällä olevilla on yhdenvertaisuus lain edessä”, sanoo Vahtera yksiselitteisen virheellisesti. Hän ei selvästikään ole tietoinen Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentista, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslaki ei erottele ihmisiä Suomen kansalaisiin ja muihin.

Ruandalaisen papin oikeudenkäynti pidettiin Suomessa siksi, että oikeusministeriö kieltäytyi luovuttamasta häntä Ruandaan. Perusteluna oli, että hän ei olisi saanut Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Suomen lakia sovelletaan suomalaisessa oikeudessa silloin, kun rikos on tehty Suomen ulkopuolella, mikäli se valtio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikoksen käsittelyä Suomessa tai tämän valtion luovutuspyyntöön ei ole suostuttu.

Näin se oikeusvaltiossa menee, eikä siinä meteli auta. Ei auta myöskään väsähtänyt mariseminen Demlasta, vetoaminen taas kerran nimettömiin juristi- ja asiantuntijatuttaviin eikä kateus lakimiesten palkkioista. Millään tavalla relevanttia ei myöskään ole Suomeen pettyneen ja Irakiin palanneen turvapaikanhakijan nostaminen esille. On kumma, kun edes vapaaehtoisesti palannut ilmeinen onnenonkija ei saa kiittämään Suomen tylyä turvapaikkapolitiikkaa.

Vaikka Vahtera kuinka yrittäisi todistella turvapaikanhakijat etuoikeutetuiksi lain edessä, niin totuus on ihan muuta. Heidän asemaansa on tämän hallituksen lakimuutoksilla heikennetty niin, että he eivät enää ole yhdenvertaisia lain edessä perustuslain tarkoittamalla tavalla.

Jos Vahtera aikoo jatkaa jostain syystä otsikon Talous alla pitämiään kömpelöitä juridiikan luentoja, niin olisi syytä aloittaa alkeista ja erottaa hallinnollinen prosessi ja riksoprosessi toisistaan. Sitten on tietysti vielä siviiliprosessi, mutta se taitaa mennä jo liian vaikeaksi.

22187

***
Sieltä kaikukammiosta ei sitten kannata tulla tänne mölisemään. Jos ette ymmärrä juridiikasta tämän tekstin vertaa, niin jatkakaa vain keskenänne huutamista.

 

 

Taannehtivaa lainsäädäntöä?

Suhtautuminen ennen vuotta 2011 eduskuntaan valittujen kansanedustajien sopeutumiseläkkeeseen näyttää olevan hyvä keino testata kansanedustajiemme lakitietämystä. Tai halua sivuuttaa ikävä asia tekemättä sille mitään. Nyt jotkut edustajat ovat keksineet, että eläkkeeseen puuttuminen olisi vastoin oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvaa taannehtivan lainsäädännön kieltoa.

– Yksi oikeusvaltion ennustettavuuteen ja luotettavuuteen liittyvä periaate on, että takautuvaa lainsäädäntöä ei säädetä, siksi muuttaminen jälkikäteen ei ole mahdollista, sanoo kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Samoilla linjoilla ovat myös vihreiden ja RKP:n ryhmien puheenjohtajat.

He ovat käsittäneet taannehtivan lainsäädännön kiellon väärin. Jos heidän tulkintansa olisi oikea, niin yhtään lakia ei voitaisi milloinkaan muuttaa tai kumota. Kaikki aiemmin säädetty pysyisi sellaisenaan voimassa maailman tappiin. Mitään kerran myönnettyä etuutta ei voitaisi poistaa tai edes alentaa. Nykyisen hallituksen aikana tehdyt leikkaukset olisivat vastoin oikeusvaltion periaatteita.

Jos taannehtivan lainsäädännön kieltoa tulkittaisiin näin, niin kaikki hallituksen työttömiin kohdistamat uudet leikkaukset ja velvoitteet olisivat vastoin oikeusvaltion periaatteita. Samoin koulutusleikkaukset. Kun on kerran päätetty maksaa jotain, niin se on kiveen hakattu. Yhtään kriminalisointia ei voitaisi poistaa laista eikä uusia lisätä. Rangaistuksia ei voitaisi lainsäädännöllä koventaa tai alentaa, sillä sehän olisi väärin niitä kohtaan, jotka on tuomittu aiemman lain mukaan tai niitä kohtaan, jotka tuomittaisiin uuden lain säätämisen jälkeen tehdystä teosta, joka ei aiemmin ole ollut rikos.

Taannehtivan lainsäädännön kielto liittyy rikosoikeuteen. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että tehdystä teosta ei voida tuomita, jos se ei ollut rikos tekoaikana. Tämä periaate on johdettu legaliteettiperiaattesta, josta on säädetty perustuslain 8 §:ssä näin:

Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. 

Kyllä tätä voidaan laajentaa koskemaan muutakin lainsäädäntöä. Jos nyt säädettäisiin laki, jolla kaikkien sopeutumiseläkettä saaneiden olisi maksettava takaisin jo saamansa eläkkeet, niin se olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Tällaista ei kuitenkaan ole kukaan ehdottanut. On vain ehdotettu epäoikeudenmukaiseksi huomatun eläkkeen lakkauttamista. Nyt sopeutumiseläkettä saaville kansanedustajille voitaisiin ruveta maksamaan sopeutumisrahaa samoilla perusteilla kuin vuonna 2011 ensimmäisen kertaan eduskuntaan valituille. Se ei olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa, vaan asettaisi kaikki yhdenvertaiseen asemaan.

Kansanedustajat voitaisiin myös siirtää yleisen työttömyysturvan piiriin. Kuten Anna Kontula eilen minulle huomautti, niin se olisi joillekin kansanedustajille yhdenvertaisuuden lisäksi jopa taloudellisesti edullisempaa kuin nykyinen järjestelmä.

Yhdenvertaisuus lain edessä on myös yksi oikeusvaltion periaatteita, ja se sekin lukee perustuslaissa. Lainsäätäjämme tarvitsisivat näköjään juridiikan ja oikeusjärjestelmän alkeiden opetusta.

 

Sakkorahan tähden

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi. (Olaus Petrin Tuomarinohje 19.)

Juha Sipilän hallitus unohti tämän ajatuksen heti tuoreeltaan, kun se vuonna 2015 ilmoitti hankkivansa valtiolle lisää rahaa kaksinkertaistamalla annettujen rikesakkojen määrän ja korottamalla sakon hintaa reilusti. Kun hallitukselle selitettiin sakkojen tarkoitus ja niiden käytön sopimattomuus pelkästään fiskaalisiin tarpeisiin, niin hallitus perui aikeensa.

Hallitus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan päätti korvata rikesakon kokonaan uudella liikennevirhemaksulla. Yritys kaksinkertaistaa sakot soti rangaistusjärjestelmän periaatteita vastaan, mutta liikennevirhemaksulla hallitus aikoo kävellä koko oikeusjärjestelmän perusperiaatteen eli syyttömyysolettaman yli. Syyttömyysolettaman mukaan jokainen on syytön, kunnes hänet on laillisesti syylliseksi todettu. Liikennevirhemaksun saaja on syyllinen, kunnes pystyy todistamaan itsensä syyttömäksi.

Syyttömyyden todistaminenkin on tehty vaikeaksi. Virhemaksun saajan olisi haettava muutosta kirjallisesti, ja hänen olisi pystyttävä todistamaan itsensä syyttömäksi. Virhemaksun kirjoittaneella poliisilla ei olisi velvollisuutta todistaa syyllisyyttä eikä edes sitä, että maksun perusteena oleva rikkomus on oikeasti tapahtunut. Lisäksi muutoksenhaku olisi maksullista. Tuomariliiton mukaan tarkoitus näyttää olevan käytännössä estää valittaminen.

Jos hallitus oikeasti esittelee tällaisen lainsäädännön eduskunnalle, niin siinä tapauksessa meillä on hallitus, joka ei piittaa edes oikeusvaltion perusperiaatteista. Aiemmin hallitus on kunnostautunut vain hakkaamalla päätään perustuslakiin, mutta nyt se aikoo mennä vielä pitemmälle.

Ja kaikki vain sakkorahojen takia. Tämä Tuomariliiton lausunnon lause on paljon puhuva:

– Hallituksen esitysluonnos jatkaa valitettavaa lainsäädännön kehityskulkua, jossa valtion säästötarpeet määrittävät lopputuloksen.

Näin oikeusvaltiota murennetaan pala palalta. Hallituksen toiminnalle kuvaavaa on, että edes oikeusministeriö ei pidä lakiesitystä pahana. Jos tälle tielle lähdetään, niin mikään ei estä säätämästä yhä uusia lakeja, joiden mukaan epäillyn on todistettava syyttömyytensä muissakin kuin liikennerikkomuksissa.

Jos tällainen lakiesitys annetaan ja se vieläpä hyväksytään, niin tie on auki mielivallalle, jota Ari Pirttisalo ennakoi Pahkasikaan vuonna 1983 piirtämässään sarjakuvassa Renkkainen. Siinä Reinikaisen näköinen, mutta vähemmän sympaattinen konstaapeli Renkkainen opasti nuorempaa kollegaansa keräämään rahaa uuteen kahvinkeittimeen.

renkkainen 1

RENKKAINEN 2

Kuvat: Pahkasika 1983/Ari Pirttisalo: Renkkainen

Nyt moni sanoo, että liikennevirhemaksulta välttyy, kun noudattaa lakia ja asetuksia. Totta, mutta mitäs sitten tehdään, jos sattuu kohdalle Renkkainen?

Horjuva oikeusvaltio

Oikeusvaltiossa jokaisen pitää voida luottaa siihen, että kaikki viranomaiset toimivat lain ja hyvän hallintotavan edellyttämällä tavalla viivyttelemättä, tasapuolisesti ja lakia noudattaen. Ketjun on oltava aukoton alimmasta virkamiehestä ylimpään valitusviranomaiseen ja oikeusasteeseen. Meillä on totuttu luottamaan oikeusvaltioon, mutta viime aikoina luottamus on alkanut säröillä.

Toimeentulotuen perusosan myöntämisen siirto Kelalle ei sujunut kuten olisi pitänyt. Suuruudenhulluuksissaan Kela kuvitteli voivansa hoitaa itselleen ihan uuden tehtävän puolella siitä käsittelijämäärästä, joka asiaa hoiti kunnissa. Seurauksena Kela ruuhkautui alkuvuodesta pahasti, ja joutuu nyt maksamaan viivästymiskorvauksia. En tosin tiedä paljonko pienet korvaukset auttavat niitä, jotka ennättivät menettää luottotietonsa, asuntonsa tai lääkkeiden puuttumisen takia peräti henkensä.

Nyt Kela lienee saanut käsittelyajat lyhennettyä suunnilleen lain vaatimaan seitsemään arkipäivään. Syytä kerskailuun ei kuitenkaan ole, sillä lain mukaan hakemukset pitää käsitellä viivyttelemättä. Seitsemän arkipäivää on ehdoton yläraja, joten käsittelyssä pitäisi päästä huomattavasti lyhyempään aikaan.

Ylikuormittunut maahanmuuttovirasto Migri on toinen ongelmatapaus. Turvapaikanhakijoiden avustajina toimivat lakimiehet ovat havainneet pahoja puutteita tulkkauksessa ja jopa vastineiden antamisessa valitusasioissa. Vastineen puuttuminen on yksi valitusperuste lisää ylempään oikeusasteeseen, joten puutteellisella toiminnallaan Migri vain kuormittaa järjestelmää.

Migrin päätösten tehtailusta valmiin mallin mukaan on kerrottu täällä. Tulkkipalvelujen ongelmat näyttäisivät olevan peräisin kilpailuttamisesta. Migrillä ei tietenkään ole eikä voikaan olla omia tulkkeja kaikkiin kieliin, joten se on ulkoistanut tulkkaamisen yksityisille firmoille. Tulkkaussopimukset on kilpailutettu, ja voittajia ovat halvimman tarjouksen tehneet. Halvin tarjous perustuu tietysti halvimpaan työvoimaan, jonka ammattitaito saattaa olla hyvinkin heikko. Halvalla saa harvoin laatua.

Migrin ylikuormittumisesta kertoo paljon 47 vuotta Suomessa asuneen huippuviulisti Yoshiko Arain joutuminen byrokratian myllyyn. Oikeusvaltiossa kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, joten hänen tapauksensa kertoo liiankin paljon nykytilasta.

Tähän kun vielä lisätään tieto siitä, että Itä-Suomessa poliisia joutuu odottamaan kiireellisissäkin tapauksissa 20 minuuttia, niin usko yhdenvertaisesti ihmisiä kohtelevaan oikeusvaltioon alkaa olla koetuksella. Oikeusvaltio on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Se lenkki näyttää olevan pettämässä, ja silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät ensimmäisenä.

Justitia_4

 

Viivästymistä ja hutilointia

-Migrin virkamiehet toimivat virkavastuulla, joten heidän on noudatettava lakia eivätkä he tee virheitä!

Näin kommentoi joku Migrin tekemiä päätöksiä kritisoivaa juttuani. Sanoin silloin, että jostain kumman syystä samat ihmiset, jotka haukkuvat Kelan toimeentulotukipäätöksiä tekevät virkamiehet maanrakoon, uskovat Migrin virkamiesten noudattavan lakia pilkulleen ja erehtymättömästi.

Kaikki virkamiehet ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Jos niitä virheitä alkaa kasaantua kovin paljon yhteen paikkaan, niin silloin on jotain vialla. Jotain on vialla sekä Kelassa että Migrissä. Kela on rikkonut avoimesti lain kirjainta koko alkuvuoden, kun toimeentulotukipäätökset ovat viivästyneet yli lain salliman seitsemän arkipäivän. Nyt Kela rikkoo lain henkeä, kun se iloitsee seitsemän päivän rajan saavuttamisesta. Seitsemän päivää on ehdoton yläraja, ja lain mukaan päätös on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.

Viivästystä on selitetty yllättävällä tilanteella, kun Kela ei ollut varautunut hakemusten suureen määrään. Kelan varautumattomuus on totta, mutta yllätyksenä hakemusten määrä ei voinut tulla. Kelassa vain ajateltiin, että niinkin monimutkainen asia kuin perustoimeentulotuki hoidetaan pelkällä rutiinilla, ja kyllähän köyhät joutavat odottelemaan.

Migrin tilanne näyttää olevan vielä pahempi. Hallinto-oikeudet ovat palauttaneet alkuvuodesta neljä prosenttia turvapaikkavalituksista uudelleen käsiteltäväksi. Migri perustelee hutilointiaan kiireellä ja kokemattomuudella. Laitetaanpa vielä tähän Ylen uutiseen  liittyvä kuva.

yle

Palauttaminen uuteen käsittelyyn on oikeuden antama vakava huomautus siitä, että asia on valmisteltu ja päätetty puutteellisesti. Kiire ja kokemattomuus eivät ole juridisesti päteviä selityksiä puutteellisille päätöksille milloinkaan. Kun  huolimattomuus alkaa näyttää suorastaan viranomaisen tavalta toimia, niin silloin viranomaisessa on jotain pahasti vialla. Migri näyttää luottavan siihen, että kyllä hallinto-oikeus sitten väärän päätöksen korjaa. Palauttaminen kuitenkin vain lisää entuudestaan Migrin työtaakkaa, sillä koko asia on tutkittava uudelleen. Helpompaa olisi ollut tutkia asia kunnolla heti.

Hallinto-oikeuksen ruuhka puolestaan on osittain hallituksen esittelemien ja eduskunnan hyväksymien lakien syytä. Kesällä 2016 lyhennettiin valitusaikaa Migrin päätöksistä ja heikennettiin turvapaikanhakijoiden oikeusavun saamista. Hallinto-oikeuksien resursseja ei kuitenkaan lisätty, vaan hallitus kuvitteli tyypilliseen tapaansa asian olevan hoidettu lakia muuttamalla. Siinä samalla murrettiin myös perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä.

Toimeentulotukiasiakkaat odottelevat nälkäisinä myöhässä olevaa viimesijaista etuuttaan ja turvapaikanhakijoille tehtaillaan kielteisiä päätöksiä vapaasti vasemmalla kädellä silmät kiinni. Vastuulliset virkamiehet kiemurtelevat vaivaantuneina ja ministerit sanovat luottavansa oikeusvaltion toimintaan, mutta kukaan ei aio tehdä asioille mitään.

Miksi taas rinnastin toimeentulotuen saajat ja turvapaikanhakijat? Siksi tietenkin, että olen jo kauan sanonut, että mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, niin se sama voidaan tehdä mille tahansa toiselle ihmisryhmälle. Oikeusvaltion periaatetta murennetaan poliittisten intohimojen takia. Turvapaikanhakijoilla harjoiteltiin, nyt ovat vuorossa köyhät. Saa nähdä, ketkä ovat seuraavana jonossa. Oikeusvaltio on kohta vain kaunis muisto.

***
Muistutetan taas kerran kommentoinnin säännöistä. Vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole sovittu nimimerkin käytöstä. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.