Sakkorahan tähden

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi. (Olaus Petrin Tuomarinohje 19.)

Juha Sipilän hallitus unohti tämän ajatuksen heti tuoreeltaan, kun se vuonna 2015 ilmoitti hankkivansa valtiolle lisää rahaa kaksinkertaistamalla annettujen rikesakkojen määrän ja korottamalla sakon hintaa reilusti. Kun hallitukselle selitettiin sakkojen tarkoitus ja niiden käytön sopimattomuus pelkästään fiskaalisiin tarpeisiin, niin hallitus perui aikeensa.

Hallitus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan päätti korvata rikesakon kokonaan uudella liikennevirhemaksulla. Yritys kaksinkertaistaa sakot soti rangaistusjärjestelmän periaatteita vastaan, mutta liikennevirhemaksulla hallitus aikoo kävellä koko oikeusjärjestelmän perusperiaatteen eli syyttömyysolettaman yli. Syyttömyysolettaman mukaan jokainen on syytön, kunnes hänet on laillisesti syylliseksi todettu. Liikennevirhemaksun saaja on syyllinen, kunnes pystyy todistamaan itsensä syyttömäksi.

Syyttömyyden todistaminenkin on tehty vaikeaksi. Virhemaksun saajan olisi haettava muutosta kirjallisesti, ja hänen olisi pystyttävä todistamaan itsensä syyttömäksi. Virhemaksun kirjoittaneella poliisilla ei olisi velvollisuutta todistaa syyllisyyttä eikä edes sitä, että maksun perusteena oleva rikkomus on oikeasti tapahtunut. Lisäksi muutoksenhaku olisi maksullista. Tuomariliiton mukaan tarkoitus näyttää olevan käytännössä estää valittaminen.

Jos hallitus oikeasti esittelee tällaisen lainsäädännön eduskunnalle, niin siinä tapauksessa meillä on hallitus, joka ei piittaa edes oikeusvaltion perusperiaatteista. Aiemmin hallitus on kunnostautunut vain hakkaamalla päätään perustuslakiin, mutta nyt se aikoo mennä vielä pitemmälle.

Ja kaikki vain sakkorahojen takia. Tämä Tuomariliiton lausunnon lause on paljon puhuva:

– Hallituksen esitysluonnos jatkaa valitettavaa lainsäädännön kehityskulkua, jossa valtion säästötarpeet määrittävät lopputuloksen.

Näin oikeusvaltiota murennetaan pala palalta. Hallituksen toiminnalle kuvaavaa on, että edes oikeusministeriö ei pidä lakiesitystä pahana. Jos tälle tielle lähdetään, niin mikään ei estä säätämästä yhä uusia lakeja, joiden mukaan epäillyn on todistettava syyttömyytensä muissakin kuin liikennerikkomuksissa.

Jos tällainen lakiesitys annetaan ja se vieläpä hyväksytään, niin tie on auki mielivallalle, jota Ari Pirttisalo ennakoi Pahkasikaan vuonna 1983 piirtämässään sarjakuvassa Renkkainen. Siinä Reinikaisen näköinen, mutta vähemmän sympaattinen konstaapeli Renkkainen opasti nuorempaa kollegaansa keräämään rahaa uuteen kahvinkeittimeen.

renkkainen 1

RENKKAINEN 2

Kuvat: Pahkasika 1983/Ari Pirttisalo: Renkkainen

Nyt moni sanoo, että liikennevirhemaksulta välttyy, kun noudattaa lakia ja asetuksia. Totta, mutta mitäs sitten tehdään, jos sattuu kohdalle Renkkainen?

Sananvapaus ja käytöstavat

Perussuomalaiset etsivät kunnallisvaaliehdokkaita sananvapauden teemalla. Sananvapaus on kuulemma rikki ja se pitää korjata.

16114449_10210929067677719_8809610214853158872_n

En tiedä millaista sananvapautta tässä haetaan kunnanvaltuustoihin. Ainakin yhdessä kunnassa on kunnanhallituksessa nimitelty virkamiestä räkänokaksi ja käsketty hänen tukkia turpansa. Toisessa kunnassa valtuutettu on kokouksessa moksauttanyt nyrkillä mahaan toisen puolueen valtuutettua.

Tänään oikeus antaa päätöksen perussuomalaisten nuorten entisen puheenjohtajan ja nykyisen kunnallisvaaliehdokkaan Sebastian Tynkkysen sanomisista. Olipa päätös millainen tahansa, niin en aio sitä kommentoida. Luotan siihen, että oikeus tuomitsee tai jättää tuomitsematta lakikirjan mukaan, ei Tynkkysen oikeudessa esittämän uhrinäytelmän perusteella. Oikeudenkäynti ei ole käsikirjoitettua tosi-tv:tä, joten hyväkin näytelmä saattaa mennä hukkaan.

Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja ja kansanedustaja Lea Mäkipään avustaja Terhi Kiemunki aikoo valittaa tuomiosta, jonka hän sai oman esitutkintapyyyntönsä perusteella. Hän vetoaa siihen, että muualla maailmassa puhutaan samalla tavalla kuin hän on puhunut ja että kyse oli pelkästä poliittisesta retoriikasta.

Hänelle voin siteerata Olaus Petrin tuomarinohjeita:

Paha tapa älköön ketään auttako, se on: ei kukaan voi asiaansa sillä auttaa, että sanoo monta olevan, jotka tekevät samoin kuin hän on tehnyt, koska se, mitä hän tehnyt on, havaitaan olevan vastoin lakia. 

Nyt kun sananvapautta ruvetaan korjaamaan valtuustoissa, niin kannattaisi muistaa myös valtuuston toimivalta. Yhdessäkään Suomen kunnanvaltuustossa ei säädetä lakeja uusiksi eikä myöskään muuteta tuomioistuinkäytäntöjä. Kuntalain 69 §:n 2 momentissa opastetaan hyvään käytökseen:

Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla.

Tällä pitäisi pärjätä ja sananvapaus on edelleen jokaisella. Jokaisella on myös vastuu sanomisistaan ja jos jonkun on mahdotonta kommunikoida muuten kuin solvaamalla tai uhkailemalla, niin hän ei ole oikea henkilö valtuustoon. Ylilyönnit käsitellään edelleen oikeudessa.

Ei sananvapaus ole rikki, vain käytöstavat ovat joiltain hukassa. Koulukiusaaja uhriutuu ja kantelee heti, jos joku asettuu häntä vastaan. Tuo löi takaisin. Valituksellaan hän häiritsee kaikkien muiden työskentelyä oikein asioiden parissa. Hän häiritsee myös omia kavereitaan.

sananvap

 

Ydinosaamista

Jokainen tekee sitä, mitä parhaiten osaa. Ikävä kyllä nykyiset poliittiset päättäjät osaavat tehdä monenlaisia asioita, mutta kelvollista politiikkaa eivät osaa. He eivät edes tunne perustuslakia, saati sitten muuta lainsäädäntöä tai yleisiä oikeusperiaatteita. Jääviyskysymykset ovat heille käsittämättömiä ja rikostuomiokin  on joillekin vain keino saada lisää ääniä.

Maan hallitus päätti kaksinkertaistaa valtion saamat sakkotulot päivä- ja rikesakkojen roimalla korotuksella. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen, koska valtiontalouden sopeuttamistoimia ei voida sellaisenaan pitää hyväksyttävänä syynä säätää tällaisia muutoksia rangaistusjärjestelmään. Suomeksi sanottuna sakkojen tarkoitus ei ole valtion tulojen maksimointi. Niinpä hallitus peruu tämän esityksensä ja korottaa sakkoja huomattavasti aiottua vähemmän.

Jos hallituksessa olisi edes yksi juristi, niin hän olisi voinut kertoa tämän heti. Jo Olaus Petrin 1530-luvulta peräsin olevissa tuomarinohjeissa se sanotaan:

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahan tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo olla ennemmin rikkomattomana kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi.

Lakiesitysten antaminen ei ainakaan ole maan hallituksen ydinosaamisaluetta, mutta lobbaaminen näyttää olevan lähellä pääministerin sydäntä. Viime helmikuussa hän lobbasi menestyksekkäästi Intiassa yritystä, josta hänen lapsensa omistavat siivun.

Annan puheenvuoron Fb-kaverilleni Igor Virtakankaalle:

Annas kun arvaan. Sipilällä ei ollut mitään tietoa siitä, että matkalla oli mukana hänen lastensa omistama yritys. Hän ei ollut jäävi lobbaamaan diiliä perhetutun ja omien lastensa pilotoimalle yritykselle, eikä siinä ole mitään väärää, että Suomen valtio maksoi matkat sekä hommasi audienssin paikallisten päättäjien luokse, joiden kanssa keskustelemaan pääseminen olisi muuten voinut olla kempeleläisyritykselle haastavaa, mutta pääministerin siivellä ovet aukesivat.

Tässä on kyse ainoastaan median ajojahdista ja heti kun jollain on vähän massia päällä, niin alkaa joku läski vinkuu.

pentti-koyri

Pääministerin tuohtumusta odotellessamme voimme vilkaista Tampereen perussuomalaisten kunnallisvaalistrategiaa. He lähtevät vaaleihin liputtamalla avoimesti lain rikkomisen puolesta. Yhdistyksen puheenjohtaja Terhi Kiemungin saamaa rikostuomiota pidetään vaalitäkynä, jonka odotetaan tuovat paljon ääniä. Kiemungin itse itsestään tekemän esitutlkintapyynnön seuraksena annettua rangaistusta pidetään poliittisena ja samalla uhataan poliittisia vastustajia tulevilla poliittisilla oikeudenkäynneillä.

15965549_10211575551934379_4096072804985134421_n

Odotettavissa lienee kansantuomioistuimia, kunhan ”iso laiva kääntyy”.

Tuomioistinten toiminnan väittäminen poliittisesti värittyneeksi on erityisesti näiden rikoksista tuomittujen suosiossa. He eivät suostu ymmärtämään rikkoneensa lakia ja saaneensa lakiin perustuvan rangaistuksen. Tällainen toiminta kertoo luonteen alhaisuuden lisäksi poliittisesta opportunismista. Lisäksi se kertoo täydellisestä piittaamattomuudesta lain säännöksistä.

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Siten, että politiikkaan on pesitytynyt valtakunnan ylintä johtoa myöten ihmisiä, joiden ydinosaamisaluetta on tunarointi.

***

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Ihminen ja perustuslaki

Jos joku on laittomasti maassa, niin tulkitaanko heidät silloin jokaiseksi? […] Perustuslakia voisi täydentää siten, että toimeentulo rajattaisiin koskemaan laillisesti maassa oleskelevia.  (Kansanedustaja Laura Huhtasaari, PS)

Minusta hyväksyttävä syy evätä toimeentulotuki on tuomioistuimen oikeusvaltiossa antama lainvoimainen päätös ja se että ihminen on laittomasti maassa. Perustuslakiin pitäisi lisätä, että ”jokainen joka on laillisesti maassa”, jotta pääsisimme tästä ikuisesta tulkintaongelmasta. […] Onko joidenkin tulkinta siis se, että vaikka tänne tulisi miljoonia ihmisiä ja he olisivat täällä laittomasti, niin meidän pitää heidät elättää hamaan tappiin asti? Millähän rahalla ja mikä kaaos täällä sen jälkeen olisi? Minulle tulee mieleen vanha tuomarin ohje: ”mikä ei ole kohtuus ei voi olla lakikaan”. (Kansanedustaja Leena Meri, PS)

Nämä esimerkit kertovat, että joillain perussuomalaisten kansanedustajilla on sellainen perustuslaillinen ongelma, että he eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää perustuslain merkitystä muun lainsäädännön perustana. Timo Soini väläytti eilen perustuslakituomioistuinta valvomaan lakien perustuslainmukaisuutta, mutta hänen oman puolueensa kansanedustajat haluavat kävellä perustuslain yli silloin, kun se estää heidän politiikkaansa. Perustuslaki kelpaa heillekin silloin, kun se palvelee heitä. He haluavat valita milloin perustuslaki on voimassa ja milloin ei.

Laura Huhtasaari sanoo suoraan, että toimeentulon ei pitäisi koskea jokaista. Ajatelkaapa tätä vähän aikaa: kaikilla ihmisillä ei pitäisi olla oikeutta tulla toimeen. Leena Meri sanoo ihan samaa, mutta juristina muotoilee sanottavansa paremmin. Hänkin on sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä ei pitäisi olla oikeutta tulla toimeen.

Perustelut ovat taas ne vanhat. Entä jos tänne tulee miljoona ihmistä? Onko Suomi koko maailman sosiaalitoimisto? Tätä samaa saa lukea joka ikinen päivä.

Tänne ei ole tulossa miljoonaa ihmistä eikä Suomen perustuslaki koske kaikkia maailman ihmisiä. Se koskee vain niitä, jotka kulloinkin ovat Suomen lainsäädännön vaikutuspiirissä. Ja perustuslaki koskee nimenomaan ihmisiä, ei Suomen kansalaisia tai maassa laillisesti oleskelevia ulkomaalaisia. Vaatimukset perustuslain raajaamiseksi koskemaan vain tiettyjä ihmisiä tarkoittavat käytännössä sitä, että ne muut eivät sitten enää ole ihmisiä.

Sekä Huhtasaari että Meri vetoavat vanhaan tuomarinohjeeseen: Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.

1530-luvulta peräisin olevat Olaus Petrin tuomarinohjeet eivät ole säädännäisoikeutta, sillä niitä ei ole koskaan hyväksytty eduskunnassa laiksi. Yksin niillä ei edes tuomari voi perustella päätöstään, vaan ne ovat vain hyödyllinen työkalu tuomarin juridisen ajattelun ohjeeksi. Tuomarinohjeet eivät anna jokaiselle halukkaalle oikeutta poiketa laista tai peräti perustuslaista vain sillä perusteella, että laki ei satu miellyttämään ja on siksi kohtuuton.

Varsinkin juuri tätä yhtä tuomarinohjeiden kohtaa käytetään yleisesti väärin silloin, kun halutaan  perustella jonkin itselle epämieluisan lainkohdan sivuuttamista. Ainakin Meren juristina on pakko olla tietoinen tuomarinohjeiden merkityksestä, samoin kuin myös perustuslain asemasta muun lainsäädännön perustana. Hänen on tiedettävä myös se, miksi perustuslakiin otettiin juuri sana ihmisiä sen sijaan, että olisi puhuttu Suomen kansalaisista tai maassa laillisesti oleskelevista. Ihmisarvolla ja perusoikeuksilla ei ole liukusäädintä, vaan ne joko ovat kaikilla täysimääräisenä tai sitten eivät ole.

Perustuslaki on säädetty suojelemaan demokratiaa ja kaikkia ihmisiä juuri niiltä, jotka haluvat asentaa tämän liukusäätimen. Jostain kumman syystä he eivät kuitenkaan tee konkreettista aloitetta perustuslain muuttamiseksi, vaan ainostaan nakertavat lainsäädännön kivijalkaa.

Vihapuhe ja tuomarinohje

Seuratessani television Vihailtaa toisella korvalla havahduin siihen, kun joku sanoi, ettei Suomen lainsäädäntö tunne termiä vihapuhe. Näin ollen vihapuhetta ei ole olemassakaan. Jotenkin näin se ajatus meni ja tähän väitteeseen törmää yllättävän usein.

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että lakiin on tai pitäisi olla kirjattuna kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä.  Näin tuomarit eivät pääsisi tulkitsemaan lakia omien salattujen tarkoitusperiensä ja mielinouteidensa mukaisesti.

Ainoa ongelma tässä ajattelussa on, että se on mahdotonta. Kukaan ei koskaan pysty laatimaan sellaista lakia, johon olisi ennakolta kirjattu kaikki mahdolliset tilanteet ja ratkaisu niihin. Saksassa tätä yritettiin 1800-luvulla, mutta ajatuksesta jouduttiin luopumaan. Laista tuli järjettömän pitkä ja yksityiskohtainen. Siihen jouduttiin muistaakseni kirjaamaan jopa sellainen pykää, että mikä koskee lankkuaitaa, koskee myös pistoaitaa. Tarkoituksena oli näet estää ihan kaikki laintulkinta.

Eihän tällaisesta lainsäädännöstä mitään tule. Kasuistisen lainsäädännön suurin ongelma on ihmisten kekseliäisyys ja elämän arvaamattomuus. Laki koskee vain täsmälleen sitä, mitä siihen on kirjoitettu ja kaikki tulkinta on kiellettyä. Niinpä se, mikä koskee lankku- ja pistoaitaa, ei koske pensas- tai piikkilanka-aitaa, ellei näin ole nimenomaan sanottu.

Yittäkääpä itse kirjoittaa mitä tahansa tekstiä sellaiseksi, että sitä ei voi eikä saa tulkita. Sehän ei onnistu edes Jussi Halla-aholta, joka sentään on kielitieteen tohtori.

Tulkintaa siis tarvitaan ja siihen on olemassa yhä vieläkin yleispätevä Olaus Petrin tuomarinohje jo 1530 -luvulta. Suosittelen kaikkia vähänkän kiinnostuneita sen lukemaan. Sen 11 § kertoo erään keskeisimmän tulkintaohjeen, jota kannattaa käyttää tässä vihapuheasiassa. Siellä sanotaan näin:

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.

Tällä ohjeella päädytään seuraavaan ajatteluun: Lakikirja ei tosiaan tunne vihapuhetta rikosnimikkeenä, joten epämääräisestä vihapuheesta ei voi rangaista. Sen sijaan laki tuntee termit kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Näistä voidaan tuomita, joten ne nyt ainakin ovat sitä kiellettyä vihapuhetta. Sen lisäksi laki antaa viestin, että lain hengen mukaan myöskään muunlainen vihapuhe ei ole suotavaa, vaikka siitä ei rangaistakaan.

Oikeastaan Uuden Suomen bloggaaja Erkki Perälä kiteytti eilen koko asian paljon paremmin. Hänen mukaansa sananvapaus juridisena määritelmänä tarkoittaa sitä, että julkinen valta ei pidätä tai vangitse ketään mielipiteiden takia, ellei lakia suoranaisesti rikota. Sen sijaan sananvapaus ei suojele ääliömäisiä mielipiteitä julkiselta kritiikiltä.