Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

 

Näin meitä hämätään

-Kaikkien työpanoksen tulee olla käytettävissä, kun sosiaaliturvaa uudistetaan. Mitä pienempi määrä antaa työpanoksen, sitä enemmän muut maksavat veroja. Siksi työpanoksen pitää olla käytettävissä.

Tällaisen viisauden on sanomalehden mukaan lausunut valtiovaraininisteri Petteri Orpo eilen Suomi-areenan keskustelussa. Suomi-areenahan on se jokakesäinen Porissa pidettävä kokoontuminen, jossa kaikki silmäätekevät ja sellaisena itseään pitävät lätisevät asioita, joita kukaan ei enää syksyllä muista.

Kannattaisi kyllä muistaa, sillä nämä Orpon sanat paljastavat perustavaa laatua olevan vian hallituspuolueiden ajattelussa. Se vika on pelkästä työstä puhuminen. Palkka unohdetaan kokonaan. Erityisen oireellista on, että ministeri sanoo tällaista puhuessaan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta.

Jos Orpo tarkoittaa kaikkien päättäjien ja asiantuntijoiden osallistumista uudistustyön suunnitteluun, niin hyvä. Ei hän kuitenkaan tarkoita sitä, sen paljastaa toinen lause. Hän tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvaa saavien on tehtävä työtä sosiaaliturvan vastineeksi. Palkkaa heille ei anneta, joten palkkatyössä olevien verorasitus ei laske yhtään. Sosiaaliturva maksetaan edelleen heidän maksamistaan veroista. Kaikkien työpanos on käytettävissä, mutta vain osa saa työstään palkkaa.

Orpo siis puhuu työpanoksen antamisesta, mutta unohtaa palkan maksamisen. Tässä ei ole mitään uutta, sillä näillä puheilla halutaan miellyttää niitä vielä toistaiseksi työstään palkkaa saavia, jotka eivät ymmärrä sahaavansa omaa oksaansa vaatimalla työn tekemistä sosiaaliturvan vastineeksi. Kun samaan lauseeseen sotketaan työpanos ja veronmaksu, niin ajatus tuntuu järkevältä. Se on järkevä kuitenkin vai silloin, kun puhutaan vain palkkatyötä vastaan annettavasta työpanoksesta.

Vielä kerran: Jos kaikki antavat työpanoksen, mutta vain osa saa palkkaa, niin sosiaaliturva on kyllä uudistettu, mutta se maksetaan edelleen palkkaa saavien maksamilla veroilla. Loput ovat orjia, joiden työstään samaa korvausta sanotaan sosiaaliturvaksi. Sosiaaliturva ei ole palkkaa, eikä siitä kerry eläkettä eikä lomaoikeutta. Se on tarkoitettu vain hengissä pysymiseen, ei elämiseen.

Näin meitä hämätään uskomaan, että hallitus olisi oikeasti uudistamassa sosiaaliturvaa parempaan suuntaan. Tosiasiassa kyse on vain vastikkeellisesta tai osallistavasta sosiaaliturvasta tai osallisuustulosta. Nimike näkyy vaihtuvan sitä mukaa, kun entinen suunnitelma paljastetaan palkattomaksi orjatyöksi. Siinä halutaan pelkkä työpanos, mutta unohdetaan palkka ja siitä maksettavat verot kokonaan.

Tämä hallitus on taatusti huonoin mahdollinen uudistamaan sosiaaliturvaa. Sillä ei ole mielessään mikään muu kuin palkattoman työn teettäminen.

Perusturvasta palveluspakkoon

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen esittää ratkaisuksi työttömyysongelmaan vastikkeellista työttömyysturvaa, osallisuustuloa, joka olisi laajempi kuin esimerkiksi professori Heikki Hiilamon aiemmin esittämä malli. Jo ennen virkaansa astumista vuoden vaihteessa Aaltonen sanoi, että hän haluaisi lakkauttaa vastikkeettoman sosiaaliturvan.

Pääministeri Juha Sipilä on vähän sinnepäin kallellansa kuin Leppäsen Preeti, mutta tapansa mukaan ei ihan suoraan myönnä kannattavansa ajatusta. Hänen mukaansa on totuttava siihen, että työ ja sosiaaliturva sekoittuvat.

”Erilaisia aktivointeja ollaankin tehty. Se on oikea suunta. Todennäköisesti toimeentulo muodostuu jatkossa osalla suomalaisista sillä tavalla, että siinä on osa perustulotyyppistä ja erilaisista työtehtävistä muodostuvaa lisää päälle.”

Vuosina  1664-1883 maassamme oli kiellettyä niin köyhyys, kerjääminen kuin työttömyyskin. Järjestelmän nimi oli palveluspakko, ja se perustui työvoimapulaan. Sen jälkeenkin työttömiä pidettiin kurissa irtolaislainsäädännöllä, joka salli ihmisen sijoittamisen laitokseen pelkällä hallinnollisella päätöksellä.

Muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan jokaisella on ollut oikeus perusturvaan ilman velvoitteita, mutta ei koskaan ilman kontrollia. Työttömän on pitänyt ilmoittautua säännöllisesti viranomaisille ja toimeentulotukea saavan on pitänyt jatkuvasti todistaa olevansa köyhä.

Nyt meillä on suurtyöttömyys, jota päättäjämme ovat ruvenneet hoitamaan samalla lääkkeellä kuin 1600-luvulla työvoimapulaa. Tosin sillä erolla, että nykyisin työttömät velvoitetaan tekemään työtä ilman palkkaa. Järjestelmää kutsuttiin ensin vastikkeelliseksi sosiaaliturvaksi, mutta koska se haiskahti liikaa pakkotyöltä, niin ruvettiin nopeasti puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta. Se on näköjään nimetty taas uudelleen, ja nyt puhutaan osallisuustulosta. Sosiaaliturva on jo nimetty tuloksi, joten on ihan loogista, että sen saamiseksi ruvetaan vaatimaan työn tekemistä. Sitten voitaisiinkin jo puhua palveluspakosta tai pakkotyöstä, mutta ei tietenkään puhuta.

Tämä kaikki on sitä yhtä ja samaa sosiaaliturvan paradigman muutosta, jota on ajettu kuin käärmettä pyssyyn jo monta vuotta. Se tarkoittaa työn tekemistä pelkkää sosiaalietuutta vastaan. Tästä palkattomasta työstä kieltäytyvän etuutta halutaan pienentää rangaistukseksi. Palveluspakon aikana työtä välttelevä otettiin kiinni ja ruoskittiin, tulevaisuudessa häntä tullaan sivistyneesti pitämään nälässä.

Meille on palkattu sosiaalietuuksista vastaavan laitoksen johtoon henkilö, joka haluaa tehdä etuuksista vastikkeellisia. Työttömistä tietenkin aloitetaan, mutta mikään ei estä tulevaisuudessa laajentamaan velvoitteita myös sairaisiin ja eläkeläisiin. On niin tehty ennenkin. Sata vuotta sitten jokaisen köyhänapua saavan ja vaivaistalon asukkaan piti tehdä  hyödyllistä työtä ikään tai terveyteen katsomatta. Joka ei työtä tee, ei sen pidä leipää syömän.

Kun näin sujuvasti ollaan menossa ajassa taakepäin, niin varmaan kohta huomamme noudattavamme myös vuoden 1795 palkollissääntöä:

Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin.

Vastikkeellisen sosiaaliturvan paluu

Työministeri Jari Lindström torjuu työelämäkokeilua vastaan suunnatun kritiikin. Hänen mukaansa kokeilulla on tarkoitus korvata epäonnistuneeksi todettu kuntouttava työtoiminta.

-Tätä tarjottaisiin sellaisille työttömille, joiden toimintakyky ei mahdollista suoraa työllistymistä tai osallistumista muihin julkisiin työvoimapalveluihin, Lindström sanoo Uuden Suomen haastattelussa. Lindströmin mukaan kokeilulla ei missään tapauksessa ole tarkoitus korvata palkkatyötä, vaan se on työelämässä tapahtuvaa sosiaalista kuntoutusta.

Kyse on siis määräaikaisesta työelämäkokeilusta, jossa pitkäaikaistyöttömät työskentelisivät työttömyystuen turvin kunnissa tai yrityksissä 4–8 tuntia päivässä korkeintaan viitenä päivänä viikossa 0,5–1 vuoden ajan. Työtön saisi työmarkkinatuen päälle yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Lähdetäänpä taas perkaamaan asiaa. Lindströmin mukaan kokeilulla ei korvata palkkatyötä, vaan se olisi tarkoitettu sellaisille työttömille, joiden toimintakyky ei mahdollista suoraa työllistymistä tai osallistumista muihin julkisiin työvoimapalveluihin. Tämä vastaa täsmälleen sitä, mitä on säädetty kuntouttavasta työtoiminnasta, jonka ministeri itsekin toteaa toimimattomaksi. Ihan yleisesti on tiedossa, että kunnat käyttävät kuntouttavaa työtoimintaa johdonmukaisesti väärin. Siihen ei ohjata pelkästään varsinaista kohderyhmää eli sosiaalista kuntoutusta tarvitsevia, vaan sillä siivotaan työttömyystilastoja ja säästetään kunnan osuutta työmarkkinatuesta eli ns. sakkomaksua. Lisäksi kunta saa 10,09 euroa päivässä jokaisesta toimenpiteeseeen ohjatusta.

Lindström uskoo, että työelämäkokeilu jotenkin toisi tähän muutoksen ja kokeiluun ohjattaisiin vain sosiaalista kuntoutusta tarvitsevia. Minä en usko. Eivät kunnat rupea noudattamaan tätä uutta lakia, kun ne eivät ole noudattaneet entistäkään. Ihan sama siivoaminen ja säästäminen tulevat jatkumaan. Uuden kokeilun ansiosta se on vielä helpompaa kuin ennen, sillä Te-toimistot eivät enää osallistu aktivointisuunniteman laadintaan, vaan sen laativat kunta ja työtön yhdessä. Myös työelämäkokeilua koskevan sopimuksen laativat kunta ja työtön kahdestaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työtön kutsutaan kunnan työllistämisasioista vastaavan henkilön puheille allekirjoittamaan aktivointisuunnitelma ja kokeilusopimus. Sen jälkeen tie vie kunnan omaa risusavottaan, sillä yritykset eivät halua ongelmatapauksiksi virallisesti luokiteltuja ihmisiä. Ja niiitä ongelmatapauksiksi luokiteltuja ovat sitten ihan kaikki työttömät.

Miten niin kaikki? Siten niin, että työelämäkokeilussa on ihan sama valuvika kuin kuntouttavassa työtoiminnassakin. Laki on ristiriidassa itsensä kanssa. Lakiin on kirjoitettu, että se ei koske terveitä ja työkykyisiä. Samaan lakiin on kirjoitettu myös, että se nimenomaan koskee kaikkia työttömiä pelkän työttömyysajan perusteella. Näin leimataan kaikki pitäaikaistyöttömät alkoholi- ja elämänhallintaongelmaisiksi.

Tästä päästäänkin perimmäiseen syyhyn eli Lindströmin mainitsemaan Heikki Hiilamon työryhmän raporttiin, johon uusi kokeilu perustuu. Kyse on sosiaalipoliitikan paradigman muutoksesta eli osallistumistulosta. Se tarkoittaa lyhykäisyydessän sitä, että sosiaalietuuksien saamiseksi on tehtävä työtä. Tämä osallistumistulo puolestaan on viime hallituskaudella sosiaali- ja terveysministerinä toimineen Paula Riskon lempilapsi vastikkeellinen sosiaaliturva, jota häveliäisyyssyistä ruvettiin kutsumaan osallistumistuloksi.

Näin päästiin uuden työelämäkokeilun juurille. Kyseessä on sosiaaliturvan vastikkeellisuus, jota taas kerran ollaan ujuttamassa sisään järjestelmään kauniiden puheiden säestyksellä. Toivottavasti myös ministeri Lindström on huomannut tämän.

Ainakin sen hän on huomannut, että kuntouttavasta työtoiminnasta ei nousta koskaan työelämään. Ei tulla nousemaan myöskään työelämäkokeilusta, joka on täsmälleen sama paska eri paketissa.

14355132_1119351354777109_8831352906236327386_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Köyhyyttä ja hanurimusiikkia

Muistan vielä ajan, jolloin maan hallitukset olivat sodassa köyhyttä vastaan. Nykyinen hallitus on sodassa köyhiä vastaan. Köyhät ovat hallituksen mielestä laiskoja ja työtä vieroksuvia, joten heidät on saatava olemattomiin töihin tekemällä heidän elämänsä sietämättömäksi.

Hallituksen puoliväliriihen päätökset olivat juuri sitä, mitä tältä hallitukselta voi odottaa. Asumistuen indeksi muuttuu vuokraindeksistä elinkustannusindeksiksi ja asumistukeen tulee myös vuokrakatto, joka leikkaa asumistukea. Näin vuokrat kuulemma alenevat.

Hallitus siis oikeasti kehuu laskevansa vuokria alentamalla asumistukea eli sitä rahaa, jota tarvitaan vuokraan. Asumistuen määrästä päätettäessä on jo käytössä vuokrakatto eli enimmäisasumismenot, joiden ylittävältä osalta tuen saajat maksavat vuokransa kokonaisuudessaan itse. Ihan samanlaiset enimmäisasumismenot ovat käytössä myös toimeentulotukilaskemissa. Köyhimmät joutuvat jo nyt hakemaan täydentävää toimeentuotukea asumistuen ylittäviin vuokriin.

Hallituksen päätös tarkoittaa sitä, että asukas joutuu maksamaan itse entistä suuremman osan vuokrastaan. Vuokrat eivät alene, mutta kuntien maksaman täydentävän toimeentulotuen menot tulevat kasvamaan. Hallitukselle ei tullut mieleen estää vuokrien nousua säätämällä vuokrakatto, koska se vaarantaisi omistajien voitot.

Työttömien aktivontiin hallitus satsaa lisää 50 miljoonaa. Sen sijaan että hallitus olisi käyttänyt senkin rahan palkkatukeen, se päätti ostaa lisää kaiken maailman valmennus-, aktivointi- ja askartelukursseja. Näin kurssien leikinohjaajat työllistyvät, kurssien tarjoajat rikastuvat ja työttömyystilastot kaunistuvat, kun työttömät kirjataan hippaleikin ajaksi työllistämistoimenpiteessä oleviksi. Työttömyys johtuu palkanmaksuhaluttomuudesta, mutta hallitus katsoo tuttuun tapaansa paremmaksi kyykyttää työttömiä.

Työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei käy työttömänä ollessaan työssä. Tämä aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömän on tehtävä kolmen kuukauden aikana yksi vähintään 18-tuntinen työviikko. Tunnit voi jakaa enintään neljän viikon ajalle. Työn tekemisen voi korvata myös olemalla kolmen kuukauden tarkastelujaksolla vähintään viisi päivää niin sanotuissa työllistymistä edistävissä palveluissa, eli esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa. Nämä ovat palkattomia töitä.

Jos työtön ei näin tee, niin hänen työttömyysetuuttaan leikataan 4,65 prosenttia. Työmarkkinatukeen se tarkoittaa 30 euron leikkausta, joka siis ei hallituksen mukaan ole leikkaus. Pitää vain olla aktiivinen, niin mitään ei leikata. Pitää mennä töihin.

Köyhiltä siis leikataan, mutta onneksi ei sentään rikkailta. Yritystukiin ei tietenkään kajota.

Kulttuurista keskusteltiin jo eilen. Valtiovarainministeri Petteri Orpo ihmetteli, että kuka penteleen tollo oli mennyt hyväksymään juhlarahan aiheeksi punaisten teloituksen. Nopeasti selvisi, että se tollo oli hän itse, mutta ei se vauhtia hidastanut. Nyt ministerisalkkuja jaetaan ja kulttuuri- ja liikuntaministeriksi tulee perussuomalainen.

Vuoden 2011 eduskuntavaalikampanjassa perussuomalaiset vaativat tuen poistamista nykytaiteelta ja keskittymistä kansallista idenditeettä vahvistavaan taiteeseen. Joissain yhteyksissä muistelen Timo Soinin kehuneen kesällä laiturinnokassa kuunneltavaa haitarimusiikkia, joten sitä lienee tulossa.

Koska kulttuuriministeri päättää myös poliittisille nuorisojärjestöille myönnettävistä avustuksista, niin ehkä perussuomalaiset nuoret saavat lisää rahaa vaikkapa kirkon portailla vaipoissa konttaamisen kaltaiselle performanssitaiteelle. Siinä yhdistyy mukavasti kulttuuri ja poliittisen nuorisojärjestön tukeminen.

Meinasin linkittää tähän Severi Suhosta, mutta antaa olla. Laitan vain kuvan.

20110126-1704_jpeg_IMG_2010_00210799

 

EDIT 26.4.2017 klo 11.15: Lisätty aktiivimallia selittävät kaksi kappaletta.