Laiskat köyhät

Viettävät he päivänsä joutilaisuudessa ja työttöminä, laiskoina ja välinpitämättöminä katsellen heitä ympäröivää siveetöntä alhaisuutta. He näkevät kyllä aineellisen puutteensa, vaan että itse ovat siihen syypäät, sitä harvat heistä huomaa.

Näin kirjoitti Aamulehti vuonna 1884 vaivaistalon asukkaista.

Vuoden 1852 vaivaishoitoasetus vahvisti köyhille oikeuden saada seurakunnilta apua, mutta sen eteen oli tehtävä työtä kykyjen mukaan. Ensisijaisesti apua tarvitsevien oli määrä turvautua lähisukulaisiinsa. Periaatteessa jokaisella oli kuitenkin oikeus jonkinlaiseen elantoon.

Sitten tulivat 1860-luvun suuret nälkävuodet, ja köyhyys lisääntyi räjähdysmäisesti. Samanaikaisesti lisääntyi kritiikki köyhäinhoitoa kohtaan. Varsinkin työkykyisen oikeutta apuun pidettiin suorastaan yhteiskunnalle vaaralliselta. Vuonna 1879 annettiin uusi vaivaishoitoasetus, joka erosi hengeltään voimakkaasti vuoden 1852 asetuksesta.

Asetus korosti jokaisen työhön kykenevän miehen ja naisen velvollisuutta elättää itsensä ja perheensä. Yhteiskunnan tehtävä ei ollut huolehtia työkykyisten toimeentulosta. Uuden ajattelun mukaan köyhyyden katsottiin olevan omaa syytä. Vaivaishoito jaettiin pakolliseen ja harkinnanvaraiseen hoitoon. Kunta oli velvollinen avustamaan vain alaikäisiä, mielenvikaisia, pitkällistä tautia sairastavia sekä vanhuudenheikkoja, jotka olivat vailla toisen huoltovelvollisuutta.

Työkykyisten avustaminen oli kuntien omassa harkinnassa. Heille apua sai antaa vain työtä vastaan. Työtä eli sen ajan sosiaaliturvaa järjestettiin vuokraamalla köyhiä ja vaivaisia yksityisille palkattomaksi työvoimaksi. Kysyntä oli kova työvoimaa vaativassa maatalousyhteiskunnassa, joten palkattomat työntekijät kiinnostivat.

Käytännössä ihmiset myytiin vuosittain huutokaupalla, jolloin kunnalta vähiten elatusrahaa pyytänyt sai itselleen huutolaisen työntekijäksi.

Kuulostaako tutulta? Pitäisi kuulostaa, jos olette vähänkään seuranneet työttömyydestä ja köyhyydestä käytävää keskustelua.

Jos Aamulehden teksti muutettaisiin nykypäivän kirjoitusasuun, niin se voisi olla peräisin miltä tahansa verkon keskustelupalstalta tai jopa poliitikkojen suusta. Keskustelupalstoilla sanotaan, että työttömät makaavat laiskuuttaan kaiket päivät kotisohvalla syrjäytymässä ja litkimässä kaljaa veronmaksajien kustannuksella. Poliitikko sanoo, että työttömiä on aktoivoitava ottamaan vastuuta omasta elämästään antamalla heille mahdollisuus osallistua työelämään.

Suuntana näyttää olevan paluu 130 vuoden takaiseen, jolloin köyhät olivat itse syyllisiä köyhyyteensä ja tarvitsivat valvontaa, kuria ja ennen kaikkea työn moraalisesti ja siveellisesti jalostavaa vaikutusta. Sosiaaliturvaa moititaan liian hyväksi, jolloin on kannattavampaa olla työtön kuin ottaa vastaan huonosti palkattua pätkätyötä. Tosiasiassa sosiaaliturva on niin niin alhainen, että Suomi on saanut siitä useita huomautuksia Euroopan neuvostolta. Silti päivittäin saa lukea jonkun valitusta liian suurista ja laiskottelemaan kannustavista tuista.

Ei riitä, että aktiimallilla pakotetaan ihmisiä ottamaan vastaan muutaman tunnin pätkätöitä, joilla ei elä ja joita ei edes ole kaikille. Suuntaus on, että senkin vähäisen sosiaaliturvan eteen on tehtävä työtä. Tätä tarkoitetaan silloin, kun puhutaan työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta. Pari vuotta sitten puhuttiin vastikkeellisesta ja osallistavasta sosiaaliturvasta.

Ydinsisältö on sama kuin 130 vuotta sitten: Köyhä on itse syyllinen köyhyyteensä.

Tämä ajattelu saa kaikupohjaa niiltä, jotka katsovat olevansa omassa palkkatyössään korvaamattomia. Jonain päivänä ääni kellossa saattaa muuttua, mutta silloin se on myöhäistä.

27073052_396200170819465_5463579774014782735_n

Kuva: Facebook/Epäluottamusmies

Kovassa ytimessä

Aktiivimalli on vasta välietappi työttömyyden kovaan ytimeen pääsemiseksi. Matalapalkkainen työ on tehtävä kannattavaksi työvoimapolitiikan ja sosiaaliturvan kokonaistarkastelulla.  Kaikki työ pitää tehdä kannattavaksi uudistamalla sosiaaliturva kokonaan. 

Tällaista latelee  elinkeinoelämän keskusliitto EK:n toiseksi suurin jäsenliitto eli palveluyritysten ja yhteisöjen edunvalvontajärjestö PALTA ry.  Myös työministeri Jari Lindström on puhunut työttömyyden kovaan ytimeen pääsemisestä.

Nyt aletaan tosiaan päästä kovaan ytimeen, mutta ei työttömyyden, vaan koko yhteiskunnan. Nyt ollaan romuttamassa sosiaaliturvaa, sillä PALTA ry:n puheet tarkoittavat suomennettuna sitä, että matalapalkka-alojen palkkoja ei ole pienintäkään aikomusta nostaa. Niitä päin vastoin pyritään laskemaan, ja alipalkatun työn vastaanottamisesta tehdään kannattavaa leikkaamalla sosiaaliturvaa. Näin on tehty jo kauan, mutta hitaasti hivuttamalla. Työttömyysturvaa ja muita tukia on leikattu pikkuisen sieltä ja täältä, ja lisäksi tukien indeksit on jäädytetty. Vähitellen uskalletaan puhua sosiaaliturvan tuhoamisesta kokonaan. Ei sitä ihan suoraan sanota vieläkään, vaan puhutaan peitellysti sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta.

Se tarkoittaa sitä, että sosiaalituet ajetaan alas. Se tarkoittaa myös sitä, että samalla palkat lasketaan niin alas kuin suinkin uskalletaan. Töitä on tehtävä työnantajan sanelemalla palkalla ja muilla ehdoilla. Lakkoilun pelisääntöjä vaaditaan uudistettaviksi, sillä ne eivät ole enää tästä päivästä. Tämä tarkoittaa lakko-oikeuden rajoittamista. Kaikki tämä tehdään tietenkin kansakunnan edun nimissä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi.

Ei tehdä. Tämä kaikki tehdään voittojen maksimoimiseksi. Sen tiellä ovat ay-liike ja vasemmistopuolueet vaatimalla elämiseen riittävää palkkaa. Sen tiellä on myös sosiaaliturva, joka mahdollistaa elämisen myös niille, jotka eivät pysty mihinkään työhön tai jotka eivät suostu tekemään työtä nälkäpalkalla. Sipilän hallitus aikoo nujertaa kaiken vastarinnan ja tehdä työläisistä nöyriä. On otettava vastaan mitä annetaan, ja siitäkin vähästä on oltava kiitollinen. Työkyvyttömät aktivoidaan palkattomaan työhön ja muiden palkkoja alennetaan. Palaamme sadan vuoden takaiseen yhteiskuntaan.

Näin siinä käy, kun sosiaalipolitiikkaa sanelemaan päästetään elinkeinoelämä ja sen käskyläisinä hääräävät poliitikot. Päästään yhteiskunnan kovaan ytimeen eli vahvemman ja rikkaamman ikiaikaiseen haluun käskyttää ja orjuuttaa itseään heikompia ja köyhempiä. Enää pitkiin aikoihin ei julkisuudessa ole päästetty ääneen ketään sosiaalipolitiikan asiantuntijaa, vaan kaikki yhteiskunnallinen tietämys tulee elinkeinoelämän puolelta. Ja sieltä ei tunnetusti heru ymmärrystä sellaisille, jotka haluavat ihmisarvoiseen elämiseen riittävää palkkaa.

Tai kyllähän sitä palkkaa luvataan, mutta sitä ei halua maksaa työnantajapuoli. Palkan maksaminen halutaan sosialisoida valtiolle, kuten käy ilmi linkittämästäni Lindströmin puheita koskevasta artikkelista. Työttömyysturva muutetaan palkaksi, jolloin ollaan päästy työnantajan ihannetilaan. Sitä sanotaan nykyisin vastikkeelliseksi tai osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Työstä saatava hyöty jää yritykseen ja palkan maksaa valtio. Sen verran eroa on sadan vuoden takaiseen.

 

Toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia työttömien laiskuudesta. Jo vuosia on valitettu kotisohvilla lojuvista työttömistä, joita on patistettava töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Iltapäivälehti esitteli viikon ajan joka päivä uuden työttömän, joka elää mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekee työtä. Jatkuvasti marssitetaan esiin nimettömiä työnantajia, jotka valittavat rekrytoinnin mahdottomuutta. Heidän mukaansa työttömät kieltäytyvät töistä suorastaan röyhkeästi, vaikka jokainen asiasta vähänkään jotain tietävä ymmärtää kieltäytyjän menettävän työttömyysturvansa. Senhän saimme lukea lehdestä virkamiehen sanomana ”ideologisen työttömän” Ossi Nymanin tapauksessa.

Media on myös vähitellen havahtumassa kuntouttavan työtoiminnan epäkohtiin. Lakia rikotaan kaikkialla avoimesti ohjaamalla kuntouttavaan työtoimintaan terveitä ja työkykyisiä ja teettämällä heillä palkkatyötä korvaavaa työtä.

Kaikella tällä rummutuksella on tarkoituksensa, ja se tarkoitus on muuttaa sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan luopua kokonaan, samoin työkokeilusta. Näissä molemmissa kun on sellainen valtiontalouden kannalta ikävä piirre, että näennäisen aktivoinnin lisäksi näissä töissä maksetaan työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Siitä pitää päästä eroon, sillä eiväthän valtion rahat köyhille jouda.

Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei ole kumpaakaan ikävää piirrettä. Työtä tehdään työnantajan palveluksessa ilman yhteiskunnan aktivointitoimia ja olematta työsuhteessa. Jos ja kun työsuhdetta ei kokeilun jälkeenkään synny, niin vika on aina työttömässä. Kulukorvausta ei makseta, vaan työ tehdään pelkällä työmarkkinatuella. Tämä muuten on viime aikoina juttuihini tulleiden kommenttien mukaan jo yllättävän hyväksyttävää. Monet vielä toistaiseksi palkkatyössä olevat ovat sitä mieltä, että ”pitäähän sitä jotain tehdä ilmaisen rahan eteen”. He eivät tajua palkan ja sosiaaliturvan välistä eroa, joten kylvö on langennut otolliseen maaperään.

Viime hallituskaudella peruspalveluministerinä toiminut Paula Risikko yritti kovasti ajaa vastikkeellista sosiaaliturvaa. Koska nimi kuulosti vähän ikävältä, niin se muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko idean tarkoitus oli muuttaa ajattelua niin, että sosiaaliturva ymmärretään palkaksi yhteiskunnalle tai yrityksille tehtävästä työstä. Sosiaaliturva nimetään palkaksi, vaikka sillä ei kunnolla edes elä eikä sillä tehtävästä työstä kerry eläkettä ja vuosilomaa. Edes työsuhdetta lain tarkoittamassa mielessä ei synny. Syntyy vain palkattomien ja oikeudettomien paarialuokka.

Ei vastikkeellisen sosiaaliturvan ajaminen ole minnekään kadonnut, mutta sen nimi on taas muuttunut. Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa siitä puhutaan toimeliaisuuteen perustuvana sosiaaliturvana. Se kuulostaa mukavan touhukkaalta, eikä mukavan toimelias meno tunnu yhtään palkattomalta pakkotyöltä.

Valtioneuvoston kanslia on 28.9.2017 asettanut  Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuhankkeen. Sen tarkoituksena on uudistaa koko sosiaaliturva, mutta hankkeen asettamispäätöksessä ei tietenkään vielä kerrota miten se aioitaan uudistaa. Viime aikojen poliittisesta ja mediassa tapahtuneesta ryöpytyksestä päätelleen tulevaisuudessa pitää olla kovasti touhukas saadakseen perusturvaa. Pankaapa termi toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva mieleenne, sillä sitä tullaan toitottamaan lähiaikoina.

Ja käytännössähän se tarkoittaa entiseen tapaan palkattoman työn tekemistä.

Toimeliaisuuden uudistus

Voimme unohtaa puheet perustulosta ja työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä tehtävistä yhdeksän euron palkattomista töistä. Lähitulevaisuudessa työttömän on tehtävä työtä saadakseen peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Jos joku ei tee työtä, niin hän saa pelkkää toimeentulotuen suuruista passiivitukea. Passiivitueksi sitä sanotaan ihan sen takia, että sitten on täysin korrektia puhua leimaavasti passiivisista työttömistä. He ovat virallisesti laiskoja ja kaikin puolin kelvottomia olemaan yhteiskunnan jäseniä. Vain työtä tekevä työtön on oikea työtön.

Puhun nyt hallituksen pikavauhdilla toteuttamasta perusturvan ja toimeliaisuuden uudistuksesta. Kokeilu alkaa jo ensi vuoden alusta, ja kuten asiaan kuuluu, niin se alkaa täysin suunnittelematta. Kyseessä on vanha tuttu vastikkeellinen sosiaaliturva, jota jo viime hallituskaudella esitti silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Koska vastikkeellinen sosiaaliturva kuulosti vähän rumalta, niin ruvettiin puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta ja työttömyysturvan aktiivimallista. Nyt se on taas vaihtanut nimeä, mutta sisältö on pysynyt ennallaan. Työttömän on tehtävä työtä sosiaaliturvansa eteen.

Kyllä, se on todellakin ollut sama asia koko ajan. Sitä todistaa sekin, että edes media ei pysy nimien vaihtumisen perässä. Etelä-Suomen Sanomat puhuu osallistavasta sosiaaliturvasta ja Kansan Uutiset työttömyysturvan aktiivimallista, mutta molemmat puhuvat samasta asiasta. Kuvaavaa on myös, että lähetekeskustelussa paikalla ei ollut yhtään ministeriä eikä hallituspuolueiden kansanedustajia, kuten KU kertoo. Työttömät eivät hallitusta kiinnosta muuten kuin kyykytyksen kohteina.

Tässä ”uudessa” mallissa työttömän on osallistuttava esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toimintaan, naapurustoprojekteihin, ruokapiireihin, vertaistukiryhmiin tai maahanmuuttajien kielikursseille. Joissain tapauksissa osallistumistuloa voisi saada lasten tai muiden läheisten hoitamisesta. Pelkkä harrastustoiminta ei riittäisi osallistumistulon saamiseen.

Osa näistä alustavasti kaavailluista tehtävistä on selvästi sellaisia, joista kuuluisi maksaa palkkaa. Ilmeisesti kaikki tehtävät ovat sellaisia, sillä pelkästä harrastustoiminnasta ei makseta. Pitää olla hyödyksi, pitää olla tuottava. Vain työtä tekevällä on oikeus syödä. Ajattelu on kuin 1860-luvun nälkävuosina, jolloin ruokaa annettiin nälkään nääntyville vain työpanosta vastaan.

Työttömät ovat siitä otollinen väestönosa, että heillä voi kokeilla kaikenlaista ilman että heillä on mahdollisuutta panna hanttiin. Vastustelijoiden ruoka-annosta pienennetään kuin Gulagin vankileireillä konsanaan. Työttömillä kokeiltiin perustuloa, mutta ne mokomat tykkäsivät siitä, ja niiden elämä helpottui. Niinpä perustulo haudataan hiljaisuudessa ja ruvetaan teettämään työtä ohuenkin leipäpalasen edestä.

Työttömällä ei saa olla ilman toimelisuutta saatua rahaa.

22045915_1472024249509816_1945507513367781017_n

Kuva: Teppo Palmroos

 

 

 

Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.