Viivästymistä ja hutilointia

-Migrin virkamiehet toimivat virkavastuulla, joten heidän on noudatettava lakia eivätkä he tee virheitä!

Näin kommentoi joku Migrin tekemiä päätöksiä kritisoivaa juttuani. Sanoin silloin, että jostain kumman syystä samat ihmiset, jotka haukkuvat Kelan toimeentulotukipäätöksiä tekevät virkamiehet maanrakoon, uskovat Migrin virkamiesten noudattavan lakia pilkulleen ja erehtymättömästi.

Kaikki virkamiehet ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Jos niitä virheitä alkaa kasaantua kovin paljon yhteen paikkaan, niin silloin on jotain vialla. Jotain on vialla sekä Kelassa että Migrissä. Kela on rikkonut avoimesti lain kirjainta koko alkuvuoden, kun toimeentulotukipäätökset ovat viivästyneet yli lain salliman seitsemän arkipäivän. Nyt Kela rikkoo lain henkeä, kun se iloitsee seitsemän päivän rajan saavuttamisesta. Seitsemän päivää on ehdoton yläraja, ja lain mukaan päätös on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.

Viivästystä on selitetty yllättävällä tilanteella, kun Kela ei ollut varautunut hakemusten suureen määrään. Kelan varautumattomuus on totta, mutta yllätyksenä hakemusten määrä ei voinut tulla. Kelassa vain ajateltiin, että niinkin monimutkainen asia kuin perustoimeentulotuki hoidetaan pelkällä rutiinilla, ja kyllähän köyhät joutavat odottelemaan.

Migrin tilanne näyttää olevan vielä pahempi. Hallinto-oikeudet ovat palauttaneet alkuvuodesta neljä prosenttia turvapaikkavalituksista uudelleen käsiteltäväksi. Migri perustelee hutilointiaan kiireellä ja kokemattomuudella. Laitetaanpa vielä tähän Ylen uutiseen  liittyvä kuva.

yle

Palauttaminen uuteen käsittelyyn on oikeuden antama vakava huomautus siitä, että asia on valmisteltu ja päätetty puutteellisesti. Kiire ja kokemattomuus eivät ole juridisesti päteviä selityksiä puutteellisille päätöksille milloinkaan. Kun  huolimattomuus alkaa näyttää suorastaan viranomaisen tavalta toimia, niin silloin viranomaisessa on jotain pahasti vialla. Migri näyttää luottavan siihen, että kyllä hallinto-oikeus sitten väärän päätöksen korjaa. Palauttaminen kuitenkin vain lisää entuudestaan Migrin työtaakkaa, sillä koko asia on tutkittava uudelleen. Helpompaa olisi ollut tutkia asia kunnolla heti.

Hallinto-oikeuksen ruuhka puolestaan on osittain hallituksen esittelemien ja eduskunnan hyväksymien lakien syytä. Kesällä 2016 lyhennettiin valitusaikaa Migrin päätöksistä ja heikennettiin turvapaikanhakijoiden oikeusavun saamista. Hallinto-oikeuksien resursseja ei kuitenkaan lisätty, vaan hallitus kuvitteli tyypilliseen tapaansa asian olevan hoidettu lakia muuttamalla. Siinä samalla murrettiin myös perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä.

Toimeentulotukiasiakkaat odottelevat nälkäisinä myöhässä olevaa viimesijaista etuuttaan ja turvapaikanhakijoille tehtaillaan kielteisiä päätöksiä vapaasti vasemmalla kädellä silmät kiinni. Vastuulliset virkamiehet kiemurtelevat vaivaantuneina ja ministerit sanovat luottavansa oikeusvaltion toimintaan, mutta kukaan ei aio tehdä asioille mitään.

Miksi taas rinnastin toimeentulotuen saajat ja turvapaikanhakijat? Siksi tietenkin, että olen jo kauan sanonut, että mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, niin se sama voidaan tehdä mille tahansa toiselle ihmisryhmälle. Oikeusvaltion periaatetta murennetaan poliittisten intohimojen takia. Turvapaikanhakijoilla harjoiteltiin, nyt ovat vuorossa köyhät. Saa nähdä, ketkä ovat seuraavana jonossa. Oikeusvaltio on kohta vain kaunis muisto.

***
Muistutetan taas kerran kommentoinnin säännöistä. Vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole sovittu nimimerkin käytöstä. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.

Lainsuojattomat

Joulukuussa kerroin, että neljän ministerin muodostama maahanmuuttopoliittinen työryhmä antoi määräyksen valvonta- ja ilmiantokoneiston perustamisesta ilman turvapaikkaa jääneiden paperittomien etsimiseksi ja löytämiseksi. Ministerit Juha Rehula, Petteri Orpo, Pirkko Mattila ja Jari Lindström määräsivät vieläpä senkin, että paperittomia ei enää saa kutsua paperittomiksi, vaan heitä pitää sanoa laittomasti maassa oleskeleviksi. Se kävi helposti ja kaikki vain nyökyttelivät. Osa suorastaan hurrasi.

Tammikuussa kerroin, että tämä ministerityöhmän määräämä ihmisjahti alkoi tehokkaasti. Ministereillä ei ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa antaa tällaisia määräyksiä, mutta tämän hallituksen toimintatavat tuntien se ei ihmetytä ketään. Virheistään oppineena hallitus on ruvennut muuttamaan ensin omilla määräyksillään viranomaiskäytäntöjä, jonka jälkeen onkin sitten helppo säätää muuttuneiden käytäntöjen mukaiset lait.

Viime tiistaina sosiaali- ja terveysministeriö antoi kunnille suositukset laittomasti maassa oleskelevien oikeudesta terveydenhoitoon. Huomatkaa, että ministeriö käyttää uskollisesti sanoja laittomasti maassa oleskelevat, ihan kuten määräys kuului. Ohjeet löytyvät tästä linkistä.

Asiasta on uutisoitu hyvin niukasti, ja uutisten sisällöstä päätelleen media on nielaissut ministeriön väitteen, jonka mukaan ohje perustuu tarkasti voimassaolevaan lainsäädäntöön. Minä olen eri mieltä. Ohje on vähintäänkin tarkoitushakuista tulkintaa ja se rikkoo jopa lääkäreiden ja muun terveydenhoitohenkilökunnan etiikkaa.

Katsotaanpa ensin tuota laillisuuspuolta. Suurin ongelma on tietysti siinä, että sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole mitään oikeutta antaa kunnille oheita vain neljän ministerin muodostaman maahanmuuttopoliittisen työryhmän linjausten perusteella. Yksittäiset ministerit eivät neljästäänkään määrää lakien tulkinnasta, joten ministeriö ei voi antaa tällaisen tulkinnan mukaisia ohjeita. Ministeriö ei myöskään voi puuttua kuntien itsehallintoon. Sen ministeriö itsekin tuossa ohjeessaan myöntää sanomalla, että kunnat voivat toimia myös ohjeesta poiketen.

Sitten mennään lain kirjaimeen. Ministeriö ohjeistaa kuntia perimään kiireellisestäkin terveydenhoidosta potilaalta täyden maksun:

Henkilön, jolla ei ole oleskelulupaa ja kuntapaikkaa Suomessa, on maksettava kiireellisen hoidon kustannukset itse täysimääräisinä.

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Perustuslaissa ei puhuta mitään maksusta eikä ihmisen oikeudesta olla maassa. Hoitoa on annettava jokaiselle sitä tarvitsevalle. Jokainen tarkoittaa kirjaimellisesti jokaista ihmistä.

Terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan  kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki, on annettava potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta.

Rahasta ei taaskaan puhuta mitään, vaan mennään hoitotarve edellä. Ensin hoidetaan, vasta sitten selvitellään potilaan varallisuus ja muut asiat. Jos potilaalla ei ole rahaa, niin sitten kustannukset maksaa yhteiskunta.

Ministeriö jättää ohjeessaan kertomatta myös sen, miten hoidon todelliset kustannukset lasketaan. Jokaisen hoidosta yhteiskunta maksaa aina valtaosan ja potilas maksaa vain omavastuuosuuden. Nyt ministeriö vaatii kuntia laskemaan paperittomalle annetun hoidon todelliset kustannukset ja laskuttamaan ne häneltä. Todennäköisesti hänellä ei kuitenkaan ole rahaa, joten perintä on turhaa.

Juju piileekin taas paperittomien ilmiantamisessa, kiinni saamisessa ja palauttamisessa. Ohjeen lopussa sanotaan, että kunnan viranomaiset ohjaavat laittomasti maassa oleskelevat maahanmuuttoviranomaisten puoleen. Suomeksi tämä tarkoittaa pakolla palauttamista.

Lääkärinetiikasta ovat parhaita puhumaan lääkärit itse, joten siitä voitte lukea tästä linkistä. Lääkärin vaitiolovelvollisuutta ei ministeriö voi ohjeillaan murtaa, täyden korvauksen periminen voi olla vastoin lakia ja kansainvälisiä sopimuksia, ihmisten kutsuminen laittomiksi on loukkaavaa ja yksittäisen potilaan hoidosta päättää vain lääkäri. Niinpä lääkärit voivat halutessaan viitata kintaalla ministeriön ohjeistukselle.

Jos maamme hallitus saa touhuta ihan mitä haluaa ja sen toimivallan ylittäviä ohjeita noudatetaan kirjaimellisesti, niin kohta hallitus varmaan kiinnittää etsintäkuulutuksia seiniin ja lupaa laittomista ihmisistä palkkion elävänä tai kuolleena.

Kommentoijille tiedoksi, että tämä juttu ei ota kantaa kenekään maassaolo-oikeuteen. Nyt puhutaan vain ihmisestä ja hänen oikeudestaan saada hoitoa. Jos sitä rajoitetaan, niin silloin rajoitetaan jo ihmisyyttä.

Kruununkyytiä

Kuten toissapäivänä kerroin, niin netin törkyjulkaisu MV on poliisin tutkittavana ja jutusta näyttää tulevan melkoisen laaja. MV:n julkaisija Ilja Janitskin on ihan odotetusti tehnyt asiasta sananvapauskysymyksen. Hän ei ole ymmärtänyt, että sananvapaus ei ole vapautta ilman vastuuta ja että sanomisistaan voi joutua tutkittavaksi ja tuomiolle. Asiassa on tietysti ihan oikeasti kyse myös sananvapaudesta suhteessa rikoslakiin ja lisäksi pitää miettiä myös moraalinen puoli.

Moraalinen puoli mietityttää kuitenkin eniten niitä, joilla itsellään ei sen suhteen ole mitään pidäkkeitä. Sananvapauden perään huutavat kovimmalla äänellä ne, jotka luulevat sen tarkoittavan oikeutta solvata ihmisiä ja kansanryhmiä, kiihottaa ja yllyttää vihaamaan. Laillisuuden, kohtuuden ja käytöstapojen vaatiminen on mielipidevainoa. Tästä uskonnollista hurmosliikettä muistuttavasta uhriutumisesta voitte lukea tästä Jori Eskolinin blogista.

Tähän asti Janitskin on luullut olevansa lain kouralta suojassa, koska hän asuu Espanjassa ja MV:n palvelimet ovat ties missä. Hän ei ole ottanut selvää siitä, mikä Suomen lain mukaan on rikoksen tekopaikka. Rikoksen tekopaikaksi katsotaan se paikka, missä rikollinen teko suoritettiin, sekä se paikka, missä rikoksen seuraus ilmeni. Vaikka MV:n jutuista todennäköisesti löytyvät rikokset on tehty Espanjassa, niin niiden seuraukset ilmenevät Suomessa. MV on kohdennettu juuri Suomeen ja suomalaiselle yleisölle, joten sitä koskee Suomen lainsäädäntö.

Janitskin on myös luullut, että häntä ei saada Suomeen. Siinäkin hän on väärässä, sillä eurooppalainen pidätysmääräys mahdollistaa tarvittaessa hänen nopean palauttamisensa Suomeen. Pidätysmääräys korvaa palauttamismenettelyn ja sitä voidaan käyttää silloin, kun on kyse rikoksesta, josta voi seurata vähintään vuosi vankeutta. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voi enimmillään seurata vankeutta kaksi vuotta, joten pidätysmääräystä on mahdollista käyttää. Poliisille ei varmasti tuotä minkäänlaista ongelmaa löytää MV:n jutuista kiihottamista kansanryhmää vastaan, koska eihän siellä juuri muuta ole viime aikoina julkaistukaan.

Janitskin luulee vieläkin meneillään olevan jonkinlainen peli, jossa pelikumppania voi yrittää bluffata ja voiton vie se, jonka pokka kestää parhaiten. Sen hän toi selkeästi esille Helsingin poliisilaitoksen Fb-sivulla käydyssä keskustelussa.

ij

Poliisia on ihan turha yrittää huijata ja uhkailla paljastuksilla. Ihan yhtä turhaa kuin oli Janitskinin erittäin rivo ilmaisu samassa keskustelussa. Siitä en viitsi julkaista kuvaa, vaan voitte halutessanne käydä tutustumassa koko keskusteluun. Jo se yksin todistaa, että poliisit ovat tottuneet kuulemaan kruununkyytiläisiltä ja muilta asiakkailtaan kaikenlaista eivätkä paljon Janitskinin ja hänen seuraajalaumansa purkauksia hätkähdä.