Pälkäneellä keksittiin pyörä

Päivä pajalla alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy yhdeltä. Tällä viikolla nuoret miehet ovat siistineet tekojääkenttää ja tehneet lumitöitä. He valmistavat myös säännöllisesti ruoat seurakunnan perhekerholle, noin 40 hengelle.

Työstä ei saa palkkaa, mutta työmarkkinatuki ja kulukorvaukset maksetaan.

Siinäpä tiivistetysti Pälkäneen ihme, jota Aamulehti ylisti työttömyyden nujertamisena. Tämä sama keksintö on tehty suunnilleen jokaisessa kunnassa, ja jokaisessa kunnassa tästä palkattomasta työstä puhutaan työllistämisenä. Onhan se työllistämissä useammassakin mielessä. Ensinnäkin kunta täyttää sille laissa asetetun työllistämisvelvoitteen ja vapautuu maksuosuudestaan työmarkkinatukeen. Toiseksi työttömät eivät ole tilastoissa työttömiä, vaan työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olevia. Kolmanneksi työttömät tekevät kiistatta työtä.

Se jätetään aina sanomatta, että maksuosuudesta vapautumisen lisäksi kunta saa ilmaista työvoimaa ja 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta jokaisesta ”työllistetystä”. Sekin jätetään sanomatta, että toimintaan osallistuvat ovat yhä työttömiä, koska heille ei makseta palkkaa ja he ovat edelleen Te-toimiston kirjoissa työttömiä työnhakijoita. He saavat työstään työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

En halua lytätä tätä toimintaa kokonaan, sillä näen siinä hyvääkin. Elämän suunta ratkeaa nuorena, ja kaveripiirillä on siihen hyvin suuri vaikutus. Jos yhteisellä opastetulla tekemisellä ja neuvonnalla saadaan nuoria kannustettua opiskelemaan tai löytämään palkallista työtä, niin se on hyvä asia. Yhteinen, ohjattu toiminta epäilemättä estää syrjäytymistä.

Se minua näissä uutisissa aina ärsyttää, että kerrotaan vain osatotuuksia. Sanoilla on helppo hämätä silloinkin, kun puhutaan totta. Kun palkattomasta työstä puhutaan työllistämisenä, niin lukijalle tulee sellainen käsitys, että nyt on oikeasti työllistetty. Tosiasiassa tehdään palkatonta työtä ja paikataan kunnan taloutta.

Ihan saman ilmiön näkee vaikkapa työttömyysturvan aktiivimallista. Kyseessä on oikeasti työttömyysturvan leikkaus niille, jotka eivät onnistu täyttämään työllistymisvelvoitetta. Silti puhutaan aktiivisuudesta, jonka vastakohta on tietenkin passiivisuus. Jo nyt puhutaan yleisesti passiivisista työttömistä, ja passiivisuus kuulostaa aina negatiiviselta. Niinpä meillä on kahdenlaisia työttömiä. On aktiivisia, hyviä työttömiä, ja on passiivisia, laiskoja ja pahoja työttömiä. Tosiasiassa on vain työttömiä, joille asetetaan täytettäväksi mahdoton velvoite.

Tämä sanojen merkityksillä valehteleminen on täysin tahallista. Palkaton työ on nimetty ihan lainsäädännössä kunnan työllistämisvelvoitteeksi, ja aktiivimalli on virallisesti käytetty termi. Kun sanoille annetaan uusia merkityksiä, niin samalla muokataan mieliä ja mielikuvia. Kun kadunmieheltä kysytään, onko nuorten lain mukainen työllistäminen hvyä asia, niin tietysti on. Jos kysytään, että onko oikein teettää palkatonta työtä, niin vastaus voi olla toinen.

Aamulehden uutisen kommenteista huomaa, että ihmisiä ei voi hämätä loputtomiin kauniilla sanoilla. Lukijat ovat huomanneet, että työttömiähän nuo palkatonta työtä tekevät kaverit edelleen ovat. Aktiivimallia vastustava mielenosoitus näytti, että aktiivimallin valheellisuus on selvinnyt kansalle. Jokaista voi huijata joskus ja joitain voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.

 

Saatiin maisteripiika

Työttömyysturvan aktiivimallin epäkohdat tiivistyvät sanomalehti Karjalaisen yleisönosastokirjoituksessa, joka kelpasi myös uutisaiheeksi. Aktiivimallin kannattaja osallistui pääministeri Sipilän suosittelemiin kannustustalkoisiin ja tarjosi siivoustyötä kotonaan 18 tuntia kolmessa kuukaudessa 10 euron tuntipalkalla. Palkka kolmen kuukauden aikana on siis 180 euroa, ja se täyttää aktiivimallin vaatimukset.

Työn tarjoajan hämmästys on ilmeisen vilpitön, kun kaikki työttömät sadan kilometrin säteeltä eivät ilmoittautuneetkaan sankoin joukoin halukkaiksi siivoamaan hänen kotiaan. Työ kiinnosti vain opiskelijoita ja jo töissä olevia. Johtopäätös tästä on tietenkin, että työttömät ovat laiskoja. Onneksi työhön kuitenkin löytyi 55-vuotias kasvatustieteen maisteri. Epäselväksi jäi kummalta se itku pääsi, mutta minun mielestäni sen pitäisi päästä kaikilta.

Tämän maisterin työttömyystukea ei leikata, koska hän täyttää aktiivisuusvelvoitteen. Työpäiviltä hän tietenkin sen menettää, ja maksaa lisäksi tuloistaan veroa. Hän joutuu ilmoittamaan jokaisen työtunnin ja toimittamaan palkkakuitit tuen maksajalle. Vaikka työtön saa ansaita 300 euroa sen vaikutamatta tukiin, niin hänen tukensa maksaminen pysäytetään siksi aikaa, kun tuki lasketaan uudelleen. Näin tehdään siitä huolimatta, että tuki ei alene, sillä asia on lain mukaan tutkittava. Lisäksi palkkatuloilla saattaa olla vaikutusta hänen mahdollisesti saamaansa asumistukeen ja toimeentulotukeen. Koska hän on ollut töissä vähintään yhden tunnin viikossa, niin hänet tilastoidaan työlliseksi. Taas ollaan yhden työttömän verran lähempänä hallituksen työllisyystavoitetta.

Työn teettäjä saa kotitalousvähennyksen, joka kattaa suunnilleen palkan sivukulut. Hän maksaa sen kymmenen eruoa tunnilta, ja saa siistin kodin halvalla. Niin saa myös pojan perhe, sillä maisteria voi lainata sinnekin siivoamaan.

Vieläkö joku ilkeää arvostella aktiivimallia, kysyy työnantaja. Kyllä ilkeää. Työtön joutuu tekemään aktiivimallin edellyttämän työn käytännössä ilmaiseksi, sillä vaikka hän säästyy aktiivimallin mukaiselta tuen leikkaukselta seuraavan kolmen kuukauden tarkastelujakson ajan, niin työpäivältä ei tukea saa ilman pitkää odottelua. Sen korvaa palkka, josta jää käteen saman verran kuin päivän tuki olisi. Mahdolliset matkakulut vievät senkin, jos hän ei satu asumaan ihan työnantajan naapurissa. Hänen palkkansa ovat ne sosiaalistuminen ja yhteisöllisyys, jotka kuulemma ovat tärkempiä asioita kotisohvalta ulos patistetun työttömän elämässä. Valitettavasti ne eivät kelpaa kaupan kassalla maksuvälineeksi.

Työn tarjoaja saa siivouksen lisäksi omasta hyvyydestään kohonneen itsetunnon, jota kelpaa esitellä lehden yleisönosastolla. Lisäbonuksena työttömät saatiin leimatuksi pääosin laiskoiksi ja työhaluttomiksi.

Näin toimii aktiivimalli kohti piika- ja renkiyhteiskuntaa. Pohjantähden pappilan väki lisäsi taksvärkkiä ja otti itselleen Jussin raivaamaa peltoa, jotta lapset saavat säätynsä mukaisen koulutuksen. Tästä katkeroituneena Jussi käski omat poikansa navettaan luomaan sontaa, säätynsä mukaiseen työhön. Nykyaikana niitä sonnanluojia on kaikensäätyisiä, kouluttamattomasta maisteriin ja tohtoriin. Pappilan väki ei näe asiassa mitään kummallista, vaan pitää itseään hyväntekijänä.

 

Missä vastuuministerit luuraavat?

Hallitus marssittaa työttömyysturvan aktiimallia puolustamaan jatkuvasti ministereitä, jotka toistavat ulkoa opettelemaansa tietämättä asiasta mitään. Tämä on tietysti kansalaisaloitteen kannalta hyvä juttu, mutta ministereiden puheet alkavat nolottaa jo aktiivimallin vastustajaakin.

– Ei varmasti kukaan, joka aktiivisesti hakee työtä ja on aktiivisesti työmarkkinoiden käytössä, tule sanktioiden piiriin, sanoi elinkeinoministeri Mika Lintilä jatkaen väärän tiedon levittämistä. Kaikille muille paitsi ministereille lienee jo tähän mennessä tullut selväksi, että pelkkä aktiivisuus työnhaussa ja työmarkkinoiden käytettävissä oleminen eivät riitä. Leikkuri iskee armotta, jos sitä työtä ei löydy.

Itse asiassa Lintilä valehtelee puhumalla totta. Hän käyttää sanoja ”työmarkkinoiden käytössä”, ei ”työmarkkinoiden käytettävissä”. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö on töissä, mutta helposti luulee Lintilän tarkoittavan pelkkää käytettävissä olemista.

Eilisillan A-studiossa Kai Mykkänen nosti esiin yhdistyksissä tehtävän palkattoman työkokeilun aktiivisuuden osoittamisen muotona. Hänen mukaansa ehdon täyttämiseen riittää myös palkaton 18 tunnin työkokeilu esimerkiksi yhdistyksessä, säätiössä tai osuuskunnassa.

Sieltähän se varsinainen tavoite alkaa paljastua. Tarkoitus on saada Suomen työttömät palkattomiin töihin yhdistyksiin, osuuskuntiin ja säätiöihin työkokeilun nimellä tekemään ne kahdeksantoistatuntisensa hyödyllistä tai hyödytöntä. Joku paremmalla laskupäällä varustettu voisi huvikseen laskea miten paljon palkatonta työtä tehdään, jos kaikki maan työttömät tekevät sitä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden jaksoissa. Se 18 tuntia ei edes riitä, sillä työkokeilu on työllistymistä edistävää palvelua, ja sitä aktiivimalli edellyttää viisi päivää. Päivän vähimmäispituus on neljä tuntia.

Mykkänen ei myöskään näytä olevan selvillä työkokeilun tarkoituksesta. Te-palvelujen sivujen mukaan työkokeilu on tarkoitettu ammatin- ja uranvalintaan tai paluuseen työmarkkinoille, jos ammatillinen koulutus puuttuu tai jos tarkoituksena on harkita alan vaihtoa. Sitä voidaan käyttää myös silloin, jos halutaan selvittää onko pitkään työmarkkinoilta poissa olleen osaaminen ajan tasalla. Siellä ei puhuta sanaakaan työttömien survomisesta palkattomaan työkokeiluun siksi, että he voisivat osoittaa aktiivisuutensa. Kelan teksti perustuu lakiin, joka jäi hallitukselta tässä hötäkässä muuttamatta.

Hölynpölyä siis riittää, mutta totuus alkaa hahmottua. Työttömät on saatava johonkin työhön, palkalliseen tai palkattomaan. Ihan hassu yhteensattuma on se, että aktiivimallin työn tekemisen tuntiraja on sama kuin tilastoja laadittaessa edellytettävä työlliseksi laskemisen raja. Ja kaikkihan me tiedämme, että hallitus on asettanut itselleen kovan työllisyystavoitteen, joka tällä tavalla saadaan toteutumaan.

huopainen

Nyt sitten päästään otsikon kysymykseen. Miksi aktiivimallista vastuussa olevat ministerit Pirkko Mattila ja Jari Lindström eivät vastaa yhteenkään kysymykseen edes pyydettäessä, kuten ei koko heidän puolueensakaan? Miksi Petteri Orpo ei kommentoi, vaan lähettää asiasta mitään tietämättömät munaamaan itsensä? Miksi Juha Sipilä ei sano mitään, vaan lähettää toiset ottamaan vastaan ryöpytyksen?

En minä tiedä. Minusta he nolouttaan pakoilevat vastuuta omista päätöksistään.

Vielä kerran aktiivimalli

Eduskunta päättää joko huomenna tai ylihuomenna lopullisesti työttömyysturvan aktiivimallista, jolla työttömyydestä rangaistaan. Jos äänestys on huomenna maanantaina, niin ajoitus takaa runsaan poissaolon. Monet kansanedustajat ovat myös oman kuntansa luottamushenkilöitä, ja valtuustojen ja kunnanhallitusten kokoukset pidetään yleensä maanantaisin. Näin joulun alla tarjolla on vielä jouluateria, jolta yksikään valtuutettu ei mielellään jää pois.

Jos äänestys pidetään tiistaina, niin hallituksen esitys hyväksytään silti. Näin on hallituspuolueiden kesken sovittu siitäkin huolimatta, että työministeri Jari Lindström sanoi juuri tämän osan kokonaispaketista olevan kivi pullassa.

Katsotaanpa vielä kerran aktiivimallin keskeiset kohdat.

Jatkossa työttömyysturvaan tehdään 4,65 prosentin leikkaus, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole ollut palkkatöissä, harjoittanut yritystoimintaa tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin. Jotta aktiivisuusehto täyttyisi, pitää olla töissä 18 tuntia, ansaita yritystoiminnasta vähintään 240 euroa tai olla vähintään 5 päivää työllistymistä edistävissä palveluissa tarkastelujakson aikana. Malli koskee kaikkia työttömiä työnhakijoita, eli niin työmarkkinatuen, peruspäivärahan kuin ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan saajia.

Malli ei siis palkitse millään tavalla aktiivisuudesta, vaan ainoastaan töiden saamisesta. Töitä saamattomia rangaistaan. Alueelliset erot töiden saamisessa ovat valtavat. Isoissa kaupungeissa se voi onnistua helpommin, mutta suurten työttömyyslukujen ja pitkien välimatkojen kunnissa palkallisen pätkätyön saaminen on mahdotonta. Aktiivinen työn hakeminen ei auta yhtään, kun töitä ei kerta kaikkiaan ole. Tämä asia ei kiinnosta hallitusta tippaakaan.

Kaikkien työllistymismahdollisuudet pätkätöihin eivät ole yhtä hyvät. Parhaiten töitä saa nuori ja vain vähän aikaa työttömänä ollut ammattitaitoinen henkilö. Yli viisikymppisen, kauan työttömänä olleen mahdollisuudet ovat olemattomat. Tämäkään ei kiinnosta hallitusta.

Aktiivisuutta voi osoittaa työssäolon lisäksi myös yritystoiminnalla tai osallistumisella työllistymistä edistäviin palveluihin. Yritystoiminnan aloittaminen tietää varmaa tukien lopettamista, sillä yrittäjästautuksen saaneen katsotaan automaattisesti elättävän itsensä yrittäjänä. Pahimmassa tapauksessa myös hänen työtön puolisonsa sekä aikuiset, työttömät lapsensa katsotaan myös työllistyneiksi tässä yrityksessä.

Työllistymistä edistävät palvelut ovat olleet jo kauan iso vitsi, sikäli kun joku jaksaa niille enää nauraa. Ne ovat kursseja, joilla ihan oikeasti opetellaan sanomaan käsipäivää ja liimataan lehdistä leikeltyjä kuvia pahville. Tätäkään aktiviteettia ei riitä kaikille, vaikka Te-toimistot ostavat kursseja kiihtyvällä tahdilla.

Myös palkattomat työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ovat työvoimapoliittisia toimenpiteitä eli näitä työllistymistä edistäviä palveluja. Niissä työtön tekee palkatonta työtä rinta rinnan työstään palkkaa saavan kanssa.

Aktiivimalli perustuu siihen tehokkaasti markkinoituun harhakäsitykseen, että työtä kyllä on, mutta laiskat työttömät eivät sitä viitsi tehdä. Tätä on toitotettu monta kuukautta mediassa etsimällä työtä vieroksuvia työttömiä ja nimettöminä esiintyviä yrittäjiä, jotka eivät onnistu rekrytoimaan ketään. Yksi tehokkaimmista keinoista on ollut jatkuva valehteleminen avoimien työpaikkojen määrästä. Niitä on kuulemma satoja tuhansia, vaikka jokainen työvoimahallinnossa haettavina olevien paikkojen katsoja näkee, että avoimena on vain murto-osa tästä määrästä.

Aktiivimalli on vain yksi uusi osa lisää tilastojen kaunistamiseen tähtäävään työttömien kiusaamiseen, jota hallitus sanoo työvoimapolitiikaksi. Karensseja jaetaan yhtä helposti kuin ennenkin, ja sähköiseen asiointiin siirtyminen on jo karsinut tehokkaasti tilastoista pois netin käyttöä osaamattomat.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta kyllästyttävän monta kertaa. Valitettavasti näitä juttuja eivät lue ne, joiden pitäisi. Erityisesti niiden pitäisi, jotka luulevat olevansa korvaamattomia omassa palkkatyössään. Heidät tullaan potkimaan ulos ja ottamaan takaisin huonosti palkattuina pätkätyöntekijöinä tai palkattomina työkokeilijoina.

Vielä ennättää lähettää kansanedustajille postia.

sira

Kuva: Sira Moksi

 

 

 

Rikokseton rikollinen

Työttömyysturvan aktiivimalli hyväksyttiin eilen eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä äänin 86 – 56. Viisi edustajaa ei osannut muodostaa mielipidettään, ja peräti 52 oli poissa. Heillä oli varmaan Kätkäläisen Iitamarin sanoin kiireellistä ettonointia ja tähellistä tupakointia. Toisessa ja lopullisessa käsittelyssä malli tullaan hyväksymään suunnilleen samoin numeorin, ja laki tulee voimaan jo kolmen viikon kuluttua. Onneksi se ei tule voimaan taannehtivasti, kuten alkuperäisen esityksen mukaan oli tarkoitus. Jossain vaiheessa joku ymmärsi sen menevän liian pitkälle, vaikka samoin äänestynumeroin sekin olisi tullut hyväksytyksi.

1.1.2018 lähtien oikea, täyttä työttömyyskorvausta saava työtön on vain sellainen, joka tekee tietyn määrän palkkatyötä tai osallistuu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Loput ovat syyllistyneet rikokseen nimeltä työttömyys, ja heitä rangaistaan tuen alentamisella. Kuten eduskunnassa on sanottu, niin laki on pohjanoteeraus jopa tämän hallituksen mittapuulla. Työministeri Jari Lindström joutui myöntämään, että kyse on työttömien pakottamisesta. Pakottamisen tekee erityisen irvokkaaksi se, että pakotetaan töihin, joita ei ole olemassakaan. Kyse on siis puhtaasti rankaisemisesta.

Ei tämä mikään uusi ajatus ole. Jo vuonna 2011 Työ- ja elinkeinoministeriö teetti selvityksen, jonka mukaan työttömyys oli rinnastettavissa rikokseen. Googlettamalla ”työttömyysturvan menettäminen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia” löytää pdf-tiedoston tutkimuksesta 31/2011. Siteerataanpa sitä vähän.

”Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää voidaan jossain määrin verrata korvauksettomien määräaikojen osalta rikoksista tuomittaviin sakkorangaistuksiin, sillä molemmissa järjestelmissä on kysymys henkilön menettelystä johtuvan seuraamuksen asettamisesta. Järjestelmissä on lisäksi se yhteinen piirre, että seuraamuksen euromääräinen ankaruus riippuu henkilön aiemmista tuloista. Molemmissa järjestelmissä pyritään seuraamusten uhalla ohjaamaan yksilön käyttäytymistä.”

Sitten seuraa taulukko, jossa näitä eri rikostyyppejä vertaillaan keskenään:

tem-2

Tämän mukaan työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäävä on verrattavissa poliisia vastaan niskoittelijaan, liikenneturvallisuuden vaarantajaan ja lievään pahoinpitelyyn, näpistykseen ja lievään vahingontekoon syyllistyneeseen.

Suora kieltäytyminen työllistymissuunnitelman laatimisesta rinnastuu veropetokseen, pahoinpitelyn yritykseen, vapaudenriistoon, yksityielämää loukkaavan tiedon levittämiseen ja vahingontekoon. Työstä tai työvoimapoliittisesta koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyjä on yhtä paha rikollinen kuin törkeään rattijuopumukseen, kuolemantuottamukseen tai törkeään kunnianloukkaukseen syyllistynyt.

Ryöstäjän ja parittajan vertaisia ovat ne, jotka eroavat työstä ilman pätevää syytä tai aiheuttavat omalla menettelyllään työsuhteen päättymisen.

Työttömyydestä rankaiseminen ei siis ole mikään uusi keksintö, vaan ajatus on itänyt jo kauan. Rangaistukset rikoksista meillä määrää yleinen tuomioistuin, mutta työvoimapoliittiset sanktiot ovat ihan eri asia. Niistä päättävät Te-toimistot ja Kela hallinnollisessa menettelyssä. Niissä oikeudenkäynneissä syyttäjä, tuomari ja pyöveli ovat yksi ja sama. Puolustusta ei ole ollenkaan.

24909850_10214011069606916_7706217648612587386_n

Kuva: Sira Moksi