Hyväksikäytön oppikirjasta

– Tässä voisi olla kyseessä kiskonnantapainen työsyrjintä tai työsyrjintä, mutta ne edellyttävät työsopimusta. Vastaavia tapauksia ei oikein ole aiemmin tullut vastaan.

Tämä valvontaviranomaisen epätietoisuus kiinnitti huomiotani eilisessä turvapaikanhakijoiden hyväksikäyttöä koskevassa uutisessa. Lahtelainen ravintola oli pyörinyt kuukausikaupalla pelkällä palkattomalla työvoimalla, mutta aluehallintoviraston työsuojelutarkastaja ei ole varma pitäisikö epäillä rikosta. Vastaanottokeskuksen mukaan työkokeilun tarkoitus oli kestää vain kolme viikkoa, mutta silti se sai kestää kuukausia kenenkään puuttumatta asiaan. Palkatonta työtä tekeville turvapaikanhakijoille lupailtiin katteettomasti kokeilun muuttuvan palkkatyöksi.

Juuri näin tämä hyväksikäyttö aina menee. Kaikki näkevät, että jotain on pahasti pielessä, mutta kukaan ei osaa sanoa mitä. Ihan sama onko kyse kuntouttavasta työtoiminnasta, työkokeilusta, työelämävalmennuksesta tai kotouttamiseen liittyvästä lyhytaikaisesta työkokeilusta. Työtä tehdään, mutta palkkaa ei makseta.

Palkaton työ on jo maan tapa, mutta yleensä siitä on säädetty lailla. Tässä tapauksessa laki ei sano asiaan mitään. Jos kyseessä olisi kuntouttava työtoiminta tai Te-toimiston kautta järjestetty työkokeilu, niin palkaton työ olisi ihan laillista. Nyt viranomaiset ihmettelevät uutta tilannetta sormi suussa.

Ei tässä ole mitään ihmettelemistä. Koska palkatonta työtä ei ole järjestetty minkään erityislain mukaisella tavalla, niin silloin sovelletaan työsopimuslakia. Sen 1 § 1 momentin mukaan kyse on työsopimuksesta silloin, kun tehdään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Tässä tapauksessa palkkaa tai muuta vastiketta ei ole, mutta se ei haittaa. 1 § 2 momentin mukaan  lakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Sopimus voi olla kirjallisen lisäksi myös suullinen, ja oikeuskäytännössä sopimuksen on katsottu syntyneen myös pelkästään työtä tekemällä.

Aluehallintoviraston on tehtävä asiasta tutkintapyyntö. Ymmärrän kyllä nihkeyden, sillä liemessä ovat työnantajien lisäksi myös vastaaonottokeskus ja SPR. Minun on vaikea uskoa, että vastaaonottokeskuksessa kukaan ei tiennyt minne ja mitä tekemään asukkaat lähtivät päivittäin.

Mitäpä tulee tapahtumaan? Näistä paljastuneista tapauksista en osaa sanoa, mutta sama uutinen kertoo mitä on tulossa:

Yksi keino olisi vakiinnuttaa turvapaikanhakijoiden työkokeilutoiminta lailla.

Juuri näin tulee tapahtumaan. Ongelma ei koskaan ole palkattoman työn teettäminen, vaan sen teettäminen ilman lain antamaa oikeutta. Tämä asia tullaan varmasti korjaamaan pikavauhtia, ja turvapaikanhakijoille tullaan myöntämään ”oikeus” työskennellä ilman palkkaa. Säädetään vaikkapa niin, että palkatonta työtä saa teettää 3-24 kuukautta putkeen, jonka jälkeen aloitetaan uusi 3-24 kuukauden kierros. Näinhän laki sanoo kuntouttavan työtoiminnan kestosta.

Tällä kertaa palkatonta työtä teettivät maahanmuuttajat. Entä sitten? Ei ole mitään merkitystä sillä, kuka palkatonta työtä teettää. Väärin on väärin. Nyt vain kävi niin, että nämä yrittäjät olivat nopeampia kuin maan hallitus. He ennättivät teettämään palkatonta työtä ennen kuin hallitus ehti tehdä siitä laillista.

Ei kannata katsoa kuka palkatonta työtä teettää tai tekee. Kyllä sitä riittää kaikille tasapuolisesti, kun nyt paljastunut aukko laissa päästään tukkimaan.

vievät kutyn

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

 

Kotomaan koko kuva

Ei, en minä sellaista pysty kirjoittamaan, mutta pystyn kirjoittamaan eilisiä mietteitäni. Presidentti Mauno Koiviston mukana haudattiin symbolisesti koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka on ollut henkitoreissaan jo kauan. Yhtenäisen kansan sijaan meillä on pieni joukko itselleen etuja kahmivia rikkaita ja suuri joukko keskenään tappelevia köyhiä. Maan hallitus leikkaa köyhiltä ja antaa rikkaille, ja köyhät tappelevat yli jääneistä muruista. Tästä klikkejä kalasteleva media saa hyviä otsikoita, varsinkin kun se samalla pikkuisen yllyttää jo valmiiksi tappelevia.

Hallitus puhdistaa työttömyystilastoja ja valehtelee työllisyyden kasvavan kohisten. Tosiasiassa näennäisen kasvun takana on nuorten naisten lisääntynyt osa-aikatyö, jolla ei tule edes toimeen. Palkan lisäksi on hatteva sosiaalietuuksia, eli käytännössä yhteiskunta maksaa verovaroista puuttumaan jäävän palkanosan.

Samaan aikaan hallitus aikoo myydä  lisää osuuksia energiayhtiö Nesteestä ja turveyhtiö Vaposta. Myös muiden valtionyhtiöiden myynnistä on ollut puhetta. Näin toteutetaan pääministeri Juha Sipilän lupausta panna ”taseet töihin”.  Saatuja rahoja ei tulouteta valtion budjettiin eduskunnan päätettäväksi, vaan pääministeri ja omistajaohjausministeri hallinnoivat rahoilla ikiomaa miljardibudjettiaan. Olen kirjoittanut asiasta tammikuussa ja uudelleen kaksi viikkoa sitten. Rahat ja valta keskittyvät hallitukselle.

Työttömille hallitus tarjoaa keppiä ja kyykytystä. Koko ajan lanseerataan uusia nimikkeitä palkattomalla työlle, kuten olen monesti kertonut. Palkkatyöstä tai edes palkkatuetusta työstä ei kukaan ole enää pitkiin aikoihin puhunut, vaan aina puhutaan työllistämisestä. Moni asiaa tuntematon luulee kyseessä olevan oikea palkkatyö ja haukkuu orjatyöstä kieltäytyviä laiskoiksi. Näin vastakkainasettelu lisääntyy.

Lisää vastakkainasettelua tarjoaa verovaroin kustannettu Yle. Viime keskiviikkona A-sudio tarjosi tunnin perussuomalaisten propagandaa puolueen tulevan puheenjohtajavalinnan varjolla. Asiaa pohjustetiin laajalla kannattajien haastattelulla, joka tarjoaa ahdistavan ja hyytävän kuvan pelon ja vihan täyttämään sielunmaisemaan. Kesäkuussa myös vihreät valitsevat uuden puheenjohtajan, joten odotan Yleltä samanlaista panostusta vihreiden ehdokkaisiin. Toivottavasti siitä tulee hiukan tasapuolisempi ja mukaan pääsevät kaikki ehdokkaat. Perussuomalaista annettiin sellainen kuva, että ehdokkaita on vain kaksi.

Näistä kahdesta voi muuten ihan hyvin valita kumman tahansa, ei heissä mitään eroa ole. A-studion haastattelussa tuli selväksi, että puolue ei ole köyhien asialla. Sampo Terho ei sanonut sitä suoraan, mutta Jussi Halla-aho sanoi. Hänen mukaansa puolueen kannattajat ovat omillaan toimeentulevia, jotka ovat huolissaan omien verovarojensa käytöstä toisarvoisiin asioihin. Aiemmin Halla-aho on pitänyt sosiaaliturvaakin luksuksena.

Turvapaikka-asioissa molemmat haluavat Unkarin mallin mukaisesti sulkea kaikki turvapaikanhakijat lukkojen taakse odottelemaan hakemuksen käsittelyä. Kumpikaan ei arvioinut tästä aiheutuvia kustannuksia, mutta ei säilöönottotilojen rakentaminen ihan halpaa ole. Ja kun ne kerran on rakennettu, niin niitä pitää käyttää senkin jälkeen, kun turvapaikanhakijoita ei enää ole ja Suomi on joutunut hylkiövaltioksi kansainvälisten sopimusten rikkomisen takia.

Ehkä sen jälkeen tulee mieleen ruveta kannattamaan Valko-Venäjän mallia, jonka mukaan työttömyys on rikos. Se sopisi hyvin nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikkaan, joten hallituskumppaneiden kanssa ei varmaankaan tulisi ongelmia.

Mauno Koivistoon vielä palatakseni totean, että semmoisia miehiä ei enää ole eikä heitä osata tehdä. Kun ei ole yhtenäistä kansaa, niin ei ole käyttöä myöskään koko kansan presidentille tai yhteistä etua ajavalle pääministerille. Muista pikkupoliitikoista puhumattakaan.

Kaikesta huolimata nyt on kesä, ja sen kunniaksi laitan tunnelmaan sopivaa musiikkia.

 

 

 

 

 

 

Työtön töissä

Vantaan kaupungin entinen työpajaohjaaja tuomittiin oikeudessa maksamaan 25 päiväsakkoa eli hänen tuloillaan 725 euroa luottamusaseman väärinkäytöstä.  Hän oli teettänyt kuntouttavassa työtoiminnassa olevilla pajalaisilla remonttitöitä itselleen ja vanhemmilleen maksamatta työntekijöille korvausta. Hän sai remontit teetettyä todella halvalla, eikä häntä edes jälkikäteen velvoitettu maksamaan työntekijöille palkkaa.

Rikosnimike ei ollut kiskonnatapainen työsyrjintä, kuten olisin toivonut olevan. Siihenhän syyllistyy rikoslain 47 luvun 3a §:n mukaan se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä.

Tätä lainkohtaa ei käytetä siksi, että kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeilussa olevat eivät ole työsuhteessa, vaan he ovat työvoimapoliiittisessa toimenpiteessä. Rikosilmoitusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä ei kannata tehdä, sillä näistä toimenpiteistä on säädetty laissa. Vai kannattaisiko sittenkin?

Ilokseni törmäsin eilen sosiaalisessa mediassa linkkiin, joka vei Minna Närhen Lapin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle jättämään pro gradu -tutkielmaan Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema. Viimeinkin maahan on saatu juristi, joka on paneutunut palkattoman työn ongelmaan juuri kuntouttavan työtoiminnan valossa.

Palkatonta työtä teetetään tässä maassa valtavasti.

Työvoimapoliittisiin aktivointitoimiin osallistuneet työttömät tekivät vuonna 2015 yhteensä 366 492 palkatonta työkuukautta. Lisäksi työ- ja koulutuskokeiluissa oli joka kuukausi keskimäärin 11 892 ihmistä ja kuntouttavassa työtoiminnassa joka kuukausi keskimäärin 18 649 ihmistä. Näin suurta määrää ”ilmaista työtä” ei voi tehdä ilman vaikutuksia yhteiskuntaan. Ilmaistyön määrä on siis todella merkittävä, eikä missään tapauksessa voida puhua enää vain marginaalisesta asiasta. Nykyajan Suomessa velvoitetyön määrä alkaa jo lähestyä palveluspakon aikaisia määriä. (Närhi s. 21)

Jos historiallinen termi palveluspakko kuulostaa oudolta, niin siitä voi lukea vaikka täältä.

Mennään nyt kuitenkin peruskysymykseen eli siihen, voidaanko kuntouttavassa työtoiminnassa tehty työ katsoa työsuhteessa tehdyksi. Äkkiä katsoen näyttää siltä, että ei voida. Työtoiminnasta on säädetty ihan oma lakinsa, jossa nimenomaan todetaan, että työsuhdetta ei synny. Ei se kuitenkaan ihan niin yksiselitteistä ole. Työsuhde voi syntyä varsinkin silloin, kun palkattomalla työllä korvataan palkkatyönä tehtävää työtä. Lain mukaan palkkatyötä ei kuntouttavalla työtoiminnalla saa korvata, mutta niin kuitenkin tehdään yleisesti. Silloin pitää tutkia, onko oikeasti kyse työsuhteesta.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaan  työsuhteen perustunnusmerkkejä ovat sopimus, ansiotyön tekeminen työnantajan lukuun, vastikkeellisuus sekä johdon ja valvonnan alaisuus.

Erityisesti tilanteiden, missä kuntouttavan työtoiminnan osallistujan voidaan olettaa korvaavan työsuhteisen työntekijän työtä tai työtehtävät eivät sisällä minkäänlaisia ”kuntouttavia” elementtejä, voidaan epäillä olevan todellisuudessa työsuhteita, joihin täytyisi kuntouttavan työtoiminnan lain sijasta soveltaa normaaleja työlakeja. Täten olisi helppoa nähdä näiden lain hengen vastaisten tilanteiden olevan piilossa olevia työsuhteita työllistämistä edistävän palvelun sijaan. (Närhi s. 50)

Suomen tuomioistuimet tuskin katsoisivat kuntouttavaa työtoimintaa työsuhteeksi, mutta EU-tuomioistin sen saattaisi tehdä. Närhen selostamassa Fenoll-tapauksessa EU-tuomioistuin katsoi toimintakeskuksessa teetetyn palkattoman työn täyttävän työsuhteen tunnusmerkistön.

Moni kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saattaakin olla tietämättään työsuhteessa. Miten sitten saataisiin joku palkatonta työtä teettävä tuomiolle kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä? Sepä ei olekaan ihan helppo tie. Ensin pitäisi vaatia saamatta jäänyttä palkkaa oikeudessa ja todistaa, että kyseessä on tosiasiallisesti työsuhde. Kun kaikki kotimaiset tuomioistuimet olisivat hylänneet vaatimukset, niin asia olisi vietävä EU-tuomioistuimeen. Hyvässä lykyssä jo suomalainen tuomioistuin saattaisi soveltaa Fenoll-tapausta, jolloin asia olisi selvä ja kyseessä olisi työsuhde. Sen jälkeen pitäisi tehdä rikosilmoitus kiskonnatapaisesta työsyrjinnästä.

Ehkä joku joskus jaksaa tähän prosessiin ruveta. Toivoa on, sillä nyt maasta löytyy ainakin yksi juristi, joka osaisi viedä sen läpi. Me muut voimme sillä aika teeskennellä, että tosiasiassa työtä tekevät eivät oikeastaan teekään työtä. Tai tekevät sittenkin, mutta eivät oikeasti. Kunhan nyt edes jämäköityvät.

14264075_1112996808745897_5828277647329853213_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos