Hyviä ja pahoja työttömiä

Sekä sosiaali- ja terveysministeriössä että työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla lakiesityksiä, joilla työttömille annetaan lisää keppiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa mallissa työtöntä patistetaan olemaan aktiivinen saadakseen työttömyyskorvauksen. Hänen pitää olla pätkätöissä tai osallistua työvoimapalveluiden tarjoamiin aktivointitoimiin. Jos näihin ei osallistu, menettää yhden korvauspäivän kuukaudessa eli vajaa viisi prosenttia työttömyysturvasta.

Työministeriö valmistelee ihan omaa malliaan samasta asiasta. Sen mukaan pätkätöihin tai aktivointitoimiin osallistumaton menettää työttömyysetuutensa kokonaan ja joutuu toimeentulotuelle.

Näin kertoo Talouselämä.

Hallitus aikoo sittenkin toteuttaa työttömien jaon hyviin ja pahoihin työttömiin. Kerroin asiasta helmikuussa, jolloin asia oli vasta suunnitteluasteella. Nyt hallitus pontevaan tapaansa valmistelee lakiesityksiä peräti kahdessa eri ministeriössä varmistaakseen täydellisen sekasotkun.

Valmisteilla olevien lakimuutosten sisällöstä selviää sen verran, että hyvät työttömät ovat aktiivisia. He tekevät palkallisia pätkätöitä, palkatonta työvoimapoliittista työtä tai osallistuvat työvoimapoliittiseen koulutukseen.  Pahat työttömät eivät osallistu mihinkään edellä mainittuun.

Talouselämän jutussa Akavan työelämäasioista vastaava johtaja Maria Löfgren kertoo asiantuntevasti lakihankkeiden ongelmista, ja olen samaa mieltä kaikista hänen huomioistaan. Niiden lisäksi näen tässä myös syvemmän tason ongelmia.

Ihan ensimmäisenä herää ihmetys saman asian valmistelusta eri tavalla kahdessa eri ministeriössä. Sekä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila että työ- ja oikeusministeri Jari Lindström ovat samasta puolueesta, mutta ilmeisesti eivät tiedä mitään toistensa tekemisistä. Toinen suunnittelee työttömyysetuuden leikkausta ja toinen sen poistamista kokonaan. Yhteistyö ja koordinaatio loistavat poissaolollaan.

Ainoa yhteinen visio on, että pahoille työttömille pitää antaa keppiä. Tähän pahojen joukkoon joutuu suurin osa työttömistä, sillä palkallisia pätkätöitä ei niin vain mennä tekemään, koska niitä ei ole. Työvoimakoulututuksen resursseja on leikattu koko ajan, joten kursseillekaan eivät mahdu läheskään kaikki halukkaat. Heistä tulee pahoja passiivisia työttömiä.

Paitsi siinä tapauksessa, että he menevät palkattomiin töihin. Niitä tässä maassa riittää. Kuntouttavaa työtoimintaa ja työkokeiluja riittää varmasti kaikille, sillä ne lisääntyvät koko ajan. Tässä TEM:n omiin tilastoihin perustuva käyrä niiden kehityksestä:

kuty

Kuva: Facebook/Heikki Turunen

Palkkatukityötä sen sijaan ei riitä. Näkemäni uutisen mukaan Pohjois-Pohjanmaan tämän vuoden palkkatukirahat ovat jo loppuneet. Saamieni tietojen mukaan Pohjois-Karjalan rahat loppuvat kesään mennessä.

Suuntaus on selvääkin selvempi. Työttömät on tarkoitus pakottaa palkattomiin töihin, jollon heistä tulee hyviä työttömiä. Pahaksihan ei kukaan halua tulla leimatuksi.

 

Vaihtoehto tarjolla

Valtiovaraiministeriö julkaisee tänään budjettiehdotuksensa ja mielien muokkaus aloitettiin hyvissä ajoin. Ensin valtiosihteeri Martti Hetemäki kertoi naama peruslukemilla, että Suomen työllisyysaste on vain 68,5 prosenttia tavoitteena olevan 72 prosentin sijaan. Tosiasiassa työllisyysaste on jo nyt 72 prosenttia, kertoo toimittaja ja kirjailija Putte Wilhelmsson blogissaan.

Hetemäki tekee virkamiehenä ihan selkeää hallituspolitiikkaa kertoessan kansalle vaihtoehdottomana tosiasiana, että kasvavat tuloerot on vain hyväksyttävä ja saa vahvaa tukea Sammon konsernijohtaja Kari Stadighilta. Siinäs kuulitte, kansalaiset. Tehkää enemmän työtä pienemmällä palkalla, jotta rikkaat saavat enemmän rahaa.

Vielä tänään hallitus ei julkaise työllistämispoliittisia toimenpiteitään, vaan ne kerrotaan joskus myöhemmin. Hallituksen linja on kuitenkin selkeä. Suurin ongelma nähdään kohtaannossa eli työttömät ja työpaikat eivät kohtaa. Tämä on yksiselitteisesti työttömien vika, sillä he kaikki yli 366 000 eivät millään suostu mahtumaan tällä hetkellä avoinna oleviin 15 026 työpaikkaan. Siksi heille tullaan antamaan keppiä vaikeuttamalla työttömyysetuuden saantia, velvoittamalla heitä palkattomiin töihin ja antamalla karenssia.

Voisihan asiat tehdä toisinkin, mutta tämä hallitus pysyy keppilinjalla. Sen sijaan SDP:llä olisi tarjolla vaihtoehto, joka julkaistiin jo eilen. Lukekaapa se ensin täältä, niin katsotaan muutamia kohtia sitten tarkemmin.

Ensimmäisenä ehdotuksena on työmarkkinatuen muuttaminen aktiiviseksi työllistämisrahaksi. Se tarkoittaa sitä, että mahdollistettaisiin työttömyysturvan käyttäminen palkkatukena. Työttömän palkkaava työnantaja saisi tukena työttömyysetuutta vastaavan summan ja maksaisi ite loput niin, että palkka olisi TES:n mukainen. Kuulostaa järkevämmältä kuin nykyinen käytäntö maksaa työttömälle työttömyysturva käteen ja pakottaa hänet sitä vastaan siihen samaan yritykseen palkattomaksi työkokeilijaksi.

Kunnat osaavat käyttää palkatonta työvoimaa hyväkseen, mutta ne osaavat myös palkkatukityöllistää, jos niille annetaan siihen mahdollisuudet. Jos kuntien maksuosuus työmarkkinatuesta eli ns. sakkomaksu puolitettaisiin ja kunnat velvoitettaisiin käyttämän säästyvä raha palkkatyöllistämiseen, niin työtä löytyisi varmasti. Löytyy sitä nytkin palkatonta työtä vastoin lakia tekeville kuntouttavassa työtoiminnassa oleville terveille ja työkykyisille. Ruvetaan maksamaan heille palkkaa niistä rahoista, jotka nyt menevät suoraan Kelan pohjattomaan kukkaroon.

Välityömarkkinoita ja kolmannen sektorin töitä on haukuttu tuottamattomaksi puuhasteluksi. On totta, että ei niillä mitään konkreettisia kulutustavaroita tai suuhunpantavaa tuoteta, mutta niissä tuotetaan paljon erilaisia tukipalveluja ja kulttuuria. Se on sitä henkistä pääomaa, jonka tuottamisesta myös voitaisiin ruveta maksamaan palkkaa palkkatuen muodossa.

Ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä ja jopa tosiasiallisesti työkyvyttömiä kiusataan ihan turhaan työvoimapoliittisilla pilipalikursseilla, työkokeiluilla ja kuntouttavalla työtoiminnalla. He eivät enää koskaan tule työllistymään ja heidät voidaan päästää eläkkeelle. Jos joku eläkkeelle päässyt sitten jostain kumman syystä saisi itselleen sopivan työtarjouksen, niin eläkeläisen työssäkäynti on jo nyt mahdollista. Tärkeintä on, että turhaan hirressä roikotettu saisi olla huolehtimatta jokapäiväisestä leivästään ja voisi suunnitella loppuelämäänsä vapaammin.

Erityisen iloinen olen esityksestä suunnata kuntouttava työtoiminta oikein. Tästä olen jankuttanut vuosikausia. Kuntouttava työtoiminta on jo aikoja sitten muuttunut palkkatuetuksi työksi, mutta se tuki menee kokonaan työnantajan ja kunnan hyväksi. Työntekijä saa vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen, työpanos menee työnantajalle ja valtion työllistämisraha 10,09 euroa/päivä kunnalle.

Kuntouttava työtoiminta on hyvä asia oikein toteutettuna, mutta sitä on toteutettu väärin koko sen olemassaolon ajan. Siitä on tullut kuntatalouden tasapainottamisen väline ja työttömien hyväksikäyttöautomaatti. En nyt viitsi taas edes aloittaa puhumista siitä, millä kaikilla tavoilla lakia rikotaan joka ikisessä maamme kunnassa.

Ihan oikein, nyt puhuin työllisyyspolitiikan lisäksi myös puoluepolitiikkaa. Se johtuu siitä, että olen demari ja tämä demareiden esitys vastaa myös minun ajatteluani. Miettikää itse tätä SDP:n ehdotusta viimeistään silloin, kun työministeri seuraavan kerran tulee kertomaan, että työttömyysetuuksien saamista on vaikeutettava, karensseja on annettava enemmän ja palkatonta työtä on lisättävä, jotta työttömät saadaan patistettua töihin.

Työ on parasta sosiaaliturvaa vain silloin, kun siitä maksetaan palkkaa.

 

Työttömän sanakirja

Vappuna pitäisi puhua työstä, mutta liian monella sitä ei ole. Siksi puhun työttömyydestä ja siihen liittyvästä sanastosta. Työllistämisestä käytävä keskustelu on melkoisen rasittavaa jo muutenkin, mutta erityisen rasittavaksi sen tekee monien hatara tietämys alan termeistä. Keskustelussa menevät sekaisin kunnan työllistämisvelvoite, velvoitetyöllistäminen, työharjoittelu, työelämävalmennus, työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta. Liian usein luullaan puhuttavan Kelan kuntoutustuesta silloin, kun puhutaan kuntouttavasta työtoiminnasta. Työkokeilu sekoitetaan koululaisten TET-jaksoon ja työharjoittelu opiskelijoiden tutkintovaatimuksiin kuuluvaan harjoitteluun. Uutena tähän soppaan on tulossa hallituksen kaavailema työnäyte.

Sitten tulee joku yleensä palkattoman työn teettämisestä oman palkkansa saava työvalmentaja tai työnsuunnittelija, jonka mielestä on ihan samantekevää mistä puhutaan, kunhan kaikesta puhutaan työnä. Pitäaikaistyöttömän itsetunnolle kuulemma on tärkeää, että hän saa tuntea olevansa töissä ja voi näin myös sanoa.

En tietenkään kiistä kenenkään omia kokemuksia, mutta en tiedä miten pitkälle itselleen valehtelemiselle perustuva itsetunto kannattelee. Palkattomassa työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminassa oleva tekee kyllä töitä, mutta ei ole työsuhteessa. Hän ei saa palkkaa eikä hänelle kerry vuosilomia ja eläkettä. Hänelle eivät kuulu mitkään muutkaan työsuhteen edut. Hän on virallisesti asiakas, jolla on velvollisuus osallistua tähän palveluun taloudellisen sanktion uhalla.

Oma lajinsa keskustelijoita ovat sitten ne vakituisessa palkkatyössä vielä toistaiseksi olevat, jotka luulevat itseään korvaamattomiksi ja kokevat olonsa turvatuksi. He pitävät omassa työssään tapaamiaan palkattoman työn tekijöitä laiskureina, joille työ ei maistu. Työttömät yleensäkin ovat heille vain kotisohvilla makaavia kaljankittaajia.

Kertauksen vuoksi selitän muutamia keskusteluissa käytettyjä tavallisimpia termejä:

Työ voidaan määritellä työsopimuslain 1 §:n perusteella. Sen mukaan työ on sellaista toimintaa, jota tehdään työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Ratkaisevan tärkeää on palkka tai muu vastike. Jos sitä ei ole, niin kyse ei ole työstä.

Kunnan työllistämisvelvoite ei tarkoita velvoitetta tarjota palkkatyötä tai edes palkkatuettua työtä. Se tarkoittaa palkatonta työtä työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana. Vuoden 2015 alusta voimaan tullut muutos kunnan osuudesta työmarkkintukeen on lisännyt tätä palkatonta työtä.

Sakkomaksu on juuri tämä kunnan osuus työmarkkinatuesta. Se ei ole virallinen termi, mutta sitä käytetään yleisesti sen dramaattisuuden takia. Kunta saadaan kuulostamaan rikolliselta, jos se ei täytä työllistämisvelvoitettaan eli ei käytä palkatonta työvoimaa. Kun kunta täyttää työllistämisvelvoitteensa, niin se vapautuu tästä maksusta.

Kunnan työllistämisvelvoite sekoitetaan liian usein velvoitetyöllistämiseen. Velvoitetyöllistäminen on tarkoitettu 57 vuotta täyttäneille, joiden oikeus työttömyyspäivärahaan päättyy sen enimmäisajan kulumisen johdosta. Mikään automaatti tämäkään työpaikka ei ole, vaan 57-60 -vuotiaat ohjataan ensin työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai työvoimakoulutukseen. 60 vuotta täyttänyt ohjataan työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatuettuun työhön muun kuin kunnan palveluksessa.

Jos nämä toimenpiteet eivät onnistu, niin vasta sitten työttömän kotikunnan on järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi. Velvoitetyöllistämisen perusteella järjestettävä työ on melkoinen lottovoitto, koska se on palkallista kokoaikatyötä. Lottovoitto se on siinäkin mielessä, että yleensä kaikille löytyy jokin sopivaksi katsottu työvoimakoulutus tai muu työllistymistä edistävä palvelu, kuten vaikkapa kuntouttava työtoiminta.

Kuntouttava työtoiminta on palkatonta työtä, johon määrätään pelkästään työttömyyden keston perusteella. Nimestään huolimatta sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen kuntouttamisen kanssa, koska laista puuttuvat kaikki kuntoutukseen liittyvät määräykset. Palkattoman työn teettämisen katsotaan riittävän syrjäytymisen ehkäisemiseen ja parantamiseen. Näin siitä huolimatta, että kyseessä on sosiaalipalvelu. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen palvelu eikä siihen koskaan saisi ohjata työhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenevää.

Työharjoittelua ja työelämävalmennusta ei ole ollut olemassakaan 1.1.2013 lähtien. Ne yhdistyivät silloin työkokeiluksi, joka on samalla tavalla velvoittavaa sosiaalipalvelua kuin kuntouttava työtoimintakin. Palkkaa ei makseta.

Palkkatuettu työ on ihan oikeaa työtä. Siinä tehdään työsopimus ja maksetaan TES:n mukaista palkkaa. Se on työnantajalle edullista, koska valtio maksaa osan palkkauskustannuksista.

Kuntoutustuki ei liity työllistämiskeskusteluun millään tavalla. Se on Kelan maksama määräaikainen työkyvyttömyyseläke, jonka aikana henkilö saa terveydenhoidollista kuntoutusta.

Työelämään tutustuminen eli TET on peruskoulun oppimäärään sisältyvä lyhyt työharjoittelu ja monien alojen koulutukseen sisältyy pakollisena työharjoittelua. Nämä oppimisjaksot eivät liity työllistämiskeskusteluun.

Melkoinen viidakko tämä sanasto siis on ja liian moni puhuu näistä asioista tietämättä itsekään mistä puhuu ja luottaa siihen, että eivät kuulijatkaan tiedä.

 

Sosiaalipalvelua pakolla

– Käyn yhtenä päivänä viikossa töissä ja ansaitsen sen, minkä työtön saa ansaita sen vaikuttamatta työmarkkinatukeen. Sain kutsun sosiaalitoimistoon aktivointisuunnitelman tekoon. Kerroin käyväni töissä, mutta minut velvoitettiin osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan yhtenä päivänä viikossa neljän tunnin ajan. Kun kysyin tulinko työpaikalta tänne kävellessäni työhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömäksi, niin minulle sanottiin suoraan, että kyse on kunnan halusta välttää Kelan sakkomaksu.  

Tämä oli yhden saamani pitkän sähköpostin sisältö tiivistettynä ja tässä nähdään miten väärin kuntouttavaa työtoimintaa kunnissa käytetään. Kunnat ajattelevat vain taloutta. Kunnissa seurataan Kelan ns. sakkolistaa niistä, joiden työmarkkinatuesta kunta joutuu maksamaan puolet tai 70 %. Kunnat pakottavat työkykyiset ja jopa osa-aikatyössä olevat puuhastelemaan jotain ja nimeävät sen kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Näin ne välttyvät työmarkkinatuen maksuosuudelta eli tältä ”sakkomaksulta” ja saavat työllistämiskorvausta valtiolta 10,09 euroa/päivä.

Onko tämä sitten laillista?

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa silloin, kun henkilö on osa-aikatyössä yli kahdeksan tuntia viikossa. Ei siis ole velvollisuutta, mutta sitä ei kielletäkään. Osuutensa kunta joutuu maksamaan myös osa-aikatyötä tekevien työmarkkinatuesta – paitsi silloin, kun heidät laitetaan puuhastelemaan jotain neljäksi tunniksi viikossa kuntouttavaan työtoimintaan.

Lain 1 luvun 3 §:n mukaan kuntouttava työtoiminta koskee jokaista, joka on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansiosidonnaisen päivärahan päättymisen jälkeen 180 päivää tai jonka pääasiallinen toimeentulo on viimeisen 12 kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen.

Sakkomaksua kunta joutuu maksamaan jo 300 päivän työmarkkinatuen jälkeen. Kela toimittaa kunnille listan työmarkkinatukea saavista henkilöistä ja listaa seuraten työttömiä kutsutaan laatimaan aktivointisuunnitelmaa. Suunnitelmassa päädytään lähes automaattisesti kuntouttavaan työtoimintaan.

Laki ei siis ihan suoraan kiellä tätä menettelyä, mutta nykyinen käytäntö kunnissa on valovuoden päässä lain tarkoituksesta. Lain 1 §:n mukaan kuntouttavalla työtoiminnalla pyritään parantamaan edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla sekä edistämään mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja työ- ja elinkeinoviranomaisen tarjoamaan julkiseen työvoimapalveluun.

Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.12. 2014 antanut kunnille ohjeen, jossa ei sanallakaan puhuta kuntouttavan työtoiminnan käyttämisestä kunnan säästötoimenpiteenä. Ohjeessa korostetaan, että kyse on  on sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalipalvelusta, johon sovelletaan sosiaalihuoltolain lisäksi mm. lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto tarkoittaa mm. sitä, että palvelun tarjoama tuki ja ohjaus tapahtuu sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön toimesta.

Lisäksi ohje painottaa, että kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.

Kun lakia kunnissa soveltaa joku sosiaalityöntekijän pätevyyttä vailla oleva, joka kutsuu työttömiä puheilleen ja määrää heidät rutiininomaisesti kuntouttavaan työtoimintaan omilta esimiehiltään saamansa ohjeen mukaan, niin ollaan kaukana lain tarkoituksesta ja hengestä.

Neuvoni on, että menkää keskustelemaan ja laatimaan aktivointisuunnitelmaa, mutta ottakaa tuo linkittämäni STM:n ohjekirje mukaan. Jos olette osa-aikatyössä, niin kysykää oletteko muina kuin työpäivinä työkyvytön ja jos olette, niin lääkärin varmaan pitäisi tukia asia. Ohjekirjeen mukaan terveydenhuollon palveluiden järjestäminen niiden tarpeessa oleville työttömille on erityisen tärkeää, koska työttömillä ovat tutkimusten mukaan työssä olevia enemmän työ- ja toimintakykyä alentavia sairauksia. Terveystarkastuksen toteuttamisesta tulisi sopia aktivointisuunnitelmaa tehtäessä silloin, kun epäillään asiakkaan terveydentilan alentuneen, mutta asiaa ei ole selvitetty.

Kuntouttava työtoiminta on takuulla ainoa sosiaalipalvelun muoto, johon ihminen velvoitetaan taloudellisten sanktioiden uhalla. Siitä kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Sitä alennetaan samaisen kieltäytymisen takia 20 % ja toistuvasta kieltäytymisestä alennus on 40 %.

Jos tätä pakollista sosiaalipalvelua teille järjestetään, niin muistakaa vaatia, että sitä järjestetään lain mukaan ja sen järjestäjät ovat sosiaalityön ja terveydenhoidon ammattilasia.

***

Tätä juttua voi poikkeuksellisesti kommentoida myös nimimerkillä, kunhan pysyy asiassa.

 

 

Uskoa vai järkeä?

– Tilanne on huono. Pitää tehdä työtä, jotta tämä tilanne saadaan paranemaan. Onneksi hallituksella on kaikki lainsäädäntöhankkeet putkessa, ja sieltä saadaan lisää työkaluja.

Näin työministeri Jari Lindström julistaa uskoaan hallituksen työllisyyttä parantaviin toimiin, mutta hän ei esitä mitään konkreettisia toimepiteitä. Jonkin vihjeen tulevasta hän kuitenkin antaa:

– Työmarkkina-asema heikkenee, kun on vuoden, kaksi tai pidempäänkin työttömänä. Sen takia työttömyyteen pitää pystyä puuttumaan heti, kun työttömyys alkaa.

En tiedä miten työministeri aikoo pystyä puuttumaan työttömyyteen heti, mutta epäilen vahvasti työllistämistoimenpiteiden lisäämistä. Käytännössä se tarkoittaa kuntouttavan työtoiminnan eli palkatta tehtävän työn lisäämistä. Nykyisen ongelman kehittyminen näkyy hyvin tästä kuvasta:

kuty

Kuva: MTV

Tätähän minä olen yrittänyt sanoa jo monta vuotta. Palkkatuettu työ vähenee ja kuntouttavan työtoiminnan nimellä tehtävä palkaton työ lisääntyy. Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelulain mukaista sosiaalipalvelua eikä siihen saa ohjata työkykyisiä. Se on tarkoitettu niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai mihinkään muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja sen on aina oltava tilapäistä, palkkatyöhön tähtäävää toimintaa.

Käyrän mukaan yhä suurempi osa työttömistä olisi kyvyttömiä palkkatyöhön. Tämä on pötypuhetta. Eivät työttömät ole sen kelvottomampia työhön kuin ennenkään. Syynä kuntouttavan työtoiminnan lisääntymiseen on raha eli kuntien pyrkimys säästää.

Edellinen hallitus teki jättimunauksen säätäessään jo muutenkin talousvaikeuksissa painiskeleville kunnille velvollisuuden maksaa työmarkkinatuesta puolet jo 300 päivän työttömyyden jälkeen, jos kunta laiminlyö työllistämisvelvoitteensa. Työllistämisvelvoite ei tarkoita velvollisuutta tarjota palkkatyötä, vaan kuntouttavaa työtoimintaa.

Ohjatessaan työttömät kuntouttavaan työtoimintaan kunta vapautuu tästä ns. sakkomaksusta ja saa lisäksi valtiolta työllistämiskorvausta 10,09 euroa/päivä/työtoiminnassa oleva. Kunnan kannattaa laittaa työttömät tekemään ihan mitä tahansa kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Kaikkein suurin hyöty saadaan käyttämällä heitä lainvastaisesti palkkatyötä korvaavaan työhön, mutta toisaalta ketään ei kiinnosta vaikka he pelaisivat korttia neljä tuntia päivässä. Kaikki on säästöä ja jopa tuloa kunnalle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Järkevin pitkiin aikoihin näkemäni ehdotus tulee Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöfiltä. Hän ehdottaa, että tästä kuntien sakkomaksusta luovuttaisiin ja vastapainoksi kunnat sitoutuisivat käyttämään sakkomaksuihin menevän rahan oikeaan työllistämiseen eli ihmisten palkkaamiseen.

On ihan selvää, että useimmat kuntouttavassa työtoiminnassa olevat tarvitsevat vain palkkatyötä. On ihan selvää, että kunnan verotulot kasvavat, jos se voi käyttää valtiolle menevät sakkorahat palkkoihin. On ihan selvää, että palkkatyö on parasta sosiaalityötä. On ihan selvää, että valtiokin säästäisi sen 10,09 euron suuruisen päivittäisen työllistämiskorvauksen/kuntouttavassa työtoiminnassa oleva.

Saa nähdä miten työministeri noteeraa Lindelöfin esityksen. Pahoin pelkään, että mieluummin jatketaan uskon kuin järjen voimalla.