Työttömien parjauskampanja

-Hallitus on tehnyt linjauksen katosta, ja se pysyy toistaiseksi, kunnes toisin päätetään. Keskustelua siihen puuttumisesta ei ole aloitettu.

Näin perusteli työministeri Jari Lindström käyttämättä olevaa 150 miljoonan työllistämistukirahaa. Hallitus on linjannut, että kolmannella sektorilla on 3 000 henkilötyövuoden katto sataprosenttiseen palkkatukeen.

Työttömiä, tekemätöntä työtä ja työllistämistukea riittää, mutta ne eivät kohtaa, koska asiasta ei ole aloitettu keskustelua. Työministeri istuu itse rahojen päällä, mutta hänelle ei ole juolahtanut mieleen aloittaa sitä keskustelua älyttömän palkkatukikaton poistamisesta. Suomessa on yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joita voisi palkata palkkatuella yhdistyksiin, kuntiin ja yrityksiin työllisyysmäärärahoilla. 150 miljoonalla eurolla palkkaisi palkkatuella yli 10 000 työtöntä vuodeksi töihin. Ei ole vaikeaa keksiä rahoille käyttöä, sanoo Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.

Niinpä niin. Yhdistyksillä ja kunnilla olisi paljon työtä tarjolla, mutta sitä ei katsota tarpeelliseksi rahoittaa. Näin yllytetään yhdistyksiä pilaamaan oma maineensa käyttämällä palkattomia työntekijöitä. Yhä useampi yhdistys on ruvennut järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa kuntien ja Te-toimistojen tuella. Tästä hyötyvät kaikki muut paitsi se työtä tekevä työtön. Te-toimisto saa tilastonsa kauniimmaksi, kunta välttyy työmarkkinatuen maksuosuudelta ja yhdistys saa ilmaisen työpanoksen lisäksi 10,09 euroa päivässä jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta.

Jos työtön palkattaisiin työllistämistuella, niin siitä hyötyisi myös hän itse. Ilmeisesti se ei sovi hallituksen linjauksiin, sillä nyt on menossa ennennäkemätön työttömien parjauskampanja.

Kansalaiset on jo opetettu uskomaan työttömät laiskoiksi kotisohvilla makaajiksi, jotka ruhtinaallisten tukien takia eivät viitsi mennä töihin. Tämän mielikuvan vahvistamiseksi media nostaa vähän väliä esille työnantajan, joka tuskailee työvoiman vaikeaa saatavuutta. Näissä tarinoissa on aina se yhteinen vika, että niitä on vaikea tarkistaa. Työnhakuilmoitus on jo poistunut työvoimahallinnon sivuilta tai sitä ei ole koskaan siellä ollutkaan. Pelkkä sana riittää.

Tietenkin työttömät ovat myös tyhmiä. Työvoimahallinto ansoitti sähköisen työnhaun kaikessa hiljaisuudessa niin, että 14 000 työttömän työnhaku katkesi. Työministerin mukaan vika on tietenkin tyhmissä työttömissä, jotka eivät osaa käyttää sähköistä työnhakua. En nyt viitsi edes aloittaa puhumista siitä, miten työttömien syrjäytymistä ja juoppoutta pidetään luonnostaan lankeavana.

Hallituksella on siis työllistämiseen budjetoitua rahaa, mutta sitä ei käytetä. Sen sijaan keksitään koko ajan lisää keinoja antaa työttömille keppiä. Tukia leikataan ja aktiivimalli edellyttää työttömän tekevän tietyn määrän olematonta palkkatyötä täyden työttömyysetuuden saamiseksi.

Mikä tahansa heikennys työttömien asemaan menee läpi, koska mielet on muokattu syyllistämään työttömät ihan kaikesta. Se mieli muuttuu vasta sitten, kun työttömyys osuu omalle kohdalle. Mielenkiinnolla odottelen mitä Simon Elo sanoo ensi vaalien jälkeen etsiessään työtä. Nythän hän on polleasti sitä mieltä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Palkasta hän ei puhu mitään.

Laitanpa taas kerran tämän Lapinlahden Lintujen sketsin yli 20 vuoden takaa. Tämä puhe on nykyisin todellisuutta.

 

 

 

#1001 asian kääntöpuolta

Kirkkohallituksen asettaman työryhmän tehtävänä oli tehdä näkyväksi työttömyystilanteen ongelmallisuus ja vakavuus, etsiä uusia ratkaisumalleja työllistämiseen sekä edistää kirkon aktiivisempaa roolia työllistämisessä ja työttömien parissa työskentelyssä. Työryhmän raportti ja toimenpide-esitykset löytyvät tästä linkistä.

Näen tässä avauksessa paljon hyvää. Erityisen hyvänä pidän sitä, että kirkko haluaa olla mukana työttömyyskeskustelussa ja antaa äänen työttömille.

Hyvä ja kannatettavia asioita, mutta katsotaanpa asian toista puolta. Uusia ratkaisumalleja etsivä kirkko on päätynyt keksimään jo moneen kertaan keksityn palkattoman työn teettämisen. Pitkäaikaistyöttömille tarjotaan jopa kuuden kuukauden mittaista palkattoman työkokeilun jaksoa, jonka jälkeen on mahdollisuus saada 3-4 kuukautta kestävää palkkatuettua työtä.

Palkkatukityö on nimenomaan vain mahdollisuus, eikä kirkko voi sitä varmaksi luvata. Palkkatuesta päätetään tapauskohtaisesti Te-toimistoissa, ja palkkatukirahoja on koko ajan leikattu. Siksi on uhkana, että monen työllistyminen jää kuuden kuukauden mittaiseksi kokemukseksi palkattomasta työstä.

Työkokeilun aikana ei makseta palkkaa, vaan pelkkää työmarkkinatukea ja yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Työsuhdetta ei synny, eikä työstä kerry eläkettä eikä lomaoikeutta. Näyttää ikävästi siltä, että seurakunnat saavat sesonkiajaksi ilmaisia työntekijöitä leikkaamaan ruohoa ja tekemään muita puutarhatöitä. Syksyn tullen todetaan, että Te-toimisto ei myöntänyt palkkatukea, joten työ loppuu.

Työryhmän mukaan puolen vuoden työkokeilu yhdistettynä 3-4 kuukauden palkkatuettuun työhön mahdollistaa työttömän työllistämisen vuodeksi 5 000 eurolla. Kirkko saa siis työntekijän vuodeksi 500 eurolla kuukaudessa. Näin laskettuna puheet taksojen polkemisen kieltämisestä rupeavat kuulostamaan ontolta.

17352223_1838595533074179_946059828331236115_n

Kuunteleminen, rinnalla kulkeminen ja empatia ovat positiivisia asioita, mutta niistä tulee vähän ikävä sivumaku. Jostain syystä pitkäaikaistyöttömiä pidetään lähtökohtaisesti syrjäytyneinä reppanoina, jotka tarvitsevat tukea jopa aamulla heräämiseen. Kyllä heitäkin joukossa on, mutta heidän oikea paikkansa on kunnan järjestämä kuntouttava työtoiminta. Se on sosiaalityötä, ja sen tarkoituksena on auttaa elämänhallinnan eri ongelmissa.

Työkokeilun tarkoitus on selvittää, kiinnostaako ala tai ammatti tai onko jokin tietty ala tai ammatti mahdollinen. Tämän työryhmä on ymmärtänyt ihan oikein, mutta on vaikea kuvitella kenenkään tarvitsevan monta palkatonta kuukautta sen selvittämiseen, kiinnostaako ruohon leikkaaminen hautausmaalla mahdollisena palkkatyönä.

En halua lytätä hyvää tarkoitusta, mutta siitä ei pääse mihinkään, että varsinkin sosiaalisen median työttömyyttä käsittelevillä sivuilla kirkko on kuullut kunniansa. Eivät pitkäaikaistyöttömät ole mitään kädestä talutettavia reppanoita. Heidän ainoa ongelmansa on palkkatyön puute, eikä se ongelma parane palkattomalla työllä ja rinnalla kulkemisella.

Eräs henkilö keksi hyvän tavan saada työttömyys yhteiskunnallisesti näkyväksi ja keskustelua herättäväksi. Puetaan kaikilla työpaikoilla jokaisen palkattoman työntekijän päälle huomioliivi, johon on kirjoitettu näkyvästi hänen statuksensa palkattomana työntekijänä. Se herättäisi huomaamaan palkattomien ällistyttävän suuren määrän.

***

Alkujaan tästä piti tulla artikkeli kirkon Kytkin-verkkolehteen. Päätin kuitenkin osallistua tästä aiheesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun vain omassa blogissani. En jaksa kirjoittaa samasta aiheesta moneen eri paikkaan. En varsinkaan palkatta.

”Ei poljeta taksoja…”

Suomen evankelisluterilainen kirkko haluaa kantaa vastuunsa työttömyyden hoidossa. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi on avattu työllistämiskampanja, jonka kohteena ovat erityisesti vaikeasti työllistyvät. Kampanjassa on mukana pilottina seurakuntia Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Kirkon kampanjaideana on tarjota työttömälle ensin puolen vuoden työkokeilua ja sen päälle 3-5 kuukauden mittaista tukityöllistettyä jaksoa. 

Kela maksaa työkokeilussa työttömyysetuuden päälle yhdeksän euron lisän päivässä. Työkokeilun jälkeen pesti jatkuisi tukityöllistettynä.

Tarkoitus ei ole polkea taksoja tai teettää kirkon töitä alihintaan. Ketään ei pakoteta mukaan. Tämä on ajateltu väliportaaksi avoimille työmarkkinoille

Näin kertoo Etelä-Suomen Sanomat kirkon uudesta työllistämiskampanjasta.

En halua epäillä kirkon hyvää tarkoitusta, mutta tässä tarinassa on kaksi isoa aukkoa.

Työttömille tarjotaan ensin kuusi kuukautta palkatonta työkokeilua. Se poikkeaa palkkatyöstä vain siten, että siitä ei makseta palkkaa. Siitä maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euron päivittäinen kulukorvaus. Tämä on sekä taksojen polkemista että töiden teettämistä alihintaan.

Työkokeilun jälkeen kirkko lupaa palkkatuettua työtä 3-5 kuukaudeksi. Työnantaja ei kuitenkaan voi luvata palkkatuettua työtä, sillä palkkatuesta päättää TE-toimisto. Palkkatukirahoja on leikattu jatkuvasti, ja niiden saaminen on tähänkin asti ollut erittäin vaikeaa. Kirkko lupaa liikaa, sillä se voi luvata vain hakea palkkatukea.

Monille tulee jäämään tästäkin kampanjasta muistoksi vain kuuden kuukauden palkaton työ, kun TE-toimisto ei myönnäkään palkkatukea.

Kirkon kampanjaväki on keksinyt vain olemassaolevan systeemin hyväksikäytön ja mainostaa sitä suurena uutuutena.

Toivoisin olevani väärässä, mutta pahoin pelkään, että tämä ei poikkea millään tavalla muista suurin lupauksin tarjotusta työkokeiluista. Kun kokeiluaika on kulunut umpeen, niin vaihdetaan väkeä.

 

 

Laiskat työttömät ja konsulttien kultakaivos

Eilisessä uutistarjonnassa syyllistettiin taas kerran työttömiä ja vaivihkaa kerrottiin, että konsulteille avataan oma kultakaivos, kun he rupeavat valmentamaan työttömiä kolmen kuukauden välein TE-toimistossa tapahtuviin kuulusteluihin.

Otetaanpa ensin tuo tuttu syyllistäminen. Yle kertoi näyttävästi, että edes työttömyyskorvauksen menettäminen ei estä työttömiä kieltäytymästä tarjotuista töistä. Karenssit lisääntyvät, koska työtarjouksia on tehty enemmän ja seurantaa on tehostettu.

Kaiken huippuna pääuutislähetyksessä kahdeksan minuutin kohdalla kirpputoriyrittäjä oli vaatimassa työstä kieltäytyjille karenssia. Hänen takanaan teki töitä mies työharjoittelijan liivi päällään. Tällä kirpputoriyrittäjällä ei ole avoinna yhtään työpaikkaa eikä hän kaikesta päätelleen aio koskaan palkatakaan ketään. Hän haluaa palkattomia työntekijöitä. Toimittajat eivät koskaan muista kysyä näiltä työttömien laiskuutta valittavilta työnantajilta, että ajattelitko muuten maksaa palkkaa.

Kerrotaan nyt toimittajillekin, että ne TE-toimiston työtarjoukset eivät ole mitään kutsuja kävellä palkkatöihin valmiiseen työpaikkaan. Ne ovat pelkkiä määräyksiä hakea jotain avoinna olevaa työpaikkaa ja sama käsky lähetetään monelle työttömälle. Sen jälkeen alkaa normaali valintaprosessi ja työnantaja valitsee yhden hakijan.

Se TE-toimiston käskykirje voi tulla niin lyhyellä varoitusajalla, että siihen ei ehdi reagoida. Usein työttömälle tulee samaan aikaan kaksi kirjettä. Toisessa käsketään hakemaan avointa työpaikkaa viimeistään eilen ja toisessa ilmoitetaan tuen maksatuksen keskeyttämisestä työstä kieltäytymisen takia. Työtön ei ollut reagoinut eilen siihen tänään tulleeseen kirjeeseen.

Työn pätevyysvaatimukset voivat olla valovuoden päässä työttömän ammattitaidosta ja osaamisesta. Kun kolmen kuukauden ammattitaitosuoja on kulunut, niin ajokorttinsa menettänyt voi saada määräyksen hakea taksikuskin paikkaa. Tärkeintä on saada aikaan kieltäytymisiä ja karensseja.

Koska työttömät ovat laiskoja, niin heitä pitää ruveta valmentamaan kolmen kuukauden välein tapahtuviin työhaastetteluihin. Hallitus tuli loppukesällä luvanneeksi konsulttikavereilleen, että nämä haastattelut ulkoistetaan ostopalveluksi.

Kun hallitukselle lopulta selvisi, että viranomaistoimintaa ei voi yksityistää, niin päätettiin pitää lupaus toisella tavalla. Hallitus ohjaa viisi miljoonaa euroa ”tulosperusteisten osopalvelujen hankintaan”. Tämä tarkoittaa työttömien valmentamista niihin kolmen kuukauden välein tapahtuviin viranomaiskuulusteluihin, joita ei saatukaan ulkoistettua.

Näin saadaan lisätyötä konsulteille, jotka tähän asti ovat järjestäneet käsipäivän sanomiskursseja isommille ryhmille työvoimakoulutuksen nimellä. Nyt ilmeisesti ruvetaan antamaan ihan henkilökohtaista kättelyopetusta hyvää korvausta vastaan. Kun tuli luvatuksi kavereille rahaa, niin onhan lupaus pidettävä. Viis siitä, että ohjamalla sekin viisi miljoonaa palkkatukeen oltaisiin saatu aika moni tekemään palkkaa vastaan sitä tekemätöntä työtä, jota tässä maassa on kuulemma kaikkialla.

Niinpä niin. Työttömät ovat laiskoja eivätkä mene palkattomiin töihin. Heitä pitää sparrata valtion kustannuksella ottamaan vastaan palkatonta työtä. Palkkatyössä olevien olisi syytä olla huolissaan omasta työpaikastaan.

kuty

 

 

 

 

 

Päiväläiset ja huutolaiset

Suomessa työvoimatoimistojen yli kolme kuukautta auki olleista paikoista puolessa palkka muodostuu provisio- tai yrittäjäpohjalta. Työtä riittäisi myyntiedustajille, francising-yrittäjille, taksinkuljettajille, puhelinmyyjille. Keikkasiivoojaksi pääsisi heti kymmenen euron tuntipalkalla. Suomalaiset eivät karttele näitä töitä nirsoutensa tai kokopäivätyön kulttuurin takia vaan siksi, ettei niillä tule toimeen.

Näin kirjoittaa Juha Siltala keikka- ja silpputyöstä paluuna entiseen Kalevi Sorsan säätiön julkaisemassa tutkimuksessaan. Muun muassa Pentti Haanpään kirjallisuussitaateilla elävöitetty tutkimus kannattaa lukea ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Vuosikausia työelämän ja sosiaaliturvan muutoksia seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että päättäjämme ovat kääntämässä ajan ratasta ainakin sata vuotta taaksepäin. Olemme palaamassa luokka- tai peräti sääty-yhteiskuntaan, jossa työläiset tekevät työtä palkalla, jolla ei elä eikä kuulemma tarvitsekaan elää.  Ay-liikkeen heikentäminen ja työehtojen täysin vapaan sopimusoikeuden ihannoiminen ovat ajamassa työntekijät sellaiseen asemaan, että he alkavat suorastaan kilpailla siitä, kuka tekee työtä halvimmalla. Näin käy, kun työttömiä on oven takana jonossa eikä minkäänlaista minimipalkkaa tunneta. Halvimman tarjouksen tehnyt voittaa. Tämä koskee tietenkin vain jo valmiiksi huonosti palkattuja töitä, johtoporras pystyy kyllä neuvottelemaan itselleen kelvollisen sopimuksen.

Kun palkka ei riitä edes välttämättömään, niin tietenkin rahaa on saatava jostain lisää. Avuksi tarjotaan ns. Saksan mallia, jossa osa palkasta tulee sosiaalitukena yhteiskunnalta. Tässä uudenlaisessa sosialismissa yhteiskunta maksaa verovaroista palkkaa työntekijälle, joka työskentelee tuottamassa voittoa yksityiselle yritykselle. Palkanmaksu on sosialisoitu, mutta työn tuloksesta saatava voitto kuuluu yritykselle.

Mistä sitä palkkana maksettavaa sosiaalitukea sitten saadaan? Tietenkin verovaroista, joiden kertymä tällä menolla alenee. Pienestä palkasta maksetaan pienet verot ja yhteiskunnan resurssit hupenevat. Siispä pitää ruveta säästämään muista sosiaalimenoista, koska työnantajat tarvitsevat yhteiskunnan ylläpitämän työvoiman.

Tämä säästäminen on ollut menossa jo kauan ja tällä hallituskaudella se kiihtyy. Valtio aikoo säästää vanhuspalveluista ensi vuosikymmenellä joka vuosi lähes miljardi euroa. Kymmenessä vuodessa vanhusten palveluista aiotaan mahdollisesti säästää siis lähes 10 miljardia euroa, kertoo Aamulehti. Vanhuspalveluihin luetaan kuuluviksi vanhusten omaishoidon tuki, kotihoito, tavallinen ja tehostettu palveluasuminen, vanhainkodit sekä pitkäaikaishoito terveyskeskusten vuodeosastolla.

Jätetäänkö vanhukset hoitamatta, jotta yrityksille voidaan jakaa tukea verovaroista työntekijöiden palkanjatkeeksi? Ei nyt sentään, mutta entiseen voidaan tässäkin asiassa palata. Sata vuotta sitten köyhät vanhukset myytiin huutolaisiksi. Samoin tehtiin kaikille niille, jotka nykyisin ovat sosiaalihuolloin asiakkaina. Vuosittain pidettävässä huutolaisauksuunissa vaivainen myytiin sille, joka lupasi laskuttaa hänen elättämisestään yhteiskuntaa vähiten. Huutolaisuuteen sisältyi velvoite tehdä ostajalle työtä kykyjen mukaan ja epäilemättä joskus ylikin.

Nykyisinkin huutolaiskauppaa on tehty yhä enemmän sitä mukaa, kun hoiva-alan yritykset ovat tulleet markkinoille. Kunnat kilpailuttavat vanhustenhoidon ja yleensä halvin tarjous voittaa. Koska yrityksen on joka tapauksessa tuotettava voittoa omistajilleen, niin liian halvan tarjouksen tehnyt kilpailutuksen voittaja tinkii tietenkin hoidon laadusta ja henkilöstömitoituksesta.

Tämä nykyajan huutolaisuus tulee lisääntymään, koska sote-uudistuksen johtavaksi periaatteeksi otettiin yllättäen yhtiöittäminen. Julkisen sektorin on yhtiöitettävä hoito- ja hoivapalvelunsa, joita se nyt tuottaa ilman voittoa verovaroin. Sitten nänä uudet yhtiöt kilpailevat samoilla markkinoilla kansainvälisten suuryritysten kanssa. Kaiken yritysten voittoa myöten kustantaa veronmaksaja.

Muutaman vuoden sisällä tulemme palaamaan sadan vuoden takaiseen aikaan, jossa työtä tehtiin nälkäpalkalla ja vaivaiset myytiin vähiten pyytävälle. Tätäkö kansa ihan oikeasti haluaa?