Selitys ontuu

Toissapäivänä kerroin, että Lohja toimii kuntouttavassa työtoiminnassa vastoin lakia. Eilen kerroin tarkemmin miksi menettely on vastoin lakia. Nyt Lohjan kaupunginjohtaja ihan odotetusti kiistää lainvastaisuudet.  Länsi-Uusimaan artikkeli aukeaa vain tilaajille, mutta referoin sitä taas kuvien kanssa.

l-u

lohja vielä

 

Kyseessä on siis työ, joka muuten jäisi tekemättä. Jos näin on, niin siinä tapauksessa haluaisin tietää mitä tarkoitti tämä aiemmassa artikkelissa kerrottu kaupungin omien resurssien vapauttaminen muihin töihin ja kiinteistönhuoltohenkilöstön vapauttaminen bulkkityöstä. Näyttää siltä, että nyt ruvettiin puhumaan tarkoituksellisesti uutena alkavasta vanhusten auttamisesta unohtaen kokonaan aiemmin kerrottu henkilöstön vapauttaminen tärkeämpiin töihin.

lohja-1

Kuten eilen kerroin, niin laki ei edellytä vakinaisen henkilökunnan irtisanomista tai lomauttamista, vaan riittää, että kuntouttavaa työtoimintaa käytetään korvaamaan yleensä mitään palkkatyötä. Jos työtoiminnassa olevien käyttäminen vapauttaa henkilöstöä muihin töihin, niin silloin kuntouttavalla työtoiminnalla korvataan palkkatyötä vastoin lakia.

Kaupunginjohtaja sanoo, että työhön ei käytetä täysin työkykyisiä ja että sillä ei kilpailla markkinoilla.

lohjaa

Jos näin on, niin hyvä juttu. En minä voi tietää mitä mieltä työtoiminnassa olevat ovat itse, mutta selitys tuntuu tutulta. Työttömät haluavat tehdä tätä työtä, ja jos haluavat, niin kyllä se minulle sopii. Heiltä voisi kuitenkin kysyä haluaisivatko he tehdä sitä työtä mieluummin palkalla vai nykyiseen tapaan ilman palkkaa.

Tapaus Lohjan minitalkkarit on minun osaltani toistaiseksi loppuun käsitelty. Palataan asiaan sitten, kun saadaan päätös kanteluun.

 

Miksi se on laitonta?

Eilen totesin Lohjan kaupungin tavan järjestää kuntouttavaa työtoimintaa olevan harvinaisen laitonta. Katsotaan vielä tarkemmmin millä perusteilla se on laitonta.

Palkkatyön korvaamisen kielto tuli jo kerrottua. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kokonaisuudessaan lainkohta kuuluu näin:

Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntouttava työtoiminta ei saa aiheuttaa kunnan tai muun toiminnan toteuttajan palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisia tai lomauttamisia, eikä heidän työolosuhteidensa tai etuuksiensa huonontumista.

Tätä ei lueta niin, että palkkatyön kielletystä korvaamisesta on kyse vain silloin, kun palkkatyössä olevia irtisanotaan tai lomautetaan. Ensimmäisen lauseen kielto on erillinen ja sellaisenaan voimassa, siitä kertoo lauseen perässä oleva piste. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata mitään palkkatyötä.

Kuntouttavaan työtoimintaan ei saa ohjata täysin työkykyisiä. Toiminta on sosiaalipalvelua, ja se on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin palveluihin. Tämä sanotaan selkeästi sosiaali- ja terveysministeriön 31.12.2014 kaikille kunnille lähettämässä ohjekirjeessä. Työhön kykenevien aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.

Aktivointisuunnitelman tekevät työtön, Te-toimisto ja kunta yhdessä. Kaikkien kolmen osapuolen on siis yhteisymmärryksessä todettava, että työtön ei kykene palkkatyöhön tai muihin palveluihin. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen palvelumuoto. Kuitenkin monet kunnat käyttävät sitä ensisijaisena saadakseen työttömän ilmaisen työpanoksen ja säästäkseen työmarkkinatuen kuntaosuutta eli ns. sakkomaksua.

Kuntouttavan työtoiminnan käyttäminen ensisijaisesti säästötarkoituksiin ei ole sallittua. Sitä ei kielletä suoraan tuossa ohjekirjeessä, mutta sieltä kielto on helposti johdettavissa. Ohjeessa korostetaan, että kyse on  on sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalipalvelusta, johon sovelletaan sosiaalihuoltolain lisäksi mm. lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto tarkoittaa sitä, että palvelua tarjoaa sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö. Lakisääteinen sosiaalipalvelu ei ole tapa säästää kunnan menoja, vaan palvelua annetaan sitä oikeasti tarvitseville kustannuksista riippumatta.

Viimeinen laittomuus on kilpailun vääristämisen kiellon rikkominen. Tätä kieltoa ei ole kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, mutta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn lain 4 luvun 7 §:n 2 momentin 2-kohdasta se löytyy:

Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos: 2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua.

Kuten huomaatte, niin tässä puhutaan vain työkokeilusta, mutta koska kyse on yleislaista, niin kielto kattaa myös muut työvoimapoliittiset toimenpiteet. Minitalkkaritoiminta vaarantaa alalla toimivien yritysten toimintaedellytykset, sillä kukaan ei voi kilpailla samat palvelut ilmaiseksi tarjoavan kunnan kanssa. Kunnalla ei ole edes oikeutta kilpailla avoimilla markkinoilla kuntana, vaan sitä varten sen on perustettava yritys. Yritys puolestaan ei saa järjestää kuntouttavaa työtoimintaa edes silloin, kun sen omistaa kunta.

Mistä sitten johtuu kuntien piittaamattomuus laista? Osin se johtuu siitä, että toimintaa ei valvota riittävästi. Hyvin suurelta osin se johtuu siitä, että kuntien päättäjät eivät tiedä mitään kuntouttavan työtoiminnan luonteesta. Heille se markkinoidaan työllistämisenä, vaikka kyse on sosiaalipalvelusta. Ennen kaikkea sitä markkinoidaan säästämisenä, ja se naula vetää aina. Se vaientaa sen pienen äänen, joka saattaa epäillä palkattoman työn teettämisen olevan väärin.

Suurin vika on lainsäädännössä itsessään. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on järjetön yhdistelmä työvoimapoliittisia toimenpiteitä ja sosiaalipalvelua. Käytäntö on osoittanut, että sosiaalipalvelu on sen soveltamisesta kadonnut kauan sitten, ja kyse on enää työvoimapolitiikasta. Sitäkin toteutetaan vastoin lakia eurot edellä pelkkien säästöjen saamiseksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitää osoittaa, että väärin on väärin ja laiton laitonta. Pitää tehdä kuten ETVK teki eilen. Hallinnollisen kantelun tekeminen ei ole tämän vaikeampaa, ja yllä olen kertonut tavat, joilla kunnat tavallisimmin rikkovat lakia.

100px-Section_sign.svg

Harvinaisen laitonta

Nykyisin alkaa olla ihan tavallista, että kunnat käyttävät kuntouttavaa työtoimintaa vastoin lakia korvaamaan palkkatyötä ja säästääkseen maksuosuuttaan työmarkkinatuesta. Ihan tavallista se on ollut koko olemassaolonsa ajan, mutta nykyisin asialla suorastaan rehvastellaan. Röyhkeys kasvaa, koska valvovat viranomaiset sulkevat silmänsä.

Lohja on yksi lakia iloiten rikkovista kunnista. Tämä Länsi-Uusimaan juttu saattaa aueta vain tilaajille, mutta referoin sitä kuvien kanssa. Lohja siis laajentaa minitalkkarikokeilua ja laittaa työttömät tekemän lumitöitä ja pihasiivouksia.

lohja

 

lohja 1

Kunta siis myöntää avoimesti rikkovansa lakia ”vapauttamalla kiinteistönhoitajia bulkkityöstä” eli korvaamalla kuntouttavalla työtoiminnalla palkkatyötä.

Kuntouttavasta työtoiminasta annetun lain 4 luvun 14 §:n 2 momentti sanoo, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä.

Siitä huolimatta Lohja toimii näin ja aikoo vielä laajentaa toimintaa:

lohja 3

Jostain kumman syystä työttömät nähdään joukkona, joka voidaan laittaa siivoamaan mitä tahansa ilman palkkaa.

lo

Kunta myöntää avoimesti rikkovansa lakia myös toisella tavalla eli käyttämällä palkatonta työvoimaa vain säästääkseen kunnan maksuosuutta työmarkkinatuesta eli ns. sakkomaksusta. Tämä säästäminen ei koskaan saa olla päätavoite, vaan se tulee sivutuotteena alentuneesti työkykyisille annetusta sosiaalipalvelusta.

Tässä laittomuudessa on onnistuttu hyvin.

lohja2

Ja kaikki voittavat, niinkö? Eivät voita kaikki. Kunta voittaa, samoin lumityöapua saavat kuntalaiset ja työtoiminnan palkatut ohjaajat. Työttömät eivät hyödy muuta kuin työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Tälle hyväksikäytölle ei ole näkyvissä loppua. Se tulee laajenemaan niin kauan kuin kunnissa ei osata lukea lakia ja valvonta ei toimi. Kuntouttava työtoiminta on lain mukaan sosiaalipalvelua niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimepiteisiin. Se on taatusti ainoa sosiaalipalvelu, johon pakotetaan taloudellisen sanktion uhalla ja jonka sisältönä on palkaton työvelvollisuus.

Kuntien mielestä työttömät ovat bulkkitavaraa, joka voi tehdä kaikki raskaimmat ja likaisimmat työt palkatta.

 

Joka tietoa lisää…

Yleinen tietämys kuntouttavasta työtoiminnasta on heikko. En ihmettele yhtään, että keskiverto työssäkävijä ei siitä paljoa tiedä. Se on hänelle jokin etäinen toimenpide, joka kohdistuu joihinkin toisiin, mutta ei koskaan omaan itseen.

Hyvin usein kuntouttava työtoiminta sekoitetaan vajaatyökykyisten kuntoutukseen, joka kuitenkin on ihan eri asia. Kuntouttavaa työtoimintaa ja palkatonta työkokeilua luullaan ihan tavalliseksi palkkatyöksi. Tätä harhaluuloa lietsovat virallista liturgiaa toistavat poliitikot, työtoiminnasta palkkansa saavat työvalmentajat ja tietämättömät toimittajat, jotka puhuvat työvoimapoliittisista toimenpiteistä ikään kuin kyseessä olisi palkkatyö.

Tästä tietämättömyydestä hyvä esimerkki on edellinen juttuni. Siihen saamani palaute kertoo yleisen tietämyksen heikkoudesta.

– Kuntouttavaa työtoimintaa voivat olla esim. avustavat tehtävät rakennus, purku- ja remonttikohteissa, puistotyössä, mattopesulassa, kierrätyskeskuksessa, koululaisten iltapäiväkerhossa, päiväkodissa, suurtalouskeittiössä, vanhustyössä, kehitysvammatyössä sekä kädentaitoja vaativat tehtävät, kuten entisöinti tai pyöränkorjaus.

Tämä kommentoija ei tiedä, että laissa on selkeä palkkatyön korvaamiskielto. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 14 § 2 momentti sanoo, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei siis saa korvata mitään sellaista työtä, joka tavallisesti teetetään palkkatyönä.

Kommentoijan mainitsemien avustavien tehtävien pitäisi olla sellaisia toisarvoisia tehtäviä, jotka ihan hyvin voidaan jättää tekemättä, jos niitä ei saa teettää ilman palkkaa. Yhtälö on mahdoton ja siksi korvaamiskieltoa rikotaan avoimesti. Kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla järkevää, hyödyllistä ja työelämävalmiuksia kehittävää, mutta sillä ei saa korvata mitään palkkatyötä.

Joskus olen esittänyt, että oikeastaan kunta voisi kerätä kaikki pitkäaikaistyöttömät kerran viikossa neljäksi tunniksi hippasille, nimetä sen kuntouttavaksi työtoiminnaksi ja vapautua työmarkkinatuen maksuosuudestaan.

Hyvin usein minulta tivataan tutkimuksia kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksista ja työttömien sijoittumisesta työelämään kuntoutusjakson jälkeen. Heille voin suositella vaikkapa Jarno Karjalaisen ja Vappu Karjalaisen tutkimusta Kuntouttava työtoiminta – aktiivista sosiaalipolitiikkaa vai työllisyyspolitiikkaa? Sen lopputulos ei ole missään suhteessa viralliseen hehkutukseen kuntouttavan työtoiminnan siunauksellisuudesta.

Tutkittavista sijoittui kuntouttavan työtoiminnan jakson jälkeen palkkatöihin tai ammatilliseen koulutukseen vain 5 %. Siis vain 5 % ja tässäkin ovat mukana ammatilliseen koulutukseen sijoittuneet. Työelämään sijoittuneita on paljon vähemmän ja itse tiedän vaikkapa oman kuntamme tilanteesta sen, että kuntouttavan jakson jälkeen työelämään on siirtynyt 0 %.

Mihin loput sitten päätyvät? Valtaosa eli 65 % päätyy takaisin työttömäksi. 20 % aloittaa uuden kuntouttavan työtoiminnan jakson heti entisen päätyttyä eli he jatkavat samaa palkattomassa työssä puurtamista. Onnekkaana voi pitää sitä kymmenesosaa, joka siirtyy terveydenhoidolliseen kuntoutukseen, hoidettavaksi sairauden takia tai työkyvyn arviointimenettelyyn.

Yhteenvetona tutkijat toteavat, että kuntouttava työtoiminta johtaa vain harvoin työllistymiseen avoimilla työnarkkinoille. Kyse on enemmän sosiaalisesta kuin ammatillisesta kuntoutuksesta.

Älkää siis ihmetelkö miksi suhtaudun äreästi jankuttajiin, jotka puhuvat laiskan työttömän nostamisesta sohvalta edistämään työllistymistään ja niihin, jotka ovat liian laiskoja googlettamaan itse mitään tutkimustietoa. Heille tekisi hyvää kokeilla sattuisivatko he tosipaikan tullen itse kuulumaan 0 – 5 %:n työllistyvien joukkoon.