Ihmisoikeuksien mallimaa?

Suomi alkaa saada maailmalla mainetta maana, johon turvapaikanhakijoita ei voida Dublin-sopimuksen mukaisesti enää palauttaa turvallisesti. Ranskalainen tuomioistuin päätti, että alun perin Suomesta turvapaikkaa hakenutta ja sittemmin Ranskaan siirtynyttä irakilaista ei voida Dublin-sopimuksen mukaisesti palauttaa Suomeen, koska täältä hän on vaarassa joutua pakkopalautetuksi Irakiin. Tuomioistuin siis käytännössä totesi, että Suomi ei noudata Euroopan ihmisoikeussopimusta, koska irakilaiset voivat joutua kotimaassaan kidutuksen uhriksi ja riski joutua karkotetuksi Irakiin on Suomessa korkea. Siksi tuomioistuin katsoi ihmisoikeussopimuksen ohittavan Dublin-sopimuksen.

Dublin-sopimus tarkoittaa sitä, että turvapaikkahakemus käsitellään siinä maassa, jossa hakemus on pantu vireille tai johon hakija on EU-alueella todistettavasti ensimmäiseksi tullut. Ennen kuin rupeatte vänkäämään Dublin-sopimuksen sisällöstä, niin tutustukaa siihen ensin. Voitte aloittaa täältä.

Ihmisoikeussopimukseen vetoaminen palauttamisen esteenä kertoo, että Suomi alkaa olla ihmisoikeuksien suhteen Euroopan hylkiövaltio. Synkkiä tarinoitahan täältä kuuluu maailmalle. Tapahtuu itsemurhia, ja viranomaiset suorastaan rehvastelevat käytettävissään olevilla väkivaltaisilla pakkokeinoilla. Irak ei edes halua ottaa kansalaisiaan takaisin eikä sen kanssa ole palautussopimusta, mutta silti sinne raahataan ihmisiä väkisin.

Ranskalaisen tuomioistuimen päätös oli yksittäisen turvapaikanhakijan onni, sillä Ranskassa hänen asiansa luultavasti saa oikeudenmukaisen käsittelyn. On se Suomenkin onni ainakin taloudellisessa mielessä, sillä hänen asiaansa ei tarvitse käsitellä täällä. Tästä varmaan iloitsevat ne kansalaispiirit, joiden mielestä turvapaikanhakijat syövät Suomen konkurssiin.

Suomen maineen kannalta päätös on sellainen, että kuulisin Migrin yksittäisen virkamiehen sijaan mielelläni ainakin pääministerin, ulkoministerin ja sisäministerin mielipiteen asiasta. Voisi presidenttikin kertoa mitä mieltä hän on siitä, että ihmisoikeuksien mallivaltiona itseään mainostava Suomi on ranskalaisen tuomioistuimen mielestä suorastaan vaarallinen maa.

Emme me näiltä päättäjiltä tule saamaan minkäänlaista lausuntoa. Korkeintaan he voivat hämmästellä yksittäistapausta, mutta siinä kaikki. He eivät koskaan tule myöntämään, että Suomi on poliittisella päätöksellä velvoittanut viranomaisensa tiukentamaan voimassaolevan lain tulkintaa. Tätä ei myönnetä, koska se on laitonta. Poliittisilla päätöksillä ei saa vaikuttaa viranomaisen laintulkintaan.

Näin kuitenkin tehtiin joulukuussa 2016, ja päätöksen tekivät vain neljä ministeriä.  He olivat Juha Rehula, Paula Risikko, Jari Lindström ja Pirkko Mattila. Ministerityöryhmän toimintasuunnitelma löytyy tiiviinä pakettina täältä.

Se kävi niin helposti, että edes media ei sitä juuri noteerannut. Varoitin silloin kuten olen varoittanut monesti muulloinkin, että se, mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä kenelle tahansa. Ja niin tämä hallitus on tehnyt. Viimeisimpänä tekona on työttömyysturvan aktiivimalli, jotka tulee seuraamaan työnhaun aktiivimalli. Tehtiin laki, joka velvoittaa työttömät tekemään mahdottomia sillä uhalla, että heidän tukeaan leikataan. Kun mahdotonta ei voi tehdä, niin tukea leikataan.

Kuka on seuraavana? Miettikää sitä ihan itse. Ainakin toimeentulotukea saavat, lääkitystä tarvitsevat sairaat ovat jo tähtäimessä. Tämä hallitus ei piittaa kenenkään ihmisoikeuksista eikä ihmisarvosta, ei omien saati sitten vieraiden. Tämä on häikäilemättömien liikemiesten ja heidän häntyreidensä hallitus, jolle ihmisoikeudet ovat vain juhlapuheissa käytettyä sananhelinää.

***
Älkää käyttäkö blogiani yleisenä pulinaboksina, tai suljen kommentoinnin kokonaan. Minä joudun ainoana lukemaan kaiken, eikä suoraan sanoen huvita tippaakaan lukea aiheen ohi menevää tajunnanvirtaa satoja kommentteja joka päivä.

 

 

 

Kenelle tuli yllätyksenä?

Virallinen mielipide on nykyisin se, että työttömät ovat itse aiheuttaneet työttömyytensä. He ovat tottuneet liian hyvään työttömyysturvaan ja haluavat olla työttöminä mahdollisiman pitkään. Heidät on pakotettava töihin tukia leikkaamalla. Palkalla ei tarvitse elää, vaan palkkaa jatketaan tarvittaessa sosiaaliturvalla.

Hallitus on toiminut tämä virallisen ajatuksen mukaisesti. Ensin säädettiin työttömyysturvan aktiivimallista, ja kevään korvalla hallitus esittelee uuden sanktion nimeltään työnhaun aktiivimalli. Siinä työttömän on haettava tietyssä ajassa tietty määrä työpaikkoja kahden kuukauden karenssin uhalla.

Tämän te jo tiedätte, mutta muistatteko mistä tämä alkoi? Minä muistan. Päivälleen neljä vuotta sitten kirjoitin sosiaaliturvan paradigman muutoksesta. Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko otti tavoitteekseen vastikkeellisen sosiaaliturvan, jonka pahankuuloinen nimi muuttui nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko yhteiskunnallinen ajattelu piti muuttaa hyväksymään tämä paradigman muutos.

Ajattelun muuttamiseksi oli ensin kansalaisten mielet muokattava, ja sehän rupesi sujumaan ihan nuottien mukaan. Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelijat synnyttivät sossupummi Tatun, joka sai pelkkänä toimeentulotukena 1 100 euroa kuukaudessa ja eleli leveästi työtä ja kursseja vältellen. Tätä uskomatonta tarinaa jaettiin sosiaalisessa mediassa valtavasti, ja hämmästyttävän monet sen nielaisivat. Kuten ennustin, niin Tatusta ei ole sen jälkeen kuultu. Tatu oli tehnyt tehtävänsä, Tatu sai mennä.

Sen jälkeen media on marssittanut kiihtyvällä tahdilla esille vastaavia tapauksia. Kaikkien tarinoiden tarkoituksena on saada työtä tekevä ja veroja tunnollisesti maksava keskiluokka kääntymään työttömiä vastaan ja pitämään heitä yhteiskunnan loisina. Siinä on onnistuttu. Viime syksynä iltapäivälehdet marssittivat toista viikkoa joka päivä esiin uuden tapauksen, ja huonosti moderoidut kommentit tihkuivat raivoa.

Näin muokattiin mielet otollisiksi työttömyysturvan ja työnhaun aktiivimallille. Sivutuotteena saatiin kansa jaettua kahtia. Nyt meillä on huono-osaisia, jotka kokevat hallituksen toimet niskalaukauksen odotteluksi ja hyväosaisia, jotka karjuvat heille raivoaan. Hyvää vauhtia ollaan menossa sadan vuoden takaiseen asetelmaan.

Kyse ei todellakaan ole vain tämän hallituksen toimista, vaan asiaa on valmisteltu kauan ja huolella. Tarkoitus on romuttaa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta täydellisesti ja rakentaa tilalle eriarvoisuuteen perustuva luokkayhteiskunta. Siinä yhteiskunnassa köyhä tietää paikkansa ja väistää rikasta hattu kourassa kumarrellen maantienojaan.

Kuka tämän kaiken sitten keksi? En minä tiedä, Pena vissiin, mutta miettikää itse kenelle kaikille tästä jää mukava siivu.

pena

 

Näkkileipää ja pieniä kiviä

Maan hallitus on jääräpäisesti ajamassa läpi kaksi jättimäistä munausta, joiden jälkiä ei luultavasti enää koskaan pystytä korjaamaan ennalleen. Ensimmäinen on soten valinnanvapauteen liittyvä palveluseteli, jota esitetyssä laajuudessa haluavat vain hallitus ja suuryritykset. Toinen on työttömyysturvan aktiivimalli.

Valinnanvapauslakiesitysten lausuntokierros päättyy tänään. Valtaosa lausunnonantajista pitää esitettyä mallia liian laajana. Niin ovat sanoneet pienet ja suuret kunnat, niin ovat sanoneet asiantuntijat ja niin ovat viimeksi sanoneet viisi yliopistosairaalaa. Yksityisiä palveluntarjojia edustava Hyvinvointialojen liitto pitää esitystä liian suppeana. Tästä voi viisas päätellä jotain.

Lakiesityksen mukaan maakunnan on tarjottava asiakasseteliä varsin laajasti erikoissairaanhoitoon, kuten polikliinisiin kirurgisiin toimenpiteisiin ja kiireettömiin leikkauksiin. Tarkoitus on, että palvelusetelillä katetaan puolet – kaksi kolmasosaa erikoissairaanhoidosta. Yliopistosairaaloiden mukaan erityisesti kiireettömien leikkausten siirtäminen palvelusetelin taakse johtaa lääkärikatoon yksityiselle puolelle ja päivystysvalmiuden romuttumiseen. Juuri samat kirurgit hoitavat nyt molempia tehtäviä, ja päivystysvalmiuden sekä ammattitaidon ylläpitämiseksi he kiireettöminä aikoina operoivat kiireettömiä tapauksia.

Asiakasseteli tulee kalliiksi sekä yhteiskunnalle että potilaalle. Osmo Soininvaara ihmetteli toissapäivänä miten on mahdollista, että palvelusetelillä onkin tarkoitus huolehtia siitä, että yksityiset pärjäävät kilpailussa yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista välittämättä. Tarkoitushan oli muka säästää, mutta näköjään tarkoitus onkin huolehtisa siitä, että yksityiset firmat pärjäävät.

Palveluseteli tulee kalliiksi myös asiakkaalle. Setelillä saa yksityiseltä vain sen arvon verran hoitoa. Kun laskuri pysähtyy, niin asiakas maksaa itse loput, jos hänellä on rahaa. Jos ei ole, niin sitten ulos. Jossain näin osuvan vertauksen, jonka mukaan palveluseteli on vain näkkileipä. Jos sen päälle haluaa voita ja leikkeleitä, niin ne joutuu maksamaan itse.

Työttömyysturvan aktiivimalli puolestaan vie työttömiltä näkkileivänkin ja tarjoaa sen sijaan kiviä. Jos työtön ei saa työtä, niin häntä rangaistaan tukien alentamisella. Ministeri Paula Risikko sanoi eduskunnan kyselytunnilla, että syrjäytyneisyys ja yksinäisyys vähenevät työhön kannustamalla ja aktiivisuutta lisäävällä sosiaaliturvalla. Viiden prosentin leikkaus aktiivisesti turhaan työtä hakevan tukeen on siis Risikon mukaan hyvinkin kannustavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää. Työministeri Jari Lindström sanoi, että lait ovat sovittu kokonaisuus, eikä pullasta voi noukkia rusinoita. Tämä pulla sisältää hänen mukaansa kiviä.

Lindströmistä voi olla monta eri mieltä, mutta on pakko myöntää hänen olevan ministeriksi harvinaisen rehellinen. Hän sanoo käytännössä suoraan, että syvältähän nämä lait ovat, mutta näin on sovittu. Hän ennustaa myös halpatyömarkkinoiden pysyvää tuloa hallituksen toimien seurauksena. Itse hän ei sano sitä haluavansa, mutta tekee silti kaikkensa edistääkseen niiden tuloa. Näin ovat hallituspuolueet sopineet.

Tämän hallituksen jäljiltä yhteiskunta ei enää koskaan ole entisellään. Vain rikkaiden sairaudet hoidetaan kunnolla ja työttömistä tehdään halpatyövoimaa, jonka niukan elannon maksaa valtio tukina.

Toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia työttömien laiskuudesta. Jo vuosia on valitettu kotisohvilla lojuvista työttömistä, joita on patistettava töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Iltapäivälehti esitteli viikon ajan joka päivä uuden työttömän, joka elää mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekee työtä. Jatkuvasti marssitetaan esiin nimettömiä työnantajia, jotka valittavat rekrytoinnin mahdottomuutta. Heidän mukaansa työttömät kieltäytyvät töistä suorastaan röyhkeästi, vaikka jokainen asiasta vähänkään jotain tietävä ymmärtää kieltäytyjän menettävän työttömyysturvansa. Senhän saimme lukea lehdestä virkamiehen sanomana ”ideologisen työttömän” Ossi Nymanin tapauksessa.

Media on myös vähitellen havahtumassa kuntouttavan työtoiminnan epäkohtiin. Lakia rikotaan kaikkialla avoimesti ohjaamalla kuntouttavaan työtoimintaan terveitä ja työkykyisiä ja teettämällä heillä palkkatyötä korvaavaa työtä.

Kaikella tällä rummutuksella on tarkoituksensa, ja se tarkoitus on muuttaa sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan luopua kokonaan, samoin työkokeilusta. Näissä molemmissa kun on sellainen valtiontalouden kannalta ikävä piirre, että näennäisen aktivoinnin lisäksi näissä töissä maksetaan työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Siitä pitää päästä eroon, sillä eiväthän valtion rahat köyhille jouda.

Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei ole kumpaakaan ikävää piirrettä. Työtä tehdään työnantajan palveluksessa ilman yhteiskunnan aktivointitoimia ja olematta työsuhteessa. Jos ja kun työsuhdetta ei kokeilun jälkeenkään synny, niin vika on aina työttömässä. Kulukorvausta ei makseta, vaan työ tehdään pelkällä työmarkkinatuella. Tämä muuten on viime aikoina juttuihini tulleiden kommenttien mukaan jo yllättävän hyväksyttävää. Monet vielä toistaiseksi palkkatyössä olevat ovat sitä mieltä, että ”pitäähän sitä jotain tehdä ilmaisen rahan eteen”. He eivät tajua palkan ja sosiaaliturvan välistä eroa, joten kylvö on langennut otolliseen maaperään.

Viime hallituskaudella peruspalveluministerinä toiminut Paula Risikko yritti kovasti ajaa vastikkeellista sosiaaliturvaa. Koska nimi kuulosti vähän ikävältä, niin se muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko idean tarkoitus oli muuttaa ajattelua niin, että sosiaaliturva ymmärretään palkaksi yhteiskunnalle tai yrityksille tehtävästä työstä. Sosiaaliturva nimetään palkaksi, vaikka sillä ei kunnolla edes elä eikä sillä tehtävästä työstä kerry eläkettä ja vuosilomaa. Edes työsuhdetta lain tarkoittamassa mielessä ei synny. Syntyy vain palkattomien ja oikeudettomien paarialuokka.

Ei vastikkeellisen sosiaaliturvan ajaminen ole minnekään kadonnut, mutta sen nimi on taas muuttunut. Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa siitä puhutaan toimeliaisuuteen perustuvana sosiaaliturvana. Se kuulostaa mukavan touhukkaalta, eikä mukavan toimelias meno tunnu yhtään palkattomalta pakkotyöltä.

Valtioneuvoston kanslia on 28.9.2017 asettanut  Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuhankkeen. Sen tarkoituksena on uudistaa koko sosiaaliturva, mutta hankkeen asettamispäätöksessä ei tietenkään vielä kerrota miten se aioitaan uudistaa. Viime aikojen poliittisesta ja mediassa tapahtuneesta ryöpytyksestä päätelleen tulevaisuudessa pitää olla kovasti touhukas saadakseen perusturvaa. Pankaapa termi toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva mieleenne, sillä sitä tullaan toitottamaan lähiaikoina.

Ja käytännössähän se tarkoittaa entiseen tapaan palkattoman työn tekemistä.

Vastuunkantoa

– Toivon, että asia käydään siellä läpi ja itse asiassa kaikissa vastaanottokeskuksissa käydään nyt läpi, miten tällainen voitaisiin estää.

Näin kantoi sisäministeri Paula Risikko eilen Ylen uutisissa vastuuta Jyväskylän pakkopalautuksen tapahtumista. Hän kertoi pyytäneensä, että vastaanottokeskuksen johto selvittää yhdessä poliisin kanssa, miten vastaavat välikohtaukset jatkossa voitaisiin estää. Kaikkien vastaaonottokeskusten väkeä on kehotettu tekemään työtä sekä poliisin että sosiaali- ja terveyshenkilöstön kanssa.

Ministeri siis käytännössä sanoi, että tämä asia ei kuulu hallitukselle ollenkaan. Hallitus on tehnyt osansa säädättämällä lait, ja nyt saavat muut kantaa vastuun hallituksen tunaroinnista. Vuosi sitten hallitus tunaroikin oikein kunnolla.

Turvapaikanhakijan oikeusapu puhuttelussa kiellettiin muissa kuin erityistapauksissa, ja silloinkin sen antaminen sysättiin oikeusaputoimistojen julkisille oikeusavustajille. Näin sivuutettiin suuri joukko kokeneita avustajia ja kuormitettiin oikeusaputoimistoja. Näin tehtiin siitä huolimatta, että oikeusaputoimistot varoittivat tulevista ongelmista.

Oikeusavun puuttuminen puhuttelussa rupesi näkymään heti. Tilalle saatiin kirjava joukko hyvää tarkoittavia vapaaehtoisia, joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä juridiikasta. Nyt vireillä on yli 11 000 valitusta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Kukaan ei tiedä montako valitusta olisi voitu välttää asiantuntevan avun antamisella heti prosessin alkuvaiheessa.

Samaan aikaan lyhennettiin valitusaikaa kielteisestä päätöksestä yleisestä 30 päivästä 21 päivään. Tätä muutosta perusteltiin turvapaikanhakijoiden kasvaneen määrän aiheuttamalla kuormituksella tuomioistuimille ja valtiontaloudelle. Näin luovuttiin perustuslain takaamasta yhdenvertaisuudesta lain edessä suunnilleen tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Mitäs nyt tehdään, kun voi on paljaaltaan repussa ja pylly paljaana pakkasessa, kuten isävainajallani oli tapana kysyä. No, nyt kannetaan tietenkin vastuuta sysäämällä kuorma vastaanottokeskuksille ja poliisille. Että hoitakaahan homma, me säädimme tällaisen lain, teidän tehtävänne on saada se toimimaan.

Ministerillä on muitakin huolia kuin kuunnella viranomaisten vinkunaa. Sehän nähtiin jo talvella, kun ministeri 0li huolissaan rasistien tarkenemisesta kestomielenosoituksessa.

risikko