Vastikkeellisen sosiaaliturvan paluu

Työministeri Jari Lindström torjuu työelämäkokeilua vastaan suunnatun kritiikin. Hänen mukaansa kokeilulla on tarkoitus korvata epäonnistuneeksi todettu kuntouttava työtoiminta.

-Tätä tarjottaisiin sellaisille työttömille, joiden toimintakyky ei mahdollista suoraa työllistymistä tai osallistumista muihin julkisiin työvoimapalveluihin, Lindström sanoo Uuden Suomen haastattelussa. Lindströmin mukaan kokeilulla ei missään tapauksessa ole tarkoitus korvata palkkatyötä, vaan se on työelämässä tapahtuvaa sosiaalista kuntoutusta.

Kyse on siis määräaikaisesta työelämäkokeilusta, jossa pitkäaikaistyöttömät työskentelisivät työttömyystuen turvin kunnissa tai yrityksissä 4–8 tuntia päivässä korkeintaan viitenä päivänä viikossa 0,5–1 vuoden ajan. Työtön saisi työmarkkinatuen päälle yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Lähdetäänpä taas perkaamaan asiaa. Lindströmin mukaan kokeilulla ei korvata palkkatyötä, vaan se olisi tarkoitettu sellaisille työttömille, joiden toimintakyky ei mahdollista suoraa työllistymistä tai osallistumista muihin julkisiin työvoimapalveluihin. Tämä vastaa täsmälleen sitä, mitä on säädetty kuntouttavasta työtoiminnasta, jonka ministeri itsekin toteaa toimimattomaksi. Ihan yleisesti on tiedossa, että kunnat käyttävät kuntouttavaa työtoimintaa johdonmukaisesti väärin. Siihen ei ohjata pelkästään varsinaista kohderyhmää eli sosiaalista kuntoutusta tarvitsevia, vaan sillä siivotaan työttömyystilastoja ja säästetään kunnan osuutta työmarkkinatuesta eli ns. sakkomaksua. Lisäksi kunta saa 10,09 euroa päivässä jokaisesta toimenpiteeseeen ohjatusta.

Lindström uskoo, että työelämäkokeilu jotenkin toisi tähän muutoksen ja kokeiluun ohjattaisiin vain sosiaalista kuntoutusta tarvitsevia. Minä en usko. Eivät kunnat rupea noudattamaan tätä uutta lakia, kun ne eivät ole noudattaneet entistäkään. Ihan sama siivoaminen ja säästäminen tulevat jatkumaan. Uuden kokeilun ansiosta se on vielä helpompaa kuin ennen, sillä Te-toimistot eivät enää osallistu aktivointisuunniteman laadintaan, vaan sen laativat kunta ja työtön yhdessä. Myös työelämäkokeilua koskevan sopimuksen laativat kunta ja työtön kahdestaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työtön kutsutaan kunnan työllistämisasioista vastaavan henkilön puheille allekirjoittamaan aktivointisuunnitelma ja kokeilusopimus. Sen jälkeen tie vie kunnan omaa risusavottaan, sillä yritykset eivät halua ongelmatapauksiksi virallisesti luokiteltuja ihmisiä. Ja niiitä ongelmatapauksiksi luokiteltuja ovat sitten ihan kaikki työttömät.

Miten niin kaikki? Siten niin, että työelämäkokeilussa on ihan sama valuvika kuin kuntouttavassa työtoiminnassakin. Laki on ristiriidassa itsensä kanssa. Lakiin on kirjoitettu, että se ei koske terveitä ja työkykyisiä. Samaan lakiin on kirjoitettu myös, että se nimenomaan koskee kaikkia työttömiä pelkän työttömyysajan perusteella. Näin leimataan kaikki pitäaikaistyöttömät alkoholi- ja elämänhallintaongelmaisiksi.

Tästä päästäänkin perimmäiseen syyhyn eli Lindströmin mainitsemaan Heikki Hiilamon työryhmän raporttiin, johon uusi kokeilu perustuu. Kyse on sosiaalipoliitikan paradigman muutoksesta eli osallistumistulosta. Se tarkoittaa lyhykäisyydessän sitä, että sosiaalietuuksien saamiseksi on tehtävä työtä. Tämä osallistumistulo puolestaan on viime hallituskaudella sosiaali- ja terveysministerinä toimineen Paula Riskon lempilapsi vastikkeellinen sosiaaliturva, jota häveliäisyyssyistä ruvettiin kutsumaan osallistumistuloksi.

Näin päästiin uuden työelämäkokeilun juurille. Kyseessä on sosiaaliturvan vastikkeellisuus, jota taas kerran ollaan ujuttamassa sisään järjestelmään kauniiden puheiden säestyksellä. Toivottavasti myös ministeri Lindström on huomannut tämän.

Ainakin sen hän on huomannut, että kuntouttavasta työtoiminnasta ei nousta koskaan työelämään. Ei tulla nousemaan myöskään työelämäkokeilusta, joka on täsmälleen sama paska eri paketissa.

14355132_1119351354777109_8831352906236327386_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Missä oikein mennään?

Kun viranomainen puhuu, niin siihen yleensä luotetaan, tai ainakin siihen pitäisi voida luottaa. Poliitikolla on tunnetusti oikeus puhua niin totta kuin osaa, mutta virkamiehen on puhuttava oikeasti totta. Olen huomannut sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin puhuvan joskus kuin poliitikko.

Huhtikuussa Nerg puhui kuin aito maahanmuuttokriitikko sanoen Ruotissa olevan paikkakuntia, joihin viranomaiset eivät uskalla mennä lainkaan ja varoitteli Suomea Ruotsin kohtalosta.  Nopeasti hän korjasi tarkoittaneensa alueita, joissa viranomaiset toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla.

Eilen hän sanoi, että paperittoman lapsen jääminen Suomeen olisi katastrofi, sillä lapsella ei olisi oikeutta edes kouluun. Taas hän joutui korjaamaan puheitaan. Perustuslain, perusopetuslain ja YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus perusopetukseen. Näin on eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjannut jo vuonna 2014.

Korjauksessaan Nerg kyseli miten opetus sitten järjestetään. Siinäpä hänellä ja opetusviranomaisilla onkin päänvaivaa, sillä poliitikot ovat rakentaneet pattitilanteen ja panneet Nergin ja muut virkamiehet puun ja kuoren väliin. Turvapaikan saamisen kriteereitä tiukennettiin poliittisella päätöksellä, ja Migri velvoitetiin noudattamaan tätä linjausta. Näin tehtiin ja koko ajan tehdään lisää paperittomia, joita niinikään poliittisella päätöksellä ei saa sanoa paperittomiksi, vaan laittomasti maassa oleskeleviksi. Neljän ministerin työryhmän päätöksellä kaikki maan viranomaiset opetus- ja sosiaaliviranomaisia myöten velvoitettiin ilmoittamaan paperittomat poliisille palauttamista varten. Tästä linjauksesta kerroin viime joulukuussa.

Poliitikot päättävät ja virkamies joutuu sekä selittelemään että panemaan päätökset täytäntöön. Poliitikot käskevät luottamaan viranomaisiin ja viranomaiset tuomioistuinten päätöksiin. Kun jokainen tekee vain pienen osan kokonaisuudesta, niin kokonaisvastuuta lopputuloksesta ei ole kenelläkään.

Kun nyt rupesin ihmettelemään nykymenoa, niin ihmetelläänpä lisää. Sananvapaus on jokaisella, mutta monet unohtavat sen mukanaan tuoman vastuun. Rautatientorin Suomi ensin-porukka tunkee jatkuvasti kameraa ihmisten naamaan ja ivaa kuvauksen kohdetta. Julkisella paikalla saa pääsääntöisesti kuvata ja tuotokset julkaista, mutta julkaiseminen saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkitön. Näin varsinkin silloin, kun filmin taustalla solvataan kohdetta ja kuvauksen jälkeen pengotaan kohteen yksityiselämää MV:n kaltaisessa roskajulkaisussa. On vain ajan kysymys, kun kuvaajat törmäävät sellaiseen tyyppiin, joka katsoo omaksi oikeudekseen vetäistä tungettelevaa kuvaajaa turpiin.

Myös mielenosoitukseen on oikeus, ja sitä totisesti käytetään. Saa nähdä mitä seuraa aikeista häiriköidä Maailma kylässä -festivaalia mielenosoituksen varjolla.

18624834_10207616736697064_1016327296_n

Netin törkyjulkaisu MV on ihastunut tämä porukan lisäksi myös hengenvaaralliseen leikkiin. MV julkaisi Jari Aarnion oikeudenkäynnin salassa pidettäviä asiakirjoja. Erityisen vakavaksi vuodon tekee se, että asiakirjoja salattiin todistajien turvallisuuden takia. Alan miehenä Ilja Janitskin tietää hyvin, että alamaailmassa vasikoille käy huonosti. Siitä huolimatta Janitskin julkaisi asiakirjat ihan vain kostaakseen poliisille.

Itselleen sika kiusaa tekee, kun kaukalonsa kaataa, sanottiin ennen. Janitskinin olinpaikka Andorrassa on varmasti jo poliisinkin tiedossa, joten jossain vaiheessa leikki loppuu. Saa nähdä kuinka monta ruumista ennättää sitä ennen tulla.

Nyt päästään otsikkoon. Lienen tulossa vanhaksi, kun en enää ymmärrä mitä yhteiskunnallemme on tapahtunut. Poliitikot koheltavat tutulla tavalla ilman vastuuta, ja virkamiehistä on tullut heidän samalla tavalla koheltavia jatkeitaan. Oikeuksia on jokaisella, mutta kenelläkään ei ole enää velvollisuuksia, vastuuta tai edes tervettä järkeä. Poliisia pakeneva rikollinen saa jatkaa toimintaansa jopa ihmishenkiä vaarantavalla tavalla, koska esitutkinta polkee paikallaan ihan vain sen takia, että yhtä andorralaisessa hotellissa oleskelevaa ukkoa ei saada sieltä vastaamaan tekemisistään.

Jos sisäministeri Paula Risikon toivoma armeijataustainen täydennyspoliisi saadaan käyttöön, niin mihin veikkaisitte sitä käytettävän? Laittomasti maassa oleskelevien etsintään, järjestyksen turvaamiseen mielenosoituksissa vai rikollisten kiinniottoon? Vaiko poliitikkojen ja virkamiesten suojelemiseen kansalta? Arvailkaa itse, minä en viitsi.

 

 

 

 

 

Esteettinen haitta

– Kyse ei ole pelkästään esteettisestä haitasta oman kylän raitilla, vaan kyllä ihmiset näkevät, että tässä kyse on kansakunnallisesta ongelmasta ja kansantaloudellisesta ongelmasta.

Näin puhui maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista perussuomalaisten puheenjohtajaksi ehdolla oleva Jussi Halla-aho puolueen puheenjohtajatentissä, ja uutisesta päätellen tunnelma oli ajoittain jopa hilpeä.  Maamme on siis muuttunut sellaiseksi, että kansaa voi huvittaa ihan julkisesti sanomalla joitain ihmisiä esteettiseksi haitaksi kenenkään kummastelematta.

Maahanmuuttajat ovat Halla-aholle sekä kansakunnallinen ongelma että esteettinen haitta. He ovat siis rumia. Silti meille jaksetaan vakuutella, että tämä on ihan normaalia puhetta ilman rasismia. Ei kannata miettiä miksi rasistiset viharikokset ovat selvässä kasvussa, kun media uutisoi ikään kuin tämä olisi jopa hauskaa.

Itsekin vähemmän esteettisen näköisenä olen jäävi sanomaan mitään Halla-ahon ulkonäöstä, mutta puhutaanpa oikeasta esteettisestä haitasta. Se on Helsingin paraatipaikalla jo kuukausia kestänyt rasistinen Suomi ensin -mielenosoitus, jota kaupunki pitää turvallisuusuhkana työntekijöilleen ja jättää sen siivoamatta. Työntekijöitä on häiritty ja uhkailtu, joten heitä ei enää velvoiteta menemään tämän porukan lähelle.

Tämähän merkilliseksi menee. Kaupunki omistaa alueen, mutta silti epämääräinen ja häiriköivä kaljaporukka on valloittanut Aleksis Kiven patsaan ympäristön itselleen leiripaikaksi. Oulussa vastaava mielenosoitus loppui lyhyeen, kun kaupunki määräsi leirin purettavaksi. Helsinkiin junalla saapuvat ja kaupungilla liikkuvat turistit pääsevät ihailemaan varsinasta törkypesää. Tämä roskien keskellä pesivä porukka on onnistunut mielenosoituksen varjolla perustamaan no-go zonen ihan keskelle pääkaupunkia.

Kyse ei ole pelkästä esteettisestä haitasta, vaan myös Helsingin imagosta. Suomen pääkaupunki viestittää selkeästi, että rasistit voivat täällä tehdä käytännössä mitä tahansa. Onhan kyseistä mielenosoitusta käynyt tervehtimässä jopa sisäministeri Paula Risikko, joten se lienee kaupungin lisäksi myös valtiovallan suojeluksessa. Kyse on myös hygieniasta. Ei ole mikään salaisuus, että läheisessä puistossa asuu melkoinen rottapopulaatio, joka varmasti kiittelee jätteiden paljoutta.

Saa nähdä mitä kaupunki aikoo tehdä sitten, kun Maailma kylässä festivaali alkaa Rautatientorilla. Jääkö tämä kaatopaikka keskelle ruokakojuja vai lyökö kaupunki viimeinkin isännän nyrkkiä pöytään? Vai annetaanko tämänkin kukan kukkia löyhkäten vaikka koko kesän yli?

risikko