Toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia työttömien laiskuudesta. Jo vuosia on valitettu kotisohvilla lojuvista työttömistä, joita on patistettava töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Iltapäivälehti esitteli viikon ajan joka päivä uuden työttömän, joka elää mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekee työtä. Jatkuvasti marssitetaan esiin nimettömiä työnantajia, jotka valittavat rekrytoinnin mahdottomuutta. Heidän mukaansa työttömät kieltäytyvät töistä suorastaan röyhkeästi, vaikka jokainen asiasta vähänkään jotain tietävä ymmärtää kieltäytyjän menettävän työttömyysturvansa. Senhän saimme lukea lehdestä virkamiehen sanomana ”ideologisen työttömän” Ossi Nymanin tapauksessa.

Media on myös vähitellen havahtumassa kuntouttavan työtoiminnan epäkohtiin. Lakia rikotaan kaikkialla avoimesti ohjaamalla kuntouttavaan työtoimintaan terveitä ja työkykyisiä ja teettämällä heillä palkkatyötä korvaavaa työtä.

Kaikella tällä rummutuksella on tarkoituksensa, ja se tarkoitus on muuttaa sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan luopua kokonaan, samoin työkokeilusta. Näissä molemmissa kun on sellainen valtiontalouden kannalta ikävä piirre, että näennäisen aktivoinnin lisäksi näissä töissä maksetaan työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Siitä pitää päästä eroon, sillä eiväthän valtion rahat köyhille jouda.

Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei ole kumpaakaan ikävää piirrettä. Työtä tehdään työnantajan palveluksessa ilman yhteiskunnan aktivointitoimia ja olematta työsuhteessa. Jos ja kun työsuhdetta ei kokeilun jälkeenkään synny, niin vika on aina työttömässä. Kulukorvausta ei makseta, vaan työ tehdään pelkällä työmarkkinatuella. Tämä muuten on viime aikoina juttuihini tulleiden kommenttien mukaan jo yllättävän hyväksyttävää. Monet vielä toistaiseksi palkkatyössä olevat ovat sitä mieltä, että ”pitäähän sitä jotain tehdä ilmaisen rahan eteen”. He eivät tajua palkan ja sosiaaliturvan välistä eroa, joten kylvö on langennut otolliseen maaperään.

Viime hallituskaudella peruspalveluministerinä toiminut Paula Risikko yritti kovasti ajaa vastikkeellista sosiaaliturvaa. Koska nimi kuulosti vähän ikävältä, niin se muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko idean tarkoitus oli muuttaa ajattelua niin, että sosiaaliturva ymmärretään palkaksi yhteiskunnalle tai yrityksille tehtävästä työstä. Sosiaaliturva nimetään palkaksi, vaikka sillä ei kunnolla edes elä eikä sillä tehtävästä työstä kerry eläkettä ja vuosilomaa. Edes työsuhdetta lain tarkoittamassa mielessä ei synny. Syntyy vain palkattomien ja oikeudettomien paarialuokka.

Ei vastikkeellisen sosiaaliturvan ajaminen ole minnekään kadonnut, mutta sen nimi on taas muuttunut. Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa siitä puhutaan toimeliaisuuteen perustuvana sosiaaliturvana. Se kuulostaa mukavan touhukkaalta, eikä mukavan toimelias meno tunnu yhtään palkattomalta pakkotyöltä.

Valtioneuvoston kanslia on 28.9.2017 asettanut  Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuhankkeen. Sen tarkoituksena on uudistaa koko sosiaaliturva, mutta hankkeen asettamispäätöksessä ei tietenkään vielä kerrota miten se aioitaan uudistaa. Viime aikojen poliittisesta ja mediassa tapahtuneesta ryöpytyksestä päätelleen tulevaisuudessa pitää olla kovasti touhukas saadakseen perusturvaa. Pankaapa termi toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva mieleenne, sillä sitä tullaan toitottamaan lähiaikoina.

Ja käytännössähän se tarkoittaa entiseen tapaan palkattoman työn tekemistä.

Vastuunkantoa

– Toivon, että asia käydään siellä läpi ja itse asiassa kaikissa vastaanottokeskuksissa käydään nyt läpi, miten tällainen voitaisiin estää.

Näin kantoi sisäministeri Paula Risikko eilen Ylen uutisissa vastuuta Jyväskylän pakkopalautuksen tapahtumista. Hän kertoi pyytäneensä, että vastaanottokeskuksen johto selvittää yhdessä poliisin kanssa, miten vastaavat välikohtaukset jatkossa voitaisiin estää. Kaikkien vastaaonottokeskusten väkeä on kehotettu tekemään työtä sekä poliisin että sosiaali- ja terveyshenkilöstön kanssa.

Ministeri siis käytännössä sanoi, että tämä asia ei kuulu hallitukselle ollenkaan. Hallitus on tehnyt osansa säädättämällä lait, ja nyt saavat muut kantaa vastuun hallituksen tunaroinnista. Vuosi sitten hallitus tunaroikin oikein kunnolla.

Turvapaikanhakijan oikeusapu puhuttelussa kiellettiin muissa kuin erityistapauksissa, ja silloinkin sen antaminen sysättiin oikeusaputoimistojen julkisille oikeusavustajille. Näin sivuutettiin suuri joukko kokeneita avustajia ja kuormitettiin oikeusaputoimistoja. Näin tehtiin siitä huolimatta, että oikeusaputoimistot varoittivat tulevista ongelmista.

Oikeusavun puuttuminen puhuttelussa rupesi näkymään heti. Tilalle saatiin kirjava joukko hyvää tarkoittavia vapaaehtoisia, joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä juridiikasta. Nyt vireillä on yli 11 000 valitusta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Kukaan ei tiedä montako valitusta olisi voitu välttää asiantuntevan avun antamisella heti prosessin alkuvaiheessa.

Samaan aikaan lyhennettiin valitusaikaa kielteisestä päätöksestä yleisestä 30 päivästä 21 päivään. Tätä muutosta perusteltiin turvapaikanhakijoiden kasvaneen määrän aiheuttamalla kuormituksella tuomioistuimille ja valtiontaloudelle. Näin luovuttiin perustuslain takaamasta yhdenvertaisuudesta lain edessä suunnilleen tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Mitäs nyt tehdään, kun voi on paljaaltaan repussa ja pylly paljaana pakkasessa, kuten isävainajallani oli tapana kysyä. No, nyt kannetaan tietenkin vastuuta sysäämällä kuorma vastaanottokeskuksille ja poliisille. Että hoitakaahan homma, me säädimme tällaisen lain, teidän tehtävänne on saada se toimimaan.

Ministerillä on muitakin huolia kuin kuunnella viranomaisten vinkunaa. Sehän nähtiin jo talvella, kun ministeri 0li huolissaan rasistien tarkenemisesta kestomielenosoituksessa.

risikko

 

Hulluiksiko ne ovat tulleet?

Te olette istuneet aivan liian pitkään suhteessa siihen hyvään, mitä olette tehneet. Häipykää, sanon minä, ja päästäkää meidät eroon teistä. Jumalan nimessä, lähtekää!

Nämä Oliver Cromwellin aikoinaan lausumat sanat sopivat sanottaviksi maamme nykyiselle hallitukselle. Hallitus on antanut tasapaksun budjettiesityksen, jonka anti työttömille on 30 miljoonaa palkatonta työtuntia. Olemme siis palanneet aikaan 150 vuotta sitten, jolloin köyhänapua sai vain tehtyä työtä vastaan. Nykyisin sitä sanotaan aktiivimalliksi, ja se meni läpi kenenkään ihmettelemättä.

Kenelläkään ei ollut aikaa ihmetellä sitä, sillä hallituksen kovuuden teeskentely vei huomion. Viime torstain tiedotustilaisuudessa puolen prosentin kannatuksella ja ilman puoluetta olevan viiden ministerin ryhmän puheenjohtaja Sampo Terho julisti laittomasti maassa olevien auttamisen tulevan kriminalisoiduksi.

Kyllä julisti, älkää väittäkö vastaan. Se oli myös kirjattu hallituksen pöytäkirjaan:

”Täsmennetään laittoman maassa oleskelun edistämisen, esimerkiksi majoittamisen tai piilottelemisen, kriminalisointia koskevaa lainsäädäntöä, säätämällä erillinen rangaistussäädös laittoman maassa oleskelun edistämisestä. Uudistuksella mahdollistetaan viranomaisten tehokas ja esteetön puuttuminen laittomaan maassa oleskeluun.”

Ilmeisesti joku juridiikkaa ymmärtävä oli kertonut pääministeri Juha Sipilälle faktoja, sillä eilen hän käytännössä veti kaikki nuo puheet takaisin. Auttamista ei aiota kriminalisoida, ainoastaan viranomaisten toiminnan estäminen. Se joku olisi voinut kertoa Sipilälle myös, että viranomaisten toiminnan estäminen on jo kriminalisoitu, joten yhtään lakimuutosta ei tarvita.

Ennen juridista konsultointia hallitus kuitenkin ennätti munata itsensä myös ulkomailla. On mahtanut Irakin hallitus ihmetellä saatuaan ulkoministeri Timo Soinin ja sisäministeri Paula Risikon kirjeen, jolla yritettiin edistää irakilaisten pakkopalautussopimusta vetoamalla marokkolaisen turvapaikanhakijan Suomessa tekemiin henkirikoksiin.

Muistan keskikouluajoilta yhden liikuntatunnin, jolloin piti lähteä hiihtämään. Mielellään piti olla olla omat sukset. Yksi poika ei ollut viitsinyt tuoda suksia, joten hän selitti opettajalle: ”En voinut tuoda suksia, kun sisko lähti luistelemaan.” Selitys meni läpi.

21369283_1473783926021367_8971130959553771177_n

Päivän Hesari: Ulkoministeri Soini ja poliisiministeri Risikko ovat lähettäneet Irakiin kirjeen, jossa he vaativat, että irakilaisia pitää saada nyt palauttaa nopeammin, koska meillä Turussa puukotti marokkolainen mies.

Hulluiksiko ne ovat tulleet? (Reija Härkönen Facebookissa)

Muutoksen tuuli

Kun Sampo Terho eilen hampaitaan kiristellen ilmoitti hallituksen päättämistä uusista tiukennuksista ulkomaalais- ja turvapaikkalainsäädäntöön, niin ajattelin, että taaskaan ei ole asiaa ajateltu alkua pitemmälle. Asia varmistui illan A-Talkissa, kun sisäministeri Paula Risikko osoitti olevansa täysin tietämätön sekä nykyisestä että hallituksen nyt suunnittelemasta lainsäädännnöstä.

Risikko perusteli paperittomien auttamisen kriminalisointia sanomalla, että ei auttamista aiotakaan kriminalisoida. Sen sijaan kriminalisoidaan palauttamispäätöksiä täytäntöönpanevien poliisien toiminnan häiritseminen, johon hänen mukaansa tällä hetkellä ei voida puuttua.

Risikko ei ilmeisesti koskaan ole lukenut rikoslain 16 lukua. Siellä on kriminalisoitu virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, virkamiehen vastustaminen, haitanteko viranomaisille ja niskoittelu poliisia vastaan. On ihan varmaa, että näistä lainkohdista löytyy sopiva pykälä vaikkapa palautuslentoja haittaavien mielenosoittajien rankaisemiseen.

Ei Risikko edes tiennyt mitä hallitus oli päättänyt. Hallituksen pöytäkirjamerkinnän mukaan auttaminen aiotaan kriminalisoida:

”Täsmennetään laittoman maassa oleskelun edistämisen, esimerkiksi majoittamisen tai piilottelemisen, kriminalisointia koskevaa lainsäädäntöä, säätämällä erillinen rangaistussäädös laittoman maassa oleskelun edistämisestä. Uudistuksella mahdollistetaan viranomaisten tehokas ja esteetön puuttuminen laittomaan maassa oleskeluun.”

On siis tulossa kokonaan uusi kriminalisointi. Tällä hetkellä luvatta maassa oleskelu on ulkomaalaisrikkomus, josta rangaistus on sakkoa. Rikoslaissa jo nyt kriminalisoitu rikoksentekijän suojeleminen on rangaistavaa vain, jos tekijää epäillään rikoksesta, josta voi seurata yli kuusi kuukautta vankeutta.

Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n mukaan kotietsintä saadaan toimittaa, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Taas kummittelee tuo kuuden kuukauden raja, joten hallituksen on esitettävä sellaista lakimuutosta, jolla luvattomasta maassa oleskelusta seuraa kuuden kuukauden rangaistus. Toinen vaihtoehto on, että luvaton maassa oleskelu on edelleen vain sakolla rangaistava rikkomus, mutta luvatta maassa oleskelevan auttamisesta voidaan tuomita kuuden kuukauden vankeuteen.

Niin tai näin, niin poliisi voi tehdä kotietsinnän epäilyksen perusteella, jos luonasi vierailee ”ulkomaalaisen näköinen” henkilö, kuten historioitsija Jussi Jalonen eilen Facebookissa sanoi.

Lisäksi tulevaisuudessa aiotaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tehdä uhka-arvio, ja heidät otetaan tarvittaessa heti säilöön. Tällainen mahdollisuus on ollut ulkomaalaislaissa jo iät ja ajat, mutta ilmeisesti kukaan hallituksessa ei lakia ole lukenut. Säilöönotto on nykyisin viimesijainen keino, ja ensin on käytettävä ilmoittautumisvelvollisuutta ja asumisvelvollisuutta. Säilöönottoa voi käyttää vasta sitten, kun nuo kaksi muuta ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Nyt hallitus aikoo tehdä säilöönotosta ensisijaisen keinon. Näin hallitus varmistaa itselleen pääsyn ihmisoikeustuomioistuimen tuomittavaksi. Mihinkään rikokseen syyllistymättömän vapaudenriisto on sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista.

Siitäpä sitten vain lakeja säätämään. Kun nykyisen lain tuntemus on olematonta, niin uusien lakien säätäminen sillä tietämyksellä on edesvastuutonta.

Äkkiä on Suomi muuttunut, ja muutoksen tuuli on hyytävä.

21149935_1929955180587515_681057259533704905_n

Kuva: Facebook/Suvi Auvinen

Oikeusvaltion tila

Turun puukotusiskun tekijä taisi murhata kahden ihmisen lisäksi koko oikeusvaltion. On hirveää seurata, kun neljäsosa kansaa kihisee murhanhimoa, puolet kansasta haluaa keskitysleirejä ja suurin osa lopuista nyökyttelee hyväksyvästi. Kukaan ei enää uskalla puolustaa oikeusvaltiota, kaikkein vähiten poliitikot. He pelkäävät suosionsa puolesta ja ovat valmiita kantamaan oikeusvaltion hautaan.

Kaikkein surullisinta on seurata ministereiden ehdotuksia, jotka ovat päivä päivältä yhä tuhoisampia oikeusvaltion kannalta. Kaikkiin esiin tuleviin ongelmiin esitetään ensimmäiseksi laiton ja käytännössä toimimaton ratkaisu. Mennään tunnekuohun vallassa ilmeisenä tarkoituksena näyttää, että nyt on tartuttu tehokkaasti toimeen.

Ensin oikeusministeri Antti Häkkänen sanoi valmistelevansa lakimuutosta, jolla kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija voidaan tuomita kuuden kuukauden vankeuteen, jos hän ei poistu maasta. Kukaan ei ole kertonut miksi joka tapauksessa maasta poistettavaa pitäisi ensin istuttaa vankilassa. Oikeudenkäyntiä ja vankilaan tuomitsemista varten hänet pitää kuitenkin ensin ottaa kiinni, joten samalla vaivalla hänet voidaan palauttaa suoraan.

Tämä ristiriita selvisi eilen, kun sisäministeri Paula Risikko sanoi harkitsevansa paperittomien auttamisen kriminalisointia. Häkkäsen esityksen tarkoitus ei ollutkaan tuomita paperittomia vankilaan, vaan auttajat, kuten eilen kerroin. Eiliseen juttuuni voi vielä lisätä sen tosiasian, että kuuden kuukauden säädetty enimmäisrangaistus tekee kotietsinnästä entistä helpompaa. Mitä vakavammaksi katsottu rikos, niin sitä helpommin saa kotietsintäluvan.

Paula Risikko jatkaa lakiesitysten paahtamista. Nyt hän sanoo harkitsevansa vierastaistelijoiksi lähteneille Suomen kansalaisille porttikieltoa ja kansalaisuuden menettämistä. Risikko ei taaskaan tunne perustuslakia eikä ole muutenkaan miettinyt tällaisen lain problematiikkaa.

Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan. Jos tällainen laki säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä, niin asianomaista on kuultava ennen päätöksen tekemistä. Samassa järjestyksessä olisi säädettävä kansalaisuuden menettämisestä. Risikko ei varmaan ole vielä ennättänyt miettiä keitä kaikkia laki koskisi. Jos laki säädetään miettimättä, niin vaikkapa muukalaislegioonassa ja Israelin tai USA:n armeijassa palvelleet kantasuomalaiset menettäisivät kansalaisuutensa.

Perustuslaki ei näytä enää olevan mikään ongelma kenellekään. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä tiedustelulakien kiireellisestä säätämisestä. Tämä on nykyisen perustuslain aikana ensimmäinen kerta, kun kiireellisyysmenettelyä tullaan käyttämään. Sen jälkeen se onkin helppoa missä tahansa asiassa. Jussi Halla-aho on jo ehdottanut kaikkien turvapaikanhakijoiden eristämistä saarelle, ja muidenkin puolueiden edustajat ovat lämmenneet ajatukselle perustaa pakolaiskeskuksiksi sanottuja leirejä.

Ketään ei häiritse perustuslain 7 §:n 3 momentti, jonka mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

Tämäkin ongelma voidaan hoitaa julistamalla lakimuutos kiireelliseksi ja säätämällä se perustuslain säätämisjärjestyksessä. Sitten meillä on ihan lailliset keskitysleirit, joihin asukkaat etsitään tehokkailla kotietsinnöillä. Samalla löytyvät tietenkin heitä auttavat kantasuomalaiset, jotka voidaan tuomita vankilaan.

Koettakaapa vähän ajatella tulevaisuutta. Kun nämä lait on säädettu ja muutama muu päälle, niin paperittomat ovat hyvin äkkiä kiinni ja pois maasta. Meille jää huippuunsa viritetty virkakoneisto, jolle voidaan säätää entisen mallin mukaisesti uusia etsittäviä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ei hyviä leirejä kannata tyhjinä pitää.

***
Kaikille niille, jotka haritsevat taas rähinäkommentin kirjoittamista. Oletteko ihan varmoja siitä, että te olette yhteiskunnalle niin hyödyllinen, että ette ole tulevaisuudessa etsittävä ja tuomittava vaikkapa työttömyydestä tai sosiaalituilla elämisestä? Perusoikeuksiin puuttuminen käy yllättävän helposti.