Pamppua ja poliiseja

Häkellyttävän iso osa suomalaisista on valmis hyväksymään uusia vapausrajoituksia, miljoonat äänestäjät kaipaavat viranomaisille lisää valtaa ja voimaa.

Ylivoimaisesti suurin osa tutkimuksen vastaajista, noin kahdeksan suomalaista kymmenestä esimerkiksi on sitä mieltä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on eristettävä muusta yhteiskunnasta ja heidät on poistettava nopeammin maasta.

Näin kertoo Iltalehden Taloustutkimuksella teettämä kysely.

Ja kansahan saa mitä kansa haluaa. Poliitikkomme ovat vastanneet kansan vaatimuksiin jo ennen niiden esittämisen tutkimista, pelkän äänen kovuuden perustella ja sen suuntaa kuulostellen.

Presidenttimme mukaan oikeuslaitoksen ratkaisujen yleinen ylenkatsominen tai suoranainen vastustaminen horjuttaa koko yhteiskuntajärjestystämme. Oikeusministerimme on ehdottanut luvattomasti maassa oleskelevien istuttamista vankilassa jopa puoli vuotta ennen maasta poistamista. Sisäministerimme on ehdottanut turvapaikanhakijoiden auttamisen kriminalisointia. Valtiovarainministeri ja sisäministeri ovat ehdottaneet vastoin poliisihallituksen näkemystä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittamista palautuskeskuksiin, ja oppositiopuoleen puheenjohtaja haluaisi sijoittaa heidät eristetylle saarelle.

Kansa on sitä mieltä, että poliisille ja tiedusteluviranomaisille pitää antaa lisää valtuuksia. Poliitikot vastaavat tähänkin huutoon, ja vielä keväällä kritisoitu lakiesitys tulee menemään heilahtamalla läpi, vaikka nopeutettu perustuslain säätämisjärjestys edellyttää ensin 5/6 enemmistön tuen. Se tulee löytymään, sillä poliitikot haistelevat kansan tuntoja herkin sieraimin.

Äkkiä se käy, kun sopiva tilaisuus tulee.

Toisinkin voisi olla, jos poliitikoillamme olisi ryhtiä. Vasta kaksi kuukautta sitten puhuttiin kovasti moraalista ja arvoista, kun Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset eivät enää kelvanneet hallitukseen. Nyt kaikki hallituspuolueet ja osa oppositotakin ovat suoraan Halla-ahon näkemysten takana tai ainakin myötäilevät niitä.

Ruotsilla on ollut oma terrori-iskunsa, mutta siellä moraali ja arvot näyttävät olevan toisenlaisia. Ruotsin pääministeri kutsuu ruotsalaiset taistelemaan natsismia, rasismia ja muukalaisvastaisuutta vastaan. Meillä kansa huutaa johtajansa johtamaan itseään niiden puolesta.

Mikäs siinä siinä sitten, annetaan kansalle mitä kansa haluaa. Suomen kansa haluaa selvästi kuria, ja poliitikot tekevät kansan tahdon mukaan. Kansa tosin luulee, että kuri koskee vain turvapaikanhakijoita ja muita ulkomaalaisia, mutta kansa tulee huomaamaan erehtyneensä.

Kun yhdelle ihmisryhmälle voidaan tehdä mitä tahansa perustuslain estämättä, niin sama voidaan tehdä mille tahansa muullekin ihmisryhmälle.

***

Kommentointi pääsääntöisesti vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Tämä ei myöskään ole mikään kysymys- ja vastauspalsta eikä yleinen rupattelufoorumi.

 

Röhönauru rasisteille

”Älkäämme ottako heitä liian vakavasti, muuten he saavat meistä lujemman otteen kuin Hitler. Olemme haarukassa, hakuammunta on jo suoritettu. Naurakaa hulluille pedoille ajoissa.” (Veikko Huovinen)

Vuosikausia muukalaisviha ja suoranainen murhanhimo saivat kyteä sosiaalisessa mediassa kaikessa rauhassa. Se alkoi ujosti ja häpeillen tekaistuilla profiileilla, mutta saatuaan poliittista nostetta se pääsi leimahtamaan ilmiliekkeihin. Jotkut poliitikot kaatavat siihen jatkuvasti bensiiniä ihan vain omaa egoaan ja asemaansa pönkittääkseen. Nykyisin avoin viha ja tappofantasiat ovat niin normalisoituja, että kukaan ei niihin puutu.

Kansan suulla puhuvansa väittäviä on vähemmistö, mutta heillä on kova ääni. Muukalaisvihan lisäksi he lietsovat myös suoranaista sisällissotaa suvakeiksi sanomiaan vastaan. Suvakki merkitsee heille kaikkea mahdollisimman inhottavaa. Siksi suvakit pitää heidän mielestään tappaa, kunhan naispuoliset suvakit raiskataan ensin. Näin suojellaan suomalaista isänmaata, rotupuhtautta ja suomalaisia naisia.

Nämä ihmiset ovat juuri niitä Huovisen tarkoittamia hulluja petoja, joita on tähän asti kuunneltu ihmetellen ja päätä epäuskoisesti pyöritellen. On ikään kuin odotettu mitä kaikkea sieltä vielä tulee. Ilmeisesti nyt on tullut tarpeeksi, sillä kansan järjissään oleva enemmistö päätti viimeinkin päästää heille röhönaurun.

Se alkoi spontaanisti, kuten paras nauru aina alkaa. Äärioikeistolainen tunari perusti Facebookiin noin miljoonannen maahanmuuttajia ja suvakkeja vastustavan ryhmän, mutta ei osannut kirjoittaa. Siitä tuli terrorismin ja sukkien vastainen ryhmä.

suk vast

Tämän innoittamana joku toinen perusti oikeasti Terrorismin ja sukkien vastaisen kansanliikeryhmän. Yhdessä vuorokaudessa jäseniä tuli yli 3 000, ja tällä hetkellä heitä on lähes 5 000. Alkuperäinen rasistiryhmä olisi saanut jäseniä ne tavalliset satakunta.

Ja voi pojat, että tässä uudessa ryhmässä vastustetaan sukkia. Siellä ei totisesti paineta isänmaan äidinkasvojen paljaita varpaita villaisella sukalla, vaan sukkia vihataan niiden kaikissa ilmenemismuodoissa. Ammennettavaa riittää loputtomasti rasistien omasta kielenkäytöstä. Tarvitsee vain puhua sukista siinä missä rasistit puhuvat turvapaikanhakijoista, maahanmuuttajista ja suvakeista. Se saa näkemään rasistien kielenkäytön järjettömyyden ja naurettavuuden.

Nauru vapauttaa. Nauru on paras ase järjettömyyttä vastaan.

sukat

Pelko ja viha

Seurasin eilen useamman tunnin ajan Ylen ajankohtaistoimituksen erikoislähetystä ja mietin, että kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi terrorismin saapuminen Suomeen. Sana terrorismi näytti maistuvan toimittajien suussa niin hyvälle, että sitä toistettiin jatkuvasti. Luultavasti kaikki terrorismista jotain tietävät asiantuntijat haastateltiin, välillä puhuivat poliitikot ja välillä kyseltiin kansalaisilta, että pelottaako nyt varmasti. Ilmeisesti ei pelottanut, joten terrorismin hokemista jatkettiin.

Harvoin annan poliitikoille kiitosta, mutta nyt he ovat sen ansainneet. Sauli Niinistö, Juha Sipilä ja Paula Risikko korostivat, että pelolle ei pidä antaa valtaa eikä mitään vastakkainasettelua pidä lietsoa. Olen samaa mieltä. Emme todellakaan tarvitse mitään kristalliyön kaltaista hyökkäystä maahanmuuttajataustaisten, täysin viattomien kimppuun.

Turun puukottajan teko oli poikkeuksellisen halpamainen ja vastenmielinen, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Poliisi tutkii sitä terrorismirikoksena, joista säädetään rikoslain 34a luvussa.  Joka tekee rikoksen terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, syyllistyy terrorismirikokseen. Terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta tuomitaan aina elinkautiseen.

Tämän lain mukaan siis edetään. Mutta onko sitten oikeasti syytä pelkoon? Pelkääminen tässä tilanteessa on normaalia, mutta pelko on kuitenkin jokaisen oman pään sisällä. Meillä on säikähdetty kouluampumisia, kauppakeskuksessa itsenä räjäyttänyttä ja autolla väkijoukkoon ajanutta. Muutama vuosi sitten Turussa nuori mies puukotti ohikulkijoita ja viime talvena Imatralla ammuttiin kolme naista yleisellä paikalla. Kun tekijäksi aina selvisi kantasuomalainen mies, niin huokaistiin helpotuksesta: Onneksi ei ollut terrorismia, vaan ihan tavallinen sekopää.

Mikä sitten tekee terrorismirikoksesta tavallisuudesta poikkeavan? No se, että se oikeasti on sokeaan ideologiaan perustuva rikos, jonka tarkoitus on herättää pelkoa. Yleisen turvallisuuden kannalta eroa ei juuri ole, sillä aivopesty fanaatikko ja murhanhimoinen hullu ovat ihan yhtä vaarallisia. Heitä on yhtä vaikea estää, sillä he eivät välttämättä erotu millään tavalla muista ennen tekoaan.

Viranomaiset valvovat terrorismikytköksistä epäiltyjä tavalla, jota minä en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää. Yhteiskuntarauhan kannalta vaarallisia ja toivottavasti valvonnassa olevia ovat myös ne, jotka ovat odottaneet kieli pitkällä tätä terrori-iskua. Näitä ovat tietenkin rasistit, natsit ja muut ns. maahanmuuttokriittiset. Tämä on heille kuin kauan odotettu kevät, sillä nyt viimeinkin he pääsevät sanomaan, että mitäs minä sanoin. He ovat kuin kelvottomia ennustajia, jotka ennustavat jatkuvasti yhtä ja samaa. Kun ennustus lopulta toteutuu kerran, niin he julistautuvat erehtymättömiksi ennustajiksi.

Nyt he käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja lietsovat pelkoa ja vihaa. Propaganda uppoaa jo valmiiksi heikkopäisiin, mutta yhä enemmän myös tavallisiin pelkääjiin. Poliitikot käyttävät tilannetta häikäilemättä hyväkseen. Laura Huhtasaari on jo ehtinyt vaatia rajatarkastusten käyttöönottoa länsirajalla, perussuomalaiset nuoret vaativat suojeluskuntien perustamista.

Äärikansallismieliset rasistit ovat pillastuneet täyteen laukkaan. Heille ei riitä maahamuuttajien kimppuun hyökkääminen, vaan tietenkin he haluavat tappaa kaikki suvakit. Sitähän he ovat halunneet koko ajan, kuten tässä Imatran tapauksessa kävi ilmi, mutta nyt he kokevat sen jotenkin enemmän oikeutetuksi.

20915587_540440802953770_4934600277233931080_n

20882804_540440822953768_6231573587444361968_n

Jos tässä nyt pelkäämään pitäisi ruveta, niin kyllä minä pelkäisin enemmän näitä kotoperäisiä, järjestäytyneitä raivopäitä kuin yksittäisiä terroristeja. Tapani mukaan valitsen olla pelkäämättä kumpiakaan. Tehkää te oma valintanne.

***

Eilen kävi Facebookin kaveripiirissä melkoinen tuuletus, sillä poistin armotta kavereista kaikki rasistista materiaalia jakaneet. Blogin Fb-sivulla bannasin kaikki ne, jotka juttuani lukematta kiljuivat vihaa ja uhkauksia. Blogin kommentoinnin suljin kyllästyttyäni lapiomaan paskaa. Jos sitä tavaraa rupeaa tulemaan tähän juttuun, niin teen saman tempun. Painakaa nyt mieleenne, että tämä ei ole mikään moderoimaton kommenttipalsta eikä yleinen huutamispaikka.

 

Ding ja dong

– Suomessahan ollaan reaalipoliitikkoja, ja jos joku saa tarpeeksi ääniä, niin se saa olla vaikka kaksipäinen pelsepuupi, mutta yhteistyötä tehdään. Jos joku kehtaa kommentoida, sitä syytetään koulukiusaajaksi ja inhottavaksi ihmiseksi, joka ei suvaitse erilaisia mielipiteitä. Kansanmurha on vain mielipide muiden joukossa.

Nämä sosiaalisessa mediassa näkemäni yliopistotutkija Ilona Pajarin sanat saivat miettimän maamme poliittista tilannetta. Meillä on ennestään lestadiolainen pääministeri ja katolinen ulkoministeri, ja nyt he saivat rinnalleen kreationismiin uskovan presidenttiehdokkkaan. Perinteisesti meillä on ihan järkevästi vierastettu uskonnon liiallista sotkemista politiikkaan, koska suomalaisten uskonnollisuus on vähän siinä ja siinä. Sande Parkkonen kertoo blogissaan, että tosiasiassa olemme vain kristinuskolla siveltyjä pakanoita.

En osaa sanoa miten oikeassa Parkkonen on, mutta tällaista tapakristittyä havainnot kutkuttavat kummasti. Kun vähän jokaisella tuntuu muutenkin olevan omanlaisensa käsitys kristinuskosta, niin on viisasta olla tunkematta näitä oppeja käytännön politiikkaan. Jos ja kun joku poliitikko kokee oikeasti toimintansa ohjenuoraksi kristillisen etiikan, niin sen pitäisi näkyä enemmän käytännössä kuin puheissa. Hedelmistään puu tunnetaan, kuten Iso Kirja sanoo.

Toinen asia on avoin rasismi. Valtamedia ja sen mukana omissa arjen kiireissään painiva yleisö ei ole suostunut näkemään selkeästi vuosikausia kasvussa ollutta rasismia. Tuntuu siltä, että ei ole haluttu uskoa jonkun voivan olla rasisti ja saavan ihan vain rasismillaan poliittista kannatusta muilta rasisteilta. Jos ei muuten, niin tuuttaamalla muukalaisvihaa joka paikassa niin kauan, että monet alkavat uskoa rasismissa olevan takana jotain järjellistä.

Media on kuitannut rasismin räväkkyytenä ja kohauttavina ulostuloina. Kohauttajaa haastatellaan lämminhenkisessä, kotiympäristössä tehdyssä jutussa ja kerrotaan hänen oikesti olevan miellyttävä ihminen, jota on ymmärretty väärin. Rasismista on tehty viihdettä, kohauttaminen on mediaseksikästä, räväkkyys myy.

Tämä seurauksena rasismi on normalisoitunut niin paljon, että eilen Tukholmassa äärioikeisto sai hyökätä pride-kulkueen kimppuun ilman että sitä meillä juuri noteerattiin. Sen seurauksena mustikoita keräävistä ja myyvistä turvapaikanhakijoista kertova positiivinen uutinen saa kommenttiosioonsa ryöpyn kateutta, katkeruutta, ahneutta ja ilkeyttä tihkuvia vuodatuksia: Haittamaahanmuuttajat vievät lastemme mustikat!

Yhteistyötä tehdään, tasapaino pitää olla.

ding ja dong

***
Jos kommenttinne ei ilmesty näkyviin, niin se ei ilmesty näkyviin. Täällä moderoidaan.

Yhteinen arvopohja

Viime viikolla hallituksessa löydettiin yhteinen arvopohja, mutta sen sisältö jäi ihmetteleviltä kansalaisilta piiloon. Hallitukseen kelpuutettiin perussuomalaisista loikanneet ministerit, vaikka esimerkiksi Sampo Terho sanoi ennen puolueensa puheenjohtajavaaleja, että hänen ja Jussi Halla-ahon maahanmuuttolinjauksissa ei ole mitään eroa. Uuden vaihtoehdon puheenjohtaja Simon Elo on ollut suorastaan Jussi Halla-ahon oppipoika.

Niin sanotusta maahanmuuttokriittisyydestä ei siis löydy yhteistä arvopohjaa kuin siinä tapauksessa, että myös kokoomus ja keskusta ovat nuivia. Tästä on kyllä näyttöä. Hallituksen linjaukset ovat saaneet Migrin hylkäämään entistä enemmän turvapaikkahakemuksia, ja maahan on luotu ilmiantoverkosto laittomasti maassa oleskelevien palauttamiseksi. Laittomasti oleskelevista puhuminen paperittomien sijaan tapahtui hallituksen antamalla viranomaisohjeella, ja ihan odotetusti äärioikeisto rupesi heti puhumaan laittomista ihmisistä.

Sieltähän sitä arvopohjaa rupeaa löytymään. Tämä on kuitenkin vain sivujuonne, jonka tarkoituksena on pitää hallitus koossa millä hinnalla tahansa. Pelissä ovat kokoomukselle ensiarvoinen sote-uudistus valinnanvapauksineen ja keskustan pitkäaikainen haave maakuntauudistus. Molemmat elävät nyt kriittisiä hetkiä, kun perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat tyrmänneet valinnanvapausmallin perustuslain kannalta arveluttavana.

Jos valinnanvapaus kaatuu, niin samaan viemäriin menee myös maakuntauudistus. Tämä johtuu siitä, että kokoomukselle ei ole olemassa sotea ilman valinnanvapautta, eikä kokoomus ole koskaan varsinaisesti kannattanut maakuntamallia. Kokoomus myöntyi siihen molemminpuolisen lehmänkaupan seurauksena. Kokoomus saa terveydenhuollon yksityistämisen verorahoin ja keskusta maakunnat.

Takana on siis kokoomuksen arvostamat raha ja yksityistäminen sekä keskustan vallan sinetöinti maakunnissa. Toki ainakin keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä ymmärtää myös rahan päälle. Hän on julkisuudessa profiloitunut nerokkaana liikemiehenä, joka on ihan itse tehnyt omaisuutensa tyhjästä. Tosiasiassa hän on erikoistunut siirtämään valtion rahoja itselleen.

Nyt yhteinen arvopohja alkaa hahmottua. Ainoat arvot ovat raha ja valta. Ihmisillä ja ihmisarvolla ei ole väliä, vaan köyhät saavat köyhtyä ja rasismi saa rehottaa.

Juhannuksen jälkeen perustuslakivaliokunta antaa lausuntonsa, ja siinä ratkeaa hallituksen kohtalo. Jos valinnavapaus ja sote todetaan olevan vastoin perustuslakia, niin hallitus lyö hanskat tiskiin. Sillä ei ole enää mitään motivaatiota jatkaa tuhertamistaan, jos sen ainoat arvot romahtavat.

Kansa alkaa oikeasti kaipailla hallitukseen sitä viisasta miestä, jonka nimeä on kovasti hoettu. Hänet pitäisi nyt löytää kiireellä.

arvo pohja

Kuva: Karjalaisen tekstiviestipalsta 18.6.2017