Pääministeri Jermun hallitus

Kuten tiedetään, niin soteen liittyvä pakkoyhtiöittäminen törmäsi perustuslakiin. Hallitus kiirehti selittämään, että se on pikkujuttu, jota ei oikeastaan edes haluttu, mutta kun virkamiehet vaativat. Ylen toimittaja Meja Niilola tuli sihen tulokseen, että koko pakkoyhtiöittämisen keksi sitten varmaankin Pena viime metreillä. 

Niin sen on täytynyt käydä. Hallitus ajoi sitä virkamiesten vaatimuksesta, mutta virkamiehet kiistävät sitä vaatineensa. Tosiasiassa jo lakiesityksen perusteluissa kerrotaan, että yhtiöittäminen oli puhtaasti hallituksen poliittinen valinta.

Kuluneella viikolla kerrottiin uudesta liikennevirhemaksusta, joka tuomareiden ja asianajajien mukaan on vastoin oikeusjärjestelmän perusteisiin kuuluvaa syyttömyysolettamaa. Liikenneministeri Anne Bernerin mukaan käännetty todistustaakka eli epäillyn velvollisuus todistaa itsensä syyttömäksi ei heikennä oikeusturvaa, vaan suorastaan parantaa sitä.

Penahan se tämänkin keksi, kun piti etsiä valtiolle lisää tuloja. Viime metreillä hän veti ässän hihasta ja sanoi, että tuplataan sakkojen määrä ja hinta. Kun sakkojen maksimointi pelkästään fiskaalisin perustein oli vastoin oikeusjärjetelmää, niin Pena keksi, että muutetaan oikeusjärjestelmää. Siiretään rikosoikeuden puolelta tekoja hallinnolliselle puolelle, niin voidaan kerätä rahaa mielin määrin. Siitä jää vielä mukava siivu meille jokaiselle, kun tulevaisuudessa liikennevirhemaksu annetaan yksityisten perittäväksi parkkisakkojen tapaan. Mutta tästä ei sitten puhuta.

Tämän hallituksen toimintaan mahtuu näitä kummelimaisuuksia enemmänkin. Tuoreessa muistissa on liikenneministeri Anne Bernerin suunnitelma antaa yksityisten tahojen meille myytäväksi jo kertaalleen maksamiemme teiden käyttöoikeutta kuin kännykkäliittymää konsanaan.  Oli yleisesti tiedossa, että lopullisena tarkoituksena on yksityistää tiet ja muut liikenneväylät.

Vuosi sitten uutisoitiin, että  valtiontalouden tarkastusvirasto antoi liikenneministeri Anne Bernerille suorat moitteet puuttumisesta Finavian hallituksen toimintaan epäasianmukaisella tavalla. Pääministeri kiiruhti antamaan ministerille täyden tukensa. Pena siinä veti ässän hihasta ja keksi, että eihän VTV:n lausunnossa suoraan Berneriä nimeltä mainita, joten sillä verukkeella hän voi jatkaa niin loistavasti sujuvaa yhteiskunnan muokkaamista suuryrityksiä suosivaksi.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen esittelystä talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti vuosi sitten yllättäen moninkertaistaa Tampereelle suunnitellun monitoimiareenan tuen ja perusteli ratkaisuaan yli 3 500 uudella työpaikalla. Luku on peräisin suoraan Tampereen kaupungin hankkeen edistämiseksi tilaamasta konsulttiselvityksestä, eivätkä ministerin hehkuttamat uudet työpaikat perustu yhtään mihinkään. Ne ovat toiveajattelua. Paskat tommonen täällä ketään kiinnostaa.

Sekä Berneriä että Grahn-Laasosta koskevissa uutisissa vilahteli konsulttiyhtiö Deloitte. Se laati Tampereen tilaaman konsulttiselvityksen ja yhtiön Pena veti hihasta 3 500 työpaikkaa. Berner on tehnyt Deloitten kanssa tiivistä yhteistyötä jo vuosikausia. Pena siinä keksi viime metreillä, että siitä jää hyvä siivu meille kaikille.

Ja niin edelleen, muistelkaa itse lisää. Tai katsokaa tämä video. Ei jumalauta tää päivänvaloo kestä.

 

 

 

 

Tunne ja tosiasiat

Valtuustolla on oikeus tehdä tyhmiäkin päätöksiä!

Näin lopetti Maaningan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Matti A. Mykkänen kiivaana käyneen keskustelun liikuntatalon rakentamisesta joskus 80-luvun alkupuolella. Nuorena kunnankamreerina ajattelin silloin, että taisinpa juuri kuulla syvällisen viisauden kunnallishallinnon olemuksesta.

Myöhemmin olen muistellut näitä sanoja usein. Valtuustolla tosiaan on oikeus tehdä jonkun mielestä viisaita ja jonkun toisen mielestä tyhmiä päätöksiä, kunhan ne tehdään laillisesti ja tosiasioihin perustuen. Kun tosiasiat ovat kaikkien tiedossa, niin niiden pohjalta sitten jokainen päättäjä miettii onko päätös viisas vai tyhmä.

Helsingin päättäjät ovat nyt samanlaisessa tilanteessa kuin maaninkalaiset aikoinaan, mutta tietenkin rahallisesti Guggenheimista päättäminen on ihan toista luokkaa. Periaate on kuitenkin sama. Tosiasiat pitää olla tiedossa ja niiden pohjalta sitten mietitään päätöksen järkevyyttä.

Niitä tosiasioita tippui eilen kiivaaseen tahtiin. Kokoomuksen Wille Rydman teki hyvän analyysin ja oikeastaan käänsi apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen esityksen selkokielelle. Rydman löysi esityksestä paljon sellaista, joka kyllä on siellä sanottu, mutta jonka löytää vain erittäin tarkasti lukemalla. Hänen havaintonsa ovat kootusti tässä uutisessa.

Faktaa siis on, että kaupunki sitoutuu tässä vaiheessa rakennuskustannuksiin 80 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi kaupungin on tarkoitus taata enintään 35, 5 miljoonan euron laina. Tämä otettavaksi aiottu laina on jo valmiiksi laskettu mukaan yksityiseen rahoitukseen, jota sanotaan jo nyt olevan koossa 66 miljoonaa. Yksityistä rahoitusta on siis oikeasti koossa vain 31 miljoonaa. Sen lisäksi on olemassa sitoumuksia vastata tulevasta lainasta.

Jos Guggenheim-tukisäätiö ei kykenekään suoriutumaan ottamastaan lainasta eli jos luvatun yksityisen rahoituksen keräämisessä tulee ongelmia, niin takausvastuussa on Helsingin kaupunki. Joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen.

Vuokran suuruus on määritetty vastaamaan tulevia lainanhoito- ja lyhennyskuluja. Käytännössä tukisäätiö ei ilmeisesti maksaisi varsinaista vuokraa kaupungille, vaan vuokra menisi tosiasiallisesti vain investointiin otetun lainan maksuun. Ja sen lainan takaa kaupunki.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on linjannut, että Guggenheim tulisi saamaan vuosittain noin 1,3 miljoonaa euroa valtionosuutta käyttökuluihin. Lisäksi hän on kertonut, että nämä valtionosuudet kuuluvat vain hänen toimialaansa eikä hänen tarvitse niistä muun hallituksen kanssa neuvotella.

Näinhän asia on, mutta ne valtionosuudet alkavat realisoitua maksettavaksi vasta museon valmistuttua eli joskus ensi vaalikaudella. Valtionosuudet päätetään vuosittain ja ministeri voi kyllä antaa itseään sitovia lupauksia, mutta ei voi sitoa tulevien opetusministereiden käsiä.

Sitten on tietysti vielä kysymys siitä, onko valtion kokonaan omistamien yhtiöiden lahjoittama raha yksityistä vai julkista rahoitusta. Se on molempia. Yhtiöt toimivat osakelyhtiölain mukaan ja siksi niiden rahat ovat juridisesti yksityistä rahaa. Käytännössä ne kuitekin ovat valtion eli veronmaksajien rahaa.

Siinähän niitä faktoja on noin aluksi. Haluan vielä kerran korostaa, että minulla ei ole asiassa mitään intressiä mihinkään suuntaan. Itse asiassa tämä tapaus herätti minussa taas sen nuoren kunnankamreerin, joka oppi miettimään päätöksenteon kahta osa-aluetta eli tunnetta ja faktoja.

Kun faktat ovat selvillä, niin sitten voi ottaa mukaan myös muut intressit tunteista alkaen.

 

 

Heikot eväät

Vielä keväällä ja kesällä ministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) oli viemässä päivähoitomaksujen korotuksia eduskuntaan.

-Luulen, että suomalaiset tietävät ihan hyvin taloustilanteen. Jos velkaantumista jatketaan ja viivytellään päätösten tekemistä, niin siitä kärsivät eniten lapset. Perusteluna oli myös se, että uudistus kannustaisi pienituloisia ottamaan töitä vastaan. (Talouselämä 20.4.2016)

Nyt Kokoomus kehuu torjuneensa oman ehdotuksensa.

kokoomus torjui

Varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen ja korotusten peruminen edistää työllisyyttä ja tasa-arvoa ja helpottaa lapsiperheiden taloustilannetta. Päätös helpottaa kaikkia maksujen piirissä olevia lapsiperheitä, ja aivan erityisesti pienituloisia yksinhuoltajaperheitä, joiden maksut alenevat tai jopa poistuvat kokonaan. (Kokoomuksen Facebook-sivu 1.9.2016)

Juuri ennen budjettiriihen kokoontumista esille nostettiin Guggenheim-museon mahdollinen valtionrahoitus, jota ei ollut tarkoituskaan toteuttaa. Eilen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kehui kuin suurempaakin voittoa, että Guggenheimille ei anneta rahaa. Ei siis rahoiteta sellaista, mitä ei koskaan ollut aikomuskaan rahoittaa.

Tässä kaksi esimerkkiä hallituksen viestinnän surkeudesta. Kun eväät ovat huonot, niin niin ne yritetään saada näyttämään paremmilta valehtelemalla.

Ei se mikään ihme ole. Lopputulos on sellainen, että jos hallitus olisi rehellinen, niin se joutuisi luonnehtimaan budjettiesitystä muodikkaalla sanonnalla ”sori siitä”.

Useita sosiaalietuuksia ja lapsilisiä leikataan ja nämä leikkaukset ovat suoraan pois pienituloisten arjesta. Kun toisella kädellä otetaan köyhiltä, niin toisella annetaan rikkaille. Jostain syystä kurjan taloustilanteen kanssa painivalla hallituksella on varaa keventää jopa suurien perintöjen verotusta.

Päivähoitomaksujen korotus aiotaan korvata nostamalla kiinteistöveron alarajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus ulkoistaa tämänkin päätöksensa selittelyn kunnille. Kunnat pakotetaan nostamaan kiinteistöveroa ja kunnanvaltuutetut joutuvat selittelemään asiaa raivostuneille kuntalaisille, jotka luulevat korotusta kunnan itse keksimäksi.

Kaikkein typerin ehdotus eli työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu toteutetaan, vaikka se aiheuttaa valtiolle 17 miljoonen euron ylimääräiset kustannukset. Kuten jo aiemmin kerroin, niin TE-toimistot eivät tästä urakasta tule selviämään. Se ei koskaan ollut tarkoituskaan. Tarkoitus oli alun alkaenkin ostaa nämä haastattelupalvelut yksityisiltä yrityksiltä.

Hallitus korostaa, että haastattelujen tarkoitus on seurata työllistämissuunnitelman toteutumista ja laiminlöynnistä seuraa sanktio. Kun työtön ei onnistu työllistymään, niin hänen saamansa etuus katkaistaan määräajaksi. Raha voidaan sitten käyttää haastattelevan konsulttitoimiston palkkioihin ja työtön sysätään toimeentulotuen asiakkaaksi. Odotettavissa on melkoinen rajanveto julkisen vallan ja yksityisten yritysten välillä, sillä työvoimapoliittinen lausunto sitoo etuuden maksajaa eikä yksityisellä voi olla määräysvaltaa kansalaisen julkiselta vallalta saamaan etuteen.

Hallitus teki näyttävän tempun hyväksymällä Lex Lindströmin nimellä SDP:n ehdotuksen 60 vuotta täyttäneiden pitkäaikaistyöttömien päästämisestä eläkkeelle. Tämä on varmasti huojennus monelle löysässä hirressä roikkuneelle, mutta on parhaimmillaankin vain kosmetiikkaa. Kertaluontoinen toimenpide päästää eläkkeelle vain noin 5 000 työtöntä eli työttömien kokonaismäärään sillä on minimaalinen vaikutus.

Olisihan tästä budjettiesityksestä paljonkin sanottavaa ja varmaan vielä sanonkin. Tässä vaiheessa sanon vain sen verran, että seuratkaapa hallituspuolueiden itsekehua. Naurattaisi, jos ei itkettäisi, sillä hallituspuolueet ovat totisesti joutuneet kaapimaan kattilanpohjia myöten saadakseen kauhaan edes jotain kehuttavaa. Löytyihän sielä joku sattuma, joka sitten valehdellaan valtavan isoksi ja herkulliseksi.