Vastauksia vailla

Seuratessani puolueiden puheenjohtajapaneelia Kuntamarkkinoilla minulle selvisi lopullisesti, että hallitus ei tiedä mitä se on tekemässä ajaessaan sote- ja maakuntauudistusta läpi päättämässään muodossa. Mitään ei ole opittu eikä mitään aiota oppiakaan.

Petteri Orpolla ei vieläkään ollut vastausta Li Anderssonin esittämään selkeään kysymykseen: Mistä ne luvatut kolmen miljardin säästöt tulevat? Ei ole olemassa mitään laskelmia, on vain arvioita. Orpon mukaan uusi tekniikka ja uudet hoitotavat tuovat säästöjä. Säästöt siis vain ilmestyvät jostain, kunhan ensin sijoitetaan tarpeeksi uusiin tietojärjestelmiin.

Hallitus tuo uudelleen lausunnolle perustuslakivaliokunnan moittiman valinnanvapauslainsäädännön, jossa kunnat on automaattisesti suljettu pois palvelutuotannosta. Kilpailuun asiakkaista eivät saa osallistua ne, joilla on palvelutuotannosta eniten kokemusta ja osaamista. Anu Vehviläisen tulkinnan mukaan perustuslakivaliokunta ei tyrmännyt tällaista valinnanvapausmallia, vaan se vaati vain parempia perusteluja. Sellaiset aiotaan kirjoittaa, ja lakiesitys lähtee lähiaikoina uudelle lausuntokierrokselle. Kiire on kova, aikataulut painavat päälle. Lisäksi hallitus on jääräpäisesti sitoutunut juuri tähän malliin.

Tosiasiassa ne aikataulut ovat jo menneet sekaisin, mutta hallituksen kannalta edullisella tavalla. Hallitus ennättää saada aikaan lait, mutta niiden täytäntöönpano siirtyy automaattisesti seuraavalle hallitukselle. Näin on jo etukäteen löydetty syylliset epäonnistumiseen.

Vehviläinen käytti taas kerran perustelua, joka ansaitsee korkeintaan syvän huokauksen: Päätökset on tehtävä nyt, koska enää ei jaksa aloittaa alusta. Jos Vehviläinen ei jaksa, niin sitten hänet pitää vaihtaa sellaiseen, joka jaksaa. Kukaan ei ole edes vaatinut alusta aloittamista, vaan ainoastaan keskustan viime vaalikaudella vaatimaa parlamentaarista valmistelua, jossa myös oppositio olisi mukana. Silloin keskusta sai haluamansa, mutta nyt vaatimusta ei olla kuulevinaan.

Vastausta ei saatu myöskään Antti Rinteen kysymyksiin kiinteistöjen kohtalosta ja kahdesta päällekkäisestä organisaatiosta. Kunnat joutuvat luovuttamaan maakunnille nykyiset sote-kiinteistönsä, mutta korvauksia ei ole suunniteltu. Rakennukset lähtevät, velat jäävät. Rinne muistutti myös, että julkinen sektori on joka tapauksessa vastuussa siitä, että palvelut ovat olemassa. Jos yksityinen palveluntuottaja menee konkursiin, niin julkisella sektorilla on oltava valmiudet järjestää ne palvelut itse ainakin siksi aikaa, kunnes uusia palveluntuottajia löytyy. Jos osaaminen on ajettu alas, niin ollaan vaikeuksissa. Tähänkään ei saatu mitään vastausta.

Uudistus tarvitaan, siitä kaikki ovat yksimielisiä. Tämän hallituksen päätöksenteon yllä leijuu kuitenkin Juha Sipilän henki sanomassa, että tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu. Korjataan sitten, kun ongelmia ilmenee.

Pitkää kävelyä vaatinut päänsärkyni ei taatusti johtunut yksistään Kuntatalon kuumuudesta. Jos olisin taipuvainen tunnelmointiin, niin sanoisin sote-auringon laskevan hyvinvointiyhteiskunnassa.

ilta

Yksityistämiskonsultit

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelijat aikovat turvautua ulkomaalaisten konsulttien apuun, koska Suomesta ei löydy riittävää asiantuntemusta. Sote-uudistuksen valmistelussa on käytetty jo pitkin matkaa kansainvälisiä asiantuntijoita. He tekivät pari vuotta sitten arvion sote-uudistukseen liittyvistä suunnitelmista, kertoo Savon Sanomat.

Siltä tähänastinen jälki totisesti näyttääkin. Maan hallitus on johdonmukaisesti sivuuttanut kaiken kotimaisen asiantuntemuksen ja ajanut jääräpäisesti omaa visiotaan. Hallitus ei itse ole osannut visioida muuta kuin yksityistämisen, ja sekin on kopioitu muualta. Toteuttamista varten tarvitaan konsultteja, jotka eivät tunne Suomen lainsäädäntöä eivätkä suomalaista terveydenhoitojärjestelmää.

Nyt ei enää tarvitse ihmetellä sote-uudistuksen törmäämistä perustuslakiin. Asiantuntijat ovat koko ajan varoitelleet, että perusterveydenhoidon järjestäminen on julkisen vallan vastuulla, joten julkista sektoria ei voi asettaa samalle viivalle kilpailemaan yksityisten suuryritysten kanssa. Tätä samalle viivalle asettamista perustellaan yhä vieläkin tasapuolisuudella eli yhtäläisellä mahdollisuudella mennä konkurssiin. Ulkomaalaiset konsultit eivät ymmärrä, että jos julkisen sektorin yritys tekee konkurssin, niin julkinen sektori on silti vastuussa toiminnan järjestämisestä.

Tai ehkä sitenkin ovat ymmärtäneet, ja siksi on rummutettu valinnanvapautta. Yksityiset terveysjätit ovat jo vuosikausia saaneet valmistautua kilpailuun, mutta julkisen sektorin yrityksiä ei vielä ole edes olemassa. Ne oli tarkoitus perustaa vasta maakuntauudistuksen yhteydessä, jolloin järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille. Valinnanvapautta mainostamalla ihmiset piti saada terveysjättien asiakkaiksi, jolloin julkisen sektorin yritykset olisivat menneet konkurssiin alkumetreillä. Sitten olisi alkanut hintojen sanelu, koska kokonaisvastuu toiminnan  järjestämisestä on ja pysyy julkisella puolella.

Hallitus on johdonmukaiseti sivuuttanut myös kaikkien hoitoalan asiantuntijoiden varoitukset hoitoketjujen pirstoutumisesta ja katkeamisesta. Ei ole kuunneltu suurten kuntayhtymien vastuuhenkilöitä, joilla on varmasti tietoa järjestelmästä ja sen nykyisestä toiminnasta enemmän kuin kaikilla ulkomaalaisilla konsulteilla yhteensä. On kuin ihan tieten tahtoen haluttu käyttää konsultteja, joita ei häiritse tieto järjestelmän perusteista ja tämänhetkisestä toiminnasta.

Odotettavissa on siis lisää sekoilua ja todennäköisesti uusi törmääminen perustuslakiin. Jos hallitus oikeasti haluaisi tehdä toimivan järjestelmän, niin se kuuntelisi kotimaiseia alan asiantuntijoita. Sen sijaan hallitus palkkaa konsultteja, jotka epäilemättä osaavat laittaa koko järjestelmän uusiksi. Hallitus on tilannut soten yksityistämisen, joten sitä varten tarvitaan ulkomaalaisia yksityistämiskonsultteja.

Näemme tulevaisuudessakin vaivaantuneita ministereitä selittämässä konsulttien suunnitelmia, joita ministerit eivät itsekään ymmärrä. Vielä vähemmän ministerit ymmärtävät miksi hyvät suunnitelmat taas törmäsivät perustuslakiin.

 

Sivistynyttä palautetta

Kirjoitan harvoin saamastani palautteesta, mutta nyt teen poikkeuksen. Eilen kirjoitin yhdestä Ylen uutisesta, jossa yksityisten palveluntuottajien edustajat päästettiin puhumaan läpiä päähänsä samalta viivalta lähtemisestä ja julkisen sektorin kirjanpidon avaamisesta. Jutun jakoi paheksuvalla saatteella Facebookissa eräs ansioitunut ja arvostamani toimittaja. Hänen kritiikkinsä on sikäli aiheellista, että uutisjuttu oli tosiaan lyhyt eikä sellaiseen haastatteluun saa mahtumaan kovin paljoa. Lisäksi minun juttuni saattaa vaikuttaa liikaa toimittajia yleistävältä, vaikka kyse oli vain yhdestä uutisjutusta.

Se nyt ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että haastateltavat päästettiin puhumaan puuta heinää. Tämän ansioituneen toimittajan postaus tuotti sellaistakin kommentointia, jota olen yleensä tottunut saamaan Rajat kiinni-porukan elämänkoululaisilta, en toimittajilta ja arvostetuilta virkamiehiltä. Tällä kertaa sanamuodot vain olivat vähän sivistyneempiä.

-Tuo juttu taisikin olla Ylen ensimmäinen ikiaikoihin, jossa ei pelkästään hyökätä sotea vastaan? Sitäkään ei uuninpankkopojan oksennuksesta päätellen olisi saanut tehdä?

-Kuntakonsernien ja sairaanhoitopiirien kirjanpidoista ei taatusti ota tolkkua. Mistä näen, paljonko käyntini terkkarissa on yhteiskunnalle maksanut? Mistä kulut ovat tulleet? Vuotaako vene jostain? Voisiko toiminnot järjestää veronmaksajan kannalta paremmin ja tehokkaammin? Mitä läpinäkyvämpää, sen parempi. Ei niin, että kahdelle toimijalle maksetaan lompsasta satanen, mutta toiselle sujautetaan povitaskusta parikymppiä päälle.

Saa sotea ja yhtiöittämistä toki puolustaa, mutta vaatimus jo nyt avoimen kirjanpidon avaamisesta julkisuuteen on järjetön. Jos joku ei saa tolkkua kuntien ja kuntakonsernien kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä, niin sillehän minä en mahda mitään. Sitä voi kuitenkin opetella sen sijaan, että toteaa sen olevan liian vaikeaa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Juuan kunnan viime vuoden tilinpäätös. Sen sivulta 33 löytyvät tunnusluvut kertovat mitä käynnit terveyskeskuksessa ovat tulleet maksamaan yhteiskunnalle. Laitetaan vielä kuva.

tp

Ihan vastaavat tunnusluvut löytyvät jokaisen kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksistä. Tiedot eivät todellakaan voi olla enää tämän julkisempia, sillä ne löytyvät helposti netistä. Avoin on avointa, mutta vastaavia taulukoita on paljon vaikeampi löytää yksityisten palveluntuottajien sivuilta.

-Tämä Timonen uuninpankolta toteuttaa omalla tavallaan sitä, mistä arvostelee tv-toimittajia: puhuu vapaasti läpiä päähänsä. Usein tekee myös politiikkaa, demarivaltuutettu kun on kotikunnassaan.

Näin totesi KT Kuntatyönantajien palveluksessa oleva henkilö. Ymmärrän kyllä, että siinä talossa en ole kovin suosiossa. Juuan kunta oli eri mieltä KT Kuntatyönantajien kanssa kiky-sopimukseen liittyvän työajan lisäyksen käytöstä. Lopulta KT joutui myöntämään Juuan kunnan tulkinnan oikeaksi, ja meillä lisäaika käytetään työkykyä edistävään liikuntaan. Tämä episodi on näköjään katsottu minun henkilökohtaiseksi pikkupolitikoinnikseni, vaikka idea oli kunnanjohtajan ja sen takana olivat ihan kaikki kunnan luottamushenkilöt. Mutta koska minä toin asian julkisuuteen, niin minähän sen sitten tietysti ihan yksin politikoin.

Palautteen antaminen puhtaasti asiaperustein näyttää olevan yhtä vaikeaa niin elämänkoululaisille kuin sivistyneistöllekin. Henkilökohtainen tuohtumus ja vanhat kaunat nousevat yhtä helposti esiin. Puhumattakaan vihjailevasta ihmettelystä siitä, että arvostettu lehti pitää yksisilmäistä poliitikkoa vakiokirjoittajanaan. Rajat kiinni -jengi olisi sanonut, että tiedämme missä asut ja missä olet töissä.

 

 

Läpiä päähän

Nykyisin tv-journalismi näyttää olevan sitä, että toimittaja tuuppaa mikrofonin haastateltavan suuhun ja antaa tämän vapaasti puhua läpiä päähänsä. Yhtään tarkentavaa kysymystä ei esitetä, saati sitten että sanottaisiin suoraan, että sinähän puhut ihan täyttä potaskaa. Katsojalla on oltava paremmat perustiedot kuin toimittajalla.

Otetaanpa esimerkki, johon puuttui ansiokkaasti sanomalehti Karjalaisen kolumnisti Pekka Puustinen. Viime keskiviikkona Ylen tv-uutisissa yksityiset sote-palvelujen tuottajat ja heidän edunvalvontajärjestönsä puheenjohtaja saivat asiallisen näköisinä höpöttää mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän toi tavattoman harmistuksen siitä, että sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen kariutui perustuslakiin. Ei päästykään lapioimaan verovaroja omaan taskuun.

Lähetys löytyy täältä ja haastattelu alkaa kohdasta 8.19.

Ensin yksityisen dementiakodin johtaja puhuu ihan asiaa. On varmasti turhauttavaa, kun pitkään valmisteltu uudistus kariutui eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Sitten alkaa hölynpöly, kun Terveystalon toimitusjohtaja Yrjö Närhinen purkaa pettymystään.

Hänen mukaansa yhtiöittäminen olisi ollut nopein tapa luoda läpinäkyvä toimintaympäristö ja saada kaikki lähtemään samalta viivalta. Jokainen soten valmistelua seurannut tietää, että Terveystalon kaltaiset jätit ovat juosseet radalla jo monta kierrosta, ja haluaisivat julkisen sektorin pakkoyhtiöiden liittyvän mukaan kilpailuun takamatkalta. Yksityisillä on valmis yritysorganisaatio, jota on hiottu viimeiset pari vuotta juuri tätä kilpailua varten. Julkisella sektorilla ei pääsääntöisesti ole yrityksiä, eikä niiden organisaatio ole tarkoitettu yritystoimintaan. Kaikki olisi pitänyt rakentaa alusta.

On suorastaan huvittavaa, että Terveystalon edustaja puhuu läpinäkyvyydestä, kuten seuraavaksi tekee myös alan yritysten edunvalvojajärjestön Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas. Hänen mukaansa julkisen puolen toimijoiden on nyt avattava kirjanpitonsa, jotta nähdään mitä toiminta maksaa.

Julkisen puolen kirjanpito on jo läpinäkyvää, mutta samaa ei voida sanoa yrityksistä. Kuntien ja kuntayhtymien tilinpäätöstiedot ovat täysin julkisia, ja ne julkaistaan myös netissä. Sieltä löytyvät kustannukset kokonaisuutena ja asiakasta sekä asukasta kohti jaettuna. Tällaisia tietoja ei yksityisiltä firmoilta ole julkisesti saatavilla, siillä ne ovat liikesalaisuuksia. Jos onkin, niin yritykset itse päättävät mitä julkaisevat.

Ihan sama tapahtuu silloin, kun julkinen sektori yhtiöittää oman toimintansa. Yhtiö rupeaa toimimaan osakeyhtiölainsäädännön mukaan, ja saatavilla on vain ne tiedot, jotka yhtiö haluaa julkaista. Jos avoimuutta ja samalta viivalta lähtemistä ruvetaan vaatimaan, niin pitäisi vaatia yksityisiä palveluntuottajia toimimaan yhtä avoimesti kuin julkinen sektori jo nyt toimii.

Lisäksi haastateltavat sivuuttavat kokonaan hallinnolliset kustannukset. Yksityisten firmojen tarvitsee pitää huolta vain omasta hallinnostaan. Julkisella sektorilla on kokonaisvastuu siitä, että palvelut yleensä ovat saatavilla. Jos puhutaan edelleen urheilukieltä, niin julkisen sektorin on juostava jatkuvasti, mutta yksityinen sektori voi osallistua kilpailuun matkan varrelta ja vain niin kauan, kun tuntee rahkeidensa riittävän. Palkinto pitäisi silti saada, mielellään vieläpä mahdollisimman iso.

Toimittaja sai tehtyä jutun vaivaamatta omaa päätään ollenkaan, ja kansalaisten mieliä päästiin muokkaamaan. On se perustuslaki hirveä, kun estää dementikkojen hoidon. On se julkinen sektori kauhea, kun piilottelee täysin avoimen kirjanpitonsa.

 

Pääministeri Jermun hallitus

Kuten tiedetään, niin soteen liittyvä pakkoyhtiöittäminen törmäsi perustuslakiin. Hallitus kiirehti selittämään, että se on pikkujuttu, jota ei oikeastaan edes haluttu, mutta kun virkamiehet vaativat. Ylen toimittaja Meja Niilola tuli sihen tulokseen, että koko pakkoyhtiöittämisen keksi sitten varmaankin Pena viime metreillä. 

Niin sen on täytynyt käydä. Hallitus ajoi sitä virkamiesten vaatimuksesta, mutta virkamiehet kiistävät sitä vaatineensa. Tosiasiassa jo lakiesityksen perusteluissa kerrotaan, että yhtiöittäminen oli puhtaasti hallituksen poliittinen valinta.

Kuluneella viikolla kerrottiin uudesta liikennevirhemaksusta, joka tuomareiden ja asianajajien mukaan on vastoin oikeusjärjestelmän perusteisiin kuuluvaa syyttömyysolettamaa. Liikenneministeri Anne Bernerin mukaan käännetty todistustaakka eli epäillyn velvollisuus todistaa itsensä syyttömäksi ei heikennä oikeusturvaa, vaan suorastaan parantaa sitä.

Penahan se tämänkin keksi, kun piti etsiä valtiolle lisää tuloja. Viime metreillä hän veti ässän hihasta ja sanoi, että tuplataan sakkojen määrä ja hinta. Kun sakkojen maksimointi pelkästään fiskaalisin perustein oli vastoin oikeusjärjetelmää, niin Pena keksi, että muutetaan oikeusjärjestelmää. Siiretään rikosoikeuden puolelta tekoja hallinnolliselle puolelle, niin voidaan kerätä rahaa mielin määrin. Siitä jää vielä mukava siivu meille jokaiselle, kun tulevaisuudessa liikennevirhemaksu annetaan yksityisten perittäväksi parkkisakkojen tapaan. Mutta tästä ei sitten puhuta.

Tämän hallituksen toimintaan mahtuu näitä kummelimaisuuksia enemmänkin. Tuoreessa muistissa on liikenneministeri Anne Bernerin suunnitelma antaa yksityisten tahojen meille myytäväksi jo kertaalleen maksamiemme teiden käyttöoikeutta kuin kännykkäliittymää konsanaan.  Oli yleisesti tiedossa, että lopullisena tarkoituksena on yksityistää tiet ja muut liikenneväylät.

Vuosi sitten uutisoitiin, että  valtiontalouden tarkastusvirasto antoi liikenneministeri Anne Bernerille suorat moitteet puuttumisesta Finavian hallituksen toimintaan epäasianmukaisella tavalla. Pääministeri kiiruhti antamaan ministerille täyden tukensa. Pena siinä veti ässän hihasta ja keksi, että eihän VTV:n lausunnossa suoraan Berneriä nimeltä mainita, joten sillä verukkeella hän voi jatkaa niin loistavasti sujuvaa yhteiskunnan muokkaamista suuryrityksiä suosivaksi.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen esittelystä talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti vuosi sitten yllättäen moninkertaistaa Tampereelle suunnitellun monitoimiareenan tuen ja perusteli ratkaisuaan yli 3 500 uudella työpaikalla. Luku on peräisin suoraan Tampereen kaupungin hankkeen edistämiseksi tilaamasta konsulttiselvityksestä, eivätkä ministerin hehkuttamat uudet työpaikat perustu yhtään mihinkään. Ne ovat toiveajattelua. Paskat tommonen täällä ketään kiinnostaa.

Sekä Berneriä että Grahn-Laasosta koskevissa uutisissa vilahteli konsulttiyhtiö Deloitte. Se laati Tampereen tilaaman konsulttiselvityksen ja yhtiön Pena veti hihasta 3 500 työpaikkaa. Berner on tehnyt Deloitten kanssa tiivistä yhteistyötä jo vuosikausia. Pena siinä keksi viime metreillä, että siitä jää hyvä siivu meille kaikille.

Ja niin edelleen, muistelkaa itse lisää. Tai katsokaa tämä video. Ei jumalauta tää päivänvaloo kestä.