Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

 

Sortin sosialistit

Ajatus siitä, että ihminen saa toimeentulonsa sekä työstä että sosiaaliturvasta, eikä pelkästään sosiaaliturvasta, olisi syytä saada Suomessakin läpi. 

Näin sanoo työ- ja elinkeinoministeriön korkein virkamies, kansliapäällikkö Jari Gustafsson Kauppalehdessä. Hän siis sanoo ihan suoraan, että työstä saatavalla palkalla ei ole tarkoituskaan tulla toimeen. Hänen sanomansa voidaan kääntää toiseen muotoon sisällön muuttumatta.

Ajatus siitä, että ihminen saa toimeentulonsa sekä työstä että sosiaaliturvasta, eikä pelkästään työstä, olisi syytä saada Suomessakin läpi. 

Tässä ehdotetaan sosiaaliturvan antamista yrityksille, jotka saisivat yhteiskunnan ylläpitämää halpatyövoimaa. Tällainen ajatus herättää muutamia kysymyksiä, joihin en odotakaan vastausta.

Jos ihmiset eivät saa työstään toimeentuloon riittävää palkkaa, niin myös yhteiskunnan saamat verotulot laskevat. Kuitenkin juuri niillä verotuloilla olisi tarkoitus maksaa sosiaaliturvaa. Mistä taikaseinästä sitä rahaa tulee sosiaaliturvaan, kun samanaikaisesti yrityksille vaaditaan ja annetaan lisää verohelpotuksia?

Millä rahalla se matalalapalkkainen työntekijä ostaa itsensä ja muiden valmistamia tuotteita, jos hänen saamansa palkka ei riitä edes elämiseen?

Onhan Gustafssonilla tähän yksi vastaus:

Suomessa on paljon tärkeää tekemätöntä työtä, josta ei synny työpaikkoja, koska työn hinta on liian korkea suhteessa tuottavuuteen. Käsitykseni on, että markkinaehtoisemmin määräytyvät palkat yhdistettynä pienpalkkaisia auttaviin tulosiirtoihin johtaisi pienempiin tuloeroihin ja parempaan työllisyyteen.[…] Tulonsiirtojen rahoitus tulisi säästöinä työvoimapolitiikan ja työttömyysturvan menoista

Niin sanottua tuottamatonta tai huonosti tuottavaa työtä pitäisi siis voida teettää alle työehtosopimusten määräämien vähimmäispalkkojen. Tästä taisi eilisillan A-studiossa olla esimerkkinä yrittäjä, joka sanoi työntekijöidensä saavan suunnilleen yhden euron tuntipalkkaa. Minulle tuli tästä ensimmäiseksi mieleeni sanapari kiskonnatapainen työsyrjintä, mutta ilmeisesti juuri tämä on Gustafssonin mielestä sitä tuloerojen pienentämistä ja paranevaa työllisyyttä.

Todennäköisesti kyseessä on juuri sosiaaliturvan ja työnteon yhdistäminen, jota nykykielessä sanotaan työllistämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa työn teettämistä pelkällä työttömyysetuudella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella työkokeilun nimellä. Yhteiskunta maksaa sekä työttömyysetuuden että kulukorvauksen. Työnantaja ei maksa mitään, mutta saa työpanoksen. Hän saa myös työstä syntyvän voiton.

Miten tämä säästää työvoimapolitikan ja työttömyysturvan menoja, kun yhteiskunnalle aiheutuvat kulut työtä tekevää työtöntä kohti kasvavat yhdeksällä eurolla päivässä? Miten tämä pienentää tuloeroja, kun samalla työpaikalla samaa työtä tekevät rinnakkain pelkkää työttömyysetuutta saava ja TES:n mukaista palkkaa saava?

Yksikään työnantaja ei palkkaa työntekijöitä armosta, vaan tarpeeseensa. Jos yrityksen tuottamille tavaroille ja palveluille on kysyntää, niin silloin tarvitaan työntekijöitä ja heille maksetaan sellaista palkkaa, jolla tulee toimeen ja jolla voi myös ostaa niitä tavaroita ja palveluja. Jos ei ole palkkaa, niin ei ole kysyntää. Jos ei ole kysyntää, niin eivät työnantajat tarvitse työpaikoille joutilaina istuvia yhteiskunnan kustantamia työntekijöitä.

Ovat nämä sortin sosialisteja. Haluavat yhteiskunnan sosiaalietuuksilla ylläpitämää työvoimaa, jonka tekemän työn tuotto jää työnantajalle. Samaan aikaan sitten valitetaan tulonsiirtojärjestelmän kalleutta. Heidän harmikseen ei ole vielä keksitty sitä jo aiemmin kaipaamaani syömätöntä ja sontimatonta työvoimaa, jota voidaan säilyttää varastossa ja käyttää tarpeen mukaan.

Missä he ovat?

Sanomalehti Karjalaisen mukaan Pohjois-Karjalan työttömyys on kääntynyt laskuuun. Tilastokeskuksen uusin tilasto osoittaa, että työttömiä on 149 vähemmän kuin vuosi sitten eli 11 800. Prosentteina parannus on 0,1 %. Vuosi sitten Pohjois-Karjala oli maan synkintä työttömyysaluetta, mutta nyt Kainuun, Lapin ja Keski-Suomen tilanne on synkempi.

Eipä uskoisi, että tällaisesta kannattaa tehdä uutinen. Tuon verran on työttömiä saattanut vuodessa jo kuollakin, mutta katsotaan virallista selitystä.

Pohjois-Karjalan aktivointiaste on maan paras eli te-palveluiden aktivointitoimien kohteena on 35,8 % työttömistä. Koko maan aktivointiaste on kuutisen prosenttia alempi.

Pohjois-Karjalan työttömät ovat siis kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa tekemässä palkatonta työtä. Niihin päädytään yleensä koulutusfirmojen järjestämien käsipäivän sanomista opettavien himpulapimpula-kurssien kautta ja näillä kursseilla osaa työttömistä pyöritetään jatkuvasti. Osa on kuollut ja osa luopunut turhasta työnhausta ja joutavista kursseista. Tyhjän saa pyytämättäkin.

Suurin hämäys on kuitenkin Tilastokeskuksen käyttämä tilastointitapa. Se perustuu kyselytutkimukseen eli tietyltä määrältä ihmisiä kysytään ovatko he viimeisen neljän viikon aikana hakeneet aktiivisesti töitä. Näin Tilastokeksus kertoo itse tästä tutkimutavasta:

Työvoimatutkimus (Labour Force Survey) kerää tilastotietoja 15–74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa satunnaisesti poimittuun otokseen. Kuukausittainen otos on noin 12 000 henkeä ja tiedot kerätään tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15–74-vuotiaan väestön toiminnasta.

Tilastokeskus kysyy siis satunnaisesti valituilta 15-74 -vuotiailta heidän työllisyystilanteestaan ja vetää siitä johtopäätöksiä kaikkien työllisyystilanteesta. Tällainen tilasto on vertailukelpoinen vain itsensä kanssa, mutta jostain syystä vain näistä Tilastokeskuksen luvuista uutisoidaan. Ohimennen mainitaan, että tutkimustapa poikkeaa Työ- ja elinkeinoministeriön käyttämästä tavasta.

Sen TEM:n tilaston mukaan työttömiä työnhakijoita on tällä hetkellä koko maassa 307 000. Lisäystä vuoden takaiseen on 30 000.