Horjuva oikeusvaltio

Oikeusvaltiossa jokaisen pitää voida luottaa siihen, että kaikki viranomaiset toimivat lain ja hyvän hallintotavan edellyttämällä tavalla viivyttelemättä, tasapuolisesti ja lakia noudattaen. Ketjun on oltava aukoton alimmasta virkamiehestä ylimpään valitusviranomaiseen ja oikeusasteeseen. Meillä on totuttu luottamaan oikeusvaltioon, mutta viime aikoina luottamus on alkanut säröillä.

Toimeentulotuen perusosan myöntämisen siirto Kelalle ei sujunut kuten olisi pitänyt. Suuruudenhulluuksissaan Kela kuvitteli voivansa hoitaa itselleen ihan uuden tehtävän puolella siitä käsittelijämäärästä, joka asiaa hoiti kunnissa. Seurauksena Kela ruuhkautui alkuvuodesta pahasti, ja joutuu nyt maksamaan viivästymiskorvauksia. En tosin tiedä paljonko pienet korvaukset auttavat niitä, jotka ennättivät menettää luottotietonsa, asuntonsa tai lääkkeiden puuttumisen takia peräti henkensä.

Nyt Kela lienee saanut käsittelyajat lyhennettyä suunnilleen lain vaatimaan seitsemään arkipäivään. Syytä kerskailuun ei kuitenkaan ole, sillä lain mukaan hakemukset pitää käsitellä viivyttelemättä. Seitsemän arkipäivää on ehdoton yläraja, joten käsittelyssä pitäisi päästä huomattavasti lyhyempään aikaan.

Ylikuormittunut maahanmuuttovirasto Migri on toinen ongelmatapaus. Turvapaikanhakijoiden avustajina toimivat lakimiehet ovat havainneet pahoja puutteita tulkkauksessa ja jopa vastineiden antamisessa valitusasioissa. Vastineen puuttuminen on yksi valitusperuste lisää ylempään oikeusasteeseen, joten puutteellisella toiminnallaan Migri vain kuormittaa järjestelmää.

Migrin päätösten tehtailusta valmiin mallin mukaan on kerrottu täällä. Tulkkipalvelujen ongelmat näyttäisivät olevan peräisin kilpailuttamisesta. Migrillä ei tietenkään ole eikä voikaan olla omia tulkkeja kaikkiin kieliin, joten se on ulkoistanut tulkkaamisen yksityisille firmoille. Tulkkaussopimukset on kilpailutettu, ja voittajia ovat halvimman tarjouksen tehneet. Halvin tarjous perustuu tietysti halvimpaan työvoimaan, jonka ammattitaito saattaa olla hyvinkin heikko. Halvalla saa harvoin laatua.

Migrin ylikuormittumisesta kertoo paljon 47 vuotta Suomessa asuneen huippuviulisti Yoshiko Arain joutuminen byrokratian myllyyn. Oikeusvaltiossa kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, joten hänen tapauksensa kertoo liiankin paljon nykytilasta.

Tähän kun vielä lisätään tieto siitä, että Itä-Suomessa poliisia joutuu odottamaan kiireellisissäkin tapauksissa 20 minuuttia, niin usko yhdenvertaisesti ihmisiä kohtelevaan oikeusvaltioon alkaa olla koetuksella. Oikeusvaltio on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Se lenkki näyttää olevan pettämässä, ja silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät ensimmäisenä.

Justitia_4

 

Tilastoista katoavat työttömät

Joskus 1960-luvulla televisiossa näytettiin tietoiskua silloin vielä harvinaisesta turvavyön käytöstä. Mieleeni on jäänyt yksi autoilija, joka tyrmäsi haastattelijan vetoamisen tilastoihin sanomalla, että markan rahalla saa niin monenlaista tilastoa.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan työttömien työnhakijoiden määrä vähenee tänä vuonna 35 000:lla ja ensi vuonna 30.000:lla. Työllisten määrä lisääntyy tänä vuonna 15 000:lla ja ensi vuonna 12 000:lla .

Erityisen nopeasti vähenee pitäaikaistyöttömyys. Viime vuonna pitkäaikaistyöttömiä oli 124 000, tänä vuonna heitä katoaa jonnekin 23 000. Ensi vuonna heitä arvioidaan olevan 85 000 ja vuonna 2019 noin 78 000.

Jokin tässä ei nyt ainakaan minun matikkapäälläni täsmää. Tänä vuonna työttömien määrä vähenee 35 000, mutta työssä olevien määrän kasvuksi saadaan vain 15 000. Ensi vuonna työttömien määrää vähenee 30 000, mutta työssä oleven määrän lisäys on vain 12 000.

Mihin ministeriö aikoo häivyttää tänä vuonna 20 000 ja ensi vuonna 18 000 työtöntä, jotka eivät ole työssä, mutta eivät myöskään työttömiä? Entä mihin katoaa valtava määrä pitkäaikaistyöttömiä?

Minäpä arvaan. Osa työttömistä siirtyy eläkkeelle tai kuolee. Osa pakkosiirretään toimeentulotuelle, ja yhä suurempi osa on hippasilla kuntouttavassa työtoiminnassa. Entistä useampi parantaa yritysten tuottavuutta tekemällä palkatonta työtä työkokeilussa.

Ei näitä laskelmissa olevia aukkoja voi mitenkään muuten selittää. Sipilän hallituksen pakkomielteenä on saada työllisyysprosentti 72:een, eikä siihen ole oikeasti mitään realistisia mahdollisuuksia. Palkkatyötä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla, joten on turvauduttava tilastokikkaliluihin. Tärkentä on saada siirrettyä mahdollisimman paljon väkeä pois työttömien sarakkeesta.

Joku on joskus sanonut tulevaisuuden ennustamisen olevan vaikeaa. Työ- ja elinkeinoministeriö on ratkaissut tämän ongelman päättämällä etukäteen tulevaisuuden sisällön hallitusohjelman mukaiseksi. Sen jälkeen on helppo kirjoittaa numerot eli tässä tapauksessa työllisyys- ja työttömyysennusteet vastaamaan päätettyä tulevaisuutta.

Aina vain lasku ei mene ns. putkeen.

ei menny putkeen

 

Kannustinloukku ja työnhaku

Aika usein tulee sellainen tunne, että päättäjämme ja heidän käyttämänsä asiantuntijat ovat eniten pihalla päättämistään asioista. Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi jatkuvasti toistettu sana kannustinloukku. Sillähän tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikeaa tai mahdotonta lisätä tulojaan hankkimalla niitä itse, koska vastaavasti etuudet pienenevät. Pahimmillaan jokainen ansaittu euro alentaa kokonaistuloja tai ainakin aiheuttaa tukien katkeamisen selvitysten vaatimaksi ajaksi.

Nyt maan hallitus päätti mennä sorkkimaan tätä loukkua pienentämällä asumistukea. Asiaa eduskunnassa käsiteltäessä valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoi, että asumistuki kattaa sata prosenttia vuokrasta. Tämä johtaa sekä vuokra- että asumistukimenojen jatkuvaan kasvuun.

Asumistuki kattaa maksimissaan 80 % vuokran hyväksytyistä enimmäismenoista. Mihin tahansa lukaaliin ei tätä maksimitukea saa, vaan tuen määrä on tiukasti normitettu. Normeihin nähden liian kalliissa asunnossa asuva saa suhteessa vähemmän tukea kuin kohtuuhintaisessa asunnossa asuva.

Orpo ei tunne tämän tuloloukun laukeamismekanismia. Sehän toimii niin, että esimerkiksi työmarkkinatukea saava työtön maksaa asumistuen yli menevän osan eli omavastuuosuuden vuokrasta työmarkkinatuella. Koska syödäkin pitää, niin hän joutuu hakemaan toimeentulotukea. Toimeentulotukilain mukaan tulona jätetään ottamatta huomioon enintään 150 euron kuukausiansiot.

Jos työtön onnistuu saamaan pätkätyötä, niin tulot alentavat vastaavasti toimeentulotukea. Toimeentulotukiloukkuun ajatunut ei pysty sieltä nousemaan, kuten tämä Martin-Eric Racinen tapaus osoittaa.

Hallitus päätti kuitenkin tehdä lisää tällaisia tapauksia leikkaamalla asumistukea ja lisää ihmisiä toimeentulotukiloukkuun. Loukku laukeaa yhä useamman työttömän lisäksi myös sitä osaamattomasti näpelöimään menneen hallituksen sormille, kun toimeentulotukimenot kasvavat.

Hallituksen tempoilevasta työllisyyspolitiikasta kerroin viimeksi torstaina. Ei tämä vielä mitään, sillä paljon pahempaa on tulossa sitten, kun työllisyysasiat siirretään maakuntien hoidettavaksi. Kukaan ei vielä tiedä miten se tehdään, mutta valmistelevat virkamiehet piirtelevät jo prosessikaavioita. Tämän kuvan julkaisi ihmetellen Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi:

työllistämisprosessi

En viitsi edes yrittää selvittää missä kohtaa tuolla se työtön seikkailee kopiteltavana. Sen verran tuosta näkee, että parhaiten eli käytännössä ilman työllisyyspalvelujakin työllistyvällä on valinnanvapaus, ja hänen avukseen tulevat ilomielin yksityiset työnvälitysfirmat tarjoamalla valtion kustantamia palveluja. Tämä on täsmälleen sitä samaa kuin soten valinnanvapaus, eli alan yksityiset toimijat keräävät helpoimmat ja vähiten palveluja tarvitsevat asiakkaat.

Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen laati hallituksen vapaasti käytettäväksi paljon selkeämmän prosessikaavion:

markus hirvonen

Päättäjämme saattavat tuntea kokonaisuuden, mutta eivät sen yksityiskohtia ja käytäntöjä. Näin kävi asumistuen alentamisen kohdalla. Tulevien työllisyyspalvelujen kohdalla he ovat jo valmiiksi eksymässä yksityiskohtien viidakkoon tuntematta kokonaisuutta.