Harvinaisen härski hallitus

”Aktivointimalli tulee johtamaan siihen, että sadat, ehkä tuhannet työttömät tulevat työllistymään lyhytaikaisiin työsuhteisiin, jotka auttavat heitä pysymään työttömyysturvassa nykytasolla.”

Näin puolusti Ben Zyskowicz eilen eduskunnassa hallituksen esittämää työttömyysturvan aktiivimallia, mutta ei sanonut mistä niitä lyhytaikaisia palkkatöitä löytyy 350 000 työttömälle. Hän sentään edes vaivautui olemaan paikalla vuorotellen kahden muun kokoomusedustajan eli Juhana Vartiaisen ja Wille Rydmanin kanssa. Ketään muita hallituspuolueiden kansanedustajia asia ei kiinnostanut. Ei edes hallitusta itseään. Paikalla ei ollut yhtään ministeriä, ja asiaa esittelevä ministeri Pikko Mattila twiittasi olevansa savusaunassa.

Näin vähän asia siis kiinnostaa. Jo asian tuominen käsiteltäväksi perjantai-iltapäivänä kertoo, että hallitusta ei kiinnosta tippaakaan. Läpi runnotaan mikä lakiesitys tahansa, kunhan vain työttömyystilastot saadaan kauniimmiksi.

Kerrataan vielä tämän työttömyysturvan aktiivimallin sisältö.

Lyhyesti sanoen aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei käy palkkatyössä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Koska palkkatöitä ei tunnetusti ole, niin kyseessä on rangaistusautomaatti. Koska työllistymistä edistävät palvelut tarkoittavat nykyisin palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin kyseessä on pakkotyölaki. Kaikki eivät mahdu edes kuntouttavaan työtoimintaan, joten hyvin suuren osan työttömyystukea leikataan 4,65 prosenttia.

Koko lakiesityksen perusteluineen voitte lukea tästä linkistä.

Asia pantiin onneksi pöydälle, joten ehkä ensi maanantaina edes esittelevä ministeri vaivautuu paikalle sanomaan, että menkää työttömät töihin.

Hallituksen tavasta kohdella työttömiä kertoo karua kieltään myös hallituksen työttömien taskusta ottama ja itselleen antama ”joululahja”. Hallituksen tilastojensiivoustalkoot etenevät niin hyvin, että valtio säästää jo tänä vuonna työttömyyskorvauksia puoli miljardia euroa. Tämä säästö on saavutettu poistamalla syystä tai toisesta kortistosta 20 000 työnhakijaa. Karkeasti sanoen järjestämällä karensseja ja potkimalla ihmisiä toimeentulotuelle hallitus antaa itselleen puolen miljardin joululahjan. Hallitus jättää kertomatta, että toimeentulotukimenoihin on tulossa samansuuruinen kasvu. Mutta ei sillä väliä, tarkoitushan onkin vain saada työttömien määrää pienennettyä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun aktiivimalli on saatu runnottua läpi, niin sitten tulee omaehtoisen työnhaun malli. Sen sisältö on, että jos työtön ei kolmen kuukauden aikana hae riittävässä määrin työpaikkoja tai osallistu palveluihin, hän jää 60 päiväksi vaille työttömyysturvaa eli saa karenssin. Luvassa on siis lisää rangaistuksia rikoksesta nimeltä työttömyys.

Ovakohan hallituspuolueiden kansanedustajat oikeasti millään tavalla kärryillä hallituksen tekemisistä? Ymmärtävätkö edes ministerit omia tekemisiään, vai onko heille mennyt häkää päähän siellä savusaunassa?

Pari päivää sitten valtiovarainministeri Petteri Orpo moitti oppositiota väärän kuvan antamisesta hallituksen toimista.

”Ihan niin kuin me emme haluaisi että köyhällä perheelle on tapaninpäivänä syötävää”, hän sanoi. 

Ei hallitus varmaankaan niin mitenkään erityisesti halua. Se vain ei piittaa. Se ei välitä olla edes katsomassa, kun työttömille annetaan sen suosittelemaa keppiä.

 

 

Suma seisoo, köyhä kärsii

Kun Kela mokaa, niin kaikkein köyhimmät kärsivät. Tämän vuoden alussa Kelalle siirtynyt toimeentulotuen myöntäminen on ollut sarja näyttäviä epäonnistumisia. Kela on onnistunut epäonnistumaan suunnilleen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa.

Aikaa siirron valmisteluun oli vuosia, mutta silti Kela yllätettiin. Se ei ollut varautunut ollenkaan uuteen toimintaan. Se ei varannut riittävästi henkilöstöä eikä saanut tietojärjestelmiä ajan tasalle. Ei sittenkään, vaikka tulevat ongelmat olivat tiedossa ja niistä oli varoiteltu.

Kunnissa toimeentulotukia käsitteli 1 500 henkilöä, mutta Kela aloitti yltiöoptimistisesti 750 henkilöllä. Sen seurauksena Kelan toimipisteet ruuhkautuivat, soittajat joutuivat maksamaan tuntikausien jonotuksesta ja henkilökohtaista tapaamista oli turha edes yrittää. Kela neuvoi, että älkää soittako älkääkä tulko käymään, vaan odottakaa päätöstä. Suma seisoi ja köyhä kärsi.

Kesään mennessä päästiin viimeinkin lain edellyttämään käsittelyaikaan eli seitsemään arkipäivään. Tämä uutisoitiin onnistumisena, vaikka seitsemän päivän käsittelyaika on lain ehdoton yläraja. Kuukausien ajan Kela rikkoi lakia ylittämällä käsittelyajat. Se myös sysäsi ongelman takaisin kunnille neuvomalla hakemaan kunnilta täydentävää toimeentulotukea sillä aikaa, kun perustoimeentulotukihakemus viipyy Kelassa. Täydentävää tukea ei myönnetä ennen kuin perustoimeentulotuesta on saatu päätös, joten kunnat joutuivat myös rikkomaan lakia paikatakseen Kelan osaamisvajetta.

Toinen tavallinen ongelma on ollut tulojen vyörytys. Työmarkkinatuki maksetaan neljän viikon välein ja toimeentulotuki myönnetään kalenterikuukaudeksi. Jokaiselle työmarkkinatukea saavalle sattuu sellaisia kuukausia, jolloin tukea maksetaan kahdesti. Kela katsoo kuun lopussa maksettavan työmarkkinatuen ylijäämäksi ja vähentää sen seuraavan kuukauden toimeentulotuesta. Näin siitä huolimatta, että sillä oli tarkoitus maksaa seuraavan kuukauden vuokra ja seuraavan kerran työmarkkinatuki maksetaan vasta neljän viikon kuluttua. Kunnissa käytetiin kokonaisharkintaa ja järkeä, mutta Kelassa ei.

Koko vuoden sarjamunimisen kruunaa veronpalautusten vaikutuksen unohtaminen pitäaikaisia tukia myönnettäessä. Kela oppi kantapään kautta tekemään tukipäätöksiä useammalle kuukaudelle eteenpäin, mutta ei ymmärtänyt veronpalautusten alentavan tukea. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, jota kaikki muut tulot alentavat. Kun tuen hakija saa veronpalautusta, niin tuki alenee veronpalautuksen verran.

Kukaan Kelassa ei tajunnut tätä jokaisen kunnan jokaiselle etuuskäsittelijälle ja sosiaalityöntekijälle itsestään selvää asiaa, vaan tukea myönnettiin ottamatta veronpalautuksia huomioon. Nyt Kela joutuu korjaamaan kymmeniä tuhansia päätöksiä, ja asiakkaat kärsivät taas. Useimmat heistä tietävät Kelaa paremmin veronpalautuksen vaikutuksen tukeen, joten asia sinänsä ei heitä yllätä. Tuen viivästyminen vain tekee heidän joulunodotuksestaan entistäkin kurjemman.

Kelassa näkyy olevan  toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskus, jonka päällikköä tuossa linkittämässäni jutussa on haastateltu. Varsinainen osaamiskeskus näyttää olevan.

Jossain muualla näin massiivinen vuoden kestänyt epäonnistuminen olisi aiheuttanut ainakin pääjohtajan ja vastuuministerin eron. Meillä jokaisen oman munaamisen korjaus uutisoidaan isona parannuksena. Kaikkien köyhimmäthän siinä vain kärsivät, joten asia ei isommin kiinnosta ketään.

 

Ötökkäleipä ja muut tärkeät asiat

-Ötökkäleipä ja Pirkko Arstilan kolumnit. Ihania kohuja. Pöyristytään duunipaikkojen röökitauoilla Pirkosta, homosaatiosta ja ötökkäleivästä. Ja ne muutamat mamut jotka hui on nii kummallisia kun on erivärinen ihokin.

Nämä Fb-kaverini Christin Bergströmin sanat osuivat silmiini heti sen jälkeen, kun olin lukenut kolmannen tänä päivänä saamani työttömyysturvaa koskevan avunpyynnön. Niitä tule tasaiseen tahtiin puolenkymmentä päivässä, ja viime aikoina tahti on kiihtynyt sitä mukaa kuin hallituksen ns. työllistämistoimet purevat.

Olen vuosikausia kirjoittanut palkattomasta työstä ja hallituksen harjoittamasta työttömyystilastojen siivoamisesta karensseja jakamalla. Yleensä asia alkaa kiinnostaa vasta sitten, kun se osuu omalle tai läheisen kohdalle. Sitä ennen on liian kiire kohista milloin mistäkin tärkeästä. Hädän hetkellä jostain muistin lokerosta tai tutun kautta löytyy minun nimeni, ja sitten lähtee tuskainen avunpyyntö. Minulla oletetaan olevan taikasauva, jota heilauttamalla korjaan kaikkien työttömien ja köyhien asiat.

Suomeksi sanottuna se on helvetin rasittavaa. Minä en hoida maan jokaisen työttömän asioita ilmaiseksi, en ole netin ilmainen lakineuvoja enkä päivystä Facebookissa vuorokauden ympäri. Minä en kirjoita näitä juttuja sitä varten, että te voisitte kaataa kaikki ongelmanne minulle. Kirjoitan näitä sitä varten, että osaisitte itse käydä omat taistelunne.

Mutta mennäänpä asiaan. Viimeisin viesti koski tyypillistä tapausta, jossa työtön oli hakeutunut itse ilmaiseen täydennyskoulutukseen kysymättä Te-toimistolta lupaa. Tarkoitus oli lisätä työnsaantimahdollisuuksia, mutta se ei sopinut Te-toimistolle. Se antoi Kelalle työvoimapoliittisen lausunnon, jonka mukaan yhden perjantain ja lauantain kuukaudessa käyttäminen omaan kouluttautumiseen on päätoimista opiskelua. Lausunnon perusteella Kela katkaisi työttömyysetuuden maksamisen.

Ikävä kyllä näin se menee. Te-toimisto antaa työvoimapoliittisen lausunnon, jota Kelan tai muun etuuden maksajan on noudatettava. Kun TE-toimisto katsoo henkilön syylliseksi, niin rangaistus pannaan välittömästi täytäntöön. Valitusoikeus on, mutta valituksen käsittelyajan päätös on voimassa. On se sen jälkeenkin, sillä valitukset hylätään käytännössä aina. Hyvällä tuurilla vakuutusoikeus on muokannut omaan päätökseensä sen verran Te-toimiston lausuntoa, että on korjannut siitä kirjoitusvirheet. Tämä ei ole urbaanilegenda, vaan sellainen päätös on minulla arkistoituna vieläkin.

Otetaanpa toinen esimerkki Te-toimiston ehdottomasta vallasta tai oikeammin mielivallasta. Suomen Yrittäjät kertoo, että työttömäksi jäänyt yrittäjän lapsi tai puoliso jää helposti ilman etuutta, koska hänen katsotaan työllistyvän yrityksessä tai olevan peräti itse yrittäjä. Näinhän asia on.

Nämä kaksi esimerkkiä kertovat maan hallituksen työllistämispolitiikasta ja julkisen sektorin säästöistä tärkeimmän. Se on pelkkää silmänlumetta, jonka ainoa tarkoitus on saada aikaan mahdollisimman paljon karensseja. Näin säästetään työttömyyskorvauksissa, ja sen lisäksi työttömyystilastot kaunistuvat silmissä. Toimeentuotukimenot kasvavat, mutta hallitukselle on tärkeintä saada työttömyystilastot paremmiksi. Tämän olen kertonut monta kertaa.

Mitäs vielä? Ai niin, media on viimeinkin havahtunut ällistyttävään tosiasiaan. Oikeudessa tuomittu kipukorvaus vie toimeentulotuen. Niinhän se tekee. Toimeentulotuki on viimesijainen tuki, joten joka ikinen muualta saatu sentti alentaa sitä. Tätä eivät vieläkään suostu uskomaan ne monet, jotka laittavat rahaa työttömän pankkitilille ja hämmästyvät, kun sama summa vähennetään toimeentulotuesta.

Nämä kaikki ovat minulle tuttuakin tutumpia asoita, ja olen kirjoittanut niistä paljon. Kirjoitan näistä sen takia, että se taikasauva ei ole minulla, vaan se on teillä itsellänne. Heilauttakaa sitä seuraavissa vaaleissa.

Myönnän, että tämä on ikävää vuodatusta, mutta olen ajatellut kirjoittaa tämän jo kauan. Olen kurkkua myöten täynnä päivittäisiä avunpyyntöjä asioista, joita en voi korjata, mutta joiden ennaltaehkäisyä olen yrittänyt neuvoa vuosikausia. Silti joku ihmettelee harva se päivä miten on päätynyt kuntouttavaan työtoimintaan tekemään palkatonta työtä, vaikka ei sanonut aktivointisuunnitelmaa laadittaessa yhtään mitään.

Tavan mukaan jutun alku ja loppu pitäisi nivoa yhteen. No, viisas lukja osasi tehdä sen jo itse.

 

 

Aktiiviset ja passiiviset työttömät

Jos haluat saada täyden työttömyyskorvauksen, niin mene töihin. Näin voi kiteyttää hallituksen viime kevään puoliväliriihessä sopiman aktiivimallin, josta eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on antanut lausuntonsa. Lausuntoon jättivät eriävän mielipiteen valiokunnan jäsenet Ilmari Nurminen, Tarja Filatov, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Anna Kontula.

Aktiivimallissa työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei ei käy töissä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Epäselväksi jää vielä se, alennetaako tukea jatkuvasti niin kauan, että se loppuu kokonaan, vai jääkö alennus tuohon 4,65 prosenttiin pysyvästi. Alennettua tukea kutsutaan passiivitueksi, ja luonnollisesti passivituella olevia ruvetaan kutsumaan passiivisiksi työttömiksi.

Kun työtä ei aktiiviseksi työttömäksi haluavalle löydy, niin se on hänen oma vikansa. Työtön on aina syyllinen, sillä hänet tuomitaan ensin, ja vasta sitten hän voi yrittää todistaa olevansa syytön. En tiedä miten aktiivimalli istuu langetettaviin sanktioihin, sillä aktiivimallin alennettu työttömyyskorvaus on eri asia kuin työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi. Hallitus on kovaa vauhtia tekemässä työttömän elämästä käsittämättömässä viidakossa rämpimistä, mutta niin lienee tarkoituskin. Rämpimiseen kyllästynyt tai kokonaan eksyksiin joutunut menettää lopulta työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuelle. Silloin hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta kohentaa elämäänsä satunnaisella työnteolla.

Työttömyskorvauksella oleva saa ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman että se vaikuttaa hänen saamaansa tukeen. Jos pelkällä toimeentulotuella oleva onnistuu saamaan vaikka vain muutaman tunnin palkkatyötä, niin kaikki saatu tulo vähennetään toimeentulotuesta. Tulot on selvitettävä toimeentulotukea haettaessa, jolloin tukihakemuksen käsittely hidastuu. Viikonkin odottelu nälkäisenä vie varmasti viimeisetkin halut satunnaistöihin.

Aktiivimallissa aktiivisuutensa voi osoittaa myös osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin, kuten työnhaku- tai uravalmennukseen, työkokeiluun, koulutuskokeiluun, työvoimakoulutukseen ja kuntouttavaan työtoimintaan. Käytännössä tullaan tarjoamaan työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa, kuten tähänkin asti on tehty. Ne ovat palkattomia töitä, joita aktiiviset työttömät sitten tekevät ollakseen oikeita työttömiä.

Aktiivisuutensa voi osoittaa myös yritystoiminnalla, mutta jos työtön erehtyy vaikkapa vain vihjaisemaan yritystoiminnan aloittamisen harkitsemisesta, niin hänet määritellän yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Aktiivimallissa työttömät tekevät työtä saadakseen täyttä työttömyyskorvausta. Työtä tekemättömät työttömät ovat passiviseksi leimattua hylkyporukkaa. Näin tehdään työttömistäkin kahden kerroksen väkeä.

 

Köyhät kyykkyyn

Aktiivimalli, työelämäkokeilu, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta. Tässä muutamia sanoja, jotka kannattaa painaa mieleen. Ne ovat hallituksen ainoat keinot vähentää työttömyyttä. Tosiasiassa työttömyys ei vähene, mutta tilastot kaunistuvat. Lisäksi työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ovat vanhoja tuttuja. Molemmissa tehdään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei makseta edes sitä yhdeksää euroa.

Aktiivimallissa on uutta se, että se koskee myös ansiosidonnaista päivärahaa saavia. Heidän on tehtävä noin kolmen kuukauden jaksossa 18 tuntia työtä, jotta ansiopäivärahaa ei leikattaisi. Jos työtön ei aktivoidu eli ei pysty täyttämään työssäoloehtoa eikä pysty osallistumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen, hänen työttömyysturvaansa leikataan 4,65 prosentilla seuraavien kolmen kuukauden ajan.

Jos ja kun sitä palkkatyötä ei löydy kaikille, niin se on työttömän vika. Kaikki työttömyys on nykyisin työttömien oma vika, sillä meille valehdellaan avoimia työpaikkoja olevan jopa 100 000. Uskomattominta on, että näin paksu hölynpöly menee jatkuvasti läpi.

Samaan aikaan toimeentulotuen myöntämisen sekoittanut Kela aikoo sekoittaa myös asuntojen vuokramarkkinat määrittelemällä jokaiseen kuntaan suositusvuokrat, joiden maksamiseen voi saada toimeentulotukea. Suositusvuokrat on määritelty niin alas, että yhä useampi joutuu etsimään halvempaa asuntoa ja sitä turhaan odotellessaan maksamaan entistä suuremman osa vuokrasta muuhun elämiseen tarkoitetusta toimeentulotuen osasta. Jos ja kun niitä halvempaa asuntoja ei löydy, niin odotettavissa on asunnottomien määrän kasvu.

Näin toteutuu Kelan pääjohtajan ensimmäisessä haastattelussan kertoma tavoite lopettaa ilmaisen rahan maksaminen kotiin, kun sitä kotia ei enää ole. Jostain kumman syystä nämä tavoitevuokrat tulivat mediallekin yllätyksenä, vaikka asian valmistelusta kerrottiin jo vuosi sitten. (Juttu näkyy olevan luettavissa vain tilaajille, mutta jo alku riittää kertomaan asian olleen hyvin tiedossa.)

Köyhille on odottevissa yhä kylmenevää kyytiä. Sen sijaan kaikkein rikkaimmilla menee hyvin. Kovimmin palkkojen alennusta vaativat ovat verosuunnitelleet itsensä käytännössä verottomiksi.

Mitäpä tekee palkkatyössä käyvä keskiluokka? Ei mitään, se nukkuu onnellista hurskaan unta. Se ei huomaa, että sen työpaikkoja uhkaavat entistä enemmän palkattomaan työhön määrättyjen joukot. Herääminen tästä unesta tulee olemaan shokki, josta voi sitten tietenkin syyttää työttömiä. Tulevat ja vievät meidän työpaikat.

Ja maan hallitus paukuttelee henkseleitään, kun sekä työttömyys että yhteiskunnan maksamat tuet alenevat.

Sitä minä vain ihmettelen, että miten hallitus kuvittelee saavansa Suomen nousuun viemällä ihmisiltä vähätkin rahat ja antamalla veronkiertäjien huseerata vapaasti. Tämä lienee se kuuluisa hallituspuolueiden yhteinen arvopohja. Jolla on, niin sille annetaan lisää, ja jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois, kuten Iso Kirja sanoo.