Kannustinloukku ja laskupää

Kun rikas harjoittaa verosuunnittelua, niin hän on älykäs ja käytännöllinen. Kun yli 300 miljoonan euron nettotulosta tekevä vähittäiskauppa-ala maksattaa työntekijöidensä toimeentuloa yhteiskunnalla  30 miljoonan euron edestä, niin se on tuottoisaa bisnesajattelua. Kun laskutaitoinen köyhä miettii kannattaako hänen ottaa vastaan lyhytaikainen ja huonosti palkattu osa-aikatyö vaikkapa siellä kaupassa, niin hän on laiska työnvälttelijä ja tuilla loisija.

Jatkuvasti näkee puhuttavan pehmoisia tukien runsaudesta. Tavallisin virhe on laskea yhteen kaikki mahdolliset maksimituet ja olettaa, että jokaiselle maksetaan ne kaikki automaattisesti. Juuri näin tekevät ne itseoppineet sosiaaliturvan ”asiantuntijat”, jotka vouhkaavat tuhansien eurojen maksamisesta sinne kotisohvalle. Äkkiä siitä tuhansia euroja saa, jos virheellisesti laskee suoraan yhteen vaikkapa työttömyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen maksimimäärät ja olettaa, että sen verran maksetaan kaikille.

Tosiasiassa kaikki tuet vaikuttavat toisiinsa ja työllä ansaittu raha vaikuttaa kaikkiin tukiin alentavasti. Ansiotulojen vaikutus on erilainen eri tukiin, sillä kunkin tuen suojaosa on eri suuruinen. Työttömyysturvassa ja asumistuessa on 300 euron suojaosuus, ja jokainen sen päälle ansaittu euro vähentää asumistuesta 32 senttiä ja työmarkkinatuesta 50 senttiä. Yhteisvaikutus on siis 82 senttiä, eli ansaitusta eurosta hyötyy vain 18 senttiä, josta maksetaan tulovero.

Toimeentulotukea myönnettäessä jätetään huomioon ottamatta 20 prosenttia tuloista, kuitenkin enintään 150 euroa kuukaudessa. En tiedä mikä on Kelan käytäntö, mutta kunnissa tämä euromäärä vaihteli huomattavasti, ja vain harvassa kunnassa käytettiin lain mahdollistamaa 150 euroa. Jokainen sen yli menevä euro vähentää toimeentulotukea saman euron verran.

Jos vaikkapa työmarkkinatuella oleva ja asumistuen lisäksi myös toimeentulotukea saava ansaitsee satunnaisesti palkkaa, niin hänen on ilmoitettava tulonsa jokaisen tuen myöntäjälle erikseen. Kaikki tuet lasketaan uudelleen, ja niiden maksatus katkeaa siksi aikaa, kunnes uudet laskelmat on tehty. Laskelmat tehdään palkkatodistusten perusteella, ja niitä voi joutua odottelemaan. Lisäksi voi joutua odottelemaan sitä palkkaa, joten lyhyt työkeikka voi poikia pitkän nälkäjakson.

Tämä on lyhytaikisen ja huonosti palkatun työn ongelma, jota vakituista palkkaa saavan on vaikea ymmärtää. Tukien varassa elämään joutuvan on laskettava ihan jokaisen ansaitun euron vaikutus tukiin. Tämä on se paljon puhuttu kannustinloukku, jonka purkamisesta moni puhuu. Sitä ei pureta aktiivimalleilla eikä keppiä antamalla, vielä vähemmän syyllistämällä. Jos tässä maassa joku aktiivimallia ja keppiä tarvitsee, niin palkanmaksuhaluttomat. Eivät ne työttömät, joille on annettu pikkuisen laskupäätä.

 

 

Miksi en ole yllättynyt?

Toimeentulotuen alennus yleistyi roimasti, ja Kelan leikkuri heilui heti 24 000 kertaa, kertoo Taloussanomat ainakin kommenteista päätelleen monia ilahduttavan asian. Kyseessä on toimeentulotukilaissa oleva mahdollisuus alentaa perustoimeentulotukea 20 prosenttia silloin, kun henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta julkisesta työvoimapalvelusta, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai julkista työvoimapalvelua ole voitu tarjota. Toistuva menettely aiheuttaa 40 prosentin alennuksen.

Kieltäytymiseksi voidaan katsoa käytännössä mikä tahansa menettely. Asiasta päättää Te-toimisto työvoimapoliittisessa lausunnossa, josta ei ole valitusoikeutta. Toimeentulotuen maksajalla on kuitenkin mahdollisuus olla alentamatta tukea, sillä laki ei siihen velvoita. Se antaa siihen vain mahdollisuuden.

Tuen alennuksen lisääntyminen ei tullut yllätyksenä kenellekään, vaan on suoraa seurausta toimeentulotuen maksatuksen siirtämisestä Kelalle. Kunnat käyttivät tätä mahdollisuutta vähemmän, koska niillä oli suora kontakti asiakkaaseen, jonka elämäntilanne tiedettiin. Alentamisesta päätettäessä pitäisi tehdä kokonaisarvio hakijan elämäntilanteesta, mutta Kela on kasvoton massaorganisaatio. Se leikkaa mekaanisesti.

Todennäköisesti se leikkaa myös vastoin lakia. Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Sitä Kela ei tee, vaan ohjaa tuen saajan kunnan sosiaalitoimen asiakkaaksi suunnitelman laatimista varten. Kela voi heiluttaa leikkuria säälittä ja sysätä vastuun lain noudattamisesta kunnille.

Kunnissa taas suhtautuminen tähän suunnitelmaan on kirjavaa. Muistan takavuosilta tapauksen, jossa kunnan tekemä tuen alennuspäätös kumottiin hallinto-oikeudessa, koska suunnitelma puuttui. Kävi ilmi, että kunnassa ei edes tiedetty tällaisen suunnitelman laatimisvelvollisuudesta, eikä niitä oltu koskaan tehty.

Yleensä kunnissa tämä kuitenkin tiedetään, ja epäilemättä kiitellään Kelaa lisätyöstä. Sosiaalitoimi joutuu paitsi tekemään tämä suunnitelman, niin todennäköisesti myös maksamaan leikatun osan täydentävänä toimeentulotukena. Tämä johtuu siitä, että lain mukaan alennus ei saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentaminen saa muutenkaan olla kohtuuton. Näinhän se aina menee. Kun valtio säästää, niin kunnat maksavat.

Kirjoitin tästä monta juttua jo silloin, kun tuen siirtoa Kelalle vasta suunniteltiin, ja kaikki epäilyni ovat nyt osoittautuneet oikeiksi. Joskus on inhottavaa olla oikeassa.

En myöskään ole yllättynyt yleisön ilahtuneista reaktioista. Ne ovat osoitus tietämättömyydestä, ilkeydestä ja tyhmyydestä. Ihan samaa sarjaa on myös tämä yleisönosastokirjoitus, joka tervehtii ilolla työttömyysturvan aktiivimallia. Sen kirjoittaja ei tiedä, että eläkeläiset eivät rahoita kenenkään sosiaaliturvaa, vaan päin vastoin elävät itse toisten maksamilla rahoilla. Kukaan ei ole maksanut omaa eläkettään, vaikka monet niin luulevat. Järjestelmä on vain osittain rahastoiva, joten käytännössä työssä käyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet. Maksajina ovat myös työttömät, sillä työttömyysetuudesta maksetaan veroa.

Tämä onnellisen tietämättömänä työttömien ruoskimista katseleva joukko ei tajua, että seuraavana voi olla vuorossa ihan mikä tahansa muu ihmisryhmä. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin päättäjien osoittava sormi, jota ensimmäisenä tottelee media.

Näin kävi työttömien kohdalla. Maan hallitus päätti ruveta antamaan heille keppiä, ja mediaan alkoi löytyä ilmeisen fiktiivisiä Sossu-Tatuja, jotka rehvastelivat laiskuudellaan ja runsailla tuillaan. Juttujen kommenttikentät ja yleisönosastot täyttyivät raivoavista kansalaisista, jotka vaativat lisää kuria ja tukien poistamista. Ihan sama voidaan tehdä mille tahansa ihmisryhmälle, ja todennäköisesti tullaan tekemäänkin. Jo nyt on väläytelty, että mikäli talouden korjaustoimet eivät pure, niin leikkuri on kohdistettava kaikkeen sosiaaliturvaan, mukaan lukien eläkkeet.

Ennen kuin rupeatte ilakoimaan työttömien saamasta kepityksestä, niin miettikääpä, että seuraavana kepitettävänä voitte olle itse.

 

 

Hutiloinnin parsintaa

Viime torstaina kerroin, että työttömyysturvan aktiivimallista säädettäessä unohdettiin säätää sen vaikutuksesta toimeentulotukeen. Samaa kyseli myös Sosten erityisasiantuntija Anna Järvinen. Koska toimeentulotukilakia ei muutettu aktiivimallin edellyttämällä tavalla, niin lain noudattaminen olisi johtanut toimeentulotuen alentamiseen niiltä tukea saavilta, jotka eivät täytä aktiivimallin edellytyksiä. Kyseessä olisi ollut toimeentulotukilain mukainen seuraamus työvoimapoliittisen velvoitteen laiminlyömisestä.

Koska asia unohtui lakia säädettäessä ja koska sen perään on kyselty, on sosiaali- ja terveysministeriö nyt linjannut, että aktiivimallin velvoitteiden laiminlyöminen ei johda toimeentulotuen alentamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos toimeentulotukea saava työtön ei saa kolmen kuukauden aikana palkkatyötä 18 tunnin ajaksi, ei ansaitse yrittäjänä määrättyä summaa tai ei mahdu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, niin hänen toimeentulotukeaan ei leikata.

Tämä on ainoa järkevä ratkaisu, ja se olisi pitänyt ottaa huomioon jo lakia säädettäessä. Parempi kuitenkin edes myöhässä, mutta muutama asia tässä askarruttaa vieläkin.

Entäpä sellainen tilanne, että työttömälle tarjotaan selkeästi yksilöityä työtä alle aktiivimallin edellyttämällä, työssäoloehdon täyttävällä palkalla eli alle 6,91 euron tuntipalkalla? Onko työ otettava vastaan sillä uhalla, että toimeentulotukea leikataan? Tai tilanne, jossa palkka täyttää aktiivimallin ehdon, mutta työtön ei voi vaikkapa päivähoito-ongelmien takia ottaa työtä vastaan? Tällaisia tapauksia tulee varmasti, sillä monet kunnat ovat rajoittaneet päivähoito-oikeutta työttömien vanhempien lapsisilta, eivätkä pysty järjestämään hoitoa muutaman satunnaisen tunnin ajaksi.

Nykyisen laintulkinnan mukaan molemmat tapaukset ovat työstä kieltäytymisiä, jotka johtavat tuen alennukseen. Ministeriön uuden linjauksen mukaan on selvää, että tukea ei alenneta, jos työtä ei saa ollenkaan. Sitä minä en tiedä miten suhtaudutaan näihin rajatapauksiin.

Toimeentulotuen alentaminen koskee vastaisuudessakin vain tilanteita, jossa työtön jättää Te-toimiston antaman yksilöidyn velvoitteen täyttämättä ja saa sen vuoksi karenssin, sanotaan tuossa ylemmäksi linkittämässäni Taloussanomien uutisessa. Tarjottu työ on aina yksilöity velvoite, jonka laiminlyönnistä seuraa karenssi ja mahdollinen toimeentulotuen alennus.

Tällaisiin ongelmiin törmätään, kun hutiloiden tehtyä lakia paikataan kiireessä laadituilla ministeriön ohjeilla. Ne ohjeetkin ovat vain ohjeita, joille voi haluttaessa viitata kintaalla. Syksyllä 2014 puhuttiin kovasti kuntouttavan työtoiminnan epäkohdista, ja myönnän olevani yksi asiasta eniten puhuneita. Julkinen keskustelu sai ministeriön laatimaan ohjekirjeen, jossa korostettiin kuntouttavan työtoiminnan olevan sosiaalipalvelua, johon ei saa laittaa työkykyisiä, jolla ei saa korvata palkkatyötä eikä vääristää kilpailua. Ihan samaa painotti myös silloinen sosiaali- ja terveysminsteri Laura Räty julkisuudessa.

Kuinkas kävi? Loppuiko työkykyisten sijoittaminen kuntouttavaan työtoimintaan, loppuiko palkkatyön korvaaminen ja kilpailukiellon kiertäminen? Ei loppunut. Ei tapahtunut yhtään mitään. Kunnat ovat jatkaneet ihan samalla tavalla kuin ennenkin, eivätkä valvontaviranomaiset ole löytäneet minkäänlaisia virheitä niiden toiminnasta. Jos joku on kunnilta kysellyt tuon ohjekirjeen noudattamisen perään, niin sitä ei joko ole nähty tai sitten sen sanotaan olevan vain yleisluonteinen kirjelmä, joka ei ole velvoittava laintulkinaohje.

Saa nähdä miten Kela nyt rupeaa soveltamaan tätä aktiivimallia koskevaa ohjetta. Jos toimeentulotuki olisi edelleen kuntien vastuullla, niin monessa kunnassa ohje katoaisi. Ehkä Kela ottaa ohjeen vakavasti.Huhtikuussa ollaan tässäkin asiassa viisaampia.

 

 

 

Unelmapolku

– Kannustan yrittäjiä tarttumaan tähän tilaisuuteen. Reilun sadan euron kuukausipanostuksella on nyt mahdollista palkata työtön henkilö tekemään jotain yrityksen kannalta tarpeellista työtä kuuden tunnin ajaksi kuukaudessa. Kohteita varmasti löytyy jokaisesta yrityksestä. Työttömälle nämä lyhyetkin pestit voivat merkitä unelmaduuniin vievän polun aukeamista.

Näin hehkuttaa pääministeri Juha Sipilä työttömyysturvan aktiivimallia. Sipilä on hyvä esimerkki Ylen kyselystä, jonka mukaan eniten aktiivimallin kannattajia on niissä, jotka eivät tunne sen sisältöä lainkaan. Lisäksi Sipilä on osoittanut harvinaisen huonoa johtajuutta ja psykologista silmää. Hän aloitti haukkumalla lampaiksi ne yrittäjät, jotka eivät pysty pätkätyöllistämään aktiivimallin mukaisesti. Nyt hän yrittää korjata tilannetta mielistelemällä ja maalailemalla yrityksille ja työttömille loistavaa tulevaisuutta kolmen kuukauden aikana tehtävillä 18 tunnin pätkätöillä.

Sipilä ei ymmärrä, että eivät yritykset palkkaa työntekijöitä miellyttääkseen pääministeriä ja auttaakseen häntä saavuttamaan hallituksen työllisyystavoitteen. Ne palkkaavat vain tarpeeseensa. Lisäksi on olemassa sellaisia lain vaatimia pikkuseikkoja kuin työturvallisuus ja työhön perehdyttäminen. Ketä tahansa ei voi laittaa tekemään mitä tahansa kylmiltään. Jos kuukauden sisällä työtunteja tehdään kuusi, niin monessa paikassa menee helposti pari kuukautta pelkkään perehdyttämiseen. Lisäksi perehdyttämiseen tarvitaan kokeneen työntekijän työpanosta.

Löytyyhän niitä tietysti sellaisiakin töitä, joissa ei tarvitse osata mitään. Työttömän voi palkata vaikka keittämään kahvia, mutta ei kukaan yrittäjä sellaista hyväntekeväisyyttä harrasta maksamalla siitä 6,91 euroa tunnilta. Sen verran edellyttää aktiivimalliin otettu työssäoloehdon täyttävä palkka.

Samaan aikaan kun päämisteri puhuu läpiä päähänsä, ovat aktiivimallin kannattajat huomanneet mallissa merkittävän putteen. Aktiivimallin leikkausta voi paikata toimeentulotuella. Tämäkin asia on näköjään jäänyt epäselväksi vain niille, jotka tietävät aktiivimallista vähiten. Jokainen asioita vähänkään tunteva on tajunnut tämän koko ajan. Luultavasti tämä merkittävä puute korjataan sitten, kun hallitus rupeaa viilaamaan lakia. Pitäähän kaikkein köyhimmiltä voida leikata.

Minä kerroin viime torstaina. että jo nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa toimeentulotukea saavan pakottamisen ottamaan vastaan työtä alle työssäoloehdon jäävällä palkalla:

”Ajatellaanpa nyt sellainen tilanne, että työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle tarjotaan puhelinmyyjän työtä, josta saatava palkka ei täytä aktiivisuusehtoa. Työttömän on silti otettava työ vastaan sillä uhalla, että hänen toimeentulotukeaan leikataan. Silti työ ei täytä aktiivimallin vaatimuksia, joten joka tapauksessa hänen työttömyysetuuttaan leikataan. Tekipä työtön niin tai näin, niin aina leikataan jostain.”

Kun tämä selviää myös hallitukselle ja lainvalmistelijoille, niin sitten tämä Sipilän maalailema polku kohti unelmatyöpaikkaa alkaa hahmottua.

Se tarkoittaa vastikkeellista sosiaaliturvaa eli työn tekemistä pelkällä sosiaalituella. Normaalissa kielenkäytössä tämä olisi orjatyötä, mutta hallituksen uusiokielessä se on unelmatyötä ihan samalla tavalla kuin kepin antaminen tukia leikkaamalla on aktivointia.

Sitten orjat ovat halvempia kuin koskaan, kun ei tarvitse maksaa edes sitä reilua satasta.

 

 

 

 

Aktiivimalli ja toimeentulotuki

Työttömyysturvan aktiivimallia säädettäessä unohdettiin tehdä vaikutusarviointi käytännössä kokonaan. Edes saatavien työpaikkojen määrästä ei ole tarkkaa arviota, vaan luvut näyttävät hatusta tempaistuilta. Olen huomannut mallin puolustajien puhuvan 8 000 työpaikasta, mutta myös 12 ooo on vilahdellut.

Kuten tähän mennessä on selvinnyt, niin tilastoiduksi työksi riittää yhden tunnin työskentely viikossa. Sattumalta aktiivimallin työn tekemisen tuntiraja on sama kuin tilastoja laadittaessa edellytettävä työlliseksi laskemisen raja. Ja kaikkihan me tiedämme, että hallitus on asettanut itselleen kovan työllisyystavoitteen, joka tällä tavalla saadaan toteutumaan.

Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja sen rinnalla, että aktiivimallin vaikutukset muuhun lainsäädäntöön jäivät selvittämättä ja yhteensovittamatta. Otetaan esimerkiksi aktiivimalliin otettu työssäoloehto. Hyväksytyn lain mukaan henkilön katsotaan 65 päivän aikana olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on kyseisenä aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon.

Työssäoloehtoa laskettaessa palkka suhteutetaan työaikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päivän minimipalkka on 55,30 euroa (1 189 : 21,5) ja tunnin minimipalkka 6,91 euroa (55,30 : 8).

Ainakin aktiivimallia kovasti puolustanut kansanedustaja Juhana Vartiainen neuvoi työttömiä menemään puhelinmyyjiksi. Mikäpäs siinä, mutta palkkaus ei siinä työssä välttämättä täytä työssäoloehtoa, kuten Iltalehti kertoo. Silloin tukea leikataan siitä huolimatta, että tehty työtuntimäärä täyttää aktiivimallin ehdot ja samalla tietysti myös työlliseksi tilastoimisen ehdot.

Aktiivimallin suhde toimeentulotukeen jäi myös selvittämättä. Koska siitä ei erikseen säädetty, niin mennään entisen lainsäädännön mukaan.

Työttömyysetuutta saava voi ansaita 300 euroa sen vaikuttamatta tukeen. Jos hän saa lisäksi myös toimeentulotukea, niin siinä on eri tuloraja. Toimeentulotukea saava voi ansaita enintään 150 euroa tuen alenematta. Toimeentulotuen asiakkaalle pienistä tuloista jää käteen vähemmän kuin sellaiselle työttömyysetuutta saavalle, joka ei ole oikeutettu toimeentulotukeen.

Ei tässä sinänsä ole mitään ongelmaa, sillä toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota kaikki muut tulot alentavat. Tämä tiedetään ja hyväksytään. Aktiivimalli tuo kuitenkin uusia ongelmia niille, jotka eivät täytä aktiivimallin vaatimuksia eli eivät saa työtä tarvittavalla palkalla 18 tunnin ajaksi.

He eivät saa yhtään lisää rahaa, vaan heidän työttömyysetuuttaan leikataan, vaikka he tekisivät työtä. Jos he kieltäytyvät alle aktiivimallin palkatusta työstä, niin heitä uhkaa toimeentulotuen alennus. Toimeentulotukilain mukaan tuen perusosaa voidaan alentaa enintään 20 prosenttia, jos henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä. Jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 prosenttia.

Ajatellaanpa nyt sellainen tilanne, että työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle tarjotaan puhelinmyyjän työtä, josta saatava palkka ei täytä aktiivisuusehtoa. Työttömän on silti otettava työ vastaan sillä uhalla, että hänen toimeentulotukeaan leikataan. Silti työ ei täytä aktiivimallin vaatimuksia, joten joka tapauksessa hänen työttömyysetuuttaan leikataan. Tekipä työtön niin tai näin, niin aina leikataan jostain.

Puhelinmyyjä on tässä vain esimerkin vuoksi. Ihan sama pätee muihinkin alipalkkatuihin töihin. Niitä on tehtävä millä tahansa tarjotulla palkalla, tai jostain leikataan.

Epäilin ensin, että aktiivimallin suhdetta toimeentulotukeen ei ole mietitty. Nyt alan epäillä, että se on mietitty hyvinkin tarkkaan. Työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle aktiivimalli on se kauan puuhattu vastikkeellinen sosiaaliturva, joka velvoittaa tekemään työtä tuen vastineeksi.