Hampaaton laki

Sastamalan Sylvään koulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen puututtuaan oppilaiden koulumatkalla tapahtuvaan tupakointiin. Rehtori toimi koulun järjestyssäännön mukaisesti, mutta järjestyssääntö oli vastoin lakia. Tupakoinnin haitoista opiskelu, kysymyksiin vastaaminen ja tupakoimattomuuteen sitoutuminen eivät ole lakiin perustuvia rangaistuksia.

Omista kouluajoistani on jo kauan eikä minulla tuoreempia kokemuksia koulumaailmasta. Siksi en ota kantaa siihen, mitä kouluissa voidaan tehdä ja mitä pitäisi voida. Olen ymmärtänyt, että opetusministeri Gustafsson aikoo asiaan paneutua ja hyvä niin. Jo terve järki sanoo, että järjestyssäännöt ilman sanktion mahdollisuuksia ovat ihan turhia.

Turhia ovat myös hampaattomat lait ja juuri sellainen on tupakkalaki. Tarvitaan sinisilmäinen hölmö tai suomalainen kansanedustaja säätämään sellainen laki, jota ei voi mitenkään valvoa, jonka rikkomista ei voi estää eikä sen rikkomiseen syyllistyvää voida rangaista. Lakia on kehuttu maailman tiukimmaksi, koska siihen kirjatun tavoitteen mukaan tarkoitus on tehdä Suomi savuttomaksi.

Lain mukaan tupakan myynti, välittäminen tai luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kiellettyä jopa vankeuden uhalla. Teoriassa savukkeen alaikäiselle tarjoaja voisi joutua vankilaan, mutta edes poliisi ei voi ottaa sitä savuketta nuorelta pois eikä estää häntä sitä polttamasta. Lain kannattajien mukaan laki antaa nuorille signaalin, että yhteiskunta ei hyväksy alaikäisen tupakointia. Minun mielestäni se antaa sellaisen signaalin, että kaikki lait ovat ylimalkaisia elämänohjeita, joita voi noudattaa halutessaan. Tai jättää kokonaan noudattamatta ja nauraa päälle.

Ikävintä yleisen lainkuuliaisuuden kannalta on, että edes poliisilla ei ole keinoja valvoa lain noudattamista. Poliisi voi pyytää tupakoivaa nuorta tumppaamaan sätkänsä, mutta ei voi takavarikoida hänen tupakoitaan. Sakko tupakointirikkomuksesta voidaan määrätä vain siinä tapauksessa, että joku kiellosta huolimatta jatkaa tupakointia sellaisessa paikassa, jossa se lain mukaan on kiellettyä. Tämä koskee ihan kaikkia iästä riippumatta, mutta nuorta ei voida sakottaa pelkästään sen takia, että hän tupakoi alle 18-vuotiaana. Käytännössä tämä johtaa siihen, että poliisi tuskin viitsii edes huomautella asiasta. Nuori puolestaan saattaa ajatella, että ihan minkä tahansa lain rikkominen on täysin normaalia ja hyväksyttävää.

Jo täydellisen tupakoimattomuuden tavoitteen kirjaaminen lakiin on tekopyhää hurskastelua. Ihan yhtä hyvin rikoslakiin voitaisiin kirjata, että lain tavoitteena on poistaa maasta kaikki rikollisuus. Tällaista ei kukaan menisi ehdottamaan, koska kaikki tietävät tavoitteen epärealistiseksi. Tupakkalaki on täysin symbolinen laki, joka ilmeisesti antaa lainsäätäjille syvää moraalista tyydytystä. Nyt he voivat todeta, että ovat oman osansa tehneet. Nyt vain kaikkien on elettävä lain mukaan.

Lakiin pitää kirjata vain käskyjä ja kieltoja, joiden rikkomisesta on säädetty rangaistus ja joita voidaan valvoa tehokkaasti. Tavoitteet ja ylimalkaiset elämänohjeet kuuluvat lain esitöihin ja komiteamietintöihin, eivät lakitekstiin.

Kova tavoite

Tupakan ostamisesta on tehty salaperäinen tapahtuma. Tuotteet on piilotettu tiskin alle tai automaatteihin, joissa napin kohdalla näkyy pelkkä numero. Keskusteltuani asiasta naapurikaupan kassahenkilön kanssa luin uteliaisuuttani tämän salamyhkäisyyteen velvoittavan lakipykälän. Näin kuuluu Tupakkalain 8b §:n 1 momentti:

Tupakkatuotteiden vähittäismyyjä saa esittää tupakkatuotteiden ostajalle tämän pyynnöstä myyntipaikassa vähittäismyynnissä myytävänä olevien tupakkatuotteiden pakkauksia esittävän painetun kuvaston. Vähittäismyyjä saa myös luovuttaa ostajalle tämän pyynnöstä tupakkatuotteista ja niiden hinnoista painetun luettelon. Kuvaston ja luettelon sisällöstä ja ulkoasusta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Tupakkalakia on säätämisestään asti kiristetty jatkuvasti ja näin tulee tapahtumaan jatkossakin. Se johtuu lain 1 §:stä, johon on lainsäädännölle poikkeuksellisesti kirjattu lain käytännössä mahdoton tavoite. Se on tupakkatuotteiden käytön täydellinen lopettaminen. Se on vähän sama asia, kuin jos rikoslakiin kirjattaisiin tavoitteeksi kaikenlaisen rikollisuuden täydellinen lopettaminen. Eipä vaikuttaisi kovin uskottavalta.

Tämä tavoite siis yllyttää jatkuvaan lain kiristämiseen. Olkoon sitten niin, mutta päättäjiltä on unohtunut eräs perusasia. Nykyisin esimerkiksi alaikäiset eivät saa tupakoida, mutta kenelläkään ei ole oikeutta ottaa heiltä tupakoita pois. Tätä oikeutta ei ole edes poliisilla. Kielletyllä paikalla tupakoivalle voidaan antaa sakot tupakointirikkomuksesta, mutta enpä usko poliisin ryntäävän sakkolappuja kirjoittelemaan ihan jokaisen ilmoituksen perusteella.

Kun jokin laki on pelkkä kielto, käsky tai ylimalkainen elämänohje ilman varsinaista sanktiota, heikennetään yleistä lainkuuliaisuutta. Kansalaisille alkaa muodostua sellainen käsitys, että lainsäädäntö yleensäkin on vain ohjeellista, mutta ei mitenkään pakottavaa.

Tupakointi aiheuttaa kiihkeitä tunteita puolesta ja erityisesti vastaan. Nyt voimme odotella omatekoisia tupakkapoliiseja, jotka valistavat kaupan kassoja oikeista menettelytavoista. Luultavasti he ovat samoja ihmisiä, jotka vieläkin luulevat lain kieltävän tupakoinnin alle viiden metrin päässä julkisen tilan ulko-ovesta. Tämä maaginen metriraja oli yhden ainoan virkamiehen haastattelussa omasta hihastaan pudottama arvio, josta hän myöhemmin sai esimiehiltään nuhteet.

Moraalinvartijat

Juuassa on tapahtunut kauhea rikos, jota torjumaan kunnanvaltuutetut ryntäävät kohta joukolla. Viimeisenä koulupäivänä pieni joukko peruskoulun päästötodistuksen saaneita nuoria poltti koulun pihalla tupakkaa. Tämä röyhkeä laittomuus tapahtui vieläpä valvovien opettajien silmien alla.

Pari päivää sen jälkeen valtuuston puheenjohtaja tuomitsi Karjalaisen yleisönosastossa tapahtuman siteeraten tarkasti tupakkalakia. Viime valtuuston kokouksessa hän teki valtuustoaloitteen Juuan kunnan julistautumisesta savuttomaksi. Viimeisten uutisten mukaan päättäjäispäivän tupakointi on annettu poliisin tutkittavaksi.

Lakiahan siinä rikottiin, joten siinä mielessä asia on selvä. Ihmettelen kuitenkin valtavaa innostusta, jolla lainsäädäntöön tässä asiassa paneudutaan. Laillisuus ei pahemmin ole huolestuttanut valtuustoa, hallitusta eikä lautakuntia niiden omassa päätöksenteossa. Siitä kertoo tarkastuslautakunnan lausunto, jossa viime vuosi nimetään valitusten vuodeksi. Jos luottamushenkilöt paneutuisivat samalla tarmolla kuntalain sisältöön, niin valituksia saattaisi tulla vähemmän.

Melko varmasti kunta tullaan julistamaan myös savuttomaksi. Mikäpä siinä, työnantajana kunnalla on oikeus kieltää työntekijöidensä tupakointi kunnan tiloissa ja piha-alueilla. Sen sijaan kunnan yleiseen toimivaltaan ei kuulu toimiminen lainsäätäjänä tai lainvalvojana. Kunnanvaltuusto ei myöskään ole moraalittomuuden ja tapainturmeluksen paheksuja. Yksittäiset luottamushenkilöt sitä voivat vapaasti omana itsenään olla, mutta eivät luottamushenkilöorganisaationa.

Valtuutetut eivät vastoin ilmeistä luuloaan ole kaikkien kuntalaisten esimiehiä, jotka voivat tulla nyppimään tupakat pois kenen tahansa suusta missä tahansa.  Edes työntekijöiden tupakointia ei voida kieltää silloin, kun se tapahtuu taukojen aikana muualla kuin työpaikalla.

Kun työntekijöiden tupakointi kielletään, seuraa mielenkiintoisia episodeja. Kannattaa varmaan miettiä etukäteen, mitä kieltoa uhmanneille tehdään. Annetaanko heille suullinen huomautus, kirjallinen varoitus vai kerralla potkut? Ja mitähän mieltä tuomioistuimet tulevat olemaan näistä rangaistuksista?

Kun lainkuuliaisuus nyt on niin kovasti valttia, niin annan vihjeen toisesta samana päivänä tapahtuneesta rikoksesta. Ilmeisesti ainakin osittain samat nuoret kokoontuivat illalla uimarannalle viettämään päättäjäisiä. Vaikka asun kilometrin päässä, niin vielä aamuyöllä kuului melkoista mölinää ja kirkumista. Se sai minut epäilemään, että siellä saatettiin rikkoa alkoholilainsäädäntöä. Rientoihin osallistuneista kaikki eivät varmaan olleet täysi-ikäisiä, joten voisitte saman tien tutkia tämänkin asian.

Jos koulu ei saa tupakointia kuriin, niin kutsukoot poliisin. Jos valtuutettujen tärkein huoli on tupakointi, niin valtuustosali on siihen väärä paikka. Vai olisiko niin, että tähän asiaan on helppo ottaa jyrkästi kantaa? Eipähän tarvitse ainakaan hirveästi perehtyä asiaan, kun se mielipide on jo valmiina.

Yksinäinen ratsastaja

Sanomalehti Karjalaisen tekstiviestipalstalla joku valitti sitä, että oli saanut poliisilta sakot pahoinpitelystä valvottuaan lakia. Hän oli mennyt ottamaan tupakat pois julkisella paikalla tupakoivalta alaikäiseltä. En ole ihan varma onko tämä totta, mutta jotain tällaista oli kyllä odotettavissa. Jotkut ihmiset kerta kaikkiaan ovat sellaisia, että he haluavat toimia lainvalvojina erityisesti niissä asioissa, jotka heitä moraalisesti närkästyttävät.

Nämä oikeuden puolesta taistelevat yksinäiset ratsastajat eivät välitä perehtyä oman toimintansa lainmukaisuuteen. Jokamiehen kiinniotto-oikeudesta on säädetty Pakkokeinolain 1 luvun 1 §:ssä. Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakevan rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta. Sama oikeus on silloin, jos kyseessä on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottoriajoneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä varkaus. Näistä teoista ei ole säädetty vankeutta, mutta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takia niihin on ulotettu jokamiehen kiinniotto-oikeus.

Tupakkalakia muutettiin syksyllä niin, että alaikäiseltä on tupakoiminen ja tupakan hallussapito kielletty. Tämä lainmuutos ei kuitenkaan oikeuta ketään käyttämään omankädenoikeutta. Lain valvonta kuuluu vain ja yksinomaan poliisille. Lainsäätäjien ymmärtämättömyyttä kuvastaa se, ettei lain rikkomisesta ole säädetty minkäänlaista rangaistusta.  Vain typerys säätää sellaisen lain, jota ei voida valvoa ja jonka rikkomisesta ei seuraa rangaistusta.

Kun tupakkalaki 1990-luvulla säädettiin, innostuivat yksityiset tupakkapoliisit valvomaan sitä täysin rinnoin. Viimeinkin laki oli heidän puolellaan! Lisäpontta he saivat televisiossa esiintyneestä virkamiehestä, joka määritteli lain sanamuodon ”ulko-oven välitön läheisyys” tarkoittavan viittä metriä. Joissain julkisissa rakennuksissa käytettiin oikeasti mittanauhaa tupakointikieltorajan määräämiseen. Vieläkin näkee ovia, joiden kyltissä tupakointi kielletään alle viiden metrin etäisyydellä ulko-ovesta.

Viisi metriä ei perustu mihinkään muuhun kuin tämän yksittäisen virkamiehen huolimattomaan arvioon haastattelussa. Hän sai asiasta myöhemmin esimiehiltään huomautuksen, mutta silti raja jäi maagisesti elämään.

Nyt jotkut yli-innokkaat moraalinvartijat näköjään kohdistavat huomionsa alaikäisten toimintaan. Näille omavaltaisille sankareille pieni sakkorangaistus on ihan oikein. Yhteisöllisyys ja vastuunkanto nuorista ei tarkoita sitä, että jokainen saa ojentaa heitä väkivaltaisesti.

Tiedän, että on olemassa paljon allergikkoja ja astmaatikkoja, joille tupakansavu saattaa aiheuttaa vaarallisia kohtauksia. Heti uuden lain voimaantultua 90-luvulla tapasin Helsingissä bussipysäkillä tällaisen henkilön. Hän pyysi minua kohteliaasti siirtymään kauemmaksi tupakoimaan, koska savu aiheuttaa hänelle hengenahdistusta. Nolostuneena tumppasin tupakkani enkä sen jälkeen ole vastaavissa tilanteissa polttanut. Jos tämä ihminen olisi rähjäten kiskaissut savukkeen suustani, olisin luultavasti lyönyt.

Ylimalkainen elämänohje

Tarvitaan sinisilmäinen hölmö tai suomalainen kansanedustaja säätämään sellainen laki, jota ei voi mitenkään valvoa, jonka rikkomista ei voi estää eikä sen rikkomiseen syyllistyvää voida rangaista. Tällainen laki on tänään voimaan tuleva tupakkalain muutos. Lakia on kehuttu maailman tiukimmaksi, koska siihen kirjatun tavoitteen mukaan tarkoitus on tehdä Suomi savuttomaksi.

Lain mukaan tupakan myynti, välittäminen tai luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kiellettyä jopa vankeuden uhalla. Teoriassa savukkeen alaikäiselle tarjoaja voisi joutua vankilaan, mutta edes poliisi ei voi ottaa sitä savuketta nuorelta pois eikä estää häntä sitä polttamasta. Lain kannattajien mukaan laki antaa nuorille signaalin, että yhteiskunta ei hyväksy alaikäisen tupakointia. Minun mielestäni se antaa sellaisen signaalin, että kaikki lait ovat ylimalkaisia elämänohjeita, joita voi noudattaa halutessaan. Tai jättää kokonaan noudattamatta ja nauraa päälle.

Jo täydellisen tupakoimattomuuden tavoitteen kirjaaminen lakiin on tekopyhää hurskastelua. Ihan yhtä hyvin rikoslakiin voitaisiin kirjata, että lain tavoitteena on poistaa maasta kaikki rikollisuus. Tällaista ei kukaan menisi ehdottamaan, koska kaikki tietävät tavoitteen epärealistiseksi. Tupakkalaki on täysin symbolinen laki, joka ilmeisesti antaa lainsäätäjille syvää moraalista tyydytystä. Nyt he voivat todeta, että ovat oman osansa tehneet. Nyt vain kaikkien on elettävä lain mukaan.

Kaikkein vaarallisinta yleisen lainkuuliaisuuden kannalta on, että edes poliisilla ei ole oikeutta valvoa lain noudattamista. Poliisi voi vain pyytää tupakoivaa nuorta tumppaamaan sätkänsä, mutta ei voi takavarikoida hänen tupakoitaan. Käytännössä tämä johtaa siihen, että poliisi tuskin viitsii edes huomautella asiasta. Nuori puolestaan saattaa elämänkokemuksen puutteellisuuden takia ajatella, että minkä tahansa lain rikkominen on täysin normaalia ja hyväksyttävää.

Lakiin pitää kirjata vain käskyjä ja kieltoja, joiden rikkomisesta on säädetty rangaistus ja joita voidaan valvoa tehokkaasti. Kehoitukset ja ylimalkaiset elämänohjeet kuuluvat lain esitöihin ja komiteamietintöihin, eivät lakitekstiin.