Tienhaarassa

Nyt kun olemme kokeneet oman terrori-iskun Turussa ja tehneet terrorismista myös vientituotteen, niin olemme tienhaarassa. Ennen Turun puukotuksiahan meillä tapahtuneet joukkosurmat eivät olleet terrorismia, vaan yksittäisten sekopäiden tekoja. Aiemmin uusnatsit ovat päässeet meillä veljelliseen yhteiskuvaan kansanedustajan kanssa, ja yksi uusnatsi kulkee edelleen vapaana odottelemassa kuolemantuottamuksesta saamansa tuomion käsittelyä hovioikeudessa.

Nyt meillä on terrorismia sekä tuonti- että vientitavarana. Terrorismia ehkäistään vain tuonnin osalta poistamalla maasta naisia ja sylilapsia. Vielä kaksi vuotta sitten turvapaikanhakijoita vastustettiin kustannussyillä. Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä hinnoitteli jokaisen turvapaikanhakijan omituisella laskelmalla, jonka mukaan yksikään oleskeluluvan saanut ei koskaan tuota mitään. Samalla hän tuli hinnoitelleeksi muutkin yhteiskunnan nettosaajat turhiksi elätettäviksi. Nykyisin Mäntylän osaamista tarvitaan Euroopan neuvoston erityisneuvonantajana pohdittaessa syrjäytymisen ja radikalisaation estämistä.

Nyt voimme unohtaa nämä laskelmat ja keskittyä turvallisuuteen. Tiedustelulait tullaan säätämään pikavauhtia nopeutetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja Jussi Halla-aho on ilmoittanut tulevansa vaatimaan myös perusoikeuksiin puuttumista samassa järjestyksessä. Vahva veikkaukseni on, että yhdenvertaisuus lain edessä on asialistalla. Laura Huhtasaari on avoimesti kertonut ihailevansa Unkaria, joka on joutumassa EU:n sanktiolistalle oman perustuslakinsa loukkaamisesta. Siellä on heitetty hyvästit vallan kolmijaolle ja mahdollistettu tuomareiden poliittinen valinta.

Nyt sitten katsotaan mihin suuntaan lähdetään. Voimme valita Unkarin tapaan suljetut rajat ja poliittiset tuomioistuimet. Voimme mennä myös toiseen suuntaan ja puolustaa länsimaisia arvoja ja oikeuskäsitystä. Valinta pitää tehdä reilusti sen sijaan, että teeskennellään yhtä ja tarkoitetaan toista. Li Andersson kiteytti Facebookissa hyvin tämän ristiriidan, joka saa puhumaan muuta kuin mitä ajatellaan:

Sanovat, että pitää auttaa paikan päällä, mutta leikkaavat ennätysmääriä kehitysavusta.

Sanovat, että turvapaikkahakemukset pitää käsitellä EU:n ulkopuolella, mutta vastustavat pakolaiskiintiön nostamista. Juuri pakolaiskiintiön kautta tulee pakolaisleireiltä ihmisiä, joilla on todettu olevan suojelun tarve.

Sanovat, että haluavat auttaa naisia ja lapsia, mutta kannattavat heidän pakkopalautuksiaan turvattomiin maihin.

Sanovat, että EU-maiden pitää jakaa vastuuta, mutta vastustavat sitovia maidenvälisiä kiintiöitä.

Sanovat, että Suomen pitää hoitaa kansainväliset velvoitteensa, mutta kritisoivat YK:n pakolaissopimukseen sisältyvän turvapaikanhakuoikeuden.

Sanoisivat sitten vaan suoraan etteivät halua auttaa ketään, olisi paljon rehellisempää. 

Niin että kumpaan suuntaan mennään? Onko meillä järkeä vai turvaudutaanko höpsismiin? Länsimainen, avoin oikeusvaltio vai suljetut rajat ja totalitarismi?

höpsismi

***

Tätä juttua ei voi kommentoida, koska lähden muutaman päivän työmatkalle enkä halua roikottaa kommenttejanne odottamassa hyväksyntää.

Luvattomat maassaolijat ja toimeentulotuki

”Perjantaina haastattelin poliisia, joka työskentelee maasta poistamiseen liittyvien asioiden parissa. Haastattelussa poliisi kertoi mielenkiintoisia asioita. Hän kertoi, miten Suomen ”sosiaaliviranomaiset” vaikeuttavat poliisin työtä. Poliisin mukaan heidän tietoonsa on tullut tapauksia, joissa laittomasti maassa oleville on maksettu toimeentulotukea ja asumistukea. Eräässäkin tapauksessa laittomasti maassa olevalle oli kuulemma maksettu asunto yhteiskunnan varoista parin vuoden ajan.”

Näin kertoo Iltalehden kolumnisti Mika Koskinen. Meidän kaikkien harmiksi haastateltu poliisi halusikin vetää valtaosan sanomisistaan pois ja korvata sen virkakielellä kirjoitetulla tekstillä, mutta se ei estänyt kolumnistia kirjoittamasta alkuperäisen haastattelun mukaisesti. Minua olisi ainakin kiinnostanut tietää missä kunnassa sosiaaliviranomaiset maksavat asumistukea, koska sitä myöntää vain Kela.

Pakkopalautuksia hoitavan poliisin työtä siis hankaloittavat niin sosiaaliviranomaiset kuin kirkkokin. Jätän nyt tuon kirkon toiminnan käsittelemättä, koska en sitä tunne. Sen sijaan tiedän tarkkaan, mistä sosiaaliviranomaisten aiheuttama ongelma johtuu. Se ei johdu hyysäävistä sosiaalityöntekijöistä, vaan maan hallituksesta itsestään. Siitä samasta hallituksesta, joka nyt kiirehtii pakkopalautuksia.

Ongelmat alkoivat siitä, kun Migri hallituksen määräyksestä tiukensi turvapaikan myöntämisen kriteereitä. Jo silloin arvattiin, että osa oleskeluluvatta jäävistä turvapaikanhakijoista katoaa viranomaisilta. Hallitus reagoi käynnistämällä neljän ministerin laatiman valvonta- ja ilmiantokampanjan, jossa jopa suomen kieltä muutettiin. Sekä sosiaali- että terveysviranomaiset velvoitettiin ilmoittamaan poliisille luvatta maassa oleskelevista henkilöistä.

Samaan aikaan sama hallitus laati toisella kädellä linjauksen ilman oleskelulupaa maassa olevien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden oikeudesta toimeentulotukeen. Sen mukaan kunnat velvoitettiin antamaan välttämätön toimeentulo ja huolenpito myös ilman oleskelulupaa maassa oleville. Hallitus kuitenkin linjasi vastoin lakia, että rahaa ei saa antaa, vain ainostaan välttämätöntä ”hätäapua”.

Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. 

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

 Ja huomatkaa, että jokainen tarkoittaa perustuslain esitöiden mukaan oikeasti ihan jokaista maassa olevaa. Tästä asiasta on ihan turha väitellä.

Perustuslaki edellyttää, että oikeus perustoimeentulon turvaan taataan lailla. Se laki on nimeltään Laki toimeentulotuesta. Sen 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Koska luvatta maassa oleskelevat eivät kuulu Kelan etuuksien piiriin, niin heidän osaltaan kunta toimii perustuslain edellyttämän toimeentulotukilain täytäntöönpanijana, ja sen on noudatettava lakia. Kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät lain edellyttämällä tavalla, ei poliitikkojen määräysten mukaisesti.

Jos kunnat olisivat hallituksen vaatimalla tavalla myöntäneet vain tavarana annettavaa hätäapua, niin ne olisivat rikkoneet lakia. Toimeentulotuen määrä on lain 6 §:n mukaisesti menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Toimeentulotukilaki määrittelee tarkasti perustoimeentulotuen rahana annettavan määrän. Mistään tavarana annettavasta hätäavusta ei laissa puhuta. Ministereillä ei ole sellaista perustuslain ja lain tulkintavaltaa, että he voisivat määrätä toimeentulotuen sisällöstä.

Näin hallitus ampui pistoolilla itseään jalkaan määrätessään luvattomasti maassa oleville myönnettävän toimeentulotuen annettavaksi vain tavarana. Toiseen jalkaan se ampui itseään haulikolla unohtaessaan sosiaalityöntekijöiden vaitiolovelvollisuuden. He eivät saa antaa tietoja toimeentulotukiasiakkaista syyllistymättä itse rikokseen.

***
Minulle on sitten ihan turha tulla rähisemään luvatta maassa olevien saamasta toimeentulotuesta. Minä vain kerron mitä laki sanoo. Kysykää hallitukselta mitä se ajatteli ampuessaan itseään molempiin jalkoihin sekavilla linjauksillaan.

 

Pamppua ja poliiseja

Häkellyttävän iso osa suomalaisista on valmis hyväksymään uusia vapausrajoituksia, miljoonat äänestäjät kaipaavat viranomaisille lisää valtaa ja voimaa.

Ylivoimaisesti suurin osa tutkimuksen vastaajista, noin kahdeksan suomalaista kymmenestä esimerkiksi on sitä mieltä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on eristettävä muusta yhteiskunnasta ja heidät on poistettava nopeammin maasta.

Näin kertoo Iltalehden Taloustutkimuksella teettämä kysely.

Ja kansahan saa mitä kansa haluaa. Poliitikkomme ovat vastanneet kansan vaatimuksiin jo ennen niiden esittämisen tutkimista, pelkän äänen kovuuden perustella ja sen suuntaa kuulostellen.

Presidenttimme mukaan oikeuslaitoksen ratkaisujen yleinen ylenkatsominen tai suoranainen vastustaminen horjuttaa koko yhteiskuntajärjestystämme. Oikeusministerimme on ehdottanut luvattomasti maassa oleskelevien istuttamista vankilassa jopa puoli vuotta ennen maasta poistamista. Sisäministerimme on ehdottanut turvapaikanhakijoiden auttamisen kriminalisointia. Valtiovarainministeri ja sisäministeri ovat ehdottaneet vastoin poliisihallituksen näkemystä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittamista palautuskeskuksiin, ja oppositiopuoleen puheenjohtaja haluaisi sijoittaa heidät eristetylle saarelle.

Kansa on sitä mieltä, että poliisille ja tiedusteluviranomaisille pitää antaa lisää valtuuksia. Poliitikot vastaavat tähänkin huutoon, ja vielä keväällä kritisoitu lakiesitys tulee menemään heilahtamalla läpi, vaikka nopeutettu perustuslain säätämisjärjestys edellyttää ensin 5/6 enemmistön tuen. Se tulee löytymään, sillä poliitikot haistelevat kansan tuntoja herkin sieraimin.

Äkkiä se käy, kun sopiva tilaisuus tulee.

Toisinkin voisi olla, jos poliitikoillamme olisi ryhtiä. Vasta kaksi kuukautta sitten puhuttiin kovasti moraalista ja arvoista, kun Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset eivät enää kelvanneet hallitukseen. Nyt kaikki hallituspuolueet ja osa oppositotakin ovat suoraan Halla-ahon näkemysten takana tai ainakin myötäilevät niitä.

Ruotsilla on ollut oma terrori-iskunsa, mutta siellä moraali ja arvot näyttävät olevan toisenlaisia. Ruotsin pääministeri kutsuu ruotsalaiset taistelemaan natsismia, rasismia ja muukalaisvastaisuutta vastaan. Meillä kansa huutaa johtajansa johtamaan itseään niiden puolesta.

Mikäs siinä siinä sitten, annetaan kansalle mitä kansa haluaa. Suomen kansa haluaa selvästi kuria, ja poliitikot tekevät kansan tahdon mukaan. Kansa tosin luulee, että kuri koskee vain turvapaikanhakijoita ja muita ulkomaalaisia, mutta kansa tulee huomaamaan erehtyneensä.

Kun yhdelle ihmisryhmälle voidaan tehdä mitä tahansa perustuslain estämättä, niin sama voidaan tehdä mille tahansa muullekin ihmisryhmälle.

***

Kommentointi pääsääntöisesti vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Tämä ei myöskään ole mikään kysymys- ja vastauspalsta eikä yleinen rupattelufoorumi.

 

Itse aiheutettu ongelma

Korkein hallinto-oikeus on ruuhkautunut turvapaikanhakijoiden tekemistä valituksista. Tämä ei voinut tulla kenellekään yllätyksenä, sillä jo tammikuussa 2016 KHO itse ennakoi näin käyvän. KHO:n arvio perustui hakijamäärien lisäksi myös muuttuneisiin maalinjauksiin. Maahanmuuttovirasto linjasi ennen turvattomat maat ja niiden alueet turvallisiksi.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt maan hallitukselle, vaan lakeja muutettiin tiukemmiksi. Turvapaikanhakijan oikeusapu puhutteluvaiheessa poistettiin poikkeustapauksia lukuunottamatta, ja apua rupesi saamaan vasta valitusvaiheessa. Hallintolain mukaan jokaisella on oikeus käyttää avustajaa asioidessaan viranomaisissa, ja niin on myös turvapaikanhakijoilla. Heille ei kuitenkaan anneta juridista apua, vaikka juuri sitä he tarvitsisivat.

Valitusaikaa lyhennettiin yleisestä 30 päivästä 21 päivään. Tämän muutoksen piti nopeuttaa ja tehostaa käsittelyä, mutta tosiasiassa molemmat muutokset yhdessä aiheuttivat nykyiset ongelmat. Kun turvapaikanhakija saa oikeusapua vasta valitusvaiheessa, niin vasta silloin hän saa tietoa niistä asioista, jotka hänen olisi pitänyt osata kertoa jo puhuttelussa. Valitusajan lyhentäminen on johtanut valitusten myöhästymiseen, kuten oli arvattavissa.

Mutta ei se mitään, syylliset on jo löydetty. Syy on tietenkin turvapaikanhakijoiden, koska he kehtaavat valittaa viranomaisten tekemistä päätöksistä. Sillä ei ole merkitystä, että valitusoikeus on ehdoton. Syyllisiä ovat myös lakimiehet, jotka laiskuuttaan eivät viitsi pitää huolta määräajoista ja tekevät lisäksi työnsä hutiloiden. Tämä laiskuus johtuu siitä, että tuntiveloitus muutettiin urakkapalkaksi. Syyllisyyden varmistamiseksi oikeusministeriö on ryhtynyt selvittämään oikeusavun laatua.

Näin varmistetaan, että syyllinen ei missään tapauksessa ole Migri, joka rupesi suoltamaan kielteisiä päätöksiä liukuhihnalta. Julkisuuteen päässeiden tietojen mukaan päätöksiä tehdään kielteiseen lopputulokseen johtavien malliasiakirjojen mukaan.

Näin varmistetaan myös maan hallituksen viattomuus. Hallitus hyväksytti eduskunnalla perustuslain kannalta erittäin kyseenalaiset lakimuutokset, joilla käsittelyä haluttiin nopeuttaa ja kielteiset päätökset varmistaa. Kaikki ihmiset eivät enää ole yhdenvertaisia lain edessä, kuten perustuslaki edellyttää. Kaikilla ihmisillä ei ole oikeutta käyttää avustajaa viranomaisissa eikä yleistä 30 päivän valitusaikaa. Suomi lakkasi olemasta oikeusvaltio.

Juuri tämän ikävän asian häivyttämiseksi syyllisiä etsitään nyt lakimiesten joukosta. Epäilemättä joukossa on muutama työnsä laiskuuttaan tai kokemattomuuttaan laiminlyöviä, mutta yhdeksän puolentoista vuoden aikana tehtyä kantelua eivät oikeuta vierittämään syytä lakimiehille.

Yhteenvetona voi todeta, että hallitus muni ohjeistamalla Migriä kielteisiin päätöksiin ja muuttamalla lakeja arveluttavalla tavalla. Migri muni noudattamalla hallituksen määräyksiä. KHO varoitti tulevasta valitusruuhkasta, mutta varoituksista ei piitattu. Johtopäätös tästä on, että hallituksen aiheuttamaan ongelmaan ovat syyllisiä turvapaikanhakijat ja heidän avustajansa.

Huuto kaikukammioon

Iltalehteen bloggaava Pauli Vahtera huutaa taas turvapaikanhakijoiden vastaiseen kaikukammioon. Kaikukammioon huutamisessa on huutajan kannalta se hyvä puoli, että sinne voi huutaa ihan mitä tahansa faktoja tarkistamatta. Vastauksena tulee samanmielisten ylistävää mölinää, kuten oli tarkoituskin.

Viimeksi Vahteran faktat olivat pielessä heinäkuun alussa. Katsotaanpa tämänkertaista tekstiä.

Vahteran lähtökohdat ovat väärät, ja siitä johtuen koko juttu on juridiikkaan perustumaton. Vahtera sekoittaa keskenään hallinnollisen prosessin ja rikosprosessin verratessaan turvapaikanhakijaa oikeuteen joutuneeseen suomalaisyrittäjään. Tämä on niin alkeellinen virhe, että juristin tie päättyisi jo oikeustieteellisen pääsykokeeseen.

Turvapaikkahakemuksen käsittely on hallintolain mukainen menettely, ja päätöksestä on saman lain mukainen valitusoikeus. Jos hylkäävä päätös on tullut KHO:sta asti, niin turvapaikanhakija ei voi enää valittaa siitä, kuten Vahtera väittää. Sen sijaan hän voi laittaa vireille uuden hakemuksen.

Ihan sama oikeus on jokaisella johonkin hakemukseen kielteisen päätöksen saaneella. Jos hakemus hylätään, niin aina voi panna vireille uuden hakemuksen uusilla perusteilla. Tämän tietävät kaikki vaikkapa kunnallishallinnossa mukana olevat. Sama oikeus koskee kaikkia hallinnollisia prosesseja. Miettikääpä kuinka monta kertaa Guggenheim on tullut päätettäväksi ja kuinka monta kertaa se vielä tulee.

Rikosprosessi on eri asia, ja Vahtera viittaa selvästi rikosprosesseihin puhuessaan suomalaisista yrittäjistä. Kun päätös on tullut ylimmästä oikeusasteesta eli KKO:sta, niin asian käsittely loppuu siihen. Tämä koskee ihan kaikkia rikosprosessin asianosaisia kansalaisuudesta riippumatta.

Vahteraa närästää kovasti turvapaikanhakijoiden saama oikeusapu ja valittamisen maksuttomuus. Tämä perustuu Euroopan neuvoston menettelydirektiiviin, jonka mukaan hakijalle on tarjottava pyynnöstä ja maksutta menettelyyn liittyviä oikeudellisia tietoja ottaen huomioon hakijan olosuhteet. Hänelle on myös pyydettäessä annettava maksuton oikeudellinen avustaja muutoksenhakumenettelyyn. Kielteisen päätöksen saaneella hakijalla on oltava pyynnöstä oikeus saada maksutonta oikeusapua tai oikeudellinen edustaja direktiivin edellytysten puitteissa. Lisää asiasta voi lukea vaikkapa täältä.

 ”Ei ole, eikä voi olla niin, että kaikilla Suomen rajojen sisällä olevilla on yhdenvertaisuus lain edessä”, sanoo Vahtera yksiselitteisen virheellisesti. Hän ei selvästikään ole tietoinen Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentista, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslaki ei erottele ihmisiä Suomen kansalaisiin ja muihin.

Ruandalaisen papin oikeudenkäynti pidettiin Suomessa siksi, että oikeusministeriö kieltäytyi luovuttamasta häntä Ruandaan. Perusteluna oli, että hän ei olisi saanut Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Suomen lakia sovelletaan suomalaisessa oikeudessa silloin, kun rikos on tehty Suomen ulkopuolella, mikäli se valtio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikoksen käsittelyä Suomessa tai tämän valtion luovutuspyyntöön ei ole suostuttu.

Näin se oikeusvaltiossa menee, eikä siinä meteli auta. Ei auta myöskään väsähtänyt mariseminen Demlasta, vetoaminen taas kerran nimettömiin juristi- ja asiantuntijatuttaviin eikä kateus lakimiesten palkkioista. Millään tavalla relevanttia ei myöskään ole Suomeen pettyneen ja Irakiin palanneen turvapaikanhakijan nostaminen esille. On kumma, kun edes vapaaehtoisesti palannut ilmeinen onnenonkija ei saa kiittämään Suomen tylyä turvapaikkapolitiikkaa.

Vaikka Vahtera kuinka yrittäisi todistella turvapaikanhakijat etuoikeutetuiksi lain edessä, niin totuus on ihan muuta. Heidän asemaansa on tämän hallituksen lakimuutoksilla heikennetty niin, että he eivät enää ole yhdenvertaisia lain edessä perustuslain tarkoittamalla tavalla.

Jos Vahtera aikoo jatkaa jostain syystä otsikon Talous alla pitämiään kömpelöitä juridiikan luentoja, niin olisi syytä aloittaa alkeista ja erottaa hallinnollinen prosessi ja riksoprosessi toisistaan. Sitten on tietysti vielä siviiliprosessi, mutta se taitaa mennä jo liian vaikeaksi.

22187

***
Sieltä kaikukammiosta ei sitten kannata tulla tänne mölisemään. Jos ette ymmärrä juridiikasta tämän tekstin vertaa, niin jatkakaa vain keskenänne huutamista.