Köyhät kyykkyyn

Aktiivimalli, työelämäkokeilu, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta. Tässä muutamia sanoja, jotka kannattaa painaa mieleen. Ne ovat hallituksen ainoat keinot vähentää työttömyyttä. Tosiasiassa työttömyys ei vähene, mutta tilastot kaunistuvat. Lisäksi työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ovat vanhoja tuttuja. Molemmissa tehdään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei makseta edes sitä yhdeksää euroa.

Aktiivimallissa on uutta se, että se koskee myös ansiosidonnaista päivärahaa saavia. Heidän on tehtävä noin kolmen kuukauden jaksossa 18 tuntia työtä, jotta ansiopäivärahaa ei leikattaisi. Jos työtön ei aktivoidu eli ei pysty täyttämään työssäoloehtoa eikä pysty osallistumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen, hänen työttömyysturvaansa leikataan 4,65 prosentilla seuraavien kolmen kuukauden ajan.

Jos ja kun sitä palkkatyötä ei löydy kaikille, niin se on työttömän vika. Kaikki työttömyys on nykyisin työttömien oma vika, sillä meille valehdellaan avoimia työpaikkoja olevan jopa 100 000. Uskomattominta on, että näin paksu hölynpöly menee jatkuvasti läpi.

Samaan aikaan toimeentulotuen myöntämisen sekoittanut Kela aikoo sekoittaa myös asuntojen vuokramarkkinat määrittelemällä jokaiseen kuntaan suositusvuokrat, joiden maksamiseen voi saada toimeentulotukea. Suositusvuokrat on määritelty niin alas, että yhä useampi joutuu etsimään halvempaa asuntoa ja sitä turhaan odotellessaan maksamaan entistä suuremman osa vuokrasta muuhun elämiseen tarkoitetusta toimeentulotuen osasta. Jos ja kun niitä halvempaa asuntoja ei löydy, niin odotettavissa on asunnottomien määrän kasvu.

Näin toteutuu Kelan pääjohtajan ensimmäisessä haastattelussan kertoma tavoite lopettaa ilmaisen rahan maksaminen kotiin, kun sitä kotia ei enää ole. Jostain kumman syystä nämä tavoitevuokrat tulivat mediallekin yllätyksenä, vaikka asian valmistelusta kerrottiin jo vuosi sitten. (Juttu näkyy olevan luettavissa vain tilaajille, mutta jo alku riittää kertomaan asian olleen hyvin tiedossa.)

Köyhille on odottevissa yhä kylmenevää kyytiä. Sen sijaan kaikkein rikkaimmilla menee hyvin. Kovimmin palkkojen alennusta vaativat ovat verosuunnitelleet itsensä käytännössä verottomiksi.

Mitäpä tekee palkkatyössä käyvä keskiluokka? Ei mitään, se nukkuu onnellista hurskaan unta. Se ei huomaa, että sen työpaikkoja uhkaavat entistä enemmän palkattomaan työhön määrättyjen joukot. Herääminen tästä unesta tulee olemaan shokki, josta voi sitten tietenkin syyttää työttömiä. Tulevat ja vievät meidän työpaikat.

Ja maan hallitus paukuttelee henkseleitään, kun sekä työttömyys että yhteiskunnan maksamat tuet alenevat.

Sitä minä vain ihmettelen, että miten hallitus kuvittelee saavansa Suomen nousuun viemällä ihmisiltä vähätkin rahat ja antamalla veronkiertäjien huseerata vapaasti. Tämä lienee se kuuluisa hallituspuolueiden yhteinen arvopohja. Jolla on, niin sille annetaan lisää, ja jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois, kuten Iso Kirja sanoo.

 

 

Toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia työttömien laiskuudesta. Jo vuosia on valitettu kotisohvilla lojuvista työttömistä, joita on patistettava töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Iltapäivälehti esitteli viikon ajan joka päivä uuden työttömän, joka elää mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekee työtä. Jatkuvasti marssitetaan esiin nimettömiä työnantajia, jotka valittavat rekrytoinnin mahdottomuutta. Heidän mukaansa työttömät kieltäytyvät töistä suorastaan röyhkeästi, vaikka jokainen asiasta vähänkään jotain tietävä ymmärtää kieltäytyjän menettävän työttömyysturvansa. Senhän saimme lukea lehdestä virkamiehen sanomana ”ideologisen työttömän” Ossi Nymanin tapauksessa.

Media on myös vähitellen havahtumassa kuntouttavan työtoiminnan epäkohtiin. Lakia rikotaan kaikkialla avoimesti ohjaamalla kuntouttavaan työtoimintaan terveitä ja työkykyisiä ja teettämällä heillä palkkatyötä korvaavaa työtä.

Kaikella tällä rummutuksella on tarkoituksensa, ja se tarkoitus on muuttaa sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan luopua kokonaan, samoin työkokeilusta. Näissä molemmissa kun on sellainen valtiontalouden kannalta ikävä piirre, että näennäisen aktivoinnin lisäksi näissä töissä maksetaan työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Siitä pitää päästä eroon, sillä eiväthän valtion rahat köyhille jouda.

Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei ole kumpaakaan ikävää piirrettä. Työtä tehdään työnantajan palveluksessa ilman yhteiskunnan aktivointitoimia ja olematta työsuhteessa. Jos ja kun työsuhdetta ei kokeilun jälkeenkään synny, niin vika on aina työttömässä. Kulukorvausta ei makseta, vaan työ tehdään pelkällä työmarkkinatuella. Tämä muuten on viime aikoina juttuihini tulleiden kommenttien mukaan jo yllättävän hyväksyttävää. Monet vielä toistaiseksi palkkatyössä olevat ovat sitä mieltä, että ”pitäähän sitä jotain tehdä ilmaisen rahan eteen”. He eivät tajua palkan ja sosiaaliturvan välistä eroa, joten kylvö on langennut otolliseen maaperään.

Viime hallituskaudella peruspalveluministerinä toiminut Paula Risikko yritti kovasti ajaa vastikkeellista sosiaaliturvaa. Koska nimi kuulosti vähän ikävältä, niin se muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko idean tarkoitus oli muuttaa ajattelua niin, että sosiaaliturva ymmärretään palkaksi yhteiskunnalle tai yrityksille tehtävästä työstä. Sosiaaliturva nimetään palkaksi, vaikka sillä ei kunnolla edes elä eikä sillä tehtävästä työstä kerry eläkettä ja vuosilomaa. Edes työsuhdetta lain tarkoittamassa mielessä ei synny. Syntyy vain palkattomien ja oikeudettomien paarialuokka.

Ei vastikkeellisen sosiaaliturvan ajaminen ole minnekään kadonnut, mutta sen nimi on taas muuttunut. Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa siitä puhutaan toimeliaisuuteen perustuvana sosiaaliturvana. Se kuulostaa mukavan touhukkaalta, eikä mukavan toimelias meno tunnu yhtään palkattomalta pakkotyöltä.

Valtioneuvoston kanslia on 28.9.2017 asettanut  Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuhankkeen. Sen tarkoituksena on uudistaa koko sosiaaliturva, mutta hankkeen asettamispäätöksessä ei tietenkään vielä kerrota miten se aioitaan uudistaa. Viime aikojen poliittisesta ja mediassa tapahtuneesta ryöpytyksestä päätelleen tulevaisuudessa pitää olla kovasti touhukas saadakseen perusturvaa. Pankaapa termi toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva mieleenne, sillä sitä tullaan toitottamaan lähiaikoina.

Ja käytännössähän se tarkoittaa entiseen tapaan palkattoman työn tekemistä.

Kolmet työmarkkinat

Intialaisen TCS-yhtiön Suomeen lähettämät työntekijät ovat liki orjan asemassa, kertoo Turun Sanomat. Intialaisten kerrotaan tekevän lähes järjestään töitä seitsemän päivää viikossa, työpäivät ovat yli kymmentuntisia, vuosilomia ei välttämättä ole lainkaan eikä ylitöistä makseta. Työpäiviä pidentää sakko, joka voi viedä puoletkin ansioista, jos jokin projekti myöhästyy.

Tällaisen ei pitäisi olla mahdollista Suomessa, mutta näköjään on. Aluehallintoviraston tarkastuksissa huomattuja laittomuuksia ei ole vuoteen yritettykään korjata, joten työoikeuden professori Seppo Koskinen vihjaa oikeutetusti työsyrjintärikoksen mahdollisuuteen.

Suomessa tehtävään työhön sovelletaan aina Suomen lakia ja suomalaisia sopimuksia. Tätä on kuitenkin helppo kiertää solmimalla työsopimus ulkomailla, pitämällä työntekijät tietämättöminä Suomen lainsäädännöstä ja yleissitovista työehtosopimuksista, vaatimalla vaitioloa ja tehostamalla vaatimusta kovalla sopimussakolla. Näin ei siis saa tehdä, mutta näin tehdään. Professori Koskinen epäileekin maahan syntyneen kahdet työmarkkinat.

Tätä saadaan lisää, jos ja ilmeisesti kun työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta luovutaan. Silloin yhä useampi suomalainen työntekijä korvataan halvemmalla. Siitä seuraa suomalaisten palkkojen ja työehtojen alasajo, koska jokainen pyrkii säilyttämään palkkatyönsä. Alkaa huutokauppa siitä, kuka tekee halvimmalla. Juuri tähän pyritäänkin pitämällä meteliä työvoimakustannusten suuruudesta ja mustamaalaamalla jatkuvasti ay-liikettä.

Meillä on jo kolmannetkin työmarkkinat. Kymmenet tuhannet ihmisesti tekevät työtä ilman palkkaa kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja ensi vuoden alusta uuden työelämäkokeilun nimellä. Kahdesta ensin mainitusta maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euron päivittäinen kulukorvaus, työelämäkokeilussa ei makseta edes kulukorvausta. Kun työttömiä tulee yhä enemmän, niin moni huomaa tekevänsä entistä työtään ilman palkkaa työkokeilijana. Tätä ei edes työlainsäädäntö estä, sillä palkattomat eivät ole työsuhteessa. He osallistuvat työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

Asia ei kuitenkaan tunnu huolettavan niitä, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa niin korvaamattomia, etteivät yt-neuvottelut koskaan voi sattua omalle kohdalle. Monet heistä ovat liittyneet YTK:n eli ns. Loimaan kassan jäseniksi halvempien jsenmaksujen takia. Monet myös luulevat, että YTK tarjoaa oikeusturvaa samoin ehdoin kuin ay-liike. Se ei pidä paikkaansa, kuten voitte täältä lukea.

Eivät ongelmanamme ole työmarkkinoille pyrkivät oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat, työelämän ylisäätely, ay-liike tai yleissitovat työehtosopimukset ja niissä määritelty minimipalkka. Ongelmanamme ovat alimitoitetut tarkastusviranomaiset, sopimuksiin jalkansa pyyhkivät kansainväliset firmat ja ikiomat poliitikkomme, jotka kehittelevät koko ajan lisää palkattomia töitä.

Meillä on jo kolmet työmarkkinat, mutta kohta vain kahdet, jos yleissitovin sopimuksin säännelty palkkatyö katoaa. Sitten jokainen voi kokeilla neuvottelutaitojaan ihan itse. Toivottavasti kaikki palkkatyössä vielä toistaiseksi olevat havahtuvat ajoissa. En haluaisi päästä sanomaan, että mitäs minä sanoin.

 

Lynkataan työtön päivässä

-Ajattelitteko lynkata julkisesti työttömän päivässä niin kauan kuin klikkauksia riittää?

Tämän kysymyksen esitin eilisaamuna tämän Ilta-Sanomen jutun kommenttiosastolla. Nyt löytyi lynkattavaksi hyvän perheen poika Mikko, joka juopottelee mieluummin kuin tekee töitä. Hänen paikkansa olisi selvästi jossain muualla kuin työttömänä työnhakijana. Kommenttini ei läpäissyt moderointia, vaikka kirjoitin sen omalla nimelläni. Se ei ilmeisesti vastannut haluttua, sillä valtaosa muista kommenteista oli suunnilleen tätä:

tuet pois

heti pois

nainen

Taas mentiin tämän Lapinlahden Lintujen vanhan sketsin tasolla. Avustukset pois, perhana, kaikki avustukset pois!

Tämä kommenttiosaston kotona ja luonnossa oleskelua haikaileva nainen ei ole ymmärtänyt, että mikään ei estä häntä tekemästä niin. Hän voisi irtisanoutua ja antaa työnsä sitä haluavalle, mutta moraalinen ylemmyys ja marttyyriasenne estävät häntä niin tekemästä. Hän ei myöskään ymmärrä, että kun vastikkeellinen sosiaaliturva tulee, niin hänet todennäköisesti tullaan irtisanomaan ja hän voi päätyä tekemään nykyistä työtään ilman palkkaa. Kun uusi työelämäkokeilu otetaan käyttöön, niin sitten ei makseta edes nykyistä yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta.

Saa nähdä kauanko tämä asenteisiin kohdistuva piilovaikuttaminen jatkuu. Luultavasti niin kauan kuin haluttua raivoa saadaan aikaan. Joka tapauksessa nyt on ihmisten päihin iskostettu ideologinen työttömyys, joka oli ensimmäisenä Ossi Nymanista kirjoittaneen Helsingin Sanomien toimittajan omaa keksintöä.

Maanantai-illan A-studio oli kummallista katsottavaa. Juontaja sanoi, että kaikki pyydetyt työttömät kieltäytyivät tulemasta. Kuitenkin ohjelmaan ilmoittautui useita työttömiä, kuten teki esimerkiksi Tiina Arlin. Hän tai muut eivät kelvanneet, koska heidän elämänhallintansa on kunnossa, ulkoasu siisti ja he hakevat aktiivisesti töitä. Olisi varmaan haluttu työstä kieltäytyjä myös televisioon lynkattavaksi, koska se on nyt niin muotia.

Huomautusten jälkeen A-studio myönsi, että kaikki eivät kieltäytyneet. Vieläkään ei ole kerrottu miksi tarjoutuneet eivät kelvanneet ja millainen journalistinen harkinta sai kutsumaan paikalle vain työttömien yhdistysten keskusjärjestö TVY:n toiminnajohtajan. Hän ei edusta Suomen työttömiä, vaan omaa järjestöään.

Uudenmaan Te-toimiston johtaja Jarmo Ukkosen rooli virkamiehenä on jäänyt monelle epäselväksi. Hänhän lupasi julkisesti Ossi Nymanin tukien maksamisen katkaisemista eli otti kantaa yksittäisen asiakkaan tilanteeseen. Näin ei virkamies saa koskaan tehdä.  Kyse ei ole siitä, etteikö selvityspyyntö olisi oikea menettely, vaan siitä, että yksittäisen asiakkaan salassapidettäviä asioita ei virkamies repostele julkisesti. Asiansa osaava virkamies olisi aloittanut sanomalla, että hän ei voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen. Sen jälkeen hän olisi kertonut yleisellä tasolla tukien selvitysprosessin edellytyksistä ja menettelystä. Saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta virkamiehen salassapitovelvollisuus on ehdoton silloinkin, kun asiakas itse tulee julkisuuteen. Ei sairaalakaan kerro yksittäisen potilaan sairaudesta, vaikka tämä itse olisi tullut sairautensa kanssa julkisuuteen. Vastaavasti Migri ei koskaan kommentoi yksittäisen turvapaikanhakijan tilannetta. Ukkosen virkamiestaito petti pahemman kerran.

Mutta jatkakaa laiskojen työttömien lynkkaamista. Työttömien syyttäminen työttömyydestä on yhtä älykästä kuin lattian syyttäminen sen likaisuudesta ja työleiriä kaipaavat eivät tule ajatelleeksi, että he voivat päätyä sinne itse.

keijjo ahlqvist

Kuva: Keijjo Ahlqvist

Metelin suojassa todelliset yhteisten verovarojen ryövääjät jatkavat tyytyväisinä toimintaansa.

sira

Kuva: Sira Moksi

Lumetyö

– Aika ajoin julkisuudessakin on ollut esillä huoli siitä, että työkokeilussa olevia käytettäisiin korvaamaan työsuhteessa olevia työntekijöitä. Asiaa koskevat selvitykset eivät kuitenkaan tue näitä väitteitä.

Näin sanoo työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos palkatta teetettävästä työstä. Kuka tahansa kenttää tunteva tai edes terveellä ymmärryksellä varustettu tietää ihan muuta, kuten tuosta linkittämästäni jutusta käy ilmi. Meille kasvatetaan sukupolvea, joka pitää palkatonta työtä ihan normaalina ja siitä saatavaa työttömyysetuutta palkkana.

TE-toimiston osaamisen kehittämispalvelujen palvelupäällikkö on jutun mukaan paremmin perillä käytännön tilanteista, mutta hän elääkin menneisyydessä sanoessaan fokuksen olevan asiakas.  Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 §:n mukaan tarkoitus on edistää työvoiman tarjontaa, eli fokus on ihan lain mukaan työnantaja.

Palkattomalla työllä on monta nimeä, ja lisää keksitään koko ajan. Vuoden 2013 alussa työharjoittelu ja työelämävalmennus yhdistettiin ja nimeksi tuli työkokeilu. Pelkästään nykyisen hallituksen aikana on keksitty rekrytointikokeilu ja työelämäkokeilu.

Rekrytointikokeilu tarkoittaa kuukauden mittaista palkattoman työn jaksoa, jonka aikana työnhakija voi näyttää työantajalle osaamisensa. Viime viikolla eduskunta hyväksyi neljällä paikkakunnalla tapahtuvan kokeilun, jossa kuntouttava työtoiminta nimetään uudelleen työelämäkokeiluksi, jota voidaan järjestää myös yrityksissä.

Kuntouttavaa työtoimintaa on tähän asti voinut järjestää vain kunnissa, seurakunissa, yhdistyksissä ja säätiöissä. Näin on haluttu estää kilpailuedun antaminen joillekin yrityksille, sillä kukaan ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jolla ei ole palkkakustannuksia. Tätä lainkohtaa on kierretty menestyksekkäästi koko ajan, kun kunnat, yhdistykset ja säätiöt ovat perustaneet yrityksiä, joihin ovat ohjanneet kuntouttavaan työtoimintaan tulevat. Vantaan kaupungin suurpesula toimii pääosin kuntouttavan työtoiminnan voimin, kuten olen kertonut marraskuussa 2014 ja lokakuussa 2015.

Lakia siis rikotaan surutta ilman että mikään viranomainen siihen puuttuu. Palkaton työvoima tuottaa kiellettyä kilpailuetua, joten hallitus on poistanut ongelman antamalla kaikille yrityksille mahdollisuuden saada palkatonta työvoimaa. Pitää vain muistaa puhua työelämäkokeilusta ja kehuskella auttavansa työttömiä, niin saa hyvän työllistäjän maineen.

Palaan vielä tuohon Ylen uutiseen ja hallitusneuvoksen höpinöihin työkokeilusta. Hänen mukaansa työkokeilulle laissa säädetty enimmäiskesto estää harjoittelukierteen syntymisen. Työkokeilu voi kestää enintään 12 kuukautta – samalla työnantajalla kuitenkin enintään kuusi kuukautta. Työkokeilu voidaan järjestää kunnalla 12 kuukaudeksi, mutta samaa työtehtävää voi kokeilla kuitenkin enintään kuusi kuukautta.

Hallitusneuvos ei liene huomannut, että lain mukaan työkokeilun enimmäiskeston laskenta aloitetaan uudelleen alusta, kun henkilö on ollut yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään 12 kuukautta tai kun alle 25-vuotias on ollut enimmäiskeston täytyttyä yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään kolme kuukautta. Työtön käy siis välillä olemassa työtön 12 tai kolme kuukautta iästä riippuen, jonka jälkeen on taas käytettävissä palkattomana työvoimana. Tämä on sitä ”kierteen katkaisemista”.

Rakkaalla lapsella eli palkattomalla työllä on monta nimeä. Työkokeilu, kuntouttava työtoiminta, rekrytointikokeilu, työelämäkokeilu; kaikki ovat samaa palkatonta työtä. Suurin silmänkääntötemppu on, että suunnilleen kaikki muut kuin työttömät itse uskovat tai uskottelevat itselleen palkatonta työtä tekevien olevan oikeissa töissä. Työttömät kyllä tietävät, että kyse on lumetyöstä. Tai oikeastaan lumepalkasta.

19554159_1392825074096401_274085238366107555_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos