Aktiiviset ja passiiviset työttömät

Jos haluat saada täyden työttömyyskorvauksen, niin mene töihin. Näin voi kiteyttää hallituksen viime kevään puoliväliriihessä sopiman aktiivimallin, josta eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on antanut lausuntonsa. Lausuntoon jättivät eriävän mielipiteen valiokunnan jäsenet Ilmari Nurminen, Tarja Filatov, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Anna Kontula.

Aktiivimallissa työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei ei käy töissä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Epäselväksi jää vielä se, alennetaako tukea jatkuvasti niin kauan, että se loppuu kokonaan, vai jääkö alennus tuohon 4,65 prosenttiin pysyvästi. Alennettua tukea kutsutaan passiivitueksi, ja luonnollisesti passivituella olevia ruvetaan kutsumaan passiivisiksi työttömiksi.

Kun työtä ei aktiiviseksi työttömäksi haluavalle löydy, niin se on hänen oma vikansa. Työtön on aina syyllinen, sillä hänet tuomitaan ensin, ja vasta sitten hän voi yrittää todistaa olevansa syytön. En tiedä miten aktiivimalli istuu langetettaviin sanktioihin, sillä aktiivimallin alennettu työttömyyskorvaus on eri asia kuin työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi. Hallitus on kovaa vauhtia tekemässä työttömän elämästä käsittämättömässä viidakossa rämpimistä, mutta niin lienee tarkoituskin. Rämpimiseen kyllästynyt tai kokonaan eksyksiin joutunut menettää lopulta työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuelle. Silloin hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta kohentaa elämäänsä satunnaisella työnteolla.

Työttömyskorvauksella oleva saa ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman että se vaikuttaa hänen saamaansa tukeen. Jos pelkällä toimeentulotuella oleva onnistuu saamaan vaikka vain muutaman tunnin palkkatyötä, niin kaikki saatu tulo vähennetään toimeentulotuesta. Tulot on selvitettävä toimeentulotukea haettaessa, jolloin tukihakemuksen käsittely hidastuu. Viikonkin odottelu nälkäisenä vie varmasti viimeisetkin halut satunnaistöihin.

Aktiivimallissa aktiivisuutensa voi osoittaa myös osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin, kuten työnhaku- tai uravalmennukseen, työkokeiluun, koulutuskokeiluun, työvoimakoulutukseen ja kuntouttavaan työtoimintaan. Käytännössä tullaan tarjoamaan työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa, kuten tähänkin asti on tehty. Ne ovat palkattomia töitä, joita aktiiviset työttömät sitten tekevät ollakseen oikeita työttömiä.

Aktiivisuutensa voi osoittaa myös yritystoiminnalla, mutta jos työtön erehtyy vaikkapa vain vihjaisemaan yritystoiminnan aloittamisen harkitsemisesta, niin hänet määritellän yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Aktiivimallissa työttömät tekevät työtä saadakseen täyttä työttömyyskorvausta. Työtä tekemättömät työttömät ovat passiviseksi leimattua hylkyporukkaa. Näin tehdään työttömistäkin kahden kerroksen väkeä.

 

Köyhät kyykkyyn

Aktiivimalli, työelämäkokeilu, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta. Tässä muutamia sanoja, jotka kannattaa painaa mieleen. Ne ovat hallituksen ainoat keinot vähentää työttömyyttä. Tosiasiassa työttömyys ei vähene, mutta tilastot kaunistuvat. Lisäksi työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ovat vanhoja tuttuja. Molemmissa tehdään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei makseta edes sitä yhdeksää euroa.

Aktiivimallissa on uutta se, että se koskee myös ansiosidonnaista päivärahaa saavia. Heidän on tehtävä noin kolmen kuukauden jaksossa 18 tuntia työtä, jotta ansiopäivärahaa ei leikattaisi. Jos työtön ei aktivoidu eli ei pysty täyttämään työssäoloehtoa eikä pysty osallistumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen, hänen työttömyysturvaansa leikataan 4,65 prosentilla seuraavien kolmen kuukauden ajan.

Jos ja kun sitä palkkatyötä ei löydy kaikille, niin se on työttömän vika. Kaikki työttömyys on nykyisin työttömien oma vika, sillä meille valehdellaan avoimia työpaikkoja olevan jopa 100 000. Uskomattominta on, että näin paksu hölynpöly menee jatkuvasti läpi.

Samaan aikaan toimeentulotuen myöntämisen sekoittanut Kela aikoo sekoittaa myös asuntojen vuokramarkkinat määrittelemällä jokaiseen kuntaan suositusvuokrat, joiden maksamiseen voi saada toimeentulotukea. Suositusvuokrat on määritelty niin alas, että yhä useampi joutuu etsimään halvempaa asuntoa ja sitä turhaan odotellessaan maksamaan entistä suuremman osa vuokrasta muuhun elämiseen tarkoitetusta toimeentulotuen osasta. Jos ja kun niitä halvempaa asuntoja ei löydy, niin odotettavissa on asunnottomien määrän kasvu.

Näin toteutuu Kelan pääjohtajan ensimmäisessä haastattelussan kertoma tavoite lopettaa ilmaisen rahan maksaminen kotiin, kun sitä kotia ei enää ole. Jostain kumman syystä nämä tavoitevuokrat tulivat mediallekin yllätyksenä, vaikka asian valmistelusta kerrottiin jo vuosi sitten. (Juttu näkyy olevan luettavissa vain tilaajille, mutta jo alku riittää kertomaan asian olleen hyvin tiedossa.)

Köyhille on odottevissa yhä kylmenevää kyytiä. Sen sijaan kaikkein rikkaimmilla menee hyvin. Kovimmin palkkojen alennusta vaativat ovat verosuunnitelleet itsensä käytännössä verottomiksi.

Mitäpä tekee palkkatyössä käyvä keskiluokka? Ei mitään, se nukkuu onnellista hurskaan unta. Se ei huomaa, että sen työpaikkoja uhkaavat entistä enemmän palkattomaan työhön määrättyjen joukot. Herääminen tästä unesta tulee olemaan shokki, josta voi sitten tietenkin syyttää työttömiä. Tulevat ja vievät meidän työpaikat.

Ja maan hallitus paukuttelee henkseleitään, kun sekä työttömyys että yhteiskunnan maksamat tuet alenevat.

Sitä minä vain ihmettelen, että miten hallitus kuvittelee saavansa Suomen nousuun viemällä ihmisiltä vähätkin rahat ja antamalla veronkiertäjien huseerata vapaasti. Tämä lienee se kuuluisa hallituspuolueiden yhteinen arvopohja. Jolla on, niin sille annetaan lisää, ja jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois, kuten Iso Kirja sanoo.

 

 

Tule palkattomaksi osaajaksi

Nykyisin työttömän työnhakijan on lähes mahdotonta löytää palkanmaksuhalukasta työnantajaa. Tekemätöntä työtä yrityksissä tuntuu löytyvän vaikka millä mitalla, mutta se on naamioitu työkokeiluksi tai peräti koulutukseksi. Tätä koulutusta tarjoavat Te-toimistot ja työnantajat yhdessä, ja keskeisintä on palkaton työskentely useiden kuukausien ajan. Sen jälkeen saattaa avautua palkkatyön mahdollisuus, varsinkin jos työntekijä kykenee itse tekemään sen työpaikan itselleen.

Joensuussa neljätoista yritystä etsii yhdessä Te-toimiston kanssa kaupallista tuottajaa . Kyseessä on ammattilaisllle tarkoitettu rekrytointikoulutus, jossa työtä tehdään viisi kuukautta. Sinä aikana koulutettavan on tarkoitus rakentaa itselleen työpaikka siinä yrityksessä, johon menee koulutettavaksi. Työskentelyä tästä koulutuksesta on peräti 70 %.

rakenna työpaikka

Esitteen mukaan työhön -tai siis opiskeluun- kuuluu työskentelyä esimerkiksi markkinoinnin, viestinnän, myynnin, tuotteistamisen, palvelumuotoilun tai asiakaskartoituksen tehtävissä. Monipuolinen, kaupallisuutta eri näkökulmista tarkasteleva koulutus käy käytännönläheisesti läpi esimerkiksi bisnesmuotoilua, brändin rakentamista, sosiaalisen median markkinointia, asiakaslähtöistä myyntiä, digitaalista palvelumuotoilua ja organisaation sisäistä viestintää.

Entäpä sitten nämä yritykset, jotka tätä koulutusta tarjoavat? Otetaan ihan arpomalla tarkasteltavaksi Hurry Oy, joka tarjoaa tätä koulutusta.  Koulutettavaksi otettavalta vaaditaan jo valmiiksi täydellistä pätevyyttä markinontiassistentin tehtäviin.

Töihin kuuluvat esimerkiksi markkinointikampanjointi alusta loppuun, eli ideointi, budjetointi, aikataulutus, sisältöjen suunnittelu, kampanjan toteutus ja raportointi asiakkaille. Erilaisten tekstisisältöjen suunnittelu ja toteutus – verkkosivut, some, mainokset ja esitteet. Myös digimarkkinoinnin toteutus kampanjoiden luomisesta alkaen raportointiin asti kuuluvat töihin. Ihan selkeästi ammattilaisen työtä.

Edellytyksenä koulutukseen eli käytännössä palkattomaan työhön pääsyyn on alalle sopiva koulutus, ja työtehtävien perusteella haetaan valmista ja pätevää ammattilaista. (Kuvan saa suuremmaksi avaamalla sen uudessa välilehdessä)

hurry

Kuitenkin kyseessä on koulutus, jonka aikana henkilön pitäisi näyttää osaamisensa ja rakentaa itselleen työpaikka. Jos se ei onnistu, niin koulutettava lähtee pois, mutta hänen tekemänsä työ jää firmaan. Työttömyystilasto näyttää taas vähän siistimmältä viiden kuukauden ajan.

Näin helppoa on teettää palkatonta työtä Te-toimiston avustamana. Kyllä joku saattaa ihan oikeasti onnistua tekemään itsestään korvaamattoman viidessä kuukaudessa. Tässä esimerkkitapauksessa se ei näyttäisi olevan edes vaikeaa. Jo pelkkä äidinkielen taito riittää.

ollaan

Toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia työttömien laiskuudesta. Jo vuosia on valitettu kotisohvilla lojuvista työttömistä, joita on patistettava töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Iltapäivälehti esitteli viikon ajan joka päivä uuden työttömän, joka elää mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekee työtä. Jatkuvasti marssitetaan esiin nimettömiä työnantajia, jotka valittavat rekrytoinnin mahdottomuutta. Heidän mukaansa työttömät kieltäytyvät töistä suorastaan röyhkeästi, vaikka jokainen asiasta vähänkään jotain tietävä ymmärtää kieltäytyjän menettävän työttömyysturvansa. Senhän saimme lukea lehdestä virkamiehen sanomana ”ideologisen työttömän” Ossi Nymanin tapauksessa.

Media on myös vähitellen havahtumassa kuntouttavan työtoiminnan epäkohtiin. Lakia rikotaan kaikkialla avoimesti ohjaamalla kuntouttavaan työtoimintaan terveitä ja työkykyisiä ja teettämällä heillä palkkatyötä korvaavaa työtä.

Kaikella tällä rummutuksella on tarkoituksensa, ja se tarkoitus on muuttaa sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan luopua kokonaan, samoin työkokeilusta. Näissä molemmissa kun on sellainen valtiontalouden kannalta ikävä piirre, että näennäisen aktivoinnin lisäksi näissä töissä maksetaan työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Siitä pitää päästä eroon, sillä eiväthän valtion rahat köyhille jouda.

Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei ole kumpaakaan ikävää piirrettä. Työtä tehdään työnantajan palveluksessa ilman yhteiskunnan aktivointitoimia ja olematta työsuhteessa. Jos ja kun työsuhdetta ei kokeilun jälkeenkään synny, niin vika on aina työttömässä. Kulukorvausta ei makseta, vaan työ tehdään pelkällä työmarkkinatuella. Tämä muuten on viime aikoina juttuihini tulleiden kommenttien mukaan jo yllättävän hyväksyttävää. Monet vielä toistaiseksi palkkatyössä olevat ovat sitä mieltä, että ”pitäähän sitä jotain tehdä ilmaisen rahan eteen”. He eivät tajua palkan ja sosiaaliturvan välistä eroa, joten kylvö on langennut otolliseen maaperään.

Viime hallituskaudella peruspalveluministerinä toiminut Paula Risikko yritti kovasti ajaa vastikkeellista sosiaaliturvaa. Koska nimi kuulosti vähän ikävältä, niin se muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko idean tarkoitus oli muuttaa ajattelua niin, että sosiaaliturva ymmärretään palkaksi yhteiskunnalle tai yrityksille tehtävästä työstä. Sosiaaliturva nimetään palkaksi, vaikka sillä ei kunnolla edes elä eikä sillä tehtävästä työstä kerry eläkettä ja vuosilomaa. Edes työsuhdetta lain tarkoittamassa mielessä ei synny. Syntyy vain palkattomien ja oikeudettomien paarialuokka.

Ei vastikkeellisen sosiaaliturvan ajaminen ole minnekään kadonnut, mutta sen nimi on taas muuttunut. Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa siitä puhutaan toimeliaisuuteen perustuvana sosiaaliturvana. Se kuulostaa mukavan touhukkaalta, eikä mukavan toimelias meno tunnu yhtään palkattomalta pakkotyöltä.

Valtioneuvoston kanslia on 28.9.2017 asettanut  Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuhankkeen. Sen tarkoituksena on uudistaa koko sosiaaliturva, mutta hankkeen asettamispäätöksessä ei tietenkään vielä kerrota miten se aioitaan uudistaa. Viime aikojen poliittisesta ja mediassa tapahtuneesta ryöpytyksestä päätelleen tulevaisuudessa pitää olla kovasti touhukas saadakseen perusturvaa. Pankaapa termi toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva mieleenne, sillä sitä tullaan toitottamaan lähiaikoina.

Ja käytännössähän se tarkoittaa entiseen tapaan palkattoman työn tekemistä.

Kolmet työmarkkinat

Intialaisen TCS-yhtiön Suomeen lähettämät työntekijät ovat liki orjan asemassa, kertoo Turun Sanomat. Intialaisten kerrotaan tekevän lähes järjestään töitä seitsemän päivää viikossa, työpäivät ovat yli kymmentuntisia, vuosilomia ei välttämättä ole lainkaan eikä ylitöistä makseta. Työpäiviä pidentää sakko, joka voi viedä puoletkin ansioista, jos jokin projekti myöhästyy.

Tällaisen ei pitäisi olla mahdollista Suomessa, mutta näköjään on. Aluehallintoviraston tarkastuksissa huomattuja laittomuuksia ei ole vuoteen yritettykään korjata, joten työoikeuden professori Seppo Koskinen vihjaa oikeutetusti työsyrjintärikoksen mahdollisuuteen.

Suomessa tehtävään työhön sovelletaan aina Suomen lakia ja suomalaisia sopimuksia. Tätä on kuitenkin helppo kiertää solmimalla työsopimus ulkomailla, pitämällä työntekijät tietämättöminä Suomen lainsäädännöstä ja yleissitovista työehtosopimuksista, vaatimalla vaitioloa ja tehostamalla vaatimusta kovalla sopimussakolla. Näin ei siis saa tehdä, mutta näin tehdään. Professori Koskinen epäileekin maahan syntyneen kahdet työmarkkinat.

Tätä saadaan lisää, jos ja ilmeisesti kun työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta luovutaan. Silloin yhä useampi suomalainen työntekijä korvataan halvemmalla. Siitä seuraa suomalaisten palkkojen ja työehtojen alasajo, koska jokainen pyrkii säilyttämään palkkatyönsä. Alkaa huutokauppa siitä, kuka tekee halvimmalla. Juuri tähän pyritäänkin pitämällä meteliä työvoimakustannusten suuruudesta ja mustamaalaamalla jatkuvasti ay-liikettä.

Meillä on jo kolmannetkin työmarkkinat. Kymmenet tuhannet ihmisesti tekevät työtä ilman palkkaa kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja ensi vuoden alusta uuden työelämäkokeilun nimellä. Kahdesta ensin mainitusta maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euron päivittäinen kulukorvaus, työelämäkokeilussa ei makseta edes kulukorvausta. Kun työttömiä tulee yhä enemmän, niin moni huomaa tekevänsä entistä työtään ilman palkkaa työkokeilijana. Tätä ei edes työlainsäädäntö estä, sillä palkattomat eivät ole työsuhteessa. He osallistuvat työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

Asia ei kuitenkaan tunnu huolettavan niitä, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa niin korvaamattomia, etteivät yt-neuvottelut koskaan voi sattua omalle kohdalle. Monet heistä ovat liittyneet YTK:n eli ns. Loimaan kassan jäseniksi halvempien jsenmaksujen takia. Monet myös luulevat, että YTK tarjoaa oikeusturvaa samoin ehdoin kuin ay-liike. Se ei pidä paikkaansa, kuten voitte täältä lukea.

Eivät ongelmanamme ole työmarkkinoille pyrkivät oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat, työelämän ylisäätely, ay-liike tai yleissitovat työehtosopimukset ja niissä määritelty minimipalkka. Ongelmanamme ovat alimitoitetut tarkastusviranomaiset, sopimuksiin jalkansa pyyhkivät kansainväliset firmat ja ikiomat poliitikkomme, jotka kehittelevät koko ajan lisää palkattomia töitä.

Meillä on jo kolmet työmarkkinat, mutta kohta vain kahdet, jos yleissitovin sopimuksin säännelty palkkatyö katoaa. Sitten jokainen voi kokeilla neuvottelutaitojaan ihan itse. Toivottavasti kaikki palkkatyössä vielä toistaiseksi olevat havahtuvat ajoissa. En haluaisi päästä sanomaan, että mitäs minä sanoin.