Taas ne suuret tuet

”Ulkomaalaisperheelle sosiaalitukea 3 215 euroa + asunto puhtaana käteen.”

Säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin Iltalehden bloggaaja Pauli Vahtera tarjoaa maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tuista annoksen sitä samaa huttua, jota on tarjoillut jo vuosikausia. Niin sanotut maahanmuuttokriittiset nielevät annoksen sellaisenaan, koska haluavat sen niellä.

Vahtera vetää lukuja hatustaan vaivautumatta selvittämään tukien myöntämisen perusteita. Hän sekoittaa eri tuet keskenään tuntematta edes niiden oikeita nimiä. Hän puhuu sekaisin oleskeluluvan saaneista ja turvapaikanhakijoista. Hän laskee yhteen eri tuet ja tarjoilee loppusumman hekumoiden sen suuruudella. Hän vetoaa henkilöimättömiin virkamiestuttaviinsa, joilta on muka saanut yksityiskohtaisia tietoja asiakkaiden saamista tuista.

Katsotaanpa vähän tarkemmin tämänkertaista annosta. Vahtera ottaa esimerkiksi neljän aikuisen ja yhden alaikäisen muodostaman perheen saamat tuet, joita kertyy huikeat 3 215 euroa ja ilmainen asuminen kaupan päälle. Jos Vahteran luvut pitävät paikkansa, niin yhtä hyvin hän olisi voinut kauhistella kantasuomalaisen, samassa tilanteessa olevan työttömän perheen tukia, jotka ovat täsmälleen samat kuin maahanmuuttajien tuet.

Aikuiset saavat työttömyysetuuta ja alaikäinen lapsilisää. Työmarkkinatuki on 32,40 euroa päivässä, ja siitä ennakonpidätys on 20 %. Summat ovat samat kantasuomalaiselle ja oleskeluluvan saaneelle turvapaikanhakijalle. Vahtera puhuu sadan euron erosta, mutta ei pysty selvittämään sen syytä ”tukiviidakosta”. Ei tietenkään pysty, koska mitään eroa ei ole. Summa on sama kaikille.

Ei myöskään ole olemassa mitään erillistä kotouttamistukea tai -rahaa, vaan maahanmuuttajille maksetaan kotoutumissuunnitelman ajalta työttömyysetuutta tai toimeentulotukea. Oikeus työttömyysetuuteen määräytyy työttömyysturvalain mukaisesti ja oikeus toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetun lain mukaisesti.

Hallitus yritti Hanna Mäntylän ministeriaikana ajaa läpi muutosta, joka mukaan kaikki maahanmuuttajat saisivat kotouttamisrahaa, joka olisi vain 90 % työmarkkinatuesta tai toimeentulotuesta. Ymmärrettävistä syistä tämä kariutui perustuslain yhdenvertaisuuspykälään.

Asumistukikin määräytyy kaikille samojen perusteiden mukaisesti. Tuki ei kata koko vuokraa, vaan tuen saajan on aina maksettava omavastuuosuus. Jos sitä ei pysty maksamaan itse, niin puuttuva osuus on mahdollista saada toimeentulotukena.  Tämä koskee ihan kaikkia samalla tavalla. Lapsilisä on sama kaikille. Vahtera siis kauhistelee työttömän viisihenkisen, neljän aikuisen ja yhden alaikäisen perheen saamia tukia, ja siitä hänen kinkeripiirinsä lukijat raivostuvat. Moni raivostujista on kommenteista päätellen itse työtön.

Sen jälkeen Vahtera vertailee pieni- ja keskituloisten asemaa oleskeluluvan saaneisiin turvapaikanhakijoihin. Kuten sanottu, niin hän käytännössä vertailee työttömien etuuksia työssäkäyvien tuloihin. Hän on tarpeeksi härski ottaakseen ivattavaksi jopa työkyvyttämän maahanmuuttajan, eli käytännössä ivaa jokaista nuorena työkyvyttömäksi joutunutta.

Tietenkin Vahtera rääpii myös vastaanottorahaa puutteellisin tiedoin. Hän väittää, että sitä maksetaan riippumatta siitä, kuinka paljon turvapaikanhakijoilla on mukanaan omaa rahaa ja kuinka paljon he saavat kotimaastaan vanhemmiltaan rahaa. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan saapujan omat rahat pienentävät vastaanottorahaa tai eväävät sen kokonaan. Vastaanottorahan määrät löytyvät täältä. Suurimmatkin summat ovat paljon pienempiä kuin toimeentulotuen perusosa.

Vahteran olisi korkea aika päivittää tietonsa, tai oikeastaan hankkia niitä ihan alusta alkaen. Jos minä kirjoittaisin tähän blogiin yhtä huolettomasti faktat sivuuttaen, niin päätoimittaja antaisi nootin. Iltalehdessä lienee toisenlaiset kriteerit.

Antaa siis kärpäsparven pörrätä, mutta sillä seurakunnalla ei ole mitään asiaa kommentoimaan tätä blogia. Suriskoot keskenään omalla kasallaan.

paska

 

 

 

Kohta tapahtuu ihme

Tai oikeastaan niitä ihmeitä tapahtuu kaksi, sillä elämme Sipilän hallituksen ihmeiden aikaa. Tuoreessa muistissa on vielä se, miten Terrafamen kaivos rupesi viime talvena ihan yllättäen tekemään tulosta. Pääministerimme julisti sen ihmeeksi, vaikka tosiasiassa tulos perustui varastoidun malmin uudelleen hinnoitteluun. Veronmaksajien rahaa sinne kaadetaan edelleen, vaikka sitä on upotettu sinne jo puoli miljardia ja tappiota tulee 15 miljoonaa kuukaudessa.

Ensimmäinen lähiaikojen ihme on se, että kaivoksen pohjavesiä laajalti pilaavat jätteet muuttuvat mannaksi ja hunajaksi. Yle kertoi eilen, että kaivoksen omien tutkimusten mukaan  pohjavedet uhkaavat pilaantua entistä laajemmalta alueelta. Itse kaivoksen alueen pohjavesi on vakavasti saastunutta, eikä pohjavesi yhdessä paikassa pysy. Saaste leviää koko ajan yhä laajemmalle alueelle.

Kaivos ei tästä hätkähdä, vaan on keksinyt jätteille suorastaan nerokkaan ratkaisun. Jätesakat halutaan peittää maa-aineksella eristämättä niitä mitenkään alla olevasta maaperästä. Jos joku nykyaikana tekisi saman tempun omille talousjätteilleen, niin hän olisi välittömästi oikeudessa ympäristörikoksesta. Terrafame sen sijaan vetkuttelee asianmukaisen kaatopaikan perustamisen kanssa pitämällä yllä jatkuvaa valitusprosessia.

Nyt siis odottelemme pääministerin julistavan jäteongelman ratkaistuksi ilman että sille oikeasti tehdään mitään.

sira

Kuva: Sira Moksi

Toinen ihme tulee olemaan ihan raamatullinen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on tuoreessa päätöksessään todennut Suomen työmarkinatuen olevan liian pieni. Komitean mukaan riittävä perusturvan taso olisi 50 prosenttia mediaanitulosta, ja Suomen työmarkkinatuki on siitä alle kolmanneksen. Tuki ei ole riittävän suuri sittenkään, vaikka se yhdistettäisiin muihin tukiin, kuten asumistukeen.

Työmarkkintuki on tällä hetkellä 32,40 euroa viitenä päivänä viikossa, ja ennakonpidätys siitä on 20 % . Kuitenkin jatkuvasti saa kuulla poliitikkojemme ja elinkeinoelämän edustajien julistavan, että tuki on niin ruhtinaallinen, että työttömät eivät viitsi hakeutua töihin.

Nyt tämä pitää selittää ihmeeksi. Se olisi ihme, jos maan hallitus tässä tapauksessa julistaisi Euroopan toimielimestä tulevan päätöksen olevan velvoittava ja esittäisi työmarkkinatuen nostamista. Sitä ihmettä ei tule tapahtumaan. Sen sijaan tulemme kuulemaan, että se mitätön raha riittää ruokkimaan työttömän ja koko hänen perheensä ihan samalla tavalla kuin muuan puuseppä aikoinaan ruokki suuret kansanjoukot viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

Pentti Haanpää totesi köyhän perheen elämästä jotenkin niin, että aina ei liene ollut mitään suuhunpantavaa, mutta elivätpäs vain, ja sonnalle haisivat. Siinä sitä oli jumalallista ihmettä kerrakseen.

Aktivoivaa hippaleikkiä

Kun elinkeinoministeri Mika Lintilä kertoi työministeriön tietoihin viitaten avoimia työpaikkoja olevan yli 100 000, niin Ylen uutiset toisteli lukua sellaisenaan ilman mitään kritiikkiä. Avoimia työpaikkoja on kuitenkin joka päivä Te-palvelujen sivuilla vain alle 20 000. Kun kritiikkiä tästä ristiriidasta rupesi tulemaan, niin selitys löytyi. Samalla ilmoituksella voidaan hakea useita työntekijöitä, ja lisäksi Te-toimistot eivät julkaise kaikkia työpaikkoja sivuillaan.

En tiedä onko kukaan laskenut löytyvätkö kateissa olevat 80 000 työpaikkaa tällä tavalla. Minulle oli ainakin uutta se tieto, että Te-toimistoissa on tiskin alla avoimia työpaikkoja.

Totuus nyt kuitenkin jopa tuon Ylen uutisen mukaan on, että koko kuukauden aikana avoinna olleet työpaikat lasketaan yhteen. Jos työttömien työnhakijoiden määrä laskettaisiin samalla tavalla, niin heitä olisi joka päivä 300 000 eli kuukaudessa yhdeksän miljoonaa.

Joka tapauksessa työttömiä on paljon ja työpaikkoja vähän. Hallitukselta on taas kerran tulossa temppu, jolla kaunistetaan tilastoja, säästetään työttömyysetuuksiin menevää rahaa ja pakotetaan ihmisiä palkattomiin töihin. Se on nimeltään aktiivimalli. Työttömän pitää mennä töihin, tai hänen etuuttaan leikataan. Sitä ei kuitenkaan saa sanoa leikkaukseksi.

Lyhykäisyydessään se tarkoittaa sitä, että työttömän on tehtävä kolmen kuukauden aikana yksi vähintään 18-tuntinen työviikko. Tunnit voi jakaa enintään neljän viikon ajalle. Työn tekemisen voi korvata myös olemalla kolmen kuukauden tarkastelujaksolla vähintään viisi päivää niin sanotuissa työllistymistä edistävissä palveluissa, eli esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa. Nämä ovat palkattomia töitä.

Jos työtön ei näin tee, niin hänen työttömyysetuuttaan leikataan 4,65 prosenttia. Työmarkkinatukeen se tarkoittaa 30 euron leikkausta, joka siis ei hallituksen mukaan ole leikkaus. Pitää vain olla aktiivinen, niin mitään ei leikata. Pitää mennä töihin.

Tämän hallituksen päätä ei paljon järki pakota. Mistä ihmeestä hallitus kuvittelee jokaiselle löytyvän palkallisia 18-tunnin mittaisia pätkätöitä jokaisen kolmen kuukauden aikana? Vastaus on, että ei se kuvittelekaan. Siitä kertoo se, että ensimmäiseksi ollaan tarjoamassa kuntouttavaa työtoimintaa aktiivisuuden osoittamiseksi. Hallitus ei vaivaa päätään sillä tosiasialla, että laki kieltää kuntouttavan työtoiminnan käyttämisen terveiden ja työkykyisten aktivointimallina. Eihän tästä lainkohdasta ole piitattu koskaan.

Jos joku onnellinen aktiivi löytää näitä palkallisia pätkätöitä, niin hän on liemessä työttömyysetuuksista aiheutuvan paperisodan takia. Suurin osa välttyy tältä paperisodalta, koka palkkatöitä ei löydy edes niistä Lintilän haamutyöpaikoista. Sen sijaan kunnat tulevat tukehtumaan kuntouttavaan työtoimintaan tulevista. Heille pitäisi järjestää työnohjausta ja löytää järkevää tekemistä. Tekemisen pitää lain mukaan olla vieläpä sellaista, että sillä ei korvata palkkatyönä tehtävää työtä.

Tämä hallituksen aktiivimalli tulee oikeasti toteuttamaan sen jo vuosia sitten heittämäni ajatuksen, että työttömät kootaan muutamaksi tunniksi hippasille ja nimetään se kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Heidän elämänhallintansa jämäköityy ja he löytävät uuusia polkuja kohti avoimia työmarkkinoita, kuten ihan virallinen fraasi kuuluu.

teppo

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

 

Hyvin sössitty

”Itsehän sain toimeentulotukena maksusitoumuksen apteekkiin tammikuun ajalle. Sain päätöksen tästä helmikuun puolella, jolloin maksusitoumus oli vanhentunut jo viikko sitten.”

Tämä Facebookissa näkemäni päivitys kertoo siitä, millainen katastrofi tuli toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtämisestä Kelalle. Aikaa siirron valmisteluun oli vuosia, mutta silti Kela yllätettiin housut nilkoissa. Se ei ollut varautunut ollenkaan uuteen toimintaan. Se ei varannut riittävästi henkilöstöä eikä saanut tietojärjestelmiä ajan tasalle. Ei sittenkään, vaikka tulevat ongelmat olivat tiedossa ja niistä oli varoiteltu.

Kunnissa toimeentulotukia käsitteli 1 500 henkilöä, mutta Kela aloitti yltiöoptimistisesti 750 henkilöllä. Sen seurauksena Kelan toimipisteet ovat ruuhkautuneet, soittaja joutuu maksamaan tuntikausien jonotuksesta ja henkilökohtaista tapaamista on turha edes yrittää. Kela neuvoo, että älkää soittako älkääkä tulko käymään, vaan odottakaa päätöstä. Suma seisoo ja köyhä kärsii.

Kokonaisuus on liian iso kerralla käsiteltäväksi, joten poimin vain kolme tavallisinta minulle kerrottua asiakaskokemusta.

Päätöksen viivästyminen tuli jo mainituksi. Asiaa ei yhtään auta se, että laissa säädetty hakemuksen käsittelyn ehdoton määräaika seitsemän arkipäivää sitoo myös Kelaa. Kela pahoittelee ja kertoo tekevänsä parhaansa. Se ei paljon auta sellaista, jolla ei kerta kaikkiaan ole yhtään rahaa.

Kiireellisissä tapauksissa neuvotaan kääntymään kunnan puoleen ja hakemaan täydentävää toimeentulotukea. Ei auta, sillä sitä ei myönnetä ilman perustoimeentulotukea koskevaa päätöstä. Ja se on siellä Kelan etuuskäsittelijän pöydällä pinon alimmaisena.

Toinen tavallinen ongelma on tulojen vyörytys. Työmarkkinatuki maksetaan neljän viikon välein ja toimeentulotuki myönnetään kalenterikuukaudeksi. Jokaiselle työmarkkinatukea saavalle sattuu sellaisia kuukausia, jolloin tukea maksetaan kahdesti. Kela katsoo kuun lopussa maksettavan työmarkkinatuen ylijäämäksi ja vähentää sen seuraavan kuukauden toimeentulotuesta. Näin siitä huolimatta, että sillä oli tarkoitus maksaa seuraavan kuukauden vuokra ja seuraavan kerran työmarkkinatuki maksetaan vasta neljän viikon kuluttua. Kunnissa käytetiin kokonaisharkintaa ja järkeä, mutta Kelassa ei. Sen kieltää viime vuonna vahvistettu laki.

Sama järjen ja harkinnan puute koskee työstä kieltäytyneiksi katsotuille määrättävää toimeentulotuen alentamista. Lain mukaan ennen tuen alentamista on tehtävä kokonaisharkinta asiakaan elämäntilanteesta ja lisäksi on laadittava suunnitelma asiakkaan selviytymisen edistämiseksi. Kela ei noudata lakia, vaan alentaa tukea ilman harkintaa ja laatimatta sunnitelmaa.

Lisää asiakkaiden kokemuksia voitte lukea lehtien yleisönosastoista ja sosiaalisesta mediasta päivittäin. Kaiken huippu lienee, että jopa vainajalle on haettava välttämättömään elämiseen tarkoitettua toimeentulotukea, jotta hänet saadaan haudattua.

Mitäpä tekee Kelan johto? Se pahoittelee ruuhkaa ja sanoo urheilijan tapaan tekevänsä parhaansa ja katsovansa mihin se riittää. Näin Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen Li Anderssonin Fb-sivulla:

e aaltonen

 

Mitäpä tekee hallitus? Se ei ainakaan vielä ole edes tiedostanut tilannetta. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila sanoi vähän aikaa sitten eduskunnassa, että hänen tiedossaan ei ole ongelmia.

Ketä tästä sitten pitäisi syyttää? Elli Aaltonen on ollut Kelan pääjohtajana vasta pari kuukautta, joten valmistautumattomuus ei ole hänen vikansa. Maksatuksen siirtämisestä päätti edellinen hallitus, joten myös istuva hallitus on viaton tähän ongelmaan. Tehtiin se tavallinen virhe, että säädettiin laki ja unohdettiin sen täytäntöönpanon vaatimat toimet. Meillä kuvitellaan aina, että pelkkä lain säätäminen riittää.

No, ei tässä syyllistä kaivata. Tärkeintä on saada maksatus toimimaan, ja jos pääjohtaja ja maan hallitus eivät siihen kykene, niin sitten on piru merrassa. Minä nimittäin pelkään ihan tosissani, että jollain pompotellulla asiakkaalla katkeaa pinna ja tapahtuu kauheita.

Maha täynnä on vaikea ymmärtää, että toimeentulotukiasiakas joutuu koko ajan laskemaan jokaisen sentin. Yhdenkin päivän viivästys maksatuksessa tekee nälän, ja nälkäinen on tunnetusti vihainen.

 

Lyötyjä lyödään

Ikuiseen karenssiin 2006-12 tuomitut ovat yhteiskunnan silmissä niin pahoja rikollisia, että heille tuomitaan armahduksen jälkeen viiden kuukauden lisärangaistus. He eivät vieläkään saa työmarkkinatukea, vaikka he vapautuivat karenssista tämän vuoden alussa. Heille määrätään viiden kuukauden odotusaika.

Ikuinen karenssi on tiettävästi minun keksimäni nimitys työttömyysturvalainsäädännön viime vuosien synkimmälle episodille. Joulukuussa 2005 työttömyysturvalain 8 lukuun lisättiin vähin äänin uusi 4a §, joka määritteli uusiksi 500 päivää työmarkkinatukea saaneen pitkäaikaistyöttömän aseman ns. kieltäytymistilanteissa. Määräaikaisen karenssin sijaan hän menetti kokonaan oikeutensa saada työmarkkinatukea. Oikeus palautui vasta viiden kuukauden työssä, työkokeilussa, työelämävalmennuksessa tai työharjoittelussa olemisen jälkeen.

Tästä muutoksesta ei juuri tiedotettu eikä varoiteltu, joten ikuinen karenssi tuli yllätyksenä. Kieltäytymisen tulkinta jäi yksin työvoimaviranomaisille eikä valittaminen auttanut.

Näin elettiin kuusi vuotta, eikä kukaan tiedä ikuisen karenssin saaneiden määrää. Vuoden 2012 heinäkuun alussa lakia muutettiin uudelleen ja ikuisesta karenssista luovuttiin. Käyttöön otettiin taas määräaikaiset karenssit.

Lain siirtymäsäännökset määräsivät kuitenkin kaikki ennen 1.7.2012 ikuiseen karenssiin tuomitut jatkamaan rangaistuksensa kärsimistä vuoden 2016 loppuun saakka. Jos henkilön katsottiin kieltäytyneen työstä 30.6.2012, niin karenssi oli ikuinen. Seuraavana päivänä kieltäytynyt selvisi kolmen kuukauden karenssilla. Pahiten tämä tietenkin rankaisi niitä, joille oli annettu karenssi jo vuonna 2006. Heille siirtymäsäännökset tiesivät kymmenen vuoden turvautumista toimeentulotukeen.

Tästä synkästä episodista ei moni päättäjäkään ole tietoinen. Vuoden 2012 lakimuutos päätettiin viimeisenä asiana ennen eduskunnan kesälomaa ja siirtymäsäännökset ovat niin vaikealukuiset, että minulta kesti aikoinaan puoli tuntia ymmärtää mitä siellä sanotaan. Toinen puoli tuntia meni lukemani uskomiseen.

Siirtymäsäännökset lupasivat armahduksen kaikille vuoden 2017 alusta lähtien. Armahdus ei kuitenkaan tullut vielä voimaan, vaikka TE-toimistojen antamien työvoimapoliittisten lausuntojen mukaan työmarkkinatuen maksamiselle ei ole estettä. Kela määrää heille viiden kuukauden mittaisen odotusajan.

Odotusaika perustuu kyllä lakiin, mutta Kelan tulkinta ja varsinkin perustelut ovat lievästi sanoen kummallisia. Jopa kymmenenkin vuotta karenssissa ja koko ajan TE-toimiston kirjoissa työttöminä työnhakijoina olleet rinnastetaan juuri työttömäksi jääneisiin tai koulunsa päättäneisiin.

Kaiken huipuksi jopa liki kuusikymppisille, aikoinaan useammankin alan ammattitaitonsa työssä oppineille kerrotaan, että heidän odotusaikansa perustuu ammatillisen koulutuksen puuttumiseen. Näin kävi Keijo Nevarannalle, joka kertoo tuntojaan blogissaan.

Nevaranta ei ole ainoa, vaan moni muukin on ihmetellyt samaa. Heidän työssä hankittu ammattitaitonsa on Kelan mielestä kadonnut jonnekin karenssivuosien aikana. Heitä kohdellaan kuin juuri peruskoulunsa päättäneitä nuoria, joiden patistamiseksi ammatilliseen koulutukseen tämä säännös on laadittu.

Tätä voi jo pitää – anteeksi sananvalintani – suoranaisena vittuiluna. Näitä ihmisiä on nöyryytetty vuosikausia ja heidät on pakotettu elämään pelkällä toimeentulotuella. Kuitenkin heiltä on edellytetty koko ajan aktiivista työnhakua. Kun nyt tunnelin päässä alkoi näkyä valoa, niin kujanjuoksun päätteeksi heitä lyötiin vielä kerran.

Vuonna 2012 nähtiin valtavasti vaivaa siirtymäsäännösten kirjoittamiseksi sellaisiksi, että karenssi kesti tämän vuoden alkuun saakka. Nyt ei viitsitty nähdä vaivaa sen vertaa, että nämä siirtymäsäännökset olisivat oikeasti koskeneet niitä, joita varten ne kirjoitettiin.

kahle