Ansoitettu urapolku

Kuten tiedetään, niin työtön syrjäytyy ja jämähtää sohvalle kaljaa kittaamaan heti jouduttuaan työttömäksi. Siksi häntä on jämäköitettävä ja aktivoitava etsimään urapolkua kohti avoimia työmarkkinoita. Tästä maan hallitus ja työvoimaviranomaiset ovat ansoja virittämällä kehitelleet järjestelmän, jota voi verrata Nälkäpeli-elokuviin.

Ihan ensimmäiseksi työttömän on onnistuttava ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Se ei tapahdu enää entiseen tapaan menemällä Te-toimistoon, vaan se on tehtävä netissä. Pelkkä ilmoittautuminen ei riitä, vaan lisäksi pitää osata etsiä sähköisen lomakkeen alapalkista lisää täytettäviä kohtia. Työttömän itsensä on arvioitava siellä oma palvelutarpeensa ja laadittava työllistymissuunnitelma. Jo tässä vaiheessa pelistä karsiutuu heikoin aines ja työttömyystilastot kaunistuvat.

Peliin on kehitelty erilaisia palkattomien töiden malleja, kuten kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja rekrytointikokeilu. Kaikki ovat samaa palkatonta työtä, mutta terminologian viidakossa kahlaamisen katsotaan olevan erinomaista urapolun raivaamista. Kaikki tosin tietävät, että ilmaistöistä ei ole paluuta palkkatyömarkkinoille, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on kaunistaa työttömyystilastoja.

Koska tilastot eivät vielä näytä hallituksen päässeen tavoitteeseensa, niin eduskunnalle annettiin eilen käsiteltäväksi aktiivimallin sisältävät lakimuutokset. Paketin keskeinen sisältö on, että työttömän on ensi vuoden alusta tehtävä palkkatyötä saadakseen täyttä työttömyysetuutta. On absurdia ajatella, että työttömysetuutta saadakseen on tehtävä palkkatyötä, jota ei ole, mutta tätä ei enää nykyisin pidetä kummallisena. Hallitus on päättänyt, että palkkatyötä on tarjolla, mutta työttömät eivät laiskuuttaan ota sitä vastaan. Hallituksen näkemys ei perustu tosiasioihin, sillä kaikki tietävät, että työtä ei ole. Silti sitä olematonta palkkatyötä on tehtävä. Tätä sanotaan työttömien aktivoinniksi.

Jos ja kun aktiivisuutta ei ole riittävästi, niin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Näin saadaan myös kustannussäästöjä, kun niitä töitä ei löydy ja etuuksia leikataan.

Lakipakettiin on kätketty lisää ansoja, joita työtön ei osaa varoa:

Henkilön katsottaisiin olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on ollut yhden kalenteriviikon työssäoloehdon täyttävässä työssä, 65 maksupäivän aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin työssäoloehtoon tai 65 maksupäivän aikana yhteensä viisi päivää työllistymistä edistävässä palvelussa. Jos henkilö on ollut työssä yrittäjänä, katsotaan hänen olleen riittävästi työssä, jos hän on ansainnut yritystoiminnassa neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana 23 prosenttia työttömyysturvalain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesta yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta.

Näin sanotaan lakiesityksessä. Palkkatyön lisäksi aktiivisuutensa voi osoittaa erilaisilla työllisyyttä edistävillä palveluilla eli käymällä opettelemassa sanomaan käsipäivää konsultin vetämällä kurssilla. Pahin loukku on yrittäjänä toimiminen. Jos työtön erehtyy perustamaan yrityksen, niin hän menettää lopullisesti työttömyysetuutensa, sillä hänen katsotaan työllistävän itsensä yrittäjänä.

Näin hallitus pyrkii saavuttamaan työllisyystavoitteensa saamatta yhtään työtöntä oikeasti palkkatöihin. Tämä nälkäpeli saattaa viihdyttää hallitusta, mutta ei uuden byrokratian kanssa kamppailevia työvoimaviranomaisia eikä nälkäpeliin pakotettuja työttömiä.

tp

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Perimmäinen syy

Oletteko koskaan miettineet syytä siihen, että media nostaa jatkuvasti esille Siivooja-Marian kaltaisia, jotka sanovat saavansa toimeentulotukea enemmän kuin saivat työstään palkkaa? Tai Skeitti-Juusoja, jotka eivät halua tehdä työtä? Tai työnantajia, jotka eivät tunnu löytävän työntekijöitä?

Ja miksi uutisten aiheeksi nousevat pari tuhatta tukihuijaria, jotka yleensä jäävät kiinni ja tuomitaan petoksesta, vaikka suurempi ongelma ovat ne tuhannet tukeen oikeutetut, jotka eivät osaa tai kehtaa sitä tukea hakea? Tai miksi Kela päätti julkaista tiedon siitä, että se maksaa noin 65 000 suomalaisen asumiskulut kokonaan asumistukena ja sen lisäksi myönnettävänä toimeentulotukena? Tähän asti toimeentulotuen määriä ei ole kerrottu, koska ne olisi pitänyt koota yksitellen eri kunnista. Nyt kun tieto on helposti saatavilla Kelasta, niin summa katsotaan tarpeelliseksi julkaista vieläpä sen suuruutta korostaen.

Miksi tällaisia uutisia ilmestyy jatkuvasti, vaikka tosiasiassa työttömyysetuuden hakeminen voi tuottaa ikäviä yllätyksiä? Sitä ”runsaskätistä” tukea ei saakaan. Lainsäädäntö on täynnä sudenkuoppia, joita perusrehellinen kansalainen ei osaa aavistaakaan, ja joihin hän siksi putoaa armotta. Lisäksi jokainen toimeentulotuella elävä tai heitä tunteva tietää, että sillä ei juhlita.

Syy uutisointiin on tässä:

Se, että työnteon ei aina koeta olevan rahallisesti kannattavaa, johtuu sosiaaliturvan tasosta suhteessa työmarkkinoilta tarjolla olevaan palkkaan.

Työryhmä toteaa, että koska palkka määräytyy pääasiallisesti markkinoilla, kannustinloukkujen purkaminen edellyttää joko sosiaaliturvan alentamista, palkkaan ja sosiaaliturvan kohdistuvan verotuksen eriyttämistä tai sosiaaliturvaan liittyvän tarveharkinnan muutosta.

Kannustinloukkujen purkamisessa sosiaaliturvan alentaminen tai tarveharkinnan kiristäminen on julkisen talouden kannalta edullisinta, tarveharkinnan lieventäminen taas kalleinta. Kannustinloukkujen lieventämisen yksi vaihtoehto on sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisääminen.

Tämä on jo viime maaliskuussa julkaistun valtiovarainministeriön asettaman kannustinloukkuja ja alueellista liikkuvuutta selvittäneen työryhmän tekstiä.

Työryhmä otti annetuksi lähtökohdaksi sen, että tuet ovat liian suuria suhteessa palkkoihin. Vahingossakaan työryhmän mieleen ei tullut ajatella, että jospa jotkin palkat ovatkin liian pieniä. Palkkojen pienuus on ylhäältä annettu, koska ne määräytyvät markkinoilla. Ja mitä enemmän sosiaalietuuksia pienennetään, niin sitä varmemmin saadaan ihmiset tekemään työtä ihan millä tahansa palkalla.

Yksi on kuitenkin kantona kaskessa eli ammattiyhdistysliike. Ja kuten olemme huomanneet, niin sitä vastaan on kohdistunut yhtä hurja ryöpytys. Jatkuvasti vaaditaan jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista ja jo nyt avoimien taloustietojen avoimuutta. Puhutaan leveästi elävistä ay-herroista, jotka lihovat työtä tekevien jäsenmaksuilla, vaikka varallisuutta on vain noin 1 500 euroa jäsentä kohti. Lakon aikana se on äkkiä syöty.

Tämän suorastaan lapsellisen läpinäkyvän propagandan syy ja tarkoitus ovat selviä. Tuet pois, palkat alas. Millä sitten eletään, se on toinen juttu, eikä se tunnu hallitusta kiinnostavan. Eniten ihmetyttää se, että monet pienituloisetkin uskovat tähän propagandaan.

EDIT 28.7.2017 klo 14.40: Kelan viestintäpäällikkö Minna Latvala ilmoitti, että toimittaja otti yhteyttä Kelaan ja kysyi tietoa asunnoista, joiden vuokran Kela maksaa kokonaan. Tieto saatiin Kelan tilastoista ja annettiin toimittajalle. Sinänsä mielenkiintoista tietoa ei siis julkaistu Kelan aloitteesta.

 

 

 

Konkurssi-Patu ja pakkoyrittäjyys

”Meidän on katsottava totuutta silmiin ja ymmärrettävä, että emme me terveitä ihmisiä paapomalla saa Suomen taloutta ­tasapainoon emmekä voi kasvattaa sosiaaliturvajärjestelmää, joka perustuu vastikkeettomille tuille.”

Ihmisillä on sisäinen tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut samassa jamassa olevat. Näin voisi päätellä asian olevan vaikkapa tämän konkurssin tehneen ja työttömäksi joutuneen yrittäjän kohdalla. Hän sanoo olevansa tyytyväinen työtön, joka täyttelee mielellään Kelan ja työttömyyskassan lappuja saadakseen hänelle kuuluvat tuet. Hän ei voi ymmärtää niitä, jotka vastustavat hallituksen kaavailemaa kahdentoista työpaikan hakuvelvollisuutta raportointeineen. Hän itse laskee saavansa hakemusten täyttämisestä ja selvitysten lähettämisestä hyvän tuntipalkan.

Onhan tuo positiivista ajattelua, mutta hän sekoittaa keskenään kaksi asiaa. Hän ei kerro hakevansa aktiivisesti töitä, vaan puhuu ainoastaa etuuksien hakemisesta.

Ihan samaa joutuvat tekemään kaikki muutkin työttömät. Se kuuluu työttömän arkeen. Hallituksen kaavailema työnhakuvelvollisuus eli kaksitoista hakemusta kolmen kuukauden sisällä ja viikottainen raportointi tulisivat tämän hakemusrumban päälle tuottamatta välttämättä senttiäkään. Pienikin laiminlyönti veisi työttömyysetuuden ja pudottaisi pelkälle toimeentulotuelle.

Nyt meillä on Sossu-Tatun ja Skeitti-Juuson lisäksi Konkurssi-Patu; työtön entinen yrittäjä, joka ei edes usko saavansa töitä ikänsä takia ja joka siksi ei ilmeisesti ole edes aktiivinen työnhakija. Hän täyttelee tyytyväisenä vaadittavia lappuja ja nauttii mielestään hyvää palkkaa.

Yrittäessään ylentää itsensä vähän paremmaksi työttömäksi hän tulee sijoittaneeksi itsensä näiden kahden julkisesti ruoskittavaksi nostetun nuoren seuraan. Samalla hän vahvistaa kuvaa laiskoista työttömistä, jotka nauttivat pienellä vaivalla hankittua valtavaa tuntipalkkaa. Hän kaivaa maata kaikkien työttömien jalkojen alta vain näyttääkseen olevansa vähän parempaa kastia.

Samaan aikaan työvoimaviranomaiset ja Kela tekvät kaikkensa siivotakseen työttömyystilastoja. Työtön muusikko katsottiin yrittäjäksi hänen julkaistuaan Spotifyssa musiikkia, joka ei tuottanut hänelle mitään. Nyt tämänkin Konkurssi-Patun kannattaa varoa tekemisiään, että häntä ei katsota yrittäjäksi. Noin innokas lappujen täyttelijä saattaa ruveta täyttämään niitä toistenkin puolesta eli päätyä yrittäjäksi. Talous tasapainottuu vaikkapa täyttämällä lomakkeita ja laatimalla selvityksiä.

kk8.5.17-web

Kuva: Ville Ranta/Kirkko ja kaupunki

 

 

Työtä tekevä työtön

Jos haluat saada täyden työttömyyskorvauksen, niin mene töihin.

Näin voi kiteyttää hallituksen puoliväliriihessä sopiman aktiivimallin. Hallitus sopi tiistaina, että työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei ei käy töissä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Epäselväksi jää vielä se, alennetaako tukea jatkuvasti niin kauan, että se loppuu kokonaan, vai jääkö alennus tuohon 4,65 prosenttiin pysyvästi.

Nyt on viimeinkin keksitty sellainen kummajainen kuin työssä käyvä työtön. Tai oikeastaan se on keksitty jo kauan sitten. Käytännössä työkokeilijat ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevat ovat olleet työssä käyviä työttömiä. Nyt keksintö on havaittu niin hyväksi, että sitä ruvetaan soveltamaan kaikkiin työttömiin.

Aamulehti antaa työttömille neuvoja aktiivimallissa toimimiseen. Ne ovat yhtä järjettömiä kuin itse mallikin, jonka käytännön toteuttamisesta kenelläkään ei vielä ole tietoa.

Ensimmäiseksi lehti neuvoo työtöntä hankkimaan työpaikan. Loistava idea, tätähän ei varmasti yksikään työtön ole koskaan tullut ajatelleeksi. Tähän asti työttömät ovat turhaan hakeneet olemattomia työpaikkoja päästäkseen irti työttömyydestä, mutta jatkossa heidän on saatava työpaikka pysyäkseen työttömänä ja saadakseen työttömyysetuutta.

Aktiivisuutensa voi osoittaa myös yritystoiminnalla. Tämän neuvon antajalla ei ole harmainta hajua TE-toimiston toimintatavoista. Jos työtön erehtyy vaikkapa vain vihjaisemaan yritystoiminnan aloittamisen harkitsemisesta, niin hänet määritellän yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Lisäksi vain pari päivää sitten laskutuspalvelu Ukko.fi ilmoitti asiakkailleen, että työeläkevakuuttajien vaatimuksesta se ei voi enää pidättää työeläkemaksuja, vaan asiakkaat siirtyvät yrittäjäeläkkeen piiriin. Se merkitsee kevytyrittämisen loppumista kokonaan. Yrittäjäeläkkeen piiriin siirtyminen tarkoittaa TE-toimistojen tulkinnan mukaan päätoimista yrittäjyyttä, jolloin työttömyysetuudelle voi sanoa hyvästit.

Toiseksi lehti neuvoo kyselemän työllistymistä edistäviä palveluja ja räätälöimään yhdessä TE-viranomaisten kanssa itselleen sopivan palvelun. Vaihtoehtoina kerrotaan  työnhaku- tai uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu, työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna, maahanmuuttajan tuettu omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta.

Käytännössä työttömille tullaan tarjoamaan työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa kuten tähänkin asti. Työnhaku- ja uravalmennuskurssit ovat ajanhaaskausta, josta hyötyy vain sen järjestävä yritys. Nämä kurssit ovat juuri sitä askartelua ja käsipäivän opettelua, josta on ollut puhetta. Työttömyystuella opskelemaan pääseminen on lottovoitto, jonka joku joskus onnistuu saamaan.

Mutta ensimmäisenä tarjotaan työkokeilua tai kuntouttavaa työtoimintaa. Ne ovat palkatonta työtä. Näin toteutuu vähitellen ihan virallisesti se jo vuosia ennustamani uhkakuva, jonka mukaan työttömistä tehdään palkattomia orjia. Kauan sitä on jo harjoiteltu, mutta nyt siitä tulee ihan virallista.

11215843_906288946083352_1530332830244682292_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Hyviä ja pahoja työttömiä

Sekä sosiaali- ja terveysministeriössä että työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla lakiesityksiä, joilla työttömille annetaan lisää keppiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa mallissa työtöntä patistetaan olemaan aktiivinen saadakseen työttömyyskorvauksen. Hänen pitää olla pätkätöissä tai osallistua työvoimapalveluiden tarjoamiin aktivointitoimiin. Jos näihin ei osallistu, menettää yhden korvauspäivän kuukaudessa eli vajaa viisi prosenttia työttömyysturvasta.

Työministeriö valmistelee ihan omaa malliaan samasta asiasta. Sen mukaan pätkätöihin tai aktivointitoimiin osallistumaton menettää työttömyysetuutensa kokonaan ja joutuu toimeentulotuelle.

Näin kertoo Talouselämä.

Hallitus aikoo sittenkin toteuttaa työttömien jaon hyviin ja pahoihin työttömiin. Kerroin asiasta helmikuussa, jolloin asia oli vasta suunnitteluasteella. Nyt hallitus pontevaan tapaansa valmistelee lakiesityksiä peräti kahdessa eri ministeriössä varmistaakseen täydellisen sekasotkun.

Valmisteilla olevien lakimuutosten sisällöstä selviää sen verran, että hyvät työttömät ovat aktiivisia. He tekevät palkallisia pätkätöitä, palkatonta työvoimapoliittista työtä tai osallistuvat työvoimapoliittiseen koulutukseen.  Pahat työttömät eivät osallistu mihinkään edellä mainittuun.

Talouselämän jutussa Akavan työelämäasioista vastaava johtaja Maria Löfgren kertoo asiantuntevasti lakihankkeiden ongelmista, ja olen samaa mieltä kaikista hänen huomioistaan. Niiden lisäksi näen tässä myös syvemmän tason ongelmia.

Ihan ensimmäisenä herää ihmetys saman asian valmistelusta eri tavalla kahdessa eri ministeriössä. Sekä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila että työ- ja oikeusministeri Jari Lindström ovat samasta puolueesta, mutta ilmeisesti eivät tiedä mitään toistensa tekemisistä. Toinen suunnittelee työttömyysetuuden leikkausta ja toinen sen poistamista kokonaan. Yhteistyö ja koordinaatio loistavat poissaolollaan.

Ainoa yhteinen visio on, että pahoille työttömille pitää antaa keppiä. Tähän pahojen joukkoon joutuu suurin osa työttömistä, sillä palkallisia pätkätöitä ei niin vain mennä tekemään, koska niitä ei ole. Työvoimakoulututuksen resursseja on leikattu koko ajan, joten kursseillekaan eivät mahdu läheskään kaikki halukkaat. Heistä tulee pahoja passiivisia työttömiä.

Paitsi siinä tapauksessa, että he menevät palkattomiin töihin. Niitä tässä maassa riittää. Kuntouttavaa työtoimintaa ja työkokeiluja riittää varmasti kaikille, sillä ne lisääntyvät koko ajan. Tässä TEM:n omiin tilastoihin perustuva käyrä niiden kehityksestä:

kuty

Kuva: Facebook/Heikki Turunen

Palkkatukityötä sen sijaan ei riitä. Näkemäni uutisen mukaan Pohjois-Pohjanmaan tämän vuoden palkkatukirahat ovat jo loppuneet. Saamieni tietojen mukaan Pohjois-Karjalan rahat loppuvat kesään mennessä.

Suuntaus on selvääkin selvempi. Työttömät on tarkoitus pakottaa palkattomiin töihin, jollon heistä tulee hyviä työttömiä. Pahaksihan ei kukaan halua tulla leimatuksi.