Saatiin maisteripiika

Työttömyysturvan aktiivimallin epäkohdat tiivistyvät sanomalehti Karjalaisen yleisönosastokirjoituksessa, joka kelpasi myös uutisaiheeksi. Aktiivimallin kannattaja osallistui pääministeri Sipilän suosittelemiin kannustustalkoisiin ja tarjosi siivoustyötä kotonaan 18 tuntia kolmessa kuukaudessa 10 euron tuntipalkalla. Palkka kolmen kuukauden aikana on siis 180 euroa, ja se täyttää aktiivimallin vaatimukset.

Työn tarjoajan hämmästys on ilmeisen vilpitön, kun kaikki työttömät sadan kilometrin säteeltä eivät ilmoittautuneetkaan sankoin joukoin halukkaiksi siivoamaan hänen kotiaan. Työ kiinnosti vain opiskelijoita ja jo töissä olevia. Johtopäätös tästä on tietenkin, että työttömät ovat laiskoja. Onneksi työhön kuitenkin löytyi 55-vuotias kasvatustieteen maisteri. Epäselväksi jäi kummalta se itku pääsi, mutta minun mielestäni sen pitäisi päästä kaikilta.

Tämän maisterin työttömyystukea ei leikata, koska hän täyttää aktiivisuusvelvoitteen. Työpäiviltä hän tietenkin sen menettää, ja maksaa lisäksi tuloistaan veroa. Hän joutuu ilmoittamaan jokaisen työtunnin ja toimittamaan palkkakuitit tuen maksajalle. Vaikka työtön saa ansaita 300 euroa sen vaikutamatta tukiin, niin hänen tukensa maksaminen pysäytetään siksi aikaa, kun tuki lasketaan uudelleen. Näin tehdään siitä huolimatta, että tuki ei alene, sillä asia on lain mukaan tutkittava. Lisäksi palkkatuloilla saattaa olla vaikutusta hänen mahdollisesti saamaansa asumistukeen ja toimeentulotukeen. Koska hän on ollut töissä vähintään yhden tunnin viikossa, niin hänet tilastoidaan työlliseksi. Taas ollaan yhden työttömän verran lähempänä hallituksen työllisyystavoitetta.

Työn teettäjä saa kotitalousvähennyksen, joka kattaa suunnilleen palkan sivukulut. Hän maksaa sen kymmenen eruoa tunnilta, ja saa siistin kodin halvalla. Niin saa myös pojan perhe, sillä maisteria voi lainata sinnekin siivoamaan.

Vieläkö joku ilkeää arvostella aktiivimallia, kysyy työnantaja. Kyllä ilkeää. Työtön joutuu tekemään aktiivimallin edellyttämän työn käytännössä ilmaiseksi, sillä vaikka hän säästyy aktiivimallin mukaiselta tuen leikkaukselta seuraavan kolmen kuukauden tarkastelujakson ajan, niin työpäivältä ei tukea saa ilman pitkää odottelua. Sen korvaa palkka, josta jää käteen saman verran kuin päivän tuki olisi. Mahdolliset matkakulut vievät senkin, jos hän ei satu asumaan ihan työnantajan naapurissa. Hänen palkkansa ovat ne sosiaalistuminen ja yhteisöllisyys, jotka kuulemma ovat tärkempiä asioita kotisohvalta ulos patistetun työttömän elämässä. Valitettavasti ne eivät kelpaa kaupan kassalla maksuvälineeksi.

Työn tarjoaja saa siivouksen lisäksi omasta hyvyydestään kohonneen itsetunnon, jota kelpaa esitellä lehden yleisönosastolla. Lisäbonuksena työttömät saatiin leimatuksi pääosin laiskoiksi ja työhaluttomiksi.

Näin toimii aktiivimalli kohti piika- ja renkiyhteiskuntaa. Pohjantähden pappilan väki lisäsi taksvärkkiä ja otti itselleen Jussin raivaamaa peltoa, jotta lapset saavat säätynsä mukaisen koulutuksen. Tästä katkeroituneena Jussi käski omat poikansa navettaan luomaan sontaa, säätynsä mukaiseen työhön. Nykyaikana niitä sonnanluojia on kaikensäätyisiä, kouluttamattomasta maisteriin ja tohtoriin. Pappilan väki ei näe asiassa mitään kummallista, vaan pitää itseään hyväntekijänä.

 

Aktiivimalli ja toimeentulotuki

Työttömyysturvan aktiivimallia säädettäessä unohdettiin tehdä vaikutusarviointi käytännössä kokonaan. Edes saatavien työpaikkojen määrästä ei ole tarkkaa arviota, vaan luvut näyttävät hatusta tempaistuilta. Olen huomannut mallin puolustajien puhuvan 8 000 työpaikasta, mutta myös 12 ooo on vilahdellut.

Kuten tähän mennessä on selvinnyt, niin tilastoiduksi työksi riittää yhden tunnin työskentely viikossa. Sattumalta aktiivimallin työn tekemisen tuntiraja on sama kuin tilastoja laadittaessa edellytettävä työlliseksi laskemisen raja. Ja kaikkihan me tiedämme, että hallitus on asettanut itselleen kovan työllisyystavoitteen, joka tällä tavalla saadaan toteutumaan.

Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja sen rinnalla, että aktiivimallin vaikutukset muuhun lainsäädäntöön jäivät selvittämättä ja yhteensovittamatta. Otetaan esimerkiksi aktiivimalliin otettu työssäoloehto. Hyväksytyn lain mukaan henkilön katsotaan 65 päivän aikana olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on kyseisenä aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon.

Työssäoloehtoa laskettaessa palkka suhteutetaan työaikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päivän minimipalkka on 55,30 euroa (1 189 : 21,5) ja tunnin minimipalkka 6,91 euroa (55,30 : 8).

Ainakin aktiivimallia kovasti puolustanut kansanedustaja Juhana Vartiainen neuvoi työttömiä menemään puhelinmyyjiksi. Mikäpäs siinä, mutta palkkaus ei siinä työssä välttämättä täytä työssäoloehtoa, kuten Iltalehti kertoo. Silloin tukea leikataan siitä huolimatta, että tehty työtuntimäärä täyttää aktiivimallin ehdot ja samalla tietysti myös työlliseksi tilastoimisen ehdot.

Aktiivimallin suhde toimeentulotukeen jäi myös selvittämättä. Koska siitä ei erikseen säädetty, niin mennään entisen lainsäädännön mukaan.

Työttömyysetuutta saava voi ansaita 300 euroa sen vaikuttamatta tukeen. Jos hän saa lisäksi myös toimeentulotukea, niin siinä on eri tuloraja. Toimeentulotukea saava voi ansaita enintään 150 euroa tuen alenematta. Toimeentulotuen asiakkaalle pienistä tuloista jää käteen vähemmän kuin sellaiselle työttömyysetuutta saavalle, joka ei ole oikeutettu toimeentulotukeen.

Ei tässä sinänsä ole mitään ongelmaa, sillä toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota kaikki muut tulot alentavat. Tämä tiedetään ja hyväksytään. Aktiivimalli tuo kuitenkin uusia ongelmia niille, jotka eivät täytä aktiivimallin vaatimuksia eli eivät saa työtä tarvittavalla palkalla 18 tunnin ajaksi.

He eivät saa yhtään lisää rahaa, vaan heidän työttömyysetuuttaan leikataan, vaikka he tekisivät työtä. Jos he kieltäytyvät alle aktiivimallin palkatusta työstä, niin heitä uhkaa toimeentulotuen alennus. Toimeentulotukilain mukaan tuen perusosaa voidaan alentaa enintään 20 prosenttia, jos henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä. Jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 prosenttia.

Ajatellaanpa nyt sellainen tilanne, että työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle tarjotaan puhelinmyyjän työtä, josta saatava palkka ei täytä aktiivisuusehtoa. Työttömän on silti otettava työ vastaan sillä uhalla, että hänen toimeentulotukeaan leikataan. Silti työ ei täytä aktiivimallin vaatimuksia, joten joka tapauksessa hänen työttömyysetuuttaan leikataan. Tekipä työtön niin tai näin, niin aina leikataan jostain.

Puhelinmyyjä on tässä vain esimerkin vuoksi. Ihan sama pätee muihinkin alipalkkatuihin töihin. Niitä on tehtävä millä tahansa tarjotulla palkalla, tai jostain leikataan.

Epäilin ensin, että aktiivimallin suhdetta toimeentulotukeen ei ole mietitty. Nyt alan epäillä, että se on mietitty hyvinkin tarkkaan. Työttömyysetuutta ja toimeentulotukea saavalle aktiivimalli on se kauan puuhattu vastikkeellinen sosiaaliturva, joka velvoittaa tekemään työtä tuen vastineeksi.

Ansoitettu urapolku

Kuten tiedetään, niin työtön syrjäytyy ja jämähtää sohvalle kaljaa kittaamaan heti jouduttuaan työttömäksi. Siksi häntä on jämäköitettävä ja aktivoitava etsimään urapolkua kohti avoimia työmarkkinoita. Tästä maan hallitus ja työvoimaviranomaiset ovat ansoja virittämällä kehitelleet järjestelmän, jota voi verrata Nälkäpeli-elokuviin.

Ihan ensimmäiseksi työttömän on onnistuttava ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Se ei tapahdu enää entiseen tapaan menemällä Te-toimistoon, vaan se on tehtävä netissä. Pelkkä ilmoittautuminen ei riitä, vaan lisäksi pitää osata etsiä sähköisen lomakkeen alapalkista lisää täytettäviä kohtia. Työttömän itsensä on arvioitava siellä oma palvelutarpeensa ja laadittava työllistymissuunnitelma. Jo tässä vaiheessa pelistä karsiutuu heikoin aines ja työttömyystilastot kaunistuvat.

Peliin on kehitelty erilaisia palkattomien töiden malleja, kuten kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja rekrytointikokeilu. Kaikki ovat samaa palkatonta työtä, mutta terminologian viidakossa kahlaamisen katsotaan olevan erinomaista urapolun raivaamista. Kaikki tosin tietävät, että ilmaistöistä ei ole paluuta palkkatyömarkkinoille, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on kaunistaa työttömyystilastoja.

Koska tilastot eivät vielä näytä hallituksen päässeen tavoitteeseensa, niin eduskunnalle annettiin eilen käsiteltäväksi aktiivimallin sisältävät lakimuutokset. Paketin keskeinen sisältö on, että työttömän on ensi vuoden alusta tehtävä palkkatyötä saadakseen täyttä työttömyysetuutta. On absurdia ajatella, että työttömysetuutta saadakseen on tehtävä palkkatyötä, jota ei ole, mutta tätä ei enää nykyisin pidetä kummallisena. Hallitus on päättänyt, että palkkatyötä on tarjolla, mutta työttömät eivät laiskuuttaan ota sitä vastaan. Hallituksen näkemys ei perustu tosiasioihin, sillä kaikki tietävät, että työtä ei ole. Silti sitä olematonta palkkatyötä on tehtävä. Tätä sanotaan työttömien aktivoinniksi.

Jos ja kun aktiivisuutta ei ole riittävästi, niin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Näin saadaan myös kustannussäästöjä, kun niitä töitä ei löydy ja etuuksia leikataan.

Lakipakettiin on kätketty lisää ansoja, joita työtön ei osaa varoa:

Henkilön katsottaisiin olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on ollut yhden kalenteriviikon työssäoloehdon täyttävässä työssä, 65 maksupäivän aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin työssäoloehtoon tai 65 maksupäivän aikana yhteensä viisi päivää työllistymistä edistävässä palvelussa. Jos henkilö on ollut työssä yrittäjänä, katsotaan hänen olleen riittävästi työssä, jos hän on ansainnut yritystoiminnassa neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana 23 prosenttia työttömyysturvalain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesta yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta.

Näin sanotaan lakiesityksessä. Palkkatyön lisäksi aktiivisuutensa voi osoittaa erilaisilla työllisyyttä edistävillä palveluilla eli käymällä opettelemassa sanomaan käsipäivää konsultin vetämällä kurssilla. Pahin loukku on yrittäjänä toimiminen. Jos työtön erehtyy perustamaan yrityksen, niin hän menettää lopullisesti työttömyysetuutensa, sillä hänen katsotaan työllistävän itsensä yrittäjänä.

Näin hallitus pyrkii saavuttamaan työllisyystavoitteensa saamatta yhtään työtöntä oikeasti palkkatöihin. Tämä nälkäpeli saattaa viihdyttää hallitusta, mutta ei uuden byrokratian kanssa kamppailevia työvoimaviranomaisia eikä nälkäpeliin pakotettuja työttömiä.

tp

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Perimmäinen syy

Oletteko koskaan miettineet syytä siihen, että media nostaa jatkuvasti esille Siivooja-Marian kaltaisia, jotka sanovat saavansa toimeentulotukea enemmän kuin saivat työstään palkkaa? Tai Skeitti-Juusoja, jotka eivät halua tehdä työtä? Tai työnantajia, jotka eivät tunnu löytävän työntekijöitä?

Ja miksi uutisten aiheeksi nousevat pari tuhatta tukihuijaria, jotka yleensä jäävät kiinni ja tuomitaan petoksesta, vaikka suurempi ongelma ovat ne tuhannet tukeen oikeutetut, jotka eivät osaa tai kehtaa sitä tukea hakea? Tai miksi Kela päätti julkaista tiedon siitä, että se maksaa noin 65 000 suomalaisen asumiskulut kokonaan asumistukena ja sen lisäksi myönnettävänä toimeentulotukena? Tähän asti toimeentulotuen määriä ei ole kerrottu, koska ne olisi pitänyt koota yksitellen eri kunnista. Nyt kun tieto on helposti saatavilla Kelasta, niin summa katsotaan tarpeelliseksi julkaista vieläpä sen suuruutta korostaen.

Miksi tällaisia uutisia ilmestyy jatkuvasti, vaikka tosiasiassa työttömyysetuuden hakeminen voi tuottaa ikäviä yllätyksiä? Sitä ”runsaskätistä” tukea ei saakaan. Lainsäädäntö on täynnä sudenkuoppia, joita perusrehellinen kansalainen ei osaa aavistaakaan, ja joihin hän siksi putoaa armotta. Lisäksi jokainen toimeentulotuella elävä tai heitä tunteva tietää, että sillä ei juhlita.

Syy uutisointiin on tässä:

Se, että työnteon ei aina koeta olevan rahallisesti kannattavaa, johtuu sosiaaliturvan tasosta suhteessa työmarkkinoilta tarjolla olevaan palkkaan.

Työryhmä toteaa, että koska palkka määräytyy pääasiallisesti markkinoilla, kannustinloukkujen purkaminen edellyttää joko sosiaaliturvan alentamista, palkkaan ja sosiaaliturvan kohdistuvan verotuksen eriyttämistä tai sosiaaliturvaan liittyvän tarveharkinnan muutosta.

Kannustinloukkujen purkamisessa sosiaaliturvan alentaminen tai tarveharkinnan kiristäminen on julkisen talouden kannalta edullisinta, tarveharkinnan lieventäminen taas kalleinta. Kannustinloukkujen lieventämisen yksi vaihtoehto on sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisääminen.

Tämä on jo viime maaliskuussa julkaistun valtiovarainministeriön asettaman kannustinloukkuja ja alueellista liikkuvuutta selvittäneen työryhmän tekstiä.

Työryhmä otti annetuksi lähtökohdaksi sen, että tuet ovat liian suuria suhteessa palkkoihin. Vahingossakaan työryhmän mieleen ei tullut ajatella, että jospa jotkin palkat ovatkin liian pieniä. Palkkojen pienuus on ylhäältä annettu, koska ne määräytyvät markkinoilla. Ja mitä enemmän sosiaalietuuksia pienennetään, niin sitä varmemmin saadaan ihmiset tekemään työtä ihan millä tahansa palkalla.

Yksi on kuitenkin kantona kaskessa eli ammattiyhdistysliike. Ja kuten olemme huomanneet, niin sitä vastaan on kohdistunut yhtä hurja ryöpytys. Jatkuvasti vaaditaan jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista ja jo nyt avoimien taloustietojen avoimuutta. Puhutaan leveästi elävistä ay-herroista, jotka lihovat työtä tekevien jäsenmaksuilla, vaikka varallisuutta on vain noin 1 500 euroa jäsentä kohti. Lakon aikana se on äkkiä syöty.

Tämän suorastaan lapsellisen läpinäkyvän propagandan syy ja tarkoitus ovat selviä. Tuet pois, palkat alas. Millä sitten eletään, se on toinen juttu, eikä se tunnu hallitusta kiinnostavan. Eniten ihmetyttää se, että monet pienituloisetkin uskovat tähän propagandaan.

EDIT 28.7.2017 klo 14.40: Kelan viestintäpäällikkö Minna Latvala ilmoitti, että toimittaja otti yhteyttä Kelaan ja kysyi tietoa asunnoista, joiden vuokran Kela maksaa kokonaan. Tieto saatiin Kelan tilastoista ja annettiin toimittajalle. Sinänsä mielenkiintoista tietoa ei siis julkaistu Kelan aloitteesta.

 

 

 

Konkurssi-Patu ja pakkoyrittäjyys

”Meidän on katsottava totuutta silmiin ja ymmärrettävä, että emme me terveitä ihmisiä paapomalla saa Suomen taloutta ­tasapainoon emmekä voi kasvattaa sosiaaliturvajärjestelmää, joka perustuu vastikkeettomille tuille.”

Ihmisillä on sisäinen tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut samassa jamassa olevat. Näin voisi päätellä asian olevan vaikkapa tämän konkurssin tehneen ja työttömäksi joutuneen yrittäjän kohdalla. Hän sanoo olevansa tyytyväinen työtön, joka täyttelee mielellään Kelan ja työttömyyskassan lappuja saadakseen hänelle kuuluvat tuet. Hän ei voi ymmärtää niitä, jotka vastustavat hallituksen kaavailemaa kahdentoista työpaikan hakuvelvollisuutta raportointeineen. Hän itse laskee saavansa hakemusten täyttämisestä ja selvitysten lähettämisestä hyvän tuntipalkan.

Onhan tuo positiivista ajattelua, mutta hän sekoittaa keskenään kaksi asiaa. Hän ei kerro hakevansa aktiivisesti töitä, vaan puhuu ainoastaa etuuksien hakemisesta.

Ihan samaa joutuvat tekemään kaikki muutkin työttömät. Se kuuluu työttömän arkeen. Hallituksen kaavailema työnhakuvelvollisuus eli kaksitoista hakemusta kolmen kuukauden sisällä ja viikottainen raportointi tulisivat tämän hakemusrumban päälle tuottamatta välttämättä senttiäkään. Pienikin laiminlyönti veisi työttömyysetuuden ja pudottaisi pelkälle toimeentulotuelle.

Nyt meillä on Sossu-Tatun ja Skeitti-Juuson lisäksi Konkurssi-Patu; työtön entinen yrittäjä, joka ei edes usko saavansa töitä ikänsä takia ja joka siksi ei ilmeisesti ole edes aktiivinen työnhakija. Hän täyttelee tyytyväisenä vaadittavia lappuja ja nauttii mielestään hyvää palkkaa.

Yrittäessään ylentää itsensä vähän paremmaksi työttömäksi hän tulee sijoittaneeksi itsensä näiden kahden julkisesti ruoskittavaksi nostetun nuoren seuraan. Samalla hän vahvistaa kuvaa laiskoista työttömistä, jotka nauttivat pienellä vaivalla hankittua valtavaa tuntipalkkaa. Hän kaivaa maata kaikkien työttömien jalkojen alta vain näyttääkseen olevansa vähän parempaa kastia.

Samaan aikaan työvoimaviranomaiset ja Kela tekvät kaikkensa siivotakseen työttömyystilastoja. Työtön muusikko katsottiin yrittäjäksi hänen julkaistuaan Spotifyssa musiikkia, joka ei tuottanut hänelle mitään. Nyt tämänkin Konkurssi-Patun kannattaa varoa tekemisiään, että häntä ei katsota yrittäjäksi. Noin innokas lappujen täyttelijä saattaa ruveta täyttämään niitä toistenkin puolesta eli päätyä yrittäjäksi. Talous tasapainottuu vaikkapa täyttämällä lomakkeita ja laatimalla selvityksiä.

kk8.5.17-web

Kuva: Ville Ranta/Kirkko ja kaupunki