Sitä sanotaan yhteiskunnaksi

Olen joulun jälkeen kirjoittanut kolmisenkymmentä juttua työttömyysturvan aktiivimallista. Jutuissani olen yrittänyt avata ja selittää tämän huonosti valmistellun ja vuodenvaihteen välipäivinä ilman soveltamisoheita voimaan saatetun lain valuvikoja ja epäkohtia. Niitä epäkohtia ei kukaan ole pystynyt kiistämään, mutta lain kannattajia pääministeristä lähtien epäkohdat eivät haittaa. Ne sivuutetaan kevyesti sanomalla, että ainahan niitä vikoja voidaan korjata jälkikäteen.

Tämän olankohautuksen jälkeen sitten päästäänkin itse asiaan eli tiiraamaan maailmaa omasta pienestä tirkistysluukusta. Sieltä näkyy työttömien laiska massa, joka pitää saada tekemään jotain hyödyllistä. On niin väärin joutua elättämään terveitä ja työkykyisiä joutilaita, jotka haluavat vain lojua kotisohvilla verorahoilla. Heidät on pakotettava ihan mihin tahansa työhön tukien pois ottamisen uhalla.

Tietenkin siitä tirkistysluukusta näkyy muutama tuttu työtön, mutta poikkeuksena massasta juuri he ovat aktiivisia, koulutettuja ja kaikin puolin fiksuja ihmisiä. Heidän pitämisensä kortistossa on rikos ihmisyyttä vastaan, ja juuri heitä pitää yhteiskunnan tukea kaikin mahdollisin tavoin. Kaikki muut ovat omasta halustaan syrjäyneitä laiskureita, joille sympatiaa ei heru.

Tuntuu toivottomalta yrittää selittää näille omassa elinpiirissään pyöriville, että kaikkien työttömien, sairaiden, vanhusten ja muiden heikommassa asemassa olevien elättämistä kutsutaan yhteiskunnaksi. En minäkään sano näille yhteiskunnan tukipylväille, että minä en halua maksaa teidän lastenne lapsilisiä ja koulutusta, osallistua teidän terveydenhoitoonne enkä maksaa teidän läheistenne eläkkeitä. Tehän pärjäätte omillanne, joten pärjätkää sitten. Rakentakaa omat tienne ja viemärinnekin, kun kerran ette yhteiskuntaa mihinkään tarvitse.

He eivät ilmeisesti ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että yhteiskunta ei kuulu vain maksajille, vaan se kuuluu kaikille. Yhteiskunnan arvot ja toimivuus mitataan sillä, miten kaikkein heikoimmista pidetään huolta. Ajatus turhista, laiskoista ja arvottomista työttömistä on paitsi ylimielinen, niin myös vaarallinen. Siitä alkaa ihmisarvon riistäminen kaikilta muita heikoimmilta.

Mutta siihen suuntaanhan tätä maata on viety jo kauan. Olemme menossa takaisin yli sadan vuoden takaiseen yhteiskuntaan, jossa sosiaaliapua sai vain työtä vastaan, ja jossa siitäkin itse ansaitusta avusta piti olla kiitollinen ja nöyrä. Työ nähdään edelleen jokaiselle tarjolla olevana mahdollisuutena, johon ei vain haluta tarttua. Sivuutetaan täysin se tosiasia, että työtä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla kaikille. Siitä huolimatta sitä pitäisi tehdä.

Kun palkallista tekemistä ei löydy, niin pitäisi puuhastella sosiaaliturvan eteen ihan mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikki näyttävät touhukkailta ja ovat tekevinään jotain. Laiskoiksi kuviteltuja tai edes laiskoilta näyttäviä ei siedetä. Heidät pitää pakottaa vähintään tukankampaus- ja käsipäiväkurssille, jotta he lakkaavat olemasta esteettinen haitta. Tämä ilmaistaan tietenkin sanomalla, että heidän asemaansa työmarkkinoilla parannetaan.

Kaiken tämän takana on pyrkimys häivyttää palkan ja sosiaaliturvan ero. Sosiaaliturva halutaan nähdä jonkinlaisena yhteiskunnan maksamana palkkana, jonka eteen on tehtävä työtä tai vaikka sirkustemppuja. Halutaan unohtaa, että työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimusten mukaista palkkaa, jolla on tarkoitus pystyä elättämään itsensä. Sitä ei tehdä vastineeksi sosiaaliturvasta, sillä sen tien päässä on uudenlainen sosialismi. Siinä valtio maksaa palkan sosiaaliturvana ja työn teettäjä pitää hyödyn ja voitot.

***

Sekoilua ja tavoite

Päättäjämme jaksavat jatkaa kompurointia työttömyysturvan aktiivimallin kanssa. Tänään oli kompasteluvuorossa kokoomuksen Ben Zyskowicz. Hän kertoi miksi hallitus hylkäsi aktiivimallin lievemmän muodon, jossa pelkän aktiivisuuden osoittaminen olisi estänyt tukien leikkaamisen.

 –Byrokratian nousu olisi moninkertainen, jos yksilökohtaisesti jouduttaisiin jokaisen kohdalla selvittämään, että kun hän kertoo, että ”kyllä olen kaiken voitavani tehnyt”, niin onko näin todella tapahtunut, Zyskowicz selvensi Politiikkaradiossa.

Zyskowicz tuli paljastaneeksi, että tarkoitus oli päästä leikkaamaan mahdollisimman monen tukea. Puheet byrokratian lisääntymisestä ovat pötyä, sillä joka tapauksessa on jokaisen työttömän aktiivisuus tutkittava. Lisäksi leikkaukset on tehtävä käsityönä, sillä Kelan tutkimusjohtajan mukaan ongelmia tulee mm. 300 euron suojaosan ja sovitellun päivärahan kanssa.

Aktiivimalli hyväksytyssä muodossa ei ole yhtään vähemmän byrokraattinen kuin kaiken aktiivisuuden ottaminen huomioon olisi ollut, mutta epäoikeudenmukaisempi se on. Työttömän on nyt itse aukottomasti todistettava syyttömyytensä työttömyyteen, kun lievemmässä muodossa etuuden maksajan olisi pitänyt todistaa hänet syylliseksi.

Zyskowicz liittyy myös siihen kuoroon, joka jälkikäteen haluaa laajentaa aktiivisuutta vapaaehtoistyöhön. Yhteistä kaikille kuorolaisille on, että että he eivät muista tai tiedä hallituksen nimenomaan hylänneen tämän työ- ja tasa-arvovaliokunnan esittämän aktiivisuuden muodon. Se hylättiin nyt vaikenevan ministeri Pirkko Mattilan allekirjoittamalla kirjeellä näin:

”Vapaaehtois- ja talkootyö ovat myös osallistumisen tapoja, joita monet palkansaajat ja yrittäjät harjoittavat kokoaikaisen työllistymisen ohessa. Kyse ei ole toiminnasta, jota työttömyysturvajärjestelmässä missään muussakaan tilanteessa pidettäisiin vaihtoehtona työllistymiselle. Näin tulisi olla myös nyt käsiteltävän hallituksen esityksen kohdalla.”

Hallitukselle ei siis kelvannut se, mitä nyt jopa ministerit ovat esittäneet. Tästä voi vetää tänäänkin sen johtopäätöksen, että aktiivimallin puolesta äänestäneitä ei koko aikana ole kiinnostanut lain sisältö. Sen sijaan joku jossain kyllä tietää sekä tämän että tulevan lain sisällön ja tarkoituksen oikein hyvin. Työttömyysturvan aktiivimallista tulee ikuinen leikkausautomaatti, mutta keväällä esiteltävästä työnhaun aktiivimallista tulee ikuinen karenssiautomaatti.

Eilen kerroin työttömyysturvan aktiivimallin ikuisesta leikkurista. Työnhaun aktiivimallista tulee vielä pahempi, sillä tämän hetken tietojen mukaan siinä työttömän on haettava itselleen sopivia työpaikkoja määrätty määrä tietyssä ajassa. Tarkoitus on estää rutiinihakemusten tehtailu sopivuuden määräämisellä. Kun niitä sopivia töitä ei löydy edes haettavaksi, niin seuraa karenssi. Kun niitä ei löydy karenssin jälkeenkään, niin karenssi jatkuu.

Näin päästään vihdoin tavoitteeseen, joka on työttömyysturvan poistaminen kokonaan. Tämän seurauksena yhä useampi ajautuu perustoimeentulotuelle, jota leikataan rangaistukseksi ensi alkuun 20 prosenttia. Kun työtön osoittaa jatkuvaa haluttomuutta työllistyä eli ei löydä työtä, niin leikkaus on 40 prosenttia.

Näin saadaan luotua halpatyön markkinat ja köyhät pannaan säätyään vastaavaan työhön isännän määäräämällä palkalla. Eli hallituksen kielellä heitä aktivoidaan olan takaa.

 

 

Kun totuus on liian ruma

Työttömyysturvan aktiivimallin puolustajat ovat vaikeuksissa. Tuntuu olevan täysin mahdotonta löytää yhtään mallia puolustavaa järkevästi perusteltua uutista tai mielipidekirjoitusta. Kun asiaperusteita ei kerta kaikkiaan ole, niin turvaudutaan tosiasioiden vääristelyyyn, mielikuvien luomiseen ja suoriin hyökkäyksiin mallin vastustajia kohtaan.

Tosiasioiden vääristelystä ja mielikuvien luomisesta tarjoaa hyvän esimerkin tämä Talouselämän juttu. Siinä annetaan ymmärtää, että aktiivimallin kumoamista koskevan kansalaisaloitteen  alullepanija saa sosiaalietuuksia saman verran kuin jos hän tekisi töitä 2 600 euron kuukausipalkalla. Näin vääristellään sitä totuutta, että tuet eivät suinkaan ole niin suuria, vaan kyse on ulosoton aiheuttamista ongelmista. Aloitteen alullepanija on laskenut, että ulosotto veisi tätä pienemmästä palkasta niin paljon, että vasta sen ylittävästä palkasta jäisi käteen enemmän kuin kaikista tuista yhteensä.

Ylimielinen vähättely on toinen hyväksi havaittu keino. On helppo sanoa, että minun aktiivimallia koskevat juttuni ovat paksua soopaa. Asiaan kuuluu, että väitettä ei perustella mitenkään, vaan se toistetaan.

artovee

Aktiivimallin ja samalla koko hallituksen kannattajilla ei ole minkäänlaisia järkeviä eväitä. Sen sijaan vastustajilla niitä riittää. Yksi parhaita näkemiäni tiivistyksiä löytyy tästä Niko Eskelisen blogista. Laitan varmuuden vuoksi koko listauksen näkyviin:

  1. Malli ei ole geopoliittisesti tasa-arvoinen. Kaikilla paikkakunnilla ei ole samat mahdollisuudet.
  2. Yksilö ei voi päättää yritysten puolesta omasta työllistymisestä.
  3. Vapaita työpaikkoja on vain yksinkertaisesti liian vähän.
  4. TE-toimistoilla on liian vähän resursseja tukea yksilöllisesti työllistymistä.
  5. Muuttaminen ei ole taloudellisesti tai muiden seikkojen johdosta kaikille mahdollista .
  6. Malli lisää byrokratiaa tavalla jota ei voida ennustaa eikä hallita.
  7. Malli lisää muiden tukimuotojen käyttöä eli siirtää kustannuksia.
  8. Malli rankaisee ja passivoi heitä jotka ovat hakeneet mutta eivät saaneet työtä.
  9. Malli on Kikyn vastainen, koska se on pääasiassa leikkaava, ei tukeva.
  10. Samaan aikaan tehdään leikkauksia työttömyyden hoidosta

Haluaisin nähdä jonkun aktiivimallin kannattajan käyvän tämän listan kohta kohdalta läpi ja kumoavan nuo tosiasiat. Niiden lisäksi nostan esille vielä kaksi asiaa. Aktiivimalli iskee myös pitkäaikaisesti sairastuneisiin 300 sairauspäivän jälkeen, jollon he putoavat työkyvyttömille tarkoitettujen tukien piiristä työttömyysetuuksille. Siinä vaiheessa työkyvyttömäksi sairastuneen on tehtävä työtä 18 tuntia kolmen kuukauden aikana, tai hänen tukeaan leikataan. Asiasta voitte lukea lisää täältä.

Lakia valmisteltaessa unohdettiin kokonaan lastenhoidon järjestäminen. Kunnilla on mahdollisuus rajata työttömien vanhempien lasten oikeus päivähoitoon 20 tuntiin viikossa, ja monet kunnat ovat näin tehneet. Kun nyt työttömät joutuvat tekemään niitä yksittäisiä työpäiviä, niin mihin he laittavat lapsensa? Pystyvätkö kunnat järjestämään hoitopaikan vai laitetaanko lapset samaan jalkapuuhun vanhempiensa kanssa?

sm

Kuva: Sira Moksi

Nyt sitten jäänkin taas odottelemaan Apu-lehden päätoimittajalle osoitettua paheksuntaa ja tämänkin jutun ylimielistä paksuksi soopaksi sanomista. Järkeviä perusteluja en odota tänäänkään.

 

 

 

Jytky sylissä

Työttömyysturvan ns. aktiivimallin kumoamista vaativa kansalaisaloite on kerännyt jo yli 68 000 nimeä, joten se tulee eduskunnan käsiteltäväksi ainakin periaatteessa. Valmisteltavaksi sen on pakko tulla, mutta se voidaan haudata valiokuntaan. Hallitus voi myös ilmoittaa, että niistä, näistä ja muista erinäisistä syistä sitä ei nyt tällä vaalikaudella ennätetä käsitellä. Toisaalta hallitus voi myös ottaa järjen näppiin ja esittää aktiivimallin kumoamista itse.

Tähän järjen käyttöön en usko tämän hallituksen kykenevän. Hallitus on jääräpäisesti hakannut päätään jopa perustuslain kiviseinään, ja on uskonut nuristen ja otsa kuhmuilla vasta sitten, kun perustuslakivaliokunta on suoraan estänyt perustuslainvastaisten lakien säätämisen. Aktiivimallissa hallitus ei uskonut edes perustuslakivaliokunnan muutosesityksiä, vaan jyräsi oman esityksensä läpi hallituspuolueiden edustajien äänin. Iso osa näistä napinpainajista ei tunnu tietävän hyväksymänsä lain sisällöstä mitään eikä se heitä kiinnostakaan, sillä heillä oli liian kiire vouhottaa nelosoluen puolesta tai sitä vastaan.

Tähän vouhotukseen media yhtyi auliisti. Kaljakeskustelusta uutisoitiin näyttävästi, ja aktiivimallin käsittelystä lähes vaiettiin. Siitä julkaistiin korkeintaan pikku-uutisia, ja nekin näyttivät olevan väkisin tehtyjä. Niissä jätettiin kertomatta aktiivimallin todellinen sisältö. Sehän on se, että työttömiä rangaistaan työttömyystuen alentamisella, jos he eivät löydä palkkatyötä tai eivät mahdu työllistymistä edistäviin palveluihin. Kyseessä on ihan selkeästi kiky-sopimuksen vastainen etuuksien leikkaus, joista hallitus pyhästi lupasi pidättäytyä sopimuksen solmimisen yhteydessä. Tämän hallituksen sanaan ei voi luottaa yhdessäkään asiassa.

Jos iso osa kansanedustajista ei välittänyt ottaa selvää lain todellisesta sisällöstä, niin sitäkin paremmin sen tietävät mallia puolustavat kellokkaat. Kokoomuksen Juhana Vartainen sanoi suoraan, että tarkoitus on tehdä työttömyydestä entistä epämukavampaa, jotta epämieluisakin työ kelpaisi. Tällä hän tarkoittanee nollatuntisopimuksia, provisiopalkkaista krääsän puhelinmarkkinointia ja alle kaikkien sopimusten palkattuja pätkätöitä, joilla kukaan ei pysty elämään. Tämä ei sinänsä ihmetytä, sillä onhan sama mies aiemmin verrannut työttömiä rikkaruohoon.

Nyt siis saatiin sekä kansan raivostuttanut aktiivimalli että nelosoluet, lonkerot ja limuviinat jokaiseen kauppaan. Tämä on niin vaarallinen yhdistelmä, että voisi epäillä hallituksen menettäneen itsesuojeluvaistonsa. On hallitus kuitenkin ymmärtänyt, että tämä perusteellisesti lobattu alkoholilain muutos aiheuttaa väkivaltaa ja järjestyshäiriötä. Niihin hallitus varautuu palkkaamalla lisää poliiseja. Ehkä hallitus ajatteli ihan vanhanaikaisesti, että känninen kansa ei piittaa hallituksen tekemisistä, mutta varaudutaan nyt kuitenkin suojelemaan ainakin oma persaus.

Vuodenvaihde toi mukanaan hallituksen hävyttömyyden paljastumisen koko kansalle. Tai no, lasketaan pois ne trollit, jotka yhä yrittävät epätoivoisesti vähätellä aktiivimallin todellista sisältöä. Saa nähdä ymmärtääkö hallitus kansan sen syliin pudottamaa uudenvuodenjytkyä.

 

 

 

Hyvin manipuloitu

– Haluan myös muistuttaa, että suurin osa suomalaisista haluaa tätä. He haluavat osaltaan kiristää työttömyysturvan ehtoja. Me olemme nimittäin saaneet tänäkin vuonna lukea useita lehtiartikkeleita sellaisista ihmisistä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet niin sanotun työttömyyden polun.

Näin puolusti työttömyysturvan aktiivimallia kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) toissapäivänä eduskunnassa. Tämä oli ihan odotettavissa, sillä kesästä lähtien eräät mediat ovat nostaneet työttömän prototyypiksi laiskan, työtä välttelevän lusmun, joka käyttää työttömyysturvaa hyväkseen voidakseen jatkaa laiskottelua tai tehdäkseen jotain kivaa. Toinen iltapäivälehtemme oikein pyysi laiskureita ilmoittautumaan.

Ja löytyihän heitä; juttuja syntyi pahimmillaan päivittäin. Kukaan ei ole väittänytkään etteikö työttömissä olisi myös systeemin väärinkäyttäjiä. Mediarummutuksen tarkoitus oli kuitenkin tehdä tästä marginaalista työttömän vakiomalli ja lietsoa kansan raivoa. Sekin onnistui. Mikään ei ole niin helppoa kuin saada kohkaamishaluiset iltapäivälehtien kommentoijat kohkaamaan milloin mistäkin.

Samaan aikaan löytyi tietenkin työnantajia, jotka nimettöminä ja firmansa nimeä kertomatta valittivat työvoiman saamisen vaikeutta. Työttömät kuulemma kieltäytyvät suoraan sanomalla, että tienaavat paremmin työttöminä. Jokaiselle asioita vähänkään ymmärtävälle on selvää, että kieltäytyjä menettää korvauksensa. Myös syy työnantajien esiintymiseen nimettömänä on selvä. Työssä, firmassa tai molemmissa on jotain pahasti vialla, jos rekrytointihalukas työnantaja ei halua käyttää lehden tarjoamaa ilmaista mainostilaa hyväkseen löytääkseen työntekijöitä.

– Meillä on todella kolmannen polven työttömiä, perheitä löytyy, joilla on juuri se, että heillä ei ole mallia siitä, että he lähtevät kotoa. Siinä on ollut työttömyyttä alueella, mutta tilanne on kääntynyt eri tavalla, ja jos me emme kannusta työn vastaanottamiseen, niin me kyllä todella teemme moraalittoman teon, varsinkin nuorelle polvelle. (kansanedustaja Marisanna Jarva, kesk.)

Samaan aikaan työttömien laiskoiksi leimaamisen kanssa heitä on leimattu myös syrjäytyneiksi, alkoholisoituneiksi ja mielenterveysongelmista kärsiviksi. Työministeri Jari Lindström sanoi syyskuussa kyselytunnilla, että pitkäaikaistyötön ei ole ainoastaan työtön vaan hänellä on paljon psykososiaalisia ongelmia. Hän pyysi myöhemmin sanojaan anteeksi asiallisesti, mutta lipsahdus paljasti negatiivisen perusvireen. Työttömissä on pakko olla jotain vikaa, koska he ovat työttömiä. Jos he eivät ole laiskoja pinnareita, niin sitten he ovat muuten moniongelmaisia jo toisessa ja kolmannessa polvessa. Tätä menoa joku keksii väittää sosiaalidarwinismin hengessä työttömien olevan geneettisesti heikompaa ainesta.

Puoli vuotta kestänyt manipulointi tuotti tulosta, ja nyt hallituspuolueiden kansanedustajat pääsevät vetoamaan kansan tahtoon. Kansahan se haluaa antaa työttömille keppiä, eivät kansanedustajat.

Hallitus varmaan kiittää ilpäivälehtiä hyvin sujuneesta manipuloinnista ja iltapäivälehdet kiittävät hallitusta klikkauksilla hankituista mainostuloista. Työttömät eivät kiitä, mutta eihän heiltä ole ennenkään mitään kysytty.