Vastuunpakoilua ja saivartelua

-Eduskuntahan sen antoi näin mennä.

Näin vastasi työministeri Jari Lindström eilen A-teemassa, kun häneltä kysyttiin miksi paljon kritisoidusta työttömyysturvan aktiivimallista tuli sellainen kuin tuli. Vastaus lienee eräänlainen vastuunpakoilun ennätys. Hallitukselle kerrottiin lausunnoissa moneen kertaan mitä vikoja ja puutteita lakiesityksessä oli, mutta hallitus ei piitannut lausunnoista. Oppsitio yritti vielä eduskuntakäsittelyssä tuoda epäkohtia esille, mutta kukaan ei ollut kuulemassa. Asian esittelevä ministeri oli savusaunassa, ja sen jälkeenkin mallia on julkisuudessa puolustanut lähinnä Lindström. Nyt hänkään ei koe olevansa missään vastuussa laista, vaan syyttää eduskuntaa.

Toivottavasti hallituspuolueiden kansanedustajat panivat merkille, että he ja vain he ovat ministerin mukaan syyllisiä lain epäkohtiin. Lakiesityksen esitellyt hallitus ei ota siitä mitään vastuuta.

Tämän vastuunpakoilun lisäksi Lindström puhui myös tulossa olevasta aktiimalli kakkosesta. Hän sanoi, että koska tätä valmisteilla olevaa, aktiivisen työnhaun mallin nimellä olevaa esitystä on ennakkoon niin paljon vastustettu, niin hallitus on päättänyt muuttaa sen nimeä. Se on nykyisin omatoimisen työnhaun malli:

– Tästähän on tullut kirosana, tästä aktiivimallista, niin me olemme keksineet sille sellaisen nimen kuin omaehtoisen työnhaun malli.

Näin näppärästi hallitus ratkaisi ongelman sanoilla saivartelemalla eli käärimällä saman paskan eri pakettiin. Samaksi epäilen sitä siksi, että ministeri ei useista kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan sanallakaan sen lopullisesta sisällöstä. Se on kuulemma kypsymässä siinä samassa paikassa, jossa aktiivimalli ykkösen soveltamisohjeet muhivat yli kuukauden lain voimaantulon jälkeen. Sen paikan nimi on poliittinen prosessi. En viitsi kertoa miksi ruumiinaukoksi olen nähnyt sitä sosiaalisessa mediassa sanottavan.

Aika näyttää millaisena se lopullisesti putkahtaa sieltä ulos. Ministerin lupaus luottaa työnhakijoihin ennakoi sitä, että työnhakuvelvollisuus ja raportointivelvollisuus tulevat säilymään, mutta raportteja ei lue kukaan. Niiden ilmestymistä tietojärjestelmään tullaan kuitenkin kontrolloimaan, koska jokin kontrolli on pakko järjestää. Näin toteutuu hallituksen keppipolitiikka, jonka tarkoituksena on vain hankaloittaa työttömien elämää.

Jos kyse ei olisi työttömien elämiseen tarvittavista rahoista, niin voisin jatkaa samalla ivallisella huumorilinjalla, jolla hallitus suhtautuu työttömiin, kansalaisten mielipiteisiin ja hallituksen vastuuseen. Silloin sanoisin, että nyt olemme nähneet elokuvan Aktiivimalli, jonka keskeneräisen jatko-osan työnimi Aktiivimalli 2.o muutettiin kesken prosessin, ja siitä tuli Omatoiminen työnhaku. Seuraavaksi varmaan tulevat Aktiivimallin paluu ja Aktiivimallin kosto. Kaikki osat ovat K-18 niiden sisältämän työttömien kepillä hakkaamisen takia.

 

 

 

 

Yllätyksiä luvassa

Työministeri Jari Lindström kehottaa aktiivimalli kakkosen arvostelijoita odottamaan kunnes lakiesitys on saatu valmiiksi, sillä siinä on yllätyksiä luvassa. Lindström on selvästi viisastunut työttömyysturvan aktiivimalliin kohdistuneen ankaran kritiikin jälkeen, sillä hän ei kerro mitä uusi lakiesitys tulee sisältämään. Näin siitä ei voi etukäteen keskustella, ja eduskunnassahan se sitten sujahtaa läpi hallituspuolueiden edustajien äänillä ilman kunnolla käytyä keskustelua. Joulukuussa hallituspuolueiden edustajat eivät viitsineet edes olla keskustelussa paikalla, joten oppositio joutui keskustelemaan keskenään.

Aktiivimalli ykkösen eli työttömyysturvan aktiivimallin yllätykset osasivat arvata jo etukäteen kaikki ne, jotka asiaan viitsivät perehtyä. Aktiivimalli kakkoseen ei nähtävästi voi etukäteen perehtyä kukaan. Työ- ja elinkeinoministeriön sivut eivät paljon kerro, mutta sen verran tiedetään, että malli tulee sisältämään tietyn määrän työttömälle sopivien työpaikkojen todistettavaa hakemista määräajassa. Jos velvoitetta ei pysty täyttämään, niin tuen maksatus keskeytyy määräajaksi.

Työttömät siis pakotetaan lähettämään hakemuksia työpaikkoihin, joita ei kaikille ole. Tämä tarkoittaa valtavaa määrää turhia hakemuksia paikkoihin, joihin hakijoilla ei ole mitään toivoa päästä, eikä välttämättä pätevyyttäkään. Yritykset tulevat tukehtumaan hakemuksiin, joten ne eivät enää ilmoita avoimia paikkoja Te-hallinnon sivuilla.Vähätkin työt menevät hakijoilta piiloon.

Työnhausta on raportoitava viikoittain, ja unohdus tai ongelmat raportin lähettämisessä johtavat karenssiin. Lisäksi alimitoitettuja viranomaisia rasitetaan raporteilla, joiden käsittelystä tulee väkisin ylimalkaista ja summittaista. Jälkikäteen tulee lisää työtä, kun selvitellään valituksia. Tämäkin malli tulee siis lisäämään viranomaisten työtaakkaa ja johtamaan jossain vaiheessa lisähenkilökunnan palkkaamiseen.

Lohtua ei tuo ministeriön lupaus siitä, että päällekkäisiä sanktioita aktiivimalli ykkösen kanssa ei tule. Sitä se vielä puuttuisikin, sillä kun malli ykkönen aiheuttaa työttömyysturvan leikkaamisen, niin kakkonen vie sen kokonaan määräajaksi. Kokonaan vietyä tukea ei voi leikata, joten vakuuttelu päällekkäisyyksien puuttumisesta on lähinnä huvittavaa.

Lindströmin mukaan kolmikannalta voidaan kyllä kysyä asiasta ja jopa valmistella asiaa yhdessä, mutta ohjat ovat hallituksen käsissä. Kolmikantayhteistyö kun saattaisi estää uudistusten tekemistä. Tämä on täydellistä sanelupolitiikkaa, jonka voisi suomentaa vaikkapa sanomalla, että mutiskaa mitä mutisette, mutta näin nyt kuitenkin tehdään. Tämä hallitus panee suoraan röytämällä. Samaan hengenvetoon Lindström kuitenkin kaipailee jonkinlaista yhteiskuntasopimusta. Hallituksen käsitys kolmikannasta ja yhteiskuntasopimuksesta näyttää olevan, että hallitus sanelee kaiken.

Minä voin kertoa ne aktiivimallin sisältämät ”yllätykset” jo etukäteen. Se tulee aiheuttamaan vain alimitoittettujen ja ylityöllistettyjen viranomaisen lisäkuormitusta. Myöhemmin tulee lisää kustannuksia, kun resursseja on lisättävä. Työttömät eivät edelleenkään saa työtä, vaan pelkkää karenssia.

Kyllä nämä hallituksen eannlta arvattavat yllätykset jo alkaisivat riittää.

 

 

 

Alempiarvoinen aines ja hovinarrin höpsisvatkain

Huonostikin palkattu työ on otettava vastaan. Alempiarvoinen aines ei saa loisia aikana, jolloin työtä on tarjolla yllin kyllin. Työvoimansa myyjä ei saa keinotella hinnoilla kuten muiden tuotteiden myyjät. Oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä. Rahvas on opetettava siihen, että leipä irtoaa vain ankaralla työllä. Kerjäläiselle ei saa antaa mitään, sillä se mahdollistaa vetelehtimisen. Vetelehtivän nuorison kasvattaminen on vasta kitketyn rikkaruohon uudelleen kasvattamista. 

Näin kirjoitti Hufvudstadsbladet sata vuotta sitten 23.5.1918. Sata vuotta sivistystä ja sosiaaliturvaa, ja nyt ajattelu on palannut entiseen. Ympyrä on sulkeutunut.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan esiintyminen eilen Ylen Ykkösaamussa paljasti todeksi pahimmat epäilyt: ministeri ei pysty puolustelemaan johdollaan valmisteltua työttömyysturvan aktiivimallia mitenkään. Ministeri ei edes ymmärtänyt sitä, miksi aktiivimallia yleensä vastustetaan. Kun toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miksi aktiivimallia tarvitaan, niin ministerin vastaus oli, että miksipä ei tarvittaisi. Ministeri ei myöskään osannut selittää miksi soveltamisohjeita ei ole, vaan hän vetosi taas kerran johonkin salaperäiseen prosessiin, jossa ohjeet valmistellaan. Lain koskeminen myös työkyvyttömiä oli Mattilallekin täysi yllätys.

Koko ministerin haastettelun  voi lukea täältä eilisen juttuni kommenteista, jonne nimimerkki Stunned sen ystävällisesti kirjasi.

Ministerin jaarittelu ei pystynyt peittämään sitä oikeusvaltiolle mahdotonta tilannetta, että meillä on voimassa velvoittava laki, jonka soveltamisohjeita ei ole ollut olemassa yli kuukauteen. Ministerin puheista päätellen ensimmäiset ohjeet on saatu loppuviikolla. Kuten Anna Kontula Facebookissa sanoi, niin se on sama kuin jos ei laitettaisi nopeusrajoituksia näkyviin, vaan jokainen saisi arvata mikä on voimassa oleva rajoitus. Väärin arvanneita sakotetaan.

Koska laki on osoittautunut jo alkuunsa kelvottomaksi eikä kukaan tiedä miten sitä sovelletaan, niin lain puolustajien toiminta käy vähän ymmärrettävämmäksi. Ei kuitenkaan järkevämmäksi. Olemme viime päivinä saaneet lukea Juhana Vartiaisen lausuntoja humalassa olleista mielenosoittajista. Samoin Vartiainen on kertonut oleskelevansa kotonaan mielellään höpsisvatkain (kiitos Sira Moksille tästä sanasta) paljaana, ja että häntä panettaa krapulassa. Nämä aktiivimallin perustelut päihittävät ministeri Mattilan epämääräisen selittelyn kirkkaasti.

Selvää on, että työttömyysturvan aktiivimalli on hutiloiden tehty ja ylimielisen piittaamattomasti hyväksytty. Se taas kuvastaa hallituksen ajattelua, jonka mukaan työttömille voi tehdä ihan mitä tahansa. Ja se kertoo siitä, että ajattelussa on palattu sata vuotta ajassa taaksepäin.

Hallituksen tarkoitus on murentaa työttömyysturva ja luoda halpatyövoiman markkinat. Alempiarvoisen aineksen on opittava tänäkin päivänä, että oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä, eikä loisimista sallita. Palkan määrää työn tarjoaja.

Aktiivimallin vastustus on kuitenkin osoittanut, että tarkoituksen toteuttajiksi olisi pitänyt valita muita kuin asiasta mitään tietämättömiä ministereitä ja yksi hovinarri. Heistä tehtiin pelkkiä tikkatauluja, joiden takana varsinaiset tekijät piileksivät.

sira

Kuva: Sira Moksi

 

 

Miksi en ole yllättynyt?

Toimeentulotuen alennus yleistyi roimasti, ja Kelan leikkuri heilui heti 24 000 kertaa, kertoo Taloussanomat ainakin kommenteista päätelleen monia ilahduttavan asian. Kyseessä on toimeentulotukilaissa oleva mahdollisuus alentaa perustoimeentulotukea 20 prosenttia silloin, kun henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta julkisesta työvoimapalvelusta, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai julkista työvoimapalvelua ole voitu tarjota. Toistuva menettely aiheuttaa 40 prosentin alennuksen.

Kieltäytymiseksi voidaan katsoa käytännössä mikä tahansa menettely. Asiasta päättää Te-toimisto työvoimapoliittisessa lausunnossa, josta ei ole valitusoikeutta. Toimeentulotuen maksajalla on kuitenkin mahdollisuus olla alentamatta tukea, sillä laki ei siihen velvoita. Se antaa siihen vain mahdollisuuden.

Tuen alennuksen lisääntyminen ei tullut yllätyksenä kenellekään, vaan on suoraa seurausta toimeentulotuen maksatuksen siirtämisestä Kelalle. Kunnat käyttivät tätä mahdollisuutta vähemmän, koska niillä oli suora kontakti asiakkaaseen, jonka elämäntilanne tiedettiin. Alentamisesta päätettäessä pitäisi tehdä kokonaisarvio hakijan elämäntilanteesta, mutta Kela on kasvoton massaorganisaatio. Se leikkaa mekaanisesti.

Todennäköisesti se leikkaa myös vastoin lakia. Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Sitä Kela ei tee, vaan ohjaa tuen saajan kunnan sosiaalitoimen asiakkaaksi suunnitelman laatimista varten. Kela voi heiluttaa leikkuria säälittä ja sysätä vastuun lain noudattamisesta kunnille.

Kunnissa taas suhtautuminen tähän suunnitelmaan on kirjavaa. Muistan takavuosilta tapauksen, jossa kunnan tekemä tuen alennuspäätös kumottiin hallinto-oikeudessa, koska suunnitelma puuttui. Kävi ilmi, että kunnassa ei edes tiedetty tällaisen suunnitelman laatimisvelvollisuudesta, eikä niitä oltu koskaan tehty.

Yleensä kunnissa tämä kuitenkin tiedetään, ja epäilemättä kiitellään Kelaa lisätyöstä. Sosiaalitoimi joutuu paitsi tekemään tämä suunnitelman, niin todennäköisesti myös maksamaan leikatun osan täydentävänä toimeentulotukena. Tämä johtuu siitä, että lain mukaan alennus ei saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentaminen saa muutenkaan olla kohtuuton. Näinhän se aina menee. Kun valtio säästää, niin kunnat maksavat.

Kirjoitin tästä monta juttua jo silloin, kun tuen siirtoa Kelalle vasta suunniteltiin, ja kaikki epäilyni ovat nyt osoittautuneet oikeiksi. Joskus on inhottavaa olla oikeassa.

En myöskään ole yllättynyt yleisön ilahtuneista reaktioista. Ne ovat osoitus tietämättömyydestä, ilkeydestä ja tyhmyydestä. Ihan samaa sarjaa on myös tämä yleisönosastokirjoitus, joka tervehtii ilolla työttömyysturvan aktiivimallia. Sen kirjoittaja ei tiedä, että eläkeläiset eivät rahoita kenenkään sosiaaliturvaa, vaan päin vastoin elävät itse toisten maksamilla rahoilla. Kukaan ei ole maksanut omaa eläkettään, vaikka monet niin luulevat. Järjestelmä on vain osittain rahastoiva, joten käytännössä työssä käyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet. Maksajina ovat myös työttömät, sillä työttömyysetuudesta maksetaan veroa.

Tämä onnellisen tietämättömänä työttömien ruoskimista katseleva joukko ei tajua, että seuraavana voi olla vuorossa ihan mikä tahansa muu ihmisryhmä. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin päättäjien osoittava sormi, jota ensimmäisenä tottelee media.

Näin kävi työttömien kohdalla. Maan hallitus päätti ruveta antamaan heille keppiä, ja mediaan alkoi löytyä ilmeisen fiktiivisiä Sossu-Tatuja, jotka rehvastelivat laiskuudellaan ja runsailla tuillaan. Juttujen kommenttikentät ja yleisönosastot täyttyivät raivoavista kansalaisista, jotka vaativat lisää kuria ja tukien poistamista. Ihan sama voidaan tehdä mille tahansa ihmisryhmälle, ja todennäköisesti tullaan tekemäänkin. Jo nyt on väläytelty, että mikäli talouden korjaustoimet eivät pure, niin leikkuri on kohdistettava kaikkeen sosiaaliturvaan, mukaan lukien eläkkeet.

Ennen kuin rupeatte ilakoimaan työttömien saamasta kepityksestä, niin miettikääpä, että seuraavana kepitettävänä voitte olle itse.

 

 

Perse edellä puuhun

Työttömyysturvan aktiivimalliin perehtyneille oli jo ennen lain hyväksymistä selvää, että mallin tarkoitus ei ole työllistää työttömiä, vaan rangaista heitä. Kun ihmisille asetetaan lailla velvoitteita, niin samalla pitää varmistaa niiden velvoitteiden täyttämisen mahdollisuudet. Aktiivimalli asettaa työttömille velvoitteita, joita heillä ei ole mitään mahdollisuutta täyttää. Työttömien pitäisi mennä töihin, joita ei ole, tai heidän pitäisi osallistua koulutukseen, jota ei järjestetä tarpeeksi, ja johon ei edes pääse pelkästään aktiivimallin vaatimusten täyttämiseksi.

Nyt tämä asia alkaa selvitä myös asiasta päättäneille. Eilisillan A-studiossa taas kerran vastuuministeri Pirkko Mattilaa tuurannut työministeri Jari Lindström myönsi mallin ongelmat. Te-toimistoilla ei ole resursseja, mutta niitä aiotaan lisätä. Erityisesti huomiota kiinnittivät Lindströmin puheet ostopalvelujen lisäämisestä. Hallitus aikoo siis paikata resurssipulaa ostamalla palveluja yrityksiltä.

Tästä muistuu taas mieleen vuoden takainen aikomus ostaa työttömien haastattelut konsulttifirmoilta. Hanke eteni niin pitkälle, että monet firmat olivat jo valmiustilassa, mutta sitten hallitukselle selvisi menettelyn olevan perustuslain vastaista. Virkatoimia ei voi yksityistää. Kun kavereille tuli kuitenkin jo luvatuksi, niin nyt sitten ostetaan erilaisia tukipalveluja.

Viime viikolla pääministeri Juha Sipilä haastoi yritykset ja kaikki suomalaiset palkkaamaan työttömiä aktiivimallin mukaisiin silpputöihin. Nyt aktiivimallin kätilö, valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki oikoo pääministerin puheita. Hän sanoo suoraan, että muutaman tunnin silpputyöt eivät ole kenenkään etu, eivätkä niitä halua enempää työnantajat kuin työntekijätkään.

Hetemäki toistaa jo ennenkin kuullun latteuden aktiivimallin tuomasta omavastuupäivien vähenemisestä kahdella työttömyyden alussa. Hänkin jättää sanomatta, että ne kaksi päivää ovat samat päivät, jotka hallitus vuosi sitten lisäsi. Hallituksen tapa näkyy olevan ottaa pois jotain ja antaa se vähän ajan kuluttua suurieleisesti takaisin jalomielisyyttään korostaen.

Myös Hetemäki peräänkuuluttaa lisäresursseja. On se pahuksen kumma, että nämä lisäresurssit tulevat mieleen viimeiseksi. Ensin päätettiin mahdottomista velvoitteista ja kovista sanktioista, ja vasta kansalaisaloitteen ja yleisen keskustelun herättäminä myönnetään, että eihän nitä velvoitteita pysty kukaan täyttämään ilman merkittävää lisäsatsausta. Meillä päin tällaista etenemistä sanotaan perse edellä puuhun nousemiseksi. Tehtiin taas tällainen laki ja katsotaan sitten, mitä siitä seuraa.

Hallituksen ja asiaa valmistelleiden virkamiesten on näköjään mahdotonta myöntää itselleen, että aktiivimalli on hätiköiden tehty ja täysin epäonnistunut. Hallitus toi sen eduskuntaan ylimielisen varmana siitä, että se menee läpi eikä siitä nouse sen sen enempää puheita kuin muistakaan työttömyysturvan heikennyksistä. Hallitukselle tuli suunnattomana yllätyksenä, että aktiivimalli taisi olla se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. Silti selitetään, että ei tämä nyt niin paha ole.

sira m Kuva: Sira Moksi

***
Missähän muuten sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila on? Aktiivimalli on hänen johdollaan valmisteltu, mutta Mattila ei ole kertaakaan kommentoinut asiaa julkisuudessa. Hänen puolestaan esiintyy aina Lindström.

***
EDIT 23.1.2018 klo 11.05: Lisätty ensimmäiseen kappaleeseen maininta siitä, että koulutukseen ei pääse pelkästään aktiivimallin vaatimusten täyttämiseksi.