Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava ”riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska ”verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

 

Taas löydettiin syylliset

Eilinen A2:n Palkkaerot-ilta näytti olevan hyvin pohjustettu ja täysin harkittu hyökkäys sekä työttömiä että ay-liikettä vastaan. Studioon oli koottu ennalta arvattavien mielipiteiden esittäjiä Jari Sarasvuosta alkaen, mutta suurimman oppositiopuolueen SDP:n edustajat puuttuivat kokonaan. Mukana ei myöskään näkynyt yhtään työtöntä. Suunnilleen ainoana työttömien puolustajana oli Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jonka puheen Sarasvuo keskeytti jatkuvasti.

Ilta pohjustettiin eilisen uutisoinnilla. Ensin Verkkouutiset kaatoi laskiämpärin työmarkkinajärjestöjen niskaan antamalla ymmärtää, että työttömyysturvan aktiivimallin eli kolmen päivän tukien leikkaamisen ulottaminen myös perusturvaan perustuu kolmikantaisen työryhmän esitykseen. Tarkkaavainen lukija huomaa kuitenkin, että työryhmä ei sitä esitä, vaan hallitus ajaa leikkausta työryhmän erimielisyydestä huolimatta. Lisäksi SAK kertoi, että hallituksen ajama aktiivimalli on vastoin kilpailukykysopimusta.

Helsingin Sanomat julkaisi ällistyttävän uutisen, jonka mukaan avoimia työpaikkoja on peräti puoli miljoonaa. Ilmeisesti luku oli saatu laskemalla yhteen kaikki vuoden aikana avoimiksi ilmoitetut työpaikat. Saman logiikan mukaan myös työttömien määrä pitäisi ilmoittaa laskemalla yhteen joka kuukauden työttömät. Näin saataisiin samalla perusteella yhtä järjetön määrä sekä avoimia työpaikkoja että työttömiä, mutta luvuilla ei olisi mitään kosketuskohtaa todellisuuteen. Tästä Hölmölän matematiikasta voitte lukea lisää Sami Sundellin blogista.

Ja tietenkin uutisoitiin myös yrittäjästä, joka ei millään saa palkattua työvoimaa puhelinmyyntityöhön ja vaatii lääkkeeksi pitäaikaistyöttömien tukien vähentämistä. Ei mahda mitään, mutta näen aina punaista, kun lehtiin ilmestyy suunnilleen koiran virkaa mitättömällä palkalla tarjoava yrittäjä valittamaan työttömien työhaluttomuutta ja tarjoamaan lääkkeeksi keppiä. Jos yritys ei löydä liki puolen miljoonan työttömän joukosta tarpeeksi työntekijöitä, niin sopii kysyä onko vika puolessa miljoonassa työttömässä vai siinä yrityksessä.

A2-illan anti olikin sitten ihan odotettu. Oikeastaan menetin mielenkiintoni jo siinä vaiheessa, kun Jari Sarasvuo piti naurettavana ajatusta, että työllä pitäisi elää. Hänen mukaansa nykyaikaa on, että työtä tehdään mitättömällä palkalla ja elämiseen tarvittavat rahat saadaan yhteiskunnan myöntäminä tukina. Tärkeintä on päästä osalliseksi yhteiskuntaan tekemällä työtä. Nämä sarasvuot eivät koskaan kerro mistä yhteiskunta saa rahaa yritysten työvoiman elättämiseen, jos kukaan ei enää maksa veroja. Samaiset sarasvuot nimittäin pitävät itsensä verottamista ryöväyksenä.

Annan Ylelle sellaisen neuvon, että lopettakaa koko ohjelmaformaatti. Jos haluatte etsiä oikein viisasta miestä, niin näyttäkää vaikka Rauni Mollbergin Aapelin tekstiin pohjautuva elokuva Siunattu hulluus.