Juoksupojat

– Näemmekö yhteisen edun? Olemmeko pelastamassa julkisia palveluita? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Näin neuvoi pääministeri Juha Sipilä eilen Joensuussa oman puolueensa jäseniä ja eriyisesti kuntapäättäjiä luottamaan maan hallitukseen. Huomiota kiinnittää taas kerran vaatimus ”viedä tämä asia maaliin”. Enää aikoihin mitään muuta tavoitetta ei ole ollutkaan. Olen monta kertaa huomannut myös kuntaministeri Anu Vehviläisen suorastaan tuskaiset vaatimukset asian maaliin viemisestä, koska valmistelua ei jaksaisi aloittaa uudelleen. Enää ei ole mitään merkitystä lopputuloksen laadulla, vaan ainoastaan asian saamisesta päätökseen. Eli ihan sama mitä tulee, kunhan nyt jotain tulee.

Tuo Sipilän kysymys on mielestäni retorinen, mutta hän ei itse sitä näytä tietävän. Jokainen soten valmistelua tällä hallituskaudella seurannut on nähnyt hallituksen toimivan suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikana. Se selvisi jo siinä vaiheessa, kun hallitus kytki yhteen maakuntahallinnon ja laajan valinnavapauden. Keskusta ajaa maakuntahallintoa ja kokoomus laajaa valinnanvapautta. Tämän kytköksen seurauksena itse sote jäi sivuseikaksi.

Valinnanvapauslainsäädännön viime kesänä perustuslakivaliokunnassa tyrmätty versio kertoi ihan hallituksen omin sanoin, että laki tuottaa alueellisia monopoleja ja mahdollistaa kermankuorinnan. Nyt Sipilä vaatii pienyritysten ottamista mukaan tuottamaan palveluja.:

-Annammeko pienyrityksille reilusti tilaa maakuntien palvelujen tuottamisessa? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Pienyritysten asiaa Sipilä olisi voinut ajatella aikaisemmin, jo ennen kuin lakiesityksiä kirjoitettiin. Sote-keskuksilta vaaditaan esityksen mukaan terveydenhuollon neuvontaa, ohjausta ja terveystarkastuksia, sairauksien tutkimusta, toteamista ja hoitoa, kuntoutusneuvontaa ja -ohjausta sekä kuntoutustarpeen arviointia, laboratorio- ja kuvantamispalveluita sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Miten yhdelläkään pienyrityksellä voisi olla näin laaja palveluvalikoima, kysyi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen eilen Facebookissa.

Hallitus on myynyt ja myy edelleen omaa soteaan sekä laajalla valinnanvapaudella että kustannussäästöillä. Yhtälö on täysin mahdoton, kertoi taas eilen yksi asiantuntija. Molempia ei voi saada.

Sipilän eiliset puheet kuulostavat epätoivoisilta. Kuntapäättäjät eri puolella maata ovat jo tehneet oman ratkaisunsa ja ulkoistaneet palvelutuotannon. Se kertoo, että usko hallitukseen on mennyt. Mieluummin luotetaan epävarmaan tulevaisuuteen tekemällä pitkäkestoisia ja sellaisina vaarallisia ulkoistamissopimuksia.

Voi olla, että Sipilä ei ole tajunnut terveysjättien käytännössä ohjailleen koko valmisteluprosessia. Jos näin on, niin Sipilä ei ole koskaan lukenut edes oman hallituksensa lakiesitysten perusteluja, joissa asia on kerrottu selkeästi. Tosin rivien välissä, mutta suorastaan alleviivaten.

 

Pahin pelko toteutui

Cheek lopettaa uransa.

Ja nyt kun tämä joidenkin pahin pelko totetui, niin puhutaan hallituksessa syntyneestä paniikista. Meri-Lapin kuntapäättäjät tekivät juuri sen, mitä mitä hallitus on pahiten pelännyt. He päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle 15 vuodeksi. Tämän seurauksena Sipilän hallitus aikoo kiristää rajoituslakia, ettei tauti leviä.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Se on niin lyhyt, että sen voi jokainen lukea täältä. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Meri-Lapin osalta lakimuutos on myöhässä, sillä taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä. Tai tämän hallituksen ollessa kyseesssä en ihmettele yhtään, jos sitä yritetään. Koko rajoituslaki on perustuslain kannalta ongelmallinen, sillä se rajoittaa perustuslaissa turvattua kuntien itsehallintoa. Rajoituslailla turvattiin maakuntien tulevaa toimintaa, vaikka lain tarkoittamia maakuntia ei lakia säädettäessä ollut eikä ole vieläkään olemassa.

Meri-Lapissa kunnat siis käyttivät itsehallintoon kuuluvaa päätösvaltaa eivätkä edes rikkoneet rajoituslakia. Ulkoistussopimuksessa on irtisanomisehto, kuten laki edellyttää. Se on kallis, mutta eivät sitä ministereiden puheista huolimatta kunnat maksa. Jos tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen, niin sadan miljoonan sopimussakon maksaa irtisanoja eli maakunta. Koska maakunnat tulevat toimimaan valtion rahoilla, niin maksajana on valtio.

Ei ihme, että maan hallitus on paniikissa. Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa on vatuloitu niin kauan ja hartaasti, että terveysjätit ovat saaneet rauhassa jakaa reviirit ja tehdä tarjouksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarttuvat niihin, sillä hallituksen suunnitelmiin ei luoteta. Hallituksen kaavailuissa iso osa kiinteistöistä tulee jäämään tyhjinä kuntien rasitteeksi, kun palvelut keskittyvät. Kunnan kannalta on tärkeintä turvata lähipalvelut kuntalaisille.

Erityisesti minua ihmetyttää Petteri Orpon paheksunta tapahtuneesta. Hän voisi kysyä terveysyrityksiin siirtyneiltä puoluetovereiltaan miksi yritykset kahmivat sopimuksia. Ei hän kuitenkaan kysy, sillä hänen on ollut ihan pakko olla selvillä yritysten toiminnasta. Jos ei ole ollut, niin hän on harvinaisen tietämätön. Yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten tietenkin ne pyrkivät saamaan mahdollisimman edullisia sopimuksia. Meri-Lapin sopimus on harvinaisen edullinen, sillä Mehiläinen tienaa sopimussakolla mukavasti siinäkin tapauksessa, että tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen.

Meri-Lapin kuntien päätös ei vielä ole sitova, sillä ensin se on hyväksyttävä kuntayhtymässä. Veikkaanpa, että hallitus on jo patistanut virkamiehensä etsimään keinoja kieltää sopimus. Sipilän puhe rajoituslain porsaanreikien hyväksikäytöstä on täyttä höpöhöpöä, sillä laissa ei porsaanreikää ole. On hallituksen oma vika, että sen tekemän lain reiästä mahtuu kävelemään läpi puoli Lappia.

Olette oikeassa, tämä on aivan liian vaikeaa. Surraan siis yhdessä Cheekin ilmoitusta lopettaa uransa.

18403025_467246446959045_8722476427521444657_n

Kuva: Facebook/Piirrän Cheekin Joka Päivä

Sujuu kuin suunniteltu

Eilen Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle ja Keminmaa myi sote-kiinteistöjä kuudella miljoonalla eurolla kahdelle eri terveyspalveluyhtiölle.  Hallituksen keskustaministerit vääntelevät käsiään epätoivoisena: eihän tässä näin pitänyt käydä.

Minusta taas tuntuu, että juuri näin tässä pitikin käydä. Juuri tätähän varsinkin kokoomus terveysjättien lobbaamana on ajanut koko ajan, mutta keskusta ei ole sitä ymmärtänyt. Ei ole ymmärretty, että kunnilla on itsehallinto ja kuntapäättäjien ensisijainen tehtävä on turvata palvelut kuntalaisille. Kunnat eivät luota hallituksen soteen, vaan tekevät itse omat ratkaisunsa nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Meri-Lapin nyt syntyneen sopimuksen mahdollinen purkaminen tulisi maksamaan kunnille 70 miljoonaa euroa. Eivät kunnat sitä pura, mutta jos maakunta eli käytännössä valtio haluaa sen osana sote-ratkaisua purkaa, niin se on sitten heidän murheensa.

Meri-Lapin kunnat siis valitsivat kahdesta pahasta mielestään pienemmän, enkä pysty niitä siitä moittimaan. Syy kuntien tekemään ratkaisuun selviää tästä jutusta. Valtion sote-suunnitelmien mukaan Länsi-Pohjan sairaala olisi käytännössä muuttunut terveyskeskukseksi.

Pohjois-Karjalassa on Siun Sotella omat ongelmansa. Siun Sotehan toimii jo samalla tavalla maakunnallisesti kuin koko maan on tarkoitus toimia tulevaisuudessa. Potilaille ja hoitajille tämä tietää melkoista jumppaa. Tänään kuulin tutusta ikämiehestä, joka jalkansa loukattuaan joutui tähän pyöritykseen. Häntä on kuljetettu ympäri maakuntaa kulloinkin vapaana olevaan terveyskeskuksen vuodepaikkaan, ja siinä hötäkässä astmalääkityskin unohtui. Paljon mainostettu digitalisaatio ei ole tietoinen sellaisen olemassaolosta, koska eri terveyskeskusten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Kukaan ei ole päävastuussa hoidosta, sillä vastuu on Siun Sotella.

Tällaiset tositapaukset pistävät entistä enemmän harkitsemaan terveyskeskuksen myyntiä terveysjätille, joka lupaa taata kaiken palvelun säilymisen paikkakunnalla. Se tietäisi julkisen palvelun romuttamista, mutta kysymys on muustakin kuin periaatteesta. Kysymys on potilaasta. Kun jopa Raimo Sailaksen mielestä sote on karannut käsistä ja potilas unohtunut, niin yksittäisten kuntien päätöksiä on vaikea mennä arvostelemaan.

Kun viime keväänä kerroin  terveysyritysten reviirijaosta, niin siitä pillastuttiin hämmästytävällä tavalla. Minun väitettiin  olevan valehtelija, ja jopa Attendo itse kiisti oman mainosvideonsa. Nykyisin kukaan ei enää epäile etteikö reviirejä olisi kaikessa hiljaisuudessa jaettu. Vain keskustan vastuuministerit eivät tätä ole ymmärtäneet. Kokoomuksessa se taidettiin ymmärtää, sillä puolueesta terveysjättien palvelukseen siirtyneet poliitikot ovat hoitaneet lobbauksen hyvin.

Keskusta on luullut suunnittelevansa sote-ratkaisua, mutta tosiasiassa ne ratkaisut on jo tehty muualla. Yksityistäminen etenee kuin suunniteltuna ja keskustaa on viety kuin pässiä narussa.

 

Nollauutinen perstuntumalta

En tiedä halusiko Yle eilen antaa tukea ryöpytystä saanelle työministerille ja koko hallitukselle, mutta ajatus ei ole kaukana. Illan pääuutisissa kerrottiin, että alustavat tulokset työttömien pakkohaastatteluista ovat myönteisiä. Tälle väitteelle ei kuitenkaan saatu konkreettista katetta. Saatiin vain ministeriön virkamiehen ja ministerin sana siitä, että näin on.

Ensimmäiseksi haastateltiin työtöntä, joka oli saanut työpaikan omien verkostojensa kautta ilman Te-toimiston myötävaikutusta. Todella hieno asia, mutta mitä tekemistä sillä on näiden haastattelujen kanssa, joihin tämä henkilö ei edes osallistunut? Eikö maasta löytynyt yhtään sellaista, joka olisi saanut työpaikan haastattelun ansiosta?

Sitten ministeriön virkamies kertoi, että tutkittua tietoa haastattelujen hyödyistä saadaan vasta parin vuoden kuluttua. Tällä hetkellä kuitenkin on viitteitä saadusta hyödystä. Siis pelkkiä viitteitä, mutta ei mitään tutkittua tietoa. Virkamies oli huomannut heti haastattelujen alettua työttömyyden laskevan eniten niillä alueilla, joilla haastateltiin eniten.

Ja sitten tietenkin itse ministeri sanoi, että kyllä kannatti ja kyllä kannattaa jatkaa. Pelkkä ministerin toiveajattelu riittää uutisointiin.

Kerrotaan uutisessa toki se hallituksen kannalta kaikkein tärkein asia: rekistereistä on saatu siivottua tuhansia työnhakijoita pois, joten tilastot kaunistuvat. Joukossa on varmasti paljon sellaisia, jotka ovat saaneet työtä tai päässeet eläkkeelle, mutta onko näitä onnekkaita oikeasti tuhansia? Vai tuliko samalla heitettyä yli laidan sellaisia, jotka ovat vain luovuttaneet? Tätähän emme tiedä, koska mitään tutkittua tietoa ei ole. On vain virkamiehen ja ministerin perstuntuma.

Samalla taisi tulla kerrottua rivien välissä totuus. Työttömyys tosiaan aleni eniten juuri niillä alueilla, joilla haastateltiin eniten ja samalla siivottiin tilastoja eniten. Tilastojen siivoaminen edistää hallituksen työllisyystavoitetta. Tämä jäi tietenkin sanomatta suoraan.

Muistellaanpa vähän miten nämä haastattelut alkoivat. Tarkoitushan oli ulkoistaa ne yksityisille yrityksille, ja tähän varattiin runsaasti määrärahaa. Hanke tyssäsi kuitenkin perustuslakiin, sillä haastattelut ovat virkatyötä, jota ei voi ulkoistaa. Niinpä tehtävä sysättiin vähennetyn henkilökunnan niskoille, ja ainakin minun kuulemani mukaan haastattelut tapahtuvat puhelimitse. Niissä sanotaan suunnilleen hyvää päivää ja kysytään, että oletkos hakenut töitä.

Mutta ei se mitään. Uskotaan, kun kerran uutisissa sanotaan. Saman tien voidaan uskoa tämäkin netistä nähty versio haastatteluista.

 

Tempoilua ja täyskäännöksiä

Sipilän hallitus on päättänyt siivota rumat työttömyystilastot kauniiksi eikä hinnalla ei ole väliä, sillä sen maksavat työttömät. Hallituksen työvoimapolitiikka on käsittämättömän epävakaata ja tempoilevaa, eikä täyskäännöksiäkään kaihdeta. Hallituksella on selkeä missio päästä kehumaan pitkäaikaistyöttömyyden vähenemisellä, vaikka tosiasiassa vain potkitaan työttömiä toimeentulotuen varaan.

Seuraava temppu nähdään huomenna, kun hallitus julkaisee taas kerran uuden lakiesityksen. Tässä rekrytointi- ja osaamislaissa muutetaan merkittävästi sekä työttömyysturvaa että tapaa hakea töitä.

Jatkossa työttömän pitäisi hakea kolmen kuukauden aikana vähintään kahtatoista työpaikkaa. Jos työtön ei näin tekisi, hän menettäisi työttömyyskorvauksensa 60 päiväksi. Työttömälle tulisi myös velvollisuus ilmoittaa työvoimaviranomaisten verkkopalvelussa omasta aktiivisuudestaan vähintään kerran viikossa.

Maamme jokaisen 350 000 työttömän on siis haettava kolmessa kuukaudessa kahtatoista työpaikkaa ja raportoitava toiminnastaan sähköisesti. Työnantajat tulevat saamaan kolmessa kuukaudessa 4,2 miljoonaa hakemusta ja vuodessa 16,8 miljoonaa. Työvoimaviranomaiset pääsevät tutustumaan viikossa suunnilleen 350 000 aktiivisuusraporttiin. Hallitus ei ole tainnut miettiä kuka ne hakemukset ja raportit lukee. Työnantajat eivät ainakaan, sillä he eivät jatkossa laita avoimia työpaikkoja työvoimapalvelujen sivuille. Raporttien suhteen tietysti luotetaan tuttuun tapaan siihen, että tietotekniikka sen hoitaa, vaikka mitään järjestelmää ei ole edes suunnitteilla.

Hallitus ei ole miettinyt myöskään alueellisia eroja työpaikkojen tarjonnassa. On eri asia löytää haettavia työpaikkoja pääkaupunkiseudulta kuin vaikkapa Itä- tai Pohjois-Suomesta. Ajatuksena lienee kannustaa eli pakottaa ihmiset muuttamaan työn perässä, vaikka koko elämä olisi rakennettu toisaalle.

Vielä kummallisempi on tulossa oleva esitys, jonka mukaan työttömälle ei tehtäisi entiseen tapaan työllistymissuunnitelmaa ja haastatteluja, vaan työtön pitäisi huolen aktivoitumisesta itse. Haastattelu tehtäisiin vasta työttömyyden pitkittyessä.

Mitenkäs tämä nyt tällaiseksi kääntyi? Vasta viime syksynä säädettiin kovalla tohinalla kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu, jonka piti  virallisen totuuden mukaan ottaa työttömästä koppi ja tukea häntä työnhaussa. Nyt näistä haastatteluista ollaan luopumassa kokonaan. Myöskään työllistymissuunnitelmaa ei enää jatkossa tehtäisi.

Tämän täyskäännöksen syy taitaa olla ikävän raadollinen: bisnekset menivät pieleen. Alkujaanhan kolmen kuukauden välein toteutettavat haastattelut piti ulkoistaa yksityisille toimijoille, mutta laki esti viranomaistoiminnan yksityistämisen. Työvoimaviranomaiset eivät tehtävästä selviä nykyresursseilla, joten hallitus päätti luopua koko touhusta.

Jokainen aktivoitukoon siis itse ja raportoikoon toiminnastaan jonnekin. Seurantaa järjestetään luultavasti vain sen verran, että raportointivelvollisuuden laiminlyöneet voidaan potkaista pois tilastoista. Näin saadaan siivottua ulos kaikki ne, joilla ei ole osaamista, tietokonetta tai toimivaa nettiyhteyttä.

Samaan aikaan on alkanut taas kerran parku työvoimapulasta. Hallituksen mukaan työllisyys paranee kohisten, mutta osaavaa työvoimaa ei ole saatavilla. Tämä on vanha tuttu syyllistämiskeino, sillä työvoimapulasta on huudettu vähän väliä 90-luvun alusta lähtien. Aina se on enteillyt työttömien entistä tylympää kohtelua.

Hallituksella ei ole mitään yhtenäistä linjaa. Näyttää pahasti siltä, että työvoimapolitiikasta päättävät olivat jonottamassa ilmaisia muoviämpäreitä silloin, kun järkeä jaettiin.

18198542_1336813886364187_451021437874882003_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos