Helppoahan se on

Eilinen juttuni Täydellinen ansa  toi taas runsaasti palautetta. Ihan aiheellisesti huomautettiin, että Suomessa saa valittaa kaikista viranomaisten päätöksistä. Tämä koskee myös päätöstä, jolla turvapaikanhakijalle määrätään asumisvelvollisuus.

Tämä on ihan totta, mutta ensin tietenkin pitää varmistua sitä, että asumisvelvollisuutta koskeva päätös annetaan turvapaikanhakijalle tiedoksi sellaisella kielellä, jota hän ymmärtää tai että hän saa tulkkausapua. Päätöksen mukana on annettava myös tieto siitä, minne ja missä ajassa päätöksestä saa valittaa. Tekstini perusteena olevan lehtijutun mukaan  afgaanipariskuntaa ei oltu informoitu heitä koskevasta asumisvelvollisuudesta, jonka poliisi kertoi perusteluksi etsintäkuulutukselle ja noudolle.

Nyt siten se valittamisen helppous. Ihan ensimmäiseksi turvapaikanhakijan pitää tutustua ulkomaalaislakiin, jonka 120a §:ssä asumisvelvoitteesta säädetään. Siellä ei ole sanottu mitään muutoksenhausta tai mahdollisuudesta saada asia oikeuden käsiteltäväksi. Säilöönotto on aina vahvistettava käräjäoikeudessa, mutta asumisvelvollisuutta ei. Se on hallinnollinen päätös, josta valitetaan hallinto-oikeuteen. Tämä pitää turvapaikanhakijan tietää tai selvittää itselleen, sillä 120a §:ssä siitä ei sanota mitään.

Pitää siis ymmärtää lukea ulkomaalaislain 190 §, jossa asiasta säädetään näin:

Tässä laissa tarkoitettuun Maahanmuuttoviraston, poliisin, rajatarkastusviranomaisen, työvoimatoimiston, Suomen edustuston ja opetusministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Nyt pitää siis perehtyä hallintolainkäyttölakiin. Siellä kerrotaan, että valitus tehdään hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta.

Tässä tapauksessa valitusta ei kuitenkaan tehdä 30 päivässä. On palattava takaisin ulkomaalaislain 190 §:än, jonka mukaan valitus onkin tehtävä 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tällaiseksi lainkohta muutettiin elokuussa 2016 perustelematta sitä mitenkään. Paitsi tietysti sanomalla, että lyheympi valitusaika on turvapaikanhakijan etu.

Nämä asiat pitää asumisvelvollisuuden rikkomisen takia säilöönotetun selvittää itselleen. Ensin tietysti olisi saatava se päätös, josta voisi valittaa. Sen on oltava hallintolain mukainen eli kirjallinen, lainkohdilla perusteltu ja muutoksenhakuohjeilla varustettu. Sitäkin säilöönotetun on osattava vaatia, ja koko ajan pitää muistaa 21 päivän valitusaika.

Muutoksenhaun kiemurat on siis selvitettävä tutustumalla kolmeen eri lakiin. Tätä monimutkaisuutta tarkoitin eilen sanoessani, että lainkohdasta pääsi unohtumaan kokonaan velvollisuus ilmoittaa turvapaikanhakijalle asumisvelvollisuuden alkamisesta, sisällöstä ja oikeussuojakeinoista.

Lainvalmistelussa tehtiin virhe, sillä hyvä lainvalmistelu edellyttää, että muutoksenhausta säädetään samassa yhteydessä kuin velvoittavasta päätöksestä. Lainkohtaan olisi tarvittu vain yksi lause kertomaan, että asumisvelvollisuuden määräävä päätös on annettava kirjallisena ja siihen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Se pääsi unohtumaan, mutta unohdus on helppo selittää pois.

Minä selitin sen juuri äsken pois lainsäätäjän puolesta. Pitää vain tietää ja osata etsiä oikeat lainkohdat. Turvapaikanhakijan pitäisi vain lukea itsensä suomalaiseksi juristiksi, jotta osaisi itse paikata lainsäätäjän unohdukset.

Täydellinen ansa

Mikä on se maa, jossa mihinkään rikokseen syyllistymätön henkilö etsintäkuulutetaan, poliisi tekee kotietsinnän hänen tuttunsa asuntoon ja vie etsintäkuulutetun? Mikä on se maa, joka velvoittaa mihinkään rikokseen syyllistymättömän asumaan tietyssä paikassa ja ilmoittautumaan henkilökunnalle jopa neljä kertaa vuorokaudessa? Poistumiseen hänen on saatava poliisin lupa. Jos lupaa ei ole kysytty, niin henkilökunnan on rikosoikeudellisen virkavastuun uhalla ilmoitettava luvattomasta poistumisesta poliisille.

Mikä maa tosiaan rajoittaa tällä tavalla liikkumisvapautta? Onko se Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Unkari vai Puola? Ei ole, se on Suomi vuonna 2017. Tässä maassa voidaan lounasvieras viedä poliisivoimin turvasäilöön ihan vain sen takia, että hän ei ole pyytänyt lupaa poistua omasta asunnostaan. Turvasäilöstä hänen tiensä voi johtaa pakkokäännytettynä takasin maahan, josta hän on saattanut paeta jo kymmenen vuotta sitten.

Tällaisen toiminnan oikeuttaa ulkomaalaislakiin tammikuussa tehty lisäys. Vähin äänin lisättiin lakiin 120a §, jossa säädetään asumisvelvollisuudesta. Laitetaan se kokonaan näkyviin:

120a § Asumisvelvollisuus

Jos 118–120 §:ssä tarkoitetut turvaamistoimet eivät ole riittäviä, kansainvälistä suojelua hakenut ulkomaalainen voidaan määrätä asumaan nimetyssä vastaanottokeskuksessa ja ilmoittautumaan siellä yhdestä neljään kertaa vuorokaudessa. Ilmoittautumiskertojen määrää päätettäessä tulee yksilöllisen arvioinnin perusteella varmistaa, että asumisvelvollisuuteen määrätyn oikeuksia ei rajoiteta enempää kuin se on välttämätöntä ja että turvaamistoimen tarkoitus toteutuu.

Asumisvelvollisuus on voimassa enintään 14 kuukautta asumisvelvollisuuden alkamisesta.

Turvaamistoimen määrännyt viranomainen voi vastaanottokeskuksen johtajaa kuultuaan myöntää vastaanottokeskuksessa asumaan määrätylle ulkomaalaiselle luvan jättää tilapäisesti ilmoittautumatta painavan henkilökohtaisen syyn vuoksi.

Jos vastaanottokeskuksessa asumaan määrätty ulkomaalainen ei noudata asumisvelvollisuuttaan, on vastaanottokeskuksen ilmoitettava velvollisuuden laiminlyönnistä välittömästi velvoitteen määränneelle viranomaiselle.

Asumisvelvollisuuden toteutumista valvovaan vastaanottokeskuksen henkilökuntaan kuuluvaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

Tämä on täydellinen ansa. Lainkohdasta pääsi unohtumaan kokonaan velvollisuus ilmoittaa turvapaikanhakijalle asumisvelvollisuuden alkamisesta ja sisällöstä. Pääsi unohtumaan myös oikeussuoja eli mahdollisuus saattaa asumisvelvollisuuden määrääminen tuomioistuimen tutkittavaksi. Se toteutuu vasta siinä vaiheessa, kun asumisvelvollisuuteen määrätty otetaan säilöön.

Sen sijaan muistettiin antaa virkavallalle järeät keinot. Muistettiin velvoittaa vastaanottokeskuksen henkilökunta rangaistuksen uhalla ilmiantamaan se hallinnolliseen arestiin määrätty asumisvelvollinen, joka jättää väliin yhdenkin päivittäisen ilmoittautumisen. Muistettiin velvoittaa henkilökonta rikkomaan salassapitovelvollisuutensa ja kertomaan tiedossaan olevat turvapaikanhakijan tuttujen osoitteet.

Muistutan vielä, että asumisvelvollisuuteen määrätty  turvapaikanhakija ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Kyseessä on turvaamistoimi maahan tulon tai maassaolon edellytysten selvittämiseksi tai poistamista koskevan päätöksen valmistelemiseksi. Silti hänet voidaan etsintäkuuluttaa vaikkapa siitä syystä, että hän ei tiennyt olevansa velvollinen ilmoittautumaan ja päätti lähteä suomalaisen tuttunsa luokse lounaalle. Tämä tuttu sitten saa yllätysvieraaksi kotiestinnän tekevän poliisin.

Miettikääpä vähän millaiseksi tämä maa on muuttunut tämän hallituksen aikana. Turvapaikanhakijoita jahdataan kuin pahimpia rikollisia, vastaanottokeskuksen henkilökunta velvoitetaan rikosvastuun uhalla toimimaan ilmiantajana ja kotietsintä voidaan tulla tekemään kenen tahansa turvapaikanhakijan tuttavaksi epäillyn kotiin.

***
Kommentoinnissa entiset säännöt. Vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.

Populisti ja totuus

”Euroopan komissio on linjannut, että henkilö voidaan ottaa säilöön jopa 18 kuukaudeksi, jos hän on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja hänen voidaan olettaa katoavan. Tätä mahdollisuutta tulee käyttää maastapoistamisen turvaamiseksi.”

Näin linjaa perussuomalaisten puheejohtajaehdokas Leena Meri tulevaisuutta blogissaan. Juristina Meri itse tietää tai ainakin hänen pitäisi tietää, että komission linjausta ei sellaisenaan voida soveltaa Suomessa. Hän luottanee siihen, että muut eivät tiedä.

Miksi ei voida soveltaa? Siksi, että komission linjausta voidaan soveltaa vain niissä maissa, joissa maan oma laki sallii säilöön ottamisen 18 kuukaudeksi. Suomen laki ei salli. Säilöön ottaminen on turvaamistoimi, josta säädetään Ulkomaalaislain 7 luvussa tarkasti. Se etenee näin:

Maassaolon edellysten selvittämiseksi tai maasta poistumisen varmistamiseksi ulkomaalaiseen voidaan kohdistaa turvaamistoimi. Ensisjiaisia toimia ovat ilmoittautumisvelvollisuus, matkustusasiakirjojen luovutus, vakuuden asettaminen ja velvollisuus asua nimetyssä vastaanottokeskuksessa.

Jos nämä toimet eivät ole riittäviä, niin vasta sitten voidaan ottaa säilöön. Sen on aina tapahduttava yksilöllisen harkinnan perusteella. Laki ei salli mitään massapäätöksiä.

Säilöön ottaminen on mahdollista mm. silloin, kun on perusteltua aihetta olettaa, että ulkomaalainen piileskelisi, pakenisi tai muulla tavalla vaikeuttaisi huomattavasti itseään koskevaa päätöksentekoa tai maasta poistamistaan koskevan päätöksen täytäntöönpanoa. Lisää perusteita löytyy lain 7 luvun 121 §:stä.

Päätöksen säilöön ottamisesta tekee ensin poliisin tai rajavartiolaitoksen siihen oikeutettu virkamies. Viimeistään seuraavana päivänä asiasta on ilmoitettava käräjäoikeuteen, ja oikeuden on käsiteltävä asia viipymättä ja viimeistään neljäntenä päivänä säilöön ottamisen alkamisesta.

Ja nyt sitten se lainkohta, jonka Meri unohti. Ulkomaalaislain 7 luvun 127 §:n mukaan asiaa käsittelevän viranomaisen on määrättävä säilöön otettu päästettäväksi heti vapaaksi, kun edellytyksiä säilössä pitämiselle ei enää ole. Säilöön otettu on päästettävä vapaaksi viimeistään kuuden kuukauden kuluttua säilöönottopäätöksestä. Säilöönottoaika voi kuitenkin olla tätä pidempi, ei kuitenkaan yli 12 kuukautta, jos säilöön otettu ei tee yhteistyötä palauttamisen toteuttamiseksi tai kolmannelta valtiolta ei saada tarvittavia paluuasiakirjoja ja maastapoistamisen täytäntöönpano viivästyy näistä syistä.

Säilöön ottamisen maksimi on Suomessa siis 6 kuukautta ja poikkeustapauksissa 12 kuukautta, ei Euroopan komission linjaama 18 kuukautta. Jokainen päätös on tehtävä yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Päätöksiä ei voida tehdä vain siksi, että se on mahdollista.

Eduskunta, hallitus tai Euroopan komissio eivät voi määrätä Suomen tuomioistuimia toiminaan vastoin Suomen lakia. Ainoa mahdollisuus on muuttaa lakia niin, että komission sallima yläraja on myös Suomen lain sallima yläraja.

Populisti saa aina asiat kuulostamaan helpolta, vaikka itse tietää ne vaikeiksi. Kannattajat eivät kuitenkaan tiedä.