Vakaat säännöt

-Pidämme siitä, mitä näemme täällä. Täällä ei ole korruptiota, täällä on vakaat viranomaiset ja vakaat säännöt. Näyttää siltä, että rautateitä koskeva sääntely on menossa hyvään suuntaan.

Näin totesi hongkongilaisen liikennejätti MTR:n pohjoismaisen MTR Nordicin kehitysjohtaja Andreas Jensen käytyään eilen katsastamassa tulevia tiluksiaan. Kuin sattumalta tämä katselmus oli järjestetty päivälle, jolloin hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen junien henkilöliikenteen kilpailuttamista koskevassa välikysymysäänestyksessä. Nyt tie on auki ja rahastus voi alkaa.

Kyllähän meillä rahastus osataan muutenkin. Hyvä esimerkki ovat valtion myöntämät yritystuet, jotka näyttävät menevän minne sattuu ilman että kukaan katsoo niiden perään. Tukea on myönnetty menestyville yrityksille, joiden rahoitus on kunnossa. Sitä on myönnetty jopa pyytämättä ja yllättäen, vastoin lakia ja haettua suurempana, selvisi Valtiontalouden tarkastusviraston tekemässä osittaisessa tarkastuksessa. Seurantaa ei ole ja kuititkin ovat joissain tapauksissa hukassa.

Tukien määrä on noussut viime vuosina, mutta tukea saaneiden yritysten lukumäärä on laskenut. Vuonna 2016 valtion talousarviosta maksettiin tukia elinkeinoelämälle yhteensä 4,136 miljardia euroa. Viimeksi budjettiriihessä tukia yritettiin karsia, mutta eihän siitä mitään tullut. Jokaisella tuella oli puolustajansa hallituksessa, eli omia tai ainakin omien sidosryhmien lehmiä oli ojat täynnä.

Se niistä vakaista viranomaisista ja vakaista säännöistä. Jos yritystuet ovatkin villin lännen meininkiä, niin onneksi sentään löytyy sellaisiakin tukia, joiden kontrolli on armottoman tiukkaa. Näitäkään tukia virheellisesti myöntävät viranomaiset eivät koskaan saa sapiskaa, mutta sitäkin kovemmin rangaistaan tukien saajaa. He ovat tietenkin sosiaalietuuksen saajia.

Vähän väliä saa lukea uutisia työttömyysetuutta tai toimeentulotukea huijanneista, jotka ovat saaneet tukea, vaikka ovat samaan aikaan tehneet vaikkapa vain satunnaisesti töitä. Sanktio on aina kaksinkertainen, sillä liikaa maksettu tuki peritään takaisin ja huijari tuomitaan oikeudessa rahamäärästä riippuen petoksesta tai törkeästä petoksesta. Tämä ei ole vastoin kaksoisrangaistuksen kieltoa, sillä takaisinperintä ei ole rikosoikeudellinen rangaistus, vaan hallinnollinen prosessi.

Ei siinä mitään, se on ihan oikein. Valvonta on niin tiukkaa, että huijaaminen ei koskaan kannata. Sitä minä vain ihmettelen, että miksi valtiolta tukea saavat ovat niin eriarvoisessa asemassa. Yritystuki on eräällä tavalla rinnastettavissa vaikkapa toimeentulotukeen, sillä monelle yritykselle tuet ovat elinehto. Kuitenkaan kukaan ei näytä valvovan kuka niitä tukia saa ja kuinka paljon, saati että niitä perittäisiin takaisin tai väärinkäytöksistä rangaistaisiin. Toisilla on vakaiden viranomaisten määräämät vakaat säännöt, toisilla ei. Ei ihme, että kansainväliset suuryritykset hierovat jo käsiään, kun julkista omaisuutta niille tyrkyteään käytettäväksi. Mitä isompi firma, sitä väljemmät säännöt.

PS Tulipa mieleen toinenkin ryhmä, jota valvotaan tarkasti ihan satelliitilla. He ovat maatalousyrittäjiä, jotka kiroilevat tukiviidakon vaatiman paperisodan ja valvonnan kanssa. Valvontaviranomaisen on tärkeää tietää mitä missäkin pellonnurkassa kasvaa, mutta ei ole niin nuukaa minne katosi jokin teknologiateollisuuden kehitys-, tutkimus- ja innovaatiohankkeeseen myönnetty tuki, jonka tarkkaa loppusummaakaan ei välttämättä tiedetä.

***

Tätä juttua ei voi kommentoida, koska lähden parin päivän työmatkalle enkä jouda moderoimaan.

Kakun kasvattajat

Nykyinen hallitus ja erityisesti valtiovarainministeri Katainen eivät millään suostu näkemään tosiasioita. Eilen välikysymyskeskustelussa Katainen todisti oikein tilastojen avulla, että tämän hallituksen aikana tuloerot ovat pienentyneet. Näin siitä huolimatta, että maassa on 900 000 köyhää ja valtion budjettiin kirjatun tavoitteen mukaan heitä on vuoden lopussa 20 000 enemmän.

Katainen tulkitsee tilastoja tahallaan väärin. Kansainvälinen talouskriisi notkautti tietenkin myös pääomatuloja, joten hallituksen tekemisillä ei ole ollut mitään vaikutusta asiaan. Siis tämä talouskriisi, jonka maailman parhaan valtiovarainministerin syksyllä 2008 antaman arvion mukaan ei pitänyt hipaistakaan Suomea. Tilastojen tuijottaminen yhdellä silmällä vääristää kummasti totuutta, kun leipäjonojen kasvua ei haluta myöntää.

Hallitus kehui taas ihan kuvotukseen asti, kuinka se on parantanut kaikkein huono-osaisimpien asemaa. Kymmeniä kertoja muistettiin mainita takuueläke, jonka hallitus katsoo omaksi saavutuksekseen. Tosiasiassa siitä päätettiin Vanhasen hallituksessa tammikuussa 2009, mutta sen voimaantulo ajoitettiin tarkoituksella vaalien alle. Kyllä sitä nyt ylistetäänkin, vaikka sen vaikutus ostovoimaan on pyöreä nolla. Asumis- ja toimeentulotuet nimittäin laskevat täsmälleen saman verran kuin takuueläke tuo lisää rahaa.

Minun korviini särähtää pahasti myös Kataisen puhe kakun kasvattamisesta, jotta on mitä jakaa. Tällaiset puheet osoittavat, että hän on valumisteorian kannattaja. Teorian mukaan kansantalous on pöydällä oleva kakku, jota jaetaan tiettyjen perusteiden mukaan. Ensimmäisenä osansa kahmivat kaksin käsin kaikkein hyväosaisimmat ja sitten varallisuusjärjestyksessä muut. Kaikkein huono-osaisimmat saavat ne murut, jotka valuvat pöydältä yli. Kun kakkua kasvatetaan tarpeeksi, murusia valuu enemmän reunan yli ja siten myös köyhien elintaso paranee.

Tämän teorian kannattajien mieleen ei koskaan juolahda, että ehkä jakoperusteita pitäisi muuttaa. Eihän toki, ne ovat hyviksi havaittuja ja ikuisia. Tosin minusta näyttää siltä, että kasvoipa kakku miten suureksi tahansa, niin ei sieltä valu yhtään sen enempää muruja lattialle. Pöytää ilmeisesti suurennetaan ja sen laitoja korotetaan, jotta kaikkein rikkaimmat saavat kantaa säkillä kotiinsa sen, mitä eivät jaksa ahmia.

Kuten vanha kansa sanoo: Ahneen suu täyttyy vasta mullalla.