Reviirijako

Sote-uudistus ja maakuntamalli mylläävät uusiksi koko terveydenhoitojärjestelmän. Yksityiset terveysalan yritykset valloittavat jo kuntien terveys- ja hoivapalveluja, kertoo Suomen Kuvalehti. Yritysjäteille on annettu kahden vuoden etumatka, jonka turvin ne voivat jakaa reviirit. Maakuntamalli tulee käyttöön vuoden 2019 alussa, ja vasta sitten julkinen sektori saa aloittaa yritystoiminnan ja ruveta kilpailemaan niistä asiakkaista, jotka se tähän asti on hoitanut. Siihen mennessä yritykset ovat jo ostaneet terveyskeskuskiinteistöt omikseen.

Attendo on ruvennut tekemään kunnille tarjouksia niiden omistamista kiinteistöistä. Kaupan tai vuokrauksen mukana se lupaa taata terveydenhoidon valinnanvapauteen kuuluvat peruspalvelut kuntaan siinäkin tapauksessa, että maakunta ne jostain syystä päättää lopettaa.

attendo

Laitetaan sama vielä videona.

Tämähän näyttää kunnan kannalta houkuttelevalta. Kun palvelutuotannon järjestäminen siirtyy maakunnan vastuulle, niin kunnan rakentamat kiinteistöt jäävät kunnan omistukseen. Maakunta hyväksyy palveluntuottajat, joista joku joko tulee vuokralaiseksi kunnan kiinteistöön tai sitten ei tule. Maakunta voi myös joutua lopettamaan koko palvelun jossain kunnassa ja järjestää sen naapurissa. Silloin kunnan käsiin jää tarpeeton terveyskeskuskiinteistö lahoamaan pystyyn.

Tietenkin se kannattaisi myydä, kun näin avokätinen tarjous tehdään. Samalla turvattaisiin palvelujen pysyminen kunnassa riippumatta siitä, mitä maakunta tekee. Attendo tarjoaa kunnalle mahdollisuutta ohittaa koko maakuntamalli, pitää palvelut kunnassa ja turvata kiinteistön käyttö sen alkuperäisessä tarkoituksessa.

Tässä on kuitenkin monta ongelmakohtaa. Attendo näyttää luottavan siihen, että se pääsee tuottamaan valtion kokonaan rahoittamia palveluja omassa tai vuokraamassaan kiinteistössä. Entä sitten, jos se ei pääsekään? Järjestääkö se silti lupauksensa mukaisesti ne palvelut?

Ei järjestä, sillä järjestämisvastuu tulee olemaan maakunnilla, jotka hyväksyvät palveluntuottajat. Maakuntamallin tultua voimaan kunta ei voi ostaa palveluja suoraan yritykseltä maakunnan ohittaen. Niin meille on ainakin kerrottu.

Ei siihen kiinteistöön tule kukaan muukaan, jos se on myyty Attendolle. Omistajalla ei ole mitään velvollisuutta luovuttaa ostamaansa tai vuokraamaansa kiinteistöä vaikkapa maakunnan perustamalle yhtiölle.

Näyttää siltä, että Attendo aíkoo tehdä maakunnille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.  Se sanoo, että me omistamme alueen terveyskeskukset, ja jos emme saa tuottaa palveluja, niin lukitsemme rakennusten ovet. Liiketoiminnassa tätä ei sanota kiristämiseksi, vaan kilpailuasetelmien hakemiseksi. Kun yritys saa tällaisen tosiasiallisen monopolin alueella, niin se voi määrätä palvelujen hinnan. Valtio maksaa.

Attendo on siinä mielessä oikeaan aikaan liikkeellä, että maakuntamalli on tulossa vasta vuoden 2019 alussa. Siihen asti kunnat pääsääntöisesti järjestävät palvelut itse. Poikkeuksen tekee Pohjois-Karjala, jossa jo tämän vuoden alussa siirryttiin maakunnalliseen malliin. Tämä Siun Sote toimii kuntayhtymänä vuoteen 2019, jonka jälkeen se luovutetaan maakunnalle. Pohjois-Karjalan kuntien kohdalla Attendon tarjouksen hyväksyminen tarkoittaisi eroamista tästä kuntayhtymästä.

Kaiken kaikkiaan tarjous on kuntien kannalta erittäin houkutteleva, ja monet siihen varmasti tarttuvat. Ennen päätöksentekoa maan hallituksen ja eduskunnan pitäisi kuitenkin vastata rehellisesti pariin kysymykseen.

Tätäkö oikeasti halutaan? Onko maakuntalainsäädännössä tarkoitus antaa kunnille mahdollisuus ohittaa koko maakuntamalli ja ostaa palvelut suoraan yksityiseltä yritykseltä? Vai onko koko sote- ja maakuntauudistuksen tarkoitus siirtää terveyspalvelut näille yrityksille, jotka sitten monopolinsa ja kiinteistöomistuksensa turvin määräävät hinnan, jonka veronmaksajat kiltisti maksavat?

***
Tämä on ensimmäinen juttuni Apu-lehden logon alla. Kuten huomaatte, niin mikään muu kuin logo ei ole muuttunut eikä muutu. Myös kaikki vanhat jutut löytyvät tästä samasta blogista.

Kysyjille vastaan etukäteen, että muutossa ei ole mitään dramatiikkaa. Kyse on lehtitalon sisäisistä järjestelyistä, joista minulla ei ole tarkempaa tietoa.

EDIT 12.4.2017 klo 13.20
Poistettu maakunnan järjestämään kilpailutukseen viittaavat sanat, koska sanana kilpailutus tässä yhteydessä näköjään käsitetään kirjaimellisesti. Maakunta ei järjestä varsinaista kilpailutusta, vaan hyväksyy palveluntuottajat. Käytännössä tämä vastaa kilpailumenettelyä, jossa osa palveluntarjoajista suljetaan pois.

Hyvät veljet

”Kilpailutuksen voittavien yritysten tehtävänä on järjestää työttömille kuuden kuukauden palvelujaksoja, joiden sisältöä ei ole ennalta määritelty tarkasti.”

Näin tarkasti on suunniteltu käytettäväksi viisi miljoonaa euroa, joilla hallituksen alkujaan piti ostaa työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuvia haastatteluja. Kun hallitus viimein ymmärsi haastattelun olevan viranomaistoimintaa, jota ei voi ulkoistaa, niin raha käytetään silti ostopalveluihin. Tuli luvatuksi kavereille.

Asiasta kertoi Taloussanomat. Ministeri Jari Lindström selvittelee nyt sotkua, joka syntyi hänen alaistensa tekemästä tarjouspyynnöstä. Siinä pyydettiin tarjouksia juuri näistä haastatteluista, joita ei siis voida yrityksillä teettää.

Mitä nämä yritykset sitten tekevät? Kukaan ei tiedä, sillä tehtäviä ei ole määritelty. Yritys voi tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään. Se voi ”sparrata” työtöntä parhaaksi katsomallaan tavalla, järjestää tapaamisia työnantajien kanssa ja vaikkapa haastatella häntä itse. TE-toimistojen on silti haastateltava työttömät uudelleen viran puolesta. Siihen ne eivät ole varautuneet. Ne olivat varautuneet myymään työttömät näiden yritysten rahantekovälineeksi.

Nyt näyttää pahasti siltä, että yritysten ainoa tehtävä on kirjoittaa laskuja toiminnasta, jonka ne saavat järjestää ihan miten haluavat. Tällainen kilpailutus on turhaa, ihan yhtä hyvin rahat voitaisiin antaa konsulttikavereille vastikkeetta. Mitään oikeaa vastinettahan niille ei kuitenkaan saada.

Tässä meillä on pienimuotoinen hallituksen kaivama Kankkulan kaivo, jonne uppoaa vain viisi miljoonaa. Paljon syvempi kaivo on sitten Maakuntien Tilakeskus Osakeyhtiö. Sinne siirretään koko tulevassa sote-uudistuksessa kunnilta ilmaiseksi saatu miljardiomaisuus. Osakeyhtiö on perustettu tammikuussa, vaikka omaisuus siirtyy vasta vuoden 2019 alussa. Nyt täytetään jo johtajien paikkoja ilman hakua, kertoo Aamulehti.

Asiakkuus-, rakennuttamis- ja ylläpitojohtajat valittiin Maakuntien Tilakeskuksen projektiryhmän sisältä. Parhaat asiantuntijat löytyvät tietenkin porukasta, joka valmistelee asiaa. Jos olisin hävytön, niin sanoisin heidän järjestelevän itselleen ja toisilleen johtajanpestejä.

Tietenkin johtajaehdokkaat on haastateltu ja tietenkään he eivät itse ole osallistuneet itsensä valintaan. Tässä maassa ollaan jääviyssäännöistä tarkkoja, joten kaikki on kunnossa.

Sote-uudistuksen koko kuva alkaa hahmottua. Sairaanhoitopiirien miljardien arvoinen kiinteistöomaisuus luovutetaan vastikkeetta Tilakeskukselle. Sen kiinteistöomaisuuden ovat kunnat rakentaneet omilla rahoillaan, usein vielä velaksi. Kiinteistöt annetaan ilmaiseksi, mutta velat jäävät kuntiin. Projektiryhmä jakaa jo johtajien paikkoja itselleen, vaikka sote-uudistus toteutuu vasta lähes kahden vuoden kuluttua. Tulevaisuudessa osakeyhtiö voi halutessaan myydä koko höskän eniten tarjoavalle, eikä kunnilla ole siihen mitään sanomista. Osakeyhtiö toimii osakeyhtiölain mukaan.

Sipilän hallituksella on valtava kiire toteuttaa visiotaan. Se visio näyttää olevan rahan, johtajanpestien ja omaisuuden hallinnoinnin jakaminen hyville veljille. Lopullinen tavoite on koko julkisen sektorin yhtiöittäminen ja sen jälkeen yksityistäminen.

Yhteiskunnan uusjako

Uusjako on kiinteistöjen järjestelytoimitus, mutta en nyt puhu siitä. Puhun Suomessa meneillään olevasta koko yhteiskunnan ja erityisesti varallisuuden uusjaosta. Se tarkoittaa sitä, että ensin rikkaat haluavat palkansaajien työskentelevän entistä halvemmalla. Sitten he haluavat, että yhteiskunta eli veronmaksajat maksavat senkin vähäisen palkan palkkatukena tai peräti vastikkeellisena sosiaaliturvana. Itse nämä rikkaat eivät halua maksaa veroa.

Se tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhoitoala yksityistetään taikasanaa valinnanvapaus käyttäen. Sen seurauksena isot yritykset poimivat vähän palveluja tarvitsevat hyvätuloiset omille listoilleen ja jättävät köyhät ja monisairaat yhteiskunnan tarjoaman leikatun sosiaali- ja terveydenhoidon varaan.

Nyt joku sanoo, että eivät yksityiset firmat tule sinun ovellesi määräämään, että sinun on tultava meidän asiakkaaksemme. Eivät tulekaan, vaan ne houkuttelevat asiakkaita mainostamalla. Kun katsotte vaikkapa vain televisiota, niin isot lääkärifirmat mainostavat koko ajan itseään. Ne valmistautuvat vuoden 2019 alusta tulevaan uusjakoon, jolla kansa lopullisesti jaetaan hyväosaisiin ja rupusakkiin.

Paljon palvelua tarvitsevat eivät voi valita, vaan heidät ohjataan julkiselle sektorille. Haja-asutusalueilla asuvat eivät voi valita, sillä kilpailua ei ole. On vain julkinen sektori, joka pakotetaan yhtiöittämään toimintansa. Julkinen sektori ei kuitenkaan voi vielä mainostaa, sillä se saa yhtiöittää toimintansa vasta vuoden 2019 alusta, jolloin valinnanvapaus tulee voimaan. Siihen asti julkinen sektori on puheissa edelleen se kamala mörkö, joka tuhlaa verovaroja. Yhtiöittämisen myötä se muuttuu yritykseksi, joka kilpailee avoimilla markkinoilla muiden kanssa ja voi jopa mennä konkurssiin. Se onkin mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä konkurssikaan ei poista julkisen sektorin velvollisuutta vastata koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Vuoteen 2019 mennessä suuret yksityiset firmat ovat jo jakaneet parhaat markkinapaikat. Valtaus on koko ajan käynnissä, ja siitä hyvänä esimerkkinä on Pihlajalinna. Viime marraskuussa se osti lääkäreiden rekrytointifirma MediApu Oy:n, nyt tammikuussa Itä-Suomen Lääkäritalo Oy:n  ja helmikuussa se ilmoitti laajentavansa toimintaansa yli kymmenelle uudelle paikkakunnalle.

Aikaa on vielä lähes kaksi vuotta, ja siihen mennessä alan kilpailijat ennättävät jakaa markkinat, asiakkaat, alueet ja henkilöstön. Julkisen sektorin yhtiöille ei ole enää tilaa muualla kuin siellä, missä markkinat eivät vedä.

Sitten käy kuten on käynyt kaikkialla, kun palvelut on ulkoistettu ostopalveluiksi. Yhtiö ilmoittaa pari kertaa vuodessa, että niistä, näistä ja muista erinäisistä syistä hinta nousee. Kun laki valvoittaa julkista sektoria olemaan vastuussa palvelujen järjestämisestä, mutta ei tuottamisesta, niin julkinen sektorihan maksaa mitä vaaditaan. On pakko, sillä muuten palvelu loppuu. Rahat tulevat tietenkin veronmaksajien kukkarosta ja menevät veroparatiisiin.

Petteri Orpo on sanonut, että eivät mene. Kyllä ne menevät, sillä yritykset velvoitetaan ilmoittamaan vain maakohtaiset verot. Kun kansainvälisen yrityksen Suomessa toimiva tytäryhtiö ottaa emoyhtiöltä lainaa, jota se ei edes tarvitse, niin lainan lyhennykset ja korot ovat vähennyskelpoisia. Silloin on ihan samantekevää ilmoittako yritys Suomeen maksamiaan veroja vai ei. Rahat ovat jo kadonneet.

Veronmaksaja siis maksaa, mutta veronmaksajan kukkaro ohenee koko ajan. Sen kertoi eilen EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila vaatiessaan jopa 15-20 %:n palkanalennuksia ja ketteryyttä työelämän lainsäädäntöön. Ketteryys tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksia koskeva lainsäädäntö romutettaisiin ja jokainen neuvottelisi itse itselleen työehdot palkkaa myöten. Käytännössä työnantaja sanelisi kaiken. Työnantaja voisi järjestää palkkahuutokaupan, jonka voittaisivat pienintä palkkaa pyytävät.

Entäpä sitten työntekijöiden oikeudet? Turhaa tavaraa. Valittajille voitaisiin tehdä Pihlajalinnan temppu eli antaa potkut. Kun se onnistuu helposti jo nyt, niin vielä helpommin se onnistuisi ketterämmän lainsäädännön aikana.

Palkan alentaminen ei koske suurituloisia, kuten tästä Facebookissa näkemästäni kuvasta hyvin käy selville.

kimmo käärmelahti

Kuva: Facebook/Kimmo Käärmelahti

Näiltä suurituloisilta unohtuu aina kaksi asiaa. Konsta Pylkkänen sanoi sen ensimmäisen, eli  yhden ihmisnahkan sisään heidänkin on mahduttava. Toinen unohdus on se, että heilläkin on vaaleissa vain yksi ääni. Ihan saman verran on myös sillä kaikkien köyhimmällä ja eniten kyykytetyllä.

***
Kiitos Kimmo Käärmelahdelle kuvasta ja Elena Uusitalolle linkeistä.

***
Blogini täytti eilen seitsemän vuotta. Kiitos kaikille lukijoilleni, ilman teitä tätä ei olisi. Erityiskiitos kaikkein pitäaikaisimmille lukijoilleni ja niille, jotka aikoinaan aloittivat juttujeni jakamisen Facebookissa ja rupesivat käymään keskustelua. Ihan nimeltä kiitän tästä Katia, Sannaa ja Liisaa. Tunnistatte varmasti itsenne ihan etunimiltä.