Palkalla vai ilman?

Kokkolan kaupunki on lähtenyt taisteluun vieraskasveja vastaan tällä kertaa palkkaamalla pitkäaikaistyöttömiä kitkemistöihin. Aiempina vuosina kaupunki on niittänyt ja myrkyttänyt vieraslajeja, mutta tulokset ovat olleet liian laihoja. Siksi kaupunki päätti kokeilla tänä kesänä ensimmäistä kertaa käsin kitkemistä.

Näin iloisen uutisen kertoo Yle. Uutinen puhuu palkkaamisesta, mutta epäselväksi jää maksetaanko työstä oikeasti palkkaa. Jutun jatko panee epäilemään, että ei makseta:

Palkatessaan työhön pitkäaikaistyöttömiä Kokkolan kaupunki sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaupungilla on roppakaupalla työtä, jolle ei riitä tekijöitä. Samalla kaupunki välttyi näiden työllistettyjen kohdalla Kelan sakkomaksuista, joita kunnat joutuvat maksamaan jokaisesta pitkäaikaistyöttömästään.

Jos kyse on oikeasta palkkatyöstä, niin asia on kunnossa. Jos taas kyse on pelkästä ns. sakkomaksujen välttelemisestä palkatta teetettävän työn avulla, niin kyse on työttömien hyväksikäytöstä. Hyväksikäytöstä vieläpä sellaisessa työssä, jossa vaikeiden palovammojen saaminen jättiputkesta on mahdollista.

En tiedä unohtiko toimittaja kysyä palkanmaksusta. En yhtään ihmettelisi, jos unohti. Liian usein toimittajat puhuvat työttömien palkkaamisesta, vaikka kyse on pelkästä säästöjen saamisesta kunnille palkatonta työtä teettämällä. Kuten jutusta käy ilmi, niin kunnat joutuvat maksamaan huomattavan osan työttömän saamasta työmarkkinatuesta. Maksua sanotaan yleisesti ja virheellisesti sakkomaksuksi, vaikka kyse ei ole kunnan saamasta rangaistuksesta. Tältä maksulta kunta välttyy, kun se sijoittaa työttömät tekemään palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä. Työtön saa työstään vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Tästähän minä olen jauhanut vuosikausia. Milloin toimittajat oppivat esittämään hyvin yksinkertaisen kysymyksen aina silloin, kun jokin kunta hehkuttaa työttömien palkkaamisesta risusavottaan tai kuten tässä tapauksessa haitallisten vieraskasvien kitkemiseen käsin? Se kysymys kuuluu:

Maksetaanko työstä oikeasti palkkaa?

EDIT 26.7.2017 klo 14.30: Ylen artikkelia on täydennetty maininnalla palkkatyöstä. Erinomainen asia, jonka olisi voinut kertoa heti. Epäilykset heräävät aina, kun puhutaan työttömien työllistämisestä ja sakkomaksuilta välttymisestä.

Juuri palkkatyö on paras keino välttyä sakkomaksuilta. Säästön lisäksi kunta saa myös verotuloja.

Sivistynyttä palautetta

Kirjoitan harvoin saamastani palautteesta, mutta nyt teen poikkeuksen. Eilen kirjoitin yhdestä Ylen uutisesta, jossa yksityisten palveluntuottajien edustajat päästettiin puhumaan läpiä päähänsä samalta viivalta lähtemisestä ja julkisen sektorin kirjanpidon avaamisesta. Jutun jakoi paheksuvalla saatteella Facebookissa eräs ansioitunut ja arvostamani toimittaja. Hänen kritiikkinsä on sikäli aiheellista, että uutisjuttu oli tosiaan lyhyt eikä sellaiseen haastatteluun saa mahtumaan kovin paljoa. Lisäksi minun juttuni saattaa vaikuttaa liikaa toimittajia yleistävältä, vaikka kyse oli vain yhdestä uutisjutusta.

Se nyt ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että haastateltavat päästettiin puhumaan puuta heinää. Tämän ansioituneen toimittajan postaus tuotti sellaistakin kommentointia, jota olen yleensä tottunut saamaan Rajat kiinni-porukan elämänkoululaisilta, en toimittajilta ja arvostetuilta virkamiehiltä. Tällä kertaa sanamuodot vain olivat vähän sivistyneempiä.

-Tuo juttu taisikin olla Ylen ensimmäinen ikiaikoihin, jossa ei pelkästään hyökätä sotea vastaan? Sitäkään ei uuninpankkopojan oksennuksesta päätellen olisi saanut tehdä?

-Kuntakonsernien ja sairaanhoitopiirien kirjanpidoista ei taatusti ota tolkkua. Mistä näen, paljonko käyntini terkkarissa on yhteiskunnalle maksanut? Mistä kulut ovat tulleet? Vuotaako vene jostain? Voisiko toiminnot järjestää veronmaksajan kannalta paremmin ja tehokkaammin? Mitä läpinäkyvämpää, sen parempi. Ei niin, että kahdelle toimijalle maksetaan lompsasta satanen, mutta toiselle sujautetaan povitaskusta parikymppiä päälle.

Saa sotea ja yhtiöittämistä toki puolustaa, mutta vaatimus jo nyt avoimen kirjanpidon avaamisesta julkisuuteen on järjetön. Jos joku ei saa tolkkua kuntien ja kuntakonsernien kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä, niin sillehän minä en mahda mitään. Sitä voi kuitenkin opetella sen sijaan, että toteaa sen olevan liian vaikeaa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Juuan kunnan viime vuoden tilinpäätös. Sen sivulta 33 löytyvät tunnusluvut kertovat mitä käynnit terveyskeskuksessa ovat tulleet maksamaan yhteiskunnalle. Laitetaan vielä kuva.

tp

Ihan vastaavat tunnusluvut löytyvät jokaisen kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksistä. Tiedot eivät todellakaan voi olla enää tämän julkisempia, sillä ne löytyvät helposti netistä. Avoin on avointa, mutta vastaavia taulukoita on paljon vaikeampi löytää yksityisten palveluntuottajien sivuilta.

-Tämä Timonen uuninpankolta toteuttaa omalla tavallaan sitä, mistä arvostelee tv-toimittajia: puhuu vapaasti läpiä päähänsä. Usein tekee myös politiikkaa, demarivaltuutettu kun on kotikunnassaan.

Näin totesi KT Kuntatyönantajien palveluksessa oleva henkilö. Ymmärrän kyllä, että siinä talossa en ole kovin suosiossa. Juuan kunta oli eri mieltä KT Kuntatyönantajien kanssa kiky-sopimukseen liittyvän työajan lisäyksen käytöstä. Lopulta KT joutui myöntämään Juuan kunnan tulkinnan oikeaksi, ja meillä lisäaika käytetään työkykyä edistävään liikuntaan. Tämä episodi on näköjään katsottu minun henkilökohtaiseksi pikkupolitikoinnikseni, vaikka idea oli kunnanjohtajan ja sen takana olivat ihan kaikki kunnan luottamushenkilöt. Mutta koska minä toin asian julkisuuteen, niin minähän sen sitten tietysti ihan yksin politikoin.

Palautteen antaminen puhtaasti asiaperustein näyttää olevan yhtä vaikeaa niin elämänkoululaisille kuin sivistyneistöllekin. Henkilökohtainen tuohtumus ja vanhat kaunat nousevat yhtä helposti esiin. Puhumattakaan vihjailevasta ihmettelystä siitä, että arvostettu lehti pitää yksisilmäistä poliitikkoa vakiokirjoittajanaan. Rajat kiinni -jengi olisi sanonut, että tiedämme missä asut ja missä olet töissä.

 

 

Läpiä päähän

Nykyisin tv-journalismi näyttää olevan sitä, että toimittaja tuuppaa mikrofonin haastateltavan suuhun ja antaa tämän vapaasti puhua läpiä päähänsä. Yhtään tarkentavaa kysymystä ei esitetä, saati sitten että sanottaisiin suoraan, että sinähän puhut ihan täyttä potaskaa. Katsojalla on oltava paremmat perustiedot kuin toimittajalla.

Otetaanpa esimerkki, johon puuttui ansiokkaasti sanomalehti Karjalaisen kolumnisti Pekka Puustinen. Viime keskiviikkona Ylen tv-uutisissa yksityiset sote-palvelujen tuottajat ja heidän edunvalvontajärjestönsä puheenjohtaja saivat asiallisen näköisinä höpöttää mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän toi tavattoman harmistuksen siitä, että sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen kariutui perustuslakiin. Ei päästykään lapioimaan verovaroja omaan taskuun.

Lähetys löytyy täältä ja haastattelu alkaa kohdasta 8.19.

Ensin yksityisen dementiakodin johtaja puhuu ihan asiaa. On varmasti turhauttavaa, kun pitkään valmisteltu uudistus kariutui eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Sitten alkaa hölynpöly, kun Terveystalon toimitusjohtaja Yrjö Närhinen purkaa pettymystään.

Hänen mukaansa yhtiöittäminen olisi ollut nopein tapa luoda läpinäkyvä toimintaympäristö ja saada kaikki lähtemään samalta viivalta. Jokainen soten valmistelua seurannut tietää, että Terveystalon kaltaiset jätit ovat juosseet radalla jo monta kierrosta, ja haluaisivat julkisen sektorin pakkoyhtiöiden liittyvän mukaan kilpailuun takamatkalta. Yksityisillä on valmis yritysorganisaatio, jota on hiottu viimeiset pari vuotta juuri tätä kilpailua varten. Julkisella sektorilla ei pääsääntöisesti ole yrityksiä, eikä niiden organisaatio ole tarkoitettu yritystoimintaan. Kaikki olisi pitänyt rakentaa alusta.

On suorastaan huvittavaa, että Terveystalon edustaja puhuu läpinäkyvyydestä, kuten seuraavaksi tekee myös alan yritysten edunvalvojajärjestön Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas. Hänen mukaansa julkisen puolen toimijoiden on nyt avattava kirjanpitonsa, jotta nähdään mitä toiminta maksaa.

Julkisen puolen kirjanpito on jo läpinäkyvää, mutta samaa ei voida sanoa yrityksistä. Kuntien ja kuntayhtymien tilinpäätöstiedot ovat täysin julkisia, ja ne julkaistaan myös netissä. Sieltä löytyvät kustannukset kokonaisuutena ja asiakasta sekä asukasta kohti jaettuna. Tällaisia tietoja ei yksityisiltä firmoilta ole julkisesti saatavilla, siillä ne ovat liikesalaisuuksia. Jos onkin, niin yritykset itse päättävät mitä julkaisevat.

Ihan sama tapahtuu silloin, kun julkinen sektori yhtiöittää oman toimintansa. Yhtiö rupeaa toimimaan osakeyhtiölainsäädännön mukaan, ja saatavilla on vain ne tiedot, jotka yhtiö haluaa julkaista. Jos avoimuutta ja samalta viivalta lähtemistä ruvetaan vaatimaan, niin pitäisi vaatia yksityisiä palveluntuottajia toimimaan yhtä avoimesti kuin julkinen sektori jo nyt toimii.

Lisäksi haastateltavat sivuuttavat kokonaan hallinnolliset kustannukset. Yksityisten firmojen tarvitsee pitää huolta vain omasta hallinnostaan. Julkisella sektorilla on kokonaisvastuu siitä, että palvelut yleensä ovat saatavilla. Jos puhutaan edelleen urheilukieltä, niin julkisen sektorin on juostava jatkuvasti, mutta yksityinen sektori voi osallistua kilpailuun matkan varrelta ja vain niin kauan, kun tuntee rahkeidensa riittävän. Palkinto pitäisi silti saada, mielellään vieläpä mahdollisimman iso.

Toimittaja sai tehtyä jutun vaivaamatta omaa päätään ollenkaan, ja kansalaisten mieliä päästiin muokkaamaan. On se perustuslaki hirveä, kun estää dementikkojen hoidon. On se julkinen sektori kauhea, kun piilottelee täysin avoimen kirjanpitonsa.

 

Valkopesua

Dieselmoottori hörskyttää, bootsien metallikärjet kimmeltävät auringossa, metallikoru kilahtelee ranteessa, silkkitakki ja Amerikan lippu. Näin Yle rakentaa sievän kertomuksen Aku Ankkaa lukevasta isänmaallisesta perusjätkästä Harri Tauriaisesta, joka ihailee kaiken amerikkalaisen lisäksi Tony Halmetta ja vastustaa kauniin puolisonsa ja tämän suloisen koiran tukemana Kemin vasemmistovaltaa.

Toimittajalta taisivat kaikki jutun taustatyöt jäädä tekemättä. Jos eivät jääneet, niin juttu näyttää entistä pahemmalta. Kemiläiset ovat sosiaalisessa mediassa kertoneet, että jopa Harri Tauriaisen perhesuhteet ovat väärin, eikä jutussa mainittu Anneli Ranta ole Tauriaisen äiti.

Olipa tai ei, se on sivuseikka, sillä juttu jättää kertomatta Tauriaisen puheet valkoisesta ylivallasta ja värillisestä ihmiskunnan roskasakista. Jättämällä kertomatta voi kertoa yllättävän paljon. Rasistin ja natsin leimaa Tauriainen ei itseensä suostu ottamaan, mutta puheet ovat vuosikausia olleet ihan puhdasta white pride -ylistystä. Ylen omiltakin sivuilta olisi löytynyt tietoja. Koska toimittaja ei ole näitä puheita löytänyt, niin laitetaan yksi kuva malliksi. Lisää löytyy tuosta laittamastani Kunnollisvaalit-linkistä.

19396806_10213381299508243_3663383492652140456_n

Näin normalisoidaan rasismi vain yhdeksi asialliseksi mielipiteeksi muiden joukossa. Kerrotaan kuvien kanssa, että kyseessä onkin ihan tavallinen, mukava heppu. Niin varmaan onkin, mutta se tee tyhjäksi hänen rasistisia mielipiteitään.

Näin normalisoidaan myös kunnallispoliittinen osaamattomuus ja piittaamattomuus käytöstavoista. Kaupunginhallituksen kokouksen keskeyttäminen Aku Ankan lukemisen takia kerrotaan ihan otsikkotasolla vain Tauriaisen näkökulmasta. Ei sitä mistään muusta näkökulmasta voi kertoakaan, koska pöytäkirjaan ei ole tehty merkintää keskeyttämisen syystä. Kukaan muu kokouksessa ollut ei voi asiasta kertoa, koska suljetun kokouksen tapahtumat ja puheenvuorot eivät ole julkisia. Jokainen voi kertoa omista puheistaan, mutta ei muiden. Tämäkin olisi toimittaja saanut selville helposti.

Jos kyseessä olisi Suomen Uutisten juttu, niin en ihmettelisi yhtään. Koska kyseessä on verovaroin tuotettu Ylen juttu, niin ihmettelen tällaista suoranaista valkopesua. Toimittaja näyttää suorastaan ihastuneen aiheeseen.

En tiedä onko syynä juhannuksen juttu-, toimittaja- ja esimiespula, jolloin mikä tahansa kyherrys näyttää solahtavan läpi. Näyttihän Yle juhannusaattona peräti kuusi tuntia Hulahulaa, ja parasta aikaa näkyy sama kökköily tulevan uusintana.

Tai jos olisin taipuvainen uskomaan salaliittoihin ja painostukseen, niin epäilisin Ylen hallintoneuvoston määränneen toimittajat valkopyykkiä pesemään.

 

 

Kotomaan koko kuva

Ei, en minä sellaista pysty kirjoittamaan, mutta pystyn kirjoittamaan eilisiä mietteitäni. Presidentti Mauno Koiviston mukana haudattiin symbolisesti koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka on ollut henkitoreissaan jo kauan. Yhtenäisen kansan sijaan meillä on pieni joukko itselleen etuja kahmivia rikkaita ja suuri joukko keskenään tappelevia köyhiä. Maan hallitus leikkaa köyhiltä ja antaa rikkaille, ja köyhät tappelevat yli jääneistä muruista. Tästä klikkejä kalasteleva media saa hyviä otsikoita, varsinkin kun se samalla pikkuisen yllyttää jo valmiiksi tappelevia.

Hallitus puhdistaa työttömyystilastoja ja valehtelee työllisyyden kasvavan kohisten. Tosiasiassa näennäisen kasvun takana on nuorten naisten lisääntynyt osa-aikatyö, jolla ei tule edes toimeen. Palkan lisäksi on hatteva sosiaalietuuksia, eli käytännössä yhteiskunta maksaa verovaroista puuttumaan jäävän palkanosan.

Samaan aikaan hallitus aikoo myydä  lisää osuuksia energiayhtiö Nesteestä ja turveyhtiö Vaposta. Myös muiden valtionyhtiöiden myynnistä on ollut puhetta. Näin toteutetaan pääministeri Juha Sipilän lupausta panna ”taseet töihin”.  Saatuja rahoja ei tulouteta valtion budjettiin eduskunnan päätettäväksi, vaan pääministeri ja omistajaohjausministeri hallinnoivat rahoilla ikiomaa miljardibudjettiaan. Olen kirjoittanut asiasta tammikuussa ja uudelleen kaksi viikkoa sitten. Rahat ja valta keskittyvät hallitukselle.

Työttömille hallitus tarjoaa keppiä ja kyykytystä. Koko ajan lanseerataan uusia nimikkeitä palkattomalla työlle, kuten olen monesti kertonut. Palkkatyöstä tai edes palkkatuetusta työstä ei kukaan ole enää pitkiin aikoihin puhunut, vaan aina puhutaan työllistämisestä. Moni asiaa tuntematon luulee kyseessä olevan oikea palkkatyö ja haukkuu orjatyöstä kieltäytyviä laiskoiksi. Näin vastakkainasettelu lisääntyy.

Lisää vastakkainasettelua tarjoaa verovaroin kustannettu Yle. Viime keskiviikkona A-sudio tarjosi tunnin perussuomalaisten propagandaa puolueen tulevan puheenjohtajavalinnan varjolla. Asiaa pohjustetiin laajalla kannattajien haastattelulla, joka tarjoaa ahdistavan ja hyytävän kuvan pelon ja vihan täyttämään sielunmaisemaan. Kesäkuussa myös vihreät valitsevat uuden puheenjohtajan, joten odotan Yleltä samanlaista panostusta vihreiden ehdokkaisiin. Toivottavasti siitä tulee hiukan tasapuolisempi ja mukaan pääsevät kaikki ehdokkaat. Perussuomalaista annettiin sellainen kuva, että ehdokkaita on vain kaksi.

Näistä kahdesta voi muuten ihan hyvin valita kumman tahansa, ei heissä mitään eroa ole. A-studion haastattelussa tuli selväksi, että puolue ei ole köyhien asialla. Sampo Terho ei sanonut sitä suoraan, mutta Jussi Halla-aho sanoi. Hänen mukaansa puolueen kannattajat ovat omillaan toimeentulevia, jotka ovat huolissaan omien verovarojensa käytöstä toisarvoisiin asioihin. Aiemmin Halla-aho on pitänyt sosiaaliturvaakin luksuksena.

Turvapaikka-asioissa molemmat haluavat Unkarin mallin mukaisesti sulkea kaikki turvapaikanhakijat lukkojen taakse odottelemaan hakemuksen käsittelyä. Kumpikaan ei arvioinut tästä aiheutuvia kustannuksia, mutta ei säilöönottotilojen rakentaminen ihan halpaa ole. Ja kun ne kerran on rakennettu, niin niitä pitää käyttää senkin jälkeen, kun turvapaikanhakijoita ei enää ole ja Suomi on joutunut hylkiövaltioksi kansainvälisten sopimusten rikkomisen takia.

Ehkä sen jälkeen tulee mieleen ruveta kannattamaan Valko-Venäjän mallia, jonka mukaan työttömyys on rikos. Se sopisi hyvin nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikkaan, joten hallituskumppaneiden kanssa ei varmaankaan tulisi ongelmia.

Mauno Koivistoon vielä palatakseni totean, että semmoisia miehiä ei enää ole eikä heitä osata tehdä. Kun ei ole yhtenäistä kansaa, niin ei ole käyttöä myöskään koko kansan presidentille tai yhteistä etua ajavalle pääministerille. Muista pikkupoliitikoista puhumattakaan.

Kaikesta huolimata nyt on kesä, ja sen kunniaksi laitan tunnelmaan sopivaa musiikkia.