Wau, jee ja yök!

Me lähdettiin koko perheen voimin viime viikon lauantaina Tukholmaan. Minä menin työmatkalle ja perhe tuli mukaan. Myös isäni oli mukana reissussa. Juhlittiin samalla hänen tulevia synttäreitään.

koneeseen

Meidän tytöt olivat ensimmäistä lentokoneessa. Benin kanssa matkustimme jonkin verran ennen hänen sairastumistaan, mutta ben ei muistanut millaista lentokoneessa oli olla. Erityiskiitos Finnairille, joka otti meidän ystävällisesti vastaan ja tarjosi mahdollisuuden lapsille vierailla koneen ohjaamossa. Lapset eivät uskaltaneet sinne kuitenkaan mennä- niin paljon jännitti. Lento sujui kuitenkin todella hyvin.

scandic

Asuimme keskustassa Scandic Haymarketissa, joka oli supermukava hotelli ja huoneessa riitti kokoa koko perheelle. Me tykättiin kovasti. Palvelu on oli todella hyvää ja aamiainen poikkeuksellinen monipuolinen.

kivahuone

Huone oli oikeastaan kaksi huonetta, joten siellä oli helppoa viettää aikaa lasten kanssa.

pieniäy

Huoneen väritys sai minulta täydet 10 pistettä. Ja ylipäätään minä rakastan vanhojen rakennusten tunnelmaa.

hotlanaula

Hotellin aula oli modernin tyylikäs ja seinällä olevat näytöt saivat meidän tytöt villeiksi. Matka mentiin lasten ehdoilla lomahengessä  ja he valitsivat ruokapaikoiksi mm. Mäkkärin ja Pizza Hutin. Uskokaa tai älkää niin isäni oli tästä iloinen, koska hän ei ollut koskaan käynyt kummassakaan. Hän on hyvin perinteinen suomalainen mies, joka laittaa itse ruokansa ja ei turhia ulkona syö:) Itse pidin matkalla eniten Gnarley´s -ravintolasta, joka oli ehkä enemmän aikuiseen makuun.

peirutyyny

Oli ihanaa, että pääsimme matkalle koko porukka, vaikka Livillä puhkesi korvatulehdus kolme päivää ennen matkaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin Benin pientä kuumeilua lukuunottamatta. Ben lepäsi enemmän ja tytöt riehuivat. He ostivat mm. pierutyynyn ja siitä otettiin ilo irti porukalla.

Itku pitkästä ilosta:( Kotimatkalla lentokentältä Helsingin keskustaan minulla sitten puhkesikin noro-virus, jonka parissa kärvistelin kolme päivää. Myös muu perhe sairastui, viimeisimpänä Ben, joka on peruskunnoltaan muutenkin heikko. Hänen kanssaan mentiinkin sitten torstaina Lastenklinkan päivystykseen.

lastenkl

Voi beniä:( Hän ollut viimeisen parin kuukauden aikana viisi kertaa päivystyksessä. Koskaan Ben ei valita vaan urheasti kestää kaikki hoitotoimenpiteet ja odottamisen.

16729049_1871453896464885_4003801066595448480_n

Viikkoon mahtui myös yksi iso työasia: Ystävänpäivänä avautui Helsingin keskustan Stockmaanin Mumin Kaffe 5.kerroksessa. Itse en avajaisiin päässyt kun olin norossa, mutta onneksi olen nyt päässyt jo ihailemaan paikkaa livenä. Olen kiitollinen tästä tiimistä, joka on yhdessä saanut tämänkin aikaan.

Ei kai Suomessa tehdä hölmöläisten päätöksiä?

Minä olen poikani Benin omaishoitaja. Olen ollut sitä yli kaksi vuotta. Minulle jää omaishodon tuesta verojen jälkeen käteen sellaiset reilut 300 euroa kuussa. Pojallamme on päiväkodissa avustaja ja hän on siellä n.6 tuntia päivässä.  Hänen terapiansa, kuntoutuksensa ja jatkuva sairastelunsa tekisivät mahdottomaksi säännöllisen työjan, joka olisi 8 tuntia päivässä. Mieheni joustavat työajat, minun yrittäjyyteni ja meidän tyttöjä kotona hoitava hoitaja mahdollistavat arjen pyörimisen. Pelkällä omaishoidon tuella emme tietenkään pärjäisi. Työn tekeminen on välttämätöntä, itselle tärkeää, vaikka välillä todellakin haastavaa. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen mm. ollut Benin kanssa viisi kertaa Lastenklinikan päivystyksessä. Nämä kerrat ovat aina johtaneet päiväkodista poissaoloon, lääkekuureihin jne. En voi väittää, että välillä näiden meidän ns. tavallisten tyttöjen kasvu suorastaan hurahtaa silmieni ohi kun heidän kanssaan kaikki on niin paljon vähemmän haasteellista….

benintorkut

Haluan jakaa tässä yhteydessä Leijonaemojen toiminnanjohtajan, suuresti ihailemani Janet Grundströmin blogikirjoituksen omaishoidosta ja sen tilasta pääkaupunkiseudulla. Toivon, että mahdollisimman moni päättäjä lukee tämän ja pohtii mitä tilanteelle voisi oikeasti tehdä.  MIten tuen märä voi muuttua, vaikka omaishoidettavan tilassa ei ole tapahtunut mitään muutosta ja tuen pienentäminen tulee syöksemään omaishoitajan perheideen todella vaikeaan tilanteeseen?

”Omaishoitoa on kehitetty edellisen ja nykyisen hallituksen aikana. Itse olin mukana kansallisessa omaishoidon kehittämisryhmässä, minkä tarkoituksena oli kehittää valtakunnallisesti kaikenikäisten omaishoitajien tilannetta. Tavoitteena oli saada lisää omaishoitajia, sillä se on edullisin hoitomuoto ja monesti myös perheelle se paras vaihtoehto. Saimme mielestäni hyvän ohjelman aikaan. Itse toin ryhmässä esille lapsiaan omaishoitavat ja heidän perheiden erityistilanteen, johon toivoin parannuksia. Toivoin myös valtakunnallisesti yhteneväisiä omaishoidon tuen myöntämiskriteereitä, missä tunnistetaan kaikenlaiset omaishoidon tilanteen, myös silloin, kun kyseessä on lapsi tai kun lapsi on pitkäaikaissairas tai oireilee psyykkisesti.

1.7.2016 voimaan tulleeseen lakiin kirjoitettiin, että jokaisella omaishoitajalla on oikeus vapaapäiviin. Vapaapäivät tukevat merkittävästi omaishoitajien jaksamista. Tämän piti olla huomattava parannus meille omaishoitajille, mutta nyt näyttääkin siltä, että asia on kääntynyt täysin päälaelleen.

Jo lausuntavaiheessa Helsingin kaupunki kommentoi, että uudistus tulee maksamaan liikaa. Miten kaupunki/Helsinki toimii? Se ei tee uudistuksia, jotka parantaisivat omaishoitajien asemaa vaan toimii täysin päinvastoin. Pääkaupunkiseutujen isot kaupungit ovat (Helsinki etunenässä) kiirehtineet uudistamaan omaishoidon myöntämisen kriteerit.  Meille lapsiaan omaishoitaville tämä on tuonut järkyttävän uudistuksen. Nyt moni pelkää tipahtavansa pois kokonaan omaishoitajuudesta ja monessa perheessä tilanne on kaoottinen. Miten vammaisten tai pitkäaikaissairaan lapsen hoitaminen onnistuu, jos omaishoidon tuki tiputetaan kokonaan pois? Luottavatko kunnat, että vanhemmat hoitavat lastaan joka tapauksessa? Eikö vammaisella tai pitkäaikaissairaalla lapsella ole lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti oikeutta siihen, että häntä koskevissa asioissa tulisi aina ottaa huomioon lapsen etu? Nyt tehdyissä ja parhaillaan tehtävissä päätöksissä ei todellakaan toteudu lapsen etu, ei millään tavalla.

Viime viikolla juttelin äidin kanssa, jonka perheen elämän tämä uudistus oli mullistanut. Perheessä on kaksi pitkäaikaissairasta lasta, jotka molemmat saivat toiseksi ylintä omaishoidon tukea. Nyt uusi päätös on, että toinen tiputetaan tuelta kokonaan ja toisestakin lapsesta äiti saa vain alinta tukea. Mitä tämä tarkoittaa kyseisessä perheessä? Äidin on mentävä kokopäiväisiin töihin, sillä osa-aikaisella työllä ja yhdellä alimmalla omaishoidon tuella ei perhettä elätä. Äidillä on huoli omasta jaksamisesta, ja siitä miten arjen saa sujumaan, sillä lapsien hoitoisuus ja tuen tarve eivät ole muuttuneet viime vuodesta – paitsi raskaampaan suuntaan. Kaupungille tämä tarkoittaa myös lisääntyviä kustannuksia. Nyt pitää päivittää pikaisesti palvelusuunnitelma, jossa määritellään ne palvelut, joita perhe tarvitsee, että arki saadaan sujumaan.

Pikavilkaisulla Helsingin ja Espoon kaupungin omaishoidon tuen myöntämisen kriteereihin tulee mieleen kysymykset. Tuntevatko kriteerien tekijät lainkaan omaishoidosta asetettua lakia? Onko kaupunkien toiminnassa mitään järkeä? Näinkö omaishoitajien jaksamista tuetaan?”

Koko juttu linkkeineen löytyy osoitteesta:

https://leijonaemojenblogi.wordpress.com/2017/02/14/helsingista-kuuluu-kummia/

Me ollaan oltu täällä koko viikko noro-viruksen kourissa. Päivittelen huomenna kuvia ja tunnelmia meidän porukan Ruotsin matkalta, jolta kotiuduttiin maanantaina. Paluumatkalla kentältä kotiin minuun iskikin sitten pöpö ja voin kertoa, että on ollut tauti ja viikko:) Yök:)

 

 

Kuinka suloisia!!!! Wuhwuhwuh…saanko muuttaa sinun luoksesi asumaan?

Nyt on taas sopiva hetki vinkata parista maailman suloisimmasta koirasta, joilla ei ole kotia. Ne ovat siis Espanjassa Animales Sin Suerten hellässä huomassa odottamassa loppuelämän rakastavaa isäntää tai emäntää.

16473076_10155035049972863_8354908347224655011_n

Nämä koirat ovat sisaruksia. Edessä oleva on narttu ja takana olevat uroksia. Ne ovat sekarotuisia, joissa on ainakin Yorkshiren terrieriä. Iäksi on arvioitu 5-6 kuukautta.

15672603_10155035049967863_3527665036625225886_n

Eikö olekin lutuinen!! Aivan ihana:) Adoptioprosessissa sinua auttaa suomalainen yhteyshenkilö Lenita, jonka kanssa täytät adoptiokaavakkeen. Adoptio maksaa 460 euroa ja pitää sisällään koiran kastraation, lennon tänne Suomeen ja rokotukset sekä passin. Mikäli sinulla olisi tällaisen suloisen karvapallon mentävä aukko kotona tai tiedät jonkun joka haaveilee koirasta niin laita viestiä Lenitalle: lenita.lehtonen@gmail.com.