Sitä ja tätä- meno on kuin Muumilaaksossa!

Päivät vierivät ohi ihan älyttömällä vauhdilla. Meillä on avautumassa neljäs ja viiden Mumin Kaffe -kahvila ja tuntuu, että päivässä ei tunnit riitä. Kaikkea kivaa tapahtuu enkä ehdi kaikesta edes kertoa täällä blogissani. Tässä muutama poiminta menneiltä viikoilta:

Viime sunnuntaina kaikissa kahviloissamme vietettiin Satusunnuntaita eli Sagosöndagia, jossa Maija Ilmoniemi, Rinna Paatso ja Helena Valkee lukivat Muumi-satuja lapsiasiakkaille. Tapahtuma oli huikea menestys, joten se tullaan järjesteämään pian uudelleen. Syksyn pimeneviin iloitihn ajattelimme järjestää samanlaisia lukuhetkiä myös aikuisille.

kirjat

Viime viikkoihin on taan mukavasti mahtunut myös radiohommia Nostalgiassa ja vähän tv-puolen virityksiä sekä tietysti koulutusterapiavastaanotto viikottain. Oman jaksamisen takia nimenomaan monipuolinen tekeminen on tärkeää. Koen, että kaikki tukee kaikkea ja on luksusta saada tehdä monenlaista erilaisten ihmisten kanssa. Minua ei stressaa se, etät on paljon tekemistä. Stressi syntyy vain jos en osaa aikatauluttaa ja organisoida. Nyt stressaan vähän Psykoterapiainstituutin lopputyöstäni, koska en ole osannut aikatauluttaa kirjoitusprojektia oikein ja sitä en voi delegoida kenellekään:(

Huimala

Lasten kanssa on myös ehditty monenlaista. On käyty mm. kahden viikon sisään sekä Huimalassa että Hoplopissa. Huimalaan vei minun työkeikkani ja lapset tulivat mukaan. Hoplopiin suunnattiin taas isän lähdettyä työmatkalle. Ikävä unohtui kun hyppi ja pomppi kolme tuntia putkeen:) Tällaiset paikat on todella hyviä lasten monipuolisen liikunnallisuuden lisäämiseksi. Hieman kritisoin kyllä sitä mitä lapsille näiden paikkojen kahviloissa tarjotaan ja mihin hintaan. Tarjolla on vain ranskalaisia, nakkeja, donitseja jne. ja tosi kovaan hintaan. Missään ei näy sokerittomia mehuja, hedelmiä tms. En halua nipottaa ja meillä kyllä herkutellaankin ja usein, mutta valinnanvaraa voisi olla enemmän.

lentokenttä

Eilen oltiin Mikkelissä. Huomenna en muista missä…tai no, olen taas Tukholmassa. Toissa viikolla olin Brysselissä ja sitä ennen taas Tukholmassa. Se on jännä, että ennen lasten syntymää nautin kovasti matkustamisesta. Nyt en enää. Olen alkanut jopa pelätä hieman lentämistä. En myöskään oikein nauti yön yli emenvistä työmatkoista, koska se tarkoittaa aina säätämistä kotona ja ikävä iskee molemminpuolin.

Bowienasu

Meidän Bowie sai muuten upean asun postissa. Hänelle oli vartavasten suunniteltu ja ommeltu tällainen kokonaisuus! Tonia Design on tämän takana eli käsintehtyä kotimaista laatutyötä! Tuhannesti kiitoksia! Bowie on kuin Ziggy Stardust tässä puvussa:)

https://www.toniadesign.com/

Tonia Design osallistuu Eläinystäväni 2017 -messuille 22.-23.4. jos haluat mennä tutustumaan heidän tuotteisiinsa lähemmin.

Bowienasu2

Lupaan laittaa lisää kuvia Bowiekkalaistesta ja hänen uudesta asustaan vielä tulemaan! On kyllä kantajansa näköinen nuttu!

 

 

 

Fuck Cancer Run!

Haluan suositella tapahtumaa, joka on hyvällä asialla.

Sylva ry eli Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi toimiva järjestö  ja joukko vapaaehtoisia järjestää ensimmäistä kertaa hyvän mielen juoksutapahtuman Fuck Cancer Runin lauantaina 1.4.2017. Fuck Cancer Run on valtakunnallisen Fuck Cancer -kampanjan kick-off -tapahtuma.

http://www.sylva.fi/fi/ajankohtaista/fuck-cancer-run-2017/

Tapahtuma alkaa klo 10.00 Helsingin Kansalaistorilla. Ohjelmassa musiikkia, puheita ja alkuverryttely. Lähdöt alkavat klo 11.00 ja ensimmäinen lähtö on 10 kilometrin juoksijoille. Seuraavat lähdöt klo 11.30 (5km) ja klo 11.45 (1km).

Ikävä kiyllä oma polvi ei kestä juoksemista, mutta jospa menisin paikan päälle muuten vaan kannustamaan joukkoa.

16906999_776548615846701_6001876067814473728_n

Lapsen syöpään liittyvä dokumentti ”Pienet taistelijat”  löytyy muuten Yle Arenasta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/22/milta-tuntuu-kun-oma-lapsi-sairastuu-elamanarvot-kerralla-uusiksi

“Pysäyttäviä hetkiä kuvauksissa olivat mm. isien, näiden voimakkaiden perheen päiden avautuminen siitä, miltä tuntuu kun oma lapsi sairastaa. Isien suunnaton rakkaus lapsiaan kohtaan ja se avuttomuus, kun ei voi omilla tekemisillä auttaa omaa lastaan millään lailla. Perheiden isät käsittelivät surua jokainen omalla tavallaan, mutta yhteistä oli se, että isät tuntuivat pitävän autoa turvapaikkanaan. Autossa itkettiin ja sillä ajettiin yksin jonnekin purkamaan tunteita,“ dokumentin ohjannut Marja Kurikka kertoo.

”Lapsen sairastuessa hengenvaarallisesti ensimmäinen kysymys on mitä voin asialle tehdä? Pahin ahdistus tulee nopeasti kun ymmärtää, ettei voi tehdä juuri mitään. Dokumentissa mukava olevan Micon isä totesi asiasta hienosti kertoessaan, että tekisi mitä vain jos voisi ottaa syövän itselleen lapsensa puolesta. Tunnen ihan samoin. Ihan mitä vain.

”Hengenvaarallisesti- ja/tai pitkäaikaissairaan pikkulapsen hoitaminen vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen. Pahimmassa tapauksessa sairaus rikkoo parisuhteen. Parhaassa tapauksessa se vahvistaa suhteen kahden aikuisen ikiaikaiseksi liitoksi, jota ei horjuta enää koskaan yhtään mikään maailmanloppua pienempi. Jompi kumpi, joko tai. Ennalleen parisuhde ei kuitenkaan jää.”

Tuttuja tunteita ja ajatuksia. Dokumentti on ehdottomasti katsominen arvoinen. Se on hyvin koskettava ja menee pintaa syvemmälle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

As long as we’re together the rest can go to hell! Oodi David Bowielle!

Vuosi sitten elämääni astui uusi uros, kastroitu uros. Hänen nimensä on David Bowie: ”As long as you’re still smiling.
There’s nothing more I need”
Bow
Bowie pelastettiin Espanjassa omistajalta, joka ei pitänyt siitä, että koira ei hauku. Bowieta pahoinpideltiin ja se pidetiin ilman ruokaa ja juomaa pihalla kytkettynä lyhyeen hihnaan niin, ettei se päässyt edes makaamaan. Bowien pelasti sieltä enkeli nimelta Fernando. Bowie oli ensin pari kuukautta kotihoidossa Espanjassa kunnes se saapui meille tänne Helsinkiin. Voin koko sydämestäni suositekka rescue-koiran ottamista, sillä kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsimme unelmoidakaan. Järjestö Bowien pelastumisen takana on Animales Sin Suerte.
Bowien lelu

Bowie otti heti paikkansa perheessämme. Erityisen rakas siitä on kuitenkin tullut minulle. Rakastan Bowieta NIIN paljon. Se on minun terapeuttini. Kerron sille lenkeillä kaikki murheet ja se aina ymmärtää. Se odottaa minua uskollisesti ja iloitsee aina näkemisestäni. Tulonsa jälkeen se on kulkenut mukanamme työmatkoilla ulkomaita myöten ja tottunut mm. asumaan hotellissa. Se on ollut lehtikuvauksissa ja mainoksissa mallina. Ja kotona se tietysti nukkuu sängyssä pää tyynyllä kuorsaten. Vähänkö on siis Bowiekkalaisen elämä muutunut vuodessa:)

bowiemakaa

David Bowie nimi ei ole meidän antamamme, mutta se sopii tälle tylikkäälle herralle kuin nenä päähän. Haluan omistaa tässä meidän Bowielle sen tunnetumman Davidin kappaleen, jonka sanat kertovat meidän symbioosistamme. Joku pitää varmaan minua ihan hupsuna, mutta en välitä- the rest can go to hell- meidän Bowie tuntuu olevan kaikin tavoin niin kovin kiitollinen olostaan meillä, että sekin on liikuttavaa. I alsolutely love him!

”I’ve nothing much to offer
There’s nothing much to take
I’m an absolute beginner
And I’m absolutely sane
As long as we’re together
The rest can go to hell
I absolutely love you
But we’re absolute beginners
With eyes completely open
But nervous all the sameIf our love song
Could fly over mountains
Could laugh at the ocean
Just like the films
There’s no reason
To feel all the hard times
To lay down the hard lines
It’s absolutely true

Nothing much could happen
Nothing we can’t shake
Oh we’re absolute beginners
With nothing much at stake
As long as you’re still smiling
There’s nothing more I need
I absolutely love you
But we’re absolute beginners
But if my love is your love
We’re certain to succeed

If our love song
Could fly over mountains
Sail over heartaches
Just like the films
There’s no reason
To feel all the hard times
To lay down the hard lines
It’s absolutely true…”

Songwriters: WELLER, PAUL JOHN