Kaikki ei ole myytävänä- kansalaisaloite vammaisten ihmisoikeuksien puolesta! #eimyytavana

Kirjoitin viime viikolla blogissani siitä kuinka järkyttynyt olen yhä niistä ennakkoluuloista mitä kehitysvammaisiin kohdistuu. Heitä suoranaisesti syrjitään eikä esim. haluta naapurustoon asumaan. Asennevammaisten luulisi kuolleen sukupuutton vuonna 2017, mutta ikävä kyllä näin ei ole.

Sain kirjoituksestani paljon palautetta. Julkaisen Tuijan viestin alla, koska Tuija heittää meille kaikille konkreettisen haasteen:

”Kiitos Apu-lehden artikkelista, niin osui ja upposi ❤! Täysin samaa mieltä kanssasi. Olen 22-vuotiaan autistisen ihanan nuoren, Petterin äiti Rovaniemeltä ja taistellut melkein kaikesta. Viimeksi taistelimme pojan pakkomuuttoa tutusta ryhmäkodista ja kahden vuoden raskaan taistelun jälkeen voitimme täpärästi äänin 3-2…. Vieläkin rikki tuosta ja kaikesta kylmästä kohtelusta… Kerroit, että – ”Julkisuudesta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei voi hyödyntää. Esimerkiksi pitämällä ääntä tärkeistä asioista ja puuttumalla epäkohtiin.” Uskalsimme vuosi sitten lähteä julkistuuteen poikamme kohtelusta, pakkomuuttouhasta ym. ja ainoastaan sen vuoksi VOITIMME julman byrokratian, Iltalehti kirjoitti ison artikkelin ja Lännen Media myös. Saimme asialle paljon tukijoita. Olimme myös mukana viime syksynä järjestetyssä EI MYYTÄVÄNÄ -kampanjanssa jonka tarkoituksena oli saada kilpailutus poistettua hankintalaista koskien vammaisten välttämättömiä palveluja. Kaikki puolueet olivat ”samaa mieltä”, MUTTA kuitenkaan sitä ei sieltä pois otettu. Nyt uusi yritys, – yli 30 vammaisjärjestöä ovat 10.6. laittaneet liikkeelle viimeisen toivomme – Ei myytävänä kansalaisaloite, jossa nyt reilu 5000 allekirjoitusta. Aikaa 10.12. kerätä 50 000 kannatusta,jotta asia etenee uudelleen eduskuntakäsittelyyn. Pelkään, ettemme saavuta tuota tällä vauhdilla 😞 … ” Toivoisin sydämestäni, että sinä tulisit tukemaan kansalaisaloitetta ja jakaisit allekirjoituspyyntöjä.”

19400252_241220776378545_249098281903383321_o

Ilman muuta lähden jakamaan tätä allekirjoituspyyntöä!

Kansalaisaloite

Yhdistetään siis voimamme ja kerätään nimet kasaan eikös vaan? Viime viikon lopulla sain somessa aikaan kunnon auttamismyrksyn, jonka johdosta löytyi työrhajoittelupaikka sen puutteessa olleelle kovia kokeneen perheen isälle. Kun auttaa toista niin loppujen lopuksi sitä auttaa omaa itseään, koska ihan oman itsensä takia maaailmasta kannattaa yrittää tehdä kaikille hyvä paikka elää.

 

 

 

Kuka pelkää kehitysvammaista?!

Äitini opetti, että kaikkia ihmisiä pitäisi yrittää ymmärtää ja kaikenlaisia mielipiteitä pitäisi yrittää suvaita- kaikenlaista käytösta taas ei. Mielipide on mielipide eikä sitä välttämättä tarivtse sanoa ääneen. Minäkin ajattelen monesta asiasta ja ihmisestä jopa aika radikaalistikin, mutta en jaa kaikkia mielipiteitäni eteenpäin. Aivan kuten tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa. Tunteen ei tarvitse johtaa tekoon. Teko taas toisaalta yleensä johtaa tunteeseen. Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien niiden, jotka esimerkiksi olivat vastustamassa Kirkkonummelle rakennettavaa kehitysvammaisten asuntolaa. Hei haloo!!!!!!!!! Keitä te ylipäätään olitte? ”Ikävää”, että asia sai niin paljon julkisuutta ja asuntola nyt tulee sinne teidän lintukontoonne ja tulette näkemään muutakin kuin täydellisyyttä.

Sitä jotenkin toivoo, että tällainen Kirkkonummella esiintynyt Nimby-ilmiö olisi vain poikkeus, mutta kun ei ole. Riitta sai miehensä kanssa kehitysvammaisen tyttären Sofian 15 vuotta sitten. Riitta kertoo Aamulehden haastattelussa millaista elämä teini-ikäisen kehitysvammaisen kanssa on ja miten heihin saatetaan suhtautua esim. kaupassa ja KIRKOSSA!!!!!????

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/vie-tuo-pois-taalta-tama-ei-ole-teidan-paikka-vaikeasti-kehitysvammaisen-tyttaren-kanssa-liikkuva-riitta-peltonen-kohtaa-edelleenkin-epaluuloja-ja-huutelua-jopa-kirkossa-200265088

”Tytär ja äiti saattavat edelleenkin kohdata epäluuloa ja suvaitsemattomuutta, kuten merkitseviä katseita tai jopa huutelua: vie tuo pois täältä, tämä ei ole teidän paikka. Näin on käynyt kaupan lisäksi myös kirkossa.

Äiti ei kuitenkaan ole halunnut sulkea tytärtään pois maailmasta. Vaikka Sofia saattaa ulkona liikkuessaan suutahtaa ja kulkeminen on ylipäänsä haastavaa, äiti katsoo, että Sofialla on oikeus liikkua siellä, missä muillakin. Hän uskoo vakaasti siihen, että jos ihmiset vain tietäisivät enemmän kehitysvammaisista, he myös hyväksyisivät heidät paremmin.”

Ei kun ihan oikeasti: KIRKOSSA!!!!! Eikö nimenomaan Jeesus sallinut kaikkien tulla hänen luokseen ja eikö uskovaisen ihmisen pitäisi olla se kaikkein sallivin ja ymmrtävin?!

3004a8e24f46f06cb4432876628681ab--life-motto-quote-life

”Kehitysvammaisen lapsen vanhemman arki on myös täynnä huolta. Sofia on käynyt läpi lukuisia leikkauksia ja on nytkin menossa isoon selkäleikkaukseen. Äidin silmät eivät kuivu kyynelistä, kun hän pohtii, miten leikkauksesta toipuminen voi sujua.

–Arvot ovat menneet uusiksi. Olen nyt suvaitsevaisempi ja kärsivällisyys on kasvanut nollasta sataan. Materia ei enää kiinnosta. Nykyään osaan arvostaa sitä, että ihmiset ovat terveitä ja onnellisia.”

Näinhän se ikävä kyllä on. Itsekin tiedän, että vasta kun elämä on vääntänyt selkärankaasi kovalla kädellä niin sitten vasta sitä ymmärtää mikä loppupelissä on tärkeää.

Nämä kirkossa huutelijat ja kirkkonummelaiset kehitysvammakriitikot olisi ihana jättää vain omaan arvoonsa, mutta minusta niin ei pidä tehdä. Suu pitää aina avata jos kuulee, näkee tai lukee käytöksestä, joka loukkaa heikompaa. Klishee, mutta totuus on, että kehitysvammalle ei voi mitään, mutta asennevammalle voi.

8d5a9b1615493220866c8f2287849d7f--never-lose-hope-never-give-up

 

Miksi kysymykseen aina aina löydy vastausta

Meistä moni varmasti törmäsi sosiaalisessa mediassa suuresit ihailemani hyväntekijän Brother Christmasin postaukseen, jonka keskiössä oli syöpäsairas pikutyttö Kiia:

”Lähde mukaan toteuttamaan tämän urhean tytön viimeistä unelmaa
Hän on 9-vuotias ja sairastanut siitä ajasta syöpää 7-vuotta. Muutama päivä sitten kontrollikuvausten jälkeen lääkäri sekä perhe päättivät yhdessä että hoidot lopetetaan.
Kiian viimeinen iso unelma on päästä näkemään Vapaudenpatsas.

Nyt kaikkien teidän apua on enemmän kuin tervetullutta olit sitten yksityinen ihminen tai yritys!

Voit olla mukana kahdella tavalla.
Kulttuurilahjan kautta (Kulttuurilahja ei ota lahjoituksista kuluja vaan lisää jokaiseen lahjoitukseen 20%)
https://kulttuurilahja.fi/…/brother-christmas-tekee-konkre…/

tai

Ostamalla Brother Christmaksen tuotteita (rintanappi/rannerengas) 20€/kpl.
Brother Christmas ry
FI66 1544 3000 0310 26
Maksun viestikenttään osoitetiedot postitusta varten sekä tuote/tuotteet.

Jos et itse pysty osallistumaan niin jakamalla postauksen olet mukana auttamassa.
Kuulen myös mielelläni jos sinulla on kontakteja New Yorkissa.
jouluveli@gmail.com

Kiialle saa lähettää isoja voimahaleja❤ ”

#brotherchristmas #viimeinenunelma #yhdessäolemmeenemmän
www.brotherchristmas.fi

19780518_2339574826267548_5061745983849064669_o

Tämä päivitys pysäytti, koska olen seurannut Kiian taistelua sydän pamppaillen, sillä tunnen hänen sukulaisensa. Elämä on joskus kohtuuttoman julmaa. Onneksi Brother Christamas lähti toteuttamaan Kiian uelmaa ja jo vuorokautta myöhemmin ensimmäisestä päivityksestä saimme lukea:

”Kiitos kaikille ketkä ovat olleet jollain tavalla mukana toteuttamassa tämän unelman toteutusta.
Olen varma että pääsemme sen toteuttamaan jos jaksaminen pysyy yhtä hyvällä tasolla kuin nyt. Pääsette seuraamaan matkaa videon merkeissä kun se on toteutettu.”

Miten ihana uutinen! Kiitos kaikille, jotka olette mukana toteuttamassa tätä. Se, että ihmisillä on hyvä sydän ja halu auttaa tuo hippusen lohtua sihen, että aina ei edes paras hoito auta. Ilmaan vaan jää kysymys miksi täytyy käydä näin.

278a6c792297ecaec542bd1617f97b43