Tyttö nimeltä Pekka Hyvärinen!

Kirjoitin tässä joku päivä sitten muistoista. Niitä löytyi taas lisää kun kävimme Kotkassa lapsuuden kodissani. Olin kyllä hullunkurinen lapsi. Aina kouluikään saakka olin varma siitä, että olin poika, jonka nimi oli Pekka Hyvärinen. Olin toimittaja ja urheiluselostaja, joka kulki ympäriinsä selostaen omia juttujani perunamuussinuuijaan. Minulla oli koira, joka oli oikeasti styroksinen verkonmerkki. Sitä vedin perässäni mm. kun menimme kauppaan. Minua sai puhutella vain Pekaksi ja sanoin äidilleni, että minulla on kyllä pippeli, mutta se ei olut vaan vielä kasvanut…

1931158_34802863357_2759_n

Onnea vanhemmilleni. Näytin ihan James Potkukelkalta:) Kuva on otettu seurakunnan kerhossa, jossa kävin parina kertana viikossa. Muuten olin päivisin mummoni hoidossa kotona.

1923880_22883678357_9149_n

Sikäli hassua, että vaikka olinkin mielestäni poika niin käytin mekkoja kuten kuvasta näkyy:) Lapsuuteni oli kyllä kaikilla mittareilla mitattuna todella onnellinen. Asuimme isäni kotitalossa, jonka vanhempani lunastivat isäni sisaruksilta itselleen. Muistan parhaiten kaikki ihanat hiihto-ja eväsretket sekä kesien loppumattoman kiireettömyyden ja mahdollisuuden uida aamusta iltaan. Isäni juuri kertoi, että hän vei minua äidin kanssa vuosittain sirkukseen ja kävimme myös kesäisin Ruotsissa ja Virossa, mutta näitä ”hienouksia” en niinkään muista. Sitäkin selkeämmin muistan serkkujeni kesäiset vierailut ja mummon leipoman mustikkapiirakan. Muistan veneajelut Kotkan keskustaan possojen hakuun ja pyöräretket isoäidin mökille. Matkalla pysähdyttiin aina Sannanniemen kohdalla:) Parhaat muistot syntyvät näköjään todella perusasioista.

tyyni

 

 

Vuodet vierii ja muisti pätkii, mutta onneksi Face muistuttaa:)

Facebook on hauska siinä mielesssä, että se tarjoilee meille muistoja menneisyydestä aina tasaisin väliajoin. Tänä aamuna sain muistella kuvaa, joka on otettu tasan vuosi sitten Muumimaailmassa.

11535809_10153001600333358_3267970445150199767_n

Pästin tuolloin ensimmäisen kerran benin sairastumisen jälkeen reissuun koko perheen voimin. Ben on oli haltioissaan, koska on hän suuri Muumi-fani.

10498197_10152320961338358_2085279798890338922_o

Tänään lähdemme koko perheen voimin näihin maisemiin Kotkaan. Meidän perheellä ei ole paljoa perinteitä, mutta Kotkassa käynti juhannuksena on yksi niistä.

10497866_10152223310868358_595157085040693773_o

Potkukelkkaa on hyvä pitää esillä myös kesäisin, koska erityisesti juhannussäästä ei koskaan tiedä:)

bowieparvekkeella

Tällä viikolla olemme juhlineet David Bowien synttäreitä. Bowie on ollut meillä nyt maaliskuun alusta saakka. Ikää herralle tuli täyteen 3 vuotta. Kaverin elämä on muuttunut ihan älyttömästi ja se tuntuu todella nauttivan elämästä. Me olemme niin onnellisia, että Davin pääsi juuri meille asumaan.

kaka

Davidin juhlan kunniaksi leivottiin tietysti myös kakku, vaikka herra itse ei sitä syönytkään.

13508852_10154308532037863_8708925843127466714_n

Juhannuksesta ja koirista puheenollen: Eilen Animals sin Suerte löysi Espanjasta tällaisen pikkukaverin eräästä kylästä, tieltä nököttämästä. Koiraa ei oltu sirutettu eikä kukaan tuntunut tietävän siitä mitään. Järjestö kysyi Suomesta nimiehdotusta ja minun nimiehdotukseni voitti. Tämä kaveri sa kutsumanimen Juha, koska nyt on juhannus:)

13501845_10154308532097863_657625672616678979_n

Koiralle oltiin jo miettimässä kotihoitopaikkaa jopa Suomesta, mutta ihme tapahtui: Juhan omistaja löytyi! Tällaista tapahtuu todella harvoin Espanjassa. Jos koira löytyy tieltä niin se on yleensä hylätty. Mutta nyt keskikesän juhlan kunniaksi Juha pääsee omaan kotiin. Ihanaa! Ja nyt se on jopa sirutettu ja rokotettu.

mikkos

Meillä kävi harvinaisia vieraita. Sen takia on pakko vielä laittaa tämä kuva. Ystäväni Nina on miehensä Timon omaishoitaja eikä oikeastaan koskaan ole vapaalla siitä työstään. Ikävä kyllä Timo on ollut viime aikoina paljon sairaalassa, joten Nina pääsi piipahtamaan Helsngissä ja tuli käymään meillä yhdessä Matiaksen kanssa. Ihmettelen usein miten Nina jaksaa rankkaa arkeaan, mutta hän itse aina sanoo, että rakkaus kantaa ja antaa voimaa. Timo on Ninan elämän rakkaus ja mitäpä sitä ei sellaisen ihmisen eteen tekisi.

Kotkan tyttöi ilman siipii

Juhannus sujui perinteisesti isäni luona Kotkan Mussalossa, jossa isäni asuu vanhassa kotitalossaan meren rannalla. Talo on leskimiehelle aivan liian iso yksin asua, mutta kun meidän Kiljusen herrasväki koirineen saapuu paikalle niin yhtäkkiä talo täyttyy ulkorakennuksiaan myöten ja meno on melkoinen. Lapset nauttivat vaarin seurasta ja erityisesti Ben rakantelee kaikenlaista.

benrakentaa

Tässä syntyy tuulimylly. Siihen oli yhdistetty veden tulo kastelukannulla jne. En yhtään välillä ymmärrä mistä Ben keksii ideat keksintöihinsä ja rakennelmiinsa, mutta hän voisi vain rakennella päivät pitkät. Poika ei ole todellakaan tässä tullut minuun.

mussalo3

Tätä kuvaa katsoessani päässäni soi : ” Aa kesän lapsi kun oon. Aa villi luonteni on….” Tytöt rakastivat olla veden rajassa ja heitellä kiviä. Opettelimme myös Main kanssa hieman uimista ja päätimme ilmoittautua syksyllä uimakouluun jos emme nyt kesällä opi uimaan.

mussalo

Minulle parasta Kotkassa olossa on  hiljaisuus ja meren läsnäolo. Meressä on jotain kiehtovaa, mutta myös pelottavaa. Isäni isän suku on Suursaaresta, joten olen oppinut myös kunnioittamaan merta ja lukemaan sitä.

mussalo2

Sitä voi kai viedä ihmisen pois Kotkasta, mutta ei Kotkaa pois ihmisestä:) Ymmärän hyvin miten Juha Vainion laulut ammensivat niin paljon nimenomaan Kotkasta ja sen tapahtumista. Jos minä saisin päättää niin muuttaisin heti takaisin Kotkaan. Ikävä kyllä en tiedä mitä siellä tekisin työkseni enkä saa sinne miestäni varmaan millään. No, jos ei muuta niin muutan sinne eläkepäiviäni viettämään. Sääli, että en saanut juhannusaattona yrityksistäni huolimatta Kotkan parasta vientituotetta eli possoja Kotkan torilta. Olisin laittanut tähän niistä kuvan. Ajoin jopa leipomomyymälään, mutta sekin oli kiinni. Posoaddikti meinasi kuolla suustaan valuvaan kuolaan:) Kyseessä on siis possOt, ei possUt. Sisällä on omenahilloa ja päällä runsaasti sokeria. Nautitaan lämpiminä. Parempaa ei löydy mistään.

maretarium1

Juhannusaaton aamuna ehdimme ennen perinteisiä saunoja, grillauksia ja kokkoja käydä Maretariumissa eli katsomassa kaloja. Maretarium on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Kotkassa. Se on on helppo ja kompakti kohde erityisesti lapsiperheille.

maretarium2

Olemme käyneet kerran aiemmenkin Maretariumissa, mutta siitä on jo vuosi, joten Liville tämä käynti oli ikimuistoinen.

tyttöjenilo

Maretariumissa voi järjestää myös synttäreitä ja lastenjuhlia. Mietin ihan vakavasti, että voisimme juhlia esim. Main synttäreitä siellä. Main juhlat kun ovat heinäkuussa ja näin ollen Helsingin kaveritkin voisivat liikkua vapaammin ja tulla ehkä Kotkaan saakka.

jätski

Maretariumin jälkeen piti piipahtaa tämän töttörön takia viereiseen Sapokan Tulikukkoon.

koiratsaatulla

Pakko mainostaa Tulikukkoa senkin takia, että he mainostavat olevansa koira-ystävällinen ravintola ja terassi. Koirille on listalla oma ruoka-annos ja ravintolalla on oma blogikoira Bivis. Pakko peukuttaa tällaista paikkaa!