Kyllä suututtaa! Prkl#

Annoin joku aika sitten puheenvuoron tässä blogissa cp-vammaiselle Eerolle, joka kertoi haasteistaan Validia-talon asukkaana. Odotusajat ovat pitkiä ja monia asia ei pelaa. Kirjoitus poiki paljon kommentteja ja Validian johto haluaa tavata Eeron. Eero lupasi kertoa miten tapaaminen meni. Eilen sitten silmiini sattui juttu Turun Sanomista, joka käsitteli samaa aihetta, mutta eri Validia-taloa: ”Invalidiliitto-konserniin kuuluvassa Turun Validia-talossa on työntekijöiden mukaan jatkuvia hoitajien alimiehityksestä aiheutuvia ongelmia. Työntekijöiden mukaan ongelmat ovat jatkuneet Hippoksentie 29:ssä sijaitsevassa vammaisten palvelutalossa jo vuosia, ja ne ovat vuosien saatossa vain pahentuneet.Hoitajia, erityisesti koulutukseltaan päteviä hoitajia, kerrotaan olevan vuoroissa liian vähän. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että lääkkeitä jakavat asukkaille työntekijät, joilla ei ole lääkehoidon antamiseen vaadittavaa koulutusta…..Hoitajien vähyyden takia asukkaiden avunpyynnön ja -saannin välinen odotusaika on kasvanut työntekijöiden mukaan varsin yleisesti jo 2–4 tuntiin. Aamulla tehtyihin soittoihin kyetään usein reagoimaan vasta iltapäivällä.Hippoksentien Validia-talossa on 63 asukaspaikkaa.Nimettömänä pysyttelevä asukas myöntää välillä jo miettineensä muuttoa jonnekin muualle…..”

Siis ihan oikeasti: Aamupäivällä tehtyihin kutsuihin kyetään reagoimaan iltapäivällä?! Taitaa Valiadian johdolla olla tapaaminen myös Turussa ja keskustelun paikka kyseisen palvelutalon asukkaiden kanssa. Ehkäpä johto osaa selittää miksi ihminen laitetaan odottamaan apua 2-4 tuntia?!  Johto voi itse testata myös se miltä tuntuu odottaa vessaan pääsemistä 2-4 tuntia. Tulen mielelläni kellottamaan aikaa. Onko niin, että ajatellaan, että vammaisten hoito voi olla vähän sinne päin kun eihän ne osaa pitää ääntä omista asioistaan ja ryhdy meuhkaamaan vaikka somessa. Siellä ne tyytyväisinä istuvat ja odottavat, että joku ”vaivautuu” heitä hoitamaan. Olen niin vihainen tästä, että tekisi mieli huutaa. Kertokaa minulle mitä tälle asialle voisi tehdä? Kaikki eivät saa ääntään kuuluviin kuten Eero, ja henkilökuntaa kielletään puhumasta epäkohdista ulospäin.

1455494723-0

Olo on kun tällä kissalla. Olen vihainen! En sano, että millä olisi töitä…..hitto vie!

Hieman Kanelia elämään mausteeksi?

On aivan mahtavaa, että blokgillani voin auttaa ihmisiä – ainakin pienessä mittakaavassa. Viimeksi vaikeavammainen Eero sai keskusteluyhteyden auki Validia-talon johtoon ja joku aika sitten Espanjassa julmasti kohdeltu Hermes löysi kodin. Nyt olisi taas koira kotia vailla.Tällä kertaa kotia etsii ihana, syvän ruskea poikakoira nimeltä Kaneli.

13880344_10154408136242863_4022800555322539873_n

Kaneli sisaruksineen jätettiin laatikossa Espanjassa koiratarhalle. Pennut toi perhe, joka ei ole suostunut steriloimaan koiraansa, joka tulee kerta toisensa jälkeen aina raskaaksi. Sitten pennnuista pitää päästä eroon. Tämä on ikävän yleistä Espanjassa:( Onneksi tämä perhe sentää toi pennut tarhalle eikä hylännyt niitä esim. tien viereen.

13654341_10154408149957863_6973073361520427656_n

Kanelia on helppo pitää aukikin, koska se seuraa kiltisti perässä. Kaneli on n. 9 kuukautta vanha ja se on kastroitu. Se on kotihoidossa Jyväskylässä tällä hetkellä. Se tulee loistavasti toimeen muiden koirien kanssa eikä tee pahojaan tai metelöi ollessaan yksin.

13882544_10154408136237863_502379109860787464_n

”Hei, olen Kaneli! Saanko muuttaa teille asumaan?”

13686526_10154408136227863_4616057233916134365_n

Koiran adoptointi on helppoa ja vaivatonta. Espanjalaisen järjestön suomalainen yhdyshenkilö Lenita Lehtonen auttaa kaikessa. Kanelikin on rokotettu ja siitä otetut kaikki testit ovat olleet puhtaat. Kulu mikä adoptoinnista seuraa on 460 euroa. Sillä katetaan koiran siihen asti maksetut lääkärikulut, rokotukset ja matkat Suomeen sekä tietysti perushoito ja ruoka Espanjassa. Mikäli kiinnostuit Kanelista niin laita kommenttia komenttikenttään tai mailia suoraan Lenitalle: lenita.lehtonen@gmail.com.

Olipahan viikko!

Joukon ja Kostin sanoin: Kun päättyy tää, muisto vain jää. Viikko päättyy hyvin väsyneissä tunnelmissa. Olen tehnyt paljon töitä ja yrittänyt saada muutakin tehtyä, mutta heikoin tuloksin. Äiti-pisteitä ei ole kertynyt tällä viikolla kovinkaan paljoa, sillä olen ollut liian poissaoleva sekä henkisesti että fyysesti. Mai mm. totesi, että kenelläkään ei ole niin tyhmää työtä kuin minulla:( Olen kyllä yrittänyt jutella aiheesta lasten kanssa, selittää asiaa ja kalenterista on katsottu kuinka kauan tämä projekti kestää. Sen jälkeen pidetään sitten parin päivän yhteinen vapaa ja ollaan vaan.  Tv-alalla nämä hommat on hyvinkin projektiluontoisia. Välillä on kiire ja välillä. Työkiireistä puheenollen: Vielä huomisen päivän ajan voi ilmoittautua mukaan Kiss Bang Love -ohjelmaan, johon teen castingia ja jota käsikirjoitan. Jos olet 20-45-vuotias sinkku ja haluat löytää elämäsi rakkauden niin mene osoitteeseen nelonen.fi.

I-Love-You-Photography-33

Viikko muutena lkoi mielenkiitoisesti kun kirjoitin blogissani vaikeavammaisesta Eerosta ja hänen haasteistaan palvelutalossa. Kirjoitus herätti paljon huomiota ja jopa Validia-talon johto luki sen ja haluaa tavata Eeron. Toivon, että tämä ei jää pelkäksi sanahelinäksi ja kertakäynniksi vaan asiat muuttuvat. Ei voi olla oikein, että palvelutalon asukas joutuu odottamaan vessaan pääsyä tuntitolkulla!!!!

28b5fd8

Minun piti ehtiä tällä viikolla myös kuluttaa koulun penkkiä lifecoachopintojen parissa, mutta  tv-projekti minut liian kiireisenä. Jostain oli pakko hellittää. Oikeasti harmittaa, koska Valmentamon koulutus on ollut mielestäni erittäin mielenkiintoinen, vaikka en usko koskaan puhtaasti lifecoachin töitä tekevänikään. Aikaa veivät myös Benin terapia-tuonnit ja viennit ja hammaslääkärissä käynti.

beni

Benin sytostaattihoitojen seurauksena hänelle ei tule kaikkia rautahampaita vaan nyt tilannetta seuraillaan ja mietitään miten tilanne ratkaistaan kun maitohampaat lähtevät suusta. Ben oli taas elementissään kun hän pääsi lääkäriin. Ben ei rakasta mitään niin paljon kuin sairaalaa ja lääkärissä käyntiä. Hän kyselee ja höpöttää ja toivoo, että saisi jäädä yöksi. Tuntuu kummalta, että hän ei muista mitään ikävää parin vuoden hoitojaksojensa ajalta.

aamulenkki

Kaiken kiireen keskellä on hyvä kun koira. Bowien takia on pakko repiä aikaa lenkkeihin ja tällainen näkymä oli vakireitillämme eilen aamulla. Tästä on meille kotiin 600 metriä. Ei uskoisi, että me asumme ihan Helsingin keskutassa. Tämä maisema rauhoutti mieltäni myös, koska olen lähtenyt ravintoloitsija Mehdi Younesin kanssa yhdessä tekemään yhtä uutta, supermielenkiintoista konseptia. Edessämme on huikea mahdollisuus, mutta haasteilta ei tulla välttymään. Mutta kuka nyt kaipaisikaan tasapaksua elämää:)

naamio1

Tähän viikkoon mahtui myös ystäväni Jethro Rostedin 40-vuotispäivät, joissa tosin pyörin lähinnä metsästämässä sinkkuja ohjelmaan. En tajunnut ottaa edes valokuvia blogiin. Juhlat oli hienot ja meininki Jetin näköistä. Ennen juhlia kävin lahjaksi saamassani kuoltanaamiohoidossa Medfinin Susannan hellässä huomassa. Hoito tuli tarpeeseen. Tällä viikolla olen ollut työn puolesta kolmena iltana Helsingin yössä ja voin kertoa, että se ei ole enää oikein mun juttu. Minusta ei siis ikinä tule kuoritumaan yökerhoissa pyörivää puumaa, vaikka joutuisin syystä tai toisesta sinkkumarkkinoille.

naamio2

Tämä puuma lähinnä mietti baareissa pyöriessä koko ajan sitä, että koska pääsee kotiin nukkumaan tai katsomaan edes peiton alle Netflixiä:) No, eihän sitä tiedä miten sitä viisikymppisenä riehaantuu ja alkaa taas viihtyä baanalla.