Erilaiset.fi !!!!!!!

Olen löytänyt uuden suosikkisivuston, joka ensimmäisestä lukukerrasta saakka kosketti minua syvästi.

”Milcah Munee Ngumbi on kaivanut käsilaukustaan valkoisen nenäliinan ja pyyhkii kyyneliään. Olen kysynyt, mikä tekee hänet onnelliseksi. Hän on vastannut, että ainoastaan se, että Immanuel parantuisi.

Fysioterapian ansiosta kunto ensin kohenikin. Nyt tilanne on mennyt kuitenkin huonommaksi. Immanuel on saanut pahan kohtauksen muutama kuukausi sitten ja joutunut viettämään viikkoja sairaalassa….”

Tämä pätkä on Eveliina Talvitien blogitekstiä Erilaiset.fi -sivustolta. Tämän kyseisen blogiteskstin otsikko on Action man. Linkki koko tekstiin löytyy alta.

http://www.erilaiset.fi/blogi/action-man/

actionman_A1A0202

(Kuva Jyri Pitkänen)

Mistä Erilaiset.fi:ssä on sitten kysymys?

”Valokuvataiteilija Jyri Pitkänen ja kirjailija Eveliina Talvitie ystävystyvät syksyllä 2015 Beninin suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskus Villa Karossa, jossa on 15 vuoden ajan työskennellyt suomalaisia taiteilijoita, journalisteja, kirjailijoita ja tutkijoita.

Kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa pitkään taideprojekteja työstänyt Pitkänen kuvaa Beninissä kehitysvammaisia lapsia ja tutustuu heidän elinolosuhteisiinsa. Talvitie kirjoittaa feminismiä ja tasa-arvoa käsittelevää kirjaansa haastatellen paikallisia naisia.

Stipendiaattijakson aikana kaksikko yhdistää osaamisensa. Valokuvat ja asiaproosa kietoutuvat toisiinsa. Valkonaamamuukalaisen rooli, kokonaisvaltainen kuumuus, ylipäätään erilaisen todellisuuden jakaminen avaa molemmille suuremman ikkunan maailmaan. Halu ymmärtää erilaisia todellisuuksia vahvistuu. Samalla kasvaa usko siihen, että ymmärrys tekee maailmasta paremman.

Suomeen palattuaan Pitkänen ja Talvitie jatkavat yhteistyötä. Kehittyy ajatus kiertää yhdessä eri puolilla maailmaa kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä parissa. Työpari ideoi taidekirjan ja näyttelyiden sarjan, jonka ympärille rakennetaan vaikuttamistyötä.

Hankkeen asiantuntijaksi saadaan inkluusioon perehtynyt yliopisto-opettaja Johanna Lampinen. Inkluusio on ajattelutapa, joka erillisten palvelujärjestelmien sijasta korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin. Käsite on kehitetty YK:ssa ja Unescossa 1990-luvun alussa. Vaikuttamistyö liitetään YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen tavoitteisiin sekä syksyllä 2016 käyttöön otetussa perusopetussuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin ihmisoikeuskasvatuksen ja yhdenvertaisuuden edistämiselle.

Hankkeelle perustetaan asiantuntijoista ja tutkijoista koostuva monialainen ohjausryhmä, jonka muodostavat psykologi Pirkko Lahti, toimittaja, tietokirjailija Rauli Virtanen, filosofi Tuukka Perhoniemi, vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas, kehitysvammaisen lapsensa omaishoitajana toiminut näyttelijä, kunnallispoliitikko Sara Paavolainen ja Kynnys ry:n kehityskoordinaattori Tuomas Tuure.”

Kiitos Jyri ja kiitos Eveliina. Minä ja Eveliina olemme vanhoja tv-kurssikavereita tv-tuottajakoulutusta ja olen aina ihaillut Eveliina draivia ja lahjakkuutta. Se, että antaa äänen kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen ympäri maailman on upea teko.

http://www.erilaiset.fi

Onneli ja Anneli meets Irwin-huikea elokuvakokemus: Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille…

Kävimme lasten kanssa katsomassa 27.1. ensi-iltaan tulevan elokuvan Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen, joka päättää Onneli ja Anneli elokuvien trilogian. Elokuva perustuu Marjatta Kurenniemen kirjaan Onneli, Anneli ja orpolapset. Kirja oli elokuvan ohjaajan Saara Cantellin suosikki kun hän oli pieni.

Onneli-ja_Anneli-3-otsikko-2

Elokuva kertoo nimensä mukaisesti Onnelin ja Annelin kodin viereen perustetusta lastenkodista ja sen tiukkisjohtajasta Minna Pinnasta, jota Jenni Kokander nerokkaasti esittää.

https://www.youtube.com/watch?v=vebaQdGMQWY

Elokuva oli hauskaa katsottavaa myös aikuiselle katsojalle erityisesti tämän Minna Pinnan hahmon takia. Tunsin piston sydämessäni Minna Pinnan ladellessa älyttömiä sääntöjään ja käskyjään. Asuuko minussakin tiukkapipoinen turhankäskijä ja oman elämäni lastenkodin johtaja:( Näyttää asuvan. Pitäisi löysätä välillä nutturaa ja ajatella, että ei se nyt ole niin inte så nokonuuka jos elämän maton hapsut eivät aina ole niin suorassa. Lapset on vaan hetken lapsia…

leffa

Anna-Mari Kähärä on tehnyt elokuvaan musikiin. Elokuvan lopussa alkoi soida kappale, joka tuntui tutulta, mutta kuitenkin vieraalta. Lasteni suureksi hämmenykseksi ja varmaan myös häpeäksi aloin itkeä lopputekstien aikaan kun kappale soi. Sen sanat olivat vaan niin kauniit. Mietin koko kotimatkan, että kenen ihmeen kappale se alunperin oli kunnes yhtäkkiä tajusin: Sehän oli IRWININ kappale, jossa on Vexi Salmen sanat.

”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.”

Tämän kuin muistaisi. Onko mieleni vapaa? Sittenhän minulla ei pitäisi olla mitään estettä olla onnellinen:)

 

 

Onnellisia loppuja:)

Olen tässä blogissani jakanut monta koditttoman koiran tarinaa ja nyt on vuorossa taas muutama. Toisella on jo onnellinen loppu kun taas toinen hauva etsii yhä sitä loppuelämänsä kotia. Sain eräältä Facebook-ystävältäni viestiä. Hän on lukenut postauksiani koiriin liittyen ja halusi jakaa oman tarinansa:

”Tuskastelin pari-kolme vuotta ”yksinäisyyttä” ja ”en viiti lähtee yksin lenkille” -juttujen kans. Miun lapset aikuisii. No mie otin yhteyttä Venäjän koiria pelastavaan tahoon ja sain sieltä ihanan Alma-neidin. Hän on ollut elämänkumppaninani nyt vuoden ja parempaa en tiiä. Ja parempaa kohti männään joka päivä. Rakastan tuota ihanuutta ja hän on miun oma rinsessa. Hän on syntyny Venäjällä kadulle josta hänet pelastettu Moskovan koiratarhalle jossa oli vuoden. Nyt hän on jo yli 2-vuotias rakkauspakkaus. Haasteellinen tapaus ja matka on pitkä vielä, mutta mie jaksan. Nyt käyn päivittäin lenkillä yht n 10 km hänen kanssa. On selkäkipu helpottunut. Sairastan selkärangan rappeumaa ja sen seurauksena hermojuurivaurioo. Sairastin rintasyövän niin sytostaatit teki häijjyy selälle.”

16176194_1485229651527630_298174209_n

Ihana Alma:):)

14292358_10154565913597863_3688175042862188675_n

Tämä taas on edelleen kotia etsivä Ramón! R:ää saa kunnolla päristää alussa, se sopii tämän suloisuudeen luonteeseen.  Se on ystävälläni Lenitalla kotihoidossa Helsingissä ja hän kertoo Ramónista näin:

”Ramón on aivan ihana kaveri. Se on vasta pentu, jolla ikää runsaat seitsemän kuukautta. Ramon tykkää olla lähellä ihmisiä ja muita koiria. Se rakastaa leikkiä ja lähestyy iloisesti ja innostuneesti kaikkia ihmisiä ja koiria esim. koirapuistossa, jossa käymme päivittäin. Se hurmaa iloisuudellaan, kontaktinotollaan ja energiallaan ja ties millä tapaamansa ihmiset. Se tunkee syliin ja on kova pusuttelemaan. Ramónilla, kuten murkkuikäisillä yleensä, on paljon energiaa. Toisinaan sen leikki on aika riehakasta ja sillä on ollut koirpauistoleikkien jäljiltä reikä ainakin korvassa ja huulessa. Jos toinen koira alkaa pomottamaan, niin Ramón saattaa tulistua herkästi. Annan ruuat koirielle samassa huoneessa. Alussa Ramón yritti kiihtyneenä mennä varastamaan muiden ruuat. Luut ja lihalla jäädytetyt kongit annan sille edelleen varuilta eri huoneessa. Se on fiksu, upea ja älykäs koira, joka kaipaa aikaa, ohjausta ja toimintaa. Ramónilla näyttää olevan herkkä vatsa eli sille eivät kaikki nappulat sovi, esim. raaka liha kyllä. Ramón saapui Espanjasta Suomeen noin neljän kuukauden ikäisenä. Se painaa nyt 17 kiloa eli se on keskikokoinen, todennäköisesti pitbull. Rauskilla on tietty passi, siru ja rabiesrokotus. Se oli Espanjassa kotihoidossa espanjalaisen eläinlääkäriystäväni luona. Nyt Ramón on siis kotihoidossa minulla. Se kastroitiin joulukuun lopussa. Etsin Ramónille aktiivista ja osaavaa perhettä. Adoptioprosessiin liittyy aina lomakkeen täyttö. Tulemme myös käymään kylässä aina ennen adoptiopäätöksen tekemistä. Adoptioon liittyy myös kirjallinen sopimuks. Koirasta suoritettava kulukorvaus on 460 euroa. Jos poika rupesi kiinnostamaan niin laita viestiä: lenita.lehtonen@gmail.com.”

15002358_10154740219787863_6134305537984450216_o

Ramń on aivan mieletön persoona. Toivottavasti jostain löytyisi koti vailla juuri tämänlaisen koiren mentävää aukkoa:)