Armon kintereillä eli armon mekin ansaitsemme!

Haluan suositella sinulle kirjaa, jossa olen mukana. En suosittele sitä siksi vaan sen takia, että sen on kirjoittanut suuresti ihailemani nainen, Taru Hallikainen. Hän on kolmen lapsen ja yhden enkelilapsen äiti, joka katselee maailmaa monelta kantilta ja on sitä mieltä, että armon mekin ansaitsemme. Sain siis itse olla yhtenä monista henkilöistä kertomassa oman käsitykseni tuosta pienestä, mutta latausta täynnä olevasta sanasta. Minä ainakin osaan olla hyvin armollinen monille, mutta hyvin harvoin itselleni.  Armon kintereillä -kirjasta kerrotaan näin:

”Armo on pieni, mutta paljon kattava ja helppoja selityksiä pakeneva sana. Se on yhtä aikaa arkinen ja juhlava. Perinteisesti sana on liitetty uskontoon eikä se ole vieras juridisessakaan merkityksessä.

Armon kintereillä antaa äänen erilaisille armon kokemuksille. Yli 30 ihmistä kertoo avoimesti, mitä armo heille käytännössä tarkoittaa. Monelle heistä armoon liittyy itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan. Osalla armo yhdistyy elämän syviin kriiseihin. Eri pohjilta kumpuavissa armon kokemuksissa on silti jotain yhteistä kertojien taustoista ja maailmankatsomuksista riippumatta.

Reformaation eli uskonpuhdistuksen juhlavuotena 2017 ilmestyy erilaisia teologiaan, historiaan ja tietenkin Lutheriin liittyviä teoksia, joissa myös armon olemuksesta epäilemättä puhutaan. Armon kintereillä -teoksen tekijä Taru Hallikainen kiinnostui teologian ja virallisten määritelmien sijaan siitä, miten ja millaisena yksityiset ihmiset armon kokevat, mitä sana heille tarkoittaa.

Taru Hallikainen (s. 1977) on filosofian maisteri ja viestinnän ammattilainen, joka on aiemmin julkaissut teoksen Pikkuveljet eivät ole perhosia – kohdun mittainen elämä (Basam Books 2013).”

image.php

Luin juuri Olli Lindholmin kommentin siitä kuinka hän ei aina tunnista omaa julkisuuskuvaansa. Häntä pidetään tosikkona, jota hän ei kuulemma ole. Minua taas pidetään reippaana erityislapsen äitinä, ahkerana, avuliaana ja liian usein käytetään sanaa selviytyjä.  Vihaan sanaa selviytyjä. Mistä sitä tietää, että tässä selviytyy? Ja yhtään ahkerampikaan en ole kuin kukaan muu. Jos minä saan päättää niin asetan riman lattialle, jotta siitä voi kävellä yli. Tarun kirjaan antamani haastattelun jälkeen ymmärsin sen kuinka armottomasti olen itsekin yrittänyt olla se reipas ja selviytyvä. Olen alkanut tehdä todella työtä armon kanssa suhteessa itseeni. Eli tervetuloa vaan tutustumaan ei selviytyjään, pinnansa helposti menettävään, mukavuuden haluiseen äitiin, joka ei todellakaan ole sinut erityislapsen vanhemmuuden kanssa. En oikeastaan enää koskaan pääse siihen täydelliseen tekemiseen (millään elämän osa-alueella) mikä oli minulle ennen tärkeää. Se ei ole enää. Tämä elämä tuntuu kulkevan eteenpäin ihan hyvin, vaikka kotona ( eikä pään sisällä  ) ole aina ne mattojen hapsut suorassa.

Pope_Francis_Quote_1

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *